Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Marraskuu 16, 2016, 21:39:50 ip
-
Nyt tarvittais tietäjää mikä on tasavirtakoneen tehonsäädössä syrjällään.
Vai jokin muu vika. Käyttää vaihtovirtaa mutta tasasuuntaa moottoria varten.
http://www.motomatti.fi/2016/11/jyrsinkone-jumittaa.html
-
D18, D17,D16,D19 ilmeisesti diodisilta näyttää ainakin kuvassa kärsineeltä.
D16 näyttää, jopa valuneen alaspäin.
-
Onkos tämä Kaukoidän laite?
-
D16 voi olla jo valmiiksi juotettu vähän vinoon. Kokeile, ettei moottorista ole käämejä poikki:
Moottori irti säätimestä ja mittaa vastusta hiileltä hiilelle. Pyöritä moottoria hitaasti. Vastuksen
pitäisi olla melko vakio, varsinkaan ei saisi olla kohtia, missä menee äärettömäksi.
Kokeile moottorin toimintaa tasajännitelähteellä. Jos ei löydy muuta niin pari kolme akkua sarjaan.
Jos ei ole merkkituote niin varaosana tuskin löytyy samanlaista säädintä. Nuo on onneksi
melko vakiotavaraa, joten moottorin tiedoilla (virta) löytyy varmaan vastaava.
-
Kiinalaista nuorisotyötä. Otaksun. Valmistuttajaksi merkitty IKH.
Teenpä tuon käämitestin kun olen päässyt pajalle. Moottorin teho todella alhainen kunhan sen saa pyörimään. DC230/350W. Tänään on Kerhopäivä ja viikonloppu matkoilla mutta ensi viikolla pääsen asiaan. Tuo merkkivalon syttymättömyys kun laittaa virran päälle ihmetyttää.
Kiitoksia havainnoista. Tutkin lisää noita diodeita. Ne ilmeisesti hoitavat tasasuuntauksen?
Kuvat eivät ole nurinpäin vaan osat ovat. Voisin ne kuvankäsittelyllä kääntää.
On myös olemassa alustava pelastussuunnitelma jos moottori tai sen virtalähde on rikki eikä varaosaa saa tai se on kallis.
Pieni kolmivaihemoottori (0,5kW) käyttöön ja sen ohjaus taajuusmuuttajalla. Ratkaisu olisi helppo ja tulisi hieman lisätehoa. Vaihteisto kyllä kestää. Moottoria ei vielä ole. Taajuusmuuttaja on. (1kW)
Toinen vaihtoehto on ottaa hyllyn alta pesukoneesta pelastettu 230V moottori ja laittaa kiilahihnaveto jossa moottorin päässä variaattori. Sekin on helppo toteuttaa. Valitettavasti ei ole ehyttä jyrsintä jolla tekisi osat....
-
Tietenkin jos kortissa on jotain tunnistenumeroita, voisi sellaisen maailmalta löytää varaosana.
-
Jos moottori on kunnossa, niin tuosta säädin 21EUR:
http://www.ebay.de/itm/220V-AC-Drehzahlregler-Speed-Controller-Fur-400W-Motor-DC-0-220V-Regler-/311513042148?hash=item48879fcce4:g:qv0AAOSwXSJXPB6u
Sähköliikkeissä säädinten hintaluokka on alkaen n. 150EUR.
-
Kiitos linkistä ja vinkistä.
Vain pakki puuttuu.
Katson sen moottorin kunnon ensin. Pyörii mutta tehoa ei ole.
-
Tietäjää ei taida tähän olla, kun on aika tuntematon laite. Netistä kaivamalla voi kytkentäkaaviokin löytyä, mutta huonolta näyttää.
Jos moottori tuntuu ehjältä, mekaanisesti, visuaalisesti ja ohmipuntarilla mitaten ja maalaisjärkeä käyttäen, voi olla kohtuullisen vähäinen uhkapelipanos tilata tuo 21EUR säätäjäpurkki. Se saattaa hyvinkin toimia sillä moottorilla.
Aina joskus on tullut eteen näitä tuntemattomia erikoislaitteita, eikä aina ole selvää: kumpi on kärsivämmän näköinen, laite vai omistaja. Silloin on aika vähän tehtävissä. Jotain kuitenkin voi tutkia ja usein on laite sittenkin korjattu. Varsinkin silloin kun on tällainen diskreettikomponenteista koottu levy, jossa kaikki on näkyvillä.
1. Etsitään nenälle parhaat ja tarkimmat silmälasit ja hakeudutaan hyvään valoon. Suurennuslasistakin voi olla hyötyä. Varataan käsille hyvät pinsetit tai pienet nokkapihdit ja suuri parsinneula. Tutkitaan visuaalisesti piirilevyn molemmat puolet, unohtamatta piirilevyn ulkoisia oheiskomponentteja. Etsitään pehmytjuotosten tinakartioista murtumaa. Se on syntynyt kun malesialainen pikkutyttö on ollut huolimaton juotosta tehdessään. Johdin tai komponentti on hiukan liikahtanut tinan jäähtyessä ja juuri sillä hetkellä kun tina on vielä nesteen ja jähmeän välillä "puuromaisessa" tilassa. Se näkyy heikkona rengassärönä juotoskartiossa. Se liikkuu kun sitä koestaa pinseteillä tai terävällä neulalla. Jos jokin paikka on erityisen epäilyttävä, mutta näkö ei riitä, otetaan siitä digikuva ja suurennetaan kuvaa tietokoneessa riittävästi. Kun mahdollinen vika löytyy, sitä vain lämmitetään juottimella ja ehkä lisätään tippa itsejuoksuttavaa tinaa. Ahtaassa paikassa ehkä poistetaan vanha tina imusukalla ensin. Ollessa huolellinen ei turhatkaan uudelleen juotokset ole haitaksi. Näin on tullut korjatuksi aika monta kummaa värkkiä, siis tietämättä mitään laitteen varsinaisesta toiminnasta.
