Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Lokakuu 06, 2020, 23:05:38 ip
-
Joku alan sähkömies osaisi paremmin mutta yritin kirjoittaa vanhemmissa Guzzeissa olevista sähkötiituloista jotain.
Haluni kirjoittaa tästä yleistajuisesti, mikäli siinä onnistuin, on tullut ns. kuluttajalähtöisestä tarpeesta. Moni niistä kyselee ja kaikki eivät uskalla edes kajota niihin ja tutkia onko rele kunnossa.
Toinen seikka on että releen kytkentliittimet ovat sen verran standardoitua että erityyppiset liittimet menevät mihin tahansa liitinjalkaan ja soppa on valmis. Ei yleensä tule vahinkoa mutta toiminnot voivat olla outoja.
Vasta aloittelin, tämän verran sain aikaiseksi: http://www.motomatti.fi/2020/10/lyhyt-relekatsaus.html
Saa esittää korjaavia huomautuksia tai lisäyksiä. Juttu on vielä kesken...
-
Ehdotan lukua releen käämin suojapiireistä. Usein releen sisällä on suojakomponentti suojaamassa
relettä ohjaavaa laitetta (esim. ECU) käämin takapotkulta (vastakkaissuuntainen jännite ohjauksen katketessa).
Suojakomponentti voi olla diodi, vastus tai ylijännitesuoja (symboli on vastus + z). Kannattaa käyttää
vastaavaa kuin alkuperäinen, jos tiedossa. Muuten näiden kanssa ei ole niin nökönuukaa, pidentävät hiukan
kytkentäaikaa ja sitä kautta nopeuttavat releen kulumista, mutta luku kannattaa kirjoittaa seuraavasta syystä:
Jos uudessa releessä on suojadiodi ja se on virrankulkuun nähden myötäkarvaan, tuhoutuu jotain: rele, ohjainpiiri,
johto tai sulake.
-
Pääosin, näissä releissä mitä olen purkanut, ei ole juurikaan ollut muita komponentteja sisällä kuin mitä liittämissäni kuvissa näkyy. Näitä vanhoja releitä olen irrotellut vanhoista pyöristä. Uudemmissa, ns. ruiskupyörissä, on jo uudempaa ja hienostuneempaa reletekniikkaa. Releiden määrä on myös kasvanut aikojen kuluessa. Myös luotettavuus on parantunut.
Tarkoitukseni on ainoastaan selittää miksi ylipäätään on releitä, yleisimpien releiden toimintatavat, mikä merkitys niiden käytöllä on ja millaisia vikoja niiden toimintahäiriöt saattavat aiheuttaa. Varoittaa myös niiden väärinkäytöstä joka sekään ei ole harvinaista. Aikomusta ei ole puuttua niiden tarkempiin sisäisiin rakenteisiin. Saattaisi olla ns. loputon suo. Jutusta tulisi liian pitkä. Asia josta minua on arvosteltu useasti: ei jaksa lukea. Videoa pitäisi olla.
-
Releen ostajan on vaan usein pakko ottaa asiaan kantaa:
https://www.motonet.fi/fi/haku?q=mikrorele
Rele+diodi on tehokas suojaus, mutta voi tuhota pyörästä jotain.
Jos ei tiedä, rele+vastus on melko varma valinta.
-
Muistelin, että releiden sopivuusongelmia ja testausta on käsitelty aikaisemmin ja löytyihän se:
https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=4874.30
Releiden ominaisuuksista ajoneuvokäytössä kertova sivu oli kätketty uuteen paikkaan:
https://www.te.com/global-en/products/relays-contactors-switches/relays/intersection/application-notes.html
-
Samalla tässä oppii itsekin.
