Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: MarkkuEVP - Huhtikuu 29, 2017, 18:06:40 ip
-
Onkos täällä foorumilla vielä 60 -luvulla laillisesti moottoripyöräilyn alottaneita vai onko jo siirrytty Takarivin Taaveiksi ?
Moto Guzzistien keski-ikä on tuskin laskenut viime vuosina. Tsekeissä tapasin unkarilaisen Lazlon s. 1943 ja ajoi Norgella.
Ite ole saanut opetteluluvan maaliskuussa 1970.... laittakaa paremmaksi :D
Markku R
-
Ilman omaa suostumustani olen myöhäissyntyinen ja vasta 70-luvun alkupuolella pääsin mopon sarviin. Varsinaisen ensimmäisen maantiepyörän sain hankituksi vasta armeijasta pääsyni jälkeen. Toki sitä ennen oli nappularengaspyöriä joilla pitkin metsiä ja talvella jäällä tuli pärrättyä. Siinä tuli hyvää oppia siitä miten moottoripyörä käyttäytyy.
Voidaan siis sanoa että kahdeksankymmentäluku on ensimmäinen moottoripyöräkauteni joka ei sittemmin ole katkennut kuin talviksi vaikka talviajoakin tuli harrastettua monena talvena 90-luvulla. Joko soolo- tai sivuvaunupyörällä.
Aikanaan en kevarikorttia hankkinut kun ei sitä maalla tarvittu eikä kyselty. Kuorma-autokortin yhteydessä mp-ajo-oikeus vuonna -76 tuli kylkiäisenä. Pari vuotta oli autoinnostusta, sitten puolustuslaitoksella opissa ja sieltä välittömästi töihin syksyllä -79. Talvi oli aikaa laittaa talous kuntoon ja hankkia kaksipyöräinen. Se eka ei kovin hyvä ollut mutta tulipa oppia. Noin 10 vuotta myöhemmin talouteen tuli Guzzi.
Omakotitalon rakentaminen ja perheily piti moottoripyöräilyn varsin sivutoimisena ennen vuotta -88. Katson että oikea motoristiurani lähti käyntiin päivämäärällä 8.8-88 maanantaina Ailigastunturin rinteellä lähellä Karigasniemeä. Silloin olin ottanut koeajoon vanhan poliisipyörän ja kävin sillä koeajolla Nokialta pikaisesti Nordkapissa ja takaisin. Tiistaina tein kaupat pyörästä eikä tarvinnut katua. Oli samalla ensimmäinen Lapin matkani joita sitten onkin karttunut melkein vuosittain. Joinain vuosina useampiakin. Sillä suunnalla tuntuu olevan nähtävää ja koettavaa. Ja saa ajaa rauhassa muulta liikenteeltä pitkiä rupeamia.
Teenpä vielä lisäyksen: moottoripyöräily nousi niin hattuun että piti perustaa oma MC-kerho loppuvuonna -88. Tavallinen sekapyöräkerho joka on kasvanut ja vakavarainen nykyään ja toimii laadukkaissa tiloissa entisessä kotikaupungissani. Alkanut painottua amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin pyöriin. Nykyään olen "vain" rivijäsen. 90-luvun alussa ryhdyin myös Smoton toimintaan mukaan ja ohessa järjestelin moottoripyörätapahtumia eri paikkoihin. Nuorempana sitä jaksoi.
Smoton myötä sitten Euroopan tasolle Brysseliin pitämään suomalaisen moottoripyöräilykulttuurin puolta ja osallistumassa sikäläisiin rientoihin. Osittain se oli helppoakin kun työtkin olivat välillä sillä suunnalla. Myös Gruppon hallituksessa istuin vuosia. Sekä useissa muissakin järjestöissä. Jos aikoo saada poliittisesti aikaiseksi jotain pitää muodostaa suuri verkosto.
Nykyään osallistun aika-ajoin järjestötoimintaan olemalla läsnä kokouksessa jos se sallitaan. Muistanette Muppet Showsta ne kaksi vanhaa jäärää parvelta jotka kommentoivat kuuluvasti? Minä olen toinen niistä.
-
Oma laillisuus astui voimaan yhdeksäkymmentäluvun alussa. Pyörätöntä aikaa on neljä-viisi vuotta piikin ja ison välissä. Ajoin toki isän ja isän serkun pyörillä tuossa välissä.
-
Moto Guzzistien keski-ikä on tuskin laskenut viime vuosina.
