Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: GuzGuz - Huhtikuu 05, 2016, 17:34:00 ip
-
Vaikuttaa.
Se on nähty niin monin tavoin liikenteessä, varsinkin yllättäviä väistöjä joutuneena tekemään pappojen ja mummojen autoiluiden kanssa, on pitkä lista noita liki tilanteita muiden taholta käynyt.
Pitänyt itseäni kuitenkin suht skarppina ja liikenteessä varsinkin pyörän selässä tietysti.
Mutta..
Viime kesänä oli tilanne jossa aika ruuhkainen päätie etelään Mikkelistä ja pikku tauolta katsoin että sopiva väli lähteä jatkamaan.
Onneksi olin hieman oikealla vielä kun auto pyyhkäisi 5-10cm laukuista ja ohjaustangosta.
Ei mitään havaintoa mistä "ilmestyi".
Tuon jälkeen olen katsonut, ei kahdesti, vaan kolmesti ettei vastaavaa tulisi..
Tunnustettava, vaikkei 60v:kään vielä ettei vaan ole ihan yhtä skarppi kun aikoinaan.
Guzzisteillakin kun keski-ikä on koko ajan noussut, niin " be carefull out there".
Pyörällä en ole onnistunut telomaan kuin nilkkani ainakaan toistaiseksi ja opettihan se hiljaa kävelemään tehokkaasti, mutta oppikäyrä tuossa oli jyrkkä varmistamaan asioita ja eikä niin luottamaan reaktioihinsa.
-
Lisään tähän vain, älkää ajako väsyneenä.
-
Ei välttämättä liity topicciin, mutta oma järkky havainto on seuraavanlainen: Tallipuuhissa en selviydy kunnialla enää ilman silmälaseja, on siis lukunäköön tullut ikänäköä sen verran. Sen seurauksena on remontin sekamelskassa aina jotain kateissa. Huonontunut näkö, johon liittyy lasien (joskus ei-puhtaidenkin) aiheuttama näön "putkimaisuus" tekee sen, että tarvittava avain tms. nippeli osuu otolliseen näkökenttään entistä harvemmin. On suoranainen ihanuus kokea ajoittain aurinkoinen päivä, jolloin päivänvalossa pystyy puuhaamaan aika paljon ilman lasejakin eikä aika kulu zuugailuun. On jokseenkin varmaa, että tuo vaikuttaa myös havainnointikykyyn liikenteessä, mistä esimerkiksi kelpaa tuo "katso vielä kerran" -tarve kun on pyrkimässä risteysalueelle. Saattaapa aivotkin iän myötä vaihtaa pienemmälle vaihteelle joten varvas saisi opetella tekemään saman.
-
Moottori-lehteä selailen ja siellä noita onnettomuustilanteita käydään läpi. Usein kuolonkolarien syynä näyttää olevan korkea ikä ja sairaskohtaukset. Viime kesänä samassa liikenneympyrässä tuli kuukauden sisällä kahdesti läheltä piti- tilanne, kun ikäihmiset tulivat ilmeisesti mitään näkemättä rondelliin. Ensimmäisellä kerrralla paniikkijarrutus ja pyörä sivuluisuun. Papparainen ei edes huomannut. Menin hänen perässä huoltoasemalle ja annoin muutaman valitun sanan. Eihän tuossa mitään järkeä vaahtoamaankaan ruveta. Toinen heebo pelästyi pahemman kerran. Silloin tulikin kontakti. Kolmaskin vaarallinen tilanne kohdalleni tapahtui vanhuksen toimesta. Nuo vaaratilanteet tietysti vaikuttavat omaan liikennekäyttäytymiseen juurikin niin että tulee vilkuiltua useamman kerran ennen kuin risteykseen ajan. Enpä silti ole välttynyt aiheuttamasta vaaratilanteita itsekään, vaikka en itseäni vielä vanhukseksi miellä. Tästäpä juontuikin kysymys: mitä yhteistä on 15-vuotiaalla ja 35-vuotiaalla? vastaus: molemmat luulevat olevansa nuoria aikuisia.
Meidän perheessä on se outo tilanne että muut, koira mukaan lukien, hävittävät työkaluni, sukkani, kalsarini jne., ja juuri silloin kun on kovin kiire. Ihme porukkaa..
Itsemurhat liikenteessä aiheuttavat paljon tuhoa. Miksi viedä mukanaan muita tai aiheuttaa pysyviä traumoja toisille. Kyllähän tässä maassa löytyy vaikkapa kallioleikkauksia, jos ihan välttämättä moottoripelillä haluaa itsestään eroon päästä. Kyllä täytyy olla epätoivoa ja vihaa koko ihmiskuntaa kohtaan. Leikataan koulutuksesta, sivistystyöstä, ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä yms. ja tämänkin laman karvasta laskua maksavat nyt varttuvat sukupolvet. Vaikuttaa ehkä poliittiselta statementilta, mutta näinhän ne lamojen vaikutukset näkyvät oli hallitusten kokoonpanot mitkä hyvänsä.
Täytyypä tänään kun lapset tulevat koulusta vaikkapa halata heitä sen sijaan että heti alkaa naputtaa kurasista kengistä. Omaan pieneen maailmaan voi yrittää vaikuttaa, vaikka tuo iso kuvio tuntuukin elävän täysin omaa elämäänsä.
-
Tallipuuhissa en selviydy kunnialla enää ilman silmälaseja, on siis lukunäköön tullut ikänäköä sen verran.
Tämä on tullut todettua ja muutaman vuoden ajan. Aikanaan työelämässä huomasin kun työntömitan noonius ei varman päälle erottunut. Varsinaisia optikon sovittamia silmälaseja en ole vielä laittanut vaan pärjäilen hienosti 1,5 - 2,0 diopterin muovilinsseillä. Viime viikon näkötestissä luettelin alimman rivin E-merkit kohtuullisella varmuudella oikein. Voisi ne tietysti opetella ulkoakin..... Tarkoittaa että kauas näen kunnolla.
Mutta muutoksia on: vältän ajamasta hämärässä ja pimeässä. Sitä en tiedä onko kyse näöstä vai paremmasta turvallisuuden tunteesta valoisassa. Liekö alitajunta ottanut komennon että pimeässä on mörköjä....
Eilen ehtoolla oli kerholla näpräämässä sähkövärkkejä ja hieman turhan myöhäiseen: kello kävi jo iltayhdeksää. Milloin oli pihdit hukassa ja osat tippuivat hyppysistä. Siinä vaiheessa harrastetunnit menivät jo toisella kymmenennellä. Sama ongelma oli kyllä jo työelämässä ollessa: ylitöissä rupesi hommat sujumaan huonommin. Itse olen aamuvirkku ja paras teho on käytetty ennen klo 14:sta.
Yleensä aloitin päivän klo 05. Nyttemmin olen itseä armahtanut ja aloitan klo 08. Ja jos sattuu makuuttamaan niin vasta kymmeneltä. Ei ole niin justiinsa....
Läheltäpititilanteita on toistaiseksi sattunut hyvin vähän tai ei ollenkaan. Tai sitten en itse niitä havaitse.... Näin kaupunkialueella asuessa kannattaa valttää aamu- ja iltaruuhkia. Jotkut autoilijat ajavat sarvet päässä kun jonot etenevät alle rajoituksen. Tampereellahan ei varsinaisia liikenneruuhkia ole ilmennyt lainkaan joitain moottoriteiden kolaritapauksia lukuun ottamatta. Täkäläinen "ruuhka" on kun on enempi kuin viisi autoa liikennevaloissa jonossa.
