Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Henko - Syyskuu 10, 2018, 10:08:22 ap
-
Tässä loppukesän ku oon California Jackalilla ajellut niin oon miettiny joitakin muutoksia pidemmän matkan varalle. Suht pitkänä ehkä tykkäisin pitää jalkoja vähän edempänä. Onko näihin jotain valmiita siirtosarjoja vai pitääkö askarrella? Koitin kyllä Stein Dinseltä katsella mutta tuntui hassusti vaihtavan kielen saksaan joissain kohdissa, enkä kovin osaa saksaa.
Tietty noissa astinlaudoissa vaikuttaisi olevan varaa siirtää jalkaa vähän. Lepuutustapit saattaisi olla hyvä myös, mutta itse jotenkin mieluummin ajelisin niin että äkkinäisissä tilanteissa olisi jalka takajarrulla saman tien. Tai ylipäänsä asento sellainen että pystyisi oikeasti reagoimaan nopeasti.
Kesän kokoontumisissa oon katellu vähän muiden pyöristä mitä vois harkita ja onko ne sitten juuri offset-tappeja nimeltään missä on normaalin aseman lisäksi myös ulompana ja edempänä jalalle paikka vaikuttaisi myös ihan hyviltä, mutta tuo toki pituutta jalkatappiin. Tuskin hirveästi tällä kanttailen, mutta ei pidentyneestä vipuvarresta varmaan hirveästi hyötyä ole kiinnityksenkään kannalta. Enkä ole myöskään perehtynyt millään tapaa siihen minkälainen kiinnitys joissain tarvikeosissa on. Onko niissä ylipäänsä tuollaiset hahlot mitkä estää kuskin jalkatappi pyörähtämästä, vai pitääkö tehdä itse? Kromattuja osia jos ostaa ni ei viittis paljon hitsailla.
Tää oli siinä mielessä vasta pohdintaa että ihan sujuvasti tuli ajettua 350km kahvitaukoa lukuunottamatta yhteen putkeen. Jalan asennosta vielä tuo vaihdepoljin on vähän kaksipiippuinen juttu. Muilla pyörillä ajaessa kun ei ole ollut kantapään puolella mitään on ollut vähän enemmän tilaa siirrellä jalkaa jalkatapilla. Tässä en oo ihan tottunut vielä, tuntuu että pitää varoa vähän mihin laittaa jalan ettei paina vaihdepoljinta vahingossa. Pohdinnan lisäksi tuli kuitenkin sorvattua uusi holkki vaihdepolkimelle. Vaihdepolkimen reikä ei ollut vielä kulunut soikeaksi eikä epämuodostunut, mutta pultinreikä jalkatapissa oli melko väljä ja epämääräisen muotoinen. Sorvasin siihen alumiinista noin puolitoista milliä ylipitkän holkin joka sitten kiristettäessä pusertui täyttäen väljistyneen pultinreiän. Tuli timmi liitos.
-
Saattaahan tarvikkeenakin löytyvän astinlauta- ja jalkatappisiirtosarjoja. Omiin ja muutaman muunkin pyörii olen tehnyt astinlautamuutoksia koneistamalla uudet kiinnikkeet ja polkimien välivivut. Jos on lisäksi pitkät kädet niin satulan muokkaus siten että ahteri tulee muutaman sentin taaemmas helpottaa polvikulmaa eikä polvet ole liian lähellä sylinterikansia.
Jos on iso saappaan koko niin vaihdepoljin jää ahtaaksi ja jalka pyrkii osumaan varsinkin takapolkimeen. Vaihdepolkimen vaihto pelkästään varvastoimiseksi auttaa tähän mutta jos haluaa säästää kantapääpolkimen pitää tehdä metallitöitä polkimen varren pidentämiseksi. Päälle pulverimaalaus niin näyttää hyvältä.
-
Pitää kyllä Jackalissa olla TODELLA iso töppönen, että jää vaihdepoljin pieneksi ;D . Omat on 47 ja hyvin mahtuu, ilman vahinkopolkaisuja. Kantapääpoljin on aivan mainio lisä, käytän sitä välillä radallakin.
