Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Pekka Karjalainen - Helmikuu 25, 2022, 09:33:00 ap
-
Tällainen pyyntö on tullut Gruppolle. Jos haluat auttaa ja tutustua samalla, niin ota heihin yhteyttä suoraan. En tunne kavereita, joten en osaa vastata tarkempiin kysymyksiin. -pekka-
Lähettäjä: "John Heaven" <jheaven@gmx.net>
Aihe: Possible help ?
Päivämäärä: 18. helmikuuta 2022 klo 14.05.52 UTC+2
Good day
(I am sorry if I have asked you this question last year.. time has passed so I may have forgotten.)
We are 2 Germany guys, both now retired, touring from Germany to the Norwegian North Cape and back again in June this year. I have a Guzzi California. ( my pal is on a BMW…. )
Our journey will take us from Travemünde to Helsinki on the ferry and from Helsinki to Rovaniemi on the overnight car train.
The small issue is that we will arrive in Helsinki on Friday 03 June at about 09:00 and will leave the same day at about 18:00
This looks like a nice day in Helsinki. But on motorbikes?
We cannot just park in the street and start changing clothes from leathers to leisure clothes. ! Any anyway we cannot leave all our luggage and panniers etc. anywhere just like that.
I have searched and searched but there are no “ day” rooms anywhere, so hotels would charge for 2 full nights.. more than 300 € in the centre. Driving around Helsinki centre all day is not a nice thought either.
What would be ideal would be: we can go somewhere like a clubhouse, a garage, a place of work…. whatever and park our bikes safely.
Then using a recreation room or simple changing room, change into tourist clothes, have a day walking round the city, come back at about 17, change again and leave for Pasilla Station. So roughly from about 10.00 to 17:00/18:00
Is there a Guzzi friend somewhere in Helsinki who has an idea for helping us like explained ?
Thanks and best regards
John
-
Paikka järjestetty H:gin kantakaupungista.
Ilmoitin saksalaisille.
-
Hieno homma Timo!
Vaikka nyt onkin jokseenkin epävakaista "säätä" Euroopassa.
Tuo lause "whatever and park our bikes safely" johtunee samasta syystä kuin itsellänikin Euroopanreissuilla. Peljätti jättää pyörää kadun varteen tai majoituksen pihamaalle. Tosin parissakin paikassa asialle naurettiin sydämellisesti ja kerrottiin useammalla naamalla että ei kukaan Guzzia varasta vaivoikseen.
Tosin yhtä asiaa paheksuttiin kun kolmenkymmenen asteen helteessä riisuin ajokamppeet, joiden sisällä olin juuri Alpit ylittänyt, niin että kalsarit hetken näkyivät. Opin että Italiassa kiihdytään siitä että näkee pohjoista vaaleaa nahkaa.
-
Mainiota Timo!
Minä otin heihin myös yhteyttä ja kutsuin ACGRalliin, kun kerran pohjoisessa liikuskelevat. John vastaili, että valitettavasti ei aikataulut passaa, kun ovat jo tässä vaiheessa varailleet etukäteen jokaisen majoituksen matkansa varrelta.. ::) Vuonna 2018 meillä oli rallissa osallistujana toinen saksalainen John, joka oli tehnyt oikein ohjekirjan, missä oli päivittäiset reittikartat ja varatut majoitukset ja kaikki tarvittavat tiedot päivän matkalle :). Meitä on moneksi...
Jouko
-
Joskus Norjan reissulla: Mulla on muovitettu vaijeri päissä lujat silmukat. Örebrossa pyörä kadun varteen. Pujotin ajopuvun ja kypärän kautta jarrulevylukkoon. Laukut lukittu. Jätin siihen.
Oslossa pyörä parkkitaloon. Sama vaijerioperaatio.
Varmistin pois kävellessäni, että mahdun pois puomin välistä - maksamatta...
Hyvin meni kaikki. Ilmeisesti tapakulttuuri on Pohjolassa hieman toinen kuin etelämpänä, ettei toisten tavaroihin ryhdytä.
Noh, kyllähän täälläkin jotkut...
-
Linja-auto- ja tai rautatieasema.
Siellä on hyvät ja tilavat lokerot, mihin voi ajokamat tyrkätä, käydä vessassa vaihtamassa kamat ja mennä kaupungille hengailemaan.
-
Tästä lienee kolmekymmentä vuotta kun opastelin saksanmaalaisten mp-ryhmää pohjoiseen. Isoin ongelma oli että mihin laitetaan pyörät yöksi. Vastausta ei oikein löytynyt kun kysymys oli outo.
-
Ulkomaalaisten kanssa on toisinaan "outoja" tilanteita; Kotimaassaan lukitsevat oven kiertämällä avainta kaksi-kolme kierrosta. Eivät aina usko, että Abloy menee lukkoon "itsekseen". Eräskin kierteli avainta epätoivoisesti, kun ovi aina aukesi...
