Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Vaiska - Syyskuu 20, 2020, 12:48:18 ip
-
Joo, oltiin porukalla menossa kuluneella viikolla Nordkappiin. Muonion jälkeen vähän ennen Palojoensuuta alkoi pyörä vispata eikä ajosta tullut mitään. Ajattelin hetken, että onko tiessä niin syvät urat, että se sen takia heittelee. Pysähdyttiin tutkimaaan asiaa ja siinä selvisi, että Californian takapyörän laakerit ovat sököt. No, onneksi on sukulaisia lähellä. Serkkupoika haki pyörän ja se on nyt Kitttilässä. Minä taas Kouvolassa.
Oikeastaan yksi asia jäi vaivaamaan: Olisiko takapyörä voinut mennä kertaheitolla lukkoon, jolloin seurauksena olisi ollut v:ttu - ämpäri - ikkuna? Mitä, jos etupyörän laakerit olisivat hajonneet?
Guzzilla on ajettu noin 100 000 km. Mikä mahtaa olla pyörän laakereiden normaali kesto?
-
Normaali kesto saattaa olla vaikea määritellä. Laakerivaurio voi kehittyä monesta eri syystä ennemmin tai myöhemmin. 100 000 km ei ole laakerille pitkä ikä. Laakereita menee ennenaikaisesti vaihtoon jos voitelussa on pulma. Se voi olla laakeriin joutunut pesuvesi esim. painepesurin voimalla. Myös se voi olla renkaanvaihdon yhteydessä ylitiukattu takapyörän akseli. Jos pultti vedetään kovin tiukkaan, pystyy laakereiden välissä oleva holkki myötäämään niin, että siitä eteenpäin laakereille tulee liian suuri aksiaalinen puristus jo ihan normaalilla kiristyksellä kun holkki on hitusen liian lyhyt. Urakuulalaakerin sieto aksiaaliselle puristukselle on aika huono. Ittellä om Brevasta mennyt yksi takapyörän laakeri jossain 50k ja 100k:n välillä. Laakerista oli syystä tai toisesta pitimet hajonneet eikä siihen osattu keksiä mitään ilmeistä syytä. Millessä on alkuperäiset pyöränlaakerit ja ne pyörivät edelleen moitteettomasti. Samaten rouvan Monsterissa, mutta siinä on mittari vasta hiukan toisella kierroksella.
-
Pyöränlaakerit ovat helpot vaihtaa. Ihmeempiä työvälineitä ei tarvita. Normaali korjaamotyökalusetti riittää vaihtotöihin. Laakerit ovat standardikamaa ja saatavilla melkein mistä vaan mutta halpahallilaakerit kannattaa jättää ostamatta.
Kuten tuolla jo mainittiin niin liika akselimutterin kiristäminen on laakerin surma. Itse asiassa mutteri akselin päässä ei edes pidä akselia paikoillaan vaan se lyhyen pultin mutteri joka kiristää akselin takahaarukan vasempaan aisaan.
-
Otatteko Motomatti ja Egon kantaa: Tunnetaanko tapauksia, että laakerin hajotessa rengas olisi lukittunut, jolloin seurauksena olisi kaatuminen? Tällaisena, kun se minulle tuli, asia aiheutti vaan vähän ylimääräistä vaivaa merkinnällä "Elämä on."
-
Omalla kohdalla ei ole tullut missään aparaatissa vastaan sellaista vierintälaakeria joka olisi vaurion yhteydessä jumittunut. Kaikki ne on alkaneet ensin antaa äänimerkkejä ja aika pian sitten menneet väljiksi. Jopa se Brevan takapyörän laakeri lähetti äänimerkkejä, mutta en ymmärtänyt reagoida niihin. Kolmosvaihteella kiihdytellessä takaa kuului tai tuntui luissa matala jaksottainen hrrrrr hrrrrr hrrrrr. Kun uusi laakeri asennettiin niin oirekin hävisi.
