Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: GuzGuz - Heinäkuu 18, 2018, 16:04:28 ip
-
Tuli tämmöinen ilmiö vastaan ja ajattelin aiheesta mainita.
Järjestelmäkamera reissussa pyörän takalaukussa.
N tuhat km mukana kun rupesin ihmettelemään tarkennuksen heittoa kuvissa.
Syyksi paljastui 200mm optiikan ja rungon välisen 1.4x jatkeen löystyneet liitäntäpintoja kiinni pitävät ruuvit.
Oli tärinä löysyttänyt kasausruuveja ja rakenteen klappi pisti optiikan tarkennuspisteen hieman out of focus.
Yksi osan ulkokehien kahdeksasta ruuvista oli tippunut kokonaan ja saman päädyn kolme muuta löysällä.
Sinänsä hyvä että seikka tuli esille, olisi voinut johtaa tyyriiseen vahinkoon.
Tuli mieleen optimistisesti vilkaista boksin pohjalle, olisiko kiinnike tallessa ja löysin kyllä ruuvin.
Mutta erivärisen ja se osoittautui kiertyneen ulos kameran rungosta.
Herää kysymys, mitähän laitteiden sisäpuolella on tapahtunut?
Kaikki koskaan pyörän kyydissä ollut kalusto on nyt syynissä, toimiiko normaalisti (ulospäin näkyvät ruuvit on jo tutkittu).
Tästä ehkä viisastuneena kameralaukussa/ mukana pyörässä on nykyisin muutama minimeisseli ja kameravempaimet pyörän kyydissä jossain vaimentavissa kääröissä.
Kaikkea sitä...
-
Samaan törmäsin 80-luvulla ja Asahin MX:stä irtosi tuolloin pohjalevy ja kuvalaskurikin vaikeni samalla. Ei ollut perälaukussa kuin pyyheliinan kera. Sen jälken on topattu vehkeet ihan eri tavalla ja kuljetettu pääasiassa tankkilaukussa, joka on paljon parempi paikka myös sen vuoksi, että kameran saa siitä käsille nousematta pyörän päältä. Ja nyt oli kyse oikeasta kamerasta.
-
Tankkilaukku on hyvä paikka kameralle just helposti esille saatavuuden osalta.
Pyörästä riippuen toki värisee samoin sekin, jos ei enemmän.
Omassa tankkilaukussa kulkee yleensä hyvä yleiskuvaus pikkunäppärä.
Raskaampi kalusto ei oikein tankin päälle sovi.
Tuli muuten mieleen että omia vermeitä on kyllä kuljetettu pyörän kyydissä myös aiemmilla reissuilla tuhansia km.
Taisi vaan tulla se milloin pulmaa esiintyy piste vastaan.
Ja kuten aina niin harmittavassa tilanteessa.
Joutsenpoukamaa lähti ihan vierestäni kahlaamaan kauris ja mielenkiintoista kuvattavaa sinänsä piisasi vaikkakin suorassa auringonpaisteessa.
Varsinkin kyhmyjoutsenet oli sitä mieltä että reviiriloukkas on moinen teko ja seurasi monenlaista.
Harmitus oli todeta myöhemmin kaiken kuvatun olevan epätarkkaa.
Uusiksi paikalle Viroon ja kiinnostavammassa valossa, eli yöllä nyt kun valoa piisaa voisi jotain saada aikaiseksikin vähäunisena.
Jos välineistö pelaa..
Pentax MX oli -78-80 Mexreissullani, tykkäsin sirosta kamerasta manuaalisäädöillä.
Kuvien kanssa vain kävi onnettomasti silloinkin, kaikki n 50 rullaa katosi jonnekin ennen suomaahan rantaumista.
Olisi pitänyt ajoissa lähettää jonnekin negat liftaten reissussa joissa sattui ja tapahtui.
Varastettu kamera (ei omakohtaisesti) oli mulle tullessa ja niin se vietiin multakin, negoineen ja mitä sattui olemaan olkalaukussa passi ja muuta, käteistä rahaa saivat nykyrahassa varmaan n 3e.
