Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Tuulenpoika - Joulukuu 03, 2017, 18:08:10 ip
-
Onkos gruppon porukassa talvimoottoripyöräilijöitä ? Viimeksi mopoiässä tuli
harrastettua talvimopoilua mutta nyt eläkeiässä uusiksi. Ja olipa se hauskaa..
Vihdoinkin sai XT Teneren liikenteeseen ja enduronastarenkaat alle.Eilen sitten avasin talvikauden -4 asteessa ja
lumisateessa. Hiekkatiet ovat mukavan jäisiä täällä Viitasaarella ....50 km meni naama virneessä.
Täytyy vaan ottaa rauhallisesti tämä uusi harrastus koska vauhti nousee yllättävän kovaksi.
-
Mopolla kölvinä tietysti ajettiin kelillä kuin kelillä. Kesät talvet.
Moottoripyörällä talviajoa -89 - 95. Osan aikaa aivan säännöllisesti työmatkata ja muut reissut. Tietysti Talvirallissa ja Pystymettissä tuli käytyä sekä jääradallakin. Kevättalvella oli jännää ajaa moottorikelkkauria myöden.
Yhtenä talvena oli sivuvaunu Guzzi V65 TT:n kupeella ja sai kavereita mukaan. Ajamiseen sivari toi toisen ulottuvuuden.
Nykyinen terveydentila ei mahdollista talviajoa ja kesäkaudenkin ajot ovat samasta syystä jääneet vähiin. Mutta suosittelen lämpimästi. Reipas ajo mutkateillä pitää kuskin lämpimänä ja moottorin kuumana.
-
Toi Matin mainitsema kelkkaura onkin kokeilemisen arvoinen juttu.Tuli hankittua Lynxin 5900 työkelkka latujen vetämistä ja talvikalastusta varten. Nyt vaan odotellaan pakkasta ja kunnon lumista talvea.
-
Jos se kelkkaura / reitti on jonkun kerhon yms. ylläpitämä, niin pyydän, älkää menkö sinne millään muulla kuin moottorikelkalla. Ei edes teloilla varustetulla mönkijällä ole sinne mitään asiaa.
Voipi tulla kerholle hankaluuksia ja pahimmassa tapauksessa maanomistaja laittaa uran poikki oman maan kohdalta.
KELKKAURA / REITTI ON MOOTTORIKELKOILLE.
-
Kymmenisen vuotta sitten jonkin verran ajelin talvella viissatasella fouri Hondalla ja sivuvaunullisella Pannonialla. Pannonia onkin hyvä talvipyörä, 2t ja käyntiin lähtee sitä paremmin mitä enempi pakkasta. Kulkupuoli vaan sivuvaunun kanssa on niin ja näin, maksimi mitä jaksaa kulkea on hätinä 80kmh. Eikä se tiellä ajaminen kauaa talvella huvittanut joten loppui sitten kokonaan.
Nyt kun tuo piikkinen kawa, nykyään 200cc, tuli niin into alkoi uudestaan. Ei tiellä vaan ihan puhtaasti umpimättää ja polkuja pitkin. Kotopuoleen tein reilu 10km radan ja kun neva talvella jäätyy niin mittaa tulee vielä lisää. Yritin syksyllä siitä suosta läpi mutta lopuksi oltiin niin syvässä että meinasin jo jättää mopon sinne ;D Kyllä se sieltä vaan nousi tunnin repimisen jälkeen. On tuo mettämopoilu ihan oikeaa liikuntaa.
-
Rikokseni lienee vanhentunut....
Reitti jota päristelin oli Rautavaaran ja Metsäkartanon välillä. Jatkunee Valtimolle asti. Kyllähän ne kelkkakuskit kiroili ja puivat nyrkkiä. Sitä hauskempaa oli itselläni.
Järvenjää on toinen kiva paikka pörrätä. Kaveri pitää auki erästä rataa jälleen kunhan järvi jäätyy ja siellä käy tutut pöristelemässä kuntoilumielessä. On se kivempaa kuin sauvakävely.