Tien laidasta olen pelastanut pari pyörää joissa on ollut relevika tai releisiin liittyvä vika. Moni harmi matakanteon keskeytymisestä olisi vältetty kun edes kerran tai pari muutaman vuoden aikana kiinnittäisi huomiota relepalkkiin ja sen liittimiin ja yleiseen puhtauteen. Valkoinen maalikynä on avuksi jolla merkitsee releet ja niiden jalat pareiksi. Voi käyttää mitä tahansa aakkos- tai numerojärjestelmää. Jos on yli parikymmentä vuotta vanhat releet kannattaisi harkita niiden vaihtoa. Toisaalta ne vahat releet voivat olla parempilaatuisia kuin markettien "edulliset" releet. Suosittelen vesitiiviitä relekoteloja.
Relepalkin, joka muodostuu yhteen liitetyistä relejaloista, liittimet ovat irrotettavia. Niissä on pieni kieli joka väännetään varoivasti sisään niin johdosta vetämällä liittimen saa irti. Jos liittimissä näkyy harmaata tai vihreää moskaa kannattaa kyseinen liitin vaihtaa. Liittimien tiukkuutta voi testata tavallisella "Abiko" lattaliittimellä. Jos se menee johonkin liittimeen hyvin löysästi on liitin löysä. Liitintä voi irrotuksen jälkeen kiristää pihdeillä ja testata uudelleen.
Näitä ajattelin kirjoittaa blogiartikkeliinikin. Pyrin välttämään ammattisanastoa koska "tekniikan kieli" ei aukea nykyajan ihmiselle.
Huomenissa olisi työn alla Saprisa latausjärjestelmän kytkentä. Kun etsii tietoa niin sitä saa mutta osin ristiriitaista. Tutkin asiaa vielä huomisaamuna varmuudeksi ennen piuhojen vetämistä.
-
Ymmärsinkö oikein, että et varoita lukijaa diodisuojattujen releiden vaaroista,
koska se saattaisi kuulostaa lukijasta liian tekniseltä?
Eikös se ole vähän sama kuin ei varoittaisi lasta mustikan ja kielonmarjan eroista
periaatteella, että kyllä se sitten itse huomaa eron?
-
Pitäneekin laittaa heti alkuun että käsittelen pre -85 aikaisia järjestelmiä.
-
Aiheellinen huomautus. Tosin senaikuisiinkin tarkoitetuissa isoissa releissä on
joissakin diodi:
https://www.motonet.fi/fi/kategoria/563/307106/Releet?pagenum=1
Voi siis vahingossa ostaa diodillisen mallin. Toisaalta ei ole niin kallista rikottavaa (esim. ECU).
Paitsi mitä jos väärällä relevalinnalla sulattaa klassikkopyörän kahvakytkimet, joita ei ole
saatavana uusia koko maapallolta?
-
Olet kyllä oikeassa siinä että kuluttajaa pitää suojella ostamasta "parempaa" diodillista relettä vanhaan laitteeseen.
En ole ollenkaan varma siitä mihin järjestykseen aikanaan ovat relejalan liittimet laittaneet jo tehtaalla.
Perinteinen releen käämi vetää ihan samanlailla oli sen maadoitus kummassa liittimessä tahansa.
lukuisten 70- ja 80-lukujen pyörien omistajana pari uudempaakin pyörää hankkineena olenkin jo ihmetellyt 1400 Californian releistystä: on vain iso kotelo jonne menee nivaska johtoja. Sitä en ole vielä penkonut kun on toiminut. Paitsi jarrupolkimen asentokytkimen modifioinnin tein. Siihen tarvittiin yksi mikrorele tekemään pieni signaalin hämäys ECUn suuntaan.
-
Pysyttelen tässä vain Guzzien releissä.
Kirjoitin joskus Il Falconeen pienen jutun releistäkin: https://gruppomotoguzzifinlandiary.kuvat.fi/kuvat/GMGF-yleiset/Kerholehdet/2016-1/IF2016toukokuu.pdf
Tuo mitä MM kirjoitti relerimasta kannattaa ottaa vakavasti. Ne rimat ovat periaatteessa taivasalla ja niihin kertynee kaikki ohi menevä lika ja kosteus. Eikä sen Abikon tarkastus (+kiristys) ole lainkaan huono juttu.
