Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Muut italialaiset moottoripyörät => Aiheen aloitti: TunturiTT - Heinäkuu 10, 2016, 23:09:05 ip
-
Tasan kahden viikon kuluttua kirjoitan tähän. Siihen asti pidän esiripun alhaalla, spekulointi on sallittua.. 8)
-
Sen muistan että alurunkoa siinä ei ole, putkirunko. Eikä tainnut Sport1100 -mallia eikä Daytona RS:ää talliin tulla...<1000ccm Ducati... MV Agusta hyväksytään mielihyvällä myös...
-
Pyörää voi rehdisti kutsua urheilulliseksi. Valinta on vähintään yllättävä.
-
Laverda.
-
Takarenkaan leveys on alle 180mm. ;)
-
Pyörässä on ketjuveto ja kuusi vaihdetta. ;D
-
..ja vesijäähdytys.
-
MotoMorini
-
Gilera RC125 Rally.
Urheilullinen.
Rengas taatusti alle 180mm.
Ketjuveto, 6 vaihdetta.
Vesijäähdytys.
Ei taatusti mitä haetaan, mutta täyttää kaikki tähänastiset speksit. ;)
-
Pyörässä on terästankki. ;D
-
Ihan pakko kokeilla...
Tuo että "valinta on vähintään yllättävä" voisi viitata merkkiin.
Rehdisti urheilullinen osuisi kirkuen ja kaikki muutkin tähänastisesti vihjeistä...
Paitsi miten lienee tankin metallin kanssa?
Perhana, ehdotan kuitenkin ihan ensimmäisiä Moto Guzzi 500cc V8 raasereita, niitä oli 6-vaihteisiakin ???
-
Jarrutkin ovat italialaiset. ;)
-
Nuovo Saturno.
-
Sorry, tos Saturnossahan oli vaan viis vaihdetta, en vaan muistanu enää. Mut mites noi Zane Laverdat? Suomessa on olemassa ainaskin yks 650 ja yks 750 Formula kilvis. Ainaskin tossa 650 oli metallinen tankki kun oli jotain esisarjaa, rengaskokoo en muista. Mut näissähän tais melkein kaikissa olla alurunko?
Ei vaan, kyl on varmaan joku piikki. Viimeinen arvaukseni on Malanca Ob One H2O, oliks tarpeeks eksoottinen?
-
Joku Honda...
-
Vakiona kytkin pyörii öljyssä.
-
Viimeisen arvauksen jälkeen seuraava arvaus: ei toi mikkään SWM olis?
-
Vanteet ovat valetut alumiiniset.
-
TT on käynyt kasaamassa italiassa ihan oman pyörän ja kiusaa meitä.
-
;D
-
Lisää vihjeitä; takana on monojousitus.
-
Ohjaus hoituu clip-on tangoilla.
-
Joku Bimota.
-
Moottorin tärinöitä hillitään tasapainoakselin voimin.
-
Teho mitataan kymmenissä hevosvoimissa!
-
Etuhaarukka on Italiasta, Marzocchilta, samoin takaiskari.
-
Pyörästä on olemassa paremmin varusteltu sisarmalli, jossa on paremmat jarrut ja erilaiset katteet.
-
Joko? ::)
-
No, en kerennyt kirjoittamaan. Naputtelen huomenna. Tässä yksi teaser-kuva..
-
Vastaus: Joku Honda ;D Juu, kyseessä on siis jo kahden ja puolen vuoden takainen ostos. Sain silloin syksyllä 2013 "hitsauslaboratorioni" valmiiksi ja käteni syyhysivät jotain projektia. Molemmat Guzzit olivat sen verran siedettävässä jamassa, etten viitsinyt niitä räjäyttää. Niiden seuraavat vaiheet tuskin muutenkaan halvalla tulevat valmistumaan, niin jätin molemmat vielä muhimaan. Ajatus omasta ratapyörästä on vaivannut jo vuosia. Isolohkolla on mukavaa ja erilaista ajaa radalla ja en siihen varsinaisesti ole tymipiintynyt vieläkään, mutta varovaisuus on koko ajan päällä, kun samalla pyörällä pitäisi ajaa kadullakin. Ajotyylini radalla ei ole kuitenkaan mikään säästäväinen, vaikka kyseessä olisi arkipyörä, joten ehkä vähän säälistä Jackalia kohtaan aloitin sopivan aihion etsinnän.
Sopivia parametreja projektille määritellessä listalle nousi kaksi tärkeintä ominaisuutta; Edullisuus ja keveys. Kasvavan perheen kanssa arkea sumpliessa, ei duunarilla ole liikoja rahoja käytössään. Lisäksi, Guzzin reilusti kahdensadan omapaino antaa radalla varsin mielenkiintoista jumppaa, joten aidosti kevyen pyörän kokeilu mutkittelussa on kiehtonut jo pitkään. Lisäksi, sain pikkuveljelle myytyä ideani "nollabudjetin" pyörästä, joten hän ryhtyi osaomistajaksi 50:50 -suhteella.
Nettimoto ja muut myyntikanavat siis auki (tässä vaiheessa en ollut vielä kertonut suunnitelmista vaimolle sanaakaan :P ), ja aihiota metsästämään. Kuin vahingossa Torista löytyi liki naapurista Honda NS 125 F. Itseäni asiassa miellytti se, ettei kyseinen pyörä ollut lähelläkään siistiä kuntoa ja rungon ollessa terästä, muokattavuus omassa tallissa olisi mahdollista. Paperillinen Honda oli maannut pressun alla omistajan elämän myllerryksissä liki kymmenen vuotta. Omistaja kertoi pyörään tehdyn koneremontin ennen seisotusta. Koekäyttö ei tullut kyseeseen osapuutteiden ja yleisen kunnon takia, mutta vanha kunnon sormi_tulpanreikään_ja_polkaisu-menetelmällä todettu puristusten läsnäolo vakuutti. Nimellisellä 140€:n hinnalla pyörä nousi peräkärryyni. Kunto oli vähintään surullinen.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/2016-07-24%2021.12.50.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/2016-07-24%2021.13.32.jpg)
Nyt oli jo pakko kertoa vaimollekin.. Autosta tietenkin hajosi jakopää tuolla reissulla, joten budjetti jäädytettiin hetkiseksi. Siinä sivussa olikin aikaa kypsytellä ideoita ja suuntaa projektille. Kavereiden osakasoilla ja omia nurkkia kolattiin aika reilusti. Ilmaisia, muiden hylkäämiä, osia löytyikin ihan mukavasti; 17" etuvanne Suzukista, Cagiva Miton keula, Kawasaki ZXR750:n kuitukatteet, Guzzin nelimäntäinen etu-Brembo pääsylkkyineen jne jne. Pakoputki olikin jo aiemmasta elämästä Micronin tehomalli, joten ainakin ääni olisi riittävän paha.
Kesällä polkaisin sitten homman liikkeelle. Sorvasin jalkahallintalaitteet, clip-onit, hitsasin takarungon, muokkasin takaharaarukan käytännössä nollasta, sorvasin etujarruadapterin, jarrusatula-adapterit, kavensin Kawan katteen sopivaksi, polkaisin pleksin suorasta, Kemoran roskiksesta löytyneistä Suzukin katteista kuidutin takakatteen, tinasin tankin, riisuin sähköt ja vaikka mitä. Alkuperäiset satula, lokasuojat, valot ja varusteet lensivät kaaressa roskikseen.
Kansi oli haljennut jäädyttyään vesitilasta. Harjoittelin siis alumiinihitsausta tigillä ja parsin senkin nippuun. Sorvissa lastu pois ja uuden metallisen kannentiivisteen kanssa paikalleen.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20160525_222231.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20150814_071359.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20150810_172408.jpg)
Moottorista poistin vääntöaparaatin, ATAC-venttiilin. Tai siis lukitsin sen täystehoasentoon, ratakäytössä ei pikkukierrosten väännöllä ole juuri merkitystä pienessä pyörässä.. Pakoputken päähän tein äänenvaimentajan kiinancrossin vaimentimesta ja pakkasin villalla. Takarunkoa nostin reilun kymmenen senttiä ja rakensin istuimen alumiinista. Moottorin alta oli vesi ja pakkanen pullistaneet runkoputkia, joten jigityksen jälkeen rälläköin nekin pois ja korvasin tuoreemmalla. Korvakkeita lähti aika kasa romukoppaan. Tein väliaikaisesta rengaskoneestani alustadynon ja mitoitin takapään jousituksen ilman linkustoja passeliksi. Keulan kanssa sain jonkin aikaa sorvata ja säätää, että Cagivan keula sopi Hondan Marsun tilalle. Samalla Australiasta asti löytyneet kartiorullalaakerit pääsivät työhönsä.
Perheellisen, ja tässä vaiheessa jo kahden lapsen isän, vapaa-aika on aika kortilla. Välillä olinkin sitten vanhemman tyttären kanssa tallissa rakentamassa. Oppipahan silloin parivuotias oikeita termejä ja sai laatuaikaa isän kanssa ;D "Koijjataan isin kanssa mopoo!". Sopivsti pystyi ottamaan tyttöä aina eri vaiheissa mukaan. Välillä taisin siivota enemmän tytön aikaansaannoksia, kuin rakentaa itse pyörää.
No, hiljaa hyvä tulee, tai ainakin välttävä. Alkoi jo viime talvena näyttää siltä, että tämähän valmistuu käsiin! Kaikki rakenteelliset ratkaisut alkavat olla valmiina. Pääsinkin sitten jo vetämään pikkuveljen työpaikalta saatua Caterpillarin paikkamaalia pääväriksi ja suunnittelemaan lopullista ulkonäköä. Tämä varmaan jakaa mielipteitä, mutta ei liene ainoa asia pyörässä. Päätin kuorruttaa tankin, takakatteen ja etukatteen alareunan sekalaisilla tarroilla. Nuoriso kutsuu tätä muoti-ilmiötä stickerbombingiksi, mitä tuo tarrapommitus sitten Suomeksi olisi..?
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20160507_175857.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20160507_175558.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20160507_175656.jpg)
Tässä käytin kaikkia nurkista, veljien, kavereiden ja muiden nurkista löytyneitä tarroja. Osa tarroista on jopa yli kolmenkymmenen vuoden takaa..
Muuten viimeistelyssä on käytetty nurkista löytyneitä spraymaaleja, joten värimaailma muuten on mitä on. Lisäksi turhia pohjatöitä on aikataulun ja tulevan käytön luonteen vuoksi karsittu. Pyörän ei ole tarkoitus olla karkki, vaan kone.
Nyt kuun alussa radalta ajellessa (Guzzi kärryssä), päätin että tänään sillä ajan! Vaimo oli tyttärien kanssa kaverillaan, ja hain vanhemman sieltä kotiin nukkumaan. Kymmenen aikaan illalla, yhden kaljan jälkeen, siirryin laboratorion puolelle. Ja kyllä, puolen yön aikaan naapurit saivat nauttia kireistä kaksitahtarin pärinöistä! Muutama rinki pihassa, hiljainen tuuletus tuvan puolella ettei tyttö herää ja piiitkä viski lasiin.
http://vid53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20160701_235100_001.mp4
Pienen sivistelyn jälkeen, suoritin päivännäöllä pihassa muutaman koeajon ja totesin kamppeen toimivaksi. Muutamia pikkujuttuja on vielä, mutta elokuun ekalla viikolla on tarkoitus päästä vetämään shake down -ajot jollekin kartingradalle. Muutama kuva valmiista laitoksesta ja pönöttävästä kuljettajasta.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/Mobile%20Uploads/2016-07-24%2021.10.34.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/Mobile%20Uploads/2016-07-24%2021.00.40.jpg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/Mobile%20Uploads/2016-07-24%2021.08.02.jpg)
Käyttö pyörällä tulee olemaan pienillä radoilla eli mikroautoradoilla, mutta tarkoitus on jaloitella sitä myös Kemorassa. 1:40:n alitus kuumottaa..
Jatkan juttua myöhemmin, tarinaa kyllä riittää.
ps. Italialainen? Kyllä vain, pyörä on suunniteltu ja valmistettu Honda Italian toimesta ja esim, jarrut ja vanteet tulevat Grimecalta sekä sylinteri Gilardonilta. Moottori muuten perustuu Japanin Hondan koneeseen, mutta sylkkä ja PHBH-kaasari ovat italialaisten päähänpistoja.
-
Nyt kun kaikki mykistyivät ihmeen äärellä, lataan numeroita peliin.