Eläinten kanssa saa olla tarkkana. On sattumasta kiinni ylittääkö kauris tai hirvi tien sadan metrin päässä vai kohdalta. Näillä seuduilla molempia on moninkertaisesti yli tarpeen.
Yksi koira-tapaus oli taannoin: pikkutyttö taluttamassa fleksin perässä itseään isompaa hauvaa joka havaitessaan minun saapuvan pyörällä hyökkäsi kohti. Tyttö tuli perässä kuin rukkanen. Kiihdytin pois tilanteesta. Tämä siis lähiön talojen välisellä pienväylällä alle kolmenkympin vauhdissa.
Kiertoliittymä on mielenkiintoinen kohde. Milloin sitä kierretään myötäpäivään, milloin ei katsota onko joku jo kiertämässä vaan tuupataan eteen. Varsinkin raskas kalusto harjoittaa sitä ja joutuu itse pysäyttämään ympyrään. Villkua ei käytä kuin jotkut ja monikaistaisissa kiertoliittymissä oiotaan että kaistavalinnan perusteella ei viivoituksen mukaan voi ajaa ulos liittymästä siltä kohtaa. Mutta hyvin näköjään voi.
Silti pidän kiertoliittymää turvallisempana kuin perinteistä risteystä. Kunhan eivät laittaisi näkemäestettä keskelle liittymää.
Vuosien mittaan on oma ajotapa ja ajonopeudet muuttaneet luonnettaan. Ehkä sekin vaikuttaa että pohjimmiltaan on nykyään vastuussa terveydestään ja hengestään muillekin kuin itselleen.
Vielä parikymmentä vuotta sitten päästelin yli kaksinkertaisia nopeusrajoituslukemia maaseututaipaleilla ja otin "harkittuja" riskejä kaarteeseen mennessä. Mistäpä metsävälillä tietää mitä siellä mutkan takana on? Tosin yksi kerta syyskuussa ajokauden päättäjäisistä tullessa napsahti: oli sunnuntaina koulun kohdalla 60 alueella tutka ja mulla vauhtia mitattuna 186 ja juuri tarjoamassa isoa vaihdetta. Ajattelin olla pysähtymättä ja vain lisätä kyytiä, kuten ennenkin kyseisessä tilanteessa, mutta siellä olikin mp-poliisi valmiudessa. Päätin sitten olla lähtemättä kisaan. Ilman mp-poliisia olisi tilanne ollut toinen.
Nössöksi on mennyt: ennemmän muut ohittelevat minua kuin minä heitä ja jonkin kaalivankkurinkin perässä saatan ajella mutkatiellä pitkät pätkät ottamatta ohituksen riskiä.
Oletteko huomanneet: teiden kunnostuksen yhteydessä kaistamaaluksien keltaiset ohituskieltoviivat vain pitenevät. Aikanaan kuulin että ohituskiellon pituus määräytyi tiemestarin virka-Ladan ohituskiihtyvyyden perusteella. Mikähän lienee nykyinen määritelmä?
-
Kiertoliittymästä; Tervetuloa Vaajakosken pylpyrään kokeilemaan ruuhka-aikaan. Siellä on aika villi meininki, vaikka on nykyinen liikennejärjestely ollut voimassa useamman vuoden. Aiemmin haki paikkaansa, jolloin ajojärjestystä ja kaistojen määrää säädettiin useita kertojakin vuodessa. Ympyrä on siis kaksi kaistainen, sisääntuloja 1-2/suunta ja uloslähtöjä on kaksi moottoriliikennetielle, muihin suuntiin yksi. Moottoriliikennetielle poistuva sisäkurvilainen joutuu ylittämään ulkokaistan, jota pitkin mentäisiin Kuopion suuntaan, jos ajaa Laukaan suunnasta vasenta kaistaa, pitää ulkokehä leikata kahdesti.. Kaikilta looginen ajattelu ko. ympyrässä ei luonnistu, vaikka aika selkeä nykyään onkin. Mutta tosiaan kun tuohon lisätään lomaltapaluuläpikulkuliikenne tai iän tahi muun syyn takia rajoittunut kuljettaja, on kaikki suunnat tukossa satojenkin metrien matkalta.
-
Vanhuus ( =>60v ) kun tuli, niin se vei näön toisesta silmästä ja muutakin käytännön harmia. Sen verran mieltä painavaa, että käskivät olla pois ratin ja penkin välistä sekä pleksin takaa... :'(
En nyt sentäs katuvalotolppia päin kävele, mutta eipä juuri muutakaan yhdessä vaiheessa. Juuri tuli kertomus silmäklinikalta mitä viimeksi tekivät. En kyllä ymmärtänyt termejä, mutta en enää ymmärrä paljon muutakaan älyllistä. Ja mieshän on vanha silloin, kun tietää oikein paljon kaikesta, mutta kukaan ei enää tule kysymään mitään...
-
TTT:n kanssa paljolti samaa mieltä Vaajakosken moottoritieliittymästä. Viime suvena meinasi yksi asuntovaunun vetäjä ajaa California Adamantin lyttyyn kun oikoi kaistalta toiselle. Ei ilmeisesti havainnut meikäläistä matalaa kulkijaa lainkaan siltä kyttyrämäisen korkesta maasturistaan. Itse en pidä sitä läheltäpititilanteena koska arvasin asuntovaunuilija että ei näe ja rikkoo liikenne (kaista)sääntöjä suvereenisti. Hänen perässään tulleella sen sijaan oli läheltäpititilanne kun seurasi asuntovaunua.
Koliseeko risteyksessä usein?
Kyseinen ringi osuu juurikin mökkimatkalla lyhimmmällä reitillä. Kanavuoren kupeessa oleva kiertoliittymä on selkeämpi. Sen jälkeen liikenne yleensä hiljeneekin Kuopion suuntaan mennessä. Pyörällä yleensä vältän kyseisen reitin sillä ajan hieman eteläisempää reittiä Korpilahdelta Pieksamäelle. Tai vielä eteläisempää Joutsan kautta Mikkeliin tai vieläkin eteläisempää Pulkkilaharjun kautta. Sillä reitillä tulee nähtyä monenlaista tietä ennen Enonkoskea. Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon poikkiajo.
Ja mieshän on vanha silloin, kun tietää oikein paljon kaikesta, mutta kukaan ei enää tule kysymään mitään...
Multa sentään vielä kysytään mutta ei uskota.....
Harrastan siis pätevää jälkiviisautta.
-
Kymmenen vuotta sitten Vaajakoskelle oleva moottoritien pätkä oli tukossa. Ja minä pönttöpää ajelin kaistan välissä läpi koko ruuhkan. Hirveetä nyrkinheiluttelua ja estämisyritys auton ovella oli saalis. On tämä liikennesuvaitsevaisuus huipussaan täällä Suomessa. Varmaan menettivät 2.5 m etenemisestään. Tuntuu välillä että Suomessa ajaminen on vaarallisinta koko Euroopassa .
Tässä seitsemännellä kymmenelle päin menossa ja pyöräily jatkuu. Painavin 350 kg ja siirtyy vielä kummasti 70 kg voimalla. Mutta raskaan pyörän hallinta varmaan ensimmäisenä tulee hankalaksi. Varovaisemmaksi olen tullut ja ennakoivaksi etäisyyksissä. Samoin ei tapit enää raavi asvalttia, kun ei tarvitse näyttää kellekään yhtään mitään. Koitan olla kriittinen itselle...ja tarkkailla muutoksia. Refleksit hieman huonontuneet, mutta näillä mennään ja sitten poistetaan yksi elementti moottoripyörällä ajamisesta... eli tasapaino = trike
Mokia liikenteessä tekee kaikki . Minua hitaasti ajavat vanhukset ei haittaa...saattaa olla ainut kulkupeli maaseudulla kauppaan. Sairaskohtaukset on ikävä asia... tosin ei yksinomaa vanhusten ongelma.
