Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: antero mäkelä - Maaliskuu 12, 2017, 19:08:14 ip
-
Mistä johtuu LeMans III:n volttimittarin lasin "huurtuminen" koneen käydessä?
Kuivuu kuitenkin heti kun sammuttaa koneen.
-
Ensimmäinen epäily on että mittariin on päässyt vettä mutta se ei pääse sieltä pois. Kun virta on päällä ja sähkö kulkee mittariiin niin se mittarin käämissä muodostaa hieman lämpöä ja muodostuu höyryä joka tiivistyy mittarin lasin sisäpintaan. Kyse ei ole huurteesta vaan veden tiivistymisestä. Tietysti, jos on pakkasta, voi höyry huurtuakin.
Otapa mittarin valopolttimo irti niin että mittari saa ulkoilmaa. Tee se jossain kuivassa ja lämpimässä paikassa jossa on kuivaa ilmaa että tapahtuu haihtumista. Hiustenkuivaajalla voi matkan päästä nopeuttaa tapahtumaa jos on kiire.
Tätä ilmiötä voi olla muissakin (sähköisissä) mittareissa varsinkin jos säilytys on kylmässä tallissa.
-
ei liity aiheeseen suoraan mutta joskus 70 luvulla kun oli heraldissa (auto) öljynpainemittari niin sehän ei ollut sähkönen vaan öljynpaine tuli putkea pitkin mittariin ja kun se hajosi ei ollut lasin takan huurua vaan öljyä . . .
-
Aika monella on käynyt koneremontin jälkeen niin että korin ja moottorin välinen maakaapeli on unohtunut kiinnittää. Arvaapa mistä meni "korvaava" maadoitus ja nousiko savua?
-
ei liity aiheeseen suoraan mutta joskus 70 luvulla kun oli heraldissa (auto) öljynpainemittari niin sehän ei ollut sähkönen vaan öljynpaine tuli putkea pitkin mittariin ja kun se hajosi ei ollut lasin takan huurua vaan öljyä . . .
Tuo öljypilli on muuten ollut aika pitkään briteillä. Kaverin Roverissa ihmettelivät joskus, että miten englantilaiset ovat saaneet mittaristonkin vuotamaan öljyä :D
-
Taannoin näin pyörän jonka liki hermeettinen ajotietokone/mittaristo oli saanut vettä sisäänsä. Siinä on vaara että elektroniikka ottaa itseensä. Kunhan saimme laitteen irti niin purkaminen olikin varsin helppoa vaikka siinä olikin tappitorxruuvinkannat. Onneksi löytyi pakin periltä reikätorxsetti ja saimme kapineen auki. Vika löytyi heti: kun pohjan aukaisi niin tiivistävä, melko hengetön o-rengas oli poissa urastaan. Vika on siis ollut ihan uudesta. Annoimme kuivua pari päivää ja laitoimme pohjan takaisin ja hieman liimaa o-renkaan lisäksi. Ei ole kuulunut sen jälkeen asiasta mitään. Ilmeisesti tuli kuntoon.
Hankalampi homma oli enduropyörässäni 90-luvun alussa. Pakkasaamuna satula oli kivikova ja helvatan kylmä istua. Kai sinne kesän aikana oli mennyt vettä. Sen kuivaaminen kesti kauan vaikka kerninnahka oli irrotettu. Superlontyyppinen täyte imee vettä tehokkaasti mutta luovuttaa tosi hitaasti. Vettä oli mutta ei niin paljoa että puristamalla sitä olisi saanut juurikaan pois.
Vesi mopedin kaasuttimessa esti pakkasella ryypyttämisen ja painoin ryypynnappia hieman kovempaa niin messinkiseen kohoon tuli reikä. Sekös harmitti.
Kuuluisa sanontahan kertoo että vesi on hyvää vain veneen alla.
-
Niitä tapauksiahan on tällä palstallakin ihmetelty, kun tiiviin mittariston sisällä on eläviä hyönteisiä. Mistä ne sinne ovat päässeet??
-
Ihan varmaan meilläkin on ikkunalasit sellaiset että kärpänen ei sinne pääse mutta silti siellä on. Peräti kuolleita.