Laitoksen teho/paino-suhde on jopa parempi kuin ison pikkulohkon. Tehdas lupaa vakiolle 24 hp ja kuivapainoksi 108 kiloa. Omassa yksilössäni on siis Micronin tehoputki, vapaavirtaussuodatin ja remontoitu moottori. Pakoputkea en voinut jättää putkitehtaan näkemystä vastaavaksi. Tarkoitus on kuitenkin ajaa ihan kovaakin, joten pakopuolen lämpörasitus voi ottaa veronsa. Tätä silmällä pitäen laskeskelin pakoputken loppupillin uusiksi. Kaksitahtinenhan totutusti tykkää oikeanlaisesta pakopulssin heijastevaikutuksesta, joten putkella on merkitystä. Maailmalta löytyy herrasmies nimeltään Frits Overmars, joka on virittänyt vajaatahtisia vuosikymmeniä. Hän myös vastasi Aprilian piikkisten kilpamenestyksestä loppumetreille asti.. Hänen nimeään kantava FOS-konsepti määrittelee loppupillin mitoituksen ja muokkasin omani sen mukaiseksi. Kuvissa saattaa valistumattoman silmään suurelta, mutta se on oikein.
Painon kanssa oli tarkoitus pysyä sadan kilon kulmilla ilman erikoismateriaaleja. Pidän saavutettua tasan 100kg:n kuivapainoa upeana suorituksena. Tehtaan 108kg kuivana ja 136kg on kaukana historiassa. Vielä optimoimalla yli viisi kiloa olisi mahdollista keventää. Onko taasen järkeä, on toinen juttu. Vihjeissä mainittu sisarmalli NS125R on täyskatettu, tuplalevyjarruinen hurjimus, joka painaa vastaavasti tasan kymmenen kiloa enemmän.
Mitoista vähän jo avasin aloitusviestissä. Satulan sija oli aikuiselle liian alhainen. Tätä kompensoin nakkaamalla vakiorahin roskikseen ja suunnittelemalla oman takarungon. Työpaikalta hävitettiin toimistokalusteita ja itse sille kasalle totta kai rynnin myös. Kasasin autooni aimo läjän huonekaluputkea ja pöydänjalkoja. Työkaverit kyselivät ihmeissää, mihin tarvitsen noin paljon pöytiä. Tajusivat kohta, etten ole kantamassa lastulevyjä kasasta kotiini.. Tästä firman "sponsoroinnista" hyötyi siis ratapyöränikin. Sopivaa korkoa mietin hartaasti. Koetin etsiä sopivaa mittojen luovuttajaa pitkään. Sitten päädyin toiseen italialaiseen, jonka tiedän olevan mainio radalla; Ducati 748/948. Piirtelin paperille kolmioita clip onien, satulan ja jalkatappien välille. Tätä mitoitusta käyttäen liimailin Esabilla kappaleita runkoon. Tappeja vähän nostin, jos vaikka opettelisi pikkupyörille sopivamman ajotyylin nopeisiin kaarteisiin. Satulan pokkasin alumiinilevystä (ilmainen, omista nurkista) ja liimasin päälle solukumieristelevyä (asiakkaan roskiksesta).
Akselivälin kanssa pohdi jonkin aikaa. Pitkän takahaarukan edut ovat kiistattomat, kun siirrytään linkuttomaan malliin. Hondan omat linkustot on valmistettu teräksisistä muottitakeista ja painavat kuin synti. Ne myös geometrialtaan rajoittavat sopivan rungon kulman ja haarukan asennon, joten niiden oli aika lentää Kuusakosken kuormaan. Takahaarukassa käytin hyväksi alkuperäistä nivellystä runkoon. Katkaisin ketjunkiristimien edestä aisat poikki ja sorvasin epäkeskosäätimet. Näillä säätimillä voidaan vaikuttaa ketjunkireyden lisäksi nopeasti ajokorkeuteen ja ketjujen pituutta säätämällä myös akseliväliin. Veikkaan tehtaan päätyneen jollain järkisyyllä 1360:n milliin akseleiden välillä, joten otin sen perusmitaksi. Epäkeskoilla voidaan pituuteen vaikuttaa 30mm. Joten sillä on ainakin teoreettinen mahdollisuus ajovakauden muutoksiin.. Ketjuille teen varmaan ohjainrullan jossain vaiheessa, joten tämä akselivälin muutos voidaan ottaa helpommin käyttöön.
Takajousitus on mitoitettu minun painolle. Iskarina toimii budjettisyistä tuoreemman Honda piikin Showa. Voi olla, että vielä puran sen ja laitan jousen alle korokerenkaan. Omasta saavutetusta massastahan ei tingitä :P Vaimennus on säätöjä vailla, suljettu pötkö kun on. No, jos ilmaiseksi kompuroin muuhun sopivaan iskariin, niin sellaisen runkoon sovitan. Alustavien testien ja laskelmien mukaan tuo on passeli.
Rengastus on vähän vielä kompromissi. Tarkoitus oli alun alkaenkin, että kumit ovat uutta tavaraa ihan turvallisuussyistä. Äärimmäisen kireän budjetin takia, älyttömän kalliit merkkirenkaat saatiin unohtaa. Taakse valikoima on vähintään huono, kun rengaskoko on 90x90-18". Moderneimmista ympyröistä on siis silläkin mielellä turha haaveilla. Historic-ympyröissä sopivaa seosrengasta kyllä löytyy, mutta yhden renkaan suolainen 400€:n hintalappu pitää kumit kauppiaan hyllyssä. Mitään takeitahan ei ole, etteikö koko pyörä muuttuisi ekalla ulkoilutuksella kranaatiksi ja kumit jäisivät tilastotappioksi.. Nettiä selatessa osuin hollantilaiselle kumikaupan sivulle. Sieltäpä löytyikin koko liuta hinta/nopeusluokkaan osuvia renkaita! Gummistradan ostoskoriin siirtyi VeeRubberit eteen ja taakse. Yhteishinta kotiin tuotuna jäi alle 70€:n :o Menköönkin se tosiasia ohi välittämisen, että eturengas on 110mm leveä ja takanen 90mm.. hömmm.. Kokeillaan miten menee, eturengasta ei voi enää tuolla vanneleveydellä kaventaa. No, takavanne mennee vaihtoon, kun sopiva pyörii eteen.
Aerodynamiikan suhteen pikkukoneinen on tarkempi. Katteen pitää olla varsin sulava ja toisaalta köykäinen. Nämä Kawasakin kuidut sain kaverilta. Oli hänen viimeisenä varasarjana ja varsin karskissa kunnossa. Moneen kertaan kaadutut, repaileiset ja monasti parsitut. Aikani niitä mittailin ja paikalleen sovittelin. Päädyin sitten leikkaamaan keskeltä 100mm leveyttä ja kuidutin kaikki palaset yhteen. Yhden asfalttia vasten hierretyn jätin korjaamatta, ikään kuin muistoksi oikeasta ratahistoriasta. Ja toisaalta, ei tässä näyttelypeliä oltu tekemässäkään, välttämättömin sai riittää. Loppujen lopuksi katteesta olisi voinut ottaa vielä siivua, mutta hyöty menetetään viimeistään karskin kokoisen kuskin leveyden myötä. ::) Pleksiä en tähän saanut, muttei se enää kavennettuna olisi paikalleen käynytkään. Joten hommasin suoraa levyä ja taivuttelin jonkinlaisen sopivan lämmittämällä ja ruuvipenkissä. Ihan hyvä tuli, ehkei optisesti ihan Instrumentariumin tasoa, mutta välttää.
Takakatteen parsin kasaan Kemoran roskiksesta löytämäni GSX-R:n etukatteen alanurkasta. Se vain on, ei mitään ihmeellistä, mutta muoto on siedettävä. Etulokarin löysin talvella rompepäiviltä ja oli tasan eka joka osui hintahaarukkaan. Kympillä Suzuki RF:n (virheetön) lokari. Sen rälläköin etuhaarukkaan sopivaksi ja tarroitin ulkomuotoa vastaavaksi.
-
Koitan nyt saada kirjoitettua tähän vellovaan kommenttimyrskyyn.. ;)
Pyörän filosofiasta.
Olen ajanut nyt kymmenen kesän ajan rataa. Pyörinä on ollut muutama Guzzi, erilaisia japanilaisia ja vaimon Triumph (se pyörämerkki, ei alusvaate). Sen olen omasta ajamisestani huomannut, ettei minua juuri kiinnosta, olenko nopeampi kuin muut. Tarkoitukseni ei ole päästä aina vaan kovempaa. Minua miellyttää enemmän oman ajamiseni parantaminen ja ajotaidon kehittäminen. Väistämättä on toki selvää, että ratakierrosta kohti käytetty aika pienenee, kun riittävästi kehittyy. Siitä toki voi vetää johtopäätöksiä ajamisen kehityksen suunnasta. Olen pyrkinyt siihen, etten muuta liian montaa asiaa kerralla, vaan yritän vakioida asioita. Olenkin ajanut viimeiset kaksi kesää Jackalilla identtisillä säädöillä ja pyrkinyt mahdollisimman vakioon suoritukseen. Viime sessiossa Race Chronon ajat viimeisessä setissä vaihtelivat maksimissaan 1.5-2 sekuntia. Se on tällaiselle satunnaiselle kuljettajalle hyvä suoritus. Vieläkään ei ehkä mennä pyörän viimeisimmillä suorituskyvyn äärirajoilla. Nyt pitäisi saada pakkaa rikki ja onnistua korjaamaan kierroskohtaiset ongelmapaikat. Tässä loppuu mielestäni Californiasta rahkeet. Pyörä on, kuten aiemmassa tekstissä kirjoitin, minun arkikulkuneuvo, eikä sitä uskalla rääkätä loputtomiin. Lisäksi muutama Kemorankin kaarre pitää ajaa ihannelinjan ulkopuolelta, koska maavara loppuu. Sen muutos aiheuttaisi jo melkoista kompromissia arkikäytettävyyden suhteen. Lystiä se silläkin ajelu on, aion sitä jatkaa.
Tässä kohtaa tulee siis kuvaan vähemmillä kompromisseilla ja pienemmillä mahdollisilla taloudellisilla kuopilla varustettu NS. Tuon lippaaminen ei tule mammonaa maistamaan siihen tyyliin, kuin jos Calin rullaa. Olenkin alusta asti nimittänyt Honda-projektia äärimmäiseksi Ajolinjamopoksi.
Pyörän tarkoitus on siis minun oman ajamisen parantaminen. Toki minun mieleinen harrastus, pyörän rakentaminen pääsee tällaisessa isoon osaan. Olenkin keskustellut rakentaessani sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti asiasta tietävät. Leimannin Jannesta ja Luoman Jussistakin on ollut apua. On myös ollut hauska seurata reaktioita, mitä esittelemäni projekti on aiheuttanut. Ratailusta oikeasti pitävät ja jotain tietävät kaverit ovat olleet kannustavia ja tajunneet heti homman jujun. Kuutioista välittämättä. Sellaiset henkilöt jotka taasen ajelevat tonnisillaan takakumeja kantikkaiksi, ovat tuominneet ajatuksen, koska pyörässä ei ole tarpeeksi tehoa ja se on liian hidas jne. Eivät myöskään ole tajunneet miksi tuhlaan aikaani moiseen romuun. No, aikaa on toki mennyt, rahaa ei ehkä niinkään, mutta tämä harrastus on minun henkireikäni ja vastapaino työlle. Suhtaudun samalla intohimolla ja tarmolla pieneen pyörään, kuin isompaankin.
Tuollaisella NS:llä, vaikkakin vakiommalla, olen ajanut viimeksi "täysiä" vajaan parikymmentä vuotta sitten. Veljeni tyttöystävällä oli sellainen yhden kesän. Siitä jäi mieleen moottorin hienot ominaisuudet. Koukuttava kaksitahtisen tehokäyrä ja varsin raaka tehon ulosanti. Välitykset loppuivat siinä kesken mittarin näytellessä 145km/h:n lukuja. Eli voimaa on vakionakin riittävästi. ;D
Tällä kertaa tähän, jospa ensi kerralla kuvia yksityiskohdista ja rakenteista.
-
Muutamia hajakommentteja aiheeseen liittyen.
Kyllä Italiassa valmistetaan monen merkkisiä mopoja ja moottoripyöriä, sen on muutkin
tänä kesänä huomanneet.
On se karun oloinen laite, uskoisin että on tarkoitukseensa sopiva. Itse olisin ehkä panostanut
(turhaan?) ulkonäköönkin ;D. Ehkä se kehittyy ajan kanssa kun laitteen saat sopiviin säätöihin.