Mr
-
Koliseeko risteyksessä usein?
Ei niin paljon kuin voisi kuvitella. Tuo nykyinen layout on aika sujuva. Pieniä peltikolareita on kyllä aika ajoin, mutta kunnon rullauksia vähemmän. Nuoremman lapseni kummitäti joutui kaistan ylittävän pommittajan teilaamaksi pari vuotta sitten. Skodan eturipustus hajosi suht täydellisesti. Peräänajoja tuntuu olevan jonkin verran, kun ympyrään ajavat ryhtyvät empimään..
-
Äkkiä käy tosiaan näönkin kanssa.
n5v sitten huomasin ensin että lähinäkö heikkenee.
Nyt on 1.5 lasit tietokoneella, 2,5 lukiessa ja 3.5 tarkkuustöissä.
Eli laseja pitää olla ympäri taloa ja verstasta, silti usein hukassa just ne sopivat.
Yli metrin matkalle sentään näkee hyvin ilman.
-
Väsyneenä ajamisesta johtui omakin onnettomuus viime kesänä. Otin liian pitkän loikan sateisesta Pariisista aurinkoiseen Rhonen laaksoon, 600 km, siellä sitten ajatukset harhailivat jonnekin viinitarhaan, jonne sitten kahautin Annilla. Sattui vaan yksi kova liikennemerkki siihen väliin ja meni vähän luita. Ilman väsymystä sekin olisi jäänyt tapahtumatta.
Nyt on uusia varusteita hankittu tuhoutuneiden ja tuhottujen tilalle. Keltainen kypärä on samaa umpimallia kuin edellinenkin. Myös takissa on runsaasti keltaista. Näkyvyys on välttämätön turvallisuusvaatimus, siksi sitä keltaista. Kun edelliseen kokomustaan pukuun ompelin olkapaikkoihin merioranssia kangasta, eteen kääntyily ja sivuteiltä eteen ajo loppuivat totaalisesti.
Kun lähinäkö oli huonontunut tarpeeksi oli kypärään rakennettava lähilasit siten, että näkökentän alaosassa on pluslasien lähinäön tarkka alue mittareita ja etenkin navigaattoria varten. Sama rillipari sopii nyt uuteenkin pottaan. Se on 5 €:n apteekin metallikehyksinen muovilinssinen silmälasi, josta oli helppo poistaa sangat ja nenätuki. Metalli sallii myös taivutuksen sopivaan muotoon. Akryylimuovista muotoilin pidikkeet kypärää varten. Nyt se on testattu myös rajussa kolarissa turvalliseksi, koskapa koko potta tuhoutui siinä tällissä ja naamaan ei tullut naarmuakaan.
Jos huonon lähinäön vuoksi joutuu hiukan siristellen tiirailemaan navia ajaessa, saattaa liikenteestä jäädä jotain huomaamatta.
-
Minä tunnustin tosiasiat pari vuotta sitten ja hommasin tuollaiset moniteholasit. Sitä ennen oli pelkät lukulasit ja duunissa näyttöpäätelasit. TV-elokuvia katsellessa en enää saanut lopputeksteistä selvää näyttelijöiden nimistä ja etenkin pimeässä ajaminen autolla oli hieman rasittavaa, jotain oli siis tehtävä. Oma totuttelemisensa näihin oli ja liikenteessä sangat joskus harmillisesti sotkevat näkökenttää sivulle katsoessa. Aiempaa tarkempana saa siis olla.
-
Pääsin henkilökohtaisesti todistamaan huomiokyvyn heikentymisen. Viime viikolla ikääntynyt nainen ajoi ylitseni suojatiellä. Ylitin t-risteyksen päässä polkupyörälläni tietä.
Keskellä ajokaistaa ajoi yli..lensin konepellin kautta maahan. Ei tullut vammoja..paitsi mammalle..puhuin rumia. Ei kertakaikkiaan nähnyt minua vaikka olin täysin edessä ja ajoin varovaisesti. Pyöräkin säilyi ehjänä, autosta irtosi rekisterikilpi. Heitin kilven metsään....Opin taas....autoilijat ovat vihollisia...
T:Autoton mies
-
Perästä tullaan mutta toistaiseksi hitaasti. 1,5 kertoimella pärjään hyvin ja mittaristo pyörässä on isokokoinen ja riittävän kaukana josta saan vielä selvän. Suunnistuslaitteita en juuri käytä. Ei ilmankaan ole tarvinnut kauaa osoitteita etsiä. Vähemmän eksyy ilman GPS:sää. Laite johdattaa uusavuttomuuteen.
Itsellä on harmaa/musta ajopuku, mustat bootsit, musta kypärä ja musta pyörä. Mielestäni olen tullut huomatuksi. Kun olen liikkeellä kirjavan värisellä trikellä joka on kolme metriä pitkä ja 1,6 metriä leveä joutuu kiilatuksi tai huomaamattomaksi. Edestä käännytään vasemmalle, kiertoliittymässä kiilataan ja muuta vastaavaa. Johtunee siitä että matalaa kulkinetta ei tavan autoilija osaa hahmottaa ajoneuvoksi värillisyydestä huolimatta.
Poikkeuksena eräs rouva joka ajoi autolla takaa päälle kun olin pysähtynyt kaksipyöräisellä punaisiin valoihin jossa oikealle kääntyville oli vihreä nuoli. Tosin hän ei myöskään nähnyt edessäni pysähtyneenä ollutta pakettiautoa. Hänellä taisi olla jokin ongelma. Maksoi käteisellä kaikki pyörän korjaukset mitä ilkesin pyytää eikä halunnut viranomaisia paikalle. Itselle ei käynyt kuinkaan.
-
Mulle lukulasit oli aikamoinen imagokriisin paikka, ei tämä pärstä tule yhtään viisaamman näköiseksi lasien kanssa... treenikämpällä kolvailin johtoja ja mietin että mitä roskaa on silmissä kun ei millään meinaa osua kolvi kohteeseen. Testasin myöhemmin duunikaverin lukulaseja ja avot, pakko hommata samanlaiset ja havaita että ikänäkö on tosiasia.
Ajaessa en tarvii laseja joten kypäräkikkailulle ei vielä ole tarvetta. Muuten tuntuu siltä että huomiokyky ym. ominaisuudet on suurinpiirtein kunnossa, työpaikkakin on pyörien päällä joten liikenteessä saa olla aamusta iltaan.
Enkä minä hölmöile liikenteessä, ne on ne muut! ;D
-
Minulla oli parikymppisenä kaukolasit, mutta istuin ne littanaksi, enkä hommannut uusia. Sittemin kaukonäkö on parantunut, ettei ole tarvettakaan laseille. Nyt odottelen, minlloin alkaa lähinäkö täpästää. Tosin olen vasta 42 vuotta nuori, niin minulla on vissiin aikaa runsaasti jäljellä :D
-
<snip>
Suunnistuslaitteita en juuri käytä. Ei ilmankaan ole tarvinnut kauaa osoitteita etsiä. Vähemmän eksyy ilman GPS:sää. Laite johdattaa uusavuttomuuteen.
<snip>
Ei se GPS mihinkään 'johdata' eikä eksytä - ehdottelee kyllä, mutta ihan itse saa päättää, mihin menee.