Ihan fine on nykyisin kemiaalitonkin "pimiö" työkentely, ihan hyvää jälkeä saa digipohjaltakin, vaikka varsinkin musta/valko rakeisuutta ei oikein vieläkään saa Tri-X malliin.
Photoshopit on kyllä päässeet jo aika lähelle.
-
Enpä viitsinyt järkkäriä moottoripyöräreissulle ottaa, digipokkari sopi ajotakin alle, helposti esille saa ja 20 megapikseliä riittää kyllä meikäläiselle.
Ja aika pitkiä zoomeja on niissäkin nykyisin.
Pentaxin MX oli mullakin aikoinaan ja tiesin kenelle se meni, yritin ostaa takaisin, mutta eipä myynyt. Rollei 35 S oli joskus matkakamerana...
-
en kamerasta mitään tiedä mutta kaljatölkit muovissansa hinkaa alle 200 km kylet puhki . . .
-
Nahkalaukku on siitä hyvä sivulaukkuna, että se joustaa sen verran nahkaisesti, että tärinä vaimenee. Moto Guzzihan ei paljoa anna moottorin tärinää, mutta tie alustan tärinä voi joskus olla ankaraa. Auto tai panssarivaunu ovat paljon raskaampia kuin moottoripyörä ja raskaalla ajoneuvolla tärinä tulee muualta kuin tiestä. Pyörällä pieni massa ei tasoita liikkeitä. Junassakin kannettava tietokone menee rikki, jos se on käynnissä pöydällä, eikä sylissä, vaikka onkin sileät kiskot.
Tavaran tärinäsuojaukseen on kaksi tapaa: sitominen niin, että ei pääse liikkumaan, tai pehmustaminen niin, että ei kolhiinnu tai kolhi muita kamppeita. Molemmissa on puolensa ja puolensa. Jos saa sidotuksi liikkumattomaksi on oltava varma, että tavaran sisällä on myös kaikki osat liikkumattomiksi sidottuja. Kameroissa näin ehkä onkin. Elektroniikassa muutamat painavat osat: elektrolyyttukondensaattorit, induktiokelat, jne. irtoavat paikoiltaan aikansa täristyään. Pehmustettuna käy helposti niin, että lasti on liikkuvaa ja rikkoo toinen toisiaan. Pehmusteet vievät paljon tilaakin. Joskus se kyllä on ainoa konsti.
Olen kuljettanut monilla matkoilla pientä tietokonetta mukana, koska siitä on paljon hyötyä. En kuljettaisi tietokonetta, jossa on kiintolevynä perinteinen käkikellotekniikalla tehty HDD. SSD muisti ei sisällä liikkuvia osia ja kestää tärinää ratkaisevasti enemmän. Vanha uskollinen miniläppärini on jo 10 vuotta kestänyt ja pari kolariakin kanssani kokenut.
Kun on tullut rakennettua elektroniikkaa ajoneuvoihin asennettavaksi olen aina kiinnittänyt raskaat komponentit lujasti ja tehnyt niiden kytkentäjohtimiin joustosilmukat. Sotatekniikasta opittua.
Yhdet silmälasit hankaantuivat pilalle kun eivät olleet kotelossa vaan huolimattomasti vaan laukkuun viskattuna.. Pussillinen kriikunoita muuttui hilloksi 150 km matkalla.
-
80-luvulla järkkäri hajosi komponentteihinsa pyörän kyydissä. Samaa ovat kertoneet muutkin.
Yksi digipokkari on seonnut matkoilla. En enää osta ulkoisella mekanismilla varustettua jokapaikanpokkaria vaan sellaisen missä mekaniikka on kokonaisuudessaan alumiinikotelon sisällä ja ainoa ulospäin näkyvä optiikan osa on suora lasiruutu jonka takana kaikki pelaa.