Liittynee hyönteisen kehityskulkuun. Toukka voi olla aika soukka ja se on päässyt pienestäkin raosta sisään, kehittynyt loppuun ja kuollut ravinnon puutteeseen. Onpa se voinut olla aluksi pelkkä muna mutta sitten on tarvinnut olla myös ravinteita.
-
lasin "huurtuminen" koneen käydessä
Myös saksanpalstan mukaan (vanhempien) V11 mallien valkoisten Veglia -kierroslukumittareiden ominaisuus on, että tietyissä sääolosutheissa se vaan huurtuu. Minullakin on kyseinen mittari avattu ja "tiivistetty" - sitä ennen olin lämmitellyt kosteuden muutamaan kertaan pois - ei auta. No, huurtukoon sitten silloin kun sattuu sille päälle... Ehkä sen vuoksi kierroslukumittarin neula vaalenee enemmän kuin nopeusmittarin neula?
-
Eikös mittariin voisi porata reiän sopivaan kohtaan että "hengittäisi" kosteutta uloskin päin.
-
Silloin pitäisi vaan pystyä estämään kosteuden pääsy sisään niistä rei'istä.
-
lasin "huurtuminen" koneen käydessä
Myös saksanpalstan mukaan (vanhempien) V11 mallien valkoisten Veglia -kierroslukumittareiden ominaisuus on, että tietyissä sääolosutheissa se vaan huurtuu.
Myös tummapohjainen huurtuu kun on sopivan kylmää ja kosteaa. Ei ole mitenkään yritettykään tehdä hermeettiseksi.
Ainakin mittarivalorei'istä pääsee kosteus sisään. Ei ole tullut tehtyä asialle mitään. Luultavasti tiivistysyritykset
johtaisivat entistä pahempaan huurtumiseen.
-
Jep, niin tekee omassakin V11 vehkeessä, että huurtuu syksyn viileillä ja nimenomaan kiekkamittari.
Mulla oli siinä 2006 vuoden Vintagessa erityisen suurena ongelmana tuo juttu heti tuoreeltaan ja melko lämpöisilläkin keleillä.
Vaihdettiin takuuseen uusi kiekkakello ja vaivat jäivät sille tielleen. Että kyllä sille varmasti jotain oli/on tehtävissä. En vain tiedä että mitä. >:(
-
Tähän vaihdettiin Piikkiössä takuuseen uusi, oli samanlainen.
Annoin sitten olla.
-
Ei ole vielä moottoripyöräilyssä tullut tätä vaivaa, mutta veneilyssä kyllä. Tuli siihen kehitettyä ratkaisukin, jota on muutaman kerran sovellettu erikokoisissa mittaluokissa.
Lasikuituveneen mittaripulpetti sisältää paljon kojeita ja kondensiovesi oli alituinen vaiva, joka nieli kohtuullisesti vaivaa ja rahaakin.
Tehtiin mighitsaus suuttimesta luja nippa laatikon/mittarin pohjaan. Nipasta laitettiin kirkas muoviletku kannesta läpi muovipurkkiin, pohjalle asti. Purkki täyteen silicagel murua. Letku täyteen vanua, pölysuodattimeksi.
Letkun reikä purkin kannessa on aina sen verran falski, että hengitysilma kulkee siitä letkun ohi purkkiin, mutta voi sen tiiviiksikin tehdä ja toisen henkiletkun sopivaan paikkaan. Tarkoitus on, että ilma kulkee kuivausaineen läpi laitteeseen. Se kulkee kyllä, koska ilmanpaine alituiseen vaihtelee.
Silicagel on saatavissa jostain erikoisliikkeistäkin, mutta helpoin tapa on kissanhiekka. Se erityisen imukykyinen laatu on lähes pelkkää silicageliä.
Keväthuoltoon sitten kuuluu kissanhiekan vaihto. ;D
-
Joskus ostin myös kissanhiekkaa, jonka pussin kyljessä luki ISOLLA Silicagel, mutta ei se mitään ilmassa olevaa kosteutta imenyt, vettä kylläkin.
Kannattaa tarkistaa, että pussissa on oikeesti Silica Gel’ia. Esim. monissa lääkepurkeissa on aitoa Silica Gel’a ja se riittää ”mittarin kuivaukseen”.