Ikkala tuskin mieltään pahoittaa, jos rienaan hänen nimeään, mutta jos Sami valittiin viime vuoden Guzzi-rallissa nuorimmaksi osallistujaksi kunnioitettavalla 40:llä ikävuodellaan, niin ei tämä mitään junnujen touhua ole. :D
T. Jani 39vee (Ikkalan asema uhattuna ens rallissa.. ;D)
Edit. Jos saan siis rison kuntoon siihen mennessä.
-
Koljonvirralla laskettiin ilmoittautumislapuista ikäjakaumaa, ja
taisi olla niin että vanhin oli 73v, nuorin 29v ja keski-ikä 58v.
Minulla tuli 64v täyteen viikolla, 15v mopolla aloitin ja sitten 85-350-750cc
brittejä, ja japseja, kunnes perhe, talo ym jutut lopetti mp ajot 90-luvun alussa.
70-luvulla maistelin hetken kaverin mustaa Guzzia, ja siitä se Guzzi jäi
itämään.
Vasta 2013 tuli pikku Breva, joka taitaa pysyä vielä talviteloilla hetken,
kun sää on kuin jouluaattona, pimeetä, märkää
ja lunta taivaan täydeltä täällä Nurmijärvellä.
heimo
-
Voisi olla järkevintä minunkin säilyttää tuo pikku-Breva tallissa "pappa-mopona", kuin myydä se alihintaan. Perikunta eli pari pikkutyttöä (10&8,5) ja poitsu (7) onkin jo ilmoittanut jo, että he sitten ajelee sillä aikanaan.
Eli huoli pois, ainakin Pohjois-Savossa uusi Guzzi-sukupolvi on kovaa vauhtia kasvamassa, vaikka vielä puhuvatkin Mopo-Guzzista, mikä osin pitää paikkansa. ;D
Nytkin toukokuussa kuulemma pitäisi tyttöjä viedä Guzzilla kouluun. :D
Jani
-
Minä ajelin -70 kesällä möllinkolmioilla banaanitankki-MZ:lla, joka ei ladannut, eli aika lyhyitä ajoja. Elokuussa sain sitten autokortin ja isän NSU 110 tuntui kivemmalta, niin jäi moottoripyöräily 44 vuodeksi ja nyt miltei 65 vuotiaana alkaa toinen kesä Californialla nautiskellen.
-
No joo, Kokkolan mies taitaa olla grand old man jopa täällä Guzziporukassa... :) Itse sain harjoitteluluvat -75 eli aika myöhään... ja ajokki oli Yamaha AS3 josta olikin juttua täällä aikanaan, vielä noin kolme vuotta sitten luulin olevani Yamahamies forever mutta niin se maailma muuttuu Eskoseni...
-
Tammikuussa tuli 58 vuotta täyteen ja 1.9 jään eläkkeelle 32 vuotta palvelleena valtion virkamiehenä.
70-luvulla tuli aloitettua vuoden 56 Iceellä. Seuraava pyörä oli Suzukin T 500:en.Vauhdin hurmassa ajoin sen
metsään ja hengen lähtö oli lähellä. Tuli pieni kammo pyöräilyä kohtaan ja pidin taukoa 20 vuotta.
2001 kaveri tarjosi edullisesti v65:sta Espanjasta tuotua poliisipyörää ja siitä se lähti.Nyt alla neljäs Guzzi.
Tallissa odottelee eläkeprojektina Yamahan XT 600 Tenere. Syksyllä muutetaan Keski-Suomeen ja innolla
odottelen pääseväni tutustumaan paikallisiin hiekkateihin.
-
Täällä on ajettu kakspyör.ajoneuvoilla vuodelta 1970 - 2017, paitsi 1 kesä, kun asuin Ruotsissa. Ajokortti vuonna -74.
Voi näin olla 46 ajovuosi yhteensä. Ensimmäinen mp-matka oli ehkä v. 1960 , isän ja äidin välillä Husqvarna kevytmp-llä uimarannalle soratiellä n. 30 km ja takais. ilman suojavarusteita".
Ja eilen tein vuoden ensimmäinen mp-ajo : Honda V-koneella varustettu Pan European 1100,n koeajo - sen jälkeen omistaja ja reissukaverini (minun tulkkiapuni kanssa)
löytyi sopivan kauppahinnan ja kaveri sai hienon mp,n ja ajoi kotiin hienossa kevät-säällä tyytyväisenä omistajana + 7 lämpöasteissa ja juhlaoluen sen jälkeen ja nyt tänään
taas EI ole hienoa - 10 cm lunta.
-
... Itse sain harjoitteluluvat -75 eli aika myöhään... ja ajokki oli Yamaha AS3 josta olikin juttua täällä aikanaan,...
