Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: klassikko - Toukokuu 20, 2021, 09:43:43 ap
-
Tervehdys. Suomessa on vielä yksi suomalainen moottoripyörälehti.
Kopteri. Lehti joka on aina huomioinut myös Guzzitkin..
Tällä foorumilla useat ovat muistelleet pyöriään, ajamisiaan jne niin viimeisimmässä Kopteri lehdessä (3/2021) on viitisen sivua "välitilinpäätöstä" meikäläisen tekemisistä.
Norton Manx keräilijä Jarkon värikkäästi kirjoittamana. Löytyy ainakin Prismoista ym.
Terveisin Juise
Jk. Vähentelen välillä pyörämäärää.. voisin harkita ensimmäisen vuoden aidosta Le mans Ykkösestä luopumista..
-
Pitänee käydä Tampereen Paremmassa Lehtipisteessä.
-
Täällä pitkäaikainen tilaaja.
-
Olin myös tilaaja liki kymmenen vuotta mutta jokin asia sai tympääntymään. Kyse, ehkä, vain henkilökohtaisesta mielipiteestä.
Samaan aikaan oli myös muita mp-lehtiä. Eikä niissäkään sellaista tietoa jota olisin etsinyt. Lehdet ovat vähentyneet. Ehkä netin syytä.
Mutta hienoa että varsin hyvin tuntemani harrastaja on päässyt tapetille. Tänään palasin Savosta. Kesäkuussa paikalla jälleen.
Tuskin on kysymys ihan omatoimisesta hännännostosta vaan siitä että kaikilla ei ole vastaavaa kalustoa kertynyt. Juttu leviää...
-
Tuli ostettua Kopteri, kaksi lehteä yhden hinnalla muovipussissa.
Ilmeisesti on ihan turha yrittää hakea hyvitystä sillä perusteella, että
lehdet ovat täynnä HD-moottorisia pitkäkeuloja. ILmeisesti ostajan oletetaan
olevan tietoinen siitä, mihin on ryhtymässä.
-
Mulla on viimeiset Kopterit vielä muovipaketissa. Vein ne mökille ja ajattelin lukea kun ei ole muuta tekemistä. Siellä ne on edelleen lukematta ja päätyvät varmaan saunan uuniin jossain vaiheessa. En tiedä mikä on lehden nykylinja mutta HD-rakenteluun keskittyminen häiritsi aikoinaan ja lopetin tilauksen. Pyörien rakentelu sensijaan kiinnostaa edelleen. Mikään ei ole typerämpää kuin ajella vanhoilla rumilla 1980-1990-luvun lähes-orgispyörillä. Pari päivää takaperin Lahden satamassa oli taas koolla rivi "klassikoita", joitain oli kömpelösti kustomoitu entistä rumemmiksi. En käsitä miten esim. joku voi pitää esim. möhkö-Kawaa hienona; tv-ruudun kokoinen takavalo ja mopon takarengas pilaavat totaalisesti pyörän ulkonäön.
-
Telkkarissa oli aikoinaan sarja, jossa HD-moottorin ympärille jötöstettiin jotain ja
tulos oli onnistunut, jos firman mursuviiksinen setä pystyi ajamaan sillä vähän matkaa
kaatumatta. Kerran tekivät oikein hitechiä ja ostivat valmiin sähkömoottorin, säätimen
ja akun. Eivät kuitenkaan osanneet kytkeä niitä ja pyörän julkistus meinasi myöhästyä.
-
"Mikään ei ole typerämpää kuin ajella vanhoilla rumilla 1980-1990-luvun lähes-orgispyörillä."
Mielipide tuokin. On kovin monta tapaa harrastaa moottoripyöräilyä, eikä mikään liene yksiselitteisesti toista parempi. Myös taloudelliset mahdollisuudet panostaa harrastukseen ovat jokaisella erilaiset. Tätä Guzzi-harrastajien puuhastelua tekniikaltaan auttamattoman vanhanaikaisten vempeleiden kanssa saattaa joku myös pitää typeränä. Vaan väliäkö tuolla, eikö tärkeintä ole, että harrastaja itse saa iloa harrastuksestaan. Annetaan kaikien kukkien kukkia. Hyvää ajokautta guzzisteille.
-
Junkerssille pisteet.