2. Edellisen tarkastelun kuluessa on varmaankin jo tullut huomatuksi komponentteja, jotka ovat käyneet lämpimänä ja vaihtaneet väriä. Jos sellaisen, tavallisesti vastuksen, värikoodi on jotenkin vielä luettavissa, voi ohmipuntarilla mitata: onko arvo lähelläkään sitä. Jos ei ole, täytyy vastus juottaa irti vähintään toisesta päästä ja mitata uudelleen. Värikoodin luku on taiteen laji. Apua siihen löytyy netistä ja voin minäkin auttaa, jos näen vaikka suurennetun valokuvan.
3. Testataan järjestelmälisesti yleismittarilla ohmimittaus ominaisuudella, mieluummin dioditesteri ominaisuudella. Käydään läpi piirilevyn kaikki vähänkin diodia muistuttavat komponentit niitä irrottamatta. Mahdollisimman kovat ja terävät mittajohdon kärjet on eduksi. Mittakärjet painetaan tinaan diodin kumpaankin päähän ja luetaan mittaria (dioditestaus asennossa) ja vaihdetaan sitten johtimien paikat keskenään diodin päissä ja luetaan taas mittaria. Toisessa asennossa lukeman pitäisi olla ääretön, eli mittarista riippuen OL tai jotain vastaavaa, ilmaisten samaa kuin avoimet mittapäät. Toisessa asennossa pitäisi näkyä diodin kynnysjännite millivoltteina, yleensä n. 600 (mV). Joskus mittari näyttää ihan jotain muuta vaikka diodi onkin ehjä. Se johtuu sen rinnalla olevista muista komponenteista. Kuitenkaan näyttämä ei saa olla ääretön molempiin suuntiin, eikä hyvin lähellä nollaa kumpaankin suuntaan, ellei diodi ole palanut poikki tai oikosulkuun. Jos on, on vika todennäköisesti löytynyt. Silloin poistetaan tina imusukalla ja irrotetaan diodi, huomioiden sen asennussuunta piirtämällä, valokuvaten, jne. Pintaliitoskomponentti on yleensä liimattu, ja irtoaa pienellä kohdelämmityksellä sopivalla työkalulla kun tina on ensin poistettu. Komponentin nimi ja tyyppi näkyy sen kotelossa, jos se ei ole pahasti kärventynyt. Jos on, sen "sisaruksia" voi olla ehjänä teksteineen. Näin on ainakin tasasuuntaajan siltakytkennän neljä samanlaista diodia. Sitten vaan laitetaan ehjä tilalle. Jos pintaliitoskomponenttia ei ole saatavilla, yleensä tilantarve sallii improvisoinnin muullakin komponentilla.
4. Sitten käydään läpi järjestelmällisesti transistorit samalla metodilla. Niissä vaan on kolme napaa... Silti niistä löytyy kaksi diodia, (tai oikeastaan kolme, joista kolmas on piilossa.) Kolmesta navasta voidaan mitata tietysti kolme napaväliä yksi kerrallaan kaikki kahteen suuntaan. Täytyy löytyä (ehjästä tarnsistorista) kynnysjännitteet: n. 600+hyvin suuri, n. 1400+hyvin suuri, hyvin suri+hyvin suuri. Kaikki kolmenapaiset komponentit eivät ole transistoreja. Ne voivat olla myös tyristoreja tai AC-tyristoreja, eli triaceja. Niillä vastaavat diodi kynnysjännitteet ovat: n. 1400+hyvin suuri, n. 1400+1400, n. 1400+1400 tai hyvin suuri+hyvin suuri. Yleensä jäähdytyslevyyn liitettyjä, ja myös useimmin vikaantuvia, transistoreja tai tyristoreja on useita samanlaisia. Se helpottaa hiukan iloista keksijää, koska "sisaruskomponentteja" voi verrata toisiinsa.
5. Jos levyllä on elektrolyyttikondensaattoreita (niitä aika isoja) ja laite on aika vanha, parikymmentä vuotta, voi olla syytä mitata kondensaattorien varauskyky. Se vaatii jo hiukan enemmän paneutumista asiaan. Lyhyt oppimäärä on tällainen: Irrota konkka ja siirrä pöydälle. Ota taskulampun patteri, vast. Kytke patteri n. 10 sekunniksi konkan liittimiin + plussaan ja - miinukseen (+ ja - ovat elektrolyyttikonkan tunnusmerkki). Irrota patteri. Odota n. 10 sek. Kytke volttimittarri konkkaan + plussaan ja - miinukseen. Lue mittaria, sen tulee näyttää patterissa ollutta volttimäärää, joka laskee hyvin hitaasti, esim: 100 uF konkka tyhjenee hyvällä mittarilla siten, että jännite puoliintuu n. 10 minuuttia (riippuen mittarista). Jos jännite ei pysy konkassa minuuttiakaan se on ehkä risa, eli sen elektrolyyttineste on kuivunut.
Kuten sanottu, näin on monta laitetta korjattu "summamutikassa". Vaikuttaa työläältä, mutta jos aikaa on se on yllättävän helppoa. Ja joskus olisi arvokasta korjata vanha hyvä palvelija, jollaista ei enää mistään saa.
PS. Esimerkkitapauksen risa merkkivalo vaikuttaisi olevan hohtopurkauslamppu. Niillä on rajallinen toimintaelinkaari. On mahdollista vaihtaa se suojavastuksineen romukopasta löytyvään, jonkin kojeen virtakytkimen, vastaavaan lamppuun, joka vaan tilaansa mahtuu. Saa niitä uusiakin. Tilapäisesti sen voi myös korvata yleismittarilla, joka näyttää jännitettä silloin kun lampussa on "valo". Täytyy vaan tietää: onko kyseessä vaihto- vai tasasähkö, ja suunnilleen volttimäärä.