-
Laitanpa esimerkin: Suunnistin suunnistuslaitteen kanssa haluamaani osoitteeseen. Kaikki hyvin, olin perillä siellä missä pitikin. Seuraavalla kerralla en laittanut laitetta päälle lainkaan mutta en myöskään osannut perille. Normaalisti, jos jossain olen käynyt karttaperiaattella niin maamerkkejä jää mieleen. Nyt ei jäänyt. Ainakaan riittävästi. Kaivettava tämä orjuuttava laite esille ja seurattava jälleen sen ohjeita. Se on uusavuttomuutta.
Suurimman osan elämästäni on päässyt sinne minne halunnutkin ilman GPS:sää ja osannut jopa vuosien päästä uudelleen koska olen kulkiessani tarkastellut ympäristöä enkä laitetta.
-
<snip>
Suunnistuslaitteita en juuri käytä. Ei ilmankaan ole tarvinnut kauaa osoitteita etsiä. Vähemmän eksyy ilman GPS:sää. Laite johdattaa uusavuttomuuteen.
<snip>
Ei se GPS mihinkään 'johdata' eikä eksytä - ehdottelee kyllä, mutta ihan itse saa päättää, mihin menee.
Tästä samaa mieltä. Jos jonkin tuon kaltaisen laitteen käyttäminen rampauttaa tavallisesta elämästä satunnaisia henkilöitä, niin se ei kyllä ole laitteen vika.
Ennen oli meillekin uutena tulevia vieraita opastettava navin ohi. Se opasti osoitteen mukaan ajettuna naapuritielle, parin sadan metrin päähän. Jos ei älynnyt lukea tienoilta tien reunassa, ajoi väärin. Sittemin rakentelimme omaan, erilliseen risteykseen maamerkit, jotka kyllä huomaa ja niitä osaa etsiä. Nyttemmin naviohjelmat ovat päivittyneet.
-
Minä tunnustin tosiasiat pari vuotta sitten ja hommasin tuollaiset moniteholasit. Sitä ennen oli pelkät lukulasit ja duunissa näyttöpäätelasit. TV-elokuvia katsellessa en enää saanut lopputeksteistä selvää näyttelijöiden nimistä ja etenkin pimeässä ajaminen autolla oli hieman rasittavaa, jotain oli siis tehtävä. Oma totuttelemisensa näihin oli ja liikenteessä sangat joskus harmillisesti sotkevat näkökenttää sivulle katsoessa. Aiempaa tarkempana saa siis olla.
Olen muistaakseni ihmetellyt aiemminkin, kun isäni on hitsannut ja tehnyt muita metallitöitä työkseen yli 45 vuotta. Silti hän joutui ottamaan lukulasit vasta noin kymmenen vuotta sitten. Itse olen jo vajaan parinkymmenen vuoden näyttöpäätetyön jäljiltä pakotettu käyttämään töissä laseja.
-
En itsekään riemusta kiljahdellut kun näitä laseja piti koko ajan ruveta käyttämään. Haittaa näistä on eivätkä ne tosiaan miestä paljon komista. Asiaan täytynee vain suhtautua kuten muuan tuntemani ammattiautoilija, joka silmälasit saatuaan totesi, että "heti hommasin kun uteliaisuus voitti turhamaisuuden".
-
Eipähän tarvi hankkia teräväpiirtotelkkua. Riittää että laittaa rillit päähän.
terv. nimim. 37 vuotta rillejä.
-
Mulla on käynyt niin päin,että linssit on ohenemaan päin.Likinäköisyyden takia lasit olleet 13v asti,mutta nyt näkö tavallaan paranee,enkä tarkoita ulkonäköä.
Saas nähdä,pääsenkö eroon kokonaan ennen hautaa.Nyt täytyy taas mennä optikolle,koska parivuotta vanhat lasit ei enää pelitä.
-
Mistäs lähteestä juot vetesi? :P
-
<snip>
Suurimman osan elämästäni on päässyt sinne minne halunnutkin ilman GPS:sää ja osannut jopa vuosien päästä uudelleen koska olen kulkiessani tarkastellut ympäristöä enkä laitetta.
No ei minun navigaattorini mitenkään kiellä minua katselemasta ajaessa ympärilleni.
Yleensä tiedän, mihin olen menossa, navigaattori on lähinnä ajanvietteenä, voihan siitä seurata matkan edistymistä. Ja kun navigaattorini ei ole kytketty pyörän sähköihin, se on virransäästömoodissa eli näyttö tulee päälle vain kun käännös lähestyy. :)
-
Ei siinä mitään ihmeitä tarvita,usein likinäköisille iän myötä käy näin.Väittävät!
-
Itse olen kaukonäköinen eikä se tarkoita ennustajan kykyä. Vajaan metrin ja sitä lähempänä olev, mitä lähempänä on, tekee näöstä hieman sumeaa. Hyvässä valaistuksessa pystyn lukemaan tekstiä sanomalehdestä mutta pieni kerroin linssissä auttaa jos valoa on vähemmän.
Pienenä olin melkein aina ulkona mutta urheilua en ole harrastanut koskaan. Enkä ohjattua liikuntaa. Koulussa lintsasin liikuntatunnit. Armeijassakin onnistuin välttämään.
Jossain kymmenen ikävuoden jälkeen innostuin kirjallisuudesta ja lukutoukka olen ollut siitä lähtien. Kirja ei kourissa kauaa vanhene. Osan kirjanlukuajasta on siirtynyt tietokoneen näppäimmistön hyväksi. Tuotan melko paljon tekstiä. Omasta ja vaimon mielestä ainakin. Musiikin kuuntelu on jäänyt jo vähemmälle. Mieluimmin keskusteluohjelmia, kiitos.
Televisio on pari vuotta vanha teräväpiirto/3D-näytöllä. (Tarvii ne 3D-lasit mutta ei silmälaseja) Kovasti tykkään katsella luonto- ja matkailu ohjelmia. Ko. ohjelmat voivat olla jo ohjelmoituina tv:n muistiin monta päivää aikaisemmin. TV:tä tulee katseltua noin 2 tuntia per päivä. Vaimo katselee enemmän. Lukuun sisältyy myös uutiset ja sää. Tallentimen hankintaa on harkittu mutta ei hankittu.
Näillä taustatiedoilla ei likinäköisyydestä ole vaivaa. Lievää silmänpaineen nousua on havaittavissa. Kuulemma tällä iällä suht normaalia. Käyn silti säännöllisesti silmälääkärillä ja silmänpohjan kuvauksessa vuosittain. Ilman näköä on aika vaikea tehdä monia asioita kunnolla.
Ulkonäöstäni en ole ollut koskaan tarkka. Silmälasit eivät siis ole mikään ulkonäköseikka. Pikemminkin käytännön murhe sillä pyrkivät unohtumaan milloin minnekin ja silmälasikotelo myös. Laseja on myös särkynyt tahattomasti. Clas Ohlsonilta saa kolmen lasin setin sopivalla +diopteriluvulla noin 16 euroon. http://www.clasohlson.com/fi/Lukulasit/Pr348833150
Kyseisiä settejä ostan pari kolme kerralla. Kylvän laseja tarpeellisiin paikkoihin missä yleensä on tarkalle lähinäölle tarvetta. (Ilmiö vastaa muidenkin tarpeellisten asioiden ilmenemistä: kyniä pitää olla ulottuvilla runssasti, kuten työntö- ja rullamittoja, jne. Muuten menee aika tavaroiden etsimiseen.)
Nuo kypärään kiinnitettävät linssit ovat mielenkiintoinen sovellus. Voisi tavan muovilinssistä leikata puolet korkeudesta pois ja kiinnittää leukasuojaan. Tarvitsisikohan olla kuin yksi linssi sillä mittariston katseluun ei tarvita stereonäköä?
