Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Camn - Huhtikuu 16, 2017, 21:14:40 ip
-
Toisaalla lueskelin juuri tarinaa, missä selkäleikkauksesta toipuva kyseli neuvoja ja sai paljon vertaistukea. Moni pystyi kiipeämään taas Guzzin selkään selkävaivojen tai -leikkauksen jälkeen. Kuka puolen vuoden, kuka kahden vuoden kuntoutuksen-fysioterapian-saliharjoittelun jälkeen. Arvelin että asia on niin vakava ja terveydelle tärkeä, että olisi hyvä saada tästäkin mielipiteitä.
Varmasti molemmilta puolilta sitä vaivannäköä lähestyttäessä, mikä on välttämättä tarpeen (selkä vaurioitunut, leikattu / muuten salitreeniä takana), löytyy paljon hyviä neuvoja. Itse jouduin keventämään Guzzia selkäongelmien vuoksi. Kehonkoostumusmittauksen mukaan on rasvaa muuttunut lihakseksi, olen päässyt vasta osastolta ”hirtä ittes” osastolle ”huonokuntoiset”. Kun lähtee takamatkalta, kestää että pääsee edes lähtöviivalle muiden rinnalle. Pitkä tie on vielä kuljettavana.
Salitreenin tarkoitus on hommata lihaksia erityisesti ristiselän tienoille (vatsa, selkä, sivut), koska ongelmana ovat kolme alinta nikamaväliä, jotka ovat kasassa ja välilevyt pullistelevat vastaavasti painaen hermoja. Vuodenvaihteessa vasta satuin lukemaan Hesarista että proteiini ja kreatiini lisäaineina ovat sellaisia, että on kiistaton näyttö, että niistä on etua. Hienoa tässä hommassa on sama kuin a) Guzziharrastuksen aloittamisessa, b) soittamaan opettelussa: koskaan ei ole liian myöhäistä. Jatkuvaa soutamista ja huopaamista tämä on, kuin veitsen terällä kävelyä. Jos riehaantuu harjoittelemaan salilla ”normaalilla tavalla”, saa kävellä useamman päivän selkä köyryssä...
henkinen este liikuntaan liikunnan vuoksi
Sama täällä, koska ylipainon vuoksi se on aina ollut vastenmielistä. Edelleenkin lähden salille "pakosta" - en ilosta, historialliset syyt painavat... Jos "nuoruuteni sankarit" eivät pauhaisi korvanapeissa, olisi tosi vaikeaa. Mutta nupit kaakkoon, silmät kiinni: siitä se lähtee. Sanoivat että kun 10 kertaa on käynyt, sitten on jo kivaa. Ja katin kontit... ei riittänyt satakaan käyntiä...
Jos mahdollista, kannattaa tehdä kuntonsa eteen muutakin, kuin ns. "hyötyliikuntaa"
Nyt on yritystä, ja haaveena että selkä tuntuisi jonain päivänä "vahvalta"... Tunnustan, että tämä kaikki alkoi pakosta. Sen määräsi kohtalo/karman laki/ukko ylijumala tms. taho. Kun on vaikea nukkua ja päivälläkin selkää kolottaa koko ajan: kummasti on intoa lähteä salille. Ja kun "liike on lääke": kivut vähenevät, jaksaa taas lähteä...
-
Olen aina ollut "iso". Kouluaikana liikkuminen ei kiinnostanut pätkääkään. Kun moponmopon sai alle, jopa vielä vähemmän. Liikkumisen aloitin 25 vuotiaana. Kaverit saivat puhuttua sählykentälle, lainamailalla vielä. Jotenkin jäi päälle ja kohta pelasin kahden porukan kanssa viikossa sählyä. Sitten kolmen. Sitten keksin tuon salin. Se vei sitten mukanaan. Muutaman vuoden sovittelin itselleni parasta treenimäärää. Kaksi kertaa, kolme kertaa vai viisi kertaa viikossa. Ruokavaliokin alkoi kiinnostaa. Painoa olen tiputtanut kahdesti enemmän. 22 kiloa ekalla kertaa ja toisella kertaa säätelin 10+8 kiloa alaspäin. Nyttemmin muut asiat, kuin paino numeroina kiinnostaa ja tavoitteet ovat muualla.
Itse pidän voimalajeista ja etenkin selkätreenit ovat mieleeni. Nuorena havaittu polven "valmistusvirhe" kumuloitui joitain vuosia sitten sählykentällä ja sen lajin jouduin lopettamaan, kun olin rikkonut molemmat nilkat..
Nyttemmin harrastan kuntosalitreeniä kolmesta neljään kertaan viikossa ja vähintään kerran kahteen viikkoon sulkapalloa. Koiran ulkoilutusta ja tyttöjen kanssa heilumista en pidä liikuntana, vaan arkena.
Ajan puutteella ei kannata yrittää selittää liikkumattomuutta. Minulla on omakotitalo, kaksi pientä tytärtä, päivätyö, harrastukset ja silti kerkeän salille. Ja vietän lasten kanssa vähintään PALJON vapaa-aikaani.
Harjoittelussa kannattaa asettaa tavoite ja pyrkiä sitä kohti. Painonpudotus tehdään ruokavaliolla. Se ei ole, yleistä luuloa vasten, porkkanoita ja kiljuvaa nälkää. Kannattaa ottaa selvää.
Polvet ja nilkat on toki huonot, mutta vaivat on nyt opittu tuntemaan, joten olisi taas aika lisätä jalkatreeniä. Ei siis muuta kuin tavoitteita asettamaan..
-
kerran kahteen viikkoon sulkapalloa
Kas, juuri se toinen laji, jota haluaisin harrastaa. Männävuosina on tullut käytyä ja kun kunto oli huono - nelinpeli samantasoisten kanssa oli tosi mukavaa. Kävin joskus seuraamassa kisojakin ja ihastelemassa kilpapelaajien tasoa ja jokunen kurssikin tuli käytyä (rystylyöntiä en vieläkään osaa oikein). Ihan sama kuin vaikka rata-ajon alkeiden opettelussa: minulle tuottaa suurta iloa nähdä osaajia ja saada opastusta. Sulkapallo on erityisen hyvä laji lukemani mukaan kun on taulussa +50; se toinen laji salin lisäksi pitäisi juuri olla sellaista, missä on nopeatempoista liikuntaa.
Ja toki myös pitkäkestoista pitäisi olla, mutta se on edelleen kuin tervanjuontia. Mikä sitä olisi vintata pitkin maita ja mantuja vaikka sauvojen kanssa, pyöräillä tai jos lihaskunto suhteessa painoon jaksaa parantua - ehkä sitä voisi joskus vielä juosta jolkottaa...
Täytyy tuohon ravintopuoleen saada opastusta.
-
Mun raajat ei hyväksy juoksua kovalla alustalla. Yritin joskus jopa pienellä kehonpainollakin. Ei ollut siitä kiinni.
Sauvakävely on oikeasti hyvä laji. Kun rehellisesti ottaa kädet mukaan. Sykkeen saa pidettyä ylhäällä ja liikkeen nopeuden voi säätää omaan makuun sopivaksi. Pöljän näköistä se toki on, mutta hyödyt ohittavat kyllä sen haitan.
Tuohon pitkäkestoiseen käy myös ihan perus-stepperi tai kuntopyörä. Sellainen vaan olohuoneeseen ja treeni menee "odottaessa"
Itselläni on ollut jo vuosia tavoitteena rakentaa omaan pihaan kesäkäyttöön "ghettosali", nyt alkaa olla tarpeeksi materiaalia sen kasaamiseen.
-
Kouluvuosina opettajat aina sanoivat laiskaksi ja tyhmäksi kun liikunta ei maistu. Vasta 40 vuotta myöhemmin selvisi, että ei se ihan laiskuutta ole, tyhmyyttä vain.
Muutaman vuoden moottoripyöräilyä harrastettuani, ja ihan pätevää opetustakin saatuani, selkäkivut vaivasivat kaikista ajoasennon säätämisistä huolimatta. Mitään elimellistä vikaa ei ole, eikä ylipainoakaan. Tein siitä johtopäätöksen, että lihaksistoa pitää vaan vahvistaa. Päätelmä oli oikea.
Etsin netistä ohjeita salitreeniä ja kotitreeniä varten, ja niitähän löytyy, oikeita ja vääriä, hyviä ja huonoja. Valitsin sellaisia, joita on helppo ja yksinkertainen tehdä ja vähiten virhemahdollisuuksia. Aika moni juttu onnistuu kotonakin. Kävin salilla kerran viikossa ja toisen treenin tein kotona joka viikko. Vähitellen selkäkivut jäivät pois. Lihasvoimatkin kasvoivat. Sen huomasi pihamaalla puutarhatöissä.
Yleiskuntoa piti myös parantaa. Aluksi tein sen polkupyöräilyllä, mutta myöhemmin se kävi vaikeaksi kun sydän ei hyväksynytkään korkeita sykelukemia. Asia tuli yllätyksenä ja sain kuulla puhelimessa ne hoitajan harvinaiset sanat: "tänne ja heti!" Lääkäri sitten määräsi betasalpaajan ja kielsi sykkeen nostatuksen. Vanhuusoireita kuulemma, rytmihäiriöitä, onneksi en ole rumpali.
Kun selkäkivut oli saatu hallintaan, sain jättää salitreenit pois. Siellä oli kovin vastenmielistä käydä. Joo – tiedän, että on paljon heitä, jotka pitävät siitä hommasta, ymmärrän heitä enkä vähättele. En silti itse voi sietää mitään urheilua, edes telkkarista. Jatkoin kuitenkin pitkin hampain niitä treenejä, jotka voin tehdä kotona niukoin apuvälinein. Kerran viikossa riittää kun on ensin ahkerammalla työllä perusta saatu kuntoon.
Pidän muutaman ylhäältä annetun perusperiaatteen. Aina vähintään puolen tunnin treeni, mutta ei yli tunnin. Ylikuormitus on epäterveellistä. Aina treenipäivän jälkeen palautumispäivä. Aina eri treenipäivinä eri liikesarjat eri lihasryhmille ainakin kahta tai kolmea eri ohjelmaa noudattaen. Aina samaa liikesarjaa kolme tai neljä sarjaa. Sarjassa toistokertoja 8 - 12, jos ei mene 8 kertaa on liian isokuorma, jos menee helposti yli 12 on liian pieni kuorma. Aina pitäisi sarja päättyä siihen, että voima loppuu. Kaikkia lihasryhmiä pitää harjoittaa, vaikka olisikin vain tarkoitus päästä selkäkivuista.
Sitten sattui se onnettomuus ja lääkäri määräsi kaiken päälle vielä fysioterapiaa. Siinä sain hyvän tilaisuuden oppia ammattilaisen opastuksella oikeita suorituksia ja suoritusmääriä. Sain lopuksi vielä elämän mittaiset kotiläksyt. Niitä olen nyt sitkeästi ja omatoimisesti jatkanut, vaikkakin edelleen pitkin hampain. Terveys on kuitenkin arvokkaampi kuin mukavuus.
Onneksi ei ole lihavuusongelmaa, diabetesta, eikä korkeaa verenpainetta, kuten niin monilla tuttavilla. Painonpudotuksesta juuri eilen luin jostain, että laihtumista tapahtuu vain kun energian kulutus on suurempi kuin saanti. Silti erotus ei saa olla suurempi kuin -500 kkal päivässä, muuten elimistö menee säästömoodiin. Laihtumista ei myöskään voi aivan suoraan nähdä peilistä tai puntarista, koska liikkumisella on taipumus muuttaa läskiä lihaksiksi. Energia on se avainsana. Periaatteessa, laihtumisen kannalta, on sama syökö paketin voita vai heinäpaalin. Sapuskan terveellisyys on eri asia. Proteiinejakaan ei voi saada niitä syömällä. Lehmänmaidon proteiinit eivät kasvata ihmislihaksen proteiineja. Elimistön pitää ensin pilkkoa sapuska aminohapoiksi ja rakentaa niistä ihmisen proteiineja. Tosin, joissakin sapuskoissa on enemmän saatavissa niitä aminohappoja.
Mutta kuitennii – nyt on kuski kunnossa ja laivaliput varattu Eurooppaan...
-
Onnittelut Hajakentälle, hyvin käy ilmi, että kun on ottanut oman elämänsä haltuun, keho ei ole enää tutkalla.
Tosiaan, reilu parikymppinen (kunnostaan huolta pitävä) kun hyppää kyykyn päälle – ovat heti kun samasta puusta veistetty. Kuski on ikään kuin ”piste i:n päällä”, luontevasti – eikä kolota mihinkään.salitreenit pois - kovin vastenmielistä käydä - pitkin hampain niitä treenejä
En kertaakaan lähde salille nautiskelemaan tai onnesta hihkuen. Lähden vähentämään selkäkipuja ja samalla haaveilen, että saisin rasvaa vyötäröltä pois. Oletan että asia helpottuu sitä mukaa kun kunto paranee. Vyötärölihavuudesta oli juuri tutkimustuloksia (HS), yllättäen "primitiivisesti" vyötärölihavuus korreloi verestä analysoitavan ”terveyden” kanssa. Tuon energia-asian panin myös merkille... nälässäkään ei voi riutua, hankala juttu. Katselin miten nuori herra otti "massajakson" jälkeen sixpackin taas näkyviin, kaksi salitreeniä päivässä ja tietynlaista ravintoa. Menikö 2-3 viikkoa ja valmista tuli.
toistokertoja 8 – 12
8-15 on myös ohje jonka olen saanut. Oma selkä tuottaa ongelmia. Lihasten kasvattamisen kannalta (tukea selkään) pitäisi lisätä painoja ja vähentää toistoja. Se taas johtaa selkäkipuihin. Pienillä painoilla ei huvittaisi viuhtoa, hennot naisetkin käyttävät suurempia... vaan ei auta, lusikka kauniiseen käteen.