Onnea harrastukseen. ;)
EDIT: Tällaisen elektroniikkaharrastuksen onnistumisen/turhautumisen ehtona on mm. yleismittari, ja sen mukana ei yleensä tule kunnollisia mittajohtoja. Mittari sinänsä voi olla hyvinkin vaatimaton ja se silti nykyisin täyttää harrastajan vaatimukset helposti. Oma pieni keltainen halpis näyttää 0.1 V liikaa. Se ei haittaa kun sen tietää. Mittajohdot ovat kuitenkin aina kelvottomat halvoissa hintaluokissa. Euroja kun laittaa toisen mokoman, eli muutaman kympin lisää, saa kunnolliset johdot ja mittapäät.
Laitoin kuvan.
Vähimmäisvaatimus on pari kunnollista, mielellään eriväristä, mittapäätä. Niiden on oltava neulan teräviä jotta eivät lipsu. Niin hyvää metallia, että pysyvät terävinä. Turvallinen eristys ja kärkeä näkyvissä mahdollisimman vähän, jotta liitinrivistössä ei oikosuljeta viereiseen nastaan. Niissä on oltava napakka mittajohdon liitoshylsy. Pienikokoinen on kätevämpi kuin iso kolho.
Lisäksi ainakin kolme eriväristä mittajohtoa. Niissä on oltava kunnollinen, turvallinen, eristys ja napakat liitinbanaanit. Riittävästi kuparin poikkipintaa. Muovieristys mahdollisimman notkeaa ja kestävää, esim. silikonimuovia.
Lisäksi usein tarvitaan isompaa ja pienempää tarttuvaa mittapäätä, molempia kaksi ja erivärisiä. Niissäkin on oltava turvallinen eristys ja napakat banaanihylsyt.
Näiden kaikkien, ja ehkä pikku mittarinkin, säilytykseen on hyvä olla pehmustettu rasia tai pussukka, jotta pysyvät ehjinä. Voi kuulostaa saivartelulta, mutta sitä se ei ole. Perhokalastajien pehmustettu nahkainen perhokukkaro on halpa ja hyvä ja itselläni toiminut mallikkaasti jo yli 50 vuotta.
-
Puh. Paljon asiaa.
Joitain mittavälineitä löytyy ja ns sähkölaitetyöpöytä joka kerää kaikkea muuta tavaraa kun ei ole sähköhommia päällä. Oletan että minulla on keskimääräistä paremmat fasiliteetit.
Liitteenä kuva pöydästä. Se on lisävarustautunut kuvaamisensa jälkeen. Tuossa ns perussetti.
Pitänee kuitenkin poiketa Elektorissa. http://www.elektori.com/
Joitain laitteita olen onnistunut korjailemaan lähes omatoimisestikin. Mutta paljon karumpaa saksalaista teknologiaa.
http://www.motomatti.fi/2015/02/kevyt-verstaspaiva-ultraaanipesurin.html
Vanhoilla päivillään pitää vielä koittaa oppia uutta.....
-
Itse kartan sähkötöitä, niihin on motivoituneempiakin tekijöitä. Silti olen jopa korjannut astianpesukoneen ohjainkortin ja vaimon auton pyyhkijöiden ohjainlaitteen.
-
Urpo nokittaa varustelukilvassa yleismittarin mittapäillä, joilla voi mitata
eristeen läpi. Niissä on terävät ohuet piikit, noissa isommissa jousikuormitteiset,
pienemmissä ruuvilla säädettävät.
-
KAverilla oli työnsä puolesta tuollaisia käytössä. Vaikka reikä on pieni, niin pitänee mittauskohta suojata mittauksen jälkeen? Ainakin ajoneuvokäytössä.
-
Jos on kostea paikka niin vulkanoituvaa teippiä tms päälle.
-
En aio lähteä kilpalaulantaan aiheesta kellä noheammat vehkeet.
Katsotaan nyt ensin mitä saan aikaan vianhaulla.
Suunnitelma on tämä:
1. Moottorin teknisen ja sähköisen toiminnan tarkistaminen. Jos moottori on kunnossa:
2. Piirilevyn teknisen kunnon tarkistaminen. (Liitokset ja tinaukset)
3. Piirilevyn sähköisen kunnon tarkistaminen. (Komponenttien toiminta)
4. Havaintojen mukaan korjaavat toimenpiteet.
Osa kohdista ovat toistensa poissulkevia. Se selviää kun pääsen asiaan kiinni.
-
Kelpo suunnitelma Matilla. :) Arvaan, että onnistuu. ;)
Mitä kilpavarusteluun tulee, niin huomio kannattaa kiinnittää laatuun ja käyttökelpoisuuteen ennemmin kuin ulkonäköön ja hintaan. Usein on tehtävä itse tarvittava mittajohto, jotta siinä on asiaan sopivat liittimet päissään. Silloin kannattaa tehdä se kunnolla ajatellen myös vastaista käyttöä.
Mitenkäs jengi mittaa vaikkapa virtaa? Esim. releen käämin ottamaa virtaa, eli kulkeeko virta releen vetokäämin läpi? Tai laturin magnetointivirtaa? Ja riittäähän näitä motoristilla.
Tyypillinen omatekoinen mittajohto on pari puolimetrisiä kestävänoloisia johtimia, molemmissa toisessa päässä mittariin sopiva banaani. Mutta toisessa päässä niissä on erilaiset plukit. Esim. litteät abiko-tyyppiset, joista toinen naaras ja toinen uros. Kun laturin liitin, usein F (field), johtaa magnetointivirran ankkurikäämin ja hiilien läpi, siitä nypätään abiko irti, laitetaan sen jatkoksi mittajohto, joka johtaa mittariin ja mittariin laitetaan toinen mittajohto, joka johtaa laturiin liittimeen F. Ja sitten mittari amppeeriasentoon (10 A) ja kas, nyt mittari on sarjassa magnetointipiirissä ja näyttää magnetointivirtaa, jos se kulkee.
Asiassa on myös se hyvä puoli, että se on oikein mitattu, kun on itse tehty varuste. Aivan kuin se lohi on paremman makuinen kun se on oikein pyydystetty, itsetehdyllä perholla.
