Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: MattiS - Huhtikuu 26, 2017, 23:40:03 ip
-
Ostin tämän vm 2011 Californiani viime vuoden toukokuun lopulla ja alkuvaikeuksien jälkeen Guzzin omistaminen ja sillä ajelu on ollut yhtä juhlaa. Edellinen/ensimmäinen pyöräni oli HD Sportster, jolla ehdin kahtena kesänä ajaa yhteensä noin 20000 km, eli kokemusta ajamisesta / tekniikasta ei kauheasti ole. Se, mikä nyt tämän kevään ensimmäisten 400 km:n mukana on tullut häiritsevästi uudelleen vaivaksi, on välivapaat. Viime kesän alussa minulla oli todella suuria ongelmia tämän ilmiön, jota HD:ssa ei esiintynyt, kanssa. Sitten aloin käyttää ylöspäin vaihtaessa kantapäätä ja ongelma väheni selvästi, mutta oli edelleen. Vajaan tuhannen kilometrin jälkeen vaihdoin vaihteisto- ja peräöljyn, koska edellinen omistaja ei ollut varma, oliko vaihtanut niitä edellisen kesän ajojen jälkeen. Lisäsin molempiin myös Motonetin molycote-korviketta. Sen jälkeisten 9000 km:n aikana ei välivapaa juurikaan kummitellut, ainoastaan 1:n kytkeytyminen paikallaan oli välillä ongelmallista.
Tänä "keväänä" ilmiö on tullut esiin taas hyvin voimakkaasti. Vaihdoin kaikki öljyt ensimmäisen ajolenkin jälkeen ja laitoin sitä molya ainoastaan perään. Esimerkiksi tänään, kun ajoin 50 kilsan lenkin, meni vaihteisto välivapaalle varsinkin alaspäin vaihtaessa. Ainakin muutamalla kerralla se meni neloselta kolmoselle vaihtaessa kolmosen ja kakkosen väliin, en ole varma, jäikö se välillä myös vajaaksi vai menikö se joka kerta halutun vaihteen yli.
Voiko ilmiön lähes häviäminen ja tulo uudelleen, johtua tuosta moly:stä ja sitten sen jättämisestä pois, vai onko kyse vain siitä, että en taas osaa talven jälkeen polkaista oikealla voimalla/tavalla? Myös öljy vaihtui hiukan, eli viimekesäinen oli Liqui Moly 75w90, tämänkeväinen taas Mobil 80w90, molemmat gl5.
Laitanko taas molybdeenisulfidia laatikkoon vai pitääkö vain opetella vaihtamaan?
-
Rohkenen epäillä että ei ole öljyistä kiinni. Kun on noinkin uusi laatikko, tuskin edes kulumisesta/säädöistä kyse (tai sitten on välivapaan suhteen) Tähän seikkaan varmaan palaa vielä joku muu. Ykkösen kytkeytymiseen ja vapaan löytymiseen vaikuttaa luonnollisesti miten kytkin irroittaa. Voisit joskus antaa kokeneen guzzistin kokeilla onko toiminta normaalia.
Täälläkin on keskusteltu vaihtamistekniikasta keinuvipupolkimella. Kun nyt oikein mietin, vaihdan isommalle päkiällä; ts. jalka heiluu aikakailla kun oikein tiukkaa lähtee mutkatietä ajamaan. Vaihtamiseen täytyy opetella tietty rytmi, silloin oikein tuntee jalkapohjassa kun rattaat kytkeytyvät. Harjoittelu tekee mestarin. Kävin kerran koeajamassa kaverin ostamaa Cali III:sta. Kyydissä ollut kaveri totesi varsin railakkaasti ajetun lenkin jälkee, että kylläpä meni vaihteet liukkaasti päälle, ei kolisssut kertaakaan.
Aikoinaan Hankkijan maahantuoman GT850 ohjekirjan suomennoksessa (A4 moniste), opastettiin liikkeelle lähtöä siten, että vedä kytkin pohjaan ja paina päättäväisesti (sic!) vaihdepoljinta. Näin mikäli oikein muistan. Hankin tällaisen GT:n aikoinaan vaihtamalla päikseen vesipyssyllä. Vieläkään en osaa sanoa oliko hyvä kauppa.
-
Vajaan 30 tkm kokemus ´06 California Classicista opetti sen, että vaihteiston käyttäminen vaati reilut, reippaat, määrätietoiset otteet ja hieman aikaa. Vaiheet sai ikäänkuin potkia sisään. Ihan eri maata kuin vanhassa Hondassa. Tykkäsin.