-
Tietenkin moottoripyöräilyä voi harrastaa monella tapaa mutta ainakaan varttuneen ikäpolven keskuudessa pyörien rakentelu ulkonäköä muuttamalla ei ole kovin yleistä poislukien HD:t. Halvasta rakennusmateriaalista ei ainakaan ole pulaa, muutamalla tonnilla saa jo hyvän aihion jos ei raaski koskea ajopyörään. Syitä voi etsiä suomalaisten konservatismista, halusta olla erottumasta joukosta ja näkemyksen puutteesta; autojen suosikkiväri on harmaa, suomalaisten hyvinvointiin tarkoitetut verovarat lahjoitetaan pyydettäessä mielihyvin etelän maille ja äänestetään vuodesta toiseen valtaan samat korruptoidut poliitikot.
Kyllä rakentelu on ehdottomasti moottoripöyräilyn suola, vaikka se ei ylivoimaisesti suurinta osaa harrastajista kiinnostakaan. Tästä johtuen pyörien rakentelun ympärille ei ole syntynyt juurikaan kaupallista toimintaa, paitsi HD:t. Ainoastaan kysyntä luo tarjontaa, paitsi "työperäisessä maahanmuutossa", jossa asia on päinvastoin; verovaroilla elätetään "työntekijät".
Esimerkkinä kaupallisen palvelun puutteesta voin mainita esimerkiksi vanteiden kokoamisen. Alumiinivanteiden pinnojen reikien poraaminen oikeaan kulmaan suhteessa pyörän napaan on tarkkaa puuhaa materiaalin paksuuden vuoksi (verrattuna peltivanteeseen). Tuntuu mahdottomalta löytää Suomesta yritystä tai ylipäätänsä ketään kuka kykenisi/suostuisi poraamaan nuo reiät sokeaan vanteeseen. Ulkomailta sensijaan vastaavia yrityksiä löytyy. Suomessa Wheel Factory tekee crossipyörien vanteita mutta eivät suostu kokoamaan custom-vanteita.
-
@ pisteet!
-
Suomea vaivaa moottoripyörien rakentelussa, niin kuin monessa muussakin asiassa pienuusongelma.
Olemme vähäväkinen kansa ja kaikki erikoisempi maksaa, mutta mistä sille löytyy maksaja.
Kun ei löydy maksajaa, niin ei ole palveluakaan, ainakaan sen hintaista, että sitä voisi edes harkita.
Varmaan tietoa, taitoa ja laitteitta löytyy esim. monikansallisen konepajan uumenistä, mutta ei sinne kävellä vanne kainalossa, että sorvaatteko.
Täällä pikkukaupungissa ei voi kuin ihastella sitä, että jostain kaupungista löytyy pulttiliike tai joku muu erikoisliike, missä voi käydä tekemässä ostoksia tyyliin "jotain tälläistä haen, mutta en ole varma"
Meillä ne erikoiskaupat on internetissä, paitsi Motonet.
Rajoittaa kummasti tekemistä, kun ei kehtaa yhtä pikkuosaa tilata postimaksujen takia.
Toisaalta, siinä oppii kiertämään ja luomaan uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Olishan se kiva puhdistuttaa osia muulla kuin telakan pikkuisen järeämmällä hiekkapuhalluskoneella tai maalauttaa osia muullakin kuin spraymaalilla...
Sitten se rakentelu.
Se on kiva laji, mutta monta ihmistä elättää itsensä suomessa moottoripyöriä rakentamalla ja customoimalla...
Jostain kumman syystä täällä tehdään hienoja pyöriä, vaikka tekijä tietää, että iso osa uhratusta rahasta ja kaikki uhrattu aika menee omasta lompakosta.
Minäkin hullu rakennan jo toista pyörää, jonka budjetti on 5000-6000€ + se moottoripyörän ostohinta.
Kun projekti on valmis, niin sen arvo on vähän vähemmän kuin sen moottoripyörän ostohinta oli, kun se on menty muutoksilla pilaamaan... ;D
-
Meilläpäin sanotaan: "Harrastus on väärin valittu jos siihen ei mene kaikki rahat!"
Omalla kohdalla moottoripyörien rakenteluun, siinä mielessä että, ulkonäkö muuttuisi radikaalisti ei mene juurikaan rahaa. Noiden kunnossapitoon
menee kyllä muutenkin euroja ihan riittävästi.