-
Ulkomaalaisten kanssa on toisinaan "outoja" tilanteita; Kotimaassaan lukitsevat oven kiertämällä avainta kaksi-kolme kierrosta. Eivät aina usko, että Abloy menee lukkoon "itsekseen". Eräskin kierteli avainta epätoivoisesti, kun ovi aina aukesi...
Veikkaan, että Suomessa avainten sisäänlukitseminen on yleisempää kuin noissa maissa, joissa lukon joutuu kiertämään lukkoon.
-
Kylläpäs nämä sakemannit on nykyään herraskaisia kun junalla ajavat.
Saksalainen tuttuni kävi 90 -luvun alussa kahtena kesänä LeMansilla Munchenistä Nordkapissa kuulemma ihan vaan siitä syystä ettei lopu matka heti kesken. Seuraavan kerran näin kaverin 2019 kun kävin hakemassa Quotan Saksasta. Kummasti oli parikymppinen kaveri vanhentunut ja minä en yhtään.
Oman paikalliskerhon HMPK:n Marko ja Jari käväisivät 2007 Vladivostoksissa. Viimeiset 1500 km oli ollut tietyömaata. Sen pätkän ajoivat junan kyydillä takaisinpäin. Ei erityisemmin enää kiinnostanut tutustua venäläiseen työmaahan toistamiseen. Kirjoittivat kirjankin reissustaan.
-
Odotukset ja totuus on kokolailla eri asia.
Monesti etelämaalaisia häiritsee maamme mittakaava. Helsingistä, kuulemma, ajaa ihan heittämällä ja sämpyläkahvien voimalla parilla pysähdyksellä Nordkapiin. Itse asiassa kyllä ajaakin mutta se onnistuu yksin tai kaksin kokeneilta motoristeilta. Silti pysähdyksiä tuleee lukuisasti. Kymmenen pyörän porukka ei siihen vain kykene mitenkään. Yksi yöpyminenkin ryhmän kanssa vie yllättävästi aikaa ja se että pienitankkisin/isoruokaisin pyörä pitää tankata tämän tästä. Silla aikaa kyydissä olleet rouvat ovatkin jo löytäneet paikalliset matkamuistomyymälät joista ovat ostaneet sivulaukun täydeltä, made in china -lapinnukkeja. Eikä aina paista aurinko. Hermot kiristyy ja viivytykset lisääntyvät. Lisäksi viheliäiset pieneläimet kiusana aina kun johonkin pysähtyy pois lukien aivan meren rannat. Lisäksi aivan paskat ruuat jos kysyy miltä poronkäristys maistuu etelämaalaiselle. Raivostuttavaa oli myös ettei Mäkkäriä löytynyt joka kylästä.
Itse en ollenkaan pitäisi huonona ideana ajella junalla tylsät osuudet. Taannoin siiryin pikkuporukalla junalla edestakaisin Hampuri - Mûnchen - Hampuri. Myös Itämeri kannatti laivaa ja pyöriä oikein hyvin. Silti jäi ajamista ihan omiksi tarpeiksi viikon ajan Pohjois-Italiassa.
-
Vuosia takaperin kertoi Hesan turistiopas sakemannista, jolla oli tarkoitus käväistä kiertämässä Inarinjärvi. Kun oli kuulemma huomenna koko päivä ilman johdettua tekemistä...
-
Mutta minäpä olen tavannut saksalaispariskunnan jotka kivenkovaan väittivät kiertäneensä koko Inarinjärven jalan. Olimme silloin, nyttemmin edesmenneen ystäväni Aatun kanssa, mp- ja kalastusreissulla Lapissa ja laittaneet teltan pystyyn erään järven rannalle kun metsästä kuului mekastusta ja kohta sieltä ilmestyivät mies sekä nainen varsin ryvettyneinä. Kyselivät missä ovat. Pariskunnan rouva oli ammatiltaan opettaja ja hänellä oli kartta mukana jonka mittakaava oli täysin sopimaton maastossa retkeilyyn. Siinä oli koko pohjoiskalotti. Rouva osasi välttävästi englantia. Mies tivasi häneltä joka sanaa jonka me sanoimme. Keskustelu ei siis ollut kovin tehokasta tai rakentavaa. Pikemminkin rasittavaa eikä pariskunnan keskinäinen suhde lienyt sillä hetkellä hehkeimmillään.
Täysin epäselväksi jäi minkä järven he olisivat ehtineet kiertää kahdessa vuorokaudessa. Olivat viettäneet yhden yön metsässä ja kokemus lienee ollut aika kamala sillä heillä ei ollut asianmukaisia leirintävälineitä. Makuupussit oli mutta ei telttaa. Osoitimme että tietä tuohon suuntaan on sivistystä koska halusivat hotelliin. Olisiko ollut pikkutietä noin 20 km Sevettijärventien varteen. Sitä myöden jatkoivat hidasta taivaltaan. Mutta varmaan jossain päin Saksaa gasthausissa kerrotaan urotöistä.
Voisit antaa näille motoristivieraillesi vinkin että Inarinjärvi on vielä kiertämättä moottoripyörillä mikäli pysyttäisiin maamme rajojen sisäpuolella. Monihan sen on kiertänyt maita pitkin mutta siihen täytyy poiketa kolmessa eri valtiossa. Sekin olisi kohtuullisen haasteellista nykytilanteessa.