Eräs nuori lajitoveri valitti, että "kamalasti kuumenee tuo mittari kun mittaa amppeereita." Sitä sitten pyysin näyttämään, että mitä amppeereita ja millä tavalla? "Nooh... noita akun amppeereita tällä mittarilla. Amppeeriasentoon vaan valitsin ja johdot akkuun, niin eikös sen pitäisi näyttää paljonko akussa on niitä amppeereita, vai pitääkö ladata niitä siihen lisää. Sitähän varten mittarissa on amppeerialue, vai kui?"
-
Mun yleismittarissa on kovin alhaisia vai sanoisiko pieniä lukemia A-osastolla.
Mutta sellainenkin mittari on joka oikein kivasti kertoo akunkin ampeerit.
Eräässä moottoripyörässäni oli myös ampeerimittari mutta sen viisari liikkui vain lyhyttä liikettä nolla-arvon kahta puolen: joko miinusta tai plussaa. Eräässä autossani oli samantyyppinen.
Guzzeissa on ja on ollut useimmiten volttimittari. Se kertoo liki saman asian kuin ampeerimittarikin mutta näyttämällä akkujännitettä. On oltava huolissaan jos volttimittari rupeaa näyttämään 12V tai sen alle. Ampeerimittari näyttää selkeämmin ollaanko tuoton vai kuormituksen puolella. Vanhoissa briteissä saattoi mennä negatiivisen puolelle jo kun sytytti ajovalot. Silloin viisari oli miinuksen puolella ja se tarkoitti että virtaa tuotetaan vähemmän kuin kulutetaan. Toimittiin siis enimmäkseen akun varassa. Suurta pelkoa ei matkan keskeytyksestä kuitenkaan ollut: sytytysjärjestelmä tuotti itse tarvitsemansa energian. Valojen puolesta saattoi olla heikkoa....
Ampeerimittari kertoo myös auliisti jos latauksessa on vikaa. Volttimittari ei sitä välttämättä heti kerro jos akku on hyvässä varauksessa vaikka latausta ei olisi lainkaan. Vasta akun tyhjentyessä alkaa voltit huveta vauhdilla. Tosin nykypyörillä meno pysähtyy jo turvallisuussyistä jos akkujännite on alhainen.
Taas meni jutun puolelle mutta niinhän mulla aina.....
-
Asian vieressä pysyäkseni...
Akun amppeereilla ja amppeeritunneilla on yhtä vähän yhteistä kuin tuolilla ja sähkötuolilla. ;D
Kohtalaisen isoilla virroilla, kuten laturin tuotto yleensä on, on eräs helppo keino tehdä amppeerimittari mittaamalla päävirtajohtimen jännitehäviötä millivolttimittari moduulista tehdyllä digitaalisella mittarilla. Jopa akun miinuskaapelissa syntyy sen verran jännitehäviötä, joka on suoraan verrannollinen virtaan, että siitä saa koko järjestelmän amppeerimäärän etumerkkeineen. Olen sellaisen joskus tehnytkin kaverin veneeseen.
PS. Mittapään kärjen on oltava niin terävä, että se menee vaivatta johtimen muovivaipan läpi kupariin asti. Se ei kyllä ole suositeltavaa, mutta joskus "puoliksi pakollinen pielavetinen keino". Sen syntyneen reiän saa sitten korjatuksi tipalla pikaliimaa. Se litku vetäytyy kapillaarilla hyvin sisään johtimeen asti ja imaisee sinne ehtineen kosteudenkin itseensä. Eikä johtimeen jää mitään näkyvää vikaa tai todistusaineistoa rikoksesta.
-
Asian vierestä asiaan
Eli laite ei kestä kuormitusta. Tällöin jokin komponentti on hajoamassa. Tälläisen vian hakeminen on vaikeaa koska pitää löytää tapa kuormittaa yksittäistä komponenttia. Paksu sähkössä se on useimmiten helppoa ja tässä tapauksessa lähtisin liikkeelle tasasuuntajan diodeista ne vaihtamalla. Tämän jälkeen ... Joku viisaampi keksiköön jatkon.
-
Asian vierestä asiaan
Eli laite ei kestä kuormitusta. Tällöin jokin komponentti on hajoamassa. Tälläisen vian hakeminen on vaikeaa koska pitää löytää tapa kuormittaa yksittäistä komponenttia. Paksu sähkössä se on useimmiten helppoa ja tässä tapauksessa lähtisin liikkeelle tasasuuntajan diodeista ne vaihtamalla. Tämän jälkeen ... Joku viisaampi keksiköön jatkon.
Viisautta en edelleenkään edusta, mutta olet aika oikeassa. Diodit voi mitata, kuten edellä neuvoin. Piirilevyllä näyttäisi kuitenkin olevan juuri se komponentti, joka mittaa kuormitusvirtaa ja muuttaa sen jännitteeksi (shunttivastus), joka aika huonosti näkyy johtonipun alta levyn keskellä. Jos osun oikeaan, se on kuumuudesta kärsinyt makkaran värinen isotehoinen ja -kokoinen vastus. Värit näkyvät heikosti, mutta olisikohan musta ruskea musta, eli yhden ohmin muutaman watin tehovastus. Nurjallakin puolella sen tina ja folio näyttäisi vaihtaneen väriä keltaiseksi.
Olkoon oikea tai väärä osa, niin kuitenkin diagnoosi oireiden perusteella tukee sitä. Kuormitusvirta on jotenkin indikoitava, ja lähes poikkeuksetta se tehdään vastuksella, jolla on pieni resistanssi ja suuri tehonkesto ja se aina kohtalaisesti lämpenee. Päävirtatie kulkee sen läpi. Sen jännitehäviö tutkitaan transistorilla, joka tietyllä arvolla (n. 0,7 V) alkaa johtaa ja ohjaa säätäjän pienemmälle teholle. Jos vastus kuumenee paljon ja vanhenee aikojen kuluessa ja sen vastusarvo muuttuu suureksi, tulee se 0,7 V jo mitättömällä kuormituksella.