-
Joku kuukausi sitten hankin itselle uuden pyörän. Onneksi toin kärrillä. Koeajolla ihmettelin etupään olemusta, mutta arvelin korjaantuvan tasapainotuksella, eipä onnistunut, laakerit olivat totaalisen loppu,valtuutetun huollon leima n 500 km aikaisemmin. Liekkö huolimaton pesurin käyttäjä tehnyt tuhoja? Mutta värinä kertoi ongelmasta ennen totaalista jumiutumista.
-
Harrin mainitsema ongelma saattaa olla pesustakin johtuva jos vesi on saanut vaikuttaa pitkään laakerissa kun pyörällä ei ole ajettu.
Todennäköisintä on että olleet joko huonot laakerit tai kiristetty liikaa.
Kun kerran on kiristetty liikaa on osiin tullut muodonmuutoksia kuten laakerien sisäkehien väliseen holkkiin. Kun se on kerran tyssäytynyt lyhemmäksi niin se ei pitene alkuperäiseen mittaansa vaikka kuinka varovasti kiristäisi vaan laakerivälys kyseisellä holkilla tulee olemaan aina liian pieni. Keskiholkki kannattaa vaihtaa sopivan mittaiseksi tai jatkaa shimmaamalla jos ei ole heti saatavilla sopivaa holkkia.
Yksipuolisella svingillä olevat takapyörät, kuten CARC-malleissa eivät omaa lainkaan takapyörän laakereita vaan takapyörä on kiinni perävaihteessa. Perävaihteen kaksi laakeria hoitavat myös takapyörän laakeroinnin. Laakerointi on voimakkaasti toispuoleinen eli laakereita rasittaa aksiaalivoimien lisäksi epäsymmetrinen vääntörasitus.
Jos CARC-mallissa havaitsee vähäistäkin laakerivälystä perävaihteessa niin kipinkapin laakerienvaihtoon sillä perävaihteen hammaspyörät eivät toimi enää oikeassa suhteessa toisiinsa. Usein melu kuten hurina tai takamukseen tuntuva jurina kavaltavat että on laakerivaihdon aika. Kulutusosia ovat ja niitä pitää ajoittain uusia.
Keskituki on hyvä apu kun etu- ja takapyörän sekä ohjauksen laakereita tutkitaan. Ilmassa olevan pyörän heiluttelu ja pyörittely ilmaisee onko välystä vai ei. Kun on kunnossa niin mitää sivuttaisliikettä, raskaampia kohtia pyöritellessä tai naksahtelua ei saa tuntua eikä kuulua.
Jos perävaihteen hammaspyörät ovat vaurioituneet, kuten on käynyt varsin monella, on korjaus muutaman kertaa kalliimpi työ. Nykyään taidetaan vaihtaa vain uusi perävaihde joka toimenpiteenä säästää aikaa mutta ei välttämättä asiakkaan rahoja.
-
Tämä nyt ei ole absoluuttista totuutta, mutta mielestäni pyöränlaakeri itsessään ei voi vaurioitua niin, että lukitsisi pyörän. Toinen asia on sitten voiko joku muu rakenteissa aiheuttaa lukkiintumisen siksi, että pyörä pääsee holkkumaan hallitsemattomasti. Epätodennäköistä. Omakohtaisesti tulee mieleen totaalisesti hajonnut enduron takapyörän laakeri. Ajoin vielä tankinpäällä istuen kymmenkunta kilsaa kotiin.
-
Laakeri itsessään ei pysty normaalissa ajovauhdissa leikkaamaan siten kiinni, että pyörä lukittuisi. Pyörän momentti pyöriessään pitää siitä huolen. Jos laakeri hajoaa, niin yleensä se on jarru tms joka rakenteellisesti ottaa kiinni. Ja siis pysäyttää pyörän.
Työnnettäessä kyllä voi laakeri nahia niin, että ei juuri pyöri. Sellainen pyörä on parhaillaan mun klinikalla.
-
Tässäkin porukassa taitaa olla niitäkin jotka vaihtavat laakerit ennen kuin mitään tapahtuukaan. Työtähän siinä on mutta jos itse tekee niin se ei tiliä rasita. Tyypilliset pyöränlaakerit kun ovat varsin edullisia käyttöikäänsä nähden ja saatavuus hyvä.