Reissussa mukana kannattaa pitää pari varalla - jos ei muuten, niin saa jaappanialaisia kettinkivetoisia avustaa...
Vianetsintäkin on suht nopeaa, releen kun vaihtaa uuteen hetkessä. Tosin vikoja voi olla samassa piirissä lisää.
Hyvä tapa on pruutata kontaktisprayta ( EI sitä CRC-yleismönjää ) reippaasti ja irrottaa-kiinnittää rele muutamaan kertaan. Hapettumat yms. töhnä poistuu. Jos epäilee releen olevan vetämättömissä, niin yleensä sormeen tuntuu kuoren päältä releen vetonaksahdus. Jos on enemmän aikaa perehtyä, niin kytkerntävastus on helppo mitata.
-
Hapettumat yms. töhnä poistuu. Jos epäilee releen olevan vetämättömissä, niin yleensä sormeen tuntuu kuoren päältä releen vetonaksahdus.
Vetonaksahdus on hyvä merkki siitä että rele tottelee komentoa mutta se ei takaa kytkentää. Joko releen kärjet ovat palaneet tai sitten vika onkin varsinaisessa virtapiirissä. Rele siis kytkee "tyhjää" jos se ei saa vitaa virtalähteestä tai releestä eteenpäin virtapiirissä ei johdotus ole kunnossa tai käyttökohteen maadoitus puuttuu.
Uusimmat releet nykylaitteissa eivät enää napsahtele mutta niissä voi olla pieni merkkiledi josta voi tarkistaa toimiiko rele oikein. Saako rele ylipäätään komennon käyttönamiskasta ja kulkeeko releen läpi virta.
Releen kaksi eri virtapiiriä tuntuu olevan joillekin liikaa käsitettäväksi. Sitä asiaa pitää siis perata lisää.
Vianhaussa tämä on hyvä selvittää ensin eli toimiiko toiminnon käyttönamiska (rele napsahtaa) ja kulkeeko virta releen kärkien läpi eteenpäin. Jos näin tapahtuu (Selviää mittaamalla tai kokeellisesti muutoin.) niin siltä osin asia on kunnossa ja voi epäillä vikaa siinä kohteessa mitä kyseisen virtapiirin pitäisi ruokkia sähköllä.
Itse katsoisin onko kohteen maadoitus kunnossa. Jos on niin vika on toimilaitteessa. Esimerkiksi ajovalon lähivalon polttimon lanka on poikki.
-
Olet MM ihan oikeassa noista napsahteluista. Mutta sitten jos/kun rele ei kytkekään on helpointa vaihtaa uuteen. Jos vika on vielä päällä, niin saattaa joutua mittailemaan pitkäänkin. Ja sen homman neuvominen lyhyesti täällä on... no ei ainakaan helppoa.
Sen tähden joskus kirjoitin lehteen jutun mittaamisesta.
-
Tarkoitustani selittelin jo tuolla aiemmin.
Se että pitäisi alkaa sähkötekniikan alkeista ei taida toimia. Siinä menisi aikaa.
Yritän siis tehdä tapauskohtaisesti sovellettavaa ohjeistusta jossa, lähinnä rakenteen toimintoja havainnoimalla, käyttämällä koetinlamppua tai parhaassa tapauksessa halpaa yleismittaria käyttäen suoritetaan releiden osalta tutkimustyötä. Toimenpiteitä jotka onnistunee vaikka linja-autopysäkillä.
Vanhoissa vehkeissä kun on helposti toimintahäiriöitä jotka voivat, ainakin osittain, ehkäistä varsin kevyellä huoltotoiminnalla. Merkkihuoltokaan ei näitä ennakkohuolla jos ei erikseen sovita tuntitöistä tai ole jo vianetsinnästä kysymys.