Näinhän se meni. Sitä ennen mopoilua ja -76 auto+mp-kortti. Käytetty Kawa 350 oli jo ostettuna. Välivuosia tuli 1994-2003 kun oli olevinaan kiireempää tekemistä. Rahankin puolesta säälitti katella pyörää nojaamassa varaston kylkeen kun vakuutusmaksut juoksi koko ajan.
-
Kevytkortti ja kevytvespa 71, raskaskortti ja rallyvespa 73, sitten Ossa 250 muttei tuittupäästä tullu trialkuskia. Takasin kadulle ja Ducati 350 Desmo. Muita kuin italialaisia ollu yksin tai muiden pyörien rinnalla Yamaha SR500 ja TZR, bokseribemu, Indian Enfield (vaihdossa, en ajanut metriäkään) ja Condor. Guzzeja ,Laverdoja,Ducateja,Gilera ja MV vuosien varrella niin että äkkiälaskettuna ollut yhteensä ainakin 25. Nyt ajatuksissa ollut apupyörällisen hankkiminen niin voisi ajella koiran kanssa auringonlaskuun mut epäröin kun en oo sellasen ajamista koskaan ees kokeillu.
-
Sangen huolestuttavaa ettei löydy keltään foorumilla virallista ajolupaa moottoripyörälle 60-luvulta. :-\.
Vaikka ei siinä sinänsä mitään tavoiteltavaa ole. Tuntee vain itsensä pian ikääntyneeksi . heh. heh. Mutta vuosi kerrallaan mennään kesää kohti ja uutta ajokautta ;D
Mutta huolestuttavaa on paljonko guzzisteja on Suomessa 20 vuoden päästä ja onko Moto Guzzi valmistusta enää olemassa ??
Mr
-
Ne on nyt vanhemmat papat niin vapunviettoriehoissa etteivät ole ehtineet palstoja lueskella.
-77 sain oman yleisajokortin.
-
Mutta huolestuttavaa on paljonko guzzisteja on Suomessa 20 vuoden päästä ja onko Moto Guzzi valmistusta enää olemassa ??
Asia josta ei sitten aikanaan tarvitse meidän murehtia. Guzzeja on kuitenkin sen verran että vaikka valmistus loppuisikin niin aina on jonkinlainen porukka joka näitä moottoripyörien dinosauruksia harrastavat.
Lainsäädäntökin saattaa muuttua niin että individuaalisti ajettavat ajoneuvot eivät saa ajaa yleisellä tiellä koska liikenne on automatisoitua ja kuljettajaa ei enää tarvita eikä hyväksytä pilaamaan liikennetuvallisuutta.
-
Merkkikerhoja tulee aina olemaan. Euroopassa on aktiivisia merkkikerhoja sellailillekin merkille, jotka ovat kuolleet aikoja sitten. Taitaa olla Suomessakin vielä.
-
On jopa sellaisia kerhoja jotka kelpuuttavat vain tietyn tuotantokauden malliston. Esimerkiksi Indian-merkkikerho Suomessa. Taitaa olla Ducatinkin ympärillä kaksi kerhoa. Vanhoille ja uusille. Raja taitaa mennä siinä kun kuningasakseleista luovuttiin. Remmi-Ducatit eivät liene oikeita.
Itäpyöräpuolella on merkkikerhoja useita. Joko valmistus on loppunut jo ajat sitten tai viimeistään suunnitelmatalouden loputtua. Joitakin merkkejä on sentään elvytettykin kapitalistien toimesta.
-
Tunturilla vuodesta -63, laillisesti vuodesta -65. Eka Jawa 250 vuonna -66, ei rekisterissä. Siitä lähtien ollut yhtäjaksoisesti aina ainakin yksi pyörä. Vuonna -69 opetusluvalla Jawa 350:llä sitten laillisesti liikenteeseen. Auton ajokorttiin ei ollut varaa kuin vasta -71.
-
Oikeasti aktiivinen moottoripyöräily alkoi kun erosin vaimostani.Ei tullut yhteistä harrastusta kun hän pelkäsi kyydissä.Kun kohtasin nykyisen vaimoni,v65 oli liian pieni kahdelle ja Piikkiössä ostin Cali 3:en.Sen jälkeen alkoi yhteinen reissaaminen.Paljon on vaimon kanssa tullut mukavia muistoja reissuilta.Pienet kaatumiset ja kaatosateessa eivät haittaa...ja matka jatkuu.Mites muilla,yksin vai kaksin ?
Seppo
-
Mulla kävi tuo Guzzismin aloitus myös suhteiden välissä. Sai ajatuksia muualle. Sitten jo kohta löytyi uutta seuraa..