Mulla on pitkät jalat ja olen päinvastoin nostanut satulan takapäätä, että olen saanut paremman asennon. Lisäksi tankoa olen vienyt reippaasti eteenpäin.
Valmiita siirtosarjoja en ole nähnyt, itse pitänee tehdä. Tosin jos siirtää eteenpäin, niin tuleeko silloin sitten kannet säärille?
-
Juu ei mulla oo edes kenkä ku 44, mutta nää on niitä juttuja mihin on tottunut. KTM SM950 on niin erityyppinen ettei ajoasentoa oikeen voi muutenkaan verrata. Jackalissahan on kai vähän matalampi satulakin kuin EV:ssä, ei auta asiaa. Pyörällä on tarkoitus ajaa vähän matkustajankin kanssa, omaa istumapaikkaa ei oikeen saa taaemmas siinä mielessä. Ainakaan poistamatta kyytiläisen selkänojaa. Ja oon kyllä vähän kattellut miten polville on tilaa, ei siihen mitään radikaalia muutosta pysty tekemään. Tai muuten pitäisi siirtää tappeja myös alaspäin.
-
Mulla oli aikoinaan California Jackal. Siinä oli lepuutustapit kiinnitettynä kaatumarautoihin. Toimivat hyvin. Pidemmillä matkoilla varsinkin loppumatkasta oli mukava oikaista välillä jalkoja tapeille. Yritin saada vanhoista kuvista suurennosta tappien sijoituksesta, mutta eipä onnistunut. Tapit olivat kiinni kaatumarautojen alaosassa noin 5-10 cm O-renkaalla. Tapit olivat kääntyvää mallia eli ne sai pystyyn, kun ei tarvinnut tai, jos kanttasi, niin joustivat.
-
Tollaiset itsellä Jackalissa.
-
Eikös tuohon ole helppo siirtää myös polkimet? Välitankoihin vain lisää mittaa.
-
Olen kuullut myös että astinlautojen sijainti ei sovi kaikille. Varsinkin pitkäraajaiset ovat alkuperäisasennuksesta kärsineet.
Myöskään persjalkaiselle ei alkuperäissijoitus toiminut. Piti muuttaa asentoa joka toi astinlautoja lähemmäksi. Tosin siirtoa ei tarvinnut vaan pelkkä kulman kääntö riitti. Ylöspäin ja ulospäin. Tankillinen (Noin 350 km) kuluu helposti yhdellä istumisella.
http://www.motomatti.fi/2016/12/astinlautojen-asennon-muutostyo.html
-
MarkkuEVP:n ratkaisu vaikuttaa ihan asialliselta. Eiköhän tässä talven aikana ehdi vähän mallailla. Kokeilematta ei välttämättä perhana tiedä mikä on hyvä. Harrikkamiesten menoa kun katsoo ni vähän ihmetyttää tietyntyyppiset ratkaisut, enkä tiedä sopisko itelle semmonen liian takakeno asento jalat suorana. Meinaan kun sopivassa kohdassa kun on jalkatapit niin jalat kai kantaa osan painosta, eikä kaikki tuu paino tuu perseelle. Vaan ei oo kokemusta. Sitten jos ajat johonkin monttuun yllättäen ni sekin isku saattaa tulla ikävästi perseelle tai selälle.
-
Noissa H-D yhteyksissä olen jonkin verran ollut.
Kertaistuma ei ole aina pitkä mutta eipä ole tankkausvälikään.
On toki olemassa ihmistyyppi jolla ahteri ei puudu. Lisäksi on masokistit.
Mutta ennen kuin menee siihen että joojoo niin on sen merkin pyörissä myös oikeita matkamallejakin.
Toki niissäkin on aputapit edessä että ajoasento näyttäisi coolilta.
Nämä on kuitenkin valintoja ja totuus on usein siltä väliltä.