Ja pääset tutustumaan radan pintaan, niin siinä tulee nyt väistämättä käymään.
Mikroautoradalla ajaminen varmaankin kehittää "hidasajoa", en ole kokeillut. Omalla kohdalla
on kuitenkin ollut uusi ahaa-elämys kun on muutaman kerran päässyt ajamaan Botniaringin
pitkän radan vasuria kaasupohjassa.
Sopii vakio piikkinenkin normaalille moottoriradalle ihan hyvin, joskus ajoin Mitolla Kemorassa
muutaman kierroksen. Hyvin se kulki, vaihteita vain oli niin paljon etten kerinnyt oppia, kuinka
monta kertaa pitää pienentää mutkaan tullessa.
Miettisin vähän sitäkin, mihin kuskin takajalka saattaa joutua jos lipeää tapilta jossain
woblaus-tilanteessa. Joskus on itsellä ollut koipi aika tiukassa enskan takapyörän, svingin ja
rungon välissä jossain. Kun pyörä oli vielä kasan päällimmäisenä, kesti tovin ennen kuin
metsäpolulla pääsin siitä nipusta irti.
Näyttää ahtaalta visiirin ja plexin väline etäisyys, pystytkö nostamaan/keventämään takapuolen
irti penkistä ilman, että kypärä osuu katteeseen?
Kävin myös penkomassa omaa "kärrynpyörä" varastoa. Sillä silmällä että saataisiin NS:ään
sadekumeille omat vanteet ja tulisi varastoon tilaa. Olivat kuitenkin siinä kunnossa, ettei niitä voi
enää käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa edes tässä.
-
Kartingradalla on tarkoitus hieroa tekniikkaa. Sinne pienen ja ketterän pyörän pitäisi sopia hyvin. Olen varannut toiset välitykset sitä varten. Ajatus on ollut ottaa tämä "oikeille" ratapäiville kakkospeliksi. Eli isompiakin rinkejä on tarkoitus kiertää.
Ulkonäköhän tuolle on muovautunut saatavien tarvikkeiden kautta. Väri on erään tunnetun työkoneen paikkamaalia, harmaa tallista löytynyttä sprayta. Täytyy kaivella jos löytyisi kuvia katteista, kun ne sain. Olivat varsin karussa kunnossa, ja huikean vihreät tietenkin.
Ei noista kuvista hyvin näy, mutta tappien vieressä on kaaret rungossa (ikään kuin heel platet). Niihin voisi ripustella vaikka muovista tehdyt lirpukkeet. Myös hugger-lokarin teko on ollut mielessä. Nyt kun sanot, niin sen voisi tuonne väkästää ihan turvallisuusmielessäkin.
Toisella silmällä olen katsellut vähän noita isompien pyörien etuvanteita. Sellaisesta voisi konstruoida takavanteen. Samalla päivittyisi rengaskoko paremmin saatavaksi. Rattaan voisi tässä tapauksessa jättää ilman kumijoustoa ja kumina näillä tehoilla ja massoilla uskaltaisi käyttää 600/1000-luokan pyörän eturenkaita.
-
Olisi yksi Hondan 17x3,5 etuvanne mistä on laakeripesä romuna toiselta puolelta.
Laakeripesä varmaankin korjautuisi siinä samalla kun sorvaat rattaalle siirtolaipan
ulommas.
Olisi saman näköinen kuin etunen väriä myöden
Jos kiinnostaa, laita yv:tä
-
YV:tä paiskattu.
-
Rakentamisesta.
Kaivelin vanhalta puhelimelta muutamia kuvia. Rakentamisen alkuvaiheessa siis ensi alkuun vietin useamman illan vain katsellen "raatoa". Kun pääkopassa alkoi sumu hälvetä aloitin koko laitoksen purkamisella. Kun mielestäni epäkurantti materiaali oli poistettu romukoppaan, nostelin pyörän salaiseen laboratoriooni. Hahmottelin pyörän asentoa ja korkeutta varsin karkein pukein ja mittauksin.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp-Image-20160728%202_1.jpeg)
:D
Kuvassa olen jo sovitellut alkupään Miton keulan valeeseen, sekä Suzukin vanteen. Laakereita ei vielä ollut, joten sorvasin alumiiniset rinkulat niiden sijoille. Kuten näkyy, oli alkuperäinen haarukka varsin rapeassa kunnossa, joten sitäkään ei tarvinnut säästellä. Tässä kohden kävi myös ilmi alkuperäisen Pro-Link -systeemin liikeradan rajoitteet. Takarengas irtosi maasta, ennen kuin rungon tarvittava asento oli saavutettu. Kyse siis keulakulman saamisesta oikeaan asentoon.
Seuraavasta kuvasta näkyy hieman edullisten katteiden tolaa. On jo pahimmat kursittu teipillä kasaan. Satulan korotusta ja takakatetta varten hitsailin tuollaisen yksinkertaisen rungon.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20160728-WA0011.jpg)
Itse satula ja kate leivottuna aihioiksi.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20160728-WA0010.jpg)
Iskarin pituusmitoitukseen käytin tällaista tyhmää "iskaria". Oli helppo sovitella lentokorkeus.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp-Image-20160728_1.jpeg)
Etujarruksi sovittelin Bilteman crossilevyn. Materiaaliltaan kiekko on varsin hyvän tuntuista, ja 280mm halkaisijalla sen pitäisi kaiken tolkun mukaan riittää. Pikkupyörällä rasiutksen pitäisi olla isoa kevyempää muutenkin ja jarrutus itsessään on strategialtaan erilainen.
Sorvissa sopiva limppu. Helpommin sanottu kuin tehty, kun kaikki etäisyydetkin piti mitoittaa jne..
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20160728-WA0012.jpg)
Jossain vaiheessa pyörä kuitenkin alkoi jo näyttää pyörältä ja pääsi ottamaan kylmä tyyppejä.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20160728-WA0014.jpg)
Kuvassa toinen omistaja mitoituksen hahmottamiseksi.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20160728-WA0013.jpg)
Lisää taas seuraavalla kerralla. 8)
-
Ettei kukaan vain epäile pyörän kuumaveristä italialaisuutta! 8)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20160729-WA0003.jpg)
-
Ja vihdoin, radalle! Lievestuoreen Kartingcircuit sai toimia neitsytajojen näyttämönä.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/Mobile%20Uploads/2016-08-17%2020.15.59.jpg)
Ja paljon opittiin, nimittäin että tekemistä vielä on. Kytkin luistaa, kytkinkahva on vääränlainen, tankki vuotaa, kone ei saa bensaa, takapyöränlaakerissa on väljää ja kaasu vaatii pikamallin rullan. Lisäksi vaihdevivusto irtosi itsestään, samoin kannesta yksi ilmausruuvi.. Ainakin. Pari muutakin juttua pitää tehdä.
Onneksi olen rakentanut nimenomaan ratapyörää, niin purkaminen ja kasaaminen on yksinkertaista ja nopeaa.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/Mobile%20Uploads/IMG_20160817_202545.jpg)
::)
Niin ja sorvaamani jalkatappi päätti ryhtyä pyöriväksi ja irtosi itsestään. Vähän sai kalvaa kierteitä auki puukolla ja sai kiristää takaisin. Lukitetta vaatii aika moni paikka.
-
Hauska lukea näitä.
Asenne kohdilla.
Paljon painaa nykykuosissa?
-
Koko lailla tarkkaan tasan sata kiloa kuivana. Päivän vastoinkäymiset eivät edes harmita. Kierroksia tuli kourallinen, ruuvausta useampi tunti palaan ja aurinkoisen taivaan alla. Hei, minä olin itserakentamallani ratapyörällä moottoriradalla! Fiilis on huikea. 8)
-
Kirjailempa tännekin. Tällaisen pyörän kanssa on saanut huomata harastuksen halpuuden myös osien puolela. Jo aiemmin kesällä päädyin kytkinkauppaan. Selailin tarvikekaupat ja ebayn. Mielestäni tällaiseen kokeiluluontoiseen moottoripyörään ei kannattane ihan heti sijoittaa liikaa uusien osien kokeiluun. En siis heti päätynyt sijoittamaan viittä- kuuttakymppiä kytkinlevyihin. Sillä hinnalla siis saisi pelkät massalevyt. Sitten huomasin Stormin luettelossa yksittäisen kytkinlevyn hinnan. Olin jo talvella avannut kytkimen ja todennut yhden levyn olevan vähän epäilyttävä. Laitoin silloin siltään kasaan ja kuorrutin kytkimen jäykemmiilä vietereillä.
No, Storm oli myös hinnoitellut levyt ovelasti vitosen/kpl. No tämähän kävi, kun tuohon viereen avattiin keväällä Stormin kivijalkaliike! Sinne siis tilaten kaksi levyä ja odottelemaan. Parin päivän päästä kassalla odottelikin jo kaksi kytkintä. Niin:
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/Kytkin.jpg)
Kaksi KYTKINTÄ, ei levyä. Siis hinnaksi oli kirjailtu koko levypaketin hinta, joka oli viisi €/paketti. No, sehän vain passasi budjetista kiinnipitävälle.. 8)
-
Ja ei mitenkään pystynyt vastustamaan kiusausta; Virityksen tie on avattu! Huutonettiä ja Toria tulee aina silloin tällöin selailtua ja taas tärppäsi. Aidot, aikansa kullanmurut, Boyesenin teholäpät siirtyivät omistukseeni. Jokainen, joka 80-90-luvulla kaksitahtisen suorituskyvyn kanssa pyrki sopuun, on näistä kuullut. Oli kova juttu, kun DT:t, MTX:t ja NSR:t kantoivat Boyesenin tarroja kupeessaan, merkiksi aidosta bolt on-virityksestä.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-08-30%20at%2021.36.11.jpeg)
Vakioläpät tässäkin pelissä ovat aika löysät lasikuituiset ja yksiosaiset. Teholäpät ovat ikkunamallia, jäykemmät ja erilaisilla rajoitinlevyillä. Näillehän valmistaja lupaa huikeita virtauksen nousukarttoja:
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-08-30%20at%2021.58.44.jpeg)
Suap nähdä, joka tapauksessa nämä tuonne kurkkuun asennetaan. Hintakin oli huikea 13€ kotiovelle ;D Kyllä pyörän rakentaminen on mukavaa. ..ja halpaa.
-
Ja pitkästä aikaa pääsin tämänkin pariin.
Rouva oli ilmoittanut lähtevänsä tyttöjen kanssa lauantaina viihtymään ja saisin kuulemma keksiä itselleni jotain tekemistä. Passelisti äitini oli vapaalla viikonlopun, joten päätin pakata tytöt ja tavarat kyytiin ja lähteä itsekin vanhempieni luo "täyshoitoon". No sattumalta lainasin veljeltä kärryä juuri tälle viikonlopulle, joten pakkasin sitten hieman enemmän..
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2009.21.35.jpeg)
Myös auton kontti näytti juurikin siltä, että lapsiperhe on pakannut viikonloppua varten; vaunut, vaihtovaatteita, varikkopukki, öljyä, pyörän osia..
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2009.21.35%201.jpeg)
Edellisessä testiajossa esilletulleita kohtia oli mm. liian takana sijainneet jalkatapit. Lähes koko paino oli käsillä. Varsinkin hitaammilla osuuksilla tämä käy äkkiä voimille ja ote pyörään heikkenee. Myös painopiste oli tästä syystä hakusassa. Rälläkkä käteen ja rungosta viipaleet pois. 120mm tipahti metalliroskikseen ja uudet tappien kannakoinnit olivat tosiasia. Siirsin loppujen lopuksi kannakkeita 100mm eteenpäin ja tappeja vielä säädöillä 20mm. Kylmätyypittämällä muutos oli onnistunut. Painoa voi nyt siirtää jaloille, eikä yläkroppa rasitu niin paljoa. Luonnollisesti myös vaihteiden ja jarrun siirtotangot menivät uusiksi.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2009.21.31.jpeg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2009.21.31%202.jpeg)
Koneen sisuksiin piti sukeltaa, kun shake down-vedossa kytkin luisti läpi, heti kun pääsi tehoalueelle. Myös kytkinkahva oli liian lyhyellä vedolla, eli pakka ei auennut kokonaan, vaan joko luisti tai tai ryömi. Koppa auki ja romut käteen. Paljastuihan sieltä erikoisuuksia, yksi levy oli aivan eri sarjaa kuin muut. Ulkohalkaisijaltaan toki samaa mittaa, mutta sisäreikä oli suurempi. Tämä tietenkin johtaa kapeampaan pitopintaan. Myöskään levystä löytynyt epäjatkuvuuskohta ei varmaan lisää kitkaominaisuuksia..