-
Huomioiden tekoa ja niistä syntyvien johtopäätösten tekoa voisi helpottaa, kun oikeat
liikennesäännöt ovat hallussa. Harmaantuvien aivosolujen ei silloin tarvitsisi miettiä tilanteessa,
että mitäs nyt pitäisi tehdä?
Tähän ja tuolla edellä olevaan fillaristin yliajoon löyhästi liittyen:
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t
Omien havaintojeni mukaan, polkupyöräilijöiden hengissä säilyminen liikenteessä on
usein vain autoilijoiden havaintokyvyn varassa. Useimmat (autoilijatkaan) eivät polkupyörällä
taajamaolosuhteissa autotielle tullessaan tai sitä ylittäessään paljoa sivuilleen vilkuile.
-
On helppo uskoa että ei aivoissa kaikilla polkupyöräilijöillä ole toimintaa koska mennä sutkutetaan hirmu vauhtia trikoot päällä. Verenkierto on silloin pakaroissa ja pohkeissa. Ei sitä ajattelemiseen tai sääntöihin asti riitä.
Itsekin polkupyöräilen mutta samalla tavoin kuin kävelenkin: hieman klenkkaamalla ja hiljakseen ettei hiki tule. Matka silti taittuu ja välillä voi poiketa pubissa pilsulla. Sekä käyttää näin virkistettyjä aivosoluja vaikka muun liikenteen varomiseen. Kohta taas olen Jopolla liikenteessä.
-
Sen polkupyöräilyn vielä ymmärtää liikkumismuotona, mutta siinä ja kävellessä tulisi olla sen verran älliä päässä, ettei sulje itseään omaan maailmaan. Nämä niin kovin muodikkaat kuulokkeet päässä liikkuvat jalankulkijat ja pyöräilijät ovat todellinen riski. niin itselleen kuin muillekin. Liikennöintiin kannattaa käyttää vähän enemmän aisteja, kuin näkö ja haju..
-
Ei ole mulla tiukkoja trikoita ja verenkierto pelaa päässä.Ja säännöt tiedän. Ja aistit käytössä.
-
Eiköhän se ole tuo hajuaisti ainoa nykykulkijan pelastus: luurit päässä ja katse puhelimen ruudussa. Näitä zombeja näkee jatkuvasti. Yhden pelastin jäämästä bussista kun pysäkillä pelasi niin innolla jotain ajankuluketta luureineen. Nykäisin hihasta ja sain hyvin ärtyneen katseen. Tunki sitten kuitenkin edestäni bussiin. En siis ole vielä vanhus jolle annetaan tilaa ja paikka linjurissa. Lohduttavaa.
-
Aivan varmaa on, että ikääntyminen huonontaa toimintakykyä. Millä tavalla ja missä iässä – on täysin yksilöllistä. Ei voida mitata toimintakyvyn heikkenemistä ikävuosien luvulla, diopteriluvulla eikä muillakaan numeroilla muuten kuin yksilöllisesti, ei yleisesti. Kun sitä sitten mitataan, on tärkeää olla rehellinen itselleen ja lääkärilleen.
Kun tosiasiat on tunnistettu ja tunnustettu, on tehtävä ratkaisut asian hoitamiseksi. Näön tarkkuudelle on jotain tehtävissä keinovälineillä. Kuulonkin hyväksi on välineitä ja teknisiä ratkaisuja. Reaktiokyvyn ja -nopeuden hyväksi ei voi muuta kuin varata siihen käytettävää aikaa kaikin keinoin. Tasapainollekaan ei voi kuin korkeintaan harjoitella, joka tiettävästi hiukan auttaa. Lihasheikkouden voi jossain määrin lykätä tuonnemmaksi harjoittelemalla. Muisti jos alkaa olla haitallisessa määrin heikko, voi vain kysyä lääkärin mielipidettä ajamisen jatkamisesta.
Pelkästään se, että ratissa on vanhempi ihminen ei oikeuta ketään diskriminoimaan ja soittamaan suutaan tai torveaan. Heistä moni ajaa huolellisemmin kuin useat keski-ikäiset besswervisserit.
Kypärän silmälasivirityksen tein kun huomasin vakiorillien olevan vaarallinen ja epäkäytännöllinen ratkaisu. Kuten edellä muutkin ovat maininneet: valon määrä vaikuttaa näön tarkkuuteen. Se johtuu pupillin pienenemisestä valossa ja neulanreikäkamera efektistä. Huomasin saman ilmiön huonontavan näön tarkkuutta kun visiiri on kovin paljon tummennettu. Jonkinlaisen tummennuksen kyllä tarvitsen kirotun mikreeniherkkyyden takia.
Tasapainoaistin tarkasti terveydenhoitaja, ja huonoksi totesi. Yllätyin siitä kovin. Hyviä harjoituksia löytyy vaikka netistä, ja ne vaikuttavat. Ajotekniikassa kannattaa kiinnittää entistä enemmän huomiota katseen suunnan vaikutukseen. Kun tasapaino riippuu suurelta osalta näköinformaatiosta, se kannattaa hyödyntää täysin.
Reaktioviive on myös mitattavissa terveydenhoitajan avustuksella, tai ilman. Reaktioaikaa on varattava käytettäväksi. Jokainen kokenut kuljettaja tietää kuinka se tehdään. Vastaväitteistä huolimatta väitän, että kunnollinen nykyaikainen navigaattori, kunnollisella kaistaohjauksella, antaa aikaa ympäristön tarkkailuun ja tilanteisiin reagointiin. Kun pitää äänen isolla, se kuuluu ilman kuulokkeitakin ja näytön voi vaikka pitää poissa päältä. Pariisin aamuruuhkassa olisi ensikertalaisen ollut täysin mahdotonta löytää moottoritien alkuun ilman kaistaohjausta, tai olisihan sinne löytänyt ja nähnyt kyllä paljon runsaammin Pariisia kun olisi ollut koko ajan eksyksissä – elämäntapakysymys. Väitän, että navigaattori on tekninen apuväline, jolla lisätään mahdollisuuksia saada reagointiin lisäaikaa.
-
Jokaiselle omakohtaista miten ikä, sairaudet tms vaikuttaa, mutta kuten huomataan, niin yhtäläisyyksiä on.
Yksi asia on vaikka ikääntymiseen sopeutetut 2v ajoluvat, 82v äitini sai ihme kyllä kortin vaikka ollut aina huono kuski.
Hän nyt onneksi rajoittaa autoilunsa kauppa ja muille perus lähelle.
Mutta ilmeisesti näkee riittävästi ja mitä nyt sitten kirjoitetaan lääkärintodistukseen.
Ja mainitsi että ajaa sitten ilman korttia, jos ei luvalla.
Nykyään huomiokyvyn rajoittuneisuus tienpäällä ilmenee usein keskittymisenä muuhun kuin missä mennään.
Näppäilysukupolvien lähinäköisyydestä en tiedä, mutta ajaessa tekstiä räpläävät ja kännykkään puhujat tiellä ei ole ihan läsnä ja kolarialttiita, autolla.
Pyörällä on pakko olla tavallaan entistä terävämpi, tai varmistavampi, se varmaan osaltaan varmaan ehkäisee ennenaikaista synopsikatoa aivoissa.
Ps. tuo Matin historiikki avaus on ihan kuin omaansa lukisi.
Me nähtiin kerran parilla tuopillisella Puumalassa jokunen vuosi sitten, en tiedä muistatko, olis oikeasti mukava tavata joskus uudelleen.