-
Kun aikoinaan hommasin Calin Piikkiöstä, niin neuvoivat "polkemaan kunnolla" vaihteet päälle aiempaan Nevadaan verrattuna, niin ei jää mihinkään välitilaan lillumaan. Tuota rohevaa tekniikkaa olen käyttänyt. Toki joskus on pitänyt esim. liikennevaloissa vapaata etsiä, mutta kuitenkin melko harvoin.
mosa
-
Tuolla jo mainittiinkin kytkimen mahdollinen säätämättömyys. Sille on oma ruuvinsa hankalahkossa paikassa vaihdelaatikon takana olevassa vivussa. Perussäätö tehdään sieltä ja sen jälkeen vaijerista niin että kahvaan jää pieni tyhjä liikevara.
Perussäätöä tehdessä vaijerin on oltava löysättynä. Liian pieni välys vaurioittaa painelaakeria.
Se että vaihtaessa vaihde menee toisen yli ei ole mahdollista. Mekanismi on sellainen että se ei kykene siihen. Tarvitaan kaksi polkaisua että yhden vaihteen ohittaa. Välivapaa löytyy jos oikein yrittää mutta silloin pitää vaihtaa hitaasti ja jättää vaihdepolkimen liike kolmasosaa vaille.
Vaihde menee päälle nopeasti ja kohtuullisella voimalla polkaisemalla. Isommalle vaihdetaan kantapäällä. Kengän kärjellä nostamalla vaihtaminen voi olla raskasta ja tunnotonta. Päkiällä pienemmälle.
Vaihdekaavion voi myös kääntää toisinpäin. Mikäli jos on tottunut käänteiseen vaihtamiseen. Vaatii joissakin malleissa lisäosan.
Mekanismilla on tapana väljistyä ajan kanssa. Usein puhdistuksen ja voitelun puutteessa. Ensimmäinen paikka on tarkistaa että vaihteiston takana oleva vipu on tiukasti kiinni vaihteiston sisään menevässä akselissa. Jos siinä on välystä niin se kertautuu vaihdevivun liikkeessä. Lisäksi jokainen pallonivel lisää välystä omalta osaltaan.
Suosittelen reippaita otteita vaihtamiseen. Vaihtaminen suoritetaan voimakkaasti mutta päättäväisesti.
-
Jep, kannattaa minimoida vaihdevivuston välykset ja tarkastaa vaihteiston siirtäjävivun tiukkuus.
Vaihtamiseen vaaditaan reippaita otteita...
Ja siinähän on sitten se Guzzin liikennevaloautomatiikka...
Kun saat valoissa vihreän palamaan tauluun, se tarkoittaa sitä että liikennevalo on vaihtunut vihreäksi. ;D
Mika
-
Jep, kannattaa minimoida vaihdevivuston välykset ja tarkastaa vaihteiston siirtäjävivun tiukkuus.
Vaihtamiseen vaaditaan reippaita otteita...
Ja siinähän on sitten se Guzzin liikennevaloautomatiikka...
Kun saat valoissa vihreän palamaan tauluun, se tarkoittaa sitä että liikennevalo on vaihtunut vihreäksi.
Se vihreän valon syttyminen, erityisesti vanhalla vapaavalon anturilla, oli lähinnä tieto siitä että ollaan siinä päässä vaihdeskaalaa jossa vapaakin todennäköisesti on. Tosin kyseinen anturi on säädettävä ja siitä saa melko tarkan kun viitsii nähdä vaivaa. Sen "kieltä" voi taivutella.
Mutta vuosituhannen vaihteessa tuli uusi anturityyppi joka on toimintavarmempi ja näyttää vapaan siinä kohtaa jossa se on. Jos kuitenkaan ei niin voi laittaa ohuen prikan anturin juureen niin vapaavalo palaa aivan oikeassa kohtaa.
Jos vapaata pitää liikennevaloissa ja muualla etsimällä etsiä niin on joko kyse aloittelijasta tai, todennäköisemmin, kytkimen säädöstä. Kytkin voi irrottaa niin että vauhti loppuu mutta laahaa sen verran että vaihdevipu lipsahtaa aina hiukan ohi vapaan. Yleisohjeena voi sanoa että kannattaa olla katsomatta vapaavaloon silloin kun hakee vapaata niin oppii tuntemaan vartalolla milloin vaihde on varmasti vapaalla.
Kun kytkin irrottaa kunnolla niin vaihteisto pysähtyy kokonaan kun kytkin on vedettynä. Se taas aiheuttaa sen että vaihde ei aina kytkeydykään koska vaihteisto tarvitsee pienen liikkeen toimiakseen. Siksi vapaalla olleen vaihteisto voi tehdä hankaluutta olematta kytkemättä vaihdetta päälle jos kytkin on vedetty auki. Kytkin pitää avata hieman ennen kuin vaihdetta laitetaan ykköselle niin vaihteistossa on vielä liikettä ja vaihde kytkeytyy nätisti kolahtamalla.
Mutta käytössä oppii ja kohta ei muistakaan että oli jotain ongelmaa ajaessa.