-
Vajaa kymmenen vuotta sitten viimeksi talvipyöräilin. Silloin pyöränä oli Hondan kaksipyttyinen piikki. Aivan riittävästi moottoria talvihommiin ja mukavan kevyt ajettava. Suurin haaste oli toimivan hanskajärjestelyn kehittäminen. Paras mielestäni tankorukkaset, ja telttapatjalla rystypuolelta vahvistetut talvirukkaset.
-
Täällä meidän kylällä menee hyvät jäätiet, siis silloin kun on jäätä. Välissä on saarien lumipeitteiset pikkutiet, niin on kuule mukavaa
150km päivälenkin pystyy hyvin heittämään ilman, että tarvii juurikaan samaa uraa sahata. Välillä' voi joutua lossilla ajamaan, mutta se ei haittaa.
Lohilahdella tankkaus ja evästauko jossain esim. Pidä Saaristo Siistinä rantapaikoilla.
-
Breeze,elä ole huolissasi..vedän itse Kolimajärvelle ja veljen maille reittini.Ei ole kelkkareitistöä lähelläni eikä ole tarvetta mennä muiden reiteille.
-
Täällä Keskellä ei ole kovin häävejä jäätalvia ollut. Parina vuonna joutuneet perumaan jopa jääratakisat. Kevättalven jäät ovat pehmenneet etuajassa.
-
Hei. On talvipyöräilyssä yksi huono puolikin, sitä kun kokeilee niin koukkuun jää. Itse aloitin talvella(kin) pärräämisen 80- luvun loppupuolella enkä aio talviajoa ihan heti lopettaa. Alkuun nastoitin itse renkaat milloin milläkin nastoilla, kädet olikin sitten liimassa pitkään. Sitten kun pääsi ajamaan ihan oikeilla enduronastoilla niin eipä viitsinyt enää itse tuhertaa nastapyssyn kanssa auton nastoja. Talvella, kunnon polanteella, pitkillä nastoilla ja pakkasta reilut 10 astetta... ihan oikeasti huippu hommaa. Tuulenpojalle (ja muillekin) hyviä talviajokelejä toivottelee
Löysä Kajjaanista
-
Hyviä ajokelejä myös sinne Kajjaaniin. Muistan kun sinä innostuneena selitit Rokualla enduroajon mukavuudesta.Sain siitä lisää kipinää..Katotaan miten talvi etenee..
Seppo Viitasaarelta
-
Kyllä se minunkin pakettiin kuuluisi, jos olisi budjettia laittaa. Siihen todella jää koukkuun. Opettaa ennakoivaa ajotapaa.
Itsekin pidin kovasti jäisistä ja lumisista hiekkateistä. Puhdas asfaltti on pahinta myrkkyä korkealla nastalla ajeluun. Muljuaa ja syö turhaan piikkejä.
-
Onneksi Viitasaarella löytyy hiekkateitä.Täytyy säästellä nastoja.Mökiltä on keskustaan 30 km ja sinne pääsee hiekka ja jääteitä pitkin. Tämä Tenere on kyllä antanut potkua pyöräharrastukseen.Pari päivää sitten sovin toisen Tenerekuskin kanssa ensi kesän Lapin reissusta. Calin kanssa ajellaan vaimon kanssa.
-
Kuluvan vuoden niin kutsuttu kesä toi paikoitellen mieleen talvikauden. Niihin säihin, lämpötila huomattavasti alle kymmennen astetta ja kylmää tihkua sopii paremmin talviajo-ohjeet ja varusteet. Siinä säässä ajamiseksi oli suureksi avuksi kokemukset talviajossa vastaavissa säissä. Pikuisen pakkasen puolella olevassa säässä on huomattavasti paremmat olosuhteet kuin kylmän sateen alla. Varsinkin jos matkaa on taivallettavana useampia satoja kilometrejä.