-
Lämpimässä ilmassa on vettä eniten ja siitä silicagel ei vettä ota, antaa kyllä itsestään loputkin vedet pois. Kompressoitu ilma on aluksi kuumaa ja märkää ja se pitää ensin jäähdyttää, jos siitä pitää imeyttää vettä pois. Automaattinen paineilman kuivaaja toimiikin niin, että kompressorin kuumaa ilmaa ensin päästetään kuivauspatruunan läpi hukkaan märkänä ihan vähän ja sekotetaan joukkoon säiliön kylmää ja kuivaa paineilmaa. Näin kuivauspatruuna lämpenee ja kuivuu. Sitten vasta venttiilit kääntyvät kuljettamaan ilman jäähdyttimen läpi kuivauspatruunaan ja siitä hyötykäyttöön. Jäähdyttimessäkin on yleensä automaattisesti tussahteleva vesikuppi. Näin ei tarvitse kuivauspatruunaa ja sen silicageliä vaihtaa periaatteessa koskaan. Tällainen järjestelmä on usein suuritehoisen tutkan mikroaaltotehon siirtolinjan paineistuksessa. Siellä kun ei saa olla yhtään kosteutta. Sellaisia ovat esim. 9 GHz:n 300 kW:n pulssitehoa siirtävä aaltoputki, jonka leveys on n. 2,5 cm ja ilman painetta sen läpilyöntikestävyys ei riitä tuohon tehoon. Samoin on asia tutkalla, jonka pulssiteho on 1 MW ja kantoaallon taajuus 3 GHz ja aaltoputken leveys 7,5 cm. Sellaisten kanssa pelatessa on tullut tuo opituksi.
Minulla on ollut jo monena talvena autossa pari urheilusukan varresta tehtyä kissanhiekkapussia, eikä ole olleet ikkunat huurteessa sisäpuolelta. Pussit kuivaan pari kertaa talvessa saunan lattialämmitetyllä lattialla, jonka lämpö hyvin riittää. Siinäkin lämmössä siis silicagel luovuttaa vettä, ei ime. Kissanlaatikossa on toinen juttu kun vettä on runsaasti, vaikka olisi vähän lämminkin paikka. Silloinkin jää paljon märkää ilmaa ympäristöön.
Lääkepurkeista ja laitepakkauksista ym. kerätty silicagel on kyllä ihan käyttökelpoista uusiokäyttötavaraa tällaiseen käyttöön. Mainitsin kissanhiekan vaan siksi, että sen voi helpon saatavuuden takia vaihtaa. Ei tarvitse kuivata välillä ja käyttää samaa. Silicagel ei periaatteessa huonone, vaikka sitä kuivataan ja käytetään ja kuivataan ja....
-
Lämpimässä ilmassa on vettä eniten ja siitä silicagel ei vettä ota, antaa kyllä itsestään loputkin vedet pois. ....
Silicagel adsorboi lämpimässä ilmassa olevaa kosteutta erinomaisen hyvin, se on sen pääasiallinen ominaisuus ja luovuttaa omaa kosteuttaan vasta yli 100 0C lämpötilassa.
Kyllästynyt, märkä aine ei tietenkään mitään kosteutta ime.
Tuossa edellisessä halusin vain tuoda esiin sen, että ei kaikki kissanhiekka silicagel ole silicageelia vaikka pussin päällä niin lukee, mutta tuoteselosteessa (pikkuteksti) kyllä lukee mitä se on.
-
Kannattaa kerätä uusien vaatteiden mukana tulleet "do not eat"-pussukat. Ne on sitä itseään. Myös joissain vauvan vaipoissa on niitä ryynejä.
-
Ehkä tietoni ovat vanhentuneet. Olen ollut työmaalta poissa ja kohta 20 vuotta. Voi olla, että silicagel on alkanut olla yleisnimitys kaikille kuivausmateriaaleille. Vähän samaan tapan kuin mauser on työntömitta ja tampella joissakin maissa kranaatinheitin.
Kuivausryyni tuli meille Saksasta litran muovipurkeissa. Niissä oli kyljessä saksankielinen sisällys- ja turvallisuusseloste ja käyttöohje. Vain väriä vaihtava oli myrkyllistä. Kirkastakin oli ja vaaleanharmaata pölyävää pikkupallukkaa, joka koettiin huonoksi, en muista mistä syystä. Päädyttiin käyttämään sitä väriä vaihtavaa sen helppouden takia. Märkänä punaista ja kuivana sinistä. Purkin kyljessä sanottiin, että kuivataan korkeintaan 55°c lämpötilassa ja siinä se hyvin kuivui. Kuivausuunikin oli, sairaalan autoklaavista tehty malli koska siinä oli tarkka ja luotettava termostaatti, joka säädettiin 50°c kohdalle. Jos koitti käyttää liian korkeaa lämpötilaa ryyni meni melkein mustaksi ja pilalle.
