Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Syyskuu 06, 2017, 10:59:53 ap
-
Koskee vanhempia clip-on tyyppisiä tankoja jotka katkeilevat yllätyksellisesti ennalta ilmoittamatta. Tilalle saa uudet. http://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/uutiset/5792/Renthalin-clip-on-ohjaustangoista-globaali-takaisinkutsu-murtumisriskin-vuoksi.htm?ref=newest
Todennäköisesti tässäkin porukassa on kyseisten ohjaustankojen käyttäjiä. On sen verran laajasti myyty merkki.
-
Oho!
Sama on tullut piireissä vastaan kiinan clipareissa.
Itsellä on käytössä kyllä Renthalin crossitanko.
-
Ei saatana, tehdään ohjaustanko joka saattaa ajossa katketa...
Taisi mennä Renthalin myynti nyt vessanpyttyä syvemmälle.
Äärimmäisen noloa valmistajalle ja varsinkin huippuvaarallista asiakkaille.
Kävikö niin onnettomasti että ehti joku käytössä katketa, vai selvisikö seikka tehtaan testeissä?
Varmaan iso ongelma tuossa on saada jotenkin tiedotettua niitä käyttäville, ei taatusti tavoita kaikkia.
Entä jos joku on ostanut käytettynä, tulee ilkeästi skenanarioita mieleen miten saattaa käydä.
Tässä ei nyt kysytä kirosanojen sopimattomuutta!
-
Tarina kertoo että muutama on katkennut vauhdista. Ihmisvahinkoja ei sen vuoksi ole syntynyt.
-
SP1000:sen edellinen omistaja mainitseee huoltokirjassa:
Ohjaustanko katkesi pihassa ajoreissun jälkeen! Laitettu väliaikaisesti crossipyörän tanko.
Myöhemmin oli taas vaihdettu uusi, alkuperäinen tanko.
Voi se putkesta taivutettukin näköjään katketa, liekkö ruostunut sisältä vai mitä mahtaa olla tapahtunut ???
-
Erään kerran ohjaustankoa irrottaessa, sellaista putkesta taivutettua, lorahti sen sisältä tilkka ruosteista vettä. Uskonpa että ei ole mitenkään harvinaista että ohjaustanko sisältää kosteutta ja ruostetta. Äärimmillään voi ruostuttaa putken puhki. Ajoi tai ei.
Umpipäiset kahvakumit tuskin päästävät vettä helposti sisään. Ohjaustangon muoto ja asentokin ehkäisee kosteuden pääsyä sen sisään. Painot ohjaustangon päissä ovat omiaan keräämään kosteutta.
Renthalin tapauksessa taitaa olla kysymys enemmänkin materiaalin rasittumisesta. Se ei jutusta selvinnyt että mihin kohtaan vaurio on syntynyt. Onko sillä osuutta asiaan että osat saatetaan kiristää ruuveilla kireämpään kuin on tarve.
Aikoinaan oli sellainen määräys Suomessa että ohjaustanko pitää olla yksimittainen eikä siinä saa olla liitoksia, hitsaus- tai juotossaumoja. Nuoruudessani siitä jouduin kinaamaan paikallisen konstaapelin kanssa. Hävisin.
-
Joskin säilytetty esim paljon pressun alla pihalla, on erittäin mahdollista saada putkeen tiivistymään vettä.
Mopossa ja polkupyörässä olen tangon poikkiruostumiseen törmännyt.
-
Renthalin kuvia katsomalla, uusimassa mallissa on paksumpi panta.
-
Vanhaan, ja miksei tuoreempaankin, pyörään on hyvä keväällä tehdä "ohjaustankojumppa". Ottaa kahvasta kiinni tosissaan ja vääntää sitä joka suuntaan. Ehyt kunnossa oleva tanko ei taivu ihan vähästä. Clip-on-tanko ei saa antaa periksi kiinnityksistään.
-
Jännityskorroosio on seuraamusta suuresta vetojännityksestä, lovivaikutuksesta ja samanaikaisesta kemiallisesta vaikutuksesta. Lovijänntyksen alueelta lähtee kasvamaan hyvin ohut halkeama, joka ei helposti näy päällepäin jos se alkaa syntyä esim. kierteen pohjaan. Se on tyypillisesti erittäin lujan teräksen ongelma kun teräs on vedetty riittävän tiukalle. Tuota kemiallista vaikutusta pitää sitten pohtia enemmänkin, koska ohjaustanko on kyllä yleensä raikkaassa ilmassa. Altistavia kemikaaleja ovat ennen kaikkea ammoniakki, mutta myös erilaiset nitraatit ja karbonaatit, lipeä, erilaiset natriumyhdisteet, ei kuitenkaan natriumkloridi, rikkihappo, typpihappo, syaani, vetykarboinaatti, hiilidioksidi, häkä sekä vety. Jos jännityskorroosiota on löytynyt ruuveista, niin korjaava toimenpide on vaihtaa paksummat ruuvit matalamman lujuusluokan teräksestä. Sekin voi olla mahdollista, että ruuveissa on jokin sellainen pintakäsittely, joissa esiintyy jotain edellä mainituista kemikaaleista. Jännityskorroosio ei joka tapauksessa ole niitä helpoimpia asioita ennakoida.