Parhaiten reissussa, aikanaan, on toimineet pahviset kertakäyttökamerat. Tosin kuvan laatu ei ollut paras mutta kuvattavat olivatkin yleensä kavereita omituisissa asennoissa ja ilmeissä erilaisissa tunnistettavissa kohteissa. Aikansa kulttuuria sekin. Nyt sellaisia kuvia on aika paljon FB:ssä ym palveluissa.
Olen luopunut omakohtaisesta kuvaamisesta niissä kohteissa joissa kaikki muut kuvaavat. Netistä löytää kohteiden virallisilta sivuilta paremmat kuvat.
Nykyiset kuvat ovat enemmän pönötyskuvia ainoalaatuisissa kohteissa tai tapahtumissa. Itseä on harvoin kuvissa.
Tilaa vievä kuplamuovi on osoittautunut hyväksi pehmukkeeksi kaljatölkeille ja muille herkille komponenteille.
-
Kännykässä on riittävän hyvä kamera ja se mahtuu taskuun. Ei hakkaannu hajalle.
-
Juu, selffejä on kuulemma ihan näppärää ottaa kännyköillä ja kehittyneethän ne on huimasti muuhunkin.
Pikselit sinänsä ei kerro paljoa kuvalaadusta.
Näyttelykelpoisia kuvia en ainakaan itse ole saanut aikaiseksi kuin oikeasti hyvillä kameroilla.
Pyörän kanssa on niin hyvin sinut maiseman ja vallitsevan valon kanssa varsinkin kesäöisin että jos kuvata tykkää, niin objektiivisesti otollinen yhdistelmä.
Tulee kulkemaan jatkossakin mukana hevimpi kameraosasto.
Kyse otsikon pulmasta on vaimennuksesta, käsittääkseni tuonlainen ruuvit irtoaa tilanne vaatii omassa tapauksessa kameran/objektiivin osumista muovilaukun seinään.
Pakkaamisessa huolellisuutta lisää, ei kai siinä sen kummempaa.
-
Pikselit sinänsä ei kerro paljoa kuvalaadusta.
Juu - juuri näin.
Kameran kolme (3) tärkeintä osaa ovat: Objektiivi, objektiivi ja objektiivi. Ts. piirtokyky. Vaikka kennossa olisi 1000 megapixeliä kerrottuna kolmella, ei sillä tee mitään, jos piirto ei riitä. Ja sen ominaisuuden on oltava hyvä ja tasainen KOKO optiikan alueella. Joskus kauan sitten teki Itämaan Tietäjät objektiiveja, joiden piirtoalue oli n. 1/3 halkaisijasta. Kakkulassa luki "Ostropovski Obuhovski CCCP". Mutta - olivat halpoja...
Sinänsä en valokuvaamisesta paljon tiedä, kun lopetin kehittämisen ja vedostamisen jo kauan sitten...Sen kuitenkin ymmärrän, että se pikku muoviläpyskä siinä puhelimen takakannessa ei juuri päätä huimaa.
Ja en! En ryhdy asiasta vääntämään.
-
Ei tarvitse, Timo hyvä, ainakaan kanssani, ryhtyä vääntämään tästä asiasta. Tosin on USSR:rästä tullut toimivaakin optiikkaa. Hinta oli edullinen mutta ei niin paljoa että halvaksi sanottaisiin. Esimerkiksi loittorenkaissa oli erinomainen optiikka mutta valoa ne söivät.....
Tärinä on irrottanut pyöränkin ruuveja. Olin muutama vuosi sitten menossa H-D-taphtumaan esitelmöimään nykytekniikasta. Soratietä päästellessäni vasemmassa silmäkulmassa vilahti jotain joka paineli pohjois-karjalalaiseen lepikkoon vauhdilla noin pään korkeudella. Jonkun matkan päässä ryhdyin tutkimaan karttaa ja koitin pyörää sivujalalle. Sitä ei ollut. Takaisin tarpeeksi pitkälti ja ajamaan omia jälkiä. Tien laidassa oli paksussa sorassa sellainen jälki että jokin terävä ja painava on osunut. Siitä sitten lepikkoon ja siellähän se kromattu rauta lepäsi. Pultti, jouset ja se jousten päässä oleva lipare oli kadonneet. Kauaa en malttanut etsiä niin pieniä osia ja janottikin melko lailla.