PS. Huollossa ei juurikaan tutkita kytkimen toimintaa jos siitä ei ole erikseen mainintaa huoltoa tekevälle henkilölle. Siltikin tarkistus on lähinnä vaijerin hienosäätöä eikä hankalaan perussäätöön haluta koskea. Parempi kun tekee säädön itse. Omistajan käsikirjassa on ohje ainakin joidenkin mallien osalta ja jos ei ole niin korjaamokäsikirjassa on.
-
<snip>
Kun kytkin irrottaa kunnolla niin vaihteisto pysähtyy kokonaan kun kytkin on vedettynä. Se taas aiheuttaa sen että vaihde ei aina kytkeydykään koska vaihteisto tarvitsee pienen liikkeen toimiakseen. Siksi vapaalla olleen vaihteisto voi tehdä hankaluutta olematta kytkemättä vaihdetta päälle jos kytkin on vedetty auki. Kytkin pitää avata hieman ennen kuin vaihdetta laitetaan ykköselle niin vaihteistossa on vielä liikettä ja vaihde kytkeytyy nätisti kolahtamalla.
<snip>
Tämän voi tehdä myös toisin päin eli että painaa vaihdevipua kevyesti samalla kun päästää kytkintä. Varmin tapa liikennevaloissa on kytkeä ykkönen kun pyörä vielä liikkuu eikä yritäkään etsiskellä vapaata.
Vapaan löytymisestä on meikäläiselle jäänyt sellainen pakkoliike, että esim. autotallissa/hallissa siirrellessä vapaavalon palaessa painan aina jarrun pohjaan ennen kuin päästän kytkimen - ettei vaan osuisi mihinkään. Espanjan pyörissä vapaavalon syttyminen tarkoittaa, että vaihde on vapaalla - poikeuksetta - mutta tästä guzzismista en ole päässyt eroon 12 vuodessa.
-
Omassa tuo vapaa löytyy helposti, silloin kun pitää. Kylmällä laatikolla sen saa löytymään hätäisesti huiskien esim radalla.
Omasta tuo vaihteiden löytyminen parani huomattavasti, kun poistin vaihdepolkimen välyksen akseliinsa. Siinä välissä on laakeriholkki, joka kuluu väljäksi. Laakeriliikkeestä löytyy sopiva kuivalaakeri hyllystä.
Tässä tapauksessa tuskin vika on siinä.
Mutta muuten veikkaan vaan, että laatikko pitää opettaa vaan tavoille. ja/tai kuskin varvas. Itsellä vaihto tulee sen verran selkärangasta, että ei oikein osaa neuvoa, kun mopo ei ole vielä ajossa. Pitäisi ajellessa koettaa keksiä sopiva kuvaus toimenpiteelle.
-
Mutta muuten veikkaan vaan, että laatikko pitää opettaa vaan tavoille.
Minä uskon vakaasti, että Guzzin vaihdeaski sisäkaluineen ei opi mitään, vaikka kuinka opettais, mutta kukin saa uskoa mitä lystää. :o
-
Onhan vaihdelaatikon takana säätöjä joita voi koittaa muuttaa jos olisi apua. Voihan olla että joku on ne säätänyt ihan metsään. Samalla kun tänään aloitin Centauron laatikon pesua niin otin kuvan vaihdelaatikon takamuksesta ja tein selostuksen tämänpäiväiseen blogikirjoitukseeni mitä mikäkin "mutteri" siellä tekee. Jossain jutun puolivälissä on kuva aiheesta.
http://www.motomatti.fi/2017/04/centauro-v10-kunnostus-ajokayttoon-osa-9.html
-
Kiitos vastauksista. :) Näin minä vähän ajattelinkin, että kuskin pitää vaan oppia polkemaan. Tuo kytkin saattaa olla osasyyllinen, minä nimittäin lisäsin vaijerin löysää viime kesän alkupuolelle, kun oli vaikea oppia HD:iin verrattuna kamalan myöhään kiinniottavaan kykimeen.
Tosin loppukesästä nuo välivapaat eivät häirinneet, joten suurin ongelma nyt on vaan siinä, että kun iän myötä tuo muisti on mennyt, niin pitää pienenkin tauon jälkeen kaikki opetella uusiksi. Auttaahan tuo kyllä siihen, ettei kyllästy tekemisiin, kun on koko ajan "uutta" opittavaa.
Vaijerin säädin tänään takaisin niin, että kytkinkahvassa on vain pienehkö vapaa liike. Tuohon kytkimen perussäätöön en löytänyt omistajan käsikirjasta, enkä myöskään tuosta workshop_manual_cali.... tiedostosta muuta kuin vaijerin säädöstä. Ainoa maininta tuosta säätöruuvista oli räjäytyskuvan yhteydessä maininta, että jos se on huonossa kunnossa, se pitää vaihtaa.