-
Mites muilla,yksin vai kaksin ?
Pääasiassa yksin. Rouvalla on kaksi omaa pyörää. Mutta pidemmillä reissuilla mennään talous- ja käytännön syistä kaksi päällä.
-
Meilläkin on kaksi pyörää, mutta aikatauluongelmat estävät saman aikaisen motorismin aika tehokkaasti. Rouvan pyörä on poistojen listalla ollut jo hyvän aikaa.
-
Täällä kun näytetään kaipaavan vanhoja motoristeja ilmoittautumaan, niin tulen nyt sitten mukaan.
Vuosimalli -48, kevarikortti-65 ja Suzuki K70 (silloin 2 kpl Loviisassa) sen jälkeen pyöriä ollut laskujeni mukaan n. 18,
ensin japanilaisia, mutta kun ne rupesivat tuntumaan hajuttomilta ja mauttomilta niin siirryin Eurooppalaisiin.
Nyt kolmas Guzzi.
Perjantaina käväisin Norgella Voikkaalta Tampereen Heinolla ajamassa Ducati Supersporttia. Hätäsesti 5 astetta lämmintä.
Kyllä Ducatilla on aina riemukasta ajjaa pärryyttää!
-
Huh..huh. kyllä helpotti. Itsestä tuntuu nyt ettei korvantaukset ole vielä kuivuneet ;D
Itse aloitin Honda S65 mallilla. Kevarithan oli rajoitettu 100 ccm:n kokoon. Ja tietysti eturekisterikilpikin oli silloin pop.
Mr
-
Vaimo tulee kyytiin aina kun kiireiltään ehtii, yksityisyrittäjällä ei sitä joutoaikaa ole samalla tavalla kuin minulla, rengillä... ja nuorin tyttö tulee kyytiin heti kun vaan viitsii pyytää, lupasi lähteä gruppon kevätajelullekin mukaan... vaimo aina jaksaa ihailla Guzzin muotokieltä, siinäkin asiassa olemme samaa mieltä! :)
-
Oma vuosimalli sellainen, että 60-luku meni polkupyörällä. Eka mopo, Solifer Express tai olla -71. Kevarikorttia ei sitten tullu hankittua, vaikka Suzuki A80 olikin, ei täällä maalla niitä asioita niin tiukasti silloin valvottu. Yleisajokortti kolmella kirjaimella -74, silloin pari vuotta moottoripyöräilyä. Sitten se jäi, töitä, perhettä, asuntovelkaa yms. Kadonneen nuoruuden metsästys alkoi -99, vaimon vaatimuksesta, kun ajeltiin kaverilta lainatulla pyörällä ja se tuntui niin hyvältä! Vaimo istuu kyydissä edelleen, mielellään.
KL
-
Tuota kaverin Suzuki 80A:ta tuli kokeiltua joskus koulupoikana, ehkä siitä jäi jokin kipinä kytemään?
Varsinaisesti moottoripyöräilyni alkoi 52 vuoden vaikutuksille alttiissa iässä Moto Guzzi Floridalla, jatkui Nevadalla (meni lunastukseen) ja sitten tuli California III. Sitten siirryin espanjalaisiin ja seuraava merkkipaalu on 69 v.
Takaraivossa on ajatus, että josko vielä ostaisi itselleen 70-vuotislahjaksi uuden moottoripyörän... mutta muitakin ajatuksia on.
-
Meitsin neljänkympin kriisi oli kun hinasin 125 CZ Sportin Haukiputtaalta Tuusulaan Kemissä vietetyn koti-isä vuojen päätteeksi vuonna 2001. Vähän niin ku
palkintona ansiokkaasta vuoden kotoilusta.
Eka Kusti 2004 ja ny neljäs menossa ja tuntuu, jotta näillä Mandellon tekeleillä jatkuu ajelu etijäppäinki. Tätä porukkaa on tullu seurattua aktiivisti
sen kymmene vuotta, että alkaa tuntua olo varsin kotoisalta. Mukava porukka tekkee toisen puolen tästä harrastuksen vetovoimasta.
Vaimoriepuki on muutaman kerran kesässä vyöruusuna fiilistelemässä, vaan enimmän aikaa reissaan ittekseni.
Kortti on siltä ajalta kun se tuli lahjana autokoulun päätteeksi 80-luvun alussa.
-
mopo -73 ABC kortti -78 ja nelisatku honda -88 (sarviin lahjakortilla mitä vähän oli mopolla ja veljen piikillä ajellu) neljän japanilaisen jälkeen mille -99 eli tällä mennään
-
Kevarikortti -68, ajokortti -70.