Yhden ohmin vastuksen voi tehdäkin. Puolimillistä kytkentälankaa vaan sopiva pätkä (arvaan, että alle metri) rullalle. Mittarilla eripituisia pätkiä mitaten ja kokeilemalla löytyy sopiva. Jos haluaa eliminoida syntyvän magneettisen hajakentän, voi tehdä bifilaarisen kelan: ensin johdonpätkä kaksin kerroin ja sitten vasta rullalle lyijykynän ympärille. Parista kohdasta karhulangalla nippu tukevaksi.
-
Sain piirilevyn riipaistua irti kotelostaan. Hieman mittailin ja sain mielestäni jotain loogista tulostakin. Tuo iso vastus ja sen pikkuveli alapuolella vaikuttavat epäilyttäviltä. Kuvakertomusta: http://www.motomatti.fi/2016/11/jyrsinkone-jumittaa.html
Millä saa piirilevyn suojalakkauksen pois vaurioittamatta piirilevyä, komponentteja ja niiden liitoksia?
-
Jollain liuottimella? Aloittaa testauksen jollain miedolla ja kiristää siitä.
-
Pajalla on vettä, etanolia, bensiiniä ja asetonia. Jälkimmäiset ovat aika ärhäköitä.
-
Miksi lakkaus pitäisi poistaa, vai tarkoitatko juotostäppien päällä mahdollisesti olevaa
lakkaa? Sen voi kyllä poistaa asetonilla, mutta voi juottaa lakan läpikin. Kyllä se siitä
pois käryää. Asetonilla sitä voi halutessaan pyyhkiä pois, mutta voi lähteä paljon
ylimääräistä (esim. tekstit).
Juotosjuoksutteista osa lähtee tenulla tai IPA:lla (isopropanoli), osa on vesiliukoisia.
Vesiliukoista voi poistaa ihan vain vanhalla hammasharjalla ja mäntysuopaliuoksella.
Komponentit kestää kyllä hyvin vettä releitä ja kytkimiä lukuunottamatta.
Jos kortti on uudehko, se on voitu juottaa lyijyttömällä juotteella. Sen sulamislämpötila
on korkeampi kuin lyijyllisellä ja mahdollinen vanha termostaattiohjattu kolvi ei
välttämättä toimi hyvin. Lyijyttömän voi kyllä korjata lyijyllisellä, jos ei välitä luonnolle
tuottamastaan pienestä lisävahingosta.
Jos epäilee (tai mittaa) jonkun kuparifolion olevan poikki, ei useinkaan kannata ruveta
etsimään itse vauriokohtaa vaan helpompi on juottaa hyppylanka tinatäpältä tinatäpälle.
-
Kiitoksia viisastumisestani!
Termostaattiohjattu kolvi löytyy. Olen huomannut että jos yrittää ohjeen mukaisella kolvin lämpötilalla sulattaa tinausta kuumenee ympäristö kovasti mutta kun käyttää oikein kuumaa kolvia ei ympäristö kuumene juuri lainkaan. Ohjeet tulivat kolvin mukana.
Pitää varmaan jollain pumpulipuikolla suorittaa täsmäsiivousta lakan suhteen juurikin juotosten päältä. Pitäisikö tuollaista lakkaa ostaa suojaamaan juotoksia jatkossa?
Piirikortin iästä ei ole muuta tietoa kun että laite on ollut noin kuusi vuotta satunnaisessa harrastekäytössä ja sitä ennen jonkin vuoden myymälän hyllyssä. Vuosilukua en ole laitteesta löytänyt mutta samanlaisia laitteita on ollut myynnissä noin 20 vuotta.
Tuo loikkajohtohomma on tuttua. Takalaukkuun suunnittelemaani led-lamppuista lisäjarruvaloa rakentelin leikkaamalla sen piirilevyn uuteen uskoon vanhasta perävaunun takavalosta siten että vilkku ja perävalo poistuivat ja jäljelle jäi vain jarruvalo. Piirilevyn komponentteja en alkanut siirtelemään vaan tein piirilevyyn vain tarvittavat muutokset niin että komponentit vastasivat jäljelle jäänyttä ledilamppuryhmää.
-
Pitää varmaan jollain pumpulipuikolla suorittaa täsmäsiivousta lakan suhteen juurikin juotosten päältä. Pitäisikö tuollaista lakkaa ostaa suojaamaan juotoksia jatkossa?
Ei se varmaan nyt niin nuukaa taida olla. Eri juttu olisi sademetsävyöhykkeellä tai merillä, jossa on kosteampaa.
Voihan siihen suihkuttaa jotain spraylakkaa.
-
Tai WD40:ä.
-
Ei tarvitse poistaa lakkaa piirilevyn korjausten takia. Se on sellaista lakkaa, että se väistää sulaa tinaa. Piirilevyn juotosten purkamiseen suosittelen tinaimusukkaa. Lopputulos tulee paljon parempi kun tina poistetaan. Jos ei tee niin, syntyy kuuman kolvin ja väkisinkin jäähtyvän ja roiskuvan tinan kanssa väkivaltatilanteita ja rumaa jälkeä. Imusukka vetää kaiken tinan pois ja komponentti on sitten helppo vain nostaa pois.
Uutta lakkaustakaan ei tarvitse tehdä, jos ei ole hyvin kosteat olosuhteet. Spreypullolla ei voi lakata tuollaista piirilevyä, jolla on ruuviliitoskiskoja, kuten kuvasta näkyy. Muuten ei saa taas kontaktia kunnolla kun ruuvaa johtimet reikiin ja niissä on lakkaa. Myös trimmeripotentiometrejä näkyy olevan. Nekään eivät enää vanhoina pitele lakkaa ja niissä on liuku, joka alkaa pätkiä. Lakka myös huonontaa kuumenevien osien jäähtymistä. Jos ihan pakko on esteettisistä syistä lakata, se on pensselihommaa. Ennen lakkausta on kaikki kosteus saatava pois, esim. uunissa, joten suosittelen unohtamaan koko lakkatuhrauksen.