-
Tuo Hajakentän silmälasiviritys on pähee - samaa vaivaa mullakin. Päädyin kuitenkin optikolle menoon eli tiistaina meen testailemaan piilareita sillä rillit on hankalat kypärän kanssa. Pitkälle kyllä näen mutta en kovin tarkasti lähelle, varsinkaan kaasukapulan asentoa kun GD'llä leikin. Katotaan miten kertakäyttöpiilarien kanssa menee kesällä.
Voi sitä päivää kun toteaa että liian monessa aistissa on sanomista eikä voi hypätä Guzzin selkään - miettikää! Mulla on varasuunnitelma tuolle päivälle - ostan avoauton, mutta se ei oo sama asia, korkeintaan korvike.
Sivuvaunua ei tule - sen olen päättänyt (kunnes pyörrän päätöksen)...
-
Motomattia komppaan... mullakaan ei ole naivia... eikun navia, tuskin osaisin edes käyttää sitä. Maamerkkien tarkkailu on minunkin juttu, on toiminut hyvin. Aikoinaan ajoin betoniautoa ja silloin sai välillä seikkailla uudisalueilla kun ei kartta tms. tiennyt alueesta mitään...
No joo, tää menee taas siihen että "tähtien mukaan sitä on ennenkin löydetty perille"... Exälle ostin aikoinaan navigaattorin synttärilahjaksi ja se tuli kyllä tarpeeseen, taisi olla ainoa lahja mitä ei katsonut nenänvartta pitkin... No, se onkin sitten toinen tarina... ;)
-
Itsehän ole tässä joukossa vielä kovin nuori, joten ei voine puhua ikänäöstä. Näössä ei ole perinteisellä tavalla vikaa, vaan on kevyttä hajataittoa. Tämä tekee sen, että varsinkin iltapäivällä, väsyneillä silmillä on haastavampi tarkentaa. Näen kyllä lähelle ja kauas, mutta zoomin pitää sopeutua jonkin aikaa. Huomaa parhaiten, kun katsoo johonkin lähelle ja siirtää katseen jonnekin kauemmas. Hetken aikaa näkö pumppaa, ennenkuin tarkentaa. Hullua.
-
Me nähtiin kerran parilla tuopillisella Puumalassa jokunen vuosi sitten, en tiedä muistatko, olis oikeasti mukava tavata joskus uudelleen.
Muistan.
Katsotaan miten loivat liikkeet sattuu samoille seuduille. Kokoontumiset tai muuten vaan. Kesällä mökkivieraaksi (Mökkivieraat rupee tosin haisemaan jo kolmantena päivänä...) tai kun matkat muutoin risteävät. Periaatteessa mulla ei ole muita rasitteita kuin reserviläiskirjeen osoittama tehtävä liikekannallepanon sattuessa lukuun ottamatta vaimon viitteellisiä vaatimuksia.
-
Eiköhän se ole tuo hajuaisti ainoa nykykulkijan pelastus: luurit päässä ja katse puhelimen ruudussa. Näitä zombeja näkee jatkuvasti. Yhden pelastin jäämästä bussista kun pysäkillä pelasi niin innolla jotain ajankuluketta luureineen. Nykäisin hihasta ja sain hyvin ärtyneen katseen. Tunki sitten kuitenkin edestäni bussiin. En siis ole vielä vanhus jolle annetaan tilaa ja paikka linjurissa. Lohduttavaa.
Yhdellä tuttavalla joka ajaa paljon fillarilla, on tapana hauskuuttaa, ainakin itseään, noiden puhelinzombien kustannuksella. Nähdessään jonkun polkupyöräilijän rassaavan puhelintaan ajon aikana, hän tapansa mukaan hivuttautuu siihen rinnalle ja hihkaisee: "PÖÖÖÖ!!!!"
Usein zombien ajolinja on sen jälkeen vienyt kohti ojanpohjaa. Ja lukkopolkimet aiheuttavat uhrille
mukavaa lisäohjelmaa.
-
Tuo toimii (puoli) tuttavien kanssa ihan kylilläkin. Siis kävellessä.
-
Onneksi asun täällä lähiössä viimeistä tonttimaata lähestyvien joukossa niin ei tule niin kovin usein vastaan tsompeja. Paitsi tänään R-kiokilla kun olin lehteä ostamassa. (sellainenkin media on vielä olemassa) Luurit korvilla nuori mies osti jotain ja myyjä kysyi että kiinnostaako päivän tarjous. Syntyi pysähtynyt hetki. Myyjä kysyi uudestaan mutta kovempaa. Poika otti toisen korvan luurin alta ja kysyi mitä? Myyjä uudelleen esittää tarjouksensa. Poika toteaa että ei kiinnosta. Mielenkiintoinen tapahtuma noin niinkuin kaupallisessa mielessä. Tarjoushan pitäisi tulla siihen palikkaan mitä lääpitään että viesti menisi perille. Ymmärtääkseni sellainen sovellus on jo olemassa.
Itse ilmoitin jo ennen maksamista että ei, en tarvitse kolmea suklaalevyä kympillä, kiitos. Säästyi aikaa ja sain lehteni.
-
Vaimo on palvelualalla töissä ja on kertonut näiden kuulokepäiden lisääntyneen viime aikoina. Myös tavallinen peruskohteliaisuus, mitä meille tolkutettiin koulussakin, on hävinnyt. Myös keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten käytösmallista. Kaupanalan työntekijöitä ei tarvitse vissiin kohdella inhimillisesti..
-
S-marketin jonossa mummo sanoi mielestäni hienosti kun omiin täpinöihin keskittynyt pieni nuorisojoukko kiilasi eteen tajuamatta edes mitä tekivät.
Vanhempi Lady varmaan muutaman historiikin hetkiä n 85v nähneenä katseli hetken ja totesi "vitun siistiä"..
Meillä oli hieman pokassa pitämistä kassanhoitajan kanssa ja myöhemmin tuli keskustelua miten hyville tavoille saatiin kasvaa, ennen oli ainakin vanhempien kunnioitus selvää, jopa omien.
-
Rakentelin avopotan ajolaseihin lähilasit. Muovilinsseistä muotoilin noin 15 mm korkeat ja sovitin lasien alapinnan mukaan ja liimasin kiinni.
Kohtalaisen mukava rakenne joka ei häiritse normaalia katsesuuntaa ajossa.
Mr
-
Kyllä oli isäni,92 v, ylpeä kun 90 vuotiaana sain lääkäriltä luvan ajaa autoa 5 vuotta. Sen kunniaksi vaihtoi alleen uudenkarhean Toyotan. En kyllä mielellään mene kyytiin vaan tarjoudun kuskiksi. Olen huomannut ettei siinä paljon sivulle vilkuilla kun isäni ajaa. Veljen kanssa tehtiin viime kesänä metsän raivausta ja isäni ajoi traktorilla tukkikärryllä hakatut puut pois. Kovia kavereita nämä viimeiset sotavetenaarit.
-
Yksi kommmentti lisää...
Tänään iltapäivällä olin pyörälenkillä, ajelin tien vasemmalla puolella olevaa kevyenliikenteen väylää, kun takaani tuli pieni kuorma-auto ja ohitettuaan minut kuski laittoi vinkkarin vasemmalle, eli kääntyi minun eteeni.
Minun oli pysäytettävä, koska näytti siltä , että päälle tulee. Kuski kurvasi viereiselle parkkipakalle ja minä käännyin katsomaan oliko kuski humalassa, väitti ettei ollut ja selvältä näytti, sanoi ettei huomannut minua (keskellä kirkasta päivää), vaikka tuli takaani, että olisi pitänyt nähdä minut noin 100-200 m matkalla.
Kuski oli n. 30-40 vuotias , heitti kohdallani tupakan tumpin vielä ikkunasta eteeni.
