Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: GuzGuz - Marraskuu 07, 2016, 20:37:11 ip
-
Ei liity Guzzeihin yhtään.
Kaikkeen sitä joutuu, naapurin pihalle kissa ja pyysi pelastamaan katin.
Kesäkissa taas lempattu maalle, ja ei helpoa ole pari viime kuukautta olleet näkyy kaikessa.
Kaupunkikissa selvästi ja paksun turkkinsa sisällä aivan luuta ja nahkaa, takakoipi vuosi verta, veikkaisin että linnun kuin noin terävä pistojälki.
Ihan käyttänyt 8 yhdeksästä muka kissan elämästään, kohta olisi jo ollut menoa, vaikka nuori veikkaisin pari vuotiaaksi.
Voi V ihmisiä, tappakoon toisiaan mutta miten kohdellaan muita olentoja on vielä surullisempaa.
Nukkunut pari päivää ihan putkeen katti, sen verran jaloitellut että syömään ja hienosti pissille laatikkoon mitä yhdessä kateltiin sopivaksi.
Hemmetin kesy ja kiltti kisu, lemmikki on heitytty olos ja ilvessilmä on ihan pihalla mihin joutunut vaikka nyt toivottavasti asiat kääntyi parempaan..
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisen tarvetta tappaa toisiaan, muiden elävien rääkkäämiset otan vielä raskaammin.
Tämä tästä, mutta jos joskus tapaisin lempanneen, niin lupaan että osumatarkkuus on kohdilla.
-
Itsellä menee aina yli ymmärryksen eläimiin kohdistuva rääkkäys ja kiusaaminen. Jos ei osata pitää eläintä, ei sitä pidä ottaa. Lehdistä saa lukea noita juttuja jatkuvasti.
-
Meille, koiraperheeseen, tuli vastaavanlainen katti ihan itse elokuussa sisälle. Livahti ovesta sillä aikaa, kun musti päivysti pihamaalla. Makasi olohuoneen pöydällä ja pyysi apua. Laiha kuin mikä. Kuusi viikkoa kesti hällä toipuminen täyteen iskuun. Nyt on jo tehoja 110% lasissa. Sisäsiisti, rokotettu, leikattu ja terve kolli. Vanha porokoira hyväksyi tulokkaan saman tien. Kai se näki, että toisella oli hätä.
En kanssa ymmärrä tuota kesäkissailmiötä. Eihän tuota tartte edes muuten hoitaa, kunhan vaihtaa hiekat ja antaa ruoat.
-
Itse olen ollut siinä harhaluulossa, että kesäkissailmiöstä oltaisiin päästy jo eroon. Ei ilmeisesti. Sehän oli silloin 90-luvun alussa erittäinkin kovasti tapetilla, syksyllä niitä kissoja oli maaseudulla haitaksi asti.
-
Ei olla päästy.
Kyllä yleistä on edelleen jättää kaupunkikatti mökille tai vaikka liikkuvasta autosta lempata kuten on tainnut tässäkin käydä.
Kolmas omassa tapauksessa pikkutien varrella.
Ihan täydellinen vastuuttomuuden puuttuminen elävästä, oi voi..
Kettukin ehkä avittanut hieman verenvuotoja ennen puuhun kiipeämistä.
Edelleen tulee pikkuisen verta, mutta näyttäisi tokenevan.
Koirissa ei ole näkynyt ainakaan täälläpäin vastaavaa kun ovat "hintavia", mutta samaa pastaa varmaan jossain sitäkin käydään..
Viirusilmän kunniaksi pitää sanoa että syö/ juo ja jopa hieman haisteli että missä ollaan ja selvinnee.
Jopa hieman venyttelyä harvoin herätessä on hyvään suuntaan merkit.
-
Minulla on ollut 9 kissaa elämäni aikana + yksi koira. Kahta asiaa en ole ymmärtänyt, enkä hyväksynyt: Rattijuoppo ja eläinrääkkäys.
Tuollainen löytökissa olisi hyvä kiikuttaa elukkatohtorille; Korvapunkit, madotus ym. loiset pitäisi saada pois. Silmät olisi hyvä tarkistaa mahd. tulehdusten varalta. Ja haavakin olisi syytä tutkia ( antibiootti? ) ja tarkistaa pitääkö se "avata" ja siistiä.
Hyviä ja riemullisia hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa. Muista, että kissa käsittelee ihmisiään henkilökuntana.. :D
-
Erään tuttavani uskomus: kissat ovat avaruusolentoja kaukaa ja ovat laittaneet ryhmän myös maapallolle tutkimaan onko siellä asuva eläimistö sopivaa ruuaksi ja orjiksi.
