Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Tammikuu 18, 2018, 22:15:14 ip
-
Ahtopainemittarijutun jatkeena: http://www.motomatti.fi/2012/08/ahtopainemittarin-asennus.html
Onkohan tämä alku pidemmälle suhteelle....
Mitähän tuossa linkissä lienee? En yleensä kytkeydy tämäntyyppisiin kohteisiin.
-
Ihan varmasti turvallinen linkki...
Mun työsähköpostiin tulee vastaavaa kukkua, vaikka firman filtterit ovat todellista alan kärkeä.
-
Ihan varmasti turvallinen linkki...
Mun työsähköpostiin tulee vastaavaa kukkua, vaikka firman filtterit ovat todellista alan kärkeä.
Olihan tässä sentään positiivinen asenne ja melkein suomeksi. Aika harvoin näitä putkahtelee mutta silloin tällöin. Ikävää että Monica-tyttösellä on usein litteitä rengaita. Mutta ei niin pahaa sattunut ettei olisi oppinut käyttämään painemittaria ohjeiden mukaan.
Tämä nyt vain oli huvittava mutta kaikki vastaavat eivät huvita. Jos joku aukoo linkin niin omalla vastuulla.
-
Tuolla voi testata linkkejä ja tiedostoja:
https://www.virustotal.com/#/home/url
2 testaajaa 66:sta piti vaarallisena. En nyt kuitenkaan avannut, ehkä siellä
vain myydään jotain.
-
Viime aikoina botit ovat aktivoituneet uudella tavalla. Yleensä viesti menee jotenkin niin, että olemme iloisia saadessamme ilmoittaa, että sinut on valittu/arvottu jne saamaan sitä sun tätä eurolla tai parilla.. Lähettäjä kentässä näkyy joku ihan uskottava suomalainen nimi. Osoite, josta posti tulee sen sijaan on jotain todella epäilyttävää. Yleensä osoite on contact@-jotainjotain-.com
Itse en ymmärrä, miten joku voi noihin haksahtaa. Se perussääntöhän on, että jos jokin internetissä kuulostaa liian hyvältä, se todennäköisesti on sitä.
-
Saattaa olla väärän otsikon alla tämä asia, tosin voihan joku ottaa asiani positiivisena... kävin eilen mopokaupassa ihan vaan aikani kuluksi ja sieltä lähdettyäni olen rivinelosen omistaja... okei, jokainen gruppon jäsen miettii miten joku voi hylätä klassikkomerkin... siitä ei ole kyse vaan kokeilunhalusta, vertailukohdetta sille että haluaa vielä joskus palata oikeiden moottoripyörien pariin... Näillä mennään jonkin aikaa, erittäin paljon kiitoksia kaikista vihjeistä ja kommenteista joita sain näinä vuosina, voimakasta ikävää tunnen jo nyt kaikkia foorumilaisia kohtaan... mutta koirat haukkuu ja karavaani kulkee... kuten Guzzitkin!!
-
Ei siinä mitään väärää ole. Pyörän pitää tuntua omalle. Kokeilu on ihan oikein.
Eikä olisi eka kerta, kun merkkiä vaihtava silti kävisi täällä lukemassa ja kirjoittamassa.
Mikä pyörä löytyi?
-
Agusta ei ehkä olisi hullumpi.
-
Yksi pyörä kerrallaan-taktiikalla joutuu edellisestä luopumaan kun hankkii uuden.
Itselläni se ei ole koskaan ollut, paitsi ihan harrastuksen alussa, vaihtoehtona vain yksi mp. Yleensä on ollut vähintään kaksi moottoripyörää. Jos yhden vaihtaa, jää toinen. Myöhemmin homma paisui jopa kymmenen pyörän kokoelmaksi kiinnostavia laitteita. Määrä on nyttemmin puolittunut. Seassa on ollut rivikoneita 2 - 6 sylinterisiä, bokserikoneisia, amerikkalainenkin on ja japanilaisia ei ole voinut oikeastaan edes välttää. Sekakäyttäjä siis. Vaimolla on sentään vain yksi pyörä.