Vaihdevivustossa kaikki muu on kireällä, mutta tuon vaihdepolkimen akselissa on kyllä aikamoinen välys niin, että se pääsee kallistumaan, ikäänkuin se laakeriholkki olisi päistään ohuempi. Irroitan ja tarkistan sen huomenna
-
Minulla tuo kytkinvipu on varmaan kaarevampi, koska kytkinvivun pään ja korvakkeen väli on suht 50 mm. Kytkinvivun pään vapaa liike ennenkuin vipu osuu painelaakerin painimeen, on arviolta 3-5 mm.
-
Vaihdevivustossa kaikki muu on kireällä, mutta tuon vaihdepolkimen akselissa on kyllä aikamoinen välys niin, että se pääsee kallistumaan, ikäänkuin se laakeriholkki olisi päistään ohuempi. Irroitan ja tarkistan sen huomenna
Varsin yleistä. Laakeriin pääsee sekä kosteutta (ruoste) että likaa jotka molemmat tehokkaasti syövät materiaalia. Joskus on vaiva päästetty niin pitkälle että runkoon hitsattu akselitappi on mennet soikeaksi. Silloin kunnostaminen on hankalampaa. Käytännössä laakerin pituus on liian lyhyt ja siihen tulee kuorma epätasaisesti.
Toinen syy kulumiselle on vivuston muut välykset: moottorin käynti ja muut tärinä heiluttavat poljinta kaiken aikaa ja kulumista tapahtuu silloinkin kun poljinta ei käytetä.
Kytkinkahvasta on olemassa eri versioita ja säädettäviä malleja jos sormet eivät riitä. Lisäksi on mallikohtaisia eroja vaihdelaatikon takana olevasta kytkinvivusta ja sen muodoista ja liikeradoista. Jossain oli kyllä se vivun säätöohje ihan kuvien kanssa. Ehkä jonkun toisen mallin yhteydessä.....
-
Tuolla polkimen laakerilla on melkoiset voimat hoidettavana. Taisi olla 16mm akseli.
-
Jossain oli kyllä se vivun säätöohje
Aikanaan tuli Cali Stonen yksilevyisen kytkimen säädön kanssa saikattua, säätelin kyllä niin että oli kiva käyttää, ei ainakaan kantanut (siitä erityisesti varoitettiin)... Siihen oli ihan oma "Technical Information": - - "be certain to check more frequently the clearance on the lever, in as much as in the initial using period, it is possible that the clearance void itself with the result that the clutch sticks and, therefore, become irreparably ruined. Be reminded as well that work can be performed on the handlebar adjuster, on the adjuster at the end of the cable as well as on the clutch lever assembled on the gear cover."
-
Joo, tuohan se ohje oli jota muistelin.
Jatkossa Guzzin omistajan on hyvä tallentaa netistä pyöränsä korjaamokäsikirjat ja ja muut kuvastot tietokoneelleen tai mieluimmin muistitikulle. Olen seurannut kavereita jotka sitten viimeisessä hädässä, kun remontti on vaiheessa, ottaa puhelimella yhteyden nettiin ja etsii sieltä oikeaa tiedostoa ja tiedon kohtaa. Epätoivoiselta näyttää se. Ottaa aikaa ja näyttö on pieni.
Tallia varten sitten vanha läppäri tai tabletti jonka ei tarvitse olla nettiyhteydessä eli vanhakin käyttöjärjestelmä käy. Sillä on hyvä aukoa muistitikulta tiedostoja. Uusimmat tiedostot tältä vuosituhannelta ovat lisäksi interaktiivisia eli sisällysluettelon jokaisesta kohdasta pääsee suoraan asiaa käsittelevään kohtaa. Niissä on myös hakusanahaku. Vanhempia pdf-tiedostoja joutuu rullaamaan ylös ja alas löytääkseen oikean kohdan. Kirjan ja tietokoneelle taltioidun (koipoidun) pdf:n sivuluvut eivät täsmää.
Korjaamokäsikirjat ovat usein sellaisia että on jokin perusmalli johon on mallikohtainen täydellinen korjaamokäsikirja mutta sitä seuraavia malleja, jopa vuosikymmen myöhemmin, käsittelevä korjaamokirja onkin vain ohut vihko. Siinä tosin viitataan että kyseessä on lisäosa "emomallin" korjaamokirjaan.
Esimerkiksi jotkin Californiamallien korjaamokirjat ovat hyvin suppeita tästä syystä tai sellaista ei edes ole saatavissa. Silloin mennään jonkin aiemman "emomallin" kirjan ohjeiden mukaan.
On myös yhteisiä kirjoja usealle mallille kuten V11 Sport, V10 Centauro ja Daytona. Vaikka on eri moottorit on tekniikka suurelta osin samaa.