Takin vuori oli kaivettava takalaukusta menneenä kesänä usein esiin. Kuten myös sadehousut jos ei sattunut olemaan koko tekstiiliasu mukana. Villasukatkin olivat tarpeen.
Ei se silti matkantekoa estä vaikka sataisi, lämpötilaa vain neljä astetta ja maantiet liukkaan oloisia. Koko ajan pitää ennakoida ja ottaa huomioon asioita joita ei edes näe. Ettei käy kuin kerhokaverille Kerhon syysajelulla: kiertoliittymässä sateella takarengas luistoon ja siitä palautuminen töksähtäen. Meinasi rouvansa pudota kyydistä. Pitivät sitten "nortin mittaisen tauon" hermojen rauhoitukseksi. Käytiin myöhemmin katsomassa että mistä johtui pidon menetys: a) eivät oikaiseet kuten muut, b) ajolinjalleen sattui pikipaikkaus jota ei sateessa erottanut koska kohdassa oli lätäkkö eli kulumaura, c) jo parhaat päivänsä nähnyt takarengas, d) pariskunta kulkee erittäin harvoin samalla pyörällä, e) vähän kokemusta kylmästä ja sateesta.
Tuo siis käytännön esimerkki siitä että pitää varoa sellaistakin mitä ei näe. Myös muut kulkijat voivat olla ajoittain näkymättömiä. Talviajossa normaalia jos ajaa julkisilla teillä.
-
Kulunut marraskuu oli säiltään niin surkeä täällä päin, ettei tarvinut lähteä alkukuun pakkasajelulle. Sellainen kuiva, parin asteen pakkasella oleva keli on mitä mainioin kauden lopettajainen. Sen verran sotkuista oli, ettei missään välissä tehnyt mieli tien päälle. Paitsi jos olisi ollut alkuteksteissä mainitun kaltainen kurapyörä. Parempi vaan ettei sotkenut Calia.
-
Hieman kävin ajamassa California Adamantilla. California 1400 GTS saa olla rapakeleillä enimmäkseen tallissa sillä se on todella hankala pestä hyvin. Nytkin jäi osa pesuhommista keväälle kun eivät kohtaantuneet pesuhalut ja säät samaan ajankohtaan.
Noin yleensä: yksi talviajokausi pyörän kulumisessa vastaa noin kolmea normiajokautta. Sen verran olen pyöriä "pilannut" talviajamalla niitä. Ilmajäähdytteinen kone käy matka-ajossa liian kylmänä. Voitelu huonoa ja karstoittuu. Vesijäähdytteisen lämpötasapaino huomattavan paljon parempi. Vaikka vaikeaa sitäkään on kuumaksi ajaa. Mitä isompi kone sitä kylmempänä käy.
Olettaisin ettei mitään moottoripyörää ole suunniteltu ajettavaksi vain pakkaskeleillä. Vesi- ja räntäsäillä kuormittuu laitteet ja rakenteet. Korroosio ja likaantuminen suolattujen teiden vuoksi, jos siis harjoittaa enimmäkseen matka-ajoa pääteilläkin, kuten itse aikoinani. Joka tapauksessa kylmä sää kehittää moottoriöljyn sekaan runsaasti vettä mikäli konetta ei saa käymään säännöllisesti niin kuumana että vesi haihtuisi pois. Vesi onneksi painuu alimmaksi ja se tulee suht helposti pois pohjapropun avaamalla ihan ensimmäiseksi.
Jos ei aja suolatuilla teillä ja koneen saa käymään koko ajan riittävän kuumana niin silloin ei isompia ongelmia synny. Jousitukseen voi joutua laittaan alhaisemman viskositeetin öljyt että se toimisi normaalimmin kovilla pakkasilla.
-
<snip>
Olettaisin ettei mitään moottoripyörää ole suunniteltu ajettavaksi vain pakkaskeleillä. Vesi- ja räntäsäillä kuormittuu laitteet ja rakenteet.