Mutta omaankin mittakaavaan Cali 3 ja sen jälkeiset 950 - 1100 mallit ovat ahtaahkoja. !400 ei enää ole vaan piti "ahdistaa" hieman.
Olen kyllä ollut koko elämäni kömpelö ja välillä läski. Mutta persjalkainen.
-
Jackalilla ajaessa on omassa monta vaihtoehtoa jaloille. Vaihdan etutapeilta jopa takatapeille ... ja matka jatkuu. Etutapeilta voi vaihtaa tarvittaessa pienemmällle kantapäällä. Varmaan voisi siirtää vaihdevivun eteenkin, mutta en ole katsonut tarpeelliseksi. Kokeilin siirtosarjaa taaksepäin ( on tallessa ) mutta en saanut riittävästi itselle sopivaksi. Katson jos löydän kuvan.
-
Kannattaa sitten lisätä vinotuet noihin etutappeihin, jos niiltä aikoo ajaa.
-
Pari vuotta jo ajanut... kestää .
Tässä toinen siirtosarja
-
Onko nuo vanhemman Calin kannakkeet?
-
Hyvä kysymys. Itsellä oli SP3:ssa samanlaiset . Kaijus tietää missä oli, mutta sopii myös useimpiin Californioihin.
Kokeilin Jackaliin ja ei ainakaan silloin ilman muita muutoksia sopinut minulle. Siirtää jalkatappeja alun toistakymmentä senttiä taaksepäin.
Vaihteensiirron tekee jämäkäksi ja tarkemmaksi.
Mr
-
Juu en minäkään sitä meinannut että olisi kaikissa HD:issa jalkatapit edessä, yhdellä varsin mukavalla astinlautaversiolla olen ajanut. Ja mitä ahtaanoloisiin moottoripyöriin tulee niin itseäni vähän harmittaa että tehojen ja kaiken suhteen riittäisi ihan hyvin pienempikin mylly, mutta rungon mittojen ja ajoasennon takia käytännössä joutuu valitsemaan isomman mallin.
-
Henkon kertomasta asiasta on ollut ennenkin keskustelua.
Aikanaan monen pyörän mitoitukseen vaikutti valmistusseudun tai markkina-alueen lainsäädäntö. Oli monenlaista teho-, paino-, vakuutus- ja verotusrajaa. Lisäksi markkina-alueen ihmisten koko. Aikanaan sen huomasi kaukoitätuotteissa. Myös italialainen mitoitus on ollut ajoittain omituista. Sielläpäin käytettiin ISA-normia jolle täälläpäin annettiin pilkkanimi "Italialainen Standardi Apina". Lyhyet jalat ja pitkät käsivarret.
Siitä on enimmiltään päästy eroon ja valmistustekniikka sallii varsin hyvin erilaisille ruuminrakenteille mukailtuja malliversioita.
Silti vastaan tulee laitteita joiden ajoasennot ovat erikoisia. Myös makuasiat vaikuttavat. Joidenkin pitään näyttää cooleilta vaikka sitten alaselän nivelien kustannuksella tai ajaa hartiat lukossa pidempää matkaa. Siksi matkapyörissä ei juuri näe muna-asennossa ajajaa tai toisinpäin sportissa apehanger ohjaustankoa.
Oma Kerho joka on sekapyöräkerho edustaa melkoisella tavalla liki kaikkia pyörätyyppejä. Pääosa on, merkistä riippumatta, matkapyöriä tai niihin verrattavia massiivisia katuenduroita. Molemmissa malleissa istutaan selkä kokolailla pystyssä ja jaloilla on hyvin tilaa. Näillä porukat tekevät matkaa ulkomaita myöden.
On myös hyvin sporttisia pyöriä joilla on kuultu käytävän etelän maissa saakka. Saksan moottoritiet ja Alppien mutkat ovat olleet tavoitteena.
Sitten loppuosa on veteraanipyöriä, streetfightereita ja choppereita. Niillä ajetaan lyhyitä matkoja ja pyöritään lähikaupungeissa.