-
Itse en niin välitä kissoista, en halua sellaista lemmikiksi. mutta ei niitäkään silti saa rääkätä tai kiusata, kuten ei mitään muutakaan eläintä.
Minä pidän myös rääkkäyksenä sitä, kun koiraa pidetään tarhassa päivät pitkät ilman tilaisuutta jaloitella. Ja niitä on paljon. Minulla on ollut omia koiria parikymmentä vuotta. Kelistä riippumatta olen lähtenyt aamulla, päivällä ja illalla kävelylle niiden kanssa. Valitettavan paljon on niitä omistajia, jotka laiminlyövät koiriensa ulkoilun. Mitä isompi koira sen pahempi.
-
Itse en niin välitä kissoista, en halua sellaista lemmikiksi. mutta ei niitäkään silti saa rääkätä tai kiusata, kuten ei mitään muutakaan eläintä.
Minä pidän myös rääkkäyksenä sitä, kun koiraa pidetään tarhassa päivät pitkät ilman tilaisuutta jaloitella. Ja niitä on paljon. Minulla on ollut omia koiria parikymmentä vuotta. Kelistä riippumatta olen lähtenyt aamulla, päivällä ja illalla kävelylle niiden kanssa. Valitettavan paljon on niitä omistajia, jotka laiminlyövät koiriensa ulkoilun. Mitä isompi koira sen pahempi.
Mie olen päättäny, että en ota koiraa, ellei ole pihapiiri semmoset satakunta hehtaaria koiran ittekseen riekkua. Ennenvanhaan meni koiran kanssa semmoset 2-3 tuntia ulkona arkisin. Vapaapäivinä sitten saatto mennä 5 tuntia.
-
Ihan hyvin on toipumassa.
Veikkaan että leikattu ja myös rokotettu kaupunkikatti.
Olisko jopa sirutettu kun vaikuttaisi niin "rotukissalta".
Siitähän selviäisi mm osoite jossa kävisin mielelläni.
On sellainenkin skenario mahdollinen että joku kaipaisi, vaikka epäilen.
Ei ole tainnut ulkona paljon käydä ennen viimeistä luontoseikkailuaan.
Madotus hoidetaan kotikonstein kyllä.
Korvapunkkeja ei ja silmät fine, ei vaan oikein tahdo vilkkuluomet sulkeutua hereilläkään kun niin väsyttää edelleen.
Haavat (olikin pari) on nyt desinfioitu, takapään karvat saksitaan lyhyemmiksi kunhan jalkeilla, tuppaa jäämään hieman vaikeuksia putsata laatikolla käyntien jälkeen.
Noi kaikki taloon kissat on jotenkin tulleet, yhtään en ole ottanut tai ostanut.
Katsotaan nyt sitten miten pärjää, aika kova on ympäristö ja ulkona on ihan pakko oppia käymään tarpeilla, itse kun olen välillä poissa parikin viikkoa varsinkin kesäisin.
Kyllä sapettaa edelleen kansalaisten käytös että näitä tapahtuu vaikka nyt arvuutellaan tätä.
-
Asumme kerrostalossa. On ollut puhetta ottaa kissa tai koira tai molemmat kun melkein kaikilla naapureillakin on. Tilanne ei ole toteutunut siihen suuntaan. Eikä toteudu. Siihen pitää olla riittävästi tonttimaata. Sitten kävisi.
Kun asuin vielä vanhempien maatilalla niin siellä mökkien kesäasukkaat ottivat kesäkissan tai pari. Kesäasukkaita oli useampia. Sopimus oli sellainen että kissa on kesän mökkiläisillä ja talveksi se palautetaan meille, maataloon. Seuraavaksi kesäksi sai saman tai jonkin toisen kissan. Mökkiläiset tykkäsi.
Toisaalta kissat lisääntyivät toisinaan räjähdysmäisesti ja niiden ikää piti raskaasti lyhentää toisesta päästä. Se ei ollut kivaa mutta välttämätöntä. Sisäkissoja tai edes sellaisia jotka tulisivat asuintiloihin ei meillä juuri harrastettu. Koira sai olla sisällä jos viihtyi.
-
Tuollaisen sirun luku ei varmaan maksa mitään eläinlääkärissä?
-
Asumme kerrostalossa. On ollut puhetta ottaa kissa tai koira tai molemmat kun melkein kaikilla naapureillakin on. Tilanne ei ole toteutunut siihen suuntaan. Eikä toteudu. Siihen pitää olla riittävästi tonttimaata. Sitten kävisi.