Sain kerran aloitepalkkionkin kun keksin syyn siihen, että tiettyyn kohtaan laitteeseen toistuvasti syntyi vettä. Muutin kuivurin rakennetta niin, että paineilma ensin kunnolla jäähtyi ja sitten vasta meni kuivuriin.
Nykyiset laitteet ovat jo päässeet eroon paineilmasta, koska käytettävät tehot ovat vain murto-osa silloisista, eikä läpilyöntivaaraa ole. Silloiset laitteet ovat jo museossa, kuten minäkin. Olen kyllä nähnyt todella isoja silicagel säkkejä varastoiduissa panssarivaunuissa. En jaksanut kysellä, kuinka niitä säkkejä käytetään ja kuivaillaan ja mitä laatua ovat. Tuskin kuitenkaan kissanhiekkaa.
Ehkä asia on tukittavissa: Tiivis iso muovilaatikko, mielellään kirkas kansi. Sen sisään hiuskosteusmittari ja märkä rätti ja hetken kuluttua mittarin luku. Sitten mukaan kissanhiekkapatruuna, riittävän iso ja siten, että ei kosketa irtoveteen. Mittarin luvun jälkeen selviää imeekö se kosteutta lainkaan ja pienellä seurannalla, miten paljon ja missä ajassa. Ehkä saman voi toteuttaa kuumassa saunassa. Tosin... hiuskosteusmittari näyttää lämpötilasta riippuvaa suhteellista kosteutta, mutta näkee sen kuitenkin, muuttuuko kosteus kuivauspatruunalla.
PS. Tuo kertomani järjestely kyllä on toiminut juuri mittarien ja mittaripulpettien kuivauksessa meriolosuhteissa. Joskus myös isompaan lasikuitupulpettiin on mahtunut sisälle sellainen kissanhiekka kangaspussi, joka toimii todistetusti myös. Ehkä on vaan ollut hyvä tuuri sen materiaalin valinnan kohdalla.
-
Hyvin toimii myös typpitäyte. Kaasutiivis kapine ja ihan pieni typpiylipaine sisään. Typpi on vaaraton ja halpa kaasu. Näitä tuli joskus asennetuksi mm. Hajakentän kertomiin sovelluksiin - noihin tutkavehkeisiin.
Saattaa tosin olla mekaanis-teknisesti haastavaa saada tuollainen järjestely pyörään tai paattiin. Mutta toteutuksesta pääsee varmastikin lehtien sivuilla. Tai ainakin Il Falconeen... ;)
-
Yksinkertainen on joskus kaunista. On tullut kokeiltua menestyksekkäästi sellaistakin patentoimatonta ihmettä, että antaa sen mittarikotelon vapaasti hengittää. Alimpaan kohtaan muovikoteloon porataan 1-2 mm terällä reikä. Reikään pujotetaan puuvillalanka, mielellään juuri koko reiän täyttävän paksuinen. Solmut langan päihin, että pysyy. Niin lyhyt, että sisällä on vain solmu ja ulkona n. 1 cm.
Hyönteiset, roskat ja pöly eivät mene sisään. Vesi menee vain ilman kosteutena, mutta heti tiivistyessään pisaroiksi imeytyy puuvillalankaan ja valuu ulos ja haihtuu siitä pois.
Kovemmalla sateella langanpätkä on alituiseen märkä, mutta jos sen voi sijoittaa ovelasti tai suojata jotenkin siihen käy vaan ilmanpyörteet eikä vesisumu, joten se kuivuu enemmän kuin kastuu.
Pyörän seisoessa vesi ainakin valuu alas ja haihtuu ja mittarin kotelo pysyy kuivana. Vesipisarat linssissä johtuvat siitä, että kotelon sisällä on hiljalleen kertynyttä vettä, joka ei pääse pois. Kosteushan menee höyrynä pienemmästä rakosesta sisään kuin nesteenä ulos. Siihenhän ne coretexitkin perustuvat.