Muihin harrastuksiin on sen sijaan tainnut mennä useammankin uuden moottoripyörän hinta.
-
Kun moottoripyöriä rakentelee, virittää, muuttaa ajoneuvoluokkaa tai vain varustelee tarvikeosilla tarvitaan joko palkattu tekijä tai sitten oma työtila joka on usein omakotitalon autotalli tai piharakennus tai niin kuin minulla, vapailta markkinoilta vuokrattu harrastetila. Jonne on lisäksi 20 km matkaa. Lisäksi vuokrattu lämmin autotalli asunnon liepeiltä jossa kulloinkin ajossa olevat pyörät ovat käyttövalmiina. Lisäksi pitää olla saniteettitila ulottuvilla. Kustannuksia tulee useita satoja euroja kuussa.
-
Vau! Saipas tämä hyvää keskustelua aikaan.
Kuulemma monet (itseni lisäksi) kyllästyi jossain vaiheessa Kopteriin. (itse kyllästyin samaan aikaan yleiseen harrikkatouhuun vaikka niilläkin ajelen)
Itse avarakatseisena (kuten jutussa hyvin tuodaan esille! ) olen arvostanut sitä että Kopterissa on Brittiralliraportti ja harrikoiden ja inkkareiden lisäksi esiteltynä brittipyöriä.
Ja nykyään myös bemareista, uraleista.. japseista ym. rakenneltuja pyöriä.
Erittäin pieni osa toimittajan kuvaus -ja juttumateriaalista päätyi tuohon lehteen. "punainen meri" sanoi toimittaja katsellessaan tuoreempien italiaanopyörien talliani :)
Tykkäsin jutussa siitä että siinä oli hauskasti tuotu esiin se ettei ole rahalla rällätty.
Toimittaja kuvasi paljonkin parivaljakkoa Le mans ja Ghezzi kun vihjasin tulevista Guzzin 100-vuotisjuhlista!
Eli ei heitetä kirvestä kaivoon Kopterin suhteen. Itse asiassa ehdotan avunantoa lehdelle jotta tulisi hyvä ja kattava juttu em. aiheesta!
Breeze toi hyvin esiin pikkupaikkakunnan harrastamisen haasteita! Saan usein kuulla hesalaisilta ja tamperelaisilta ym. että se ja se kumiosa, laakeri tms löytyy sen ja sen firman liikkeestä.. Ihan kateeksi käy kun lähekkäin asuvat harvinaisempia pyöriä harrastavat auttelevat toisiaan.. Minä täällä korvessa olen aina oman onneni ja kekseliäisyyteni varassa 8)
Tuosta jutusta ettei voi kävellä isoon firmaan tuli mieleen juttu edesmenneestä pohjanmaalaisesta brittiharrastaja Levolasta: hän oli muina miehinä marssinut isoon metallifirmaan ja tehnyt muiden äimistellessä tarvitsemansa sorvaukset ja työstöt ja marssinut pikaisesti tyytyväisenä ulos..
"se jolla on eniten romua kuollessaan on voittaja" kerran harrikkarallissa 80-luvulla kuultua.
"se ei ole harrastus jos se ei vie kaikkia rahojasi" en muista missä kuulin.. muttta tuota en nyt tässä vaiheessa aio täysin allekirjoittaa kun eläkesijoitukset on niissä kiinni.
-
Omalla kohdallani en sanoisi pyöriäni sijoituksiksi muussa kuin mielihyvän tuojina. Kunhan ei ajattele paljonko niihin on varallisuutta kulunut. Paha tapa kun on ollut että pyöriäni en ole päästänyt kiertoon eli omistamistani monet, merkittävät mallit, ovat edelleen tallissani. Ne pyörät, jotka olen laittanut kiertoon, ovat olleet joko vähemmän tunteita herättäneitä tai vain käytännön syistä käytössäni. Kolmea pyörää olen omistamistani jäänyt kaipaamaan: GT850, Ducati Paso 906 ja Quota 1000. Eläköidyttyäni voi Quotan pudottaa pois koska en kykenisi sitä enää varman päälle hallitsemaan.
-
Eipä taida olla ketään tosi mp-harrastajaa, joka ei olisi uhrannut harrastukseensa enemmän kuin olisi varaa. Nuorempana harrastukseen meni kaikki rahat, vaikka varsinaista rakentelua ei ennen vanhaan juuri harrastettu. Nyt vanhempana rakenteluharrastusta vaivaa vaikeus ideoiden toteuttamiseen. Kompromisseja on vaikea tehdä, etenkin itsensä kanssa. Lopputulos on se, ettei projekti valmistu koskaan kun jokin asia ei etene.