Optiikka on tullut lähelle minullakin. Lukulaseja on käytettävä että asiat sujuisivat. Korvaavia, yhtä yksinkertaisia välineitä, ei ole kovin näkynyt vaikka kameratekniikkakin on kehittynyt. Tarkoitan laitetta jossa on kamerat ja näytöt eikä ne ole tavallisia tiimarin rillejä painavammat.
-
Niin no.. Mun edellinen puhelin oli (on työpuhelimena nykyään) Samsung Galaxy K Zoom. Ei ihan mikään perinteinen muovilätkä.
-
Mutta ei sitä silti kameraksi voi sanoa. Puhelimena voi olla hyvä.
-
Joskus 80-luvulla oli Practican järjestelmäkamera mukana useammallakin reissulla ympäri Eurooppaa. Ruuvit pysyi kiinni. Kamra edelleenkin tallella, seleenivalokenno menettänyt toimintakykynsä.
-
Mutta ei sitä silti kameraksi voi sanoa. Puhelimena voi olla hyvä.
Soo soo. Hakkaa kyllä ison viipaleen pokkareita mennen tullen.
-
<snip>
Esimerkiksi loittorenkaissa oli erinomainen optiikka mutta valoa ne söivät.....
<snip>
Loittorenkaissa ei kylläkään ole mitään optiikkaa, pelkkiä renkaita ne ovat.
Valo tietysti vähenee sen mukaan, mitä kauemmaksi objektiivi viedään filmi(tai muusta)tasosta.
-
"Loittorenkaissa ei kylläkään ole mitään optiikkaa, pelkkiä renkaita ne ovat."
Tuon vuoksi ne hyviä olivatkin kun ei sitä optiikaa ollut... Tyhjää putkea on vaikea ryssiä ryssänkään.
-
Telejatkeissa on optiikkaa, loittorenkaissa ei.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polttov%C3%A4lin_muuttaja
https://fi.wikipedia.org/wiki/Loittorengas
-
Vastaus alkuperäiseen aiheeseen "Pyörän tärinä ja kameran/optiikan ruuvit"...
Itse olen säästynyt tärinän aiheuttamilta kamerakalustovahingoilta vuosien saatossa yksinkertaisesti käyttämällä hyvää kamerareppua, johon mahtuu kamerarunko, pari "putkea" (=objektiivia) ja tarvittavat akut ym. Ei tärise eikä värise...helppo ja hyvä ratkaisu pulmaan.
-
Omalta kohdalta olen lopettanut järjestelmäkameran kuskaamisen moottoripyörällä. Sen sijaan olen suosinut kännykkäkameraa tai mieluimmin pientä pokkaria. Varsinkin tekniikka-asioissa saa pokkarilla kohtuullisia kuvia. Laatu riittää niihin ja nettiin joutuu usein kuvaa pienentämäänkin.
Järjestelmällä kuvaamisen olen jättänyt "parempiin hetkiin" eli tarjoamalla objektiiville sellaista näkymää joka on sen arvoista.
Viimeksi järkkäri oli mukana kun Brevalla Alppeja ylittelin. Siitä on jo aikaa kymmenisen vuotta. Sillä saa syvyyttä kuviin ihan eri lailla kuin pokkarilla.
Vaimo kuvaa paljon ja tekee valokuvakirjoja iloksemme. Osa hommista on siis ulkoistettu.
Järjestelmäkameralla kuvaaminen on jäänyt harvinaiseksi kohdallani ja laitekin rupeaa olemaan ikääntynyt. Myös ensimmäinen "vilmikamerani" on tallessa. Cosina kierrekiinnitteisillä objektiiveillä 70-luvun alusta.
Ehkä palaan lajin pariin kun ei enää moottoripyöräily innosta. Muutaman vuoden ikäisen pyörän hinnalla saa jo kohtuullisen kameran.....
-
Matkadokumentointi jne kuvissa kännykkä saattaa riittää hyvin useimmiten ja laadukkaat pokkarit varsinkin.