<snip>
Ehkä, ehkä ei... ;)
-
2008 alkoi talviajelut eli nyt alkaa kymmenes talvi. Talviralli on ykkösjuttu ja tänäkin talvena tulee Vihtiin ihan kelpo reisu. Kunhan ei niin kuin 2011, jolloin oli pakkasta likemmäs 30 mutta koneet toimi ja miehet ajoi. Keuhkoputkentulehdus kylläkin pääsi yllättämään. Pegaso Traililla alkaa jo kahdeksas talvi mitä nyt Quota tuurasi muutama vuosi sitten yhden talven Pegason kärsiessä puolaongelmasta. Täällä Kainuussa on hienot olosuhteet vaikkakin päiväajeluille ei meinaa ehtiä niin usein kuin haluaisi. Noin 3000 kilsaa tulee talviajoa per vuosi. Viime talvena Talviralli oli Meltauksessa oli hienoa ja oli hienoa ajaa noin pohjoiseen jopa meiltä katsoen. Toinen päätapahtuma on ollut Keski-Suomen Talvi Off-Road Tour, jota on velipojan kanssa ajeltu ´09 alkaen aina maaliskuun alussa. Se on pitkä viikonlopun kokoontuminen ja lauantaina ajetaan joku 250 km lenkki Keski-Suomen pikkuteillä. Nyt on Pegasoon tulossa 21-tuumainen etupyörä parantamaan nimenomaan talviajettavuutta. Lisäksi Pegaso on saanut jo uuden pakoputkiston, joka kaventaa pyörän perää 25 cm. Ja tuo räyhäkkyyttä jos ei muuten nmiin ulkonäköön. Talviajossa yllätti aikanaan se järjetön pito minkä nastarenkaat antavat. Ja joskus on yllättänyt sen pidon nopea katoaminenkin.
-
Toi enduronastojen pito yllätti ja pitää olla varovainen ettei vauhti yllätä.Omistamani
Xt tenere vm. 88 on hyvä pyörä meikäläiselle tumpelolle, uskaltaa ropata pyörää koska
isoista rahoista ei ole kysymys ja pyörä on selvä tekniikaltaan. Ongelmiahan pyörän kanssa on ollut..
syttyi palamaan kun oikosulku oli johdoissa..ajokunnottoman pyörän venkulat varasti autokatoksesta ja työnsivät
jokusen sata metriä metsää. Hylkäsivät sinne kun ei lähtenyt käyntiin. Mahdotontahan se oli kun ei ollut akkua ja johdot palaneet. Poliisit löysivät pyörän lepikosta lommoisena.
Nyt pyörä pelaa..uutta on jännitteen säädin ,staattori,sähkojohtoja..jarruletkut ym.
Mukavaa että keskiviikkona taas pääsee ajamaan...
-
Talvisesta vauhdinpidosta keroo sekin, että joskus vielä viitosellakin Pegaso pyytää vaihtovaloa vilkuttamalla lisää pykäliä vaan mistäpä otat. Ei koskaan kesäisellä soralla... On toki talvella hivenen lyhyemmät välityksetkin, jotta ryömiminenkin onnistuu paremmin kun kohdalle sattuu enemmän ja vähemmän auraamattomia teitä.
-
Omassa talvi-Hondassa oli kesäkäyttöön tarkoitetut välitykset, niin jäi ykkönen vähän liian pitkäksi. Kerkesin hommata lyhemmät välitykset ja uudet ketjut, mutta leikkasi kiertokangen alapää ennen kuin ehdin vaihtaa. Siinä tilassa pyörä on edelleen, pitäisiköhän sittenkin korjailla..
-
Sinne upposi mun mettämopo. Joulun syömingit suli kun kawaa repi irti ja sai etupyörän takasin tulosuuntaan. Ei ole vielä nevat jäässä kun pikkusen pinnasta, näköjään. Onneksi tuo ei ole mikään Stelvio, sinne olis painavampi mopo jääny ;D
Kyllä tuosta suosta vielä joku päivä mennään läpi...