Netistä löytyy kaikenlaisia lähteitä joissa pitää varoa tietokonepöpöjä mutta seuraavissa en niitä ole havainnut:
http://www.pdfmotomanual.com/
http://www.guzzitek.org/
http://www.thisoldtractor.com/
-
No voihan ne manuaalit ladata siihen puhelimeenkin. Saa sitäkin zoomattua. Ainakin minun silmille riittää.
-
No voihan ne manuaalit ladata siihen puhelimeenkin. Saa sitäkin zoomattua. Ainakin minun silmille riittää.
Juu, mutta melkoista turaamista likaisilla sormilla. No, sama tabletin kanssa. Läppärissä on teipattuna ohut muovikelmu näppäimistössä niin ei kaatunut kahvi tai tai ryönäiset sormet paljon haittaa. Menee hermot näiden puhelimen kanssa touhuaviin kun se kestää ja kestää löytää oikea tieto sillä menetelmällä. Menee meikäläiseltä into jeesata.
Helpoin on yleensä merkkikohtainen kirja. Siis sellainen jossa on kannet ja niiden välissä sivuja joissa on interaktiivitonta ja muuttumatonta tietoa. Tiedoksi nuoremmalle väelle että sellainenkin formaatti vielä toimii jos osaa lukea. Välimuotona itsekin toisinaan tulostan asioita paperille. Ihan kaikkien Guzzimallien osien järjestystä ja säätöarvoja en vielä ole oppinut.
Nyt on tosin tullut H-D-osastoa opiskeltua kun merkittävä osa kavereista on siirtynyt japaninpyöristä amerikkalaisiin. Niissä on paljon enemmän vaihtelevuutta tekniikassa kuin Guzzeissa. Kun taas ne kaverit joilla on ollut Guzzit vuosikymmeniä ajavat edelleen Guzzeilla.
Yleinen tieto on kuitenkin vallalla: Guzzi on edelleenkin epävarma ja vikaherkkä ajoneuvo.
-
Ainakin itsellä tuo puhelin on käytännössä aina mukana ja helposti käytössä. Yhteys on yleensä vain liittymästä kiinni. Omassa pyörii muutamasta megasta sataan megaan, sillä kyllä imaisee nopsaan vaikka kokonaisen manuaalin. Eikä tuo nyt kovin kärsineen näköinen ole, vaikka sitä on mustillakin käsillä käytetty, sen voi kyllä putsata..
Itse toki isommissa remonteissa ennakoin sen verran, että käyn toimenpiteen etukäteen läpi tuvan puolella. Jos sitten tarvitsee kesken homman manuaaliin turvata, niin sen voi sitten ottaa vaikka puhelimesta esille.
Reissun päällä puhelin on voittamaton, harvemmalla on kiinnostusta kanniskella läppäreitä tai kirjastoa mukanaan.
-
Ainakin itsellä tuo puhelin on käytännössä aina mukana ja helposti käytössä. Yhteys on yleensä vain liittymästä kiinni. Omassa pyörii muutamasta megasta sataan megaan, sillä kyllä imaisee nopsaan vaikka kokonaisen manuaalin. Eikä tuo nyt kovin kärsineen näköinen ole, vaikka sitä on mustillakin käsillä käytetty, sen voi kyllä putsata..
Itse toki isommissa remonteissa ennakoin sen verran, että käyn toimenpiteen etukäteen läpi tuvan puolella. Jos sitten tarvitsee kesken homman manuaaliin turvata, niin sen voi sitten ottaa vaikka puhelimesta esille.
Reissun päällä puhelin on voittamaton, harvemmalla on kiinnostusta kanniskella läppäreitä tai kirjastoa mukanaan.
En osaa oikein kuvitella tilannetta jossa tarvittaisiin teknisiä tietoja reissun päällä. Tieto lähimmästä rengasliikkeestä on kyllä joskus ollut tarpeen.
Kun reissussa ollaan niin silloin ajetaan, ei korjata. Tai ei ainakaan itseni ole juuri tarvinnut näppejä liata. Akku on poikinut tien päällä ja kerran meni virranjakajaan niin paljon vettä että kipinä katosi. Asia ehkäistiin jatkossa katkaistulla maitotölkillä. Kaunishan ei täysmaitopurkki ole mutta hoiti sadesääongelman. Akku tarvitsi korvaavan tuotteen lähimmästä kaupungista. Pari tuntia siihen kului.
Quotasta hajosi laturin staattori Kemijärven ja Sodankylän välillä. (Tai jo aiemmin mutta sitä en huomannut) Uudehkosta pyörästä. Mutta ei se matkaa katkaissut. Vaihdettiin akkua pyörästä toiseen ja niin edettiin Sodankylään jonne staattori tuli lentopostissa aamuksi. Lisäksi tarvittiin pienkonekorjaamon työkaluja. Tämä varikkokäynti tosin venyi liki viikoksi sillä korjaamon isäntä perheineen olivat kovin vieraanvaraisia. Mutta se on taas oma juttunsa.