-
Nyt on siis laitettu materiaalia enemmän kuten TTT mainitsi. Lienee materiaali silti samaa. Vaikka mistä sen tietää....
-
Pitäisi tietää tarkemmin murtuman alkukohta. Ittellä ei tule panta ekana mieleen, mutta ne pikku ruuvit, joilla pannat kirrataan voisivat olla lujuusluokaltaan pitkästi toisella tuhannella. Tai sitten panta on jotain muuta kuin terästä ja altistuu jännityskorroosiolle muilla kemikaaleilla.
-
Melko varmasti voin arvata että alumiinia ovat.
-
Runko-osat yleensä alumiinia. Putki terästä.
-
Googlella löytyy paljon juttua alumiinin jännityskorroosiosta. Lujat 7000 -sarjan laadut ovat siellä valokeilassa, koska niillä on yleensä korkea lujuus, jota koneenrakennuksessa sitten hyödynnetään. 7079 ja 7075 on erikseen mainittu alumiiniseoksina, joita jännityskorroosio herkästi vaivaa. Kemialliseksi vaikutukseksi riittää vesihöyry ja sitähän ilmassa tapaa olla vaihtelevia määriä seosaineena. Samat säännöt näyttää pätevän alumiinille kuin erikoislujalle teräksellekin: Korkea jännitystila, lovenvaikutusta ja kemiallista vaikutusta, niin korroosio voi löytää tavan, jolla se etenee metallin rakeiden halki. Suunnitteluvirhesstä on siis lyhyesti sanottuna kysymys.
-
Entisenä lentokonelevyseppänä ja sittemmin myös asentajana tuli erinäköisiä murtumia vastaan lentävissä koneissa ja niitä sitten paikattiin tai tehtiin osavaihtoja. Pahemmin ei mietitty mikä oli aiheuttaja. Kunhan tuli paperilla kuntoon.
Lentokoneen vaurioita ei mielellään ryhdytä selvittämään vaan tehdään asiasta muistio ja vaihdetaan osa uuteen jos paikkaaminen ei onnistu. Vian syy jää piiloon vaikka vika olisi toistuva. Syynä tähän "sokeuteen" on se että tutkimus saattaisi aiheuttaa lentokiellon kaikille samanlaisille koneille ja pitkälliset selvitykset ja mahdolliset rakenteen muutostyöt. Kukaan ei halua sellaista niskoilleen. Siitä aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä. Vähiten sitä haluavat lentokoneella matkustavat.
-
Lentokoneenrakennus on kaikesta huolimatta koneenrakennuksen kuningaslaji. Siellä optimoidaan painoa ilman, että lentoturvallisuus saa olla vivun toisessa päässä. Joka haluaa suunnitella kestäviä alumiinirakenteita, voi mennä katsomaan mallia lentokoneista. Väitän, että väsymisen ja jännityskorroosion mekanismit tunnetaan ilmailuteollisuudessa erittäin hyvin, mutta sille ei oikeastaan mahda mitään, että myös lentävillä esineillä on erilaiset kuormitushistoriat, vaikka käyttötuntimäärät olisivat samat. Vikatiheyttä kuvaavassa Gaussin käyrän toisessa hännässä on niitä halkeamia, joita ei oikeastaan pitäisi olla lainkaan, mutta todennäköisesti käytön kovuutta kuvaavassa käyrässä on vastaavasti hännässä sellaisia kuormitussyklejä, joita ei pitäisi olla olemassa. En katso telkkaria juuri lainkaan, mutta Lentoturmatutkinta -ohjelmaa pitää kuitenkin säännöllisesti katsoa ja kyllä siellä vaan esiintyy väsymismurtumia, joita ei ole havaittu tai jotka on väärin korjattu ja seuraukset sitten monessa tapauksessa mitä valitettavimmat. Itte sain inttiaikana kuljetuslentolaivueessa apumekaanikon tyyppikoulutuksen C 47:lle eli DC 3:lle. Mielenkiinto noihin asioihin ei ole päässyt sammumaan vuosikymmenien saatossa.