-
Kyllä suosta...mennään läpi...
Kansanperinnekin kehittyy. Suo, Kawa ja Ikkala
-
Tuli ostettua yksi lelu lisää, talvikäyttöön lähinnä.
Savotallakin tuli käytyä, hyötyajoneuvo siis :)
-
Kansanperinnettä parhaimmillaan JuhanVon:illa.
Kohta vaihdetaan kalenteria!
-
Ajelen edelleen duuniin Stelviolla, -7C pari paivaa sitten. Taalla Pennsylvaniassa kaytetaan karmeita maaria suolaa teitten sulattamiseen, joten ajaminen rajoittuu paiviin jolloin tiet ei ole suolattu.
Eli yleensa kuivan kelin ajoa, miinukset ei haittaa menoa.
Edella mainittiin "enduro nastat", mika yhdistelma on alla?
Ja jenkki koneissahan ei oo pisteita a:n paalla, koittakaa kestaa. ;D
-
Juhavonin mopo ei liene kylmistä moksiskaan, kun on ilmajäähy kakstahti. Ei tarvi rasvoja lämmitellä. Peukkuja!
-
Siinäpä se tuli ajokausi 2018 avattua noin 190 kilometrin talvimaisema pöräyksellä. Pienet tiet on mahtavassa kunnossa pitkillä nastoilla naatiskeluun...
-Löysä-
-
Senkin kiusaajat! Nyt taas tekee mieli talvimopoa :'( Ei vaan ole varaa herkutteluun.
-
Vaihdoin viime viikolla piikit enskaan ja kun vähän pakastaisi, eli tulisi normaali talvikeli, niin pääsee kokeilemaan.
Nyt siellä on sohjon jälkeinen pikku pakkanen ja pikkutiet on melko hurjassa kunnossa.
-
Juhavonin mopo ei liene kylmistä moksiskaan, kun on ilmajäähy kakstahti. Ei tarvi rasvoja lämmitellä. Peukkuja!
Jep, Stelvioon askarreltua öljynlämpömittaria tuli loppusyksystä taas seurailtua ja todettua että talvimopon pitää olla kaksitahti tai nestejäähdytetty.
Tuossahan ei ole öljyä kuin vaihteistossa, ja tankkiin joutuu kanssa vähän lorauttamaan. Tankinkorkissa on desin mitta ja ohjeet: 2.5 L bensaa ja mitallinen öljyä.
-
Issikka on näppärä talvimoottoripyörä.
Itsellä oli 350cc Planeta Sport vajaat kolme vuotta -97 - 99. Talvirallissa tuli käytyä ja tietenkin kaikki työ- ja harrastematkat talviaikaan.
Tekniikkakin oli melko tuttua: japanilainen kaasutin ja sähköt Boshin tarkkaa kopiota. Tosin ei siinä mitään vikoja ollut.
Pyörä oli -92 mallia ja vakiokuntoinen. Hieman sitä muokkailin. Ensin lähti maata raappiva pakoputki ja tilalle yläkautta putki. Lisäksi rakentelin monojousituksen ja jatkoin hieman keulaa niin syntyi maastokelpoinen kuljin. Nastakumeilla pääsi melkein minne vaan. Pilkillekin.
Kesällä sillä ei tehnyt oikein mitään.
-
Olipan mukava iltapäivälenkki, kun pikkutiet oli jääpeitteisiä.
Semmoista tietä on mukava laskea, kun nasta pitää.
Jääteitä ei Etelä-Savossa ole vielä avattu, mutta jos pakkaset jatkuu, niin luulen että viikon päästä pääsee ajelemaan ihan kunnolla.
-
Minkälaiset nastat sulla oli? Rallinastat?