Terveys on kuitenkin arvokkaampi kuin mukavuus
Ilman kohtuullista terveyttä ”ei ole mitään”. Haaveilen siitä, että kun kunto paranee (teho/paino -suhde), liikunnasta tulisi sen verran miellyttävämpää, että se ei olisi aina pakkopullaa.
-
Heh... Kerran oli jollain sivustolla sellainen kone, jolla voi tarkistaa itselle sopivan liikuntalajin. Annettiin pisteytys eri parametreille ällötyksen ja mieltymyksen mukaan. Kone sitten arpoi urheilulajin. Minulle tuli tuloksena – jooga ja jousiammunta. ;D
-
Tsemppiä teille kohtalotoverit. Itsellä mittarissa 60 + ja selkävaivoista olen kärsinyt vaihtelevasti yli puolet elämästäni. Rapiat 10 vuotta sitten repesi lannerangasta välilevy ja kirurgia tarvittiin, jotta voitiin estää pahemmat hermovauriot. Vasemman jalkaterän nostoon jäi vajetta, mutta kairassa voin lapinreissuilla jalalla kävellä ja hiihtokin onnistuu, joten ei katastrofia. Punttien kanssa olen touhunnut jossain määrin 15-vuotiaasta asti ja nykyäänkin käyn kuntosalilla kerran viikossa. Minun saamani opin mukaan selkävaivoihin auttaa erityisesti ns. syvien vatsalihasten harjoittaminen, jota ei normaali saliharjoittelu juurikaan sisällä. Liikkeet voi hyvin tehdä kotona kunhan hankkii hyvän jumppamaton. Hyvän harjoitusohjelman saamiseksi kannattaa käydä asiansa osaavalla fysioterapeutilla, jolloin myös liikkeiden oikeaoppinen suoritustapa tulee käytyä läpi. Myös venyttely on tärkeää, sekin käy vallan mainiosti juppamatolla. Itse yritän venytellä ainakin silloin kun olen tehnyt puutarha- tai klapihommia. Auttaa välttämään selän kipeytymistä. Kyllä välillä tarvitaan myös Buranaa. Vuosien mittaan olen oppinut huonon selkäni kanssa elämään, toki muutaman päivän vuodessa selkä on niin kipeänä, ettei oikein mikään huvita. Osasyynä on varmaan myös tietynlainen laiskuus, kun selkä ei isommin vihottele tuppaavat jumpat ja venyttelyt unohtumaan. Välilevyille tekee hyvää kaikenlainen liikunta niin normaali kävely kuin pihahommatkin, liike ja tärähdykset aktivoivat välilevyjen aineenvaihduntaa ja ne säilyvät pidempään kunnossa, kaikillahan ne ajan myötä kuitenkin rapistuvat ja mataloituvat. Tässäkin hommassa asenne ratkaisee, kun ei anna periksi ja yrittää tehdä jotain asian hyväksi, niin huononkin selän kanssa pärjäilee. Jos haluaa tietää näistä asioista hieman enemmän niin Kim Haukatsalon kirjassa "Hoida selkääsi" on kerrottu näistä asioista kansantajuisesti. Ainakin minua jotenkin helpotti kun opin ymmärtämään vaivojeni syyn.
-
Heh... Kerran oli jollain sivustolla sellainen kone, jolla voi tarkistaa itselle sopivan liikuntalajin. Annettiin pisteytys eri parametreille ällötyksen ja mieltymyksen mukaan. Kone sitten arpoi urheilulajin. Minulle tuli tuloksena – jooga ja jousiammunta. ;D
http://yle.fi/urheilu/3-8597200
-
Myös ajoasennolla on suuri merkitys. Yllättävän pieni asennon muutos voi vaikuttaa ratkaisevasti.
Sain opetusta "tavallisesti asioista perillä olevasta lähteestä" ja ajoasentoa määriteltiin harjoitusradalla antaumuksella ynnä määrätietoisesti. Ajoin selkä kipeänä pari vuotta, kunnes sattumalta huomasin pienen istumakohdan vaihtamisen satulassa taaemmaksi vaikuttavan selvästi. Sattuma johtui siitä, että pleksi meni rikki ja ilmanpainetta vastaan tarvittiin vähän enemmän etunojaa. Uusi asento ei aluksi tuntunut luontevalta, vaikka juuri se luontevuus oli opettajan mielestä tärkein kriteeri. Totuin siihen kuitenkin nopeasti ja huomasin selkäkipujen hellittäneen.
Täytyy kyllä myöntää, että saattaa olla merkitystä silläkin, että pleksi aiheutti turbulenssia, jota vastaan joutui ehkä käyttämään lihasvoimaa. Tämä asia on epäselvä ja taitaa olla vaikea tutkiakaan, mutta tulkoon mainituksi.
Ohjaustangon vaihtaminen sopivampaan voi olla tarpeellista. Olen täältä lukenut, että parin sentin kahvojen paikan muutos tekee ihmeitä. Voi vaihtaa koko tangon tai tehdä uudet kiinnityspalat. Etu-taka suunnassa ja leveyssuunnassa vaan on vaikea tehdä kokeiluja kun ei ole sellaisia säätömahdollisuuksia, ellei ole konepajaa ja taitoja itsellä.
Satuloiden valmistusta henkilön mukaan on ollut maailman sivu aina hevosista asti ja lienee suurin syy juuri selkäkipujen välttäminen, istumalihaksista puhumattakaan. Kaltaiseni luuviulu saa takapuolensa kipeäksi herkästi, mutta näköjään siihenkin tottuu. Muutaman vuoden jälkeen ei enää ole ollut mitään väliä istumisen puolesta miten pitkään ajaa, vaikka mitään geelejä ym. pehmusteita en ole oppinut käyttämään. Ihan vakiomallin satulalla mennään.
Nevadan Annissa on melko tymäkät takaiskarit, Classicissa lienee samat. Vain jousilla on säätömahdollisuus. Anni antaa terhakkaat potkut takamuksiin joka pienessäkin routapatissa. On käynyt kyllä mielessä, että mitähän sellainen kyyti tekee vanhan miehen selkäruodon joustokyvylle ajan mittaan? Olisiko vaihdettava jotkin säädettävät takateleskoopit, vai pitäisikö luottaa vaan italialaisen insinöörin suunnitteluun?
-
Minulle jäi kansa/oppikouluajoilta vastenmielisyys urheiluliikuntaan. Siis itse tehtynä. Arvon kolleega Hajakentän kanssa kun olemme saman koulun, Etelä-Saimaan Epänormaalilyseon käyneitä, oli silloin ihan määräyksestä suoritettava juoksu-, kävely- ja polkupyöräkuntoilusuoritteita. Ei mannalta maistuneet. Eikä se fillarikaan ollut mikään 47-vaihteinen kevyt hiilikuitumankeli.
No, muutamia vuosia sitten lääkäri määräsi painonpudotusjuoksua. Ymmärsin itsekin sen tarpeellisuuden. Ja siniset salamat silmissä leiskuen metsäpolkuja pitkin jopa >10km / päivässä tuli mentyä. Ja tehosihan se. Vyö venyi niin, että piti tehdä uusia reikiä.
Em. koulun oppeja muistellessa tiedän aivan hyvin miten ja miksi juostaan ja liikutaan. Sen huomasin, että hyvin pitkälti - ainakin minulla - on kyse mielialasta. Taannoin tuli kerralla muita ongelmia, että on jäänyt liikunta vähiin, kun mieli ei ole riittänyt. Ja menneellä viikolla lisäsivät "aasin kuormaa" vieläkin.
-
Melominen on aika hyvää treeniä moottoripyöräiliälle, tasapainokin kehittyy mukavasti. Kajakkia hallitaan kallistamalla niinkuin moottoripyörääkin.
Suosittelen :)
-
Mutta onko moottoripyörällä ajaminen hyvää treeniä melomiseen?
-
Mutta onko moottoripyörällä ajaminen hyvää treeniä melomiseen?
Niinpä :) Kallistuskin menee sisäkurviin ja meloessa ulkokurviin...
-
Itselläni oli sitkeitä selkävaivoja välilevy yms ongelmien kanssa koko 2000-luvun alun.
Nyt, (koputtelen päätäni) on selkävaivat hävinneet.
Cali isolla pleksillä ja ajoasento selkä täysin suorana tuntuu sopivan rangalle.
Varsinkin kuluneille niskanikamille.
Takaiskaritkin pehmeähköissä säädöissä ei ainakaan pahenna tilannetta.
Liikunta on nykyisin melkein pelkästään ns hyötyliikuntaa maalaistalon yllä pitämisestä jms.
Nuorena tuli oltua monilahjakas liikkumiseen ja tuli luonnostaan monin tavoin kuntoiltua.
Edellytyksiä olisi ollut varmaan ihan huipullekin, esim keskipitkillä juoksumatkoilla ja muissa missä kevyssä rakenteesta on etua.
Mutta ei silloinkaan tullut koskaan treenattua mitään.
Juoksenteli tyttöjen perässä ja vaikka sulkapallon.
Huomasi oikeastaan vasta 50-kympin jälkeen että luonnostaa luotu kuntopohja rupesi rapisemaan ja ehkä siitä johtuen samoihin aikoihin tuli hajoitoitettu niin paikkoja että nykyisin oikein mikään "laji" ei oikein sovellu.
Uintti poikkeuksena, tarttees varmaan...
Se on niin totta että kehostaan kannattaa pitää jotenkin huolta, saattaisi säästyä monelta harmilta.
-
Juuri tullut kotiin pelistä. Tunti kovaa peliä. Vaihdettiin pallot kevyisiin, peli muuttui radikaalisti hikisemmäksi, kun palloa PITÄÄ lyödä. Erät venyivät varttiin. Aiemmin kestänyt nippu nappa kymmenen minuuttia. Pienellä muutoksella paljon irti tästäkin lajista.
-
jep jep, pieni kevyt ukko niin helppo istuskella millen pleksin takana tuulensuojassa, yhtä lailla helppo oli hölkätä maantien laitaa, nuorena oli lasset ja muut idolit helppo hakea mallia, suunnistusta ja harrastettu joitakin vuosikymmeniä, muutamia kymmeniä tuhansia kilsoja tullu hölköteltyä selkä aina kestäny mutta nyt rupee polvet yms kiukuttelemaan, tänä vuonna jukola enossa kotoa matkaa 600 km paluun ajo suht hurja valvotun yön perään, paimiossa kun oli jukola menin fillarilla alotukseen ja takasin kotio saunaan . . .
-
"
Harrastuksen alussa käytetään nylonista ja korkista valmistettua palloa, joka on kestävämpi kuin aidoista sulista tehty pallo. Pelitaitojen ja lyöntivarmuuden kohentuessa useimmat pelaajat siirtyvät käyttämään aitosulkaista palloa sen parempien lento-ominaisuuksien vuoksi. Kaikki kilpailuluokat käyttävät nykyään sulkaista palloa. Sulkapallot jaetaan edelleen kolmeen nopeusluokkaan, jotka merkitään värinauhalla vihreästä punaiseen. Keskinopeaa sinistä suositellaan, jos sulkapalloa haluaa oppia pelinä. Hitaat pallot sopivat niille, jotka haluavat aina lyödä palloa täysillä. Punaiset taas niille, jotka eivät halua lyödä ollenkaan. Säilytä sulkaiset pallot aina suljetussa tuubissa. Paras paikka on viileä ja kostea tila. Sulkapalloja ei saa säilyttää pakastimessa. Kosteus on tärkeämpi kuin lämpötila (kuitenkin oltava plussan puolella). Ihanteellinen kosteus on 80-100%. Huoneolosuhteissa pallot säilyvät hyvinä muutaman kuukauden.
"
-
isolla pleksillä ja ajoasento selkä täysin suorana tuntuu sopivan rangalle
Toisille sopii, toiselle ei...
Minulla auttoi palaaminen "kypärä edellä" ajoasentoon, jolloin rankaan ei kohdistu läheskään niin paljon painetta vrt. selkä suorana istuen.
T,
Jukka
-
Minulla auttoi palaaminen "kypärä edellä" ajoasentoon, jolloin rankaan ei kohdistu läheskään niin paljon painetta vrt. selkä suorana istuen.
T,
Jukka
Juuripa suureksi osaksi tästä syystä vaihtui H-D Dyna Grisoon. Oli sitten etu- tai keskitapit, pleksi & selkänoja niin selkä pisti hanttiin. Nyt kun mennään pää edellä on hyvä ihmisen olla.
-
Niin on erilaista kullakin asennoissa.
Edellinen pyörä oli Breva 1100. Ergonomia kaikin puolin kohdallaan mutta, ohjaustangon korotussarjasta huolimatta, ajoasento liian etunojainen. Huomattavasti helpompi on ajaa California Adamantilla jonka ajoasento on suoraan California III:sta paitsi ohjaustanko hieman leveämpi ja satula hieman alempana. Ohjaustanko tulee syliin ja istutaan tankissa kiinni. Selkä pystyssä ja suorassa. Linkissä kohdassa noin 10 sek on vilaus ajoasennosta jolla jaksaa ajaa pidemmänkin matkan päivässä. https://www.youtube.com/watch?v=3RAzgDKJ_hk
Samaa ajoasentoa pyrin jo tekemään California 1400:seen laittamalla siihen geelityyppisen Touring-satulan (kaksivärisyys kaupan päälle) ja leveimmät sekä pidemmälle taakse tulevan ohjaustangon. Ajoasentoa kuvaa ehkä mielikuva kottikärryjen työntämisestä. Ohjaustankoa liikutetaan sylissä pyörän poikkisuuntaan. Myös kaasukahvan asennolla murtuneelle ranteelleni on merkitystä. Pitää koittaa myös apehanger-tyyppistä ohjaustankoa. Valitettavasti ohjaustangon vaihto C14:sta on varsin työläs.