-
No joo, kun ei ole varaa pitää kuin yhtä pyörää niin ongelmaa ei ole minkä laittaa myyntiin tahi vaihtoon... yllätys sinänsä että vanhana Yamaha -miehenä valinta ei nyt osunut tuohon merkkiin vaan Suzukin 1200 Bandiittiin, Ixilin putkella varustettuna, se orkkisputki on yhtä järkyttävän näköinen kuin Grison vastaava... :) Näillä mennään, ainakin ensi kausi... :)
-
Onnea kuiteski uutukaiselle. Vastaava kapine naapurimotoristilla Korkintiellä. Missä vaihoit? Käy kevväällä Syökerillä rillaa näyttämässä.
-
Bandiitti on erittäin suosittu yleispyörä. Pakko siinä siis jotain hyvää on olla :D Ainakin legendaarinen ilma/öljyjäähdytteinen moottori.
-
Kahden Guzzin välissä 4 vuotta neloshondalla
-
Japanilaiset tekevät hyviä moottoripyöriä ja monet tekniset parannukset moottoripyöriin ovat tulleet nimenomaan japanilaismerkkien myötä. Tekniikka niissä on pääsääntöisesti hyvää ja luotettavaa, toki kämmejäkin on kaikilla japanilaisvalmistajilla tullut (niin on kyllä käynyt muunmaalaisillakin). Japanilaispyöriä on kyllä kiittäminen siitäkin, että moottoripyöräharrastus on näinkin laajaa kuin se on. 1960-luvun loppupuolelta lähtien on neljällä suurella japanilaismerkillä ollut tarjota laaja mallisto, josta on löytynyt pyöriä vähän joka lähtöön ja usein vielä kohtuuhintaan. Minusta tuli Guzzin omistaja silkasta mielenkiinnosta hieman erikoisempaan merkkiin, ei siksi, että jotenkin kokisin japanilaiset pyörät huonoiksi.
-
Itse koin asian niin että halusin jotain muuta kuin mitä muilla oli. Päädyin Guzziin, Benelliin ja hieman Ducatiinkin. Toki sain kohdata asianmukaista naureskelua. Eivät sitten enää naureskele,
Guzzin yksinkertainen tekniikka kiehtoi yksinkertaista mieltä. Kun siihen paneutui niin tajusi kuinka yksinkertaisen nerokas sen perusratkaisu on. Lisäksi hyvin varmatoiminen. Sen saavuttamiseksi pitää tietysti osata hieman sen tekniikkaa. Yhdessä vaiheessa olikin melkoinen kokoelma Guzzien tekniikkaa kirjoina. On niitä hieman vieläkin.
Ducatissa kiehtoi myös sen kokonaistehokkuus. Konetehossa piti antaa hieman periksi mutta ajettavuus korvasi tehonpuutteen.
Nyt olen varsin tyytyväinen nykyiseen pyörääni. Muista koitan päästä vähitellen eroon. Tosin se vaatii hieman askartelua että saisin ne haluamaani kuosiin tai jopa museoleimalle. Materiaalia olen hiljalleen keräillyt. Nyt vain puuttuu työtilat. Mutta menköön nyt tämäkin vuosi näin.
-
Kuherrusaika Triumphin kanssa johti syvään kiintymyssuhteeseen. Mutta nyt guzzituttaa niin ..tusti. Tuo nettimotossa kauan viipyneen Rosso mandellon ajoasento saattaa olla tarpeeksi pysty ruodolleni (verrattuna taannoiseen LeMansiini korotetuilla clipareilla). Mutta hintaa pitäisi saada väh. tonni alas ja alkuperäisvermeitä mukaan. Voblaustaipumuksen (?) saisi varmaankin kaupan päälle. Niin, ja myydä Trumppa. Ei pysty ei kykene...
Onnea vaan pyörähankinnan johdosta. Partakonemainosta mukaillen; aja millä ajat ja Guzzilla loput. Kyllä se kevät sieltä tulee. Eilen tuossa meren jäällä oli luistelijoita, nyt samassa paikassa pulikoi jotain sorsia. No, kova tuuli se kait on työntänyt vettä jään päälle. Täytyy vain odottaa että sorsa lähtee sukeltamaan ja taittaa niskansa, niin on kukkoa viinissä illalliseksi. Mittarissa +4. Joulunpyhinä tuli joku innokas ihan suht. isolla katupyörällä kaupungilla vastaan. Jollain endurolla sopivin renkain ei olisi tarvinnut välipäiviä ajosta pitää. Toki liukkaitakin päiviä on ollut, kun täällä ei suolaa käytetä, hiekoitetaan paikoitellen jyrkimmät sikaanit.