-
Heh ;D syntymäpäivä huomenna. Synnyin -50 Hesan Kätilöopistolla, sillä vanhalla puisella, joka oli NL:n lähetystön takana, ja isä tuli kännissä katsomaan ja sanoi: "Hyi helvetti kuinka ruma!" Kortin sain -71. Sitä ennen jo ajoin ilman korttia romupalikoista tehdyllä Jawalla, jossa oli rekisterikilven virkaa tekemässä pahvista leikattu pala, jossa luki "HIETASALON LEIVONNAISIA" mustalla pohjalla pätkä valkoista tekstiä. Sopivan kuraisena kukaan ei kiinnittänyt huomiota.
Sitten meni yli 40 vuotta ilman moottoripyörää. Vaimon kielloista ja kokovartalomökötyksestä huolimatta ostin Nevadan Annin 2011. Kun seuraavana kesänä ostin myös vaimolle ajokamppeet ja punaisen kypärän, Annista tuli "meidän pyörä."
-
Kokovartalomökötystä ... heh heh. Laitetaampa vastaisuuden varalta muistiin ;D
-
Onittelut Hajakentälle huomisen johdosta.
Itse kävin syntymässä -52 loppuvuodesta Heidekenillä - eli olen aito turkulainen ;D
Mopoa ei mulla koskaan ollut mutta heti kun oli mahdollista, eli keväällä -69 hankittiin moottoripyörä. Isoäidiltä lainasin rahat ja ostin 250 kuutioisen BSA C15 -61, jolla keltaisella (muistaakseni) kolmiolla varustettuna harjoittelin ja sainkin kortin ensi yrittämällä. Oli se hurjaa menoa, ei kypärää eikä muitakaan oikeita varusteita.. tuurilla enemmän kuin taidolla.
Sen jälkeen Vespa SS (!! ::) ), Honda CB 350, Yamaha RD 350 ja muutaman vuoden tauko opiskelun aiheuttaman akuutin rahapulan (jatkuva tila nykyisinkin) vuoksi, kunnes töihin päästyäni uusi alku vuonna 1981. Suzuki T500, Yamaha XS 650, XT 500, XV 750, Gold Wing 2kpl ja sitten vihdoin uskoon tuleminen - Laverda RGS 2 kpl ja vuodesta -86 Guzzeja lukuisa määrä, viimeisin hankinta on tuo V9 Roamer. Vaimolla ollut muutama erilainen (Florida 350, 650, Nevada, Breva 750) ja lapsetkin ovat ehtineet Brevalla ajella
pari vuotta kumpainenkin.
Mistä lie tuo pakonomainen halu moottoripyöräilyyn syntynyt. Onneksi vanhemmat eivät aikanaan ajatusta torpanneet (kuten niin monelle on käynyt). Olisi jäänyt valtavasti paikkoja näkemättä, ihmisiä tapaamatta, kokemuksia saavuttamatta ilman tätä viheliäistä harrastusta.
-
Onneksi vanhemmat eivät aikanaan ajatusta torpanneet
Meillä oli kaksi vanhempaa sukupolvea sitä mieltä että ei missään tapauksessa moottoripyörää. Tappovehje. Tosin vaari oli silloin jo edesmennyt.
Ehdoksi laitettiin että kotiin ei ole mitään asiaa moottoripyörällä. Piti siis muuttaa ensin omilleen niin saatoin hankkia pyörän. Sillä kyllä sitten kotona kävin vapaa-aikoina. Jotain murinaa siitäkin kuulin mutta jo parinkymmenen vuoden päästä isä tuli oikein katsomaan että minkälainen pyörä sinulla nyt on. Moottoripyöräily sittemmin laskettiin persoonaani kuuluvaksi ominaisuudeksi.
Työkavereista eräät ja jotkut nuoruudenkaverit alkoivat huomauttelemaan kun olin noin nelikymppinen että eikö olisi jo aika heittää lapselliset asiat pois ja ryhtyä elämään kuten aikuiset. Olen kuitenkin pitänyt pintani ja kertonut että lapsettaa edelleen. Jos se sitä edes on. Aikuiset saavat elää aikuisina minun puolestani. Olen joskus ollut huomaavinani että niillä on toisinaan tylsää.
-
Saattohoitotyötä tehnyt Bronnie Ware on listannut viisi asiaa, joita ihmiset ovat ilmoittaneet katuvansa hieman ennen kuolemaansa.
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.
jne.
ks.
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000473953.html?nomobile=4
-
Kokovartalomökötystä ... heh heh. Laitetaampa vastaisuuden varalta muistiin ;D
Onhan Suomen yleisin aikuiskoulutuksen muoto juurikin mykkäkoulu ;)
-
Onneksi tuo ei ole meidän talouden neuvottelumetodi.