Guzzeissa on käytössä kolmea laakeroinnin suojaustyyppiä takapyörissä:
1) Ei erillistä suojaa lainkaan vaan laakeri on suoraan näkyvissä pyörän navassa ja sitä suojaa vain laakerin oma ohut yksihuulinen tiiviste.
2) Tyyriimmissä malleissa on em. laakerisuojauksen lisäksi tavanomainen kaksihuulinen huulitiiviste. Ulompi huuli pyrkii pitämään lian ulkona ja ja sisempi huuli pitämässä voiteet laakerin suojana mikäli sitä on ylipäätään laitettu. Ei ainakaan valmistajan toimesta ole. Laakerissa vielä se oma suojansa. Mutta suojaa siis noin kolminkertaisesti verrattuna ykköstyypin suojaukseen.
3) Takapyörässä ei ole ainoatakaan laakeria vaan se on kuin auton pyörä renkaineen, vanteineen ja kiinnityspultteineen. Suojaus on yksinomaan perävaihteen puolella joka sinällään on vanteen navan suojaama suoralta lialta ja mahdolliselta pesuvedeltä. Mutta voi sekin pettää sillä samassa rakenteessa on perän ja takapyörän välinen vetokytkentä joka pitäisi puhdistaa liasta ja voidella joka kerta uudelleen kun takarengas vaihdetaan tai ainakin kerran vuoteen. Samalla varmistutaan perän öljytiiveydestä. Vuodon kyllä huomaa. Jos ei huomaa heti niin viimeistään sitten kun öljyä on jo takarenkaalla.
Etupyörissä on vain ykkös- ja kakkostyypin suojauksia.
Laakerivaurio ei tule hetkessä. Sillä on kolme vaihetta: ensin on kontaminaatiovaihe jossa joko rasva laakerista puuttuu eli rasva on pesty pois tai sitä ei ole ollutkaan (kuten halpislaakereissa) ja tilalle on päässyt likaa tai syntynyt ruostetta. Tämä vaihe on hankala todeta.
Toiseksi vaiheeksi voi mainita alkavan vian vaiheen jolloin pyörää pyöritellessä maasta irti havaitaan että on välystä, laakerointi pitää ääntä tai pahenneena jarrutuntuma levyjarrullisessa pyörässä on muuttunut tai on epämääräinen ajettaessa. Toisin sanoen pyörä elää laakerointinsa varassa.
Kolmas vaihe on kun laakerointi antaa periksi. Voi tapahtua kolmella tyypillisellä tavalla: laakerin ulkokehä murtuu ja laakerin kuulat pakenevat pois hujauksessa tai laakerin kuulahäkki murtuu ja kuulat pakenevat tai tapahtuu vain hidas kuluminen voitelun loputtua ja kuljettaja tajuaa pysähtyä ja todeta asian. Kaksi ensimmäistä tapausta voivat olla hyvin vaarallisia eritoten etupyörän osalta, jälkimmäinen hitaasti syntyessään voi jäädä havaitsematta ja kuljettaja saattaa vain ajatella että esimerkiksi renkaassa on jotain vialla.
Vuoron perään vain etupyörä ja takapyörä ilmaan ja tutkimaan pyöriikö hyvin ja äänettömästi eikä ole klappia mihinkään suuntaan. Erityisesti takapyörän osalta saattaa löytää muitakin vikoja. Tuleepa siinä samalla vilkaistuksi jarrupalojen vahvuudet, levyjen kunnon ja jarrumäntien liikeherkkyyden.
-
Hienoa, viisastuin taas lisää. Ja hyvä, että aineksia pahempaan ei ollut. Pyörä kuntoon ja Etelän Pystymettään seuraavaksi.
-
Millessä on alkuperäiset pyöränlaakerit ja ne pyörivät edelleen moitteettomasti.
Tää olikin hyvä kuulla. Välillä on hiipinyt laakereiden vaihtointoa päälle, mutta taidan vaan jatkaa tarkkailua.