Mutta vielä testaus on tekemättä lukuun ottamatta "kylmien tyyppien" ottamista Kerholla. Eiköhän ajokelejä alkaisi jo toukokuussa olemaan. Nyt sataa ajoittain räntää ja vettä.
-
Mulla on Calissa maantiellä etukumara, kädet reilusti eteenpäin, asento. Toimii mulla parhaiten, kun ajoviima sitten hoitaa suurimman osan kannattelusta. Radalla istun lähes tankilla.
-
Löytää omaan viihtyvyyteen sopiva asento on tosiaan isossa roolissa varsinkin jos kurvailee pyörällä pidempiä matkoja.
Ja miksei muissakin asioissa...
-
Jos on selässä välilevyongelmia, on mahdollisimman pysty ajoasento yleensä selän kannalta paras, sillä silloin paine kohdistuu tasaisesti välilevyihin ja nikamien muihin osiin. Mitä enemmän ajoasento menee etukumaraan, sitä enemmän välilevyt pullistuvat taaksepäin ja saattavat alkaa painaa hermoja aiheuttaen muun muassa ns, "iskiasoireita". Selkävaivoja on kuitenkin kovin montaa sorttia (muistakin syistä kuin välilevyistä johtuvia) ja siksipä toisille varmasti sopii etukumarampi ajoasento paremmin. Itse tykönäni jännään hieman sitä, miten Brevan ajoasento passaa omalle selälleni. Jos sopii huonosti, lähtee Breva väistämättä kiertoon.
-
Juu, Junkers:in kanssa just tuota mieltä omakohtaisilla kokemuksillani.
Ja jos niskanikamat on rankavaivana, niin löytää sellainen sellainen setuppi missä pää heiluu ajaessa mahdollisimman vähän ja pää pystyssä lienee kyse ihan samoista asioista.
Potan paino päässä hieman etukenossa turbulensseissä johti mulla siihen että 800km kotiin ja aivan hillitön hartiasärky ja puutunut vasen käsi oli melkein toimimaton.
Ei auttanut buranat, niin nopeasti kotiin kun uskalsin ajaa ja tauko makuulle 50km välein, ei ollut motoristin päivä mulle se.
Mutta opin monta asiaa ja nykyinen kattaus on hyvä, se on ryhdikkäästi mentävä, hah.
-
18 maratonia, 15 vuotta ei niin pehmeää kamppailulajia=neljä polvioperaatiota, joista kaksi turhaa, nivelvaivoja, kulumia, kolotuksia jne. Maku aktiiviseen liikuntaan jokseenkin vähäinen. Ajatuksena oli elää vauhdikkaasti, kuolla nuorena ja jättää hyvännäköinen ruumis. Joltain osin lienee herkkyyskausi ohi. Viimeksi selkä viikon kipeänä kun tuli kaadettua pyörä paikaltaan ja piti nostaa se lievään ylämäkeen. Henkisen kärsimyksen ja viikon kumarassa kulkemisen lisäksi yksi vilkun lasi meni. Ajoasento myös käy käsivarsien ja yläselän päälle. Myös grisossa oli sama juttu, vaikka siinä ruoto jokseenkin suorassa.
-
Jos on pään tai niskan lihaksistossa tai luissa tai hermoissa, jne vaivaa niin lääkärinlausunnolla saa vapautuksen kypärän käytöstä. Onhan se hieman kaksimielistä.
Tieliikennelaki kertoo.
89 § (15.11.2002/954)
Suojakypärän käyttö
Kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä tyypiltään hyväksyttyä suojakypärää, jollei hänen sairautensa tai vammansa taikka muu erityinen syy sitä estä, ajettaessa:
1) moottoripyörällä;
2) kolmipyörällä, raskaalla nelipyörällä ja kevyellä nelipyörällä, jota ei ole varustettu korilla tai turvakaarella;
3) mopolla;
4) moottorikelkalla;
5) ohjaustangolla ja satulamallisella istuimella varustetulla maastoajoneuvolla ja traktorilla, jota ei ole varustettu korilla tai turvakaarella.
-
Toi olisikin hauskuuttavaa ajaa ilman kypärää lääkärintodistus mukana "vapautuksesta".
Voisi paperi kulua nopeasti asiaa tiellä tutkivien käsissä..
-
Saisi takuuvarmasti juttukavereita. Tai ei niitä nykyään näy kuin joinain teemapäivinä. Tosin pitäisi keksiä mikä pitää pään lämpimänä kun sataa. Uimalakkiko?
-
Pystyin jarruttamaan kaatumista mutta kun on lähteäkseen niin eipä sitä enää tietyn pisteen jälkeen estää voi, pehmentää vain. Vähällä totisesti pääsin. Ei jälleenmyyntiarvo hirveesti laskenut. Selästä ei niin väliä. Ajattelin kyllä että pitäiskö hommata jonkinlaiset kaatumaraudat, sillä vaikeuksia saattaapi olla saada
rosso corsan uutta katetta. Mutta käyttöesineitähän nämä...
-
Hitto, kun en tiennyt tuota kypärättömyysmahdollisuutta. Minulta avarrettiin elokuussa kaularangasta selkäydinkanavaa, kun ei enää meinanneet käskyt mennä perille jalkojen ja käsien lihaksiin. Lääkäri kielsi tenniksen kuukaudeksi ja moottoripyörällä ajamisen seuraavaan, eli tähän ajokauteen asti. Yksi painava syy oli kypärän aiheuttama lisä päähän kohdistuviin G-voimiin, ei kai oikein luottanut siihen keinoainevälilevyyn ennenkuin se luutuu paikalleen. Jäi upea syksy kokonaan ajelematta.
-
Ei muuta kun lippis takaperin päähän ja kylille. Kotopaikkakunnassa oli eräs vapautuksen saanut. Ajeli tosin jo mopolla. Lentäjän nahkakypärä suojana.
-
Hitto... tulee ihan huono omatunto kun ei ole kropassa mitään ajamista hankaloittavaa asiaa... ja minäkin olen viisikymmenluvun hedelmä... :) tosin päiväunet duunin jälkeen ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, toisaalta olen huomannut että yöunen laatu kärsii jos vetää liian pitkät päikkärit... Talvella sattunut tapaturma on jossain määrin jättänyt olkapäähän arkuutta mutta huoli pois, vaimo hoitaa paikat kuntoon Kalevalaisella jäsenkorjauksella... toimisi varmaan monen Gruppolaisenkin vaivoihin... Miettikääpä sitä...
-
Ei ole syytä potea huonoa omatuntoa, jos on paikat kunnossa, vaan iloita siitä. Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, Guzzi-kuskit ovat hieman varttuneempaa porukkaa ja kuljetut kilometrit ja tehdyt askareet ovat monille jo jälkensä kroppaan jättäneet. Omassa kaveripiirissäkin juttu väistämättä joskus kiertyy näihin iän mukanaan tuomiin vaivoihin. Ihan tähdellinen keskustelunaihe se on tämäkin ketju. Jos asian haluaa nähdä positiivisen kautta, niin voihan näistä erilaisista kokemuksista joku löytää apuja hyvän harrastuksen jatkumiseen tai saada ainakin jonkinmoista vertaistukea omaan eloonsa. Kohti kesää ja paranevia ajokelejä tässä kuitenkin ollaan menossa.
-
Terveisiä punttisalilta. Selkäkone, vatsakone, ylätalja, alatalja, hauiskone. Kuntopyörällä lämmittely ja jäähdyttely.
Jos jollain ei ole vielä ilmaista kunnan ylläpitämää kuntosalia jankuttakaa omalle kunnanvaltuutetullenne niin pitkään, että asia järjestyy. Lieneekö kukaan laskenut: kuinka paljon sairaanhoitokuluja säästyy, jos kansalaiset hoitavat terveyttään omatoimisesti? Ai niin... kohtahan ne ovat maakunnan kuluja, eivät kunnan.
Punttisalilla on sekin hyvä puoli, että jos vähänkin pitää muistikirjaa, voi helposti seurata kuinka saavutetun kuorman määrä kasvaa tai pienenee. Voi sitten lisätä tai vähentää käyntikertoja sen mukaan mikä on tavoite. Ja kaiken näkee liharyhmäkohtaisesti. Nykyisin kun vatsalihakset ovat vahvemmat, ei enää selkä ole ajaessa c-kirjaimen muotoinen ja kipeytymistä ei tule.
Ortopedit varoittelevat vanhempaa väkeä liiallisesta venyttelystä jänteiden kiinnityskohtien rappeutuman vuoksi. Kiinnitys rapsahtaa poikki helposti ja korjaus on vaikea juttu. Rappeutuminen alkaa jo 40+ iässä kun meitä ei suunniteltu kestämään paljoa pitempään. Siinäkin se punttisali on paikallaan kun ne laitteet on siten suunniteltu, että lihas menee aina liikeradan oikeisiin mittoihin, eikä venytys ole tarpeen sen päälle, mikäli asiat tehdään oikein.
Tuanoinnii... vahvistaakohan se Guzzilla ajo selän luustoa? Minulle ainakin ortopedi näytti kuinka pitää treenata katkenneen käden luuta nyrkkeilysäkkiä lyömällä. Se paukku kuulema vahvistaa luustoa. Samaa suositeltiin kokovartalomallisesti lenkkeilemällä tai naruhyppelyllä. Anni ainakin potkii terhakkaasti takamuksille ja se tuntuu koko selän mitalla.
-
Mie kävin viimeksi kuntopunttisalilla joskus 90-luvun alussa, kun se tuki muuta urheiluharrastusta.
Parikymmentä vuotta sitten lopetin urheilun lähes kaikessa muodossa. Ainoastaan sulkapallo ja snooker jäi.
Sulkapallo loppui reilu kuusi vuotta sitten, kun sairastin akillesjänteen katkeamisen, kun hajonnut nilkka jäi varttimillin jäykemmäksi kuin ehjä nilkka. Sen huomaa parhaiten, kun laittaa ajokenkää jalkaan.
Nykyään liikunta on hyötyliikuntaa ja koirien kanssa metsässä kimpoilua.
Mitään vikaa ei ole missään. Ei edes paino nouse, vaikka sitä runsaalla oluen juonnilla kovasti yritän... ;D
-
Kaaduin kuukausi sitten laskettelurinteessä - lopputulos kolme jännettä olkapäästä irti pokki. Nyt jänteet on ommeltu kasaan ja oikea käsi on kantositeessä. Ennusteen mukaan olkapää on kunnossa joskus tulevana syksynä. Eli ajokausi on ohi ennenkuin pääsi edes alkamaan. Nyt harkitsen vakavasti Stelvion myymistä ja mietin sitten jatkoa, jos olkapää tulee vielä ajokuntoon.
T. Kake
-
Stelvion myymistä
???
Enimmät Guzzistit ovat selvinneet takaisin tien päälle. Viimeviikolla sattui puheeksi asiakaskäynnillä että Guzzi oli ollut kovasti kiikarissa mutta hinta oli jäänyt epäsopivaksi. Näytin sitten kuvan omasta: "sehän on kyykky!". Kovin loiva on V11 Sport, että siinä mielessä pitäisi mennä.
-
Ei paljoa ole tähän mennessä vielä ajaminen tuntunut kropassa, lukuunottamatta Calin kyytiä. Jotenkin vaan Calin pysty ajo-asento käy selälle. Perän jousitus/iskun vaimennus ei nyt tunnu olevan itselle sopiva, vähän liian kova ja joustovarat pieniä, voinee olla myös ominaisuus ei vika? Toki voihan iskunvaimennuksessa olla jo jotain pientä kulumista/kuoleentumista, jos ja kun iskarit lienevät alkuperäiset (vm 96). Brevan ja Aprilian kanssa vastaavaa ilmiötä ei ole tullut vastaan samoilla ajomatkoilla.
-
Minulla selkä pysyy kohtuukivullisena vain kun se on pystyssä ja suorassa kohtisuoraan maanpintaan nähden. Centauroa kunnostelen mutta tuskin pystyn ajamaan sillä kovin montaa kilometriä. Paremmin nykykuosissaan mutta alkuperäinen ajoasento siinä pyörässä on aivan hirveä selälle. Kaikki paino joka tulee käsille on pahasta ja jos selkä on kaarella on se pahasta. Ristiselän tuki on välttämätön. California 3 ja taakse ulottuva ohjaustanko on ok. Mielellään jopa pieni takanoja ja iso pleksi tai suojaava kate. Ohjaustanko ei tarvitse olla korkealla kunhan siihen ei vain tarvitse tukeutua.
California 1400 olen muutellut varsin runsaasti saadakseni siihen miellyttävän ajoasennon. Testaus vain tuntuu siirtyvän säiden ja muiden asioiden vuoksi toukokuun lopulle. Siihen on vaihdettu, satula, ohjaustanko, astinlautojen asento ja asennettu lukuisia pikkujuttuja jotka parantavat ergonomiaa ajaessa.
Kaverilla on sellainen H-D jossa kädet on taivasta kohden mutta ei erityisen leveällä. Kertoi sen olevan parasta hänen selälleen. Lupasi antaa kokeilla. Hän on minua melkein kymmenen vuotta vanhempi ja osti H-D:n liki kokoikäisen japanipyöräilyn jälkeen. On ääneen kiroillut että meni paljon vuosia hukkaan. Olisi pitänyt hankkia amerikanpyörä jo ajat sitten. Sitä minullekin lämpimästi suosittelee. Lisäksi, kuulemma, pääsee bikerpiireihin. Pitää vielä harkita.