-
Täällä on tiet ollut joulusta asti siinä kunnossa, ettei mopon renkailla ole mitään asiaa liikenteeseen. Itse toki yllättynyt kitkarenkaiden ominaisuuksista. En ole omassa autossa koskaan käyttänyt kuin nastarenkaita. Hyviä ovat, miksei sama tekniikka toimisi pyörässäkin.
-
Käytännön syistä ajelin muutaman talven moottoripyörilläni ilman nastoja. Johtui siitä että asuin seuduilla jossa pääosin käyttämäni tiet suolattiin aikanaan ankarasti. Nastoista ei siis olisi ollut isommin hyötyä. Renkaat olivat nappularenkaita joissa varsin tieheässä nappuloita. Kyllä niillä nuoskalumessa pärjäsi. En aikoinaan jäänyt ainakaan kiinni työmatkoja suorittaessani. Muita esteitä tosin ilmeni. Kuten jäätyneitä vaijereita ja vettä öljyssä sekä nokeentuneita tulppia. Pyörät olivat 750NTX, 650TT ja IZH Planeta Sport Scrambler. TT:ssä oli yhtenä talvena sivuvaunu.
Renkaan pito paranee merkittävästi kun pakkanen kiristyy parinkymmenen paremmalle puolelle.
-
On vain talvikeleillä tajuttava tiputtaa rengaspaineita. Jostain syystä pyörissä käytetty kumi on yleensä tarkoitettu kesälämmöille. Kovettuvat omien testieni mukaan aika korpuiksi, kun pakkanen muodostaa kaksinumeroisia lukuarvoja.
Esim Heidenau tekee nykyjään oikeasti talvikäyttöön tarkoitettuja kumeja pyöriin. Nappuloissa on lamellit ja kumi pehmeämpää.
(http://www.scooter-center.com/medias/sys_master/NewProductImagesFolder/8880336175134/11160178%281%29.jpg)
-
Niin, tuonpa unohdin. Alhainen ilmanpaine on perusedellytys että renkaassa on pitoa. Lisäksi alhainen paine aiheuttaa että rengas lämpenee ajossa ja muuttuu hieman pehmeämmäksi mikä lisää pitoa. Jokaisen pitää hakea sopiva alhainen paine niin että ajo-ominaisuudet eivät liiaksi heikkene.
Jos pitää pyörää ulkona niin lämpötila määrittelee myös rengaspaineen. Kovemmalla pakkasella paine on alhaisempi. Ajoon lähteminen nostaa painetta kun rengas lämpenee. Jos lähtee lämpimästä tallista on paine tallin lämpötilan mukainen. Ei siis, välttämättä, se mikä olisi oikea paine juuri sille kelille.
Kun ajelee eri pinnoilla: asfalttia, märkää asfalttia, jäistä polannetta, nuoskalumella, jne niin rengaspaineella on merkitystä. Huoltoasemien mittareilla tuli poikkeiltua varsinkin jos talvipäivän toimena oli ajaa Länsi-Suomesta Itä-Savoon. Tai toiseen suuntaan kuten ajelin eräänä talvena useampaan kertaan.
-
Useampi työkaveri on hullaantunut tuohon läskipyöräilyyn. Eilen kun aamulla oli 23 astetta pakkasta, eräskin kehui rengaspaineiden tippuneen kylmällä. Eli sekin pudottaa jo painetta.
-
Olin minäkin eilen jopolla liikkeellä. Kyllä siinä parta huurtui mutta kun sovitti kierroksen sopivasti oluttupien suhteen niin ei kerinnyt pakkanen panna. Renkaat olivat kyllä raskaahkot polkea. Jopo on pihavarastossa jatkuvassa valmiudessa. Renkaat ovat aidot Nokiat, harmaat väriltään ja valmistettu Lieksassa. Eivät vielä ole ratkeilleet.
-
Poistin Monican vastauksen ja "linkin" artikkelini lopusta. Ettei kannata enää etsiä.