-
Jos joku kertoo lähtevänsä kiertämään Inarinjärveä, niin haluan tiedon. Haluan nähdä miten se käytännössä tehdään.
Tietenkin se käy kiertämällä MM:n mukaan kolmen valtakunnan kautta, mutta muuten se on yhtä helppoa, kuin kiertää Paraisten kaupunki...
-
Jep. Rantaviivaa ainakin riittää. Aika tarkasti joku tuonkin laskenut.
"Rantaviivan pituus on noin 3 277,8 kilometriä".
-
3 277,8 km. Olisipa ollut tarkempi mittari niin tietäisi metrin päälle ettei turhaan telttaa pystyttäisi kesäreissulla.
Paraisten kaupungissa olen käynyt kerran. Mieleen jäi julma monttu ja yö mielisairaalassa mutta sen jälkeen olen onnistunut senkin kiertämään. Riittävän kaukaa. Eikä syynä ole paraislaiset lainkaan. Mukaviahan nuo olivat.
-
Urpokin innostuu muistelemaan:
Joskus aikoina ennen koronaa meillä oli tapana mökkeillä syksyisin Paraisten leirintäalueella,
se kun oli monia muita pitempään auki. Lisäksi syksyllä Suomen punkkipääkaupungin punkit
olivat käyneet jo talviunille.
Perinteisiä pubeja Paraisilla oli niihin aikoihin vain yksi. Siitä on jäänyt mieleen, että tarjoilijatäti
oli joskus hyvin ystävällinen: toi uusia lehtiä luettavaksi, vilttejä terassille jms. Toisinaan taas
oli nyreämpi. Paikallinen asukas valisti, että ovat kaksi eri henkilöä, siskokset.
Kerran törmättiin vahingossa paikalliseen Dali-museoon ja sen eksentriseen omistajaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/kaikki-mita-kerromme-on-ehka-totta-tai-sitten-ei-paraisten-salvador-dali
-
Tuurasin taannoin vuoden blues bändissä ja yks keikka oli juurikin tuolla paraisten leirintä alueella samaan aikaan kun sielä oli nais motoristien kokoontuminen, olivat kyllä harmittavasti omissa oloissaan eikä niinkään juuri musiikkia kuuntelemessa
-
Minäkin olen tavannut monesti naisia ja naisporukoita, jotka ovat mieluummin omissa oloissaan, kuin nauttivat minun seurasta.
Tiedä sitten miksi... ::)
-
Avaimen kiertoon sen verran että legolandIn lähi hotellissa unohtui kiertää avainta nukkumaan mennessä ja keskellä yötä paska herätys kun ovi potkaistiin seinään että rämähti siitä sitten itselle syöksy ovelle karjumaan että painu V.... siitä, ovella seisoi ympärikänninen paikallinen huonetta etsimässä( muija ja huone kateissa)
siinä oveen nojatessa ja ihmetellessä lukkojen heikkoutta valkeni etten ollut lukinnut ovea, möykkä siirtyi muualle käytävään siihen asti kun joku soitti vartijan paikalle, vaimon kanssa rauhoiteltiin lasten lapsia ettei sieltä ketään sisään tule, ikimuistoinen reissu, muistavat sen vieläkin.
-
Ihan tavallisessa kokoontumisajossa telttaillessakin voi sattua erehdyksiä. Aamuyöstä kun könysin teltalleni niin siellä oli humalainen mieshenkilö. Syvässä jurrissa ja nukkui. En ryhtynyt herättelemään vaan etsin samanlaisen teltan jossa ei ollut ketään. Siellä oli patja ja makuupussi ym.
Kun aikanaan heräilin siihen että teltan vetoketjun raosta näkyy vihainen miehen pää ja kiroaa että mitä teen hänen teltassaan. Oli sama kaveri kuin oli aiemmin minun teltassani yötsinyt. Toivottelin hyvät huomenet ja käytiin katsomassa minun telttaani jossa hän myönsi erehdyksessä yöpyneensä. Melkoisen sotkun oli saanut aikaan. Sovittiin että ne mitkä jutut on ookoo pidän minä mutta teltan ja makuupussin saat pitää törkyinesi ja lähdenkin tästä pakkaamaan sen teltan jossa sijaistin yön. Nöyrästi suhtautui. Tiedä sitten ottiko telttani käyttöön. Epäilen että ei. Vaihtokaupassa sain paremman makuupussin.
Myöhemmin olen oppinut merkitsemään tai sijoittamaan telttani niin että siitä ei helposti erehdy. Samanlaisia telttoja kun voi olla useita.
Sitten on tietysti, silloin tällöin, että herra tai rouva löytyy aamusella ihan eri teltasta kuin piti. Kerran oli Rotassa oikein viihdyttävä lauantaiaamupäivän "taistelevat virtaset" näytös. Rouva tilasi taksin ja läksi. Herra jäi vielä sunnuntaille asti kun ei ollut ajokuntojaan.