-
Ei paljoa ole tähän mennessä vielä ajaminen tuntunut kropassa, lukuunottamatta Calin kyytiä. Jotenkin vaan Calin pysty ajo-asento käy selälle. Perän jousitus/iskun vaimennus ei nyt tunnu olevan itselle sopiva, vähän liian kova ja joustovarat pieniä, voinee olla myös ominaisuus ei vika? Toki voihan iskunvaimennuksessa olla jo jotain pientä kulumista/kuoleentumista, jos ja kun iskarit lienevät alkuperäiset (vm 96). Brevan ja Aprilian kanssa vastaavaa ilmiötä ei ole tullut vastaan samoilla ajomatkoilla.
Se voi hyvin olla tuo ajoasennon muutos. Parilla kaverilla ei välilevyt kestä suoraselkäisyyttä satulassa mutta etukyyryssä ajaa vaikka Norjaan.
-
Näin se varmaan on. Selät ja kropat on erilaisia. Calin takapään jousitusta, kun olen paikallaan "pumpannut" niin en osaa löytää siitä vikaa ja ajotuntuma on muuten ihan ok. Yleensä ajamme kaksipäällä Calilla. Siinä tulee painoa noin 160 kg, mutta tuohon ja isompaankin painoon matkapyörän jousitus/iskunvaimennuksen voisi kuvitella olevan tarkoitettu. Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää oleva, mutta vaatinee jousi-iskaripakan irrottamista. Anyway, tuolla mennään tämä kesä.
-
Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää oleva, mutta vaatinee jousi-iskaripakan irrottamista. Anyway, tuolla mennään tämä kesä.
Minkäs merkkinen takaiskunvaimennus pyörässäsi on?
Yleensä niissä on joko "hidassäätö" jousikuorman muuttamiseen kahdella päällekkäisellä mutterilla haka-avaimella joka löytyy pyörän alkuperäisistä työkaluista tai sitten on jousikuorman pikasäätö jota sitäkin operoidaan haka-avaimella. Useimmissa on myös heilahdusnopeuden säätö pikanupilla joko vaimentimen ylä- tai alapäässä. Jousen 3- tai 5-asentoiseen säätöön on työkalu myös työkalupussukassa.
Tarvikevaimentimissa, halvimmissa, ei ole kuin korkeintaan jousipaineen säätö.
Kun säädöt ovat oikein se ensinnäkin parantaa mukavuutta, ajo-ominaisuuksia ja sitä kautta myös turvallisuutta.
Valitettavasti näkee moottoripyöriä joissa on vuotavat iskarit mutta renkaat viimeisen päälle. Sitä on vaikea ymmärtää.
-
Valitettavasti näkee pyöriä, joissa on vuotavat iskarit..
-
alkuperäinen ajoasento siinä pyörässä on aivan hirveä selälle
Mutta jotain jännittävää siinä on... Ja 4V moottorin viimeinen versio, Carrilloineen päivineen.
Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää olevan
Minulla kun ei ole kokemusta kun Cali Stonen "primitiiviversioista" (jousta saattoi kiristää avaimella, ikävät ja työläät kaksi "mutteria"), arvelen että eikö tuossa jotain säädettävää ole. Olen aina ihmetellyt että miten ne laittaa niin halpoja vehkeitä pyöriin, joita on ajateltu kaksi päällä ajettavaksi... Liitteenä yksi Cali III manuaalin kuva (taitaa olla aivan liian vanha, tosin).
-
Vakio Centauron ajoasento kävi jollain perverssillä tavalla minun kropalle. Tankoa olisi pitänyt vähän hienosäätää. Ajoin yhden viikonlopun aikana hulppean koeajon Ekun Centaurolla.
-
Camnin laittamassa kuvassa takajoustintuesta on iskunvaimentimien parhautta. Jousen pikasäätö avaimella ja vaimennuksen säätö nupilla tosi pikana. Valitettavasti kaikki eivät ole löytäneet tuota säätönupikkaa sillä se on kumisuojuksen alla tai se on asennettu runkoa kohden. Laite on huollettavissa. Kyseessä on alkuperäinen Koni.
Myöhemmin on ollut Bituboa ja Sachs-joustintukia. Ehkä muitakin. Valitettavasti.
Centaurossa ei ole ride-height-säätöä mutta jousen säätö muttereilla ja moniasentoinen paluuvaimennuksen säätö. Lisäksi säädettävyys kaasunpainetta muuttamalla. Etu- ja takatuenta ovat molemmat WP:n tuotteita.
Koska takapään korkeuden säätö puuttui niin rakensin sellaisen. Teen siitä kesän mittaan jutun sillä Centauro on parasta aikaa työn alla. Käyn laitteen perusteellisesti läpi. Uudet laakerit ja tiivisteet sekä pikku puutteiden korjausta. Mitään varsinaista vikaa siinä ei ole ilmennyt mutta on ollut vain vuosia ajamatta.
-
Kuvan pamppu on Konin Dial-a-Ride. Sitä nuppia kannattaa pyöräyttää liikeradan päästä päähän tasaisin väliajoin. Silloin säätö toimii varmemmin kun sitä tarvii. Hyvät kamppeet. Lariossani tuli samanlaiset asennettuina.
-
Tuli muuten tästä selkähommasta mieleen oma vaivan kaltainen. Työkseni saan istua ihan riittävästi toimistossa. Esim eilen iltasella olin katsomassa joukkuevoimistelun kevätnäytöksiä (??!?). Istuimet olivat perinteisesti kovat lehterit liikuntahallissa. Vajaan tunnin kohdalla selkäni alkaa saada tarpeekseen. Ei vaan kestä sitä kovalla istumista. Kramppaa ja jumittaa. Saman olen huomannut, kun työpäivän päälle lähtee kyläilemään ja istua nakotetaan keittiössä kovilla tuoleilla. Kohta olo alkaa olla sietämätön ja kaipaa pehmustetta.
-
Tunturi TT... vastaus on SI-nivel... todennäköisesti jumissa :(
-
Tuo tulee esille ainoastaan kovalla istuen. Pyörän päällä voi istua mielin määrin, samoin muuten pehmeällä. Kai se on otettava ryhdyttävä huolehtimaan myös itsestään, että ryhtyy käymään hyvällä jäsenkorjaajalla tai hierojalla.
-
Töissä käytän pyöreää "pillerituolia" jossa on ilmapatja. Ymmärrän sen niin, että selkälihakset joutuvat tekemään koko ajan töitä ja vahvistuvat, kun keho ikään kuin "tasapainoilee" tuolilla. Aluksi ei kärsinyt istua kuin pätkiä siinä, kun selkä "väsyi", totuttua tykästyin. Taas on ollut viitisen viikkoa koko lailla huonoa - ei siihen auta kun oikea saliharjoittelu. Nyt on vältettävä salilla liikkeitä, joissa paine yrittää painaa selkäruotoa "kasaan" (nostot käsillä) - välilevyt eivät tykkää, pursuilevat. Venytys taas on hyväksi.
-
Jäsenkorjaaja on ainoa oikea henkilö joka saa kropan kuntoon. Hieroja saa paikat suurinpiirtein auki mutta vaivat palaavat varmasti. Oikea jäsenkorjaaja havaitsee raajojen asentovirheet, korjaa mahdollisen skolioosin, SI-nivelen asennon ym. Lonkkanivelen kestoikä on 150 vuotta, oletetut lonkkavaivat johtuvat reisiluun asentovirheestä ja koululääketiede tarjoaa vaivaan puukkoa ja tekoniveltä vaikka ongelma olisi hoidettavissa kalevalaisella jäsenkorjauksella jota on tehty vuosisatoja...
Ja mistäköhän tämä vuodatus johtuu? Ihmiset eivät kyseenalaista lääketiedettä koska lääkäri on auktoriteetti jota ei voi kyseenalaistaa. Kenellekkään ei tule mieleen miten näitä vaivoja hoidettiin "vanhaan hyvään aikaan" esim. 1800 luvulla... Vaimoni on koulutettu jäsenkorjaaja, vyöhyketerapeutti, psykologinen vyöhyketerapeutti, hieroja yli 18 vuoden kokemuksella. En minäkään ollut uskoa että näillä metodeilla voidaan parantaa änkytystä, ADHD:ta, koliikkia, lapsettomuutta, erektiohäiriöitä ym. ihmisen elämää hankaloittavia asioita...
Saatte hyvät Gruppolaiset miettiä että mikä vaiva johtuu mistäkin, kaikki asiat eivät ole niin huonosti miten saattaisi olettaa...
-
Eräs kaverini poika (minun ikäiseni itseasiassa) on kalevalainen jäsenkorjaaja. Täytyy kysyä häneltä mielipidettä.
-
Erinomaista että alueella on tuttuja jotka tietävät asiasta... vaimo on nyt kurssilla Hämeenlinnan lähistöllä, todennäköisesti joudun koekaniiniksi heti huomenna ;D
-
Ensimmäinen lyhyehkö lenkki Brevalla tehty. Ajoasento tuntuu jokseenkin passelilta kropalleni. Aika näyttää onko ensivaikutelma oikea. Pyörässä on pleksin sijasta paikallaan tuollainen pieni sport-mallin kate. Ajoviima toki tuntuu vahvasti yläkroppaa vasten, mutta samalla oli poissa Nevadan pleksin takaa tuttu tuulen kohina ja riepottelu kypärän tienoilta.
Selkävaivojen hoidosta sen verran, että en näkisi asiaa tuollaisena "joko - tai" -asetelmana. Kuten tästäkin ketjusta ilmenee, vaivojen kirjo on laaja ja toiselle selkävaivaiselle on pysty ajoasento paras, toista pysty asento ahdistaa. Näille löytyy ihan pätevät selitykset koululääketieteestä. En halua mitenkään väheksyä erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, mutta en näe niitä myöskään mitenkään kategorisina koululääketieteen korvaajina. Kun minulta aikanaan repesi yksi välilevy ja välilevyn sisusmassa pursui hermokanavaan muodostaen sinne kovan hermoa puristavan kokkareen, oli leikkaushoito ainoa oikea tapa hoitaa asia. Tuo väärään paikkaan päätynyt välilevymassa olisi toki arpikudoksen tavoin ajan myötä sulanut pois itsestäänkin, prosessi vain olisi kestänyt niin kauan, että jalkaterän nostoa ohjaava hermo olisi ehtinyt puristuksissa ollessaan kokonaan kuoleentua. Monet asiaa tuntemattomat toki yrittivät väittää minulle, että selkävaivani olisi korjaantunut jumppaamalla, mikä oli täyttä roskaa.
Mielestäni vaihtoehtohoidoilla on oma tärkeä roolinsa, erityisesti ajoissa aloitettuina, jolloin niillä varmaan voidaan estää vakavampien vaurioiden syntymistä. Kun esim. lonkka- tai polvinivel on syystä tai toisesta jo pahasti vaurioitunut, on tekonivelleikkaus varmasti paikallaan. Nuoruusvuosilta muistan senkin, että vaurioituneen polvinivelen ainut hoitotapa oli tuolloin usein nivelen jäykistäminen, mikä kyllä haittasi melkoisesti normaalia elämää. Ei ollut pienviljelijän helppo painaa traktorin kytkintä suoralla jalalla. En kyllä tohtisi nimitellä lonkkavaivoja "oletetuiksi" vaivoiksi, kyllä meillä on paljon ihmisiä, joilla on aivan todellisia lonkkavaivoja. En oikein ymmärrä, miten pahasti kuluneet nivelpinnat voisivat korjaantua kalevalaisella jäsenkorjauksella. Entisaikojen hoitotavoista ja niiden vaikuttavuudesta puhuttaessa kannattaa pitää mielessä sekin, että esim. 1800-luvulla ihmisten keskimääräinen elinikä oli huomattavasti lyhyempi kuin nyt, joten nivelvaivat eivät välttämättä ehtineet tulla ongelmaksi ennen kuin keuhkotauti tai jokin epidemia oli jo lopettanut maallisen vaelluksen. Ainakaan köyhemmällä väestöllä ei myöskään ollut ylipainoa, joka on nykyään merkittävä nivelvaivojen syy.
-
Itse uskon kyllä ihan koululääketieteeseen, mutta tässä tapauksessa voisi oikeanlaiset "niksauttamisesta" olla hyötyä. Mitä katselin tuon si:n tietoja, niin oireissa on paljon yhtäläisyyksiä. Jostain lukkotilasta sillä saralla voisi olla kyse. Hoitomuotona nimittäin käytetään voimaharjotteita ja niistä ei minun kohdallani ole puutetta. Jonkinlainen jumitus kävisi oireisiin kyllä. Olen kyllä siitä kärsinyt ennekin. On nimittäin jäänyt joskus selkätreenin jälkeen veto päälle useammaksi päiväksi. Sen sai purettua hieroja ja olinkin aika pehmeä kaveri pari päivää.
-
Olet oikeassa, Junkers... kaikki vaivat eivät tietenkään korjaudu ilman puukkoa tai koululääketiedettä varsinkin jos on kyse akuutista vaivasta, ei vaihtoehtohoidotkaan ihmeisiin pysty. Mutta mitäpä näistä jaarittelemaan, jokainen tuntee oman kroppansa parhaiten ja osaa hakea vaivoihinsa asianmukaista hoitoa tarpeen mukaan, oli se sitten koululääketiedettä tai jotain muuta...