Kaverin BMW G/S:n vaihdelaatikko hajosi likellä Pudasjärveä illansuussa. Otettiin huone matkustajakodista. Seuraavana aamuna paikalliseen kelkkakorjaamoon pyörä sisään. Saatiin vuokrattua työpöytä. Vaihteisto irti, palasiksi, Oulusta tilattiin uusi laakeri, käytiin syömässä, lunastettiin laakeri Matkahuollosta, vaihteisto nippuun ja illaksi Ylöjärvelle. On siis kokemusta korjauksista tien päällä ja montaa pyörää olen tarjoutunut korjaamaan mutta harva outo antaa korjata.
Erään kerran meni yhdeltä kaverilta Gold Wingistä kannentiiviste lapinreissulla. Se pisti hieman miettimään mutta lähistöllä oli maatalo ja kyseltiin sieltä että olisiko alumiini- tai kuparilevyä pientä palaa. Toki sellaista löytyi mutta hyvin kuhmuista. Oli ollut sepän pajan huuvassa edellisellä kerralla. Pyörästä kansi irti, mikä ei ole bokserikoneessa ollenkaan hankalaa. Taltalla ja lainatulla viilalla tehtiin reiät peltiin vanhan tiivisteen mukaan. Iltanuotiolla sitä sitten tulessa käänneltiin että pehmenisi. Aamulla asennettiin paikalleen. Vettä syyläriin ja matka jatkui. Kaunis se ei ollut.
NTX750 sylkäisi öljyä pihalle Pellon pohjoispuolella. Reissukaverit olivat huolestuneita. Ajeltiin sitten hiljalleen ja tuli maatalo tien varressa näkyviin. Sieltä pyydettiin puolen metrin pätkää puutarhaletkua. Saatiin eikä maksanut mitään. Hetken aikaa hikistä tuhrausta ja huohotinletku vaihtui uuteen. Myöhemmin pyörä pestiin leirintäalueella. Se vesiletku kesti pidempään kuin alkuperäinen.
Samasta pyörästä repesi toinen kaasuttimen kumeista joskus myöhemmin. Se korvattiin ilmastointiteipillä sillä kertaa. Myös muovikassia mietittiin korvaajaksi mutta teippi voitti.
Näitä asioita en pidä muuta kuin pieninä viivytyksinä. Ei matkan keskeytyksinä. Vielä ei ole tarvinnut omaa eikä seurassa olevienkaan pyöriä pakettiautolla noutaa. Kun on hieman työvälineitä mukana niin mikä on matkaa tehdessä.
Silloin kun oli japsipyöriä itsellä niin nuo tielle jäämiset olivat tuttu juttu. Mutta koskaan ei tullut ajettua 50 km kauemmas omasta tallista. Kyläpärräilyä lähinnä.
Noita matkan varressa sattuneita sähläyksiä on useita ja liki kaikki mielenkiintoisia kokemuksia. Puolen miljoonan kilometrin matkaan mahtuu monennäköistä. Taitaisin saada kirjan aikaiseksi jos noita kirjailisi muistiin.
Mielikuvitus ja jonkinlainen tekniikan ymmärrys on hyvä olla että ei jää pulaan. Hiljattain kuollut Robert M. Pirsig avarsi maailmaani tekniikan omaksumisesta teini-iästä lähtien vaikka silloin en jaksanutkaan koko kirjaa lukea. Myöhemmin kyllä. Siinä jaotellaan motoristit kahteen ryhmään: klassisiksi ja romantikoiksi. Oman mielipiteeni mukaan ei jälkimmäisille pitäisi antaa moottoripyörää lainkaan.
Tiesittekin varmaan että rasvattomalla maidolla voi paikata renkaan?
-
Todennäköisin skenaario tien päällä lienee jonkin/joidenkin osien irti variseminen ja niiden takaisinasennusjärjestyksen aprikointi. Saattaa lyhentää operaatiota rankasti, jos on kuvaa käsillä.
Myös muutamien pyörien pelkkä akun esille kaivaminen saattaa vaatia manuaalin selailua. Ja tämä ei ole mikään vitsi.
-
Todennäköisin skenaario tien päällä lienee jonkin/joidenkin osien irti variseminen ja niiden takaisinasennusjärjestyksen aprikointi. Saattaa lyhentää operaatiota rankasti, jos on kuvaa käsillä.
Myös muutamien pyörien pelkkä akun esille kaivaminen saattaa vaatia manuaalin selailua. Ja tämä ei ole mikään vitsi.
Sellaisilla pyörillä en halua ajaa.