Vastaan kun tulee kaikenlaista. Tämän laukaisi tällä kertaa eräs 90-lukuinen Guzzimalli jossa oli kätevästi ohitettu loikkajohdoilla pari relettä. Releet olivat poistettu ja korvattu kahdella loikkajohdolla. Silloin kulkee käyttövirta kahvakytkinten kautta kuten joskus ennenvanhaankin 60-luvulla. Kuvaa jonkin verran ymmärtämystä releen sisäisestä kytkennästä. Omistaja kertoi että noi se oli ostettaessakin ja hyvin pelasi.
Toisaalta, pari viiden sentin johdonpätkää ja päissä valmiina latta-abikot niin niillä korvaa releen väliaikaisesti mutta riskeeraa silloin ohjausvirtapuolen mekanismit. Mutta matka voi jatkua vaikka varsinainen vika jäi olemaan ja saattaa aiheuttaa lisävaivojakin.
-
Meissä on niitäkin, joille on aivan käsittämätöntä, että pari johdinta tulee johonkin lankarullan näköiseen ja niissä sitten on jotain virtaakin, vai mitä sähköä, ja sitten joku osa liikkuu, ja mikä kärki se olikaan, sen mukana ja ihan jotain muuta sitten tapahtuu josain toisaalla. Miksi ei voi vaan sanoa selvästi, mitä pitää tehdä, jos ei starttaa kun sitä mustaa nappia painaa? Heillä on varmasti muita taitoja ja monipuolinen lahjakkuus mutta ihan toisenlaisissa ympäristöissä. Heille on parasta opettaa vain pitämään hinurin puhelinnumeroa puhelimessa valmiina ja vakuutus kunnossa. Ei ole mitään mieltä yksinkertaistaa teknillisiä selostuksia pilalle kun se ei kuitenkaan mene perille ihan kaikille. Aina se raja on johonkin vedettävä. Muuten joutuu tekemään kamalasti turhaa työtä.
Kummipoika latasi kerran enduropolkupyörän valojen akkua, sellaista 7 Ah pikkuakkua, jota silloin ennen ledivaloja käyttivät. Kysyi sitten: miksi ihmeessä se pieni keltainen kiinalainen yleismittari kuumenee niin kauheasti kun yrittää mitata montako amppeeria siinä akussa jo on, joko on täysi? "Onhan tässä mittarissa amppeeri-alue. Pitäisihän sillä voida niitä mitata. Miksei voi? Tämähän on yleismittari..." "Kuulehan mestari! Mittari mittaa amppeereja ja akussa on amppeeritunteja. Niillä on yhtä vähän tekemistä keskenään kuin tuolilla ja sähkötuolilla." Sitten opiskeltiin sähköoppia ja mittaamista vähän aikaa, ja ihan turhaan.
-
Niin, on ihan eri asia selittää tarkasti ja kaikki kommervenkit mitä voi tulla vastaan ja saada, mahdollisesti vastahakoinen, kuulija/lukija oppimaan. Mutta sekin on jo, tavallaan, saavutus jos päähän on jäänyt asiasta se että siinä on enemmän takana kuin se mitä on jäänyt oppimatta.
Itsellä kun ei tuota jälkikasvua ole niin ei ole sellaista tuntumaa mutta näin setämiehenä olen joskus koittanut selittää veljieni jälkeläisille joitain peruasioita niin on saanut vastauksen että älä rasita itseäsi, katsotaan netistä video.
Mutta kipu opettaa kun satulan alta pullahtaa savumerkki. Toisaalta, vakuutus hoitaa kuljetuksen ja muun saa rahalla.
-
Asioita pelkästään itsekseen funtsimalla päätyy yleensä jonkunlaiseen balanssiin, mutta ilman ulkoista
ohjausta päätelmät eivät aina kestä reaalitodellisuuden testiä. Tässä pari esimerkkiä.