-
Minulla meni 2010 kesällä Calin takapään laakeri kesken matkan. Kirjoitin koko episodin Il Falconeen: https://gruppomotoguzzifinlandiary.kuvat.fi/kuvat/GMGF-yleiset/Kerholehdet/2010-2/ . Valitettavasti arkiston kopio on huonolaatuinen.
Mitään syytä laakerin hajoamiseen en ole keksinyt. Vaihtotyö sinänsä on helppo ja laakerikin on ihan vakio, esim. SKF 6204, n. 8€/kpl.
Varmuuden välttämiseksi lisäsin seuraavana talvena vaseliinia laakereihin pienellä lääkepruutalla ja neulalla tiivisteen reunaa hieman nostamalla. En tiedä onko hyötyä jos haittaakaan. Laakeri on kuitenkin tehtaalla "kestovoideltu", mutta kokemukseni sähkömoottoreista ohjasi rasvaamaan lisää.
Uuden asennuksessa EI SAA vasaroida väärää laakerikoolia. Ulkokoolia voi naputella vasaralla käyttäen esim. sopivaa hylsysarjan hylsyä. Auttaa asiaa, jos hieman öljyää sekä koolia, että laakeripesää. Jos asentaa akselille, niin vastaavasti sisäkoolia voi naputella.
Eikä Calin taka-akselia tarvitse ( lue: saa ) kiristää akselimutterista apinan raivolla, koska se tyssää ( lytistää ) akselin sisäputken ja laakeriin tulee väärää jännitystä.
On myös muistettava pujottaa se putki ja akseli paikalleen ENNEN toista laakeria. Muuten loppuu voimasanat aikas pian...
Homma onnistuu ihan tavallisilla työkaluilla ja järjellä.
-
laakeri pakastimeen ja ihan sähkö lämpöpuhaltimella napaa lämpimämmäksi niin menee helposti toki täytyy muistaa käyttää hanskoja
-
On myös muistettava pujottaa se putki ja akseli paikalleen ENNEN toista laakeria. Muuten loppuu voimasanat aikas pian...
Eräs Y-merkkistä pyörää kuljettava ex-työkaveri harmitteli miksi pyöränsä takanapa söi useampia laakereita suven aikana.
Oli käynyt jo pyörän ex-omistajalla virhe: väliholkki oli jäänyt puuttumaan eikä uusi omistaja tunnistanut ongelmaa koska hän kokosi takapyörän laakerit siten kuin ne olivat ennestäänkin. Siis ilman väliholkkia.
Mihin edellä TimoEV viittasi on juuri tuon väliholkin sijainti kun toista laakeria asennetaan. Se pitää olla siellä laakerien välissä suorassa eikä hiukan kallellaan johonkin päin.
Miksi se holkki sitten on sivusuunnassa väljä laakereiden välissä? Kun laakerointia ryhdytään purkamaan holkki pitää saada hieman sivuun että pääsee tuurnalla lyömään jomman kumman laakerin pois. Joissain väliholkeissa on peltiset kaulukset ohjaamassa väliholkkia suoraan. Purkaessa joutuu holkkia hieman vääntämään että peltikaulus, tai toinen niistä jos on kaksi, antaa periksi eli taipuu. Kaulus oiotaan ennen takaisin asennusta.
Laakereiden etäisyyden toisistaan määrittelee vain väliholkki eikä navassa olevat laakeripesät. Tarkoittaa että ei kannata lyödä laakeria enää sen syvemmälle ulkokehästään kuin mitä väliholkki suorassa ollessaan säätää.
Vaikka laakerinvaihto saattaa tuntua yksinkertaiselta asialta niin kannattaa katsoa korjaamokirjasta tai ainakin varaosaluettelosta millainen kokoonpano on kyseessä ennen purkuoperaatiota. Kyseiset tiedot ovat jokaisen saatavissa netistä. Useimmiten ilmaiseksi tai pienellä lahjoituksella mutta on toki maksullisiakin opuksia tarjolla.