<snip>
Meillä on 2 tyttären koiraa päivähoidossa 2 kertaa viikossa (ja huomenna yöhoidossakin), mukavasti pakottavat meikäläisen lenkkeilemään, vaikka tonttimaata ei ole yhtään. :)
-
Lenkkikaveri kun on niin se motivoi. Mulla se on joko Paja tai lähijuottola.
-
Kuulin tässä, että eräillä tuttavilla on yhä iso Tanskandoggi ja sekarotuinen. Heillä on noin kolmen neliön tarha. Siellä ei yksinkertaisesti ole jaloittelutilaa isolle koiralle. Koiria ei myöskään kävelytetä. Harrastavat ja ratsastuttavat hevosiaan puoliammattilaisesti. Ihan tosissaan ärsyttää tilanne, olin siinä uskossa, että tilanne olisi jo korjaantuu, mutta ei.
Olen kahden vaiheilla, että teenkö ilmoituksen, vai menetänkö ystävyyden. Taidan taipua ensimmäiseen..
-
Tanskandoggi on rauhallinen koira.
Jokunen vuosi sitten yksi kaveri yritti täällä kasvattaa huskyjä omakotitalon pihalla häkissä. Eivät pysyneet, niillä täytyy olla toimintaa, jos ei isäntä järjestä, sitten itse. Ikävä vaan, että uuden toimintasäteen sisäpuolella sattui olemaan lampaita eli parin-kolmen karkaamisen jälkeen harrastus loppui.
Oikein ystävällisiä ja mukavia, vähään tyytyväisiä koiria, mutta toimintaa pitää olla.
Eri tilanteisiin eri koirat, rotujahan on ääretön määrä.
-
Husky on kiva koira mutta sen täytyy liki päivittäin saada temmeltämään itsensä puhki.
Taannoisessa asuinpaikassani Itä-Suomessa oli kaverilla vaimoineen husky-farmi. Kaksi täysimittaista vetokoiralaumaa.
Siinä oli molemmille tehtävää joka ainoaksi päiväksi. Vetämään piti päästä oli turisteja tai ei. "Polttoainekustannukset" olivat samat joka päivälle.
Samalla tontilla oli myös mönkijä/kelkkayrittäjä. Hänellekin riitti asiakkaita mutta suurin osa ulkomaanturisteista oli kiinnostuneempia koirista. Koirien vetämässä reessä sai lumipölyä kasvoilleen ja ratista ilmaa, kelkkakyydissä samoin mutta ei aina raitista ilmaa. Kelkalla/mönkijällä ajaminen oli sitten erikseen eri hintaan. Valjakkoa ei voinut ajaa muut.
-
Tuolta otettiin n. vuoden ikäinen löytökoira 5 vuotta sitten:
http://www.boondocks.fi/Boondocks_oy/Koirat.html
Oli kyllä opetettu sisäsiistiksi ja tassua tarjosi jo lähes pyytämättä, mutta oli tainnut keppiä saada, kun pelkäsi heti kun otti kepin käteen. Vieläkin pelkää kärpäslätkän ääntä. Toinen oli kivet tai lumipallot; kun noukki maasta kiven niin koira juoksi jo ympyrää. Oli kai oppinut väistelemään. Siitä on onneksi jo pois oppinut. Liekö ollut jonkun perheen koira, ja perheessä luonnevikaisia teinejä ? Koira oli ehkä hylätty kun oli kasvanut täysikokoiseksi.
Tuleehan sen kanssa väkisin ulkoiltua, mikä on toisaalta hyvä, ei tulisi ehkä muuten lähdettyä. Pihassa on kyllä n. 10 metrin juoksunaru, ja siinä se tykkää viettää kauniit kesäpäivät. Ei sen takia että liikkuisi, mutta hakee sopivan varjopaikan ja keskittyy mielipuuhaansa eli nurmikolla kyljellään makaamiseen.
-
Käytännössä kaikilla koirilla on tarve liikkua. Sen laiminlyöminen on jo jonkin asteista eläinrääkkäystä.
-
Tää on hyvä ketju. Ei mene yhtään asian vierestä kuten noi muut....
-
Serkkutytöllä on espanjalainen löytökoira. Minun mielestä noita kodittomia sijoituskoiria olisi löytynyt lähempääkin, mutta onpahan nyt yksi koira pelastettu pahemmalta.
-
Sijoituskoira on eri juttu.
Tyttären toinen koira, lagotto romagnolo, oli sijoituskoira eli koiran kasvattaja sijoitti sen tyttärelle, joka hoiti sitä niinkuin omaansa. Koiralla teetettiin 2 pentuetta, kasvattaja sai pennut (ja myi eteenpäin) sitten tytär sai koiran omaksi. Sijoituskoira on edullinen tapa saada rotukoira - erityisen edullinen se on kasvattajalle, 14 pentua á 1000 €. No, kaikki ovat tyytyväisiä, myös koira!