Tina tarvitsee juoksuttimen ja se on yleensä tinalangan sisällä. Juoksutin on perinteisesti sinkillä kyllästettyä suolahappoa. Sitä sanottiin ennen sinkkikloridiksi. Voi olla nykyisin muitakin juoksuttimia, en ole niin tarkkaan seurannut. Kuitenkin, oli mitä oli, sillä on tarkoitus syövyttää kupari puhtaaksi. Se syövytys on tärkeää lopettaa työn jälkeen putsaamalla työkohta. Puhdistus on paljon tärkeämpi kuin lakkaus.
Koska sinkkikloridi on neste, se lorahtaisi pois tinalangan putkesta. Siksi se on sekoitettu sulaan hartsiin. Juotin sulattaa hartsin ja päästää juoksuttimen töihin. Jäähtyessä hartsi taas kovettuu ja muodostaa työkohdan ympärille vallin. Se jatkaa syövyttämistä ja saa folion poikki. Siksi se on pestävä pois. Pesuaineena olen ikäni käyttänyt tähän tarkoitukseen tavallista sinistä tenua. Pienellä pensselillä töpöttämällä hartsi liukenee hetkessä ja tarttuu siveltimeen, joka sitten tenussa taas huljutetaan puhtaaksi seuraavaa palvelusta varten. Pensseli siksi, että sen harjakset muljuvat hyvin kaikkiin pieniinkin väleihin. Tenujälki haihtuu mukavasti piirilevyltä.
-
Kohta alkaa olla liitostekniikka hallussa.
Pitänee ryhtyä komponenttien hankintaan.
Niin kauan kuin jyrsin on lämpimissä sisätiloissa, kuten se on nyt, niin tuskin siihen ihmeemmin mikään korroosio tai eroosio iske.
On jännä miten yhtä äkkiä tuntee itsensä ihan kädettömäksi kun ei ole jyrsintä. Koko ajan ilmenee kohteita joihin sitä tarvitsisi.
-
Kannattaa käydä kaikki muut osat ja liitokset läpi ennen kuin alkaa elektroniikaa suuremmin purkamaan.
Usein vika on löysissä liitoksissa, eikä pätkivä kytkinkään olisi yllätys.
Olisiko tästä http://cdn0.grizzly.com/manuals/g0727_m.pdf (http://cdn0.grizzly.com/manuals/g0727_m.pdf) apua?
Linkin manuaalissa on 110VAC:n säädin, mutta käytännössä kysessä on sama peli.
-
Tuo on totta, omasta astianpesukoneesta olen liitoksia uusinut pariin otteeseen. Värinä ja luukun pauke (kortti luukun reunassa) ilmeisesti rasittaa juotoksia liiaksi.
-
Olen käynyt rillit päässä ja suurennuslasilla sähköosia läpi fyysisesti ja mittamallakin joitakin epäilyttäviä komponentteja. Vois ilti jäädä jotain huomaamatta.
Tuo sekon laittama ohjekirja on todennäköisesti avuksi. Kyseisen koneen piirilevy on kokolailla sama kun on omankin koneeni vastaava. Saan siitä palaneen vastuksen värikoodin. Olen kyseisen vastuksen mitannut: siitä kulkee sähkö molempiin suuntiin vastuksetta. Tosin se on vielä kiinni piirilevyssä.
Konehan siis toimii mutta siinä ei ole voimaa. Suunnanvaihtokytkin toimii, kierrosluvun säätö toimii mutta voima puuttuu. Siksi on epäilys kohdistunut elektroniikan suuntaan. Ylikuormavalo syttyy jos kara-akselia hiukankin jarruttaa ja moottori sammuu. Tuo "virta päällä" valon nykyistä palamattomuutta ihmettelen. Lisäksi sitä onko sillä muuta toiminnallista roolia kytkennässä?
-
Manuaalin kuvassa olevan vastuksen värikoodiin kannatta suhtautua varauksella, koska manuaalissa on
kuvattu 110V kone ja sinulla 230V jännitteellä toimiva. Jos moottoreiden tehot näissä olisivat samat, niin
siitä seuraisi se, että 110V moottorin virta olisi tuplat, joten virranmittausvastuksen pitäisi olla puolta
pienempi tjsp.
Voisiko tuossa olla kuitenkin vikaa virtakykimessä? Jos kytkimessä on liikaa ylimenovastusta, niin
moottori voi vielä pyöriäkin, mutta valo (jos se on hohtolamppu) ei syty, koska jännite ei riitä.
Tämä siis pelkkä arvaus.
-
Ylimenovastuksen määrää virtakytkimessä lienee vaikea mitata? Sähkö siitä kuitenkin kulkee läpi ja suunnanvaihto onnistuu.
Kytkin on samalla suunnanvaihtaja. Molemmat suunnat toimivat samalla tavoin. Voin koittaa ohittaa kytkimen.
Molemmilla moottoreilla teho on kokolailla sama: 0,5 hv / 360W. Taajuus on sama, volteissa ero. Molempien moottorin näyttävät tarkalleen samalta.
-
Tuo sekon laittama ohjekirja on todennäköisesti avuksi. Kyseisen koneen piirilevy on kokolailla sama kun on omankin koneeni vastaava. Saan siitä palaneen vastuksen värikoodin. Olen kyseisen vastuksen mitannut: siitä kulkee sähkö molempiin suuntiin vastuksetta. Tosin se on vielä kiinni piirilevyssä.
Jos tarkoitat tuota isoa tehovastusta, jossain mättää nyt hiukan... PDF kuvassa se vastus näyttäisi olevan punainen-valkoinen-punainen-kulta, siis 2900 ohm +/-5% ja se on ihan eri suuruusluokka (ei ainakaan ole shunttivastus, jos on tuon värinen), joka näkyy MM:n valokuvassa 1 ohm +/-10%, musta-ruskea-musta-hopea. Voi tietysti olla valokuvien värivääristymääkin ja väri on usein katsojan silmässä. Ja – onko se todella palanut?