Kuten onnettomuustilastotkin kertovat, nuoret ovat todella arvaamattomia auton ratissa, joo, ei tietenkään kaikki, mutta ongelma onkin siinä, pyöräilijä tai jalankulkija ei tiedä kuka niistä.
Näitä kahjoja tulee eteen joka päivä, kun olen pyörä- tai kävelylenkillä.
Autoilija on vihollinen, liikennesäännöt monilla täysin hukassa, ei tietoa mikä on suojatie ja mikä pyörätien jatke.
Joitakin päiviä sitten yksi vatipää tuli pyörätiellä vastaani, otin siitä valokuvan, niin nulikka kehtas tulla vielä meuhkaamaan millä oikeudella kuvasin hänen autonsa.
Muuten ihme juttu, kun minä olen autolla tai motolla liikenteessä, niin hyvin harvoin näen törttöjä jalankulkijoita tai pyöräilijöitä liikenteessä ja nuo liikennehäiriköt, kahjot kotilokuskit ovat minun kokemukseni mukaan pääsääntöisesti 18 – 40.
-
Samaa mieltä..autoilija on vihollinen. Ei mitään kunnioitusta suojatiellä. Vatipäillä on helvetinmoinen kiire jonnenkkin..
-
Koska itse kävelen, juoksen, pyöräilen, ajan moottoripyörällä, sekä autoilen, osaan omasta mielestäni huomoida muut liikenteessä olevat. Mutta tulee minullekin virheitä.
Olipa liikkumiatapa mikä vaan, joka lajissa on törttöjä. Pahimmat ovat autoilijat ja pyöräilijät tulevat hyvänä kakkosena. Jalankulkijoilla on monesti paha tapa, etteivät aelkeästi ilmaise olevansa tulossa suojatielle. Tai sitten kun antaa tietä, jäävät katselemaan maisemia.
-
Näissä autoilija, pyöräilijä -, jalankulkijatörttöilijöissä on mielestäni se huima ero, että vain autoilijalla on se tappovehje käsissään.
On hyvin harvinaista, että kävelijä olisi tappanut tai ruhjonut autoilijan vammaiseksi, sama koskee pyöräilijää. Tiedän useita tapauksia, joissa autoilija on ajanut takaapäin pyöräilijän päälle, mutta en tiedä ainuttakaan tapausta, jossa pyöräilijä olisi ajanut autoilijan kuoliaaksi.
Täälläkin joku esitti viisaasti, että pyöräilijät ja jalankulkijat ovat vaaraksi itselleen ja muille, taisi väittämään olla syynä ryssätyyppinen, kieroutunut asenne muihin tienkäyttäjiin.
Viime aikoina olen huomannut ilmiön, että jalankulkija jää odottamaan, että lähestyvä auto pysähtyy kokonaan, ennen kuin lähtee ylittämään tietä/ katua …. olisiko joku läheinen tai itse joutunut autoilijan yliajamaksi, niin pelkkä vauhdin hiljennys ei riitä, että uskaltaisi lähteä liikkeelle.
-
Näistä liikennetötöilyistä oli lyhkänen artikkeli uusimmassa TM:ssä. Siinä oli loppulauselmana suunnilleen se, että kaikki liikenteessä odottavat muiden tekevän tai jättävän tekemättä jotain, ennemmin kuin tekevät tai luopuvat itse jostain liikenteessä.
-
Nämä ovat ilmiöitä joita Tampereen "ohitustiellä" näkee joka kerta kun siellä ajaa. Ei niikään varsinaisella kaupunkien välisellä motarilla missä on vähemmän liittymiä.
Liittyminen rampista moottoritielle vaikuttaa olevan ongelma joillekin. Aika usein.
Ei kiihdytetä moottoritien nopeuteen mutta kiihkeästi tungetaan aina sinne asti kun ramppikaista lopullisesti loppuu ja kun on pakko kaiteen uhalla niin sieltä vain tullaan väkisin. Moottoritiellä ajavat vaihtavat kaistaa ja ne jotka eivät enää voi vaihtaa joutuvat jarruttelemaan voimakkaasti.
Sitten se vilkun käyttö rampista tullessa. Mistään ei voi tietää onko kyseinen autoilija vaihtamassa kaistaa kun ei vilkuteta. Siis silloin kun kyseinen kaista jatkuu kilometritolkulla ja irtautuu sitten moottoritiestä. Aikooko hän ajaa pois moottoritieltä vai aikoo tulla tielle?
Kunhan vain tietäisi aikeet niin mielelläänhän sitä väistäisi (jarruttaisi, kiihdyttäisi tai vaihtaisi jopa kaistaa) mutta kun tullaan vilkuttamatta ja torvi soiden. Kaistan vaihto väistämismielessä lienee hieman kyseenalaista. Asian tekee jossain määrin ongelmalliseksi sen että suurin osa liikenteestä onkin siellä vasemmalla kaistalla koko ajan. Ei sekään liene ihan normaalia.
-
Esko Riihelän mukaan oikealla ajava ei edes saisi väistää vasemmalle. Euroopassa tuo on jopa rangaistava teko. Vakavuudessaan samaa kastia oikealta ohittamisen kanssa.
-
Vakavuudessaan samaa kastia oikealta ohittamisen kanssa.
Samaisella ohitustiellä Pirkkalaan mennessä on piiitkä ramppi (useampi kilometri) Kurikan risteykseen saakka ja melkoinen ylämäki. Kolme kaistaa rinnan pohjoisen suuntaan. Rekat ajaa keskimmäistä kaistaa, vasemmalla mennään kovaa, jos mennään. Oikealla on tilaa: siellä ohitetaan koko porukka.
Normihommaa joka päivä. Paikalla ajaneet tuon tietävät.
-
Esko Riihelän mukaan oikealla ajava ei edes saisi väistää vasemmalle. Euroopassa tuo on jopa rangaistava teko. Vakavuudessaan samaa kastia oikealta ohittamisen kanssa.
Meikäläisen kokemus on kyllä päinvastainen - esim. Saksassa väistetään rutiininomaisesti eli annetaan tietä rampilta tulijalle. Suomessa on kielletty.
-
Ok. Kuuleman mukaan myös Usassa tuo rampilta tulo toimii hyvin. Se on vaan Suomessa se minä ensin meininki valloillaan liikenteessä. Omasta sijasta ei vaan luovuta.
-
Laki, lain tulkinta ja käytäntö ovat usein kovin eri asioita.
-
Tapa väistää rampilta tulijaa aiheuttaa turhia kaistan vaihtoja. Tarpeetonta sivuttaisliikettä
ja sähläystä.
On se kummallista kun rampilta tulija ei osaa sovittaa ajonopeuttaan sellaiseksi, että
pääsee muiden kulkemista häiritsemättä liikennevirtaan mukaan. Onnistuu helposti kun
rampilta tulija tähtää sen kohdalle osuvan taakse eikä eteen. Mutta eihän se suomalaiselle sovi,
eikä oikein saksalaisellekaan. On ihan oikein kun on kiellettyä. Poliisin soisin tuota valvovan aktiivisesti,
tulisi sakotusbudjetti keralla kuntoon.
-
Tamperelaista "temperamenttiä" seuranneena: Liikennevalojen vaihtuessa vihreäksi laitetaan hiljalleen vaihde päälle ja rauhallisesti kiihdyttäen eteenpäin. Takana tuleva odottaa että syntyy riittävä turvaväli ja lähtee vasta sen jälkeen. Seuraava samoin. Eikä sillä kerralla muut menekään. Valoihin tullessa tehdään päinvastoin: vedetään välit kiinni ettei se raukka joka on väärällä kaistalla vain pääse väliin. Varsinkin jo erehtyy vilkuttamaan. Sujuva kaistanvaihto kun perustuu yllätykseen. Sulkuviivan kohdalla on hyvä yllättää tai ajaa vasemmalle kääntyvien kaistalta suoraan. Hämeenpuistossa on oikein hyvä suorituspaikka laadittu sitä varten: kaista on mutta suoraan ajo kilvellä kielletty.
