Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Tammikuu 31, 2018, 13:26:12 ip
-
Kuten alla olevan linkin tilasto kertoo niin alle kaksviitoset aiheuttavat merkittävimmät kuolemaan ja vammautumiseen johtavat onnettomuudet. Lisäksi, edelleen, on suistumisonnettomuudet merkittävä syy.
https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/uutiset/6330/Moottoripy%C3%B6r%C3%A4ilij%C3%B6iden-turvallisuus-parantuu-vuosi-vuodelta---paitsi-nuorten-osalta.htm?ref=newest
Tässä Liikenneturvan arvio pääsyistä onnettomuuksiin: https://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/moottoripyorailijat-1
Mikä on syynä noin suureen määrään suistumisia? Vaikka otanta on väkisin pieni koska onnettomuuksia tapahtuu niin vähän niin kyllä silti 1/4 - 1/3 osa onnettomuuksista suistumalla vaikuttaa suurelta.
-
Asiaa tutkimatta ja tuntematta voi heittää sellaisen mielipiteen, että nuorten kolarointiherkkyyden juurisyy on asenne. Sama yhtälö on tainnut toimia jo vuosikymmenet: nuori mieli, vauhdinnälkä, pikkurahalla nopea pyörä, lyhyehkö ajokokemus ja likaa riskinottoja. Voi olla muitakin syitä.
Luin jostain sellaisen tutkimustuloksen, että nuori mieli addiktoituu vauhtiin jos nopean harrastuksen aloittaa kovin nuorena. On paljon perheitä, joissa lasten huviksi on hankittu pikkucrossari jo viiden vanhalle ja siitä kalusto on kasvanut iän mukana. Lapsuudessa hankitut vauhtikicksit eivät poistu aivoista koko elinaikana, vaan kaahaaminen on ihan yhtä hauskaa vielä vanhana vaarinakin.
-
Nuorena ollaan erehtymättömiä, ylivertaisia ja ennen kaikkea kuolemattomia.
-
<snip>
Luin jostain sellaisen tutkimustuloksen, että nuori mieli addiktoituu vauhtiin jos nopean harrastuksen aloittaa kovin nuorena. On paljon perheitä, joissa lasten huviksi on hankittu pikkucrossari jo viiden vanhalle ja siitä kalusto on kasvanut iän mukana. Lapsuudessa hankitut vauhtikicksit eivät poistu aivoista koko elinaikana, vaan kaahaaminen on ihan yhtä hauskaa vielä vanhana vaarinakin.
Joo, mutta luulisin, että juuri näillä on sen verran pyörän hallintaa, että eivät suistu. Voisi olettaa, että suistujat ovat niitä, joilla ei ole kokemusta.
-
80 lätkä takaisin? :P
Jouko
-
Kun on "koukussa" adrenaliiniin, niin kokenut kuljettaja joutuu ottamaan kovempia riskejä päästäkseen fiilinkiin. Aika moni on ratkaissut tuon pulman siirtämällä nopeat ajot rataolosuhteisiin.
-
Olen saanut aika paljon palautetta, kun ajan kuin mummot. Ainakin liikenteessä. Olen ajatellut asian niin, että jos joku on minun kyydissä, on hänen terveytensäkin minun vastuulla. Miksi siis ottaa riskejä. Olen siis aina ollut liikenteessä varovainen, en toki ylivarovainen, paitsi kaksi kertaa elämässä; kun laitokselta kuskasin omia tyttöjä ekaa kertaa kotiin.
-
Itse kuulun siihen ryhmään joka sai melko nuorena päästellä urheilupyörällä varsin paljon. Vauhti jäi pitkälti siihen aikaan eli 13 - 20v välille. Myöhemmin endurolla metsässä rypeminen, jäällä ajo ja vastaava päristely oli arkipäivää. Ei se vauhti sieltä kadulle tai tielle ole siirtynyt. Toki ajelin varsin reippaasti, varsinkin porukassa kun hiukan koiteltiin. Yleensä se loppuikin siihen kun joku ajoi tai melkein ajoi ulos. Itse en ole ajanut pyörällä nurin muuta kuin radalla, metsässä ja jäällä. Normijuttua siellä.
Uskon että sain sitä kautta myös sen verran oppia että maantiellä ajaminen on pysynyt hanskassa.
Eli en usko siihen että aikaisin aloitettu vauhtiharrastus johtaisi tiellä holtittomaan ajokäytökseen. Mieluimminkin toisin päin. Sitä paitsi aika harva moottoripyöräkilpailija on edes kiinnostunut maantiellä ajamisesta.
Nyt, vanhemmiten, on tullut kiinnitettyä omaan ajamiseen erityishuomioita: ei väsyneenä, lyhyitä matkoja kerrallaan, tauot säännölliset ja ruokailut myös, nopeudet alle rajoitusten sekä sen verran rahaa mukana että saa yöpyä katon alla pidemmissä reissuissa. Tosin kokoontumisissa useimmiten teltassa. Ja pyörä sellainen että ei tarvitse tinkiä mukavuudesta. Näin olen lisännyt henkilökohtaista turvallisuuttani. Ne joilla on kiire voivat ajaa omaa ajoaan. Minä ajan omaani. Kyytiläinenkin on tykännyt.
Liikenneturva taisi olla sitä mieltä että liian helposti voi hankkia liian ison pyörän joka kulkee liikaa. Jossain tapauksessa voi olla niinkin mutta kulkee ne pienemmätkin riittävän kovaa. Pyörän massa voi tulla joillekin yllätyksenä silloin kun ajetaan kovaa. Se ei käännykään ihan noin vain. Myöskään ei osata työntöohjausta kunnolla. Eräillä keskustelufoormeilla osa motoristeista ei edes tuntenut kyseistä asiaa. Jotkin jopa väittivät ettei sellaista edes ole olemassa. Se selittää ainakin osan suistumisista.
-
Tuo pikkupentuna vauhtiin addiktoituminen on tieteellisesti tutkittu juttu ja oikeaksi todistettu. Tuleeko vauhtiveikosta holtiton, on eri asia, mutta kortti voi silti kuivahtaa silloin tällöin. Ittelle on käynyt niin, että lujaa ajaminen edes laillisesti Saksanmaalla ei jaksa huvittaa oikein ollenkaan. Jos mennään lujaa, niin motiivi on yleensä se, että matkaamista pitää kiirehtiä, eikä se, että kovasta menosta saisi jotain erityisiä kicksejä. Rasittavaahan sellainen on kun pitää kiristää kaikki aistit piukalle.
-
Tuo pikkupentuna vauhtiin addiktoituminen on tieteellisesti tutkittu juttu ja oikeaksi todistettu. <snip>
Kyllä niillä, jotka pikkupennusta asti ovat ajaneet, pyörän hallinta on selkäytimessä.
-
Samasta aiheesta mutta eri toimittaja: https://www.is.fi/autot/art-2000005546807.html