-
Kuusi vuotta sitten tutkittiin selkäni magneettikuvausta ja röntgeniä hyväksi käyttäen kuten myös ortopedin ja muun tutkimuksen perusteella. Ukkoa käännettiin ja väännettiin. Selvisi se mitä epäiltiinkin: kaksi niveltä murtunut ja painunut kasaan alaselässä. Lisäksi kaksi välilevyistä oli muuttanut paikkaansa. Selkäydinkanava ahtautunut. Ajoittain ei oikeaan jalkaan kulje komennot tai sen asentotieto ei mene päähän asti.
Vaihtoehtoina iso leikkaus ja epäonnistumisen vaara. Toisena laittaa ukko eläkkeelle työkyvyttömänä. Sikäli loogista että selkä meni osittain rikki jo työtapaturmassa mutta oli sitä ennen jo hajonnut osittain. Vamma oli vanha ja johtunut selkärangan ylikiertymisestä joka oli aiheuttanut murtuman nivelessä. Tapahtumahetkeä en osaa tunnistaa. Varmaan joskus enduropyörällä sählätessä. Siinähän on sen verran adrenaliiniä suonissa että pikku kolhut missään tunnu.
Ortopedi sanoi hyvästeiksi että todennäköisesti nivelet luutuvat toisiinsa kiinni eivätkä klunksahtele odottamattomasti omia aikojaan. Pahempi klunksahdus saa hetkeksi jalattomaksi. Toisin sanoen ihminen kaatuu, tai paremminkin sortuu paikalleen. Portaita ei voi aika-ajoin mennä alaspäin. Hyvänä päivänä sekin onnistuu. Kaiteet ovat tärkeitä. Ylöspäin menee hyvin.
Tuttavat ja ja jotkin ystävätkin tyrkyttävät luontaisia hoitotapoja kuten aiemmin mainittuja jäsenkorjaajia ja muita terapeutteja. Pari kertaa olenkin käynyt. Molemmilla kerroilla kivun kanssa lähtenyt pois. Piti pyytää keskeyttämään kivun takia.
Jos on jotain rikki ja väärin niin en usko että millään manipulaatiolla hommaa korjattaisi. Sen sijaan kramppiin menneitä lihaksia voi elvyttää fysikaalisella hoidolla ja hieronnalla. Mutta lihasrelaksantti hoitaa senkin kotisohvalla helpommin. Pikku pöllyssä maailmakin tuntuu paremmalta.
Vaiva on joka hetki läsnä. Voimakkailla lääkkeillä saa kivun pois (silloin kun se iskee) mutta se taas tekee sen että tuleekin rasitettua huomaamatta kyseistä kohtaa ja vaiva pahenee väliaikaisesti. Jos ei pysty makuulla olemaan niin pitää nousta istumaan tuoliin jossa on ristiselän tuki. Puoli tuntia siinä niin voi mennä jälleen odottelemaan unta. Nukahtamislääkkeet auttavat asiassa. Vain oireita hoidetaan, ei itse kohdetta.
Olen varautunut ajoneuvoteknisesti: Auton ajo sujuu kohtuudella kunhan käy välillä oikomassa koipia. Moottoripyörällä (kaksipyöräisellä) ajo sujui jo viime vuonna tyydyttävästi. Nyt on ajoasentoa muokattu monella tapaa lisää. Odotuksissa on että pääsisi tankillisen kerralla ilman pysähtymistä. Lisäksi on kolmipyöräinen mp jossa myös ristiselälle on tukea ja pysty ajoasento. Niin kuin viimeisenä vaihtoehtona moottoripyöräilylle jos jalattomaksi pyrkii menemään. Siinä on optio jopa käsivaihteelle. Takajarrua varten, jos asiantila vaatii, pitää tehdä muutoksia hallintalaitteisiin.
Eläke on ollut parasta lääkettä itse vaivaan. Voi suunnitella ja ajoittaa asiat omien kykyjen mukaan. Kovin vähän saan päivässä aikaan. Mutta melkein joka päivä tapahtuu jotain. Tänään pidän lepopäivää. Eli suunnittelen....
-
quote author=motomatti link=topic=6644.msg63502#msg63502 date=1493562503]
Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää oleva, mutta vaatinee jousi-iskaripakan irrottamista. Anyway, tuolla mennään tämä kesä.
Minkäs merkkinen takaiskunvaimennus pyörässäsi on?
Ei tässä meidän Calissa näytä olevan muuta kuin jousipakan kiristysmahdollisuus. Nyt kun se on löysimmillään, niin voiko kiristys auttaa "vähän pompottavaa" jousituntumaan? Pikemmin tuntuisi tarvittavan isompi liikkuvuutta, skaalaa jousitukselle, joka vaatineen koko setin vaihtamista? Valitettavasti en voi tarkistaa merkkiä, kun ollaan täällä Mandellon maisemissa, aurinkotuolissa rötkötellen, viinilasi kädessä ;D.
-
Matkapyörään, jos sillä matkaillaan, paras jousitus ja iskunvaimennus olisi sellainen jonka voi säätää olosuhteiden mukaiseksi. Se tarkoittaa kolmea lähtökohtaa:
1. Pyörän kuormaus.
Pienellä kuormalla jousi voi olla löysemmässä ja samoin iskunvaimentajan asetus. Periaatteessa suhde näiden välillä on melko vakio kuormasta riippumatta. Mukavuus on sitten arvostusjuttu. Joku tykkää pehmeästä ja hieman lelluvasta kyydistä. Toinen arvostaa jämäkkää. Molemmat vaativat hieman erilaista ajotyyliä. Joka tapauksessa kuorman kasvaessa pitää sekä jousta että vaimennusta kiristää.
2. Tien kunto.
Kun tien rakenne on huono joutuu todennäköisesti tinkimään mukavuudesta turvallisuuden ja ajettavuuden eduksi. Löysä jousi pohjaa ja löysä iskunvaimennus aiheuttaa ohjausongelmia.
3. Ajotapa.
Aktiivinen ajotapa suosii jämäkkää jousitusta ja iskunvaimennusta. Cruisailu päinvastaista lähinnä mukavuuteen tähtäävää ajettavuutta. Hyvällä alustalla voi saada halutessaan molemmatkin jossain määrin yhtä aikaa mutta yleensä se vaatii ainakin säätämistä kun ajotavasta ja -olosuhteista siirrytään toiseen.
Guzzeissa, mutta ei kaikissa, on yleisesti ollut vuosikymmenien mittaan hyvä tai jopa erinomainen jousitus. Useimmissa jopa laajasti säädettävissä oleva. Valitettavasti ei ole käyttäjät aina tietäneet mahdollisuuksista. Syy siihen on että ei ole tutustuttu kirjallisuuden (Omistajan käsikirja) kautta pyörän ominaisuuksiin. Moni kokeilee kyllä huippunopeutta mutta harva kokeilee jousituksen huippuominaisuuksia. Syyksi tähän näen japanilaisen moottoripyörätekniikan: monissa niistä on vain perusjousitus jota ei edes voi säätää. Tehdään vain hyvää keskiarvoa. Toki poikkeuksiakin on mutta yleensä vasta hintavammassa mallistossa.
Monelle Californian omistajalle olen näyttänyt että tämä nuppi tässä on jousipaineen säätö ja tämä toinen, samassa pumpussa, on paluuvaimennuksen säätö. Sitten kuulee ettei ole uskaltanut koskea niihin nuppeihin kun ei tiedä mitä tapahtuu kun niistä vääntää. Ovat joskus jumiutuneetkin käytön puutteessa. Vastavuoroisesti ne tarvitsevat silloin tällöin huoltoa. 80-lukuisissa ja 90-luvun alussa oli oikein teknisiä ratkaisuja vaimennuksessa. Valitettavasti vain harva arvostaa niitä vaan moititaan monimutkaisiksi ja huollon puutteessa sitten vikaantuvat.
Paljon on myös malleja jotka ovat ilman säätöjä, edessä ja takana. Säädöt siellä kuitenkin on: pitää vain hieman purkaa jos haluaa säätää jousipainetta ja vaimennusta voi muuttaa vaimenninnesteen viskositeettiä vaihtamalla. Pidemmällekin voi mennä mutta se on jo vaativampaa lajia ja pitää tietää kunkin komponentin toiminnan vaikutukset.
Omiin pyöriini vaadin säädettävyyttä alustaan. Perusmalleissakin on eroja. Halvemmissa säätöjä on vähän tai sitten kalliin mallin hintaa on kompensoitu halvemmilla komponenteilla joissa osa perussäädöistä puuttuu. Näin ainakin uuden C. 1400-sarjan suhteen. Itse olen omissa pyörissäni suosinut keskiarvoa jämäkämmällä puolella olevaa jousitusta. Hieman huonomman mukavuuden korvaa korvien välissä tunne paremmasta turvallisuudesta yllättävissä tilanteissa.
Pääosin keula jossa ei ole näkyviä säätöjä riittää perussuorituksiin ja on riittävän kantava. Enemmän vaaditaan takajouselta ja sen iskunvaimennukselta. Kuormituksen vaikutukset kumuloituvat useimmiten juuri takapäähän.
Monilla on katupyörissään, ainakin puheiden mukaan, ratasäädöt. Se on aivan turhaa. Ei tiellä ajeta kuin radalla. Lisäksi tiellä on heittoja, kuoppia ja likaa joita radoilla ei ole joten jousitusta ei silloin ole sopivaa käyttää maantiellä. Ajo voi tällöin olla rasittavaa eikä yleensäkään miellyttävää.
Pitäisi varmaan tehdä tutkielma aiheesta milloin on syytä epäillä että alustan toiminnassa on sanomista. Hyvässä ja pahassa. Sitä odotellessa jotain muuta.
-
Tuollainen oikeasti räväkkään menoon säädetty alusta on kamala arkiajossa. Itse säädin oman Calin sellaiseksi ja esim työmatka-ajo oli suht raastavaa. Sitten palauttelin leppoisampaan menoon keulan ja hivenen löysensin takapäätä. Kävikin niin, että unohtui seuraaville ratapäiville tällaiset asetukset. Yllättäen ajo maistui paremmalta! Tuntui jopa nopeammalta, sai enemmän renkaista irti. Sen koommin olen pitänyt keulan siinä jäykkyydessä ja hienosäätänyt takapäällä.
-
Eikös alustan jäykkyyssäädöt ole arkea rata-ajoissa?
Ainakin kisakäytössä.
Kova alusta kovalle ja tasaiselle, pehmeämpi kuoppaiselle ja märälle lienee peruslähtö?
Yhtä Bemarin K- mallia ajoin ja oli ihan rangan rikkovissa säädöissä nykyisillä hoitamattomilla pikkuteillä.
Nykyisin pyörän omistaja on kyllä säätänyt pehmeämpään suuntaan alustaa.
Omassa Calissa ei pohjaa keula, eikä jää perä vaappumaan vaikka kuoppia mutkissa, kai ne sitten on kohdallaan.
-
Mistä voi tietää onko jousitus oikeissa säädöissä? Ei mistään.
Pitää vain kokeilla.
-
Itse tykkään kovahkosta, kun omassa sellainen alusta on tehtaan puolesta. Ääriolosuhteista en tiedä, kun radalla on tullut käytyä vaan vähän ilmaa haistelemassa, mutta oma selän/ajomukavuuden/"tientuntopalautteen"/turvallisuuden suhteen olen himosäätäjä. Takapään sisäänjouston menovaimennus ("compression") erityisesti vaikuttaa mukavuuteen, mutkaiset asfalttitiet kun tuppaavat olemaan syrjemmällä ja myös kuoppaisia. Samaisissa olosuhteissa ulosjouston paluuvaimennus ("rebound") vaikuttaa taas miestäni "pompotukseen" tässä normiajossa. Staattinen ja lastattu painauma onkin sitten hankalampi juttu, vaatii kaveria mittaushommiin. (Kuva lienee Aprilian varikolta - siellä taitaa olla jousituksen valmistajan puolesta omat miehet ja säädöt joka lähtöön...)
-
Olkoonkin säätäjä joka lähtöön, mutta kuljettajan feed backia tarvitaan. Jos kuski ei tiedä mitä haluaa ei teknikko osaa säätää.
-
Teknikko katsoo telemetriasta ja kellosta: "Jousitus pelaa hienosti, pidä vaan se kaasu pohjassa niin tulee hyvä aika".
-
"Ei tässä meidän Calissa näytä olevan muuta kuin jousipakan kiristysmahdollisuus. Nyt kun se on löysimmillään, niin voiko kiristys auttaa "vähän pompottavaa" jousituntumaan? Pikemmin tuntuisi tarvittavan isompi liikkuvuutta, skaalaa jousitukselle, joka vaatineen koko setin vaihtamista? Valitettavasti en voi tarkistaa merkkiä, kun ollaan täällä Mandellon maisemissa, aurinkotuolissa rötkötellen, viinilasi kädessä Grin. "
Tuolla "jousipakan kiristämisellä" säädetään vain ajokorkeutta, eli sisään- ja ulosjoustovaran suhdetta. Jousi ei siitä jäykkene eikä löysty. Kannattaisi varmaankin kokeilla kiristää, eli lisätä sisäänjoustovaraa, jos sulla vaikka pääsee jousitus jopa pohjaamaan ja siksi "pompottaa".
-
Jousi ei siitä jäykkene eikä löysty
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt ja omalla kohdalla tarkistanut: jouset eivät ole progressiivisia. Jousien kiristäminen ei (ainakaan valmistajan dokumentaation mukaan) vaikuta mihinkään muuhun kuin ajokorkeuteen, eli lastattuun painaumaan (toki lastaamaton painauma myös muuttuu siinä samalla).