Kaikkien rakentelusta kiinnostuneiden kannattaa liittyä tälle postituslistalle ellei ole jo liittynyt. Aika usein törmää hienosti kustomoituihin Guzzeihinkin:
https://www.bikeexif.com/moto-guzzi-1100-sport-street-tracker?omhide=true
-
Niinpä , jos sitä ei olisi ikinä laittanut enemmän kuin mihin on varaa niin ei sitä sitten mitään olisi ollutkaan tai tullutkaan.
Mielihyvä on ykkönen hankinnoissa ja jos niistä on sijoituksiksi niin se on plussaa.
ja jos ei ole sijoituksiksi niin onhan ne kuitenkin asiansa ajaneet, On saanut nauttia upeilla laitteilla ajamisesta, omistamisesta ja katselusta..
Muutamat itselle tärkeät laitteet sitä on ostanut tietäen että hankinnoista ei ehkä saa omiaan takaisin mutta on silti halunnut toteuttaa haaveita.
Kun tallin huonentaulussa lukee "Köyhäile tyylillä" niin sitä ohjenuoraa seuraten on jo nyt aika näyttänyt ettei nekään hankinnat metsään menneet.
Rakenneltujen pyörien pitää olla todella tasokkaita ja aikaa kestäviä jos niistä aikoo saada edes osan niihin uhratuista rahoista takaisin.
Mutta: Ilman huteja ei synny napakymppejä. Ei muuta kuin rakenteluniloa!
Tienpäällä nähdään. Varjoralleja pukkaa..
-
Harrastaa voi niin monella tapaa. Rahanmenolla jos mittaa, niin aika halvalla pääsee. Ajossa on vanha Guzzi ja vielä vanhempi japsi. Osat tilaa netistä ja itse hoitaa huollot ja korjaukset, niin ei pahasti rasita.
Jos "tosi mp-harrastajan" paperien saaminen vaatisi koko omaisuuden lykkäämistä moottoripyöriin, niin mieluummin jätän sen paperin hyllyyn ja jatkan näin.
-
Hatunnosto ja kumarrus Juiselle !
Lehden ostin Quotan sivulaukkuun lauantaina Mikkelistä matkalla mökille. Jutun luin sitten takan lämmössä enskaa kuunnellen ja brandya naukkaillen sateen vihmoessa ulkona.
-
Eihän rallia voiteta jos siellä välillejäämistä pelätään.
-
Rakenneltujen pyörien pitää olla todella tasokkaita ja aikaa kestäviä jos niistä aikoo saada edes osan niihin uhratuista rahoista takaisin.
Mutta: Ilman huteja ei synny napakymppejä. Ei muuta kuin rakenteluniloa!
Tuosta olen osittain samaa mieltä. Rakennellut pyörät ovat aika usein liian persoonallisesti toteutettuja eikä ne miellytä aina edes rakentajaa itseään. Rakenneltuja pyöriä joutuu tällöin rakentamaan taas uuteen uskoon. Rahojen saaminen takaisin harrastustoimintaan uhratuista varoista ei ole kuitenkaan oleellista eikä rakenteluharrastuksen ydin, vaan tarve tehdä ajopelistä oman näköisensä. Lopputulos sitten ratkaisee, oliko autotallissa vietetty aika vaivan arvoista. Mitä taas tulee rahanmenoon, niin ainakaan oma rakennusharrastukseni ei paljoa rahaa vaadi, vaan enemmänkin kärsivällisyyttä ongelmien ratkaisemisessa.
-
Tähän voisi kertoa tarinan:
Tarvitsin erääseen projektiini nimenomaan ruostumattomasta teräksestä tehtyjä osia. Sattumoisin löytyi taho joka halusi myydä kaikki rosteriset ja myös kromatut osat pyörästään koska lopuista osista hän aikoi tehdä kustomoinnin. Ostin sekä ruostumattomat että hyvin hyväkuntoiset kromiosat. Eikä tullut erityisen kalliiksikaan. Nyt on yhteen dresseriin liki kaikki tarpeellinen. Kunhan saan aikaiseksi.