Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Joulukuu 17, 2018, 19:33:14 ip
-
Olen hieman harmistunut siitä että blogiani arvostellaan. Ei niinkään sisältönsä vuoksi vaan siksi että en tee videoblogia tai että kirjoitukseni ovat liian pitkiä ja hankalia ymmärtää.
Joko en osaa tuottaa lyhyttä ymmärrettävää tekstiä vai onko lukijalla rajoitteita? Paha kirjoitettaessa arvioida. Kävin kansakoulua ja siellä aloitettiin alusta. A oli ensimmäinen asia. B oli toinen vaikka sillä on varsin vähän käyttöä. Tästä opettajan arviosta loukkaannuin sillä koko nimessäni on myös B. Ehkä nyt on kyse yhtä arkaaisesta reaktiosta.
Blogin suhteen paransin tapojani ja olen lyhentänyt juttujani jo muutaman kuukauden ajan. Teknisiä termejä vähemmän ja väliotsikoita lisää. Aloitin eniten katsotuista. Myös tulkinnanvaraisia kuvia on lähtenyt.
Sitä vain en suostu ymmärtämään että juttuni olisivat liian pitkiä. Onko niitä pakko lukea? Koko blogin voi ohittaa yhdellä sormen liikkeellä.
Mutta kiitos palautteesta jos palautteen antajia on Foorumista lähtöisin. En tiedä mistä palautteet ovat kotoisin paitsi päättelemällä siitä että ovat kuitenkin kiinnostuneet samoista asioista kuin minäkin.
-
Jos valittaja ei ole sponsori tai maksava asiakas niin mitä väliä?
Satunnainen kirjastossa kävijäkin voisi valittaa, että on vähän liikaa kirjoja, mutta ei
kirjastonhoitajien tarvitse sen takia ruveta hyllyjä tyhjentämään.
Tai Alkossa kävijä voisi valittaa myymälän liioista pulloista.
-
Vanha sanonta on, että "koirat haukkuu, karavaani kulkee". Vapaassa maassa jokainen voi ja saa lukea mitä haluaa. Jos ei toisen tekstiä ymmärrä tai kirjoitustyyli ei miellytä niin turha siitä on ruveta kirjoittajaa arvostelemaan. Ainahan voi etsiä jonkin mieleisemmän tekstin luettavakseen.
-
Onko niitä arvosteluita pakko noteerata?
Videoblogeja ei kai oikeasti seuraa kukaan informaation perässä. Tai sitten en ole kunnollisia sellaisia nähnyt. Jonkun tuntemattoman lätinää jostain aiheesta ja enemmän sen sivusta. Ehkä uusi sukupolvi kaipaa sellaista.
-
Onko niitä arvosteluita pakko noteerata?
Videoblogeja ei kai oikeasti seuraa kukaan informaation perässä. Tai sitten en ole kunnollisia sellaisia nähnyt. Jonkun tuntemattoman lätinää jostain aiheesta ja enemmän sen sivusta. Ehkä uusi sukupolvi kaipaa sellaista.
Lienevätkö niitä uuslukutaidottomia?
-
Jaa'a. Olisko vaan sellaista laiskuutta, ettei jaksa keskittyä ellei joku sitä valmiiksi pure ja sanoiksi pue.
-
Matti, jatka ylpeästi valitsemallasi linjalla.
Tekstisi ovat varsin oikeakielisiä, vaikka se ei tietenkään ole blogin pääasia.
Olen ilahtunut siitäkin, että tunnet olla-verbin epäsäännöllisen potentiaalin lienee.
Joskus näkee käytettävän olla-verbin potetiaalina muotoa ollee, mikä ei ole oikein.
Nuorison kielenkäytössä lienee on usein muuntunut jonkinlaiseksi potentiaalia ilmaisevaksi apuverbiksi varsinaiseen mekitsevään verbiin yhdistettynä, mikä hämärtää lauseen merkityksen. Tällaista näkee sanomalehdissäkin.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole päsmäröidä kirjoittamista tälle palstalle, vaan ilmaista iloni siitä, että Matti osaa ja viitsii.
-
Samaa mieltä LOS :n kanssa ;D
-
Koulussa vähiten kiinnostava aine oli äidinkieli. Sitä seurasivat kaksi muuta pakollista kieltä. Kiinnostavimpia olivat käsityöt, maantieto ja matematiikka. Myöhemmin opettajat liki väkisin vänkäsivät minua lukioon mutta halusin aivan ehdottomasti ammattikouluun. Sitä tulikin ajan kanssa käytyä kolme eri kertaa.