-
V7 ja V9 ovat toistaiseksi minulle vieraita. Vähempi muutenkin pikkulohkoisiin tullut tutustuttua.
Mutta California mallisto T3:sesta 1400:seen on tullut tutuksi ainakin pääpiirteittään. Taakse olen aina valinnut joustintuet joissa on jousen säädön lisäksi ainakin paluuvaimennuksen pikasäätö. Joihinkin on joutunut laittamaan jämäkämmät jouset. Tässä siis stereoperäjuttua.
Stereoperäisessä pyörässä on yleensä valmiina hyvä kantavuus. Karkeasti voitaisiin sanoa että painuma pyörä lastattuna olisi noin neljännes tai kolmannes koko jouston matkasta. Avoimesta takaiskarimallista se on helppo päätellä tai mitata. Pitää olla vain se testipaino läsnä.
On olemassa monia makuasioita miten jousituksen pitää toimia. Jotkut tykkäävät pehmeästä ja joillekin pitää olla kovahko tuntuma tiehen. Italialaiset ovat pääosin, Californioissakin, päätyneet melko jämäkkään perusratkaisuun. Kaikki eivät tunnu siitä pitävän. Vasta 1400-malleissa on luovuttu osittain jämäkkyydestä perusmukavuuden hyväksi. Siltikin mallistossa on ainakin kolmea eri jousituskokoonpanoa.
Suurimmassa osassa Californioita on säädettävä etu- ja takajousitus. Löytyy ainakin jousipaineen säätö ja paluuvaimennuksen säätö. Uusimmissa ja halvimmissa malleissa tästä on luovuttu. Keulaa ei voi säätää kuin purkamalla ja kokoamalla uudelleen. Tosin paluuvaimennusta voi niissäkin säätää nesteen viskositeettiä vaihtamalla.
Tärkeämpi on kuitenkin takajousitus. Sieltä löytyy se kantavuus sekä isolla että pienellä kuormalla. Kuten edellä on sanottu ei jousi muutu jäykemmäksi mutta sitä kiristämällä saadaan kantavuutta parannettua joissain rajoissa.
Usein ajettavuusongelmat tulevat isolla kuormalla ja kovassa vauhdissa. Heiton tai montun ylityksessä jos tapahtuu pohjaanlyönti usein niin se ei ole normaalia. Toki ihan ääritilanteessa, kun monttu tai patti on oikein iso niin silloin saakin vähän täräyttää takamukselle mutta silloin kuljettaja on saattanut ennakoida huonosti tilannetta. Esimerkiksi vauhti on ollut liian suuri tien kuntoon nähden.
Jos jousitus tuntuu muutoin mukavalta mutta aina isomman töyssyn jälkeen jää keinumaan ylös alas niin se on ongelma. Suoralla tiellä siitä ei ole suurtakaan vaaraa mutta kaarteessa pyörä kallistettuna kun tulee töyssy vastaan niin se aiheuttaa kolmea eri heilahdussuuntaa rungolle ja silloin voi kyydissä olla ikävää ja kuski joutuu tekemää töitä pitääkseen suunnan samana kuin tie. Heilahdusta voi vaimentaa lisäämällä paluuvaimennusta. Yleensä riittää se että töyssyn jälkeen on vain yksi jälkiheilahdus. Sen jälkeen on tasaista tai lähes tasaista menoa.
Paluuvaimennuksen säädössä on myös vaaransa. Jos sitä on tarpeettoman paljon niin peräkkäisissä töyssyissä paluuvaimennus on liian hidas ja jousitus ei ehdi iskujen välillä täyteen mittaansa. Jousella ei siis ole enää joustovaraa. Mutta kokeilemalla löytää.
Useimmissa laatuiskunvaimentimissa on ainakin kaksi säätöä: yksi jouselle ja yksi paluuvaimennukselle. Usein on enemmänkin. Joissakin iskuvaimentimissa pitää iskunvaimennin irrottaa säätöä varten. Toista vaimentimen päätä pidetään paikallaan ja toista kierretään niin vaimennusteho muuttuu. Se tieto miten alustaa säädetään on joko pyörän ohjekirjassa tai iskuvaimentimien käyttöohjeessa mikäli ovat tarvikkeet.
Kun otin käyttöön 1400 Californian, omaa sukua Custom mutta ei enää näytä siltä, testasimme tavaroiden ja kyytiläisen kanssa mitkä säädöt olisivat hyvät. Päädyin hiukan jämäkänpuoleiseen joustoon. Kiristin takajousia alkuperäisasennosta liki 20 mm. Tietenkin molemmilta puolelta saman verran. Työntömitalla mittasin. Se on kompromissi koska jousien säätö ei ole pikasäätö. Yhden hengen kuormalla ilman tavaroita ja toisaalta kahden hengen kuorma ja kaikki matkatavarat kyydissä. Silloin on pyörän päällä noin 260 kg kuormaa. Paluuvaimennus on yksin ajaessa kakkosasennossa ja täydellä setillä nelosessa. 5 on suurin lukema. Toki pyörä kulkee kuormattuna alempana kokonaisuutena mutta ei vaapu. Kuorma pitää ottaa huomioon siinä että pyörä reagoi hitaammin kun on painavampi. Kallistusvarat eivät ole tulleet vastaan kuin eräässä moottoritien rampissa yhden kerran.
-
On tullut luettua muutamaankin kertaa edellisissä kirjoituksissa tehdyt hyvät johdannot jousituksen lainalaisuuksiin.
Kiitokset niistä. Kertauksen vuoksi oma havaintoni oli, ettei californian takajousitus toimi yhtä hyvä kuin esim. Brevassa.
Jousitus ei vaan niele isompia töyssyjä ja hidasteita, vaan osin itse tulee otetuksi nämä iskut vastaan.
California takajousituksen kirjalliset tiedot olivat seuraavat:
IKON
Assempled in Austria
7610-1529 SP 8 07 - 05
Korea krominen on jousi-iskarisetti. Merkin ja mallin laadusta ei ole mitään käsitystä.
Mitään muita säätöjä en havainnut kuin jousen esijännytyksen säätö, joka nyt näytti olevan "löysimmässä" asennossa.
Vähemmän tieteellinen koeponnistus selvitykseksi joustovarasta:
Jousen noin mitta kiinnityspisteiden välillä:
1. Pyörä ilman kuljettajan painoa: 32 cm
2. Meitsi istuu päällä: 31 cm
3. Rouvan takaritsillä mallaamassa täyttä kuormaa: 28 cm
Taitaa olla niin, että isommissa kuopissa jouset käyvät kokolailla pohjilla maksimikuormalla. Mitään jälkivaapuntaa ei ole, joten iskarit näyttävät toimivan ainakin siltä osin. Kiva olisi kuulla joku arvio ko jousituksen laadusta. Kuullun perusteella lienee aika selvää, että laadukkaat ja säädettävät uudet jousi-iskarit parantaisivat oleellisesti ajo-ominaisuuksia. Se voisi olla sitten ensitalven työlistalla.
-
Muistelen, että kun KONI luopui moottoripyörien iskunvaimentimien tekemisestä, teknologia myytiin jollekin, joka rupesi valmistamaan niitä IKON-merkillä.
Saatan muistaa väärinkin. ???
-
Muistelen, että kun KONI luopui moottoripyörien iskunvaimentimien tekemisestä, teknologia myytiin jollekin, joka rupesi valmistamaan niitä IKON-merkillä.
Saatan muistaa väärinkin. ???
Muistat oikein.
Koni teki laadukkaita vaimentimia ja osassa niistä oli varsin runsaastikin säätöjä. Tyypillisesti paluuvaimennuksen säätö oli iskunvaimentajan yläpäässä kumisuojuksen alla. Muistaakseni neliasentoinen. Muutamassa pyörässäni on ollut ne ja ei pahaa sanaa. Tästä vaimennintyypistä on monta juttua koska likikään kaikki eivät olleet löytäneet kyseistä nippeliä ja tehdassäätö on 1 eikä se oikein riitä. Jos yläkorvakkeen alla on kumirenkula niin katso sen alle.
Sitten Konilla oli vaimennintyyppi jossa otettiin iskarin toinen pää irti säätöä varten. Sitä pyöritettiin vastaavalla tavalla kuin nuppia ja säätö muuttui. Tietysti hieman hankalaa reissun päällä.
Monta motoristiä olen tavannut jotka ovat valittaneet jousituksen ja iskunvaimennuksen toimintaa. Olen sitten kysynyt että mitkä säädöt olet laittanut. Yleinen vastaus on että ei mitään koska kaiketi huolto on laittanut ne oikein tai ei ole uskallettu koskea "tehtaan säätöihin".
On itsellekin käynyt niin että olen asentanut uudet takaiskarit, lähtenyt ajelemaan ja tullut harmitus että eivät nämäkään ole kovin hyvät. Valitin siitä kauppiaalle ja hän meni katsomaan: olin asentanut iskarit innoissani niin että säätönupikat olivat renkaan puolella. Sen jälkeen olen lukenut asennus- ja käyttöohjeet huolella.
-
Jeps, IKON jatkaa Konin viitoittamalla tiellä (http://www.ikonsuspension.com/ )
Hankin juuri V-ysiini uudet iskarit, koska nuo ensiasennuspökkelöt (KYB) ovat aika kamalat. Pikkuguzzeissa on ollut aina liian kova takajousitus ja tuo surkea "kymmenen kierrosta sentillä"- esijännityksen säätösysteemi vie hermot (tai se jää useimmiten käyttämättä ), joten päätin kerrankin investoida oikeasti pyörän ominaisuuksia parantaviin osiin.
Vaimennuksen säätö on neliportainen ja tosi helposti tehtävissä pyöräyttämällä valintapyörää vaimentimen yläpäässä. Esijännityksen säädössä on kolme asentoa ja sen tekee nopeasti vaimentimen alapäästä.
Nyt muutaman sadan kilometrin kokemuksella voin sanoa, että harvemmin olen mitään yhtä fiksua hommaa tehnyt. Iskarien mukana tilasin myös pehmeämmät jouset
( toimittaja kyseli käyttötarpeet ja painot jne. jonka mukaan jouset mitoitettiin) ja nyt Roamer etenee yksinkin ajaessa - säädöt 1/1 - röykkyiset mutkat (onko Suomessa muita?) takapyörä tiessä, eikä pomppien kuten ennen.
Retkikamat päällä (minulla niitä tunnetusti on aika paljon ;-) säädöt 2/2 ja homma toimi taas .
Suosittelen ainakin kaikille pikkuguzzin - Breva / Nevada omistajille.
-
Juurikin tuo säädettävä malli. Perusmallisessa IKON iskarissa ei näy olevan paluuvaimennuksen säätöä mutta tässä hieman hintavammassa on. Jos laatu on vähintäänkin samaa kuin Konilla niin ovat hintansa väärtit. Omat Konit ovat kestäneet vuosikymmeniä. Säätökiekkoa kannattaa pyöritellä pari kertaa vuodessa vaikka säätötarvetta ei olisikaan. Pyrkii jumiutumaan jos ei käytetä.
-
Mitä nuo Kaj kustansivat?
-
Tyyriithän ne ovat - viitisensataa kotiin toimitettuna.
Tulivat Ruotsin IKON maahantuojalta:
lasse@stotdampare.se
+46707904260
www.stotdampare.se
www.facebook.com/stotdampare
Ei tarvitse osata pakkoruotsia, bad english riittää. Palvelu erinomaista ja nopeaa.
Hän tekee myös huoltoja vanhempiin KONI-iskareihin jos joku tarvii..
-
Ihan ok hinta. Öhlinseistä saa maksaa käytännössä tuplat.
-
Calilla tuli ajettua viikonlopun aikana noin 600 km ja uutena vaivana alkoi sitten juuri pyörä matkaan pakattuna kuulumaan melkoinen kitinävikinä takajousista. Kitini kuuluu matalissa nopeuksissa, ilmeisesti muu meteli peittää äänen maantienopeuksissa. Vikinä ilmaantuu myös paikallaan, ei moottori käynnissä, kun antaa painoa penkkiin ja nostaa painon pois. Ei näytä vaikuttavan itse ajo-ominaisuuksiin tai en vaan huomaa sitä. Lienee nyt viimeinkin selvää, että talven huollossa viimeistään uusittavaa tuo iskarijousisetti. Vai onko oireet enemmänkin huolta, ajoturvallisuus huomioden, aiheuttavaa?
-
Voitele jouset ja nivelet jollain kuivavoiteluaineella näin ensiapuna. Et menetä kesän aikana mielenterveyttä..
-
Kuivavoiteluaine? Guukelista löytyi: "MoS2- ja PTFE-pohjaiset Loctite-kuivavoiteluaineet vähentävät kitkaa, ehkäisevät kiinnileikkautumista, suojaavat materiaaleja korroosiolta ja parantavat öljyjen ja rasvojen toimintaa. Jotain tällaista vai ?
Hyllyssä onkin tuota PTFE pohjaista ainetta.
Juu mielenterveyttä kyllä koeteltiin, kun saavuttiin leirintäalueelle. Pian telttapaikan löytymisen jälkeen säntäsi paikalle tietäjä, joka kertoi mpssäni olevan jotain vikaa moottorissa, kun noin kitisee. Rauhoittelin äijää, että jouset vaan valittaa...
-
Jep. Ei tahraa tuollaisessa kohdassa.
-
Tästä ketjusta tulikin mieleen,kun hommasimme rouvan kanssa uuden sängyn uudistettuun makuuhuoneeseen. Oli kyllä arvokaskin, patjat ja petari ovat vaahtomuovia ja silti maksoivat alennettuna ilman sänkyä yli tonnin. Petauspatja on älyvaahtoa. Tuntuu nukkumaan oikoessa kovalta, mutta mukautuu kroppaan ja kannattelee kauttaaltaan. En ole pitkiin aikoihin herännyt näin rennolla selällä! Aivan eri meininki kuin ennen.