Itsellänikin pikkunäppäränä on Panasonicin LX7 Leican hyvin valovoimaisella optiikalla ja kuvavakaimella pelaa erittäin hyvin yleis matkakuviin ja paljon muuhunkin, esim yllättävän hyvä microkuvaukseen.
Kinovastaavuutta pikku zoomilla 24-90mm.
Kuvalaatu on kiitettävää A3+ pritterini kokoon.
Mutta vaikka esimerkiksi jo "vanhahko" täyskokoisella kennolla Canon EOS 5D Mark2, 21mpikseleineen ja muutama käytettyinä hintoihinsa edulliset L- sarjan huippuoptiikkat, niin onhan kuvaustapahtuman "pro" tuntuma ja tulos hieman muuta.
Lintu yms kauempaa kohteiden kuvaamisessa edellisen lisäksi croppikokoinen EOS 60D EF 70-200mm f4L ja lisukkeeksi tarvittaessa 1.4x on useimmin käytössä, kinovastaavuus 320mm-450mm.
Kalustoa on kertynyt lähinnä politiikalla -ei uusinta, suht huippuja hieman käytettyjä edullisesti-.
Mitä pikseleihin ja huipputeräviin kuviin tulee, niin kuvia voi yhdistää phomerge ohjelmilla, jolloin kuvia voidaan yhdistää teoriassa rajattomasti.
Eri asia on mikä tietokone pystyy pyörittämään moista.
Suht huipputehokas omani suoriutuu vielä 100megan kuvista Photoshopilla ja Ligthroom ohjelmilla, joskin hitaaksi menee jos moista.
Samalla tekniikallahan ultra isot ja kuitenkin terävät 10m mainostaulutkin taidetaan nykyisin tehdä.
Ihan kokeksi olen kokeillut, ei oikein käytännön käyttöä ja muistitilat menee äkkiä täyteen.
Kuten Timo EV:kin mainitsi, niin optiikka on edelleen isossa roolissa.
Esim makrokuvauksessa paras optiikkani on Canonin vanhalla FD adapterilla Tamron 90/f 2.5 Macro, modattu sovitteella EF sopivaksi ja 25mm loitto.
Pääsee jo erittäin lähelle ja aivan huippupiirto täydestä aukosta lähtien, täysmanuaali (muulla ei oikein macromaailmassa ole käyttöä)
N, 120 euroa meni koko yhdistelmään optiikoineen. Ns vanhentuneita saa edullisesti.
Järjestelmäkameran ehdottomia puolia on just että siihen voi sovittaa useimmat muidenkin valmistajien optiikat.
Pyhäinhäväistyksenä valokuvaajille käytän myös paljon 70- luvun f1.4/50mm Nikkoria sovitteella Canoneissani, hieno piirto ja valovoima, sähköinen liitin sisältää tarkennusavusteen, kuten sisälsi Exaktan hieno 50-luvulta omiini runkoihin sovitettu 48mm/ f2 Carl Zeiss. Ei reunapiirroltaa täydellä aukolla talon parhaita, mutta jotain vaikeasti määriteltävän hienoa sillä kuviin tuli.
Viroon opiskelemaan matkannut nuori kuvaaja osti sen multa puoliväkisin..
Eli kamerat tulkkaa fokusta ilmoittamalla sen myös etsimeen/ takanäyttöön jos sovite on sähköinen, jotain 4-50e niitä sai ainakin silloin kun itse ostelin.
Ja jos mennään yökuvaukseen.., no, en nyt rönsyile enempää kuvauspuolesta.
-
Kuinka moni oikeasti selaa reissukuviaan uudelleen ja uudelleen joskus myöhemmin?
-
Ehkä harva.
Mutta kyllä niitä joku saattaa joskus kiikkustuolissaan hyvinkin selata.
Itse selaan lähinnä kun sattuu näyttelykelpoista aineistoa etsimisen inspiraatio.
-
Kuinka moni oikeasti selaa reissukuviaan uudelleen ja uudelleen joskus myöhemmin?