Nyt kyllä on tekninen härveli tallissa. Mutta olen koittanut opiskella sen tekniikan purkamalla sen luilleen ja kokoamalla takaisin sekä hankkimalla ja tekemällä sellaiset työkalut että jos tulee ongelmia niin ei matka jää kesken. Lisäksi olen perehtynyt sen tietotekniseen "sieluun" että voin tarvittaessa muuttaa tai ohittaa sen järjestelmiä mikäli ne aiheuttavat jonkinlaisia ongelmia. Tietotekniikkaa on vain sen verran mukana että voi katsoa onko bitit järjestyksessä. Se käy pienemmälläkin laitteella.
Se että mikä on osien oikea järjestys taas selviää osien käyttötarkoituksesta ja rakenteen luonteesta. Jos ei tiedä miten jokin laite toimii on paras jättää se koskematta ettei tule lisää ongelmia. Omassa tallissa voi sitten perehtyä asiaan rauhassa. Tai antaa ammattilaisen tehdä.
Jos osia sanamukaisesti putoaa tielle niin niitä tuskin löytää. Muutama vuosi sitten mennessäni Karjalaan Alkoholipyörällä eräällä metsävälillä soratiellä katosi osia ajaessa. Mutta sivusilmällä näin että reilun puolen metrin mittainen kepakko lensi etuviistoon vasemmalle metsään. Pysäytin ja huomasin että seisontatukea ei ole. Piti ajaa pyörä ojan pientarelle ja lähteä muistikuvan mukaan etsimään. Mutteria, jousia eikä salpaa tietenkään löytynyt mutta sivuseisomatuen varren löysin pusikosta. Yksistään ei sillä mitään tee mutta kahdella sidontaliinalla sain sen käyttöön kun piti pysähtyä pidemmäksi aikaa. Lähtiessä sitten taas tuki matkatavaroiden päälle.
Aina sattuu jotain kun on reissussa. Viimeisempiä takaiskuja on ollut kun em Alkoholipyörän ahtimen hihnan kiristimen laakeri poiki. Sitä en saanut korjatuksi mutta onneksi ahdin toimii jonkin verran myös nurinpäin moottorin imupaineella. Maksimivauhti oli noin 80 kmh mutta sillä nopeudella matka Pöytyältä Tampereelle sujui melko hyvin. Vaihdoin vain moottorinohjaustiedoston alkoholikäytöstä bensakäytölle koska suoralla reitillä ei ollut alkoholitarjontaa. Tehot tietysti putosivat myös.
Mietin viime kesän ongelmia mutta ei tule muuta mieleen kuin California 1400:sen akun äkillinen poismeno. Lähdin Kerholta tankkaamaan puolen kilometrin päähän Metsäkylän Shellille. Mittarilta se ei enää käynnistynytkään. Akkulaturi oli mukana.
Huoltiksen seinästä löytyi pistorasia jonka luo työnsin pyörän. Akku lataukseen ja kahville. Vartin päästä laturin asetus täydelle virralle. Vielä hetken odottelua ja yhdessä akkulaturin tuottaman virran kanssa kone lähti pyörimään. Takaisin Kerholle, pyörä sisään. Yritys käynnistää mutta ei ei edes mittarivalot syttyneet. Hieman ärtynyt soitto Heinolle. Sieltä lähti huoltomies uuden, samanlaisen Yuasa-akun kanssa Kerholle. Vaihtoi akun ja lähti. Ei maksanut mitään. Myin tuon akun sittemmin pois ja laitoin luotettavamman tilalle. Toistaiseksi ei ongelmia. Happoakkujen kanssa en rähjää.
-
Eräällä saksalaisella merkillä akku on parissakin mallissa piilotettu "tankin" etupuolelle runkoon. Edes virtajohtoja ei ole merkitty + tai - merkein. Akun voi liittää väärin päin. En itse asentanut, mutta niin tekemällä saa kyllä ostaa uuden johtosarjan..
-
Siltä se alkaa näyttämään. Laitteet tehdään siten että merkkikorjaamon ulkopuolella ei suoriteta mitään korjaus- tai jopa pientäkään huoltotointa. Pyörä pakun kyytiin ja huolto hoitaa. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin aika monet tälläkin palstalla kirjoittelevat toimivat niin. Silloin on vaihtoehtoja vain yksi vian sattuessa: kyyti korjaamolle. Eikä pelkkä korjaamo kelpaa vaan merkkikorjaamolle.
Otaksun että tämä käytäntö on ns. asiakaslähtöistä positiivisen toimintaympäristön luomista kuluttajan ja brändin eduksi.
-
Toisaalta... saattaa olla Guzzin omistajissa kuitenkin itsehuoltajien / korjaajien osuus aika korkea. Matin blogia seuraan itse aktivisesti.
ps.
Siinä vaiheessa kun ajelen korjaamokirja puhelimessa , niin kyllä luottamus on pyörään mennyt :D
Mr
-
Todennäköisesti sulla on ainakin osakasko pyörässä, vaikket aio törmäillä hirvien kanssa?