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2009.21.32.jpeg)
Kamat kasaan, öljyt koneeseen ja uusi kahva, sekä alapäähän vaijerinkannake uusiksi.
Sitten pääsi jo vihdoin hipelöimään viritysosia! Aiemmin mainostamani Boyesenit kuumottivat pöydällä. Ne oli pakko saada koneeseen. Yllätys purkaessa oli se, että läpät olivat jo viritysmallia! Tosin niiden parasta ennen -päiväys oli takana; halkeamia, kulumia ja lisääntynyt rentous helpottivat niiden siirtämistä eläkkeelle.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2009.21.34.jpeg)
Läppärungon sisältä löytyi mystinen kuristin, joka kutisti sisääntulevan seoksen virtauspinta-alaa. Ihme juttu, että tällainen siellä oli, vaikka läpät oli vaihdettu virimalleihin..? Kuristin jäi kootessa luonnollisesti pöydälle..
Vedet sisään ja konetta tulille! Odotukset olivat kovat, kun laitos pärähti tulille. Vaan pettymys. Kaasua kääntäessä yli puolen välin kone kuolee. Vain pyörää kallistamalla ja kaasulla puolen välin yli herkuttamalla suostuu kiertämään yli sen puolen välin. Kuormaa ei kestä. Kone varikolle ja letkuja putsaamaan. Tankista irtoaa yhä ruostevelliä. Uusi bensansuodatin ja puhtaat letkut ja uusia vetoja. Ei mitään vaikutusta. Linjat ovat nyt auki, mutta kone ei vaan jaksa. Kaasari taas auki ja isompi pääsuutin. Ei vaikutusta. Savutus vaan lisääntyy. Kokeiluna pudotan neulan alas, jos sittenkin on kyse liiasta bensasta. Nyt ei voi koskea kaasuun ollenkaan..
Päätän ottaa tankin irti, tyhjentää sen ja koettaa vielä puhdistaa bensalinjaa. Tankkaan alkylaattibensalla ja tuuppaan käyntiin. Hivenen enemmän herkkyyttä, mutta ei edelleenkään jaksa kiertää. Neulakin on jo nostettu ylemmäs.
Sitten yllättäen välähtää, voisiko tämä nyt tukehtua liialliseen soppaan? Josko ilmanputsari onkin tukkoinen? Putsari irti ja testiin.
NYT TAIVAS REPEÄÄ!! Tehoa on tarjolla koko ajan ja tehopiikki on tosiasia. Kierroksia haukkaa helposti ylös asti. Ykkösellä sutii koko tehopiikin ajan soralla, kakkosella yli puolen välin ja...
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2010.17.05.jpeg)
kolmosella luistaa kytkin.. Voihan perhana. Öljyt kun saa lämpimäksi, niin kakkosellakin ylärekisterissä luistoa. Mutta paukkuja on. Jopa niin paljon, että saan sulatettua kumia asfalttiin, pelkkää etujarrua vasten..
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/WhatsApp%20Image%202016-10-03%20at%2010.17.05%201.jpeg)
Illalla luen taas kerran korjauskässäriä. Siitä selviää, että päällimmäisen levyn ja jousilevyn välissä pitäisi olla "judder spring". Sitähän ei minulla tietenkään ole. Internet osaa kertoa, että voin vaihtaa sen tilalle yhden ylimääräisen välilevyn. Lisää siis käytännössä levypakan paksuutta. Katukäytössä alunperin vähentää puistelutaipumusta luistattaessa. Yleensä tarvikekytkimen kanssa siitä luovutaan.
Summa summarum; Kaksitahtisuus on haastavaa, mutta palkitsevaa. Kierrosten nousu tehopiikin seutuvilla on äärimmäisen koukuttavaa. Jotain alkukantaista tuollaisen laitteen kesyttämisessä on. Vaikka tehdas ilmoittaa koneelle vain 24:n hevosen voimat..
-
Hopsis!
Ei ole hirveästi tämänkään kanssa tapahtunut. Siis rakentelumielessä. Syksyllä meni vesien lasku päivällä yli ja kansi halkesi taas.. Hitsaus oli sentään sen verran jämäkkä, että halkesi vierestä. Taidan tällä kertaa vielä kaverille hitsattavaksi, oma aika on niin kortilla. Ja hommaan Water Wetteriä veden sekaan, se parantaa moottorin jäähdytystä verrattuna veteen ja ei ole kippaustilanteessa liukasta radalla. Tosin, sekään ei kestä pakkasta. Kalenteriin on siis laitettava muistutus..
Osia on hankittu maailmalta. Kaveri pudotti minulle kaksi arkkia Pro Gripin bump stoppia, että saadaan kuski pysymään satulassa. Onkin tärkeätä, kun aletaan ulosmitata sitä älytöntä tehomäärää.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20170309_222710_807.jpg)
Oli vielä kätevästi kirkasta, niin ei pyörän harkittu look kärsi ;D
Toinen tärkeä hankinta on pikakaasu. Vakio kaasukahva oli h i d a s. Ei meinannut ranteessa vara riittää. Etsiskelin uutta ja totesin suomalaisten kauppojen kamppeet aivan ylihintaisiksi. Oli jo päätymässä omavalmisteeseen, kun törmäsin Ebayssä tähän:
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20170217_200749_805.jpg)
Alumiinista koneistettu kokonaisuus, alle 7€ kotiin kannettuna!! :o Sammutin sorvin viimeistään tässä vaiheessa. Äkkiä vipusuhdetta laskien, pitäisi olla aika dramaattinen ero edelliseen. Kunhan saan asennettua..
Lisäksi foorumin kautta löytyi harrastelijan nollabudjettiin sopiva takavanneaihio. Kiitokset Pekalle tästä! Vannemuutos on suunnitteilla, mutta en edes aio kiirehtiä sitä tälle kesälle. Pitää kuitenkin tehdä takarattaan kannake, samaan ulompi laakeri, takajarru, akseli, holkit jne. Osakasoja olen tallissa potkinut ja sopivia aihioita kaivanut esiin. Taitaa lähes kaikki löytyä nurkista. Pääsee samalla myös järkevämpään rengaskokoon ja sitä kautta valikoimat kasvavat.
Ensi kertaan taas!
ps. alunperin oli kaverin kanssa tarkoitus kuskata pyörät tulevana viikonloppuna Jyväskylän moottoripyöränäyttelyyn, No Cost-kilpureina. Omata aikataulumurheet tekivät sen mahdottomaksi, mutta näyttelyyn saatan itse ehtiä.
-
Sen verran kerkesi tallilla avainta pyörittää, että vaihdoin kaasukahvan. Kyllä vaan! Kiertoliike väheni reilusta sadasta asteesta alle 90:en. Saattaa olla, että joutuu vielä kaasuvaijerin vaihtamaan, pari säiettä on erkaantunut. Lisäksi pääsi eroon siitä katkaisijarungosta, joka kaasukahvan vieressä köllötti. Itse asiassa vielä turhan panttina, seuranaan nippu johtoja.
Toinen pikkuhomma oli sen haljenneen kannen irroitus. No ei sitten ihan irronnut. Ilmeisesti käyttämäni tiivisteliima on liimannut metallitiivisteen kanteen ja sylinteriin todella tiukkaan. Täytynee tehdä kampeamistyökalu, jolla takaa voisi kammeta. Ettei tarvitse tiivistepintaa tuhota.
Samalla varmistui myös water wetterin laittaminen veteen. Kannenpultit olivat turvonneet jo yhden kesän liotuksella. Taidan myös siirtyä pinnapultteihin kannen kiinnityksessä. Ei tarvi kuluttaa sylinterin kierteitä joka kerran, kun kantta avaa.
-
Pitkän tallihiljaiselon jälkeen iski sekin realiteetti, että ensimmäinen Kemora-päivä olisi parin viikon päästä! Siitä innostuneena listasin viat ja puutteet.
Onhan niitä, kansi halki, takapyörän laakerit sohlot, keula vuotaa, ilmanputsari korjaamatta ja kytkin luistaa. Perhana.
Aloitin laakereista; yllättäen Honda oli käyttänyt täällä normaaleja laakereita. On nimittäin ollut tapana laittaa kiusallaan Hondalaakereita, joiden mitat heittävät millillä suuntaan tai toiseen. Tällöin ei ilman koneistusta voi korvata metritavaralla. Ilmeisesti Grimecan valmistamat vanteet poikkeavat japseista tällä saralla. Paikallisesta Ikh:sta laakerit völjyyn ja paikalleen. Rasti listalle.
Kansi oli rapsahtanut tasan edellisen hitsauksen keskeltä halki. En saanut omaan aikatauluun aikaa isän tigille, niin kuskasin sen töihin. Paja oli sopivasti täynnä alan ammattilaisia ja työkuorma sopivan kuohkea. Vielä sen verran saatava aikaa, että joutaa sorvaamaan suoraksi. Samalla saan säädettyä squishin sopiviin mittoihin. Jäi viimeksi vähän korkeaksi.
Toinen rasti listaan.
Kytkimen luiston olin diagnosoinut liian matalaksi pakaksi. Välilevyjä tai puuttuvaa "judder springiä" ei järkevästi löytynyt mistään. Keksin sitten varsin hyvän idean; pari uutta massalevyä, molemmista toisen puolen kitkapinta pois ja metallit vastakkain pinkkaan.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/2017-05-23%2022.03.17.jpg)
Reilu milli lisää paksuutta pinoon. Selviää miten hyvin toimii, kunhan pääsee ajamaan. Kolmas ruksi.
Vielä olisi vähän rassattavaa. Kiire tulee taas..
-
Ja kerkesin sittenkin tallille. En löytänyt viime kertaista sorvaustukea mistään. Loppujen lopuksi päätin jättää etsimättä, kun uuden tekemiseen menee vähemmän aikaa, kuin vanhan kellottamiseen. Alumiinisen akselin päähän sorvasin ohennuksen, joka menee nahkeasti tulpanreikään. Sen pohjalle suora tasopinta ja keskelle m8 sisäkierre. Sen verran hyvin onnistui, kun teki yhdellä kiinnityksellä, että kantta pyöritellessä tason heitto ennen koneistusta jäi yhteen sataseen. Hitsaus matalaksi ja kansitasosta 0,3 milliä pois. Vielä hienoinen palotilan puhdistus ja reunan muotoilu ja homma on räpylässä.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170525_151209.jpg)
Kuvassa kansi sorvissa ennen palotilan korjailua. Joo, pitääkin tyhjentää lastut sorvin kaukalosta, etteivät kasaannu tuohon johteiden väliin ;D
-
Laiska kaukalon tyhjentäjä saa ennen pitkää vähintään villakoiran kokoisen lastukasan silmilleen. Mistäkö tiedän....
Noin yleensä ottaen: eihän tuo kansi huomaisi vaikka olisi millin vino. Tasopinnalla on vain merkitystä. Toki itsekin kellottaisin.
-
Joo, varsinkin alumiinin kanssa touhutessa. Tuttua kyllä.
Kyllä tuo kansi kannattaa suht suoraan laittaa. Palotilan tulee olla keskipisteensä suhteen symmetrinen. Paljealue on helpompi muotoilla, kun on jo lähtiään suorassa. Palotilan ulkopuolelta tutkittuna ei niin väliä, kunhan on riittävän tasomainen.
-
Tervehdys!
Mulla saattaa olla tuhon sinun italianihmeeseesi omistajan käsikirja jos kiinnostaa. MBX 125F.
T: Mikko
-
Lähtökohta on MBX:n ajatuksellinen seuraaja NS125F. Samaa toki koneen alakerta. Muutoin kaikin puolin eri peli. Kiitos kuitenkin! Toki jos manuaali on ihan jouten, niin tekniseen kirjastooni kyllä mahtuu.
-
Eilen illalla, kun sain tytöt nukkumaan ja rouva oli vielä töissä, livistin tallille. Purin kytkinkopan ja kytkimen. Helposti mahtui pakkaan lisälevy. Ostaessani pyörän, oli siitä hukattu kytkinvaijerin alakiinnike. Olen jo kahdesti tehnyt ko kannakkeen, ja nyt kun levypakan paksuus muuttui, jouduin tekemään kolmannen version. Ja kappas, tuntuu kun olisi toimiva kytkin! Vielä öljyt sisään niin voi kokeilla toimiiko oikeassa elämässä.
Nostin myös takavanteen paikkaansa, alkaa näyttää ihan pyörältä.