-
Tästä ketjusta tulikin mieleen,kun hommasimme rouvan kanssa uuden sängyn uudistettuun makuuhuoneeseen. Oli kyllä arvokaskin, patjat ja petari ovat vaahtomuovia ja silti maksoivat alennettuna ilman sänkyä yli tonnin. Petauspatja on älyvaahtoa. Tuntuu nukkumaan oikoessa kovalta, mutta mukautuu kroppaan ja kannattelee kauttaaltaan. En ole pitkiin aikoihin herännyt näin rennolla selällä! Aivan eri meininki kuin ennen.
Voisiko siitä patjasta leikata pari palaa satulaa varten?
-
Tästä ketjusta tulikin mieleen,kun hommasimme rouvan kanssa uuden sängyn uudistettuun makuuhuoneeseen. Oli kyllä arvokaskin, patjat ja petari ovat vaahtomuovia ja silti maksoivat alennettuna ilman sänkyä yli tonnin. Petauspatja on älyvaahtoa. Tuntuu nukkumaan oikoessa kovalta, mutta mukautuu kroppaan ja kannattelee kauttaaltaan. En ole pitkiin aikoihin herännyt näin rennolla selällä! Aivan eri meininki kuin ennen.
Eikö ole jännä juttu, että paikka, missä ihminen viettää karkeasti laskien 1/3 osan elämästä, niin siihen investoidaan aika vähän suhteessa siihen, kuinka paljon siinä vietetään aikaa...
Silloin kauan sitten kun muutin kuningattaren kanssa samaan kotiin, niin päätettiin, että yhdessä asiassa ei nuukailla ja se on sänky.
Kunnon metallirunkoinen sänky (jota piti eka vuoden jälkeen vähän hitsailla... ;D) parasta patjaa ja petaria.
Nykyään uusitaan petari kolmen-viiden vuoden välein ja taitaa olla kolmannet patjat menossa.
Rahaa on palanut varmaan reilusti yli kymppitonni reilun 20 vuoden aikana, mutta hyvin on nukuttanut.
-
Nyt on joko tullut ajeltua vähät ajot väärissä paikoissa tai sitten on asiaa optikkoliikkeeseen. Tuollaista harrastajakuntaa kuin tuossa Camnin linkin Youtube-videossa ei kyllä ole Suomen suvessa tullut nähtyä.
-
Tästä ketjusta tulikin mieleen,kun hommasimme rouvan kanssa uuden sängyn uudistettuun makuuhuoneeseen. Oli kyllä arvokaskin, patjat ja petari ovat vaahtomuovia ja silti maksoivat alennettuna ilman sänkyä yli tonnin. Petauspatja on älyvaahtoa. Tuntuu nukkumaan oikoessa kovalta, mutta mukautuu kroppaan ja kannattelee kauttaaltaan. En ole pitkiin aikoihin herännyt näin rennolla selällä! Aivan eri meininki kuin ennen.
Voisiko siitä patjasta leikata pari palaa satulaa varten?
Reilulla tonnilla saat tulla leikkaamaan palan.
-
Tästä ketjusta tulikin mieleen,kun hommasimme rouvan kanssa uuden sängyn uudistettuun makuuhuoneeseen. Oli kyllä arvokaskin, patjat ja petari ovat vaahtomuovia ja silti maksoivat alennettuna ilman sänkyä yli tonnin. Petauspatja on älyvaahtoa. Tuntuu nukkumaan oikoessa kovalta, mutta mukautuu kroppaan ja kannattelee kauttaaltaan. En ole pitkiin aikoihin herännyt näin rennolla selällä! Aivan eri meininki kuin ennen.
Eikö ole jännä juttu, että paikka, missä ihminen viettää karkeasti laskien 1/3 osan elämästä, niin siihen investoidaan aika vähän suhteessa siihen, kuinka paljon siinä vietetään aikaa...
Silloin kauan sitten kun muutin kuningattaren kanssa samaan kotiin, niin päätettiin, että yhdessä asiassa ei nuukailla ja se on sänky.
Kunnon metallirunkoinen sänky (jota piti eka vuoden jälkeen vähän hitsailla... ;D) parasta patjaa ja petaria.
Nykyään uusitaan petari kolmen-viiden vuoden välein ja taitaa olla kolmannet patjat menossa.
Rahaa on palanut varmaan reilusti yli kymppitonni reilun 20 vuoden aikana, mutta hyvin on nukuttanut.
Meidän tapauksessa ei kyse edes ole nuukailusta. Edellinen jenkkisänky oi kymmenen vuoden ikäinen. Sekään ei ollut ihan harkitsematta ja tinkien hankittu. Näköjään se ei sitten kuitenkaan minulle sopinut.
-
Nyt on joko tullut ajeltua vähät ajot väärissä paikoissa tai sitten on asiaa optikkoliikkeeseen. Tuollaista harrastajakuntaa kuin tuossa Camnin linkin Youtube-videossa ei kyllä ole Suomen suvessa tullut nähtyä.
Ehkä olet ollut väärässä paikassa oikeaan aikaan.
Eipä tullut moottoripyöräily mieleen itsellekään.
-
Lidlissä on ajoittain ns älytyynyjä jotka muokkautuvat lämmöstä. Parin satulan kokoinen kustantaa vajaat parikymppiä.
-
Itselläni on ollut muutaman vuoden ajan käytössä Wellpur muistivaahtotyyny. Aivan ehdoton, ainakin kun nukun vain selälläni. Kyljellään nukkumiseen tyynyn tulisi ainakin minulla olla kymmenen senttiä korkeampi.
-
Taisin unohtaa että me Guzzimiehet ollaan varttuneempaa väkeä... Olen aikaisemminkin mainostanut täällä luontaishoitoja ja olen edelleen sitä mieltä että jos keho ei auta itseään niin viimeisenä vaihtoehtona on koululääketiede puukkoineen ja puntareineen... :) Olin itsekin hieman skeptinen asian suhteen mutta kaiken kropanparantamisen lisäksi luontaishoidoilla parannetaan esim. lapsettomuutta, änkytystä, ihottumia... asioita joista koululääketiede repii mojovia rahoja, lupaamatta tuloksia! Mietitään näitä, kukin omilla tahoillaan...
-
Näin sadekaudella olen polkupyöräilijä.
Joka päivä tulee jokunen kilometri asioidessa tai ilman asioita. Baarireissu kauempaankin kohteeseen sujuu edullisesti ja aika nopeaan.
Ajoneuvona on 22-tuumainen nuorisojopo. Siis alkuperäinen sellainen oranssi.
Taloyhtiön kaikkitietävä trikoopyöräilijä oli katsellut menoani ja kuulemma todennut että ei tuommoisen pitäisi kaksipyöräisen päälle nousta lainkaan. On polvikulmat ja ohjaustangon paikka ihan pielessä ja aivan väärät varusteet.
No, satula on hyvin alhaalla että ei tarvitse jalkoja oikoa kun polkee polkusimen alas ja ohjaustanko on niin korkealla kuin sen saa. Satualssa istuen yltää molemmat jalat maahan. Varusteet on ne mitkä kullakin säällä tarvitaan. Eikä varmasti yhtään ns. polkupyörävarustetta.
Päättelin saamasatani välillisestä palautteesta että polkupyöräilyynkin on olemassa jokin ohjeistus josta ei ole syytä poiketa.
Asun korkean mäen päällä. Joka paikkaan muutaman kilometrin säteellä pääsee alamäkeä enimmäkseen. Takaisin tullessa ottaa henkeen ja kun ei jaksa polkea niin voi kävellä hiljakseen.
Tämäkin asia jää kun tulee lumi maahan. Ei ainakaan pitkälle uskalla lähteä. Suksia ei ole eikä tule.
-
Jos tarkoitus on kuntopyöräillä, kannattaa pyörän mitoitukseen kiinnittää huomiota. Siihen löytyy asianmukaisesta pyöräliikkeestä kyllä apua. Ergonomialla on todella suuri vaikutus harrastuksen mielekkyyteen.
-
Jos tarkoitus on kuntopyöräillä, kannattaa pyörän mitoitukseen kiinnittää huomiota. Siihen löytyy asianmukaisesta pyöräliikkeestä kyllä apua. Ergonomialla on todella suuri vaikutus harrastuksen mielekkyyteen.
Kiitos kannanotosta. En muuta käytäntöjäni. Paras mulle juuri noin kun on.
-
>:(
Alkaa olla 2,5 vuotta takana salitreeniä. Ihmeen hidasta tällä iällä kehitys. Olisi pitänyt aikaisemmin ostaa ammattiapua (PT), on sitten myös ruokavalio tapetilla. On ollut onneksi jo pitkiä hyviä vähäkipuisia jaksoja, että sopii olla siinä mielessä tyytyväinen. Tuossa kun nuoremman lapsen kaveri kovimmilla helteillä hilpaisi heti aamusta ulos juoksemaan, ymmärsin, kuten se runon tyttö nähdessään tanssivan karhun että "mikä on raskasta ja mikä on keveää"; pitäisi jaksaa paljon, paljon enemmän...
Tuonne hellejuttuihin liittyen, yllättäen moottoripyörillä ajavien ja kyydissä istuvien (sukupuoleen katsomatta) keskimääräinen paino vaikuttaa olevan laajemminkin keskimäärin ehkä yläkanttiin ("Finnterveys 2017: joka neljäs suomalainen aikuinen on lihava"). Oma painoindeksi kaikella tällä vaivalla: "olet ylipainoinen". Itse uskon uskovani faktoja: (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005767313.html (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005767313.html)), mutta ei tahdo sinni riittää tarvittavaan kärsimykseen...
PS.
Sattui silmään juttu ameritikan mp -kerhosta (vain naisille). Kas, sama kaiku on askelten...
-
Katoppa Mika amerikanrouvan hauista. Tuollainen sullekin tulee kun siellä salilla punttien kanssa hääräät. Siihen vielä reisilihakset päälle, niin alitehoinen Guzzi ei jaksa viedä sua ja lihaksia enää mihinkään. Mutta ei hätää. Boss Hoss on jo keksitty. Ja niistäkin nimenomaan sitten se isolohko. ;D
-
Kulunut oma selkä ja varsinkaan niska ei nykyisin tykkää ollenkaan jos ajoasento on muuta kuin selkä suorana.
Siihen kuosiin olen virittänyt polkupyöränikin.
Ohjaustanko mahdollisimman korkealle, satula toki polkimista etäisyydellä että koipi oikenee.
Satulakin vaihtunut leveään ja mukavaan.
Veetuilua on tullut itseään polkupyöräilyn asiantuntijoina pitäviltä, kaikki on kuulemma kyseisessä pielessä.
Mutta viis heidän mielipiteistä, se on mentävä oman fysiikan ehdoilla..
21 vaihdetta tuossa on tosin liioittelua, tulee ajattu vain viidellä pienimmällä, polkiessa ei kuntoiluhoppua ole.
Vaihdetaan kuljinta sitten jos kiirusta.
Liikkumaton kuntopyörä on tosiaan ihmeen suosittu, itse en ole koskaan ymmärtänyt mikä viehättää hiki otsalla kun ei edes maisema vaihdu.
Olisko salilla kanssapolkijoiden treenatut pakarat avain?
Ei tälläinen maalaistolla ymmärrä paljon muustakaan nykytouhussa.
-
Itsellä nuo polvet vaivaavat. Keväällä haittasivat pidempiä ajojakin. Oikeassa on ihan todettukin nivelrikkoa, mutta nyt alkanut tuo toinenkin oirehtia. Välillä on kuin vanhempikin ukko näiden kanssa. Onko kenelläkään kokemusta huonojen polvien kanssa glukosamiinisulfaatista? Eräs entinen lääketieteen alan töissä ollut, nykyinen kolleega vannoo sen nimeen.
-
Söin sitä ... taisi olla Artho Plus Balancea. Joku tommonen se nimi ...
Ei siitä ainakaan haittaa ollut. Mielestäni jopa hyötyä. Tulee talvisin harrastettua carving lumilautailua ja siinä on 60+ ukon polvet aika kovilla.
Motohommien suhteen olin välillä kilisemässä Vintagen kanssa kun kuluneeseen, oikeaan polveen sattui välillä ihan perkeleesti. Ajoin välillä takatapeilta ja lopussa rakentelin vielä lepuutustapit eteenkin.
Ongelma loppui kun vaihdoin 1400 laitteeseen.
No, tuohan on kallis ratkaisu, mutta tarkoitan sanoa, että homma on hyvin pienestä kiinni. 1400 vehkeissä polvikulma on pikkuisen enemmän auki ja jalka enemmän eteenpäin kuin vanhoissa Caleissa.
Edes V11 Guzzi ei ota mulla polveen juuri ollenkaan vaikka on ns. sportti.
Mutta nämä on hyvin yksilöllisiä juttua ja samoin taitaa olla se glugosamiittikin. Joillakin toimii, joillakin ei.