Jos vastusmittari näyttää, ettei ole vastusta, tulee vaikea paikka. Mittari on yleensä sillä alueella hyvin epätarkka. Pelkät mittajohdot tekevät jo sen 1 ohm verran. Täytyykin mitata puoliksi arvioimalla niin, että ensin oikosulkee mittarin mittapäät tiukasti yhteen, katsoo vastusarvon, ja sitten vasta mittaa sen vastuksen ja laskee erotuksen. Ja – onkohan ainakin toinen pää vastuksesta irrotettava levyltä? Jos vastus sitten on eri suuruinen ja piirilevyllä edelleen on sen (tyhjällä) paikalla oikosulku niin...
Piirilevyllä on paljon ruuvikytkentärimoja. Ne ovat aika kovilla sieltä piirilevyn puolelta tinauksestaan... jäykkiä täriseviä johtoja ja ruuvimeisselin vääntöä ym...
Täytyy tosiaan kompata noita arvioita johdotuksesta, releistä ja kytkimistä. Vika piirilevyllä on nykyisin tosi harvinaista.
PS. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
-
Pienet ylimenovastukset voi mitata ns. nelijohdinmittarilla, joka on kuitenkin liian kallis
harrastekäyttöön. Periaate on se, että kahden johtimen kautta kulkee tunnettu virta
mitattavaan osaan ja toisilla kahdella johtimella mitataan osan yli oleva jännite.
Vastus on sitten jännite jaettuna virralla.
Saman voi kyllä tehdä kotikonsteinkin. Mittausvirta saadaan esim akusta ja osan kanssa
sarjaan laitetusta polttimosta tai sopivasta vastuksesta. Yleismittarilla sitten
mitataan jännite osan yli.
Tuskin tuossa ongelma on kytkimessä, mutta tuolla menetelmällä voi mitata
esim. releen koskettimia.
-
Piti oikein tehdä koekytkentä ajankuluksi. Kaksi halpismittaria,
virtalähde, kasa johtoja ja toimiva moottoripyörärele.
Virta on 1,07A, jännite 4,7mV. Siitä saadaan ylimenovastukseksi
0,0044 ohmia.
Testatessa huomaa, että toimivankin releen ylimenovastus vaihtelee
eri kytkentäkerroilla,tässä tapauksessa n. +-0,0010 ohmia.
Viallisen releen vastus voi pompata välillä esim. 0,3 -0,5 ohmiin, jopa suuremmaksi.
-
Halpismittareilla sitä täälläkin enimmäkseen operoidaan. Lentsikkahommista jäi "yli" paremmahko Fluke mutta siinä ei ole enää kalibrointi voimassa.
Uskoisin että virtakytkimen ja hätäkatkaisimen kytkentäkyvyn tarkastus onnistuu ohittamalla ne. Tämän hetken kokemuksella vaikuttaa kuitenkin turhalla mutta hullumpaankin ole aikaa laittanut. Pitää asia varmistaa. Mutta jos ohitus onnistuu ja tehonsäätö alkaa toimia niin pitää vaihtaa vain pari hyvin tavanomaista komponenttia.
Piirilevykuvassa kuitenkin on selvästi nähtävissä "ruskettumaa" mainitun vastuksen ympäristössä. Muutenkin sen ulkonäkä on epäilyttävä ja tinausten kohdat myös ruskettuneet. Jotain se siis on luovuttanut itsestään. Kolvaan irti toisen pään. Sitten tiedän vastuksen tarkkaan jos sitä edes on. Tai sen verran tarkkaan mitä laitteillani voi mitata. Enköhän pääse ainakin kokoluokkaan asti.
Mielenkiintoistahan tämä on. Takaporttikin on. Vien osan firmaan joka on erikoistunut asiaan. Sitä ennen teen nuo muutamat kokeet eri kytkimien osalta.
-
Piti oikein tehdä koekytkentä ajankuluksi. Kaksi halpismittaria,
virtalähde, kasa johtoja ja toimiva moottoripyörärele.
Virta on 1,07A, jännite 4,7mV. Siitä saadaan ylimenovastukseksi
0,0044 ohmia.
Testatessa huomaa, että toimivankin releen ylimenovastus vaihtelee
eri kytkentäkerroilla,tässä tapauksessa n. +-0,0010 ohmia.
Viallisen releen vastus voi pompata välillä esim. 0,3 -0,5 ohmiin, jopa suuremmaksi.
Tuo vaihtelu varmaan johtuu juuri siitä, että on mekaaninen rele. Koskettimet tuskin napsahtavat joka kerta tismalleen samalla tavalla kiinni. Kuluneisuus sitten näkyy vaihteluna vastuksessa.
-
Olen ollut siinä uskossa että mekaanisissa releissä, solenoideissa ja katkojan kärjissä vastusta synnyttää huono kosketus, tai runsas määrä kosketuksia, palamisjätettä kärkien pintoihin ja siten virran kulku heikkenee tai jopa estyy. Erityisesti silloin kun jännite on suunniteltua alhaisempi. Tai kun releen kytkemän virran kulutus onkin kulutuskohteessa hyvin vähäinen.
-
Kuten juuri tuossa yllä kirjoitin..
Sama kytkennän heittely myös nukuttaa tavallisen uppopumpun pintakytkimen. Kytkentäpinnat palavat ja kuoppautuvat joka kytkennällä. Sitten saa sopivan rauhallisesti veden noustessa huomata, että eipä enää kytkekkään..
-
tähänhän löytyi kytkentäkaaviokin http://www.cnc.info.pl/topics56/schemat-sterownika-mini-lathe-vt59070.htm (http://www.cnc.info.pl/topics56/schemat-sterownika-mini-lathe-vt59070.htm)
Moottorin virranmittausshunttina toimii se valkoinen tehovastus R21.
-
Jos oikein tulkitsin niin se vastus joka on maan ja hiiliharjan A- välissä?
Onko kysymys siitä sokeripalan näköisestä osasta? Nyt ei, nimittäin, ole ihan kaikkia tarkkoja kuvia aiheesta.