Jos tänään vielä saisi aikaa sen verran, että tekisi pinnapultit kannelle ja saisi hatun paikalleen.
-
Pitkästä aikaa päivitystä. Ja millä aiheella; RATAPÄIVÄ!!!
Perjantaina toteutui monta unelmaa; pääsin ajamaan oikealle, isolle moottoriradalle OMATEKOISELLA ratapyörällä. Ja mikä parasta, kaikki toimi. Ainakin melkein.
Sain pyörän valmiiksi karkeloihin keskiviikkoiltana ja ajelin tyytyväisenä pihaa ympäri. Totesin, että kytkin saattaa jopa toimia. Koeajolla tipahti yksi kiiltävä ruuvi, jonka laitoin taskuun.
Hommasin pari kannua pienkonebensaa.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170607_220825.jpg)
Tätä siksi, että seos on tasalaatuista, ei juuri käryä ja ei haittaa vaikka unohtuisi pidemmäksi aikaa tankkiin.
Tankkiin mallasin taas uuden saippuapaikan, kun vuotaa nurkasta, ei jouda nyt paikkailemaan.
Suurin harmihan viime kesänä oli ilman saanti. Edellinen ilmanpuhdistinkonstruktio ei virrannut tarpeeksi. Räjäytin kyseisen filtterin osiksi ja liimasin suodatinmateriaalista isomman tötterön, jonka asensin edellisen kiinnitysosan päälle ja jatkeeksi aiemman suodattimen karkean osion. Päälle vähän suodatinöljyä ja vóilaa! Eihän tämä kaunis ole, mutta mahtui tilaansa..
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170607_220710.jpg)
Ja kappas, toimii hyvin. Tukehtuminen on tiessään.
Ei muuta kuin pyörät pakuun ja rohkeasti kohti Veteliä.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170609_123229.jpg)
Eka setti Guzzilla alle ja valmistelemaan ratalaitetta ajoon. Tässä kohdin huomasin, että kaasukahvan kumi pyörii tupella. Äkkiä kaverin pilttuusta varmistuslankaa ja pihdit. Taas tuli selväksi, että kuuluu samaan kategoriaan muidenkin kumien kanssa; kertakäyttöisiä ;)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170609_180255.jpg)
Ekaan settiin vaan reippaasti. Kone lämpimäksi ja kovaa ajoa. Voi veljet, kaikki on erilailla, kuin Guzzissa. Tehoa on vasta siellä, missä Jackal lyö rajoittajalle eli 7000-11000. Kytkintä pitää käyttää, vaihdekaavio on väärin päin, ajoasento on täysin uusi, painoa ei ole yhtään, moottorijarrua ei saa käyttää jne.
Eka setti menee ajopeliin totutteluun. Vihdoin homma alkaa rentoutua ja pääsee tutustumaan yksityiskohtiin. Ohitan erään hitaamman (!!!) ja palaan ajolinjalle, kaasusta ei tapahdu mitään. Olen jo jäädä jalkoihin, mutta sitten kaasun takaa löytyy taas moottori. Tajuan tipahtaneen ruuvin tarkoituksen. Se on kaasukahvan yläraja!! Olen kaarteeseen tultaessa kiertänyt kaasun yli ja nyt vaijerissa on tyhjää, ennen kuin luisti nousee. Tämä kehityslistalle, se ruuvi on nimittäin verkkareiden taskussa kotona.. Setin lopussa alkaa pätkiä bensan vähyyttä. Kaveri kellottaa liki kahden minuutin kierroksia, kun vasta tapailen pyörää.
Tauon jälkeen taas Guzzi alle. Seuraavaan taas kevyttä peliin. Tauon aikana tyhjennän bensansuodattimen. On aivan tukossa ja bensa ei kulje.
Pyörä radalle ja alla on aivan eri peli! Nyt kun saa soppaa, niin myös kulkee!! Tehopiikki alkaa 7500 kierroksella ja vetää käytännössä puhtaasti yhteentoista. Edellisessä setissä vaivannut nopean kaasun avauksen booaaminen on tiessään. Neulaa voisi vähän nostaa, mutta pääsuutin on alueella. Saan muutamia puhtaita ja hyvän tuntuisia kierroksia. Pääsen ajamaan kierroksia tehoalueella, varikkosuoran ulostulosta hyvällä nopeudella ulos ja kerkeän katsomosuoran päähän laittamaan kutosen tupaan. Vielä kiihtyy ennen kuin on nostettava ja taitettava kaarteeseen. Menee hyvin, jarrut riittävät yllättävän hyvin ja kytkin toimii kuin unelma. Saan setin loppuun ja pyörä pilttuuseen.
Ajelen taas väliin Guzzilla. Tämäkin on hauskaa ja äärimmäisen rentoa. Keli suosii ja kaikki pelaa kuin unelma.
Päätän askarrella ratapyörään alakatteenkin paikalleen, kun tähän asti olen ajanut totutusajoa ilman alakatetta. On se hieno ;D
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20170609-WA0019.jpeg)
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20170609-WA0013.jpeg)
Menee taas paremmin, alan sisäistää pyörän juttuja. Loppukierroksilla alkaa polvi krampata ja kaasukäsi puutua. Polvi on jo muutenkin rikki ja kaasukäsi protestoi korkeataajuista tärinää. Pääsuoralla sukellan katteen taakse (hehe, tällä kropalla varmaan hauskan näköistä) ja saan katsomosuoran päähän aika hyvät vauhdit. Aerodynamiikalla on merkitystä. Eturengas pompottaa unohdin näköjään tasapainottaa, kun rakensin pyörää niin tohinalla.
Lopuksi taas pätkii ja booaa, bensan saanti vaikeutuu. Aika loppuu. Levolle.
Taas Guzziakin alle. Hauskaa ja rentouttavaa. Alkaa ratakin tyhjentyä, kun ihmiset lähtevät kotia kohti.
Päätän vielä ajaa viimeisen 20 minuuttisen Hondalla. Alkuun meneekin odotetusti ja homma luistaa. Bensan liikkuminen vaikeutuu taas. Aika loppuu ja kaarran varikolle. Hauskaa oli, ei siitä pääse mihinkään! JA omavalmisteella!!
Pyörät pakuun ja väsyneenä ajamaan kotia kohti, pari kaljaa on ansaittu!
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20170608-WA0015.jpeg)
Yhteenvetoa: yllättäen mukana oli paljon onnistumisia. Keskellä oli jo ehjiäkin kierroksia ja tekniikka toimi. Vielä kun saa bensan liikkumaan tarpeeksi, niin moottorikin on räpylässä. Nytkin esitteli jo menohaluja, kun vaan sai ruokaa. Ja se kytkin! Se toimii virheettömästi. Pitää vielä kutosellakin. Kaksitahtisessa kytkin on isossa roolissa, kun sitä käytetään koko ajan. Jarrutuksissa, kun putoat tehoalueelta, vaihdoissa jne.
Etujarru toimii yllättäen hyvin. Vaikka satula ja pääsylkkä ovat nostettu suoraan Jackalista ja Bilteman crossilevy sovitettu Suzukin napaan itse sorvattuun keskiöön.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170609_180223.jpg)
Satulaan saa liimailla uudet Armaflexit talvella, vielä menee hyvin muutamankin ajokerran.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20170609_180244.jpg)
Kaasukahva pitää saada toimimaan loogisesti. Nyt nopeus riittää luistin avaamiseen, mutta tyhjä liike ylhäällä on epämääräinen. Joudun varmaan muotoilemaan vaijeririssaa, että saan stopparin säädettyä.
Itse asiassa käsiini tipahti eräs osakasapyörä, josta saan kannibalisoitua komponentteja. Ehkä jo seuraavaan ratapäivään saan asennettua pari milliä isomman kaasarin. Muutaman kierroslukualueen bensan saanti olisi turvattu ja ehkä putkesta saisi enemmän irti. Minua myös häiritsee etulokarin puuten. Se on kyllä tallissa, mutta kiinnitys on tekemättä.
Ehkä myös kavennan tankoja, nyt on vähän leveät ja tuo ei ohjattavuuden takia niin pitkiä tarvitse.
Myös jalkatapit pitänee muotoilla uusiksi. Ja pleksiä leikata ja ja..
Voipi olla, että saadaan vielä loppukuulle kaverin kanssa kaksi piikkiä radalle. Saas nähdä miten käy.
-
Hahaa, hienoa rakentamista!
Syvä pokkaukseni innosta ja näytöstä että voi pienelläkin pudjetilla rakentaa vaikka radalle.
Oma kasaamalla taatusti usein virneessä suupielet.
Loistavaa, äänestän innostavimmaksi ketjuksi palstoilla!
Saatu seurata niin yksityiskohtaisesti kaikki vaiheetkin.
TT:n jos kohtaa tunturilla sinne asti jotenkin kestäneillä pyörillä, niin eiköhän jostain poroaidasta se verran rautalankaa löydy ettei matka jatkuisi vaikka jotain pulmaakin tulisi...
-
???
Mikähän tuo - löytyi yhden Wildguzzi -linkin takaa?
-
Tuntematon peli. Hieno tankki muuten. Vähän kuin Larion tai V75:n muotoja. Keula kelpaisi minullekin.
-
Tarina jatkuu.
Purin viikonloppuna varaosapyörän kappaleiksi ja tarkastelin sopivia osia. Takaiskari, kaasari, toinen etupää, vanteet, jarrut jne.
Aloitin kiireesti osilla, joita voi ripustaa ilman suurempia muutoksia ratalaitteeseen, tarkoitus on kuitenkin parin viikon sisällä ajella taas radalla.
Kaasutin käteen ja ihmettelemään. Sattumalta passelisti samaa tyyppiä, kuin aiempikin, Dellorto PHBH. Vain kahta milliä suurempi, kuin vakio. Tämä mallihan on tuttu jo pikkulohkosta, joten perusteellinen pesu ja kaasutin purkuun. Varaosapyörä on ilmeisesti vuosimallia -97, joten isänmaata oli senkin kupeisiin kerennyt tarttua. Ämpäriin tuhtia fairyvettä, hanskat ja hammasharja kouraan. Siinä tyttärien leikkejä pihalla auringonpaisteessa seuraten ja osia hinkaten aika kului joutuin.
Ihan siedettävä lopputulos siitä seurasikin:
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20170617_203639_903.jpg)
Seuraavaksi koko komeus yksiin osiin ja tutkimaan, mitä se piti sisällään. Irrotin kaasuttimesta kaiken ja puhdistin osaset yksitellen. Tyhjäkäyntisuutin oli ainoa, joka oli fyysisesti tukossa. Kaikkea sotkua ja roskaa kyllä löytyi ja rassaamista riitti. Laitoin paikaansa 145 suuttimen, edellisessä oli 135. Tämä siksi, että pieni bensanpuutos saattoi vaikeuttaa putkelle pääsyä. Myös neulaa nostin pykälän, turvallisuuden vuoksi. Alaspäin on kaksitahtisella turvallisempi suunta säätää..
Kaikki osat paikkaansa ja vaihtamaan. Näppärää, kun osa sopii. Oli nimittäin kirjaimellisesti bolt on. Kävi jopa suoraan kurkkuun ja putsarirakennelmaan. Lisäksi nyt on kaasutin varustettu toimivalla ryypyllä.
Joku oli tuohon elimenluovuttajapyörään asentanut todella vikkelän kaasukahvan, jopa hankkimaani pikakaasua nopeamman. Tämä ja uutta vastaava kaasuvaijeri löysivät myös paikkansa ratapyörästä.
Vielä muutama pikkusäätö ja laite on valmis uusiin koitoksiin.
ps. Tyhjensin muuten tankin (taas kerran) ja sain selville, mitä tuo kuluttaa ratakäytössä. Viisi litraa oli mennyt reilussa tunnissa suuttimen läpi. Mielestäni ihan ok lukema.
ps ps. Tässä vielä kevennyksenä nelivuotiaan tyttäreni taideteos. Katuliidut löysivät tiensä varsin yllättävään kohteeseen. :D
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG_20170617_203113_489.jpg)
-
Tässä vielä tuo aiemmassa mainittu kaasukahva runkoineen.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/2017-06-20%2012.09.51.jpg)
Itselle tuntematon yksikkö, aivan älyttömän rajulla nostolla. Ei niinkään jyrkällä progressiolla tai mitään, mutta halkaisija on todella reilu. Nostaa 28mm:n luistin kattoon reilusti alle 90 asteen kierrolla. Varmaan lähellä 70 astetta. Vielä muutama kierros varmistuslankaa ja tämä alue on kunnossa.