-
Tuli tästä topicista mieleen että jos ei takarenkaan laakeri voi lyödä rengasta lukkoon, niin kardaanin tukilaakeri takahaarukassa kuulemma voi. En sitten tiedä oliko väite tosi.
-
noissa kinkki pikkisissä ja mopoissa ei väliputkessa ole edes niitä metalli sakaroita vaan siihen on liimattu ympärille superloni fliisu minkä pitäisi keskittää putki . . .
en tiedä kardaanin ristikon laakerista voiko lyödä pyörän lukkoon mutta erään tutun california aikoinaan jäi tien poskeen kun ristinivel hajosi en muista meniko pyörä lukkoon mutta matkan katkettua ei liikkunut työntämällä jos oikein muistan
-
Urpon matka on katkennut sekä ketju- että kardaanivetoisen voimansiirron hajoamiseen.
Kardaani:
Mille GT:n kardaaninivel meni palasiksi 90-luvulla. Ei lukkiintunut, mutta ääni oli aika paha.
Ilmeisesti luistava kardaanin tukilaakeri kuumensi nivelestä rasvat pois em. seurauksin.
Ketju:
SR 500:n vaihteisto leikkasi kiinni 80-luvulla. Tämä lukitsi takapyörän ja Turun moottoritiellä
näkyi koko kesän kymmeniä metrejä mustaa viivaa.
Tässä kävi ilmeisesti niin, että vaihteiston takarattaan vieressä olevasta laakerista lensivät
kuulat pois ja vaihteiston akselit vääntyivät kulmaan toisiinsa nähden em. seurauksin.
Näitä olisi mukava muistella lisää grillimakkaran ja oluen voimalla.
-
Urpo lienee selvinnyt molemmista vain henkisin ja taloudellisin tappioin...
Pikkulohko onkin ei maata. Siinä voi kardaanin nivelen hajotessa irrota takahaarukka kokonaan. Peräpää jää takaiskunvaimentimien varaan ja takapyörä siirtyy taaemmas sekä rengas nojaa lokasuojaan eikä enää pyöri lainkaan. Olen ollut todistamassa tapahtumaa. Sattui tiellä Jämsästä Lahteen vähän Harjunsalmen eteläpuolella noin satasen vauhdissa. (Silloinen nelostie, nykyään kakkosnelonen.)
Samassa yhteydessä vaihteiston takakansi murtui ja takahaarukan oikean puolen laakerointi irtosi. Rakenne on sama nykymalleissakin.
Maassamme, tietojeni mukaan, on tapahtunut kaksi tällaista onnettomuutta. Todistamassani tapauksessa pyörän kuljettajalle tuli rahanmenoa, kyyti toisen pyörän päällä Lahteen sekä lievä pelko pikkulohkoja kohtaan. Ei välttämättä tässä järjestyksessä.
Kyseinen henkilö on selvinnyt hyvin traumastaan ja asuu nyttemmin Oulussa. Ei tietojeni mukaan omista enää moottoripyörää.
Pyörä oli malliltaan 650 Lario.
Tätä muistelin vain punaviinin voimalla. Urpon toive on tietenkin myös mahdollisuuksien rajoissa toteutettavissa. Vai eikö Vihdissä myydä nykyään makkaraa ja olutta? Tampereella saa makkaran vaikka mustana.
-
Ongelma ei ole makkaran ja oluen saatavuus vaan vähän koleat grillauskelit.
Paistinpannulla paistamisella ei saa samanlaisia fiiliksiä.
Varsinkin SR 500 vaihteiston hajoamisesta jäi aika pahat traumat. Moottori oli
kuukausikaupalla koskemattomana tapauksen jälkeen. Avaamisessa selvisi, että melkein kaikki oli
tuhoutunutta. Myin sen sitten halvalla kaverille, joka laitteli sen pikkuhiljaa
iltapuhteina kuntoon.