Silloin tällöin tulee katsottua, että missä on tullut milloinkin oltua - sopii pitkiin talvi-iltoihin. :)
BTW makro-objektiivina mulla on 2.8/40 mm Nikkor - aika hyvä ja sillä pääsee 1:1 kuvaussuhteeseen, yksinkertaista, mutta simppeliä - eikä maksa paljon.
-
Jäi vähän vajaaksi tuo aiempi. Siis sillä silmällä, että tarkastelee vielä kuvaustekniikan onnistuneisuutta. Itselle on lähinnä tärkeää se kuvattava ja se tilanne.
-
Olettaen että olen ottanut ainakin aikakautensa laatukuvia niin katselu on jäänyt viime aikoina vähäiseksi. Vaimo kyllä kyselee että mitä kuvia on siinä kaapissa joka on täynnä. Diojapa siellä. Osa on tärkeitä kuvia itselle ja aikajanalla voi seurata miten kuvaajana olen kehittynyt. Jokunen tuhat niitä lienee. En ole laskenut.
Kerrottakoon, jos ette kerro eteenpäin, että osa kuvista on hyvinkin henkilökohtaisia ja vaatisi nykysuhteen osalta selittelyjä. Muutoin on aika paljon muutakin luontokuvausta ja ihan sukujuhliakin häistä monttubileisiin. Mutta enimmäkseen luontoa ja yökuvausta. (Valomaalausta, kuutamovaloa ym muuta.) Mutta aikansa realiteettijä aiheesta riippumatta.
Kuvauksesta yleensä: ihan sama millä kuvaat sillä tallenne tärkeästä tilanteesta voi olla se ainoa. Tärkeyttä on toisinaan vaikea arvioida.
-
Olettaen että olen ottanut ainakin aikakautensa laatukuvia niin katselu on jäänyt viime aikoina vähäiseksi. Vaimo kyllä kyselee että mitä kuvia on siinä kaapissa joka on täynnä. Diojapa siellä. Osa on tärkeitä kuvia itselle ja aikajanalla voi seurata miten kuvaajana olen kehittynyt. Jokunen tuhat niitä lienee. En ole laskenut.
<snip>
Niinpä kävi meikäläiselle: muutto pienempään asuntoon tuli eteen ja skannasin ~5000 diaa - skanneri melko vaatimaton, laatu sen mukainen, mutta nyt kuvat helposti katsottavissa. Samalla meni muutamia vanhoja kameroita ja alan kirjallisuutta JAS:ille (kamerakorjaamo ja -myymälä), heillä on varsinainen museo - jos kiinnostaa ja on Turkuun asiaa, käykääpä katsomassa, on mahtava paikka.
Ja asiasta toiseen: muuton vuoksi lähti 11,2 kg moottoripyöräkirjallisuutta harrastajalle.
-
Onneksi tilan puute ei ole tullut vielä eteen. Asunnot ovat isonneet hiljalleen vaikka välillä olikin niukkaa. Se oli tosin aikaan jolloin piti olla jokin osoite mutta itse oli muualla pitkin Eurooppaa. Sukulaisten nurkissa on nytkin aika paljon omaisuutta tallessa. Vaimo on myös hamsteri luonteeltaan.
Kiitos Turun suunnan vinkistä. Saattaa löytyä kivoja kilkkeitä vanhaan Cosinaan. Tiedä sitten kannattaako. Tosin 500 mm peilitelestä sain aikanaan aika kivan rahan. Nyt se on taas "kotona" ihan ilmaiseksi mutta kaukoputken etsimen roolissa.
Moottoripyöräkirjallisuudesta olen luopunut jo aika paljosti kun liki kaikki on ilmaiseksi netissä. Osa harvinaisemmista löytyy VMPK:n kirjastosta. Kirjoista toki tykkään edelleen. Olen sitä sukupolvea jolla on kirjahylly. Mutta enemmän metrejä on vinyyliä kuin kirjallisuutta. Nykyään. Kirjoja luen silti aktiivisesti liki joka päivä.