Tällähän saavutetaan radalla reipas kaasunavausnopeus, otteen juuri muuttumatta. Varsinkin tuossa piikkisessä aivan ehdoton, kaasun saa vetää pohjaan jo reilusti kallellaan, niin ei ajolinja kärsi käden liikkeistä.
Hauskaa sinällään, kun noin vähätehoisella ajaessa voi kallistuksessakin lätkiä isompaa, ilman pelkoa perän karkaamisesta.
Loppuviikosta ehkä käyntiin ja piha-ajelua..
Edit: Kävin illalla mittaamassa kaasun avautumiskulman, kun jäi vaivaamaan. Äkkimittauksella 70-72 astetta koko hoito! On muuten mainio. Jännä nähdä miten se vaikuttaa ajettavuuteen. Luulen, että positiivisesti..
-
Juhannuksena oli sopivasti aikaa touhuta pyörän parissa, kun ei tarvinut lähteä mökeille tms roihuja katselemaan. Sain niputettua pikku yksityiskohtia kasaan. Bensaletkut isommalla suodattimella, ryyppyvivun kannakointi jne. Ja sehän johti tähän:
http://vid53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/VID-20170624-WA0027.mp4
Vaste kaasuun on suht raikas..
Lisäksi kävin kiinni etupäähän. Kataloogit tunsivat kyllä alkupään Cagiva Miton, josta keula on. Mutta niissä tuntui olevan kaikissa sama väärä mitoitus. Tuossa on 38mm:n putket ja stefat sen mukaiset, luettelossa taas 40 milliset. Onneksi keulan edellisellä omistajalla oli jopa osanumero tiedossa! Sen mukaan löytyi oikeat mitat ja sen mukaan pläräämään Stormin valikoimaa. Kävipä tuuri, kun olivat nettisivuilla poistokorissa, kympillä! Sopii tämän projektin luonteeseen. Putket irti ja purkamaan.
(http://i53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/IMG-20170622-WA0011.jpeg)
Ei sitten ihan mennytkään putkeen. Tai putkesta. Stefojen lukkorenkaat istuivat tiukassa. Olivat malliltaan kuten seegerit, mutta katkaistuin päin. Ei oikein millään saanut otetta, jotta olisi voinut kammeta. Oli vedettävä sisäputket stefojen läpi ja meisselillä sekä vasaralla tiivisteet ruttuun ja pihdeillä pois. Sitten pääsi hieman vapaammin lukkorenkaan kimppuun. Puhdistus ja kasaan, öljyt sisään ja paikalleen. Putkissa oli kiinteää mustaaharmaata töhnää pohjalla. Ilmeisesti jo tukki virtausta, kun tahmasi aika lailla. Nyt toimii silkkisesti..
Jaa minkälainen on nyt koeajolla? No, pitihän sitä pihatiellä vähän naapureiden riemuksi kokeilla. Nyt ku pääsee tehokäyrälle.... SEN TODELLA AISTII!! Taitaa kolkutella tosissaan 30 hevosen voimia. Nyt nimittäin on voimaa! Ratapäivää odotellessa..
-
Jaahas, ilmainen kuvapalvelu on päättänyt muuttaa sääntöjään, eikä kuvat näy. Katsotaan korjaantuuko, vai pitääkö heittää heipat moiselle palvelulle.. >:(
-
Hauskoja noi "ilmaiset" palvelut.
Itselläni oli ilmaiset kotisivut muutaman vuoden soitinkaupalle, sitten rysäyttivät kerrasta 40e/kk.
Kiitos, se niistä sivuista...
-
Ja taas viikko sitten pääsin radalle!
Kyllä olikin mukavaa puuhaa. Pääsin aika pian jyvälle uudesta, nopeammasta kaasukahvasta. Myös voimaa tuntui olevan mukavasti lisää. Bensaa kone kyllä saa, mutta taidan silti laittaa isompaa suutinta.
Rakentelin mittarin viereen telineen kännykälle, jotta sain Race Chronon mukaan. Tällä ohjelmalla saa ajosta dataa irti, nopeuden, ajan, sektoriaikojen yms muodossa. Kännykkä telineeseen ja radalle. Jätin ruudun päälle (virhe sinällään) ja näinkin ratakierrosten kehityksen reaaliajassa. Kavereiden kesken oltiin päädytty siihen lopputulemaan, että alle kahden minuutin on Kemora kierrettävä. Jo ekat puhtaat kierrokset (ei ketään jarruna), alkoivat ajat olla 1:5x. No, koska se näyttö oli päällä, niin oli ryhdyttävä ajamaan kelloa vastaan. 1:54...1:53...1:54..1:50 ja 1:48!! Sitten loppuikin ajoaika sillä setillä. Pienen jäähdyttelykierroksen jälkeen pari pientä nykäisyä vedossa. Pyörä pukeille ja jäähtymään. Guzzilla radalle.
Seuraava Hondan setti ja parin 1:50 kierroksen jälkeen alkoi vedossa tuntua pientä nykyä. Se muuttuikin kohta jonkin sorttiseksi pätkimiseksi. Vähän kuin ei saisi ainetta tai ehkä jopa piikki tulpassa. No, setti loppuun ja parhaat ajat jäivät tuonne yhteen viiteenkymppiin. Lisäksi siirtäessä painoa puolelta toiselle, tuntui jokin outo muljahdus. Kuin takapyörän laakeri olisi lopussa. Nehän oli juuri vaihdettu ja totesin niiden myös varikolla koplatessa olevan tiukat. Taas Guzzia radalle. Oli kuin vanhan kaverin kanssa olisi jutellut..
Vielä yksi setti Hondalla ja se typistyy yhteen vajaaseen kierrokseen, kun pätkiminen yltyy. En saa konetta tehoalueelle edes kikkailemalla. Guzzilla siis taas radalle.
Palattuani ajolta, katson sivusilmällä Hondaa. "Onko tuossa saumassa halkeama?" No ei ole, Kun on POIKKI KOKO RUNKO!! :o Olisipa päässyt jahtaamaan 1:45:n alitusta tosissaan.. Siitä kohtaa, jossa runkoputket yhtyvät yhdeksi vasemmalla kyjellä, on italiansauma poikki. Eikö nämä mitään kestä.. ;D
Ajan vielä yhden setin Carbonilla ja nakkaan Chronon taskuun. Ajo sujuu, ja on luonnollista, en viitsi ja jaksa ajaa viimeistä satsia ehjiä kierroksia kovin suurella riskillä, vaan ajan nipun rentoja kierroksia. Tämä on todella mukavaa ja keli hellii; 20 astetta ja poutaa.
Varikolla katson kelloon tarttuneet kierrokset: 1:36 customilla Kemorassa!! Ja sen kummemmin yrittämättä!! Kun ajaisi isommalla riskillä ja alkupäivästä, voisi 1:2X:n kolkuttelu olla tosi asia.
Tällä viikolla sitten kerkeän nostamaan tankin Hondasta. Siinä se nykimisvika taitaa minulle irvistellä; puolan signaalijohto on lähes irti. Liitin on niin löysä, ettei juuri vaivaudu tarttumaan. Asennan vielä isomman suuttimen ennen seuraavaa ulkoilutusta. Ja juu, hitsaan rungon takaisin ehyeksi..
Alla pari kuvaa; jo hieman lämmennyt Hondan takakiekko, Jackalin fantastinen RoadAttack 2, kun paineet ja olosuhteet osuvat kohdilleen ja mittariteline.
-
Ja pöh tämän kuvan liittämisen kanssa.. Joku palvelu löydettävä.
-
Eilen vihdoin päästiin kaverin kanssa selvittämään piikkien mestaruus! Tavoite oli jo viime kesänä päästä paikalliselle kartingradalle ajamaan "kilpaa". Aamun ukkosmyrsky ei luvannut ajokeliä, mutta vähän ennen yhtätoista pilvet katosivat ja radan auetessa puolilta päivin, asfaltti oli kutsuvat kuiva. Viime hetken säätöinä pudotin jalkatappeja 20mm. Tämän oli tarkoitus tehdä pyörän päällä työskentelystä helpompaa äärikiharalla radalla.
Ja voi pojat, että oli hauskaa! Kaverilla on putkea lukuunottamatta käytännössä vakio Suzuki Rg Gamma samalta aikakaudelta, kuin omani aihio. Ajoimme pari settiä ja vihdoin kaiken ollessa linjassa ohitin Suzukin ennen shikaania. Muutama kierros päälle ja selkeällä etumatkalla varikolle. Voitto! Voiton makeutta lisää se, että kaveri on menestynyt kilpakuljettaja.. No, kalusto taisi antaa vähän tasoitusta, sillä Gamman takarenkaasta ei löydy edes paistoleimaa. Se (ja kuvio) ajoittaa takaympyrän edelliselle vuosituhannelle. Luottoa kumin ei kuulemma löytynyt.
Ajoimme sitten hauskanpidon merkeissä muutamia nippuja kierroksia. Loppujen lopuksi oma pyörän toimi koko päivän virheittä! Ensimmäinen ratapäivä, jossa kävi näin. Suzukiin iski myöhemmin käymättömyys ja sen leikki jäi kesken. Sain sitten ajella keakenäni ja mekaanikkomme kuvasi järkkärillä ajamista. Laittelen otoksia nähtäville, kunhan saan niitä.
Huomioita pyörästä. Taas kun on ajettu, on löytynyt parannettavaa. Näin syheröisellä radalla takarenkaan ominaisuudet loppuvat. Noin minimaalinen kumi muljahtelee alla ja ihan joka paikkaan ei voi ajaa kaasu pohjassa. Tämä korjaantunee syksyn ja talven aikana, kun sovitan 17" vanteen taakse ja pääsen käyttämään oikeita renkaita. Niille on jo sponsori. Myös jalkatapit ovat huonot. Olen sorvannut ne sentin liian pitkiksi ja pään muoto on huono. Tapin profiili tarttuu väärällä tavalla saappaaseen. Voi myös olla, että muokkaan tankoja korkeammaksi. Paino on ainakin kartingradalla niin paljon käsillä, että kaasukäsi menettää pidemmässä sessiossa tuntonsa.
Myös lyhyille radoille on hommattava reilusti lyhemmät välitykset. Nyt käytännössä ajoin koko radan kakkosella ja kolmosella. Tiukimmista avauksista oli luistatettava kytkintä (kakkosella) että pääsi tehoalueelle.
Sen verran oli lystiä, että otamme tämän vielä uusiksi.
Ohessa kuva todisteeksi, kurpitsapäinen kaveri on lyöty kilpakuski ja orava on mekaanikko/valokuvaaja.
-
Olen nyt aloitellut 17 tuuman takavanteen sovitusta. Vanteeksi tulee Hondan etuvanne isommasta pyörästä. Pitää sorvailla siihen sovitukset sekä jarrulevylle, että takarattaalle. Samalla saan laakerit tuotua ulommas.
Hyllyssä olisi ollut käyttövalmis NSR 125:n takavanne. Päädyin kuitenkin tuohon etuvanteeseen keveyden takia. Ja tietenkin ylimääräisen haasteen takia, eihän ole mitään järkeä mennä helpoimman kautta :D
Itse asiassa eräänä iltana jo sorvasin aihioita, kunhan muu perhe oli mennyt nukkumaan. Rakenteluaika on otettava sieltä mistä sitä saa. Myös muut havaitut muutokset ovat työn alla. Keväällä pitää olla valmis pyörä lähdössä radalle..
-
Tälläkin saralla on tapahtunut uutta. Täytyy kirjailla sopivalla ajalla. Kuvapalvelin on vieläkin hakusassa..
-
Kävin tänään Jyväskylän rompepäivillä. Tarkoituksena oli etsiä ratapyörään takajarrusylinteri. Ihan vain joku, joka hoitaisi asiansa. Tarkoitus jarrulla on olla mahdollisimman kevyt, mutta tarvittaessa ehkä käytettävissä oleva. Taakse tehtävän vannekonversion mukana ajattelin ujuttaa sinne myös levyn. Kiekko on jo katsottuna, se löytyi omista varastoista, kiinalaista crossialkuperää.
Kävipä niin hyvin, että sylinteri löytyi, jossa letku ja toisessa päässä satula paloineen! Pelkän sylinterin hinnalla.
Ei pitäisi tulla hylkimisreaktiota, kun näyttäisi olevan kiinalaista alkuperää sekin. Hapettumien puute antaa luulla, että osat eivät ole juuri tietä nähneet tai ainakaan suolaa.
Löytyi myös jotain muuta, mutta siitä joskus toiste..
-
Hyvinhän tuo kuva näkyy ja suurenee.