-
Juu, taisi itseltä lipsahtaa väärä termi. Mutta siis kodittomia, aikuisia koiria saa Suomestakin.
-
On kyllä kerrassaan veikeä koira tuo lagotto. Ittelläni oli 7 vuotta moinen. Nokkela ja tarkka kirsuinen otus ja allergiavapaakin vielä, elikkä ei pölise. MOT.
-
Oma ehdoton lemppari koirista kenen kanssa monet reissut heitettyä on yksi canis lupus familiares unkarin paimenkoira.
Pennusta asti tuli yhdessä telmittyä, vahinko molempien mielestä että joutui kaupunkiin ex naissuhteen mukana.
Nähdään kyllä silloin tällöin vieläkin ja ilopissit tulee tavatessa aikuiseltakin, siis koiralta.
Varsinainen jääräpää ja hulivili.
Keppiä kun heitti noudettavaksi, niin ei korvaansa muka lopsauttanut, katsoi hetken silmiin ja sitten sännättiin hakemaan parit muutkin kepit samantien.
Ensimmäisen kerran kun kohtasi poron, niin pikku ihmettely ja sitten mentiin, oli valmis paimentamaan koko lapin tokat samantien.
Puoli päivää oli reissussa, mutta hyvin takaisin haisteli polkunsa.
Naamani tuli perusteellisesti nuoltua palatessa ja asia tuli selväksi, ai ettei hommat hoideta vai?
Kaupunkiinkin kuulemma sopeutunut, mutta jos talutusnuora on jotain hammasta pehmeämpää niin se on äkkiä poikki.
-
Oma ehdoton lemppari koirista kenen kanssa monet reissut heitettyä on yksi canis lupus familiares unkarin paimenkoira.
Pennusta asti tuli yhdessä telmittyä, vahinko molempien mielestä että joutui kaupunkiin ex naissuhteen mukana.
Kääpiösnautseri. Me ei enää nähdä. Exä otti niin nokkiinsa, kun löysin heti uuden(tai uusi löysi oikeestaan mut), että eka joulukorttikin tuli paluupostissa. Sörsselsöni on kyllä ilmeisesti jo manan mailla. Tuskin nimittäin elää yli neljännesvuosisadan. Virallisestihan se oli exän, mutta omasta mielestään mun. Karvanaamoja molemmat.
-
Meillä oli joskus Isosaaressa asuessa sähveri. Täysin peloton, ei arkaillut mitään. Kasvattajan mukaan piti kokeilla onko paukkuarka; Lainasin asevarastolta Suomi kp:n, heitin koiralle luun ja päristin rumpulippaan tyhjäksi. Koira vain vilkaisi ja jatkoi syömistään. Sama juttu valopistoolin kanssa.
Varusmiehet krapsuttivat, silittivät ja kehuivat yhteysaluksessa kilttiä koiraa ja muistivat kertoa, että sen "...kapiaisen susikoira on ihan hullu..."
Jouduin luopumaan pitovaikeuksien takia ja koira meni saman tien...
-
Pitovaikeuksien vuoksi on pitänyt luopua monesta.
Tämä nykyinen sentään tulee vielä kutsusta luokse ja antaa rapsuttaa.
-
Pitovaikeuksien vuoksi luovuttiin kissasta. Annettiin remontin edeltä veljelle hoitoon. Kissa oli täysin arvaamaton ja nippa nappa sisäsiisti. Päätimme, ettei kissa enää tule meidän remontoituun kotiin, vaan kohtaa loppunsa. Veljen avopuoliso veti tästä suunnitelmasta pussillisen herneitä nokkaansa ja vaati saada pitää kissan itsellään. Kerroimme kyllä avoimesti tuhovimmasta, jota Sulo oli meidän omaisuudelle ja terveydelle kohdistanut. Halusi silti pitää lemmikin. No, siellä on asunut jo kahdeksan tai yhdeksän vuotta, johtaen luonnollisesti sitä orkesteria. Varsin ikävä ei ole ollut, veljen avokkikin on pitänyt tervettä etäisyyttä samana ajan..
-
Noi koirajutut on joskus ihan älyttömiä. Lahdessa asuessani yhdellä nuorella parilla oli siinä naapurustossa 2 koiraa, muistaakseni shelttejä. Näyttelyjutut oli tietenkin tärkeitä. Toinen koirista ei olisi jostain syystä menestynyt siellä. Niinpä se sitten lopetettiin. Ihan perseestä. Meidän sörlssessöni oli yhdistetty muoto- ja ruokavalio. Sillä muodolla niin väli ollu. Ainakaan mulle.