Lisäksi on pari korkeakiiltoista terassinseisojaa joilla ajetaan vain aurikoisina kesäsunnuntai-iltapäivinä kahville tai syömään ravintolaan johonkin hieman etäänpään kohteeseen.
Endurojaos on erikseen.
Itselläni on asiat tuossa suhteessa hyvin: on veteraanipyöriä, iso matkakustomi, sporttipyörä, trike (joita kerhossa on vain kaksi) mutta enduro puuttuu. Nykykunnossa loukkaisin vain itseni jos yrittäisin metsään mennä.
Silti liki kaikissa pyörissäni on pitänyt muokata ajoasentoa mielyttävämmäksi tai muutoin otollisemmaksi. Suosittelen muillekin.
-
Juu en minäkään sitä meinannut että olisi kaikissa HD:issa jalkatapit edessä, yhdellä varsin mukavalla astinlautaversiolla olen ajanut. Ja mitä ahtaanoloisiin moottoripyöriin tulee niin itseäni vähän harmittaa että tehojen ja kaiken suhteen riittäisi ihan hyvin pienempikin mylly, mutta rungon mittojen ja ajoasennon takia käytännössä joutuu valitsemaan isomman mallin.
Tämä oli pikkulohkon kanssa juuri sama ongelma. Rungoltaan pieni. Ratkaisin sen (raha puutteessa) muokkaamalla kuskin ympäristön miehen mukaan. Voi ulkopuolisen silmään näyttää tyhmältä, mutta ketäpä se kiinnostaa.
-
Tästä tulikin mieleeni kun ajelin työmatka-ajoa taajamassa reppu selässä vanhalla Yamaha XT:llä. Kai se sitten näyttää monen autoilijan mielestä mopolta tai enintään kevarilta, sen verran röyhkeästi ja usein puski autoilijoita kolmion takaa eteen. Californialla tai korkeahkolla KTM:llä moista ei ole tapahtunut. Rasittavaa kun joidenkin mielestä oma tai muiden ajoneuvo vaikuttaa liikennesääntöihin. Sama havainto oli ajellessa ruosteisella vanhalla Lancerilla, alle yritettiin suorastaan väkisin. Sitten kun ajoi jenkkifarmarilla niin osa odotteli silloinkin kun niillä olisi ollut etuajo-oikeus.
-
Lisäsin Californiaan valoja nokalle. Ei mitenkään erityisen kirkkaita mutta valopinta-alaa tuli kolminkertaisesti. Selvästi vaikuttaa muihin liikenteessä.
Joskus on nämä "päiväajovalot" unohtuneet laittaa päälle niin ihmettelee että mikäs nyt kun silmille hypitään ennen kuin huomaa että valoja puuttuu nokalta. Lailliset eivät valoni liene mutta saavat olla koska niistä on selkeää apua.
Trikessäni (California Adamant) on vaalea pääväri. Valot normaalit toistaiseksi. Sitä kuitenkin väistetään kuin henkilöautoa. Sillä myös peittoaa teinirassit kiihtyvyydessä. Oikeastaan vain ihmisen uteliaisuus aiheuttaa trikellä ajaessa toisinaan tilanteen että minut ajetaan kiinni, roikutaan perässä hetken ja ohitetaan sitten pienellä nopeuserolla. Naamoja sivuikkunat täynnä. Varsinkin lapsiperheet.
-
Tässä lähimaastossa kävi pari viikkoa sitten kohtalokkaasti, kun auto ajoi kolmion takaa kevarin alle. Ilmeisesti luuli mopoksi tms.
-
Isomman oikeudella nuo monet tulee, ajatuksella että se väistää tai se kuolee. Tosin Motomatin kertoman perusteella näkyvyys vaikuttaa myös.
-
Tässä lähimaastossa kävi pari viikkoa sitten kohtalokkaasti, kun auto ajoi kolmion takaa kevarin alle. Ilmeisesti luuli mopoksi tms.
Uuden hyväksytyn tieliikennelain mukaan kevarikuski olisi tapahtuneeseen yhtä syyllinen kuin toinenkin osapuoli?