Mistä laitteesta lienee peräisin?
Ilmeisen siro vaikkakin valun ulkonäkö kertoo lähtömaasta. Vaan tuleepa sieltä siistiäkin tavaraa. 2005 jälkeen melko monissa Guzzeissa on kiinalaisia osia. Jopa kriittisissä paikoissa.
Mutta me emme sille mitään voi. Sieltä hankitaan mistä halvemmalla saa.
-
En tiedä mistä on, todennäköisesti joku kiinalainen enduromopo. Liikkuu tosi sievästi ja laadultaan vähintään riittävä.
-
Vahingossa löytyi sopuhintaan Torin kautta ylimääräinen alakerta ratapyörään. Yleensä ovat suht kovasti hinnoiteltuja, tai harvassa. Nyt olisikin ajatus tehdä toinen moottori. Jos vaikka vähän tehokkaamman rakentaisi..
-
No tietenkin tehokkaampi.
Turhaan sitä paukkuja hukkaa johonkin joka ei ole parempi.
-
Homman nimi on tietenkin se, että sitä ainutta konetta ei uskalla ihan surutta virittää. Sitä on toki jo piristetty, mutta tästä toisesta on tulossa aidosti tehomylly. Osia on jo hankittu.
Tarkoitus on tehdä plug and play-paketti, jonka voi (periaatteessa) heittää toisen koneen tilalle vaikka kesken ratapäivän.
-
No niin. Löytyi siis viikko sitten rompepäiviltä Honda CR125:n sylinteri. Tai löytyi jo aiemmin, mutta tilasin sille kuljetuksen Jyväskylään. Tehtyäni taustatutkimusta, päädyin siihen tulokseen että ko pytty olisi ehkä mahdollista sovittaa NS:n lohkoon. Poraus ja iskukin ovat lähes samat.
Torista löytyi siis toinen alakerta ja sekin saapui tällä viikolla. Otin saman tien lohkot reippaasti käsittelyyn, pinnapultit pois ja mittailemaan. Jopa pulttijako on todella lähellä. Tehtävää on siis sylinterin helman sorvaus, aiempien pultinreikien tulppaaminen ja uusien kierteiden teko, lohkon aukotuksen muotoilu, kiertokangen mitoitus, männän sovitus jne. Pikku homma siis ;) Mutta Cr:n moottorista on luvattu vakiona 31hp, jota suht reipas aukotus kyllä tukee. Läpiksi tuohon käy tuoteemman NSR:n läppärunko, joten valinnanvaraa silläkin puolella on. Kanavat eivät tule jäämään vakioiksi, tarkoitus on kaivaa tehoa. Putki ja kaasari tietenkin tulee vielä hoitaa. Mutta aika lupaavalta näyttää.
-
Nonniin, siitä se sitten lähtee. Riemu.
-
Iltapäivällä mittasin sylinterin aukotusta ja kiertokangen ajoitussimulointia varten. Näyttää siltä, että tuossa kisapytyssäkään ei ole mitkään äkäiset ajoitukset. Äkkiä laskettuna pakoajoitus on hipaisun alle 180 astetta. Ratakäytössä pitäisi pyrkiä n.190 asteen aukioloon. Huuhteluita katsellessa, nekin taitavat olla aika konservatiiviset. Eli on odotettavissa ihan oikeasti tehon nousua. Jopa yli sen kolmenkympin.
Mäntäähän minulla ei vielä ole, kun en vielä tiedä kummasta kannattaisi sopivaa etsiä, CR:stä vai NS:stä..
-
Tämäkin hitaasti taas edennyt.
Voimamoottorin kanssa kerennyt ohuesti puuhaamaan. Sylinterin helma oli liian suuri, joten sitä ei voinut suoraan pudottaa lohkolle. Lohkojen avarrus on työläämpää, kuin sylinterin sorvaus, joten asettelin pytyn pakkaan. Itse asiassa pienempään pakkaan, jonka sitten isoon pakkaan, kun piti porauksesta tarttua. Ja hyvin onnistui. Jätin helmaan 0,5mm lämpölaajenemisvaraa. Vielä pitää tulpata lohkosta entiset kierteet ja porata sekä kierteyttää uusi pulttikuvio. Kaksi pulttia saa myös kohdistusholkit kavereikseen.
Kun kerran sylinteri on pohjassa, pääsin mittailemaan aukotusta ja kankea. Aukotus paljastuikin selvästi kovemmaksi, kuin olin etukäteen luullut. Pako noin 195 astetta ja huuhtelu 140 asteen luokkaa. Eli sillä puolella on lähinnä aukkojen muodon ja pinta-alan tarkastelu.
Kanki tullee Yamahan RD250 ilmajäähystä ja mäntäkin kaiketi Yamahan leiristä. Molemmat NS ja CR karsiutuivat liian matalina pois. Sylinteriä pitänee vielä ehkä nostaa pari milliä, mutta se on hienosäätöä.
-
Välillä tännekin täytettä.
Sunnuntaina oli ulkoilupäivä Kemorassa. Hauskaa oli taas koko rahalla! Honda toimi koko päivän moitteetta. Ainoa tekninen juttu sattui, kun aiempana päivänä laitettu vesi pyrkikin jäähdytysjärjestelmästä kankaalle. Kyseessä oli kuljettaja/mekaaninkon oma moka, ilmausnippa kannesta oli höllässä..
Laitteisto ei kuitenkaan tästä kärsinyt, niin veden lisäyksen jälkeen jatkoin säälimätöntä pikkupyörän piiskaamista. Chronokin oli ja sille tallentuneet kierrosajat eivät ennätyksiä luvanneet. Syitä tangon takaa kyllä löytynee, mutta muita haasteita aiheutti aikamoinen ruuhka radalla. Ei päässyt ajamaan peräkkäisiä puhtaita kierroksia. Eikä kova vastatuuli paluusuoralla ainakaan auta rajallisilla tehoilla ajavaa. Sektoriaikoja yhdistämällä pääsi viime kesän ennätyksiin.
Muuten ei mitään ihmeitä, tehokone edistyy hissuksiin kulisseissa ja muutama kehityskohde taas löytyi. Takaiskari esimerkiksi on ihan pomppukeppi, ei mitään vaimennusta. Vieteri on kyllä passeli. Toinen on tuo onneton takarengas.
Datasta kaiveltuna Kemorassa pääsi huipuissa 8 km/h:n päähän uuden vastaavan testiolosuhteissa saavutettuun lukemaan. Tätä pidän vähintään hyvänä, kun ottaa huomioon nopeuden saavutetun moottoriradalla ja kaksi kertaa raskaammalla kuskilla ;D
-
Toinen kuva vielä.
On se vaan kivaa puuhaa.
-
Hienoa, että nuori mies on löytänyt järkevän tavan harrastaa ja tuhlata rahaa.
Kaikenlainen arjesta irtaantumista on olemassa ja prätkäily on menee sinne kärkipäähän.
-
Tuossa kyllä erkaantuu arjesta ja muista huolista. On myös hyvää jumppaa, etureidet ovat aivan tukossa vielä tänäänkin.
-
Perjantaina taas Kemorassa. Ja ei mitään teknistä murhetta pyörässä! Ainetta tankkiin ja ajamaan. Chronon mukaan kilometrejä satakunta. Kulutus on aika hyvä noin pienelle, reilu 8 litraa satkulle. Taitaa olla seos aika kohdallaan Suomen kesään, kun tulppa on kaakaonruskea ja ryypyn käyttö ei muuta moottorin käytöstä ajossa suuntaan tai toiseen.
Pystyi maistelemaan pyörän ominaisuuksia ja yksi merkittävä asia on, joka tuolle on tehtävä; jalkatappeja on vaan tiputettava, ei saa luonnollista otetta. Lisäksi helpottaisi jäykän kuljettajan asentoa ;D
Kuvassa Bilteman crossilevy, jonka olen sovittanut etukiekoksi, toimii hyvin ja väristä huolimatta edelleen suora! Hinta/laatu-suhde kohdillaan.
-
Kuvassa Bilteman crossilevy, jonka olen sovittanut etukiekoksi, toimii hyvin ja väristä huolimatta edelleen suora! Hinta/laatu-suhde kohdillaan.
Mitä ainetta sulla on jarrupalat?
-
Vielä normaalit Brembon tarvikkeet. Voi olla että vaihdan kovempiin.
-
On noissa katteissa tarroja ihan kohtuudella. Onko sponsorien vai onko pitänyt ostaa itse...? Ensi vuonna on tarkoitus vaihtaa paikkakuntaa ja 75 kilsan päässä olisi sitten moottorirata ja toinenkin 160 kilsan päässä ja vielä kolmas 200 km etäisyydellä. On ollut välillä mielessä SoS-tyyppinen leikkikalu ja nyt olisi paanoja mitä kiertää.
-
Ei kaikkia tarroja :D
Ei kyllä ole kukaan muukaan maksanut. Jos noin lähellä on rata, niin ilman muuta sinne! Pikkuveljellä on SoS-henkinen pyörä, MuZ Skorpion. Sillä on kyllä varsin mainio taittaa moottorirataa.
-
Eilen käytiin kavereiden kanssa Motoparkissa päättämässä kausi. Aamulla, tuntia ennen kuin kaveri haki kyytiin, oli tie vielä aivan jäässä! Hivenen sekalaisin ajatuksin matkaan lähdettiin, mutta kannatti. Vaikka radallakin oli aamulla vielä takalenkillä jäätä, alkoi asfaltti hiljalleen kuivua.
Vedet uskalsin laittaa koneeseen vasta varikolla, ettei ainakaan edellisyönä jäätyisi.
Ajo sujui ensi alkuun varovasti, suorastaan pelotti ajaa lähes nolla asteisella, märällä asfaltilla. Mitään luottoa ei takarenkaaseen muodostunut ekoilla kierroksilla. Vielä kun takaiskari on aivan loppu, niin sekin vie pitoja avauksissa. No, vähän kerrallaan kierrokset paranivat ja ajo alkoi maistua. Voima alkaa aavistuksen hiipua, eli mäntäkauppaan pitänee talven aikana marssia. Pääsuoralla pääsi kutoselle, mutta vauhti ei enää kasvanut.
Päädyttiin sitten kaverin kanssa lopetella "vielä yhden" setin jälkeen. Oli jo vauhdikkaan ajamisen makua. Päässäni pyöri ajatus, että tämän kierroksen jälkeen ajan varikolle, tai vielä yksi. No, en ajanut. Bensa loppui takamonttuun, isoimman nousun alle.. Työntäen ylös, olin viimeinen radalla, ja ihmettelyä. Luulin ensin kipinän hukkuneen, kun kypärä päässä ei kuule tankin loisketta. Sain kallistelemalla kaasarin täyteen, että saatoin ajaa melkein varikolle. Muutama kymmenen metriä jäi tuupattavaa. Viileästä kelistä huolimatta selkä kastui. Ja naama oli kuin aurinkoa saanut, punainen ja hikinen. Hyvä päätös kaudelle. Ilmeisesti kylmä keli auttoi polttoaineen kulutusta, kun joutui jopa ryyppyä käyttämään. Kulutukseksi ajolle tullee 8+ litraa sadalle.
Hauskaa oli ja kehityskohteet talvelle on jo mietittynä. Ensi kesänä entistä hauskempi pyörä tulossa.
-
Tässä vielä pari tunnelmakuvaa. Loppupäivän kuva näyttää jo ihan mukavalta kelin suhteen. Tokikaan lämpö ei koko päivänä noussut yli kympin..
-
Ja vaikka on ollut hiljaisellaan kirjoittelut, niin paikallaan ei olla oltu!
Kesäkuun alkupuolella oli taasen paikallisen kerhon ratapäivä. Sinne oli hieman ehostettava Tarramopoakin (tyttöjen keksimä lempinimi). Takaiskari lopetti viime kesänä vaimennuksen ja sen halvasta rakenteesta johtuen, huoltaminen oli turhaa. Sain kaverilta käsiini Kawasaki ZX10R:n takaiskarin. Hänellä sille ei ollut tarvetta, kun ei ollut enää koko pyörääkään. Huollettu pamppu siis jouti minun kokeiltavaksi. Niinhän siinä tietenkin taas meni, että viimeisellä viikolla tein vielä iskarimuutosta ja kiinnikkeitä, vaikka oli koko talvi aikaa.
Säädin vain nopsaan painuman kohdilleen, en edes koskenut vaimennussäätöihin. Tässä vaiheessa päivitin myös etujarruun semi-sinter-palat. Näiden osto olikin sitten oma seikkailunsa, siitä lopussa.