Autoilija ei usko,että valojen polttaminen lisää polttoaineen kulutusta, "Kyllä se laturi siellä joka tapauksessa pyörii mukana".
Tässä on ymmärretty, että valojen käyttämä sähkövirta tulee laturista, mutta ei ole uskottu, että laturi vaatii sitä
enemmän mekaanista energiaa mitä suurempi virta siitä otetaan. Sanoja (autonasentaja) tunsi laturin rakennetta sen
verran, että mekaanista yhteyttä pyörivän ja kiinteiden osien välillä ei ole.
Kiertovesilämmitteisen (öljy) omakotitalon omistaja kauhisteli sähkölaskua. Sähköllä piti talvipakkasilla lämmittää
vesimittaria ja muita kylmänarkoja tiloja. Suunnitteli vetävänsä vesilämmityspatterit näihin kohteisiin, koska
"Siellä se kuuma vesi kiertää joka tapauksessa". Tässä oli ymmärretty, että vesipatteri lämmittää, mutta huomiotta
oli jäänyt se, että kyllä öljyä kuluu sitä enemmän mitä enemmän lämmitettäviä kohteita on.
-
Tästä keskustelusta tulee mieleen Kuningattaren ilmoitus, kun aikoinaan 90-luvulla suoritin autosähkömekaanikon ammattitutkinnon.
Kuningatar kertoi, että sähköautoasentaja... ;D
-
>> "Siellä se kuuma vesi kiertää joka tapauksessa". << Joskus naapuri väitti, että hänen vanhemmillaan on etEisessä vesikiertoinen lattialämmitys. Haukkui sähkölämmityksen, kun se vesikiertoinen "...on ihan ilmainen. Kun se vesi on muutenkin lämmintä..."
Mutta asiaan: Sekaannuin hiljan veneen vanhoihin sähköihin. Edellinen omistaJA oli omin pikku kätösin... En voi olla ihmettelemättä, miksi pitää tehdä, vaikka ei ymmärrä?
Miksi pitää tehdä, jos ei osaa?
Miksi pitää rakentaa erilaisia virityksiä?
Miksi rakentaa itselleen miinoja?
Johdonvälisulake pilssissä starttimoottorin alla... Välisulake johtonipun keskellä... "Karvaamalla" jatkettu... Haaroituksia seinän sisällä... Puhaltimelle sähköt antennijohdolla...
Hurjin 230V viritys, joka on tullut vastaan: Laiturikaapin pistorasiaan liitetty shuko, jossa kolmivaihejohto, jossa kolmivaihetulppa. Tähän työnnetään kolmiv.tulppa, jonka toisessa päässä SHUKOPISTOTULPPA, joka työnnetään veneen pistorasiaan. Ja tietenkään maadoitusta ei ollut...
No, eihän nämä tänne kuulu...
-
No, eihän nämä tänne kuulu...
Tuo aina oikeassa oleva ja erehtymätön maalaisjärki ohjaa meitä (liian) usein, valitettavasti niin hyvässä kuin pahassa...
-
Menneessä elämässä olin elokuvalabrassa huoltomonttöörinä. Tekniikka oli 1960 - 1990 väliltä ja virityksiä riitti.
Joka kerta tuntui hyvältä, kun sai jonkin virityksen muutettua kelevollisesta asialliseksi.
Ennakointi on hyve kytkennöissäkin.
-
Eipä ollut tarpeeton tämän relekeskustelun aloittaminen. Viidessä päivässä tullut asiaa esiin usealta katsantokantilta ja sitten sitä sivuaviakin kommentteja.
Blogini relejuttuun lisäsin myös liittimien tarinaa sillä useasti on relejalkojen liittimissä ollut vikaa. Ihan vihreään "sähköhomeeseen" asti. Myös kaikenlaisia ohitus- ja loikkajohtoja on asennettu liitinvikojen vuoksi.
Pitänee vielä ottaa kuva miten liitin irrotetaan relejalasta ainetta rikkomattomalla menetelmällä.