En ole sen kummemmin opiskellut äidinkieltä ja huomaan kyllä että puutteita on. Vieraat kielet ovat sittemmin tulleet tärkeiksi työmaailmassa ja molempien huonosti oppimieni kahden kielen ansiosta olen saanut työpaikan tai useamman. Muilta hakijoilta kun puuttuivat alkeetkin. Noin 15 vuotta tein töitä englanniksi. Myös vapaa-ajan hommat olivat pitkälti englanninkielisiä samoihin aikoihin.
Kielen oikeellisuutta auttaa se että ottaa pois päältä oikolukuohjelman. Tosin se vie hieman enemmän aikaa koska pitää lukea ajatuksen kanssa kahteen, kolmeen kertaan kirjoittamansa.
Luen melko paljon. Jos jonkin kirjan avaan ja se ei kiinnostakaan niin siitä huolimatta luen sen läpi. Siihen menee muutama tunti jos ei ole kovin paksu. Merkittävimmät viimeksi lukemani kirjat ovat Ruoveden ja Kurun historia, kirjat 1 - 5. Kotiseutuoppia, nääs. Kun sitten ajelee siellä päin niin saa syvemmän käsityksen seudusta, taloista, elinkeinoista, jne.
Jo mopopoikana sain ajatuksen ajaa kaikki Ylöjärven tiet läpi. Vielä nytkin muistan millaista oli jonkin risteyksen kohdalla 45 vuotta sitten. Pirkanmaan tiet eivät ole vielä ihan täysin "hanskassa" mutta enpä usko eksyväni.
-
Itse ihmettelin missä se haku on ?. Kunnes hyväksyin "evästeet". Siellä altahan se löytyi :D. Hyvät kuvat on tärkeitä ja suurennettavuus.
Minulle ainakin iso tuki korjaillessa ja vielä suomenkielinen. Rallienglannilla ei korjauskirjoista selviä kuin kuvat ja numerot.. ;D
Mr
-
Rallienglannilla ei korjauskirjoista selviä kuin kuvat ja numerot..
Bad english on maailman eniten puhuttu kieli. Yllätyksekseni sillä pärjäsi myös Ranskassa.
-
Käyttöenglannin kehittäminen on varsin helppoa. Katsoo kaiken mahdollisen itselleen mielenkiintoisen videomateriaalin (youtube, tv jne) englanniksi, ilman suomenkielisiä tekstejä. Tätä voi tehdä vaikka sivussakin; taustalle lontoon kielistä materiaalia pyörimään, kun tekee jotain muuta.
-
Blogi on selkeä ja todella hyvin kirjoitettu.
Lukeminen on aina kirjoitustaidon pohjalla.
Minulla on jonkinlainen tuntuma kirjoitusasioihin. Kirjoitustaidossa on aina syvätaso, jolla luodaan sisältö. Sitten on pintataso, jossa voi olla oikeakielisyyden kanssa vaikka miten paljon tarkasteltavaa, mutta sisältö ei siitä liiemmin kärsi. Koulussa äidinkielen numero kärsi!
Ohjeellisissa teksteissä kannattaa suosia melko lyhyttä virkettä, ettei tule tulkintaongelmia. Saatesanoissa voi luritella vapaammin, jolloin ei tule sellaista hakkaavaa tunnetta kuin ruokaresepteissä: lisää suola, riko kananmuna.
Monet nuoret pitävät videoista, koska eivät joko osaa tai jaksa lukea. Jos he osaavatkin vielä mekaanisesti lukea peräkkäin olevia sanoja, eivät silti tiedä, "missä on itä ja missä länsi" ilman havainnollistavaa videota. YouTube-videot auttavat heitä näkemään sen, minkä me nappaamme tekstistä ja rakennepiirroksesta.
Poikani on autonasentaja, ja hän aina nauraa, kun tarjoan piirustusta, että "ne ovat tyhmille". Hän on kyllä oikeassa. Käsi ja silmä kohtaavat. Vasta peruskoulun käytyään hän on alkanut edes vähän lukea kirjoja. Hän osaa paljon itse, mutta jos hän haluaisi joskus koulutustehtäviin, pitää kyllä oppia myös havainnollistamaan. Sanoja ja kuvia käyttäen.
-
Täysin ymmärrettävää suomen kieltä kirjoitat. Hyviä juttuja ilmatteksi. Jatka vaan samaan malliin. Joka ei ymmärrä niin oma vikansa.
-
MM kirjoittaa erittäin paljon asiaa ja ymmärrettävällä suomenkielellä, Mutta olla-sanan aktiivin potentiaalia hän ei aina ymmärrä. Asiasta on keskusteltu joku vuosi sitten.