-
43 vuotta tuli täyteen vajaa kuukausi sitten. Mopo, piikki, pari vuotta taukoa ja Jawa ukilta ennakkoperintönä. Jawa joutui kiertoon ja siitä seurasi viitisentoista vuotta ilman moottoripyörää. Nyt alkamassa toinen täysi kesä Nevadan kera. Työttömyys vaan vähentää ajoja.
-
Saattohoitotyötä tehnyt Bronnie Ware on listannut viisi asiaa, joita ihmiset ovat ilmoittaneet katuvansa hieman ennen kuolemaansa.
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.
jne.
ks.
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000473953.html?nomobile=4
Kohdat 1 ja 5 ovat jokseenkin yhteneviä. Mielestäni rehellisyys itselleen on jossain määrin onnellisuuteen vaikuttava seikka.
Johonkin hieman yli kaksikymppiseksi taisin elää odotusten ja muiden mallin mukaan, noin pääsääntöisesti. Toki se moottoripyörä oli pahasta ja siksi se olikin vain toissijainen harrastus. Ehkä sekin että 80-luvulla olin varsin hyvin toimeentuleva ja rahat oli käytettävä sellaiseen jolla sai arvostusta ja ehkä kateuttakin ystäväpiirissä.
Aika nopeasti kuitenkin huomasin että rahan tienaaminen sen vuoksi että olisi kadehdittavaa ei olekaan itselle parasta ja sanouduin irti töistä ja ryhdyin tekemään sitä mitä sattui tulemaan vastaan. Aina ei ollut tilipussi kunnossa mutta jollain lailla sain sen verran tiliä että saattoi maailmaa laahatessa kulunut kroppa päästää eläkkeelle. Itse asiassa elän nyt toista nuoruuttani. Terveydentilakin on parantunut. Ehkä ei tarvitse sitten joskus murehtia tekemättömiä. Vaan Piruko tietää?
-
Suzuki GT 125 hullunkolmiolla -81alkaen pari vuotta. Yksi kesä väliin rahanpuutteessa ja sitten honda CB 500 jokunen vuosi -kolme ehkä? BIKE lehti testissään kirjoitti Kawasaki Gpz 750 muistuttavan Guzzi le mansia ja sellainen piti korvikkeeksi hankkia koska aitoon ei varaa ollut. 1990 oli jo niin paljon tienestiä että sai viimein aidon Le Mans IV omaksi.. 2006 V11 kaveriksi. Mukana rinnalla myös 1998 vuodesta Suzuki DR 350 neljä vuotta ja 2006 vuodesta DR 650 kurapyöränä.
-KG-
-
Heitä huolesi pois, Markku. Tässä yksi vuonna 1967 lisenssioitu italialaispyöräharrastaja. Tämä ilmaisu siksi, että ensimmäinen ajokki
oli Vespa Sprint - siis se, jossa oli 149 cc, ja jolla ajoharjoittelun ja melkoisen koomisen ajokokeen jälkeen saatu kortti oli ihan oikea
moottoripyöräkortti. Samainen ajokki mahdollisti myös matkamoottoripyöräilyn aloittamisen vuonna 1969, jolloin minä ja kaverini
matkustimme Pariisiin ja vieläpä takaisin kotiin Savoon. Siis yhdellä Vespalla kera telttailuvarustein ja matkaeväin (eväät tosin
loppuivat Pariisiin päästyämme; kotimatkan sinnittelimme banaaneita syöden). Sitten vierähtikin 29 vuotta autolla ja polkupyörällä
ajellessa, jonka nyt häpeäkseni kehtaan lausua. Kaikkea se nuoruus ja viisaus miehelle teettää; eikä tämä ole edes ihan pahimmasta
päästä.
Ensimmäinen Guzzi ilmestyi pihaan vuonna 1999. Nyt on menossa kolmas ja sivumennen sekä ehdottoman subjektiivisesti sanottuna
paras, vaikka onkin tehty Mandellossa jo vuonna 1983. Fiilispohjallahan näissä asioissa paljolti mennään...
-
Hattua nostan ja kumarran. ;D Varmaan ikimuistettava reissu Vespalla.
Eurooppa oli silloin erilainen.. jopa 1979 jolloin itse tein 9000 km sinne sun tänne reissun.
Mr
-
Lepakkosuzuki oli vuonna -70. Se oli silloin oikea raskas mp. Seuraavana vuonna oli jo Honda CB 350, se 10500 kiertävä kantikastankkinen, sitten jytäjammu, vesisuzuki ja viimein GT 850 sekin jo -70 luvun puolella. Kaksi ensimmäsitä uusia, muut mainitut käytettyjä.