Tässä varsin tyypillistä remonttia releen liittimien suhteen: http://www.motomatti.fi/2014/02/kuvia-eraasta-prosessista.html
-
Ihan hyvä keskustelu tämä on. Omalla kohdalla on tekniikan parissa mennyt niin hyvin että olen ajoneuvoissani vaihtanut yhden releen niiden 43 vuoden aikana mitä olen autoilla ja moottoripyörillä liikkunut. Jotain viisitoista autoa ja muutama moottoripyörä. Semmoinen on osunut kohdalle, että yhteen Sierraan oli asennettu apupitkät oikein releen kanssa, mutta tekijä oli jotenkin hähminyt homman ja kytkentä tyhjensi akun jos auto oli jouten liian kauan.
-
tekijä oli jotenkin hähminyt homman ja kytkentä tyhjensi akun jos auto oli jouten liian kauan.
Kenties vaihtorele kytkentäreleen sijasta tai niin että rele on vetänyt koko ajan mutta kytkentä on tullut johtavaksi oikeaan johtimeen vasta kun virta on kytketty. Kyllä se vetokäämikin syö sähköä. Tavallisen nelinapaisen kytkentäreleen voi kytkeä väärin siten että siitä on vain haittaa vaikka näennäisesti järjestelmä toimii ihan ok. On sellaistakin tapahtunut että releen kärjet ovat hitsautuneet yhteen.
Tärkeää on erottaa pienivirtaisen vetokäämin sähköinen piiri erikseen kytkettävällä puolella olevan varsinaisen kärjillä ohjatun virran piiristä. Omituisia kytkentöjä tulee esiin sillointällöin.
Paras vastaan tullut vikakytkentä on ollut ottaa katkojan kärkien maajohdosta lisävalojen virta. Ei oikein toiminut sytytys eikä lisävalotkaan. On hieman hämmentävää ryhtyä vianetsintään varsinkin jos ei ole kytkentäkaaviota läsnä.
-
Jännä juttu, että releestä saadaan näinkin paljon juttua.
Minulle rele on hyvin yksinkertainen komponentti.
Siinä on kaksi virtapiiriä.
Ohjausvirtapiiri, joka ohjaa relettä hyvin matalalla virralla.
Sitten se toinen virtapiiri, joka Ohjaa / siirtää sähköä korkeammalla virralla.
Releestä riippuen, se joko kytkee, sammuttaa tai vaihtaa ohjattavan laitteen.
Toki nykytekniikka on tuonut myös releelle lisävaatimuksia ja lisätoimintoja, mutta yksinkertaistaen rele on pelkkä katkaisija, jota ohjataan sähköisesti.
-
Juurikin noin.
Tuo on perustietona oikein hyvä sille joka pyöränsä releriviä aloittaa syynäilemään vaan halusin laajentaa sinne liitinpuolelle myös sillä, käytännön kokemuksen mukaan, sieltä löytyy usein juuri ne omituiset häiriötekijät. Myös ne viat jotka esiintyvät vain toisinaan. Samalla releitä ympäröivää mystiikkaa harventaen.
Perusrele on lisäksi niin halpa laite joten sellaisien releiden joita pyörässä on on myös vararele edullinen pitää matkassa.
-
Noista autonvaloista tuli kans mieleen kaverin Amerikan pick up joskus taannoin. Se ihmetteli myös että mikä akkua purkaa pitkässä juoksussa. Selvisi että joku oli ”releistänyt valot”, tällaiseen ohjeistukseenhan on helppo törmätä aihepiiriä kolutessa. Tuossakin autossa muistaakseni koko sähkövirta valoille kulki katkaisimen kautta, ja kyllä se relekin sieltä löytyi, mutta se ei vain tehnyt mitään muutosta valojen toimintaan, sähkö kulki edelleen releeltä valokatkaisimen läpi. Rele myös veti koko ajan, mikä sen akun myös tyhjensi.