Ja ei kun kemoraan.
Jo ensi metreiltä oli selvää, että alusta on nyt timanttia. Takapään luotto oli jotain uutta. Ei pelkoa hyppykeppeilystä tai puolen vaihdoissa keikahteluista. Ihme juttu, miten alle kymmenvuotias iskariteknologia voi antiikkisen pyörän oikaista..
Päivän mittaan luottoa ja vauhtia alkoi kasaantua. Jossain vaiheessa huomasin oppineeni jotain, mistä kellokin tykkää. Iltapäivän tyhjällä radalla parhaat kierrokset upposivat korkeaan 1:41:en!! Samalla älysin, että Guzzi oli seissyt suurimman osan päivää pilttuussa. Ja tietenkin sen, että takarengas on seuraava rajoittava tekijä. 90/90-18 renkaan ominaisuudet eivät vain tälle painolle ja kaarrenopeuksille riitä.
Seuraavalla viikolla työkaveri kertoi tyhjentävänsä inventaariotaan, sillä hänen projektiensa yhteenlaskettu valmistumisaika ylittää parin sukupolven järkevän iän. Paketissa oli jos kaikenlaista osaa ja tavaraa. Myös aika passelin oloinen takavanne kokonaisuudessaan, jostain 250cc Yamahan kyykystä. Tämä vanne sitten valvottikin parina yönä ja ryhdyin toimeen; seuraavaan ratapäivään oli vain vajaa pari viikkoa!
Kolusin omat varastot ja löysin jonkin merkittömän, liki käyttämättömän jarrusatulan ja jonkin pääsylinterin. Arvioin osien sopivan vähän soveltamalla Hondaan. Takahaarukka on niin kapea, ettei jarrusatulan kannake mahtunut sen ja navan väliin. Haarukkaa en halunnut kuitenkaan lähteä pilkkomaan, jos vaikka haluankin vaihtaa vanhan vanteen takaisin. Tein siis kannakkeen ulkopuolelle. Ei tuon tarvitse kelluva olla. Korvake on pyörän akselilla, mutterin alla ja momentti siirretään haarukkaan erillisen varren avulla. Ja se vielä toimikin..
Aikaa ratapäivään jäi vielä muutama päivä, niin ehdin lisätä tarroja ;D, tiputtaa jalkatappeja alemmas ja hankkia uudet välitykset.
Rengas- ja vannekoon pienentyessä, välitys muuttui. Takanapa on sen verran iso, ettei siihen saa saman kokoista, 31-33 hampaista, takaratasta. Pienin valmis ratas oli kokoa 37. Tämä johti tietenkin isomman eturattaan etsimiseen. Sinne löytyi 17 hampainen. ..joka sitten vaati lohkojen nakertamista, että mahtui ketjuineen pyörimään. Vauhtipyörällä ei minulla olekaan koppaa, nyt se ei sinne mahtuisikaan.
Kaverilta saatu harjoitukset ajettu kisainen eturengas vanteelle, pienkonebensaa kanistereihin ja Kemoraan!
Ensimmäinen ulkoilutus jo kertoi, että vikaan ei menty! Takapyörän ominaisuudet ovat todella kilpailukykyiset. Tästä ei jää kyllä kiinni. Koko päivän ajoin, joka setin loppuun ja herkuttelin. Kun iltapäivää kohden alkoi rata tyhjentyä, pääsin vetämään puhtaita kierroksia. Piikillä kun ei ajeta samalla tavalla kuin isoilla. Ajovirhettä sisääntulossa ei paikata seuraavalla suoralla, vaan seuraavalla kierroksella.. Alustan käyttäytyminen oli aivan upeaa. Etujarru, keula, takaiskari ja takapyörä pelasivat saumattomasti yhteen.
Ajassakin alkoi näkyä parannusta 1:41-1:40-1:41-1:42... Tajusin, että tämä menee vielä kolmosille. Ja iltapäivällä menikin, 1:39.1!! Kiljuin kypärän sisällä riemusta ja ajelin jäähdyttelykierroksen. Varikolla leijuin kymmenen senttiä maasta. Tästä innostuneena päätin kokeilla, olisiko aika toistettavissa. Ja olihan se, samalla murtaen seuraaville sekunneille ->1:38.7.
Tähän oli hyvä päättää, ajoaika radalla loppuu 18:00 ja sammutin Hondan pilttuussa 17:59..
Pyörä toimii erinomaisesti. Talvella en tullut hommanneeksi uutta mäntää, mutta nyt se on pakko. myös kahta muuta moottoria on rakennettava, että saa vähän tehoakin. Pienestä pyörästä on kehkeytynyt ajan oloon erinomainen rataharjoittelukampe.
ps. Niistä jarrupaloista. Hommattiin kavereiden kanssa eräästä saksalaisesta puljusta jarrupaloja. Oli hyvät tarjoukset sintereille ja muille kovemmille paloille. Palat sai valita heidän omilta listoiltaan maerkki- ja mallikohtaisesti. Kyselivät jotain, kun olimme luoneet tilauksen ja homma oli ok. Viikon perästä sitten kysyivät, että oletteko ihan varmoja? Onko merkit ja mallit varmasti oikein? Vakuuttelimme, että on katsottu, laittakaa vaan tilaus matkaan. Vielä parin päivän päästä kyselivät, että onko ihan ok, jos vaikka laittaisitte pyörien runkonumerot, että tulee oikein? No ei varmaan oel apua, kun mulla on Guzzissa Yamahan jarrut ja Hondassa Guzzin satula! Toki olivat ensin lähettämässä kaksia jarrupaloja Hondaan, kun Guzzissa kuulemma pitäisi kaksi levyä olla tehtaalta... Vihdoin saatiin lasku ja osat matkaan. Ja yllätys yllätys, kaikki palat kävivät paikalleen ;)
Pps. Kollasin omia varastoitani ja näyttää vahvasti siltä, että saan rakennettua toisenkin ratapyörän! Niin se vaan osa rullaa toisen luo, kun tarpeeksi kauan harrastaa.
-
Pakko jatkaa tähän vielä juttua. Liittyy jopa aiheeseen :D
Keväällä aloitin aerobisen kuntokuurin polkupyörällä. Samalla korjasin myös pari ravintojuttua. Ennen ensimmäistä ratapäivää paino oli tipahtanut vuodenvaihteesta kymmenisen kiloa ja pyöräilyn aloittamisesta neljä. Kuntokin oli jo ehtinyt nousta, sen kertoi mittanauhan lisäksi polkupyöräilyssä käytetty tiedonkeruu. Ja mikä ero olikaan pyörän päällä!! :o Koko päivän jaksoi keskittyä ja ajaa "eniten". Koko päivänä ei ollut huomattavissa nuukahtamista, vaikka keli oli todella lämmin. Myös katteen taakse pääsi ilman puristavaa tunnetta nahkapuvussa, kun vararengasta oli kadoksissa yli kymmenen senttiä viime vuotiseen.
Seuraavina päivinä normaalisti vaivannut reisien kipuilu ja hidas palautuminen oli tiessään.
Aikeissahan oli jalkatappien siirtäminen rennompaan suuntaan, mutta en saanut aikaiseksi. Eikä näköjään tarvinnutkaan.
Itseäni tämä ainakin motivoi jatkamaan sekä pyörän, että oman kunnon kehittämistä. Painoa en ole pitänyt sen kummempana mittarina, muutokset näkykööt peilissä ja suorituksessa. Parin viikon päästä pitäisi olla kunnonkohotushaasteen loppuyhteenveto ja kuntotesti. Uskon lopputuloksen olevan positiivinen. Talvelle olen jo kehitellyt kunto-ohjelmaa, jolla tasoa vielä nostetaan ja hoonataan.
Alla ensimakua, mitä tuleman pitää. Italialaisessa pysytään..
-
Itsellä samat tavoitteet. Paras tehopainohintasuhdemuutos syntyy omaa ylipainoa pudottamalla ;D. Se kun ei maksa mitään. Nyt noin 5 kg vähemmän. Vielä 5 -10 kg pois, alkaa jaksaa pyörän päällä entistä paremmin ;D. Toki talven aikana saa Aprilia RSV Mille R keventyä muutaman kilon vastineeksi myös.
-
Olikin muuten tuossa reilu viikko sitten uusintakuntotesti. Ja kyllähän sitä parannusta on tullut! "Dynokäyriä" vertaamalla voi todeta hapenoton ja kestävyyden parantuneen selkeästi. Koko mittausalueella sykekäyrä pysyy reilut kaksikymmentä lyöntiä alemmalla tasolla. Lisäksi aiemmin pystyin polkemaan nousevaa rasitusta vasten 17 min 45 s, tulos kirjataan nyt 23 m 15 s!! Eli viisi ja puoli minuuttia pidempään! Eli kevyet 30 prosenttia kovemmin. Ja kyllä sen huomaa yleisessä kunnossa, jaksaa huomattavasti paremmin. Myös alkukesän pienet pyörälenkit ovat aivan paperia tänä päivänä. Kovemman rasituksen urheilusuoritukset tuntuvat hyvältä, eikä varmalta kuolemalta :D
Lisäksi -koputan puuta- en ole ollut lainkaan kipeänä koko 18 viikon aikana, vaikka muu perhe on ollut parissakin flunssassa. Toivon, että näillä asioilla on yhteys.
Olen jo hommannut toisen polkupyöräprojektin ensi kesää varten, tai itse asiassa kaksi: itselle nopeampaan ajoon vaihteellinen ja vaimolle yksivaihteinen projektiksi. Hänellä on pääasiallinen pyörä nykyaikainen hiilikuitupyörä nestejarruin, jota olen saanut rakentaa vielä pidemmälle. Uudesta tulee tasan erilainen "voimapyörä".
Oma uutuus tulee myös olemaan ranskalainen..
-
Itsellä kun on luontainen vastenmielisyys "tyhjän perässä hyppäämistä" kohtaan, on kesä parasta aikaa hyötyliikunnalle. Siitä nyt ilo irti mm. mökillä ja kotipiirissä. Mökillä on ollut perusorjatyöleiri koko kesän ja 4,4 hehtaaria metsää odottaa raivaussahaa ja viileempiä kelejä ;D. Talvella pitänee sitten hikoilla Palokan kuntokeskuksessa trikoopöksyporukan seassa :D, jos ei muuta keksi. Crossi piikkirenkailla voisi olla oiva harraste talveksi. Toki myös 130 km päivittäinen työmatka motolla on ollut vähän fyysisempi ponnistus kuin autolla köröttely.
-
Kuntoilu on kehittynyt omasta tarpeesta. En lähdekään kaljalle läjhipubiin alkuillasta vaan otan alle kunnostamani 40-lukuisen Jaguar-polkupyörän joka on iso kuin mikä ja ajan, vähintäänkin, naapurilähiön pubiin oluelle. (Alkuperäinen 60-luvun Joponi varastettiin lukittuna lukitusta pyörävarastosta.)
Asuinpaikka kun on yksi korkeimpia paikkoja seudulla. On helppo lähteä polkupyörällä mutta paluumatkakin sujuu hienosti koko matkan polkemalla ylämäkeen tauolla nautitun energian voimalla. Pohkeet, reidet ja pakarat ovat varsin napakkaa tavaraa nahan alla. Alussa piti, vuosi sitten, taluttaa pahimmat kohdat. Nyt ei tarvitse.
Painoa on samassa ajassa lähtenyt toistakymmentä kiloa. Kohta alittuu omalääkärin määräämä tavoitepaino. Tosin keventyminen hidastuu vaikka olen jo käynyt naapurikunnankin pubeissa retkellä. Läski lähtee mutta lihaskin painaa. Pitäisi vielä keksiä miten ylävartaloa voisi treenata sillä selkärankamurtuma ei salli esim. vatsalihasliikkeitä eikä painojen nostelua. Kokeilin mutta meni liikuntakyky. Murtuman jälkeen en liikkunut lainkaan liikuntamielessä. Mutta kampesin kuitenkin itseni Verstaalle ja rakensin California Adamantin joka nyt on jäänyt lähes käyttämättömäksi. Centauron selkään en sentään vielä kykene mutta California 1400 GTS ei ole ongelma ajolleen. Vaikka pikku keikauksia onkin käynyt.
Vyötäröstä on kadonnut kolmannes mutta ahteri on levinnyt. Silti housukoko ja -malli on pienentynyt todella paljon ja lisäksi olen löytänyt sopivat jalkineet joilla voin kävellä useammankin kilometrin hissukseen. Vähemmän tulee käveltyä.