-
Niinpä. Sitä lienee nyt hankala puida, kun osapuolia on enää jäljellä yksi.
-
Askartelin eilen Jackalin jalkatappeja 9cm eteenpäin. Lattaan vain neljät pultin reiät ja runkoon kiinni. Jalkatapit sellaisenaan lattaan kiinni ja takajarrupolkimelle holkki sorvaten. Tenkkapoo tulee siinä että vaihdepolkimen pää ottaa nyt seisontatuen kiinnikkeeseen ja jäi siten huonoon asentoon. Ensimmäiset kiinnitysreiät olivat siten että tapit olisivat siirtyneet myös vähän alemmas, mutta piti laittaa siihen missä nyt pystyy ajamaan. Jouduin säätämään vaihdepolkimen siten ettei kolahtaisi seisontatuen kiinnikkeeseen kun vaihtaa ykköselle. Vähän lyhyempi vaihdepolkimen pitäisi olla, mutta sellainen missä on kuitenkin kantapään puoli. Tai sellainen minkä kärjessä on mutka mikä tuo polkimen päätä sivummalle. Tai sitten siirtäisi vielä vähän eteenpäin jos löytyisi sellainen poljin minkä varressa on mutka mikä kiertää seisontatuen kiinnikkeen yläpuolelta. Siinä voi taas tulla ahdasta kengänkärjen ja kaatumaraudan välissä.
Edit: internetistä löytyvissä kuvissa näyttäis olevan siirtosarjat sellaisia että ne vaan levittää ulospäin niin että mahtuu mutta en nyt ensisijaisesti haluaisi levittää. Toisaalta mitä enemmän siirtää eteenpäin sen vähemmän se lonkkia avaa. Oma juttunsa on sitten se että miten kaksi M8 pulttia kestää vääntöä jos jalkatapille tulee vipuvartta, vaikka ei kai noille paljoa painoa tule kun ei niiden päällä seistä.
-
Vaihtoehtoja: Kaksipäinen vaihdevipu tehokäyttöön niin ei tarvitse ainakaan vivun alle ajokenkää sujuttaa. Tekee sen että etuvipu voi olla melko ylhäällä ja kantapäällä voi potkia rouheasti isommalle. Käännetty toimintasuunta on myös vaihtoehto.
(Aikanaan minulla oli kyseisenlainen toiminta 80-luvun lopulla 850GT:ssä ja se on niin lujasti päässä että olen suunnitellut kääntäväni California 1400 GTS:n vaihdepolkimen liikesuunnan käänteiseksi eli varpaalla isompia ja kantapäällä pienemmälle. Ilmenee erityisesti silloin kun on muutenkin tavallista tiukempi tilanne päällä kuten ohittaminen jonka aikana juuri ohitettavan etupään kohdalla rusautan vaihteen pienemmälle vaikka piti vaihtaa isomalle ja kadota horisonttiin.)
PS: mulla voi olla varastossa toisen muotoisia polkimia. Pitää tarkistaa valikoimat.
-
Ratkaisin asian lämmittämällä vaihdepolkimen punahehkuiseksi ja kääntämällä sivusuunnissa siten että polkimen kärki on seisontatuen kiinnikkeen vasemmalla puolella. Kun sitä katsoin niin huomasin että siinä on vähän jännät mutkat. Menee silleen S-muodossa että lähtee vähän turhaan koneeseen päin ja siitä toiseen suuntaan. Ihan hyvän sai eikä poljinkaan kauheesti värjäytynyt.
Täytyis joku järkevä tanko kehittää siihen. Hitsasin vanhaan jatkoa ja siitähän tuli ihan hirveä. Ensin kokeilin M6-kierretankoa mutta se taipui heti kun testasin polkaista isommalle.
Jarrupoljin jäi vielä vähän hassuun paikkaan kun tällä muutoksella sain myös tapit alemmas, mutta jarrupoljin olisi taas ottanut nivelpisteestään pakoputkeen kiinni.