-
<snip>
Mutta olla-sanan aktiivin potentiaalia hän ei aina ymmärrä. Asiasta on keskusteltu joku vuosi sitten.
Haetannooko tuo mittään? ???
-
Eipä tuo haitanne. Kommentti olikin ennemminkin suunnattu LOS:älle.
-
En itse käytä potentiaalia eli mahtotapaa ::) juuri lainkaan. Täytyy muistaa, että kielioppi on tehty aikanaan kirjoituspöydällä eikä kaikkia muotoja kohdattu Suomen murteissa ollenkaan. Kansankielessä oli potentiaali, mutta sen käyttö oli laajempaa ja suurpiirteisempää. On luontevaa olla käytännöllinen, kun puhutaan käytännön asioista. Itse käytän kirjakielessä yleensä ennen teonsanoja "ehkä" ja "mahdollisesti", jos asia ei ole varma.
Potentiaali l:n, r:n ja s:n kanssa harhauttaa mukavasti murrealueilla. Kun joku lausuu "purreeko tuo koera" tai "hää pessee", hän ei käytä potentiaalia.
Etelä-Pohjanmaalla sanotaan mieluummin, että "tuloo" kuin että jotakin tullee joskus ehkä mahdollisesti, jos on kaunis ilma. Asiat joko ovat tai eivät ole. Siinä on jotain ikiaikaista ja ryhdikästä. Savossa taas suattaapi tulla ja suattaapi tietennii olla, ettei. Sekin on hienoa ja vähän kierevämpää.
Vepsän kielessä on muuten eräänlainen potentiaalin ja konditionaalin yhtymä: ottaneisin. Olen joskus tahallani käyttänyt sitä, ja odottanut, kun kaikki wiisaat 1800-luvun Kotikielen Seuran nykyperilliset käyvät kimppuun säätämään.
Kotikielen Seura oli sellainen yhdistys, joka keräsi ilmaisuja, joita murrettaan lottuuttavat lapset päästelivät suustaan, ja kouluissa ne sitten kirjoitettiin tauluun pilkattavaksi. Hyvin on työ kantanut hedelmää, ja samalla vähentänyt variaatiota ja Suomen rikkautta. Se oli sitä August Ahlqvistin mallia parhaimmillaan. Eihän tuo häiskä pitänyt Aleksis Kivestäkään.
Aleksis osasi. Kielioppia hän väänteli mihin halusi. Siel kaikuu ympär kallioi !
Minusta pitää olla pää pystyssä sitä mitä on ja se sisältö merkitsee. Minä luen kaikki Motomatin tekstit, ja moponi voi hyvin myös monien hänen vinkkiensä ansiosta. Toivottavasti joskus saan tavata vaikka jossain rallissa ja paiskata kättä.
Olen ammatiltani äidinkielenopettaja. En piittaa liikaa pienistä lipahduksista omissa teksteissäni, ainakaan nettiteksteissä. Ei tarvitse niin jäkittää eikä kirjottaa mitään raamatullisia imperatiiveja, että älköön tätä moottoripyörää korjattako näin vaan tehtäköön näin.
-
Hauskalta kuulostaa tuo esimerkkijonosi.
Minulla meni äidinkielen teorian opetus puihin kun puhuin eteläpohjalais- ja pohjoishämäläisen murteen erästä haaraa jossa on savolaisvaikutusta Ruoveden suunnasta. Sen käyttämisestä joutui luokan eteen ja sopertamaan opettajan perässä miten asia kuuluu sanoa suomeksi. Ja se opettaja oli viipurilainen. Kyllä syletti sellainen.
Sen jälkeen kieltäydyin jokaisesta sivistyssanasta joita äidinkielemme ns. kielioppi sisältää ja tietoisesti kieltäydyin kaikesta sellaisesta.
Tästä seuraa että en halua kuulla tai lukea pätkääkään niitä termejä joita opettajat ylimielisesti pajattavat kateedeerinsa takaa ja tekevät itsensä niin saatanan tärkeiksi ja kaikkitietäviksi.
Elämässä voi pärjätä ihan muilla taidoilla.
-
Ei ole ollut helppoa motomatikaan koulunkäynti, ei edes ruusuilla tanssimista.
-
Toivottavasti on vähän toisenlaista nykyään kuin aloittaessani koulunkäynnin 1971. Minulla kävi kielijutuissa parempi tuuri. Mutta oli muita aineita, joissa saattoi törmätä sellaiseen tapaukseen, että meni sitten vähän vanhempana oppilaana meillä pojilla perseilyksi, vaikka yhtä hyvin olisi voinut edes vähän kiinnostaa. Uhmahan siinä tuli, ja niistä tempuista saatiin hupia, ajankulua ja lohtua.