-
Katselen myös Lentoturmatutkintaa mutta enemmän huvikseni. Seurailen mitä virheitä ohjelmassa on. Tekijät kun lavastavat lentokoneen asennusta niin huvittavat ovat työvälineet ja alumiinikin kipinöi kun sitä kulmahiomakoneella leikataan.
Taustatietoakin saan aika-ajoin. Ex-työkaveri on Suomen Liikenneturvallisuusvirastossa (Trafi) ilmailuonnettomuuksien tutkijana. Hän myös katsoo nuo lentoturmatutkintaohjelmat ja hänellä on pääsy monien onnettomuuksien aineistoon. Kertoo että ohjelmassa vedetään kurveja suoraksi aika huolella. Aina ohjelma ei päädy samaan loppupäätelmäänkään kuin on totuus. Totuus ei aina ole suurelle yleisölle hyväksi. Mutta viihteellinen se on. Ja jossain määrin perverssi.
-
Juu, kyllä se on ihan selvää, ettei tapahtumien rekonstuktio mene aina putkeen ja viihteen vuoksi ohjelmiin pitää lisätä myös inhimillisiä tunteita. Se mitä ohjelmassa selostetaan onnettomuuden pääasiallisksi syyksi ei välttämättä ole edes varsinaisissa tutkimusraporteissa samoilla painotuksilla. Kaikilla ohjelmilla on takana jokin agenda ja agendan takaa löytyy jonkinlainen intressitaho. Mutta esim. Chicagossa DC 10:stä nousussa irronneen moottorin tapahtumaketjua oli käsitelty ihan hyvin aivan kalkkiviivoille saakka. Toisaalta se viimeisen solmun vääntö on niin spesifistä ininööritiedettä, ettei sitä todennäköisesti olisi osattu dokumentoida vaikka olisi yritetty. En muista enää tapausta, jossa ongelma kristallisoitui katkenneeseen pulttiin. Siinäkin jäi varsinainen työ tekemättä, eli selitys sille, miksi pultti katkesi. Ihan hyvä ohjelma kuitenkin kun vertaa erilaisiin vellinkeittokilpailuihin.
-
Nuo realityt on aina realitya. Ei kannata ihan liian vakavasti ottaa.
Olen itse mallintanut erään koneen tutkijalautakunnalle onnettomuustutkintaa varten. Tein myös animaation, miten se toimii oikeasti. Näin myöhemmin raportin aiheesta ja se oli kyllä suht puuduttavaa aineistoa. Ei siitä kovin hyvää draamaa olisi saanut rakenneltua..
-
Reality, sanat monin tavoin muuttaa merkitystään nykyisin, tuokin on alunperin tarkoittanut jotain muuta kuin laskelmoitua humppaa.
Aika villisti arvot ja puhutun/ kirjoitetun tarkoitukset muuntautuu joksikin tilanteeseen sopivaksi, valheeksi taidettiin kutsua aiemmin suoraan ja hennommin pokeria pelaavat saattoi häveliäisyyttään jopa punastua moisesta hurjastelusta, muttei enään.
Vaihtoehtoinen totuus taitaa olla jo yleisesti hyväksytty tapa ohittaa sellaisia vähemmän myyviä seikkoja kuin vaikka mistä oikeasti on kyse.
Mitähän fakta tarkoittaa nykyisin?
Liittyy aiheen pyöräilyyn huonosti, sorii.
Sen verran fillareista että oli erikoinen eilenaamu kun pyörä kevyessä huurteessa yön pakkasen jäljitä ei inahtunutkaan käynnistettäessä, akku sippi oli ensimmäinen ajatus, mutta mihin hukkaisi wirtaansa ja ei 2vuotiaan patterin pitäisi olla muussa kuin kunnossa.
Releet ja sulakkeet nostellen en oikein paikallistunut mitään mutta lähti sitten ihan fine tulille seuraavalla kokeilulla.
Pakko olla joku sähköpuolen liitäntä joka ottaa kosteudesta maadoitusta, startin rasia on ok.
Erikoinen ja ensimmäinen Calissa jos ongelmaksi lasketaan.
-
Kosteusvaiva oletan. Vesihöyryä jossain liittimessä, releessä tai solenoidissa niin että pinta jäätyessään ei johda sähköä. Tuleva vikapaikka.
-
Liittimet ja releet irti, putsaten ja suojarasvaten. Menee taas muutaman vuoden.