-
<snip>
Siinä jaotellaan motoristit kahteen ryhmään: klassisiksi ja romantikoiksi. Oman mielipiteeni mukaan ei jälkimmäisille pitäisi antaa moottoripyörää lainkaan.
Tiesittekin varmaan että rasvattomalla maidolla voi paikata renkaan?
Ole rauhallisella mielellä, ainakin allekirjoittaneen osalta - minulle ei annettu moottoripyörää - ostaa se piti ;)
Ei ollut maitopurkkia mukana, kun Tanskassa meni moottoritiellä takarengas - eikä siitä rengasta enää tullut paikkaamalla, olisiko tullut rasvattomalla maidollakaan?
Työkaluja on aina mukana - Sveitsin armeijan linkkari. :)
-
"Todennäköisesti sulla on ainakin osakasko pyörässä, vaikket aio törmäillä hirvien kanssa?"
Jos minua tarkoitit, niin ei ole ollut edes liikennevakuutusta pyörissä viime syksystä alkaen. Eihän vanhaa Guzzia edes kukaan varasta.
Pari viimeistä pitkää reissua liikennevakuutuksella. Nyt kun hinnat on pudonneet ( vuosi 168 € osakaskolla - liikenteestäpoistot ) niin saatan harkita.
-
Jaa että miksi hommasin Sprinterin ja ajorampit..? No siksi että bändi kulkee mukavasti 1+5 hytissä ja caset saa ramppeja pitkin kyytiin... Guzzia siellä ole vielä tavattu...???? ja sitäpaitsi kaikki tekniset vehkeet ovat ihmisen tekemiä joten vikaa/korjausta tulee väistämättä... kovaa ajoa ja huolimatonta hoitoa, sitä Guzzikin sietää aikansa...
-
En sitten irrottanutkaan eilen vaihdepoljinta, vaan ajelin 100 kilsan lenkin, kun sää pysyikin suht sateettomana. En löytänyt yhtäkään välivapaata tuolla lenkillä, eli joko tuo kytkinvaijerin säätö auttoi, tai sitten minä yhtäkkiä opin taas vaihtamaan.
Huomasin samalla, että minulla on vähän laiska tapa painaa kytkinkahvaa, eli en useimmiten paina sitä pohjaan asti. Se yhdistettynä lyhennettyyn kahvan liikerataan oli varmasti syynä ongelmiin. ::) :-[
-
En sitten irrottanutkaan eilen vaihdepoljinta, vaan ajelin 100 kilsan lenkin, kun sää pysyikin suht sateettomana. En löytänyt yhtäkään välivapaata tuolla lenkillä, eli joko tuo kytkinvaijerin säätö auttoi, tai sitten minä yhtäkkiä opin taas vaihtamaan.
Huomasin samalla, että minulla on vähän laiska tapa painaa kytkinkahvaa, eli en useimmiten paina sitä pohjaan asti. Se yhdistettynä lyhennettyyn kahvan liikerataan oli varmasti syynä ongelmiin. ::) :-[
Tottumus voi olla osasyyllinen. Pyörä oppii huonosti käyttäjänsä tavoille mutta käyttäjä sopeutuu muutaman tuhannen kilometrin matkalla vaikka pyörässä olisi omituisuuksiakin. Suosittelen kuitenkin tekemään kytkimen perussäädön oikein.
Jos kytkinkahvan liikerata tai asento ei ole mieleen on siihenkin vaihtoehtoja olemassa.
On oudoksestaan hankala tietää uuden kohteen suhteen mikä ominaisuus on vain ominaisuus ja mikä on vika tai sen alku. Ollessani töissä mp-huollossa huomasin monesti että jarrut eivät olleet kunnossa. Tehoa puuttui. Kun ne kunnosti niin erään pyörän omistajalta tuli palautetta että jarruja on hankala käyttää kun ne tarttuvat liiaksi. Kehotin opiskelemaan jarrutusta.
-
Itsellekin on tullut huollettavaksi pyöriä, joiden etujarru on jumittunut käytön puutteesta. Ajettu kuitenkin paljon.
-
Olen myös huomannut että Stone vaatii usein suht määrätietoista poljentaa varsinkin jos joutuu pysähtymään äkisti esim. liikennevaloihin joita on ihan riittävästi myös täällä Keski-Uudellamaalla... ja mulla eikä Stonellakaan ole aina täyttä varmuutta koska ollaan vapaalla, helatorstain jälkeinen perjantai on kuulemma välivapaa... :)
-
Tuo vapaan löytäminen on hieman etsimistä välillä omassakin Calissa.
Vapaan valokaan ei aina pala vaikka laatikko on vapaalla.
Lienee anturan herkistelystä/ säädöstä kiinni.
Ilman valoa pyörä sammuu sivujalka ulkona, valon palaessa käy myös sivutuella.
Kaikkiaan laatikko on just sellainen määrätietoisia otteita tarvitseva, mutta toimiva kun tottuu luonteeseen.