-
Aivan oikein tulkitsit.
Ehkä tyhmiä kysymyksiä, mutta onko siinä koneessa lasiputkisulake? Jos on, niin oletko tarkastanut?
Muuttuuko koneen toiminta, jos töpselin kääntää pistorasiassa toisin päin?
-
Kiitos kysymästä.
Sulake vaikuttaa olevan ok ja niitä on lisääkin. Tuota pistokkeen kääntöä en ole tainnut tietoisesti koittaa.
-
Homma helpottui huomattavasti kun kytkentäkaavio löytyi.
Nyt ensimmäinen tehtävä on tarkistaa kortin sisäiset käyttöjännitteet,
ne v0, v1, v2 ja v3 siellä kuvan ylälaidassa. Niissä on tainnut olla puolalaisillakin
ongelmia, koska ovat ympäröineet komponentteja siitä suunnasta.
Varo näppejä mitatessa kun siellä on verkkojännite lähettyvillä.
Urpo ei tahdo oikein saada selvää tuosta puolankielisestä keskustelusta,
vaikka onkin ostanut puolassa Subwaystä patongin ja valinnut
täytteet, yhtä helppoa puolaksi kuin suomeksikin.
-
Puolalaisen kansimiehen kanssa oli helpompaa kuin turkkilaisen kansimiehen kanssa. Laivassa kun oli kysymys moottoripyörän sitomisesta kanteen. Molemmista ymmärsin yhtä paljon mikä lienee sinällään saavutus. Perille päästiin. Ehjänä. Pyörä että kuski. Ainoa kerta kun olen edes yrittänyt ymmärtää kieltä joka koostuu konsonanteista. Urpolle tsemppiä yrittämiseen. Elämä on kuitenkin voittanut.
Loistavaa alkavaa sadatta itsenäisyysvuotta!
-
Googlen kääntäjä osaa sanoa sen verran, että kaverilla on tuossa kokonaan toisenlainen vika. Ei pyöri moottori lainkaan. Hän löysi aivan vahingossa vastuksen R17, jonka vaihtoi ja laite alkoi toimia, "Piru tietää miksi," hän sanoo. Oli ostanut laitteen venäjältä risana.
Jos nuo kuvat vähänkään kuvaavat tätä MM:n laitetta, on siinä ainakin yksi jännite, joka väärin ollessaan tekee vaikka mitä kummallista. 22V kuvien yläreunassa johtaa kaikkiin sisäisiin jännitteisiin ja se tehdään zenerillä 22, joka näkyy MM:n kuvassa kaksinapaisen liittimen lähellä, sen jossa on oikosulkulenkki, ja kahden sinisen trimmerin takana. Lasiputki, jossa musta vyö ja numerot 22 vieressä. Näkyy olevan hiukan kärsineen näköinenkin. Sen ylitse mitaten, siis laitteen päällä ollessa, pitää olla 22V. Sama jännite näkyy myös siitä vihreästä liitinrimasta, oikosulkulenkkien ruuveista maahan. Siitä tehdään molemmat operaatiovahvistimien syöttäjänniteetkin, 21V ja 12V.
Tuo R17 kuuluu kyllä samaan virtapiiriin zenerin 22 se on Z2 eikä 22:n kanssa, rajoittaa sen virtaa. Jos vastus palaa, palaa myös zener.
EDIT: Rele JD on levyn kulmassa vihreän kaksinapaisen oikosuljetun liittimen takana. Senkin vetokäämi on sarjassa R17+R55 rinnakytkennän ja zenerin Z2 kanssa. Sen pitää olla vetäneenä kun laitteessa on sähköt päällä. Muuten se sytyttää ylikuorma-ledin.
EDIT2: Niin, tuo rinnakytketty R17+R55 on 15kohm||100kohm=13kohm. Siis mitattuna kumman tahansa päästä päähän siinä levyllä kiinni. Jos toinen palaa, niin se on tuo R17, 15kohm (ruskea-vihreä-oranssi). Jos sen vaihtaa, niin kannattaa laittaa isompikokoinen kun entinen, ettei se taas pala. Sen palaminen poikki ei polta zeneriä ja 100kohm vastus tekee sen, että 22V kyllä on, mutta ei kestä yhtään kuormaa ja voi tehdä mitä vaan ilmiötä. Jos se palaa oikosulkuun, kuten yleensä, se polttaa myös zenerin ja jännite on väärä.
Releen veto/ei on hankala todentaa. Täytyy etsiä mittapisteet kärjille. Transistorin Q3 kollektori-emitteri. Jos 0V niin rele on levossa, jos lähes 20V niin vetäneenä. Tosin sitä ohjaa myös ylikuormapiiri IC2-4.
-
Säästin itseltäni vaivan ja vein piirilevyn ammattilaiselle Norsa Oy:n elektroniikkapuolelle.
Palikka tuli eilen Postin välityksellä.
Kaksi komponenttia havaittiin vialliseksi. Kaksi vastusta. Samoja joita epäiltiin viallisiksi jo edeltävässä keskustelussa.
Toinen vastus on korvattu ruostumattomalla teräslangalla (alhainen vastus mutta tehonkestoa pitää olla) ja toinen vastus joka korvattiin myös enemmän tehoa kestävällä.
Iltapäivällä lähden asentamaan piirilevyä paikoilleen. Sitten lisää uutisia.
Liitteenä kuvia korjauksesta.
-
Jyrsinkone on kunnossa. Tein tänään koejyrsinnän ja hienosti pelasi. Ei aiettakaan että ylikuormittuisi. Tosin senkin asian kokeilin mutta jaksoi melkoista lastua irrottaa ennen kuin ylikuorman tunnistava piiri löi pelin poikki.
Koko juttu alusta loppuun blogissani jos ketä kiinnostaa. Kiitos kaikille osallistuneille!
http://www.motomatti.fi/2017/01/jyrsinkone-jumittaa-jatkoa-3-kunnostus.html