-
Silloin nuorempana minulla oli sellainen kokemus SR500:sta että eräs Pohjanmaalla kokoontumisessa tapaamani savolainen nainen ilmotti tulevansa käymään. Samalla hän vei alkumatkasta useampisylinterisen käyttöpyöränsä Savossa merkkihuoltoon ja sai sieltä korvaavaksi pyöräksi SR:n. Ajeli sillä sitten asunnolleni Ylöjärvelle. Aiemmin olin lankapuhelimen välityksellä selvittänyt minne hän voi viedä pyöränsä parkkiin eli autokatokseen asuntoni lähelle oman pyöräni viereen.
Näin tapahtuikin. Neito siis löysi perille mutta matkanteko oli ollut samaan aikaan kiihoittavaa pyörän syksyttäessä kivasti ja aivan liian pitkä. Perille päästyään hän sai pyörän katokseen, riisui siellä ajovarusteet pois, potki ja heitteli muutaman kymmenen metrin matkalla muutkin kamppeensa pois pitkin pihaa ja soitti ilkosillaan ovikelloani. Yllätys sekin. Naapurit rivitalossa paheksuivat myöhemmin. Erityisesti eräs Ahmed. Mutta hänkin, ilmeisesti, vain tavan vuoksi.
-
Yleensäkin, kun vaihteisto pysähtyy jommasta kummasta päästä, tulee silppua. Moottorin voima rikkoo pysähtyneen laatikon hampaita, tai moottoripyörän momentti takapyörän välityksellä, jos kampiakseli lukkiutuu. Tämä tapahtuu silmänräpäyksessä.
Parhaita näkemiäni on erään kaverin KTM, jonka katkesi kiertokanki. Kampiakseli pysähtyi, muu pyörä ei. Moottorissa ei ollut mitään käyttökelpoista jäljellä. Lohkot ja kopatkin menivät roskiin. Ehkä kytkinlevyjä olisi voinut jatkokäyttää.
-
Konepyörästä ei mulla vast. kokemuksia.
Mutta autosta on: Varaosia lentorahtiin kiireellä Tuusulan moottoritiellä. Toyota FX ja vauhtia ~150. Sattui pikkuvika...4.pytyn pakoventtiilin varsi poikki. Ennen kuin ehdin mitään oli konepeltiin noussut kuhmu. Ja meteli oli valtaisa. Konehuoneessa oli sekalainen kasa öljyä tihkuvaa letkua ja johtoa ja moottorinosia
Onneksi oli leasingauto, eli autoliike kai sitten Korpivaaran kanssa asiasta keskusteli. Aamusella oli uusi auto alla.
Onpahan kerrottavaa lapsenlapselle talvi-iltoina...
-
Mp-koneen täys- tai ainakin puolituhoja on sattunut kohdalle useampia. Kaikki tehopenkissä. Oppirahoja ahtamisesta. Kaikki tosin japaninpyöriä. Mitoitus niissä on vakio-osilla vain hieman yli sen mitä niistä on valmistajan toimesta irti otettu. Esimerkiksi tehon puolitoista- tai kaksinkertaistamisesta ei alkuperäisosilla tule useinkaan mitään pitkäaikaista käyttölaitetta. Harvoin on tarkoituskaan. Tehomittauspaperia on vain kiva näytellä muille.
Guzzeja en ole saanut, vielä, poikimaan ahtamalla. Olen tosin jättänyt turbot kaupan hyllyyn ja laittanut vain puoliruuviahtimia koneen kavereiksi.
-
Ei liity moottoripyöriin mitenkään. Täysperävaunun veturista Scania 140 irtosi täydessä lastissa lautaspyörän yksi kiinnitysniitti ja aiheutti sen että koko kardaani tippui peräpäästä tielle ja kaikenlaista metallitavaraa muutakin. Oli 80- luku, yksin keskellä yötä ja keskellä tietä. Asutusta ei juuri ollut. Ei ollut kännyjä eikä autossa NMT:kään.
-
Muistui mieleen - vaikka ei tänne kuulukaan: Suomalainen rahtilaiva - ns. Juliana-sarja - oli ~40v sitten Suurilla järvillä. Menivät sillan alta ihan hyvin. Iso radiopuhelimen eikä tutkan antenni mahtunutkaan. Antenni uusittiin Rauman satamassa sitten myöhemmin.