-
.. jaa mopot ihan unohtu. About 10 vuotiaasta on tullut opeteltua. Isäpuoli möi K-kaupassa kaikkea T-makkarasta traktoreihin ja mopojakin siinä sivussa. Pihassa pyöri vaihtokoneita Mobylettestä Hopeasiipeen, senkuin ajeli. Eka uusi mopo oli 13 -vuotiaana; Pyrkijän GP Sachsin moottorilla ja yläpakoputkella. En muista mitään ikäpaalua odottaneeni kuin sitä kun tuli 15 v täyteen ja sai laillisesti ajaa poliisia pelkäämättä. Sen jälkeen vuosia on kasaantunut kiihtyvällä vauhdilla liiankin nopeasti.
-
Meillä maalla ei poliisia pelätty. Ajettiin vaan. Kuskilla ei yleensä ikää eikä mopo ihan aina tieliikenneasetuksen mukaisessa kunnossa. Paikkakunnalla vaikutti vanhempi konsta jolla oli fiksaatio mopohin. Kuplavolkkarilla ja myöhemmin Ladalla jahtasi syrjäkylienkin mopopoikia. Tapanaan oli ruuvata renkaan venttiili irti kun jotain laittomuutta havaitsi. Venttiilin olisi saanut noutaa kirkonkylän poliisiasemalta. En muista että sakkoja olisi kirjoittanut. Varaventtiileitä oli taskussa ja ainakin Tunturi-mopedin tankin alta löytyi pumppu.
Kypäriähän ei silloin tarvittu. Ajoasu oli vapaamuotoinen. Kesällä teepaita ja uikkarit, viileämmällä säällä verkkarit ja pusero. Olihan se nahka aina silloin tällöin melko naarmuista mutta pahaa mopokohellusta en muista. Yhdessä oli kyllä olosuhdeonnea. Pikkutien laidassa, alamäessä, oli tien reunassa maakivi joka oli kuin hyppyri. Siitä Tunturi Sportilla täyttä vauhtia ja kun pyörä nousi matalalentoon niin etupyörä irtosi. Melkoinen tönkkölasku suoraan naamalleen. Suu oli täynnä maata. Kasvot eivät sen jälkeen niin kovin kauniit olleet. Vaihdoin keulan keinuhaarukkatyyppiseksi. Vanha teleskooppi kun oli noin 45 astetta takakenossa valmiiksi.
Kun koulu alkoi niin mopokin oli kesän turmeluksen jäljiltä laitettava edustuskuntoon että kehtasi kirkonkylälle asti. Joillakin pojilla ja parilla tytöllä mopot säilyivät kuin uusina. Mikä kadehdutti itseä. Mutta heillä mopo olikin vain kulkuneuvo eikä joka paikan harrastusväline. Sitä ei viritetty eikä kaatuiltu vaan ajoivat siististi sen vähän mitä ajoivat.
Kateuttakin oli. Kun tuli Solifer 4 Speed sen ulkonäkö oli hieno ja siinä oli maastovaihde. Kateutta vähän helpotti se että siinä oli "vain" Tomos-moottori eikä aitoa Puch- tai Sachs-moottoria. Hienoin mopo oli kuitenkin, mielestämme, Sachs Sport. Siinä oli kevyt kytkin ja lyhytliikkeiset kevyet vaihteet, erinomaiset jarrut ja tyylikäs muotoilu ja se oli ostettu Helsingistä. Moottorikin oli erilainen kuin muut saman merkin moottorit. Melkein kuin moottoripyörä. Tampereen seudulla sellaista ei oltu nähty. Saati Ylöjärven perämetsällä. Kyllä sitä oli raastavaa katsella kateuden kaihertaessa.
Jos mopo ei ollut kunnossa se aiheutti ankaria vieroitusoireita. Levottomuutta, kiukuttelua ja muuta harmittelua. Yleensä näin kävi osapuutteiden vuoksi ja sen taas että rahoitus ei ollut kunnossa.
Mitähän salattuja traumoja tuostakin ajasta on jäänyt....
-
70-luvulla kotipuolessa kun mopohommia alaikäisenä aloiteltiin sekä myös traktori-töitä , paikalliset "Reinikaiset" jututtivat meitä räkänokkia. "Älkää ajelko Tiistaisin , silloin on oikeat poliisit Savonlinnasta kylällä käymässä ja jos saavat kiinni , ne antaa sakon" . Ei jäänyt traumoja.