-
En ihan tarkkaan tiedä / muista, mutta edessä taitaa olla linkin mukainen rengas.
https://www.satapiikki.fi/epages/satapiikki.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20130626-11092-229135-1/Products/%2221TR270VK/E%22 (https://www.satapiikki.fi/epages/satapiikki.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20130626-11092-229135-1/Products/%2221TR270VK/E%22)
Takana on Satapiikin tekemä matala enskarengas samanlaisilla nastoilla.
-
Pysyykö nuo kiinni, onko kokeiltu?
http://www.motonet.fi/fi/tuote/451414/BestGrip-Jaanasta-9x23368-mm-180-kpl-EI-tieliikennekayttoon
http://www.motonet.fi/fi/tuote/451413/BestGrip-Jaanasta-9x1532-mm-100-kpl-EI-tieliikennekayttoon
-
http://www.motonet.fi/fi/tuote/451414/BestGrip-Jaanasta-9x23368-mm-180-kpl-EI-tieliikennekayttoon
BestGrip Jäänasta 9x23,3/6,8 mm 180 kpl EI tieliikennekäyttöön!
45-1414 189,00€
Kokemusta ei ole, mutta tuohon hintaan saa Satapiikistä hyvän renkaan nastoineen...
-
Tiedän noilla jatketun kuluneiden piikkirenkaiden ikää. Omaa kokemusta ruuvattavista nastoista on vain työpaikan trukissa.
-
90-luvun puolella talvipyörään tein ajorenkaat erään rengasliikkeen toimitiloissa. Omistaja kuului samaan kerhoon kuin itsekin silloin. Nastoittelin nappularenkaita silloisilla kielletyillä auton nastoilla. Niissä ulkonema ei ollut liian suuri joten eivät repineet nappuloita halki eikä poikki jota tahtoo tapahtua jos nastassa on liikaa pitoa. Myös asfaltilla ajo luonnistui mikä ei ole aivan helppoa kaikentyyppisillä nastarenkailla.
Asennus siis saman lailla kuin auton nastoillekin. Alkureiät pitää olla tai tehdä. Sitä varten on olemassa erityinen terätyyppi millä tehdään oikean muotoiset, syvyiset ja sisäpinnaltaan sileät reiät.
Nastojen laitto vaati hieman voimaa tavanonmaisella puoliautomaattisella "nastapistoolilla". Se syöttää nastoja kunhan vain liipasimesta painelee. Hitaan hommasta teki nastojen liimaaminen. Pikaliimaa joka reikään ja sitten nasta perässä. Nastapistoolin levitinleuat piti putsata tämän tästä liimajämistä. Vasta menneenä vuonna, varastoani muuttaessa, laitoin keräykseen silloiset tekemäni nastarenkaat. Näyttivät vielä melko hyviltä mutta kumi lieni jo kovettunutta. Mutta melko monet niitä tuli käytettyä ja silloisille kerhokavereillekin niitä tein.
Nastan ulkonema oli tarkoituksella pieni. Pitkällä piikillä kun ei maantieliikenteessä kovin hyvin pääse etenemään. Oma työmatkani oli noin, kulloisesta asuinosoitteesta riippuen, 35 - 25 kilometriä sivu. Jäisillä pinnoilla pito riitti normaaliin etemiseen mutta asfalttipinnallakin pärjäsi.
On sitten ihan eri asia tehdä tai hankkia rengas pelkästään jäisiin olosuhteisiin. Tyypillistä oli että monet kaverit liioittelivat nastan ulkoneman kanssa: renkaasta tuli nopeasti entinen tai nastat irtoilivat.
-
Itse laitoin matalaan kumiin käytettyjä pakun nastoja. Leveämpi runko ja sopivampi korkeus.
Liimana käytin kumilla jatkettua liimaa, Loctiten 454(?) jos en väärin muista. Mustaa ja sitkostettua, niin ei lentele nastoja ammuttaessa. Suojalasit oli silti päässä.. Tuo liima ei myöskään kovin pahasti tarttunut pyssyn leukoihin.