-
En itse käytä potentiaalia eli mahtotapaa ::) juuri lainkaan.
<snip>
Käytettäköön sitten ehtotapaa! ;)
-
Hyvät lukijat, en väitä lukeneeni kaikkia motomatin blogin kirjoituksia, mutta niissä jotka olen lukenut, en ole havainnut mitään moitittavaa olla verbin taivuttelussa.
Jos Matti on syyllistynyt kielioppivirheeseen jossakin 'vuosia sitten' kirjoituksessa, olisin valmis antamaan sen ehdoitta anteeksi.
Purin ehkä väärällä foorumilla omaa tyytymättömyyttäni lienee-raiskauksiin, mitä pyydän nöyrimmästi anteeksi.
Jatkan samalla linjalla ja ilmoitan, että tein aikanaan valituksen liikenteenvalvonnasta, mikä tapahtui valokuvaamalla pysäköidystä autosta ilman edeltävää asiasta ilmoittavaa liikennemerkiä.
'Sakosta' ei ole kuulunut mitään sen jälkeen.
Ilmeisesti on parempi jättää niskuroija rahastamatta, kuin antaa hänelle mahdollisuus viedä asia raastupaan ja siellä syyttää poliisia lainvastaisesta toiminnasta. Siitä voisi tie hallinto-oikeuteen aueta.
Kyllä koneisto osaa hoidella hallintoalamaisia.
Hyvää uutta vuotta kaikille.
-
Omiin huoltoihini noista Matin blogeista on kyllä löytynyt hyvin neuvoja. Videoblogitkin voi joskus olla hyviä, mutta nopeammin sitä tekstin selaa läpi jos täytyy vaikka joku lukuarvo etsiä kuin videoblogista. Se täytyy katsoa kokonaan. Yamahan kytkinlevyt vaihdoin videoblogin ohjeistuksella, ihan hyvä sekin oli mutta tietokonetta tai puhelinta ei oikein missään teollisuusympäristössä viitsisi pitää mukana.
-
Itselläni on usein isokokoinen sylimikro tallilla mukana ja auki. Erityisesti mukavaa on käyttää uudempien mallien interaktiivisia korjaamokirjoja. Haluttu tieto löytyy monella tavalla helposti.
Videoblogeissa, joita minultakin on kysytty, on usein vain puhuva pää joka tuntee itsensä tärkeäksi mutta mitään varmuutta ei ole asian sisällön paikkansapitävyydestä.
Monissa kirjoituksissani on viite jonnekin muualle. Usein Wikipediaan tai Autowikiin. Nekään eivät ole varmoja lähteitä. Mutta parempia kun moni muu. Guzzijutuissa löytää harvemmin hyvän linkin lähteen. Markkinasivuille joutuu menemään ja on tullut tehtyä jonkin verran rikollisuutta siinä suhteessa lainaamalla kuvia ja kaavioita. Tosin olen törmännyt myös lainauksiin blogistani. Tasan taitaa mennä.
Videoblogien kiinnostavuuteen syynä voi olla se että nykyään on lukutaidottomuus lisääntynyt. Ei jakseta lukea montaa riviä peräkkäin. Tai jos luetaankin niin asian hahmottaminen voi olla hankalaa.
Opiskellessani lentokonetekniikkaa opettaja selitti asiaansa ja pyysi meitä painamaan mieleemme sen. Jatkoi sitten seuraavaksi että näette sen sitten kun pääsette vuoden päästä koneen pariin fyysisesti. Ymmärtämisen lisäksi tuli muistaminen. Sekin työura on jo lusittu. Nyt kulutan ahkeroinnin hedelmää eli eläkettä.
Videolla tämä kaikki tapahtuu samanaikaisesti, jos on hyvin tehty sekä katsojalla hoksottimet pelaavat siitä saa kokonaisvaltaisen näkemyksen. Mutta pitää olla myös näkemisen ymmärtäminen kunnossa. Jos ei tunne tekniikkaa ennalta niin rakenteiden hahmottaminen voi olla hankalaa.
Mitään estettä ei ole ettenkö voisi vlogijuttuja tehdä. On kamera jolla saa talteen kohtuullista ääntä ja kuvaa. Sille jalusta ja läppärissä tarvittavat ohjelmat. Netissä tarjotaan valmista alustaa.
Verstasta ei nyt ole joten työskentelen vain omien pyörien kanssa Kerholla ja joskus autotallissa. Luulen vain että videoiden tekemiseen ja käsittelyyn kuluu suhteettomasti aikaa. Tietenkin voisi vain lähetellä terveisiä. Se tuntuu olevan monelle tärkeää.