-
Tällainen paikallispoliisi oli myös Petäjävedellä. Mopopojilla oli tapana ajella kaatopaikan portin ohi kaatopaikalle. Siellä sitten tekivät omia koiruuksiaan. Erään kerran kaatopaikalla oli tyhjä roskalava. Sinne älysivät heitellä kiviä ja ääntähän siitä lähti. Poliisi käveli siviilit päällä katselemaan nuorison touhua ja kehotti olemaan hiljempaa, ettei kukaan soita "oikeita poliiseja" paikalle.
Myös viritetyn mopon pysäyttäessään, jos siis oli paikkakunnan omia poikia, katseli viritykset ja totesi:" Ajelkaahan varovasti ja nätisti, ettei kiinnitä "oikeiden poliisien" huomiota.."
-
Meni vanhan ajan poliisien muisteluksi. Seitkytluvulla, kun ajokortti piti uusia viiden vuoden väelin, huomasin kesken päivän, että kortti vanhenee juuri sinä päivänä. Äkkiä nimismiehen konttorille korttia uusimaan. Siellä kaikki sujui muuten, mutta selvisi, että tarvitaan ulkpuolisen todistus, että on ajanut liikenteessä. Meinasi jo mennä murheeksi, mistä siihen hätään semmoista. Sattui kuitenkin tuttu poliisi kävelemään ohi, ja minä tietysti kärttämään haneltä todistusta. Kaveri katsoi mua hetken tuimasti ja totesi sitten: joo kyllä mä sellaisen voin antaa, MUTTA lakkaat sitten aamuisin ohittelemasta minua kahtasataa!
Oli sama työmatka, jossa muutama hyvä suora. Minä yleensä vähän myöhässä, joten saattoi H2 Kawalla ohituksissa joskus hyvinkin se kaksisataa löytyä.
-
Petäjäveden kirkolta on huonoja muistoja... parkkis oli kivillä rajattu ja mää lähdin Yamahalla edeltä mutta matka katkesi ääneen joka syntyi siitä kun Alfa Romeon etukulma osui kiveen... ex ajoi ja perusteli osuman sillä että minun vika kun en näyttänyt missä kivi oli... voi hyvänen aika miten huono ihminen olen ollutkaan...
Elämäni hienoin hetki oli kun kerroin keväällä 2013 hänelle että tämä suhde oli tässä... vapauduin ikäjakaumasta, olinhan 11 vuotta vanhempi mutta silti imbesilli,dementikko, lobotomialeikattu, seniili, alkoholisti, kusipää ja kävelevä aikapommi... silti mulla oli ja on ajo-oikeus Guzziin! Heh...!
-
Ennen poliisit osasivat olla kovia, mutta myös reiluja. Heitä kunnioitettiin.
Kerranalaikäisenä ajoin - 57 vuosimallin Hopeasiivellä ilman kypärää, kun paikalinen pelättykin poliisi ajoi ohi. Seuraavan kurvin takana pysäytti ja kysyi, minkä ikäinen olen. Vastasin 14, niin poliisi sanoi, että söisit enemmän, väänsi vanhan kilven irti ja käski työntää mopon kotiin. En tainnut koko matkaa työntää.
-
Tänä päivänä poliisilta on viety auktoriteetti. Eivät saa tehdä juuri mitään, joten eipä heitä "tarvitse" kunnioittaa. Valitettava suunta minun mielestä.
-
Kunnioitus on kadonnut sen myötä mitä enemmän tietää itse niin sitä tyhmemmiltä konstat vaikuttavat. Lähinnä tarkoitan kun ryhdytään tien laidassa syynäämään pyörän laillisuutta. Tunteeko, muuten, kukaan triken omistajaa ja trikeä jonka poliisi olisi ratsannut? On yleinen uskomus että eivät edes ryhdy kun ei ole kompetenssiä. Samaa vikaa katsastushenkilöissä. Kun ollaan "virassa" niin luullaan että toinen on aivan tollo ja vaaditaan turhia asioita tai vähätellään.
Tässä esimerkki joka on katsastuksen viralliseksi katsottava tieto: rekisteröintitodistus joka ei pidä totuuden kanssa paikkaansa: http://www.motomatti.fi/2014/06/saaksjarvi-trike-rekisterointitodistuks.html
Vastaavaa venkurointia olen saanut kokea poliisilta kun haluavat väkisin löytää jotain mistä mainita. Eivät sitten kuitenkaan huomaa päivänselviä laittomuuksia joita pyörissäni on kaikissa. Ihan kiusallani laitan aina jotain asiaan kuulumatonta tai jotain lain vaatimaa puuttuu.