-
Glugadolia söin useamman vuoden, tuntui auttavan pienempiin niveliin, sormiin ja varpaisiin. Ehkä. Väittävät nykyään, ettei vaikutus eroa plasebosta. Pitäis varmaan hankkia plaseboresepti...
https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/nak05700&ved=2ahUKEwi1hICD5eDcAhWOZpoKHV1yCNoQFjAAegQIABAB&usg=AOvVaw2Yhm3Hw4CDjq1weVHgsuhL
-
Itse olen saanut osteopaatilta hyvää kartoitusta kropan virheasennoista ja jumeista. Ei niitä itse huomaa helposti. Eikä taikaiskusta kuntoonkaan. Lonkankoukistajia suosittelisin venyttelemään säännöllisesti, ne tuppaa lyhenemään ja kiristää sitten lantion seutua, saattaa tulla yhtä hyvin selkäongelmaa tai polven kipuilua. Alunperin halusin polvikivusta eroon että pystyisin paremmin tekemään jalkakyykkyä.
-
Mulla tuo oikean polven kipu johtuu nimen omaan kulumasta. Leikattu kertaalleen kymmenisen vuotta sitten. Alunperin reilut 20 vuotta sitten meni ympäri ja jotain hajosi jo silloin. Sitten kymmenen vuotta sitten alkoi menemään lukkoon suorana ja kipu sitä myöten sietämätön. Tähystysleikkauksessa poistettiin palanen, joka välillä jäi nivelpintojen väliin. Liu'ut polvessa on aika morjes. Katselin leikkausta monitorilta.
Ilmeisesti toinen polvi on ottanut sitten siipeensä, kun on pitänyt auttaa tuota huonompaa.
-
Tuota Arthrobalans Plus -nimistä tavaraa olen käyttänyt nivelvaivoihin. Oma tuntuma on, että siitä voisi olla jotain apuakin. Vaikutus voi tosin olla pelkästään psykologinen. En ole jaksanut enemmälti selvitellä, onko vaikutuksesta olemassa tieteellistä näyttöä.
-
Arthobalans Plus... siinäpä apu kaikkiin vaivoihin... kuten armeijassa Pectoralis joka auttoi kaikkiin vaivoihin, impotenssista ikävään... Kulumat johtuvat nivelten asentovirheistä jotka ovat hoidettavissa ilman lääkärin lähetettä. Valinta on jokaisen oma...
-
Kuten LeCallakin niin minullakin asettui ajoasento kohdalleen. Tänäänkin ajoin yli neljäsataa kilometriä ilman kipuja mitä nyt kankku hieman puutui.
Mutta ei tämä autuus tyhjästä syntynyt. Pyörän hankintahinta sentään oli edullinen mutta muutoksia ja osavaihtoja piti tehdä monenlaisia. Tärkeimmät ajoasentoon vaikuttavat asiat ovat isoin saatavilla oleva pleksi, korkea ja taapäin ulottuva ohjaustanko, geelisatula ja uudelleen asemoidut astinlaudat. Nyt ei tarvitse nojata ohjaustankoon vaan liki päinvastoin.
http://www.motomatti.fi/2016/12/astinlautojen-asennon-muutostyo_20.html
-
Mun tuo ei ollut asentovirhe, vaan polvessa oli valuvirhe ja siten "raja" oli väärässä paikassa. Meni sitten ympäri kuorman alla. Nostin 15 vuotiaana jotain pölliä. Veristä nestettä poistettiin polvesta muutamaan otteeseen. Lääkärit tai myöhemmin fysioterapeutti ei löytäneet virheasentoa. Muruina on polvi, sitä on huono kenenkään kieltää.
Kulumaa ei voi korjata ilman leikkausta, oireita pitäisi pystyä loiventamaan esim juuri glukolla.
-
En tiedä noista valmisteiden sisällöstä, mutta tsekatkaa sellanen ku MSM, sitä saattaa ollakin noissa valmistelussa mitkä niveliin pitäis auttaa.
-
Tulipahan taas lomalla todettua, että autolla ajaessa kipeytyy selkä prätkällä (Guzzilla) ei
-
Ei noissa Arthrobalans Plussaa koskevissa kommenteissa tainnut sitä kukaan kaikkivoipaiseksi ihmeaineeksi väittää. Kokemuksiahan noissa kerrottiin. Jopa jossain määrin aineen tehoa epäillen. On aika yksioikoista väittää nivelkulumien johtuvan vain nivelten virheasennoista, jotka voidaan korjata vaihtoehtohoidoilla. Niin nivelkulumien kuin muidenkin sairauksien ja vaivojen ilmaantumiseen vaikuttavat kovin monet tekijät kuten henkilön perimä (toiset vaan ovat alttiimpia tietyille vaivoille kuin toiset, kaikille ei jaeta lähdössä samanlaisia kortteja), elämän varrella sattuneet tapaturmat, runsas ylipaino ja kovin monesti vuosikymmeniä jatkunut niveliä raskaasti kuormittanut työ. Kun polvi tai lonkka on pahasti kulunut on varminta luottaa koululääketieteen apuun.
Mitä sitten tulee tuon armeijan Pectoraliksen käyttötarkoituksiin niin en omina varusmiesaikoinani (rapiat 40 vuotta sitten) kuullut sitä käytetyn impotenssin hoitoon. En tiedä onko myöhemmin varusmiehillä alkanut ilmetä merkittävästi impotenssia, vielä 1970-luvun puolivälissä pikemminkin epäiltiin varusmiehille jälkiruuan seassa syötettävän "jarrua" liiallisen potenssin hillitsemiseksi. ;D
-
Tiedän yhden tutun kaverin jolle ortopedialääkäri (kokenut) antoi ohjeeksi syödä Arthobalansia. Eli kyllä sitä näköjään ammattilaistenkin piirissä jotkut harrastavat. Varmaan siltä pohjalta, että "ei siitä haittaakaan ole". Sama lekuri lupasi kaverille tekonivelet lonkkiin ennen 60-vuotispäivää. On edelleen omillaan, ja ikää 65 vuoden huudeilla.
Mutta kuten jo aiemmin useampaan kertaan todettu, lisäaineiden mahdolliset hyödyt ovat yksilökohtaisia. Kuten ongelmien syntykin. Jollakin on tekonivel jo nelikymppisenä ja toinen hiihtelee kasikymppisenä omilla nivelillään Ylläksen hangilla.
-
Nyt minulla on asiat kunnossa. Voin tehdä juuri sitä mitä tein ennenkin eli ajaa pitkiä siirtymiä moottoripyörällä väsymykseen asti ja siten tuulettaa päätä.
Kaikki kuntoutukset ovat olleet turhia vaikka kävinkin niissä vuosikaudet vakuutusyhtiön maksamana. Olin siis eräällä tavalla vakuutusyhtiön hyppyytettävänä että palkka luistaisi. Siellä vouhkattiin suorituskyvystä ja heidän mielestään terveistä elämäntavoista. Ei kiinnostanut. Halusin eläkkeen ja sen sain.
Viisi vuotta on jo mennyt eläkkeellä ja 5 - 8 vuotta olisi vielä töitä jos en olisi eläkkeellä. Mieluiten elän loppuaikani niin kuin hyvältä tuntuu vaikka nämä terveysintoilijat pyrkivätkin tekemään elämästäni tylsää olemalla mielestään oikeassa ja sitä tietoa tuputtamassa. Samalla kun jäin eläkkeelle niin kaikki terveyshömppä ja lääkärissä hyppääminen loppui välittömästi.
Selkä on murtunut työtapaturmaisesti kahdesta kohtaa ja välilevyt vinksallaan. Vakuutusyhtiö ei vain halunnut leikkauttaa mutta ei sillä enää väliä. Olen sopeutunut tähän vajavaisuuteeni ja jatkan näin.
Olen myynyt liki kaikki moottoripyöräni joilla en kykene ajamaan. Muutama niistä tosin on tallissa ihan vain kuriositeettinä ja fiilistelyä varten.
-
Miten muuten teillä on ajoasennon kanssa, onko hankala pitää olkapäät rentona alhaalla? Itse havahdun vähän väliä siihen että hartiat on korvissa vaikka yritän pitää ne ennemmin alhaalla ja takana.
-
Itsellä ohjaustanko pitää olla korkealla niin olat ovat alhaalla. Ettei vahingossakaan nojaa ohjaustankoon. Menee lavat jumiin jos tarvitsee kurkottaa ohjaustankoon. Kyykkypyöräajat ovat osaltani takana päin.
-
Keväällä aina pitää tomutusajoa, että totuttelee ajorentouteen taas talven jäljiltä. Silloin kiinnittää huomiota siihen asentoon ja rentouteen. Kyllä se sitten jää päälle.
-
Nää on kyl merkillisiä juttuja. Itse vaihdoin HD:n lopulta pois kun ei ollut hyvä olla. Istuin suorassa eikä tarvinnut kurottaa mihinkään. Oli pleksi ja ne lowersit eli tuulisuojat etuputkissa, selkänojat ja kaikki. Oli tankoja matalasta apehangeriin, penkkejä 6 erilaista, jalkatappeja eteen/taakse. Selkä ei tykännyt mistään kombosta. Nyt kun saan Grisossa nojata suoraan tuuleen niin kylläpä maistuu..eikä mikään paikka kolota. Mut mie oonki vasta hieman päälle 60, ehkä vanhempana tilanne muuttuu :-\
-
Oli pleksi ja ne lowersit eli tuulisuojat etuputkissa, selkänojat ja kaikki.
Mulla on juuri nuo mainitut ja pari muuta apua lisäksi. Esimerkiksi astinlaudat niin että ovat riittävän korkealla ja hieman taempana ja hieman pystymmässä kuin vakiossa. Satula geelitäytteinen.
Ei ainakaan heti ole tarvis hankkia H-D:tä mukavuuden vuoksi. Mutta ei voi kieltää etteikö H-D:n satulassa ole helppo olla ja ajaa auringonlaskuun suoraa tietä. Voihan se olla että sitten vanhempana.... Hankkia vaikka siihen rinnalle.
Rönötyspyörä löytyy kyllä tallin perältä. Vain akku puuttuu. Huolto on tehty vaikka ei paljoa ole kilometrejä tullutkaan viimeiseen viiteen vuoteen.
-
Nuorempana kokeilin rönötyspyörään siirtymistä, ja liekö ollut sen seurausta, että vaihdoin pyörän autoon..Kyllähän se vanhemmallakin iällä on mukava ollut kokeilla rönötystä, mutta kun se tuska alkaa muuttua nautintoon paremminkin isommissa sakkonopeuksissa, niin ei kyllä lompakko kestä sitä vauhdin nautintoa. Suoralla selällä Californialla ei selkäongelmia ole lainkaan..
Jouko
-
Naku on paras. Katteilla olevat vaatii vauhtia tai vatsalihaksia.
-
Eiköhän jokainen ole yksilö myös mielyttävältä tuntuvan ajoasennon suhteen.
20km kokeilin etunoja nakupyörää ja kuluneet niskanikamat suositteli välitöntä rangan suoristamista omaan setuppiin.
Tosin oli sellainenkin vaihe että hermopinne niskasta helpotti hieman kun nojasi eteenpäin ja taivutti hieman päätä taakse.
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan...
-
On todellakin. Toiset vannovat nimenomaan katetun nimeen, vaikka eivät rajoituksia rikokaan, toisille taas se iso pleksi on se juttu.
Selästä sen verran, että meinaa välillä tuo iskias tökkiä kankkuun. Pitäisi ihan oikeasti hankkiutua hierojalle vedon poistoon..
-
Minä luulin kärsiväni noidannuolesta, joka äityi niin pahasti, että pahimmassa vaiheessa pääsin aamuisin peruuttamalla kontaten sängystä vessaan. Urheilulääketieteen erikoislääkäri ei nähnyt kuvissa mitään vikaa ja kirjoitti lääkkeitä. Lopulta menin laillistetulle kiropraktiokolle, joka huomasi, että minulta oli suoliluu (sakaranivel) pois paikoiltaan. Hän laittoi sen ojennukseen painamalla rajusti lonkkaa, kun olin kylkiasennossa.
On kuulemma hirveän yleistä, että ihmiset luulevat sitä iskiaaksi ja milloin miksikin. S-nivel menee väärään asentoon, jos jalka liukastuu jäällä, liukkaalla kivellä tai sitä astuu tyhjään reikään. Toinen puoli retkahtaa.Sitten isot selkälihakset menevät siltä puoleta lukkoon ja sattuu niin hemmetisti.
Muistin, että 1989 Antibesissä tosiaan horjahdin rantakivillä ja selkä oli ihan jumissa pari päivää mutta aukesi viinan voimalla.
Toinen mikä vetää sitä väärään asentoon ovat kireät etureidet. Ne tunnistaa siitä, että jalka ei taivu kunnolla taakse.
No joo, minä kykenen ajamaan moottoripyörällä kiitos Sampo Laisin ja Kim Roslinin. Siksi uskallan tässä laittaa ihan nimillä.
-
Clugosamiinia syönyt syönyt 8 v. varoiksi. Ei kuulemma korjaa jo syntynyttä nivelrikkoa, mutta voi ehkäistä uuden syntymistä.(lähde Ortopedi jonka nimeä en enää muista)Itsellä esim. akillesjänteiden aamujäykkyys vähäisempää. Liekö blaseboa. Aikanaan annoin 15vuotiaalle Lapinkoirallemme ao tuotetta ja koira kykeni nousemaan silminnähden notkeammin makuultaan. Uskoin plaseboksi, mutta vaimoni ei vakuuttunut kykyihini selvittää koiralle clugosamiinin vaikutusmekanismeja.
-
Se onkin herkkää hommaa tuo ajoasennon säätö. Omasta mielestäni säädin Jackalin tankoa vain aavistuksen eteenpäin, mutta pyörän käsiteltävyys keveni huomattavasti. Vaikka siinä on matalampi tanko kuin EV:ssä. Ite oon pitkähkö ja varsinkin pitkäkätinen, kai siihen saa paremman tuntuman ku tanko vähän nousee samalla kun kahvat siirtyy edemmäs.