Automerkki ja auton ikä vaikuttaa paljon miten ajetaan. Halvan tai vanhan auton ohi pitää aina päästä riippumatta tilanteesta. Sitten kun päästään eteen hiljennetään vauhtia ja jos se taakse jäänyt törkeällä tavalla vilkuttelee valoja niin hiljennetään lisää. Jos taakse jäänyt on niin röyhkeä että lähtee kiihdyttämään ohi niin sen annetaan tulla rinnalle ja sitten näytetään mistä pesee! Tilanteen normalisoiduttua jälleen peräkkainajoon niin hiljennetään siellä edessä taas. Jne.
Olen juuri se halvan ja tehottoman auton kuljettaja. Onneksi alkaa ajokausi. Moottoripyörällä pääsen kostamaan kaikille. Hähää!
-
Tuosta kaistalle kiihdyttämisestä tulee jotenkin aina mieleen puheet siitä kun pienellä ajopelillä ei pysy muiden vauhdissa, vaan on jaloissa jne. Silti kun minulla oli 1,2 litrainen tilatötteröauto, ehdin sillä myös rampilta jonon väliin. Ja ajoin käytännössä aina jopa ilmastointi päällä, ettei ihan käsistä lähtisi ;D
-
Moottoripyörällä ei tosiaan kovin ihmeellisiä kevätjuhlaliikkeitä tarvi esittää, että jonot ovat paperia. Vielä kun saisi splitata..
-
Mulla on ollut pieniä autoja. Alle tonnisella koneella useampiakin. Hyvin on kerinnyt moottoritievauhtiin. Pakkoko sitä isoa vaihdetta on heti ottaa käyttöön. Ei moottori lievästä piiskaamisesta hajoa vaan puhdistuu. Varveja koneeseen ja punarajalla vaihto isompaan. Kyllä se siitä lähtee!
Ulkomaassa käydessä Daewoo neljän hengen kuormalla tukehtui vuorenrinteeseen. Huomattiin sitten että ilmastointi oli päällä. Havainnon jälkeen matka jatkui. Ohutta on vuoristoilma.
-
Tuosta moottoritieajosta sen verran, että rampilta tulijan olisi syytä katsoa, mikä liikennemerkki tuolla rampilla on ennen kuin tullaan varsinaiselle ajokaistalle. Eiköhän sieltä löydy tuo kärjellään oleva kolmio, joka ainakin minun saamieni oppien mukaan (autokoulu vuonna 1974) tarkoittaa väistämisvelvollisuutta. Jos moottoritiellä ajavat alkavat enenevässä määrin väistellä rampeilta tulevia, syntyy paljon turhia kaistanvaihtoja ja vaaratilanteita. Samalla tuo keskikaista tukkeutuu entisestään kun siellä "roikkujien" sekaan tuppaavat nämä rampilta tulijoita väistävät. Vähitellen on menetetty iso osa moottoritien ideasta, paremmasta liikenteenvälityskyvystä. Osa autoilijoista on valitettavasti jo alkanut pitää itsestään selvänä, että moottoritiellä ajavat väistävät rampilta tulijaa. Entäpä jos tämä kummallinen tapa kolmion takaa tulijoiden väistämiseen siirtyy alemmalle tieverkostolle. Silloin ei puutu "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".
Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkien tiellä liikkujien tulisi mieltää liikennesääntöjen sisältö ja myös noudattaa niitä. Liikkuminen moottoriajoneuvoilla on meille kaikille melko haastavaa hommaa ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Tilanteiden hallintaa helpottaa se, mitä paremmin ennalta arvattavaa kanssakulkijoiden käyttäytyminen on. Yllä olevalla en tietystikään tarkoita sitä, että omista oikeuksista olisi aina ja kaikisssa tilanteissa pidettävä kiinni.
-
Tuosta Junkersin kommentista tuli mieleen työturvallisuuskoulutus muutaman vuoden takaa.
Kuvitellaan, että juuri nyt keksittäisiin auto ja 2-kaistainen tie ja etsittäisiin väkeä töihin ajamaan.
Työn kuvaus lyhennettynä: "Ajatte 60...120 kmph nopeutta 6 metriä leveää kaistaa pitkin kaikilla keleillä ja valo-olosuhteissa. Vastakkaista kaistaa ajaa samalla tavalla kuljettajia vastakkaiseen suuntaan ja myös he pysyttelevät omalla kaistallaan siten ettei, törmäys tule mahdolliseksi. Sen lisäksi, että pidätte ajoneuvon omalla kaistallanne, seuraatte muuta liikenneympäristöä ja otatte huomioon muutamalla kymmenellä erilaisella liikennemerkillä osoitetut asiat. Kaupungissa teitä on liikkeellä tuhansia ja siellä noudatatte opetettua järjestystä esim. risteysajossa ja kaistanvaihdossa. Otatte myös huomioon, että osa muista kujettajista tekee virheitä tai ei tarkoituksellisesti noudata sääntöjä."
Jotenkin tulee mieleen, että tuolla kuvauksella koulutuksen täytyisi olla erittäin pitkä ja perusteellinen. Siis erilainen kuin nykyään. Silti liikenne vaan toimii aika hyvin.
-
Tapa väistää rampilta tulijaa aiheuttaa turhia kaistan vaihtoja. Tarpeetonta sivuttaisliikettä
ja sähläystä.
On se kummallista kun rampilta tulija ei osaa sovittaa ajonopeuttaan sellaiseksi, että
pääsee muiden kulkemista häiritsemättä liikennevirtaan mukaan. Onnistuu helposti kun
rampilta tulija tähtää sen kohdalle osuvan taakse eikä eteen. Mutta eihän se suomalaiselle sovi,
eikä oikein saksalaisellekaan. On ihan oikein kun on kiellettyä. Poliisin soisin tuota valvovan aktiivisesti,
tulisi sakotusbudjetti keralla kuntoon.
Kyllä se Saksassa sujuu... jos Saksassa ajettaisiin Suomen tyylillä, moottoritielle ei pääsisi kukaan, on liikennetiheys ja nopeudet toista luokkaa.
-
Tuosta Junkersin kommentista tuli mieleen työturvallisuuskoulutus muutaman vuoden takaa.
Kuvitellaan, että juuri nyt keksittäisiin auto ja 2-kaistainen tie ja etsittäisiin väkeä töihin ajamaan.
Työn kuvaus lyhennettynä: "Ajatte 60...120 kmph nopeutta 6 metriä leveää kaistaa pitkin kaikilla keleillä ja valo-olosuhteissa. Vastakkaista kaistaa ajaa samalla tavalla kuljettajia vastakkaiseen suuntaan ja myös he pysyttelevät omalla kaistallaan siten ettei, törmäys tule mahdolliseksi. Sen lisäksi, että pidätte ajoneuvon omalla kaistallanne, seuraatte muuta liikenneympäristöä ja otatte huomioon muutamalla kymmenellä erilaisella liikennemerkillä osoitetut asiat. Kaupungissa teitä on liikkeellä tuhansia ja siellä noudatatte opetettua järjestystä esim. risteysajossa ja kaistanvaihdossa. Otatte myös huomioon, että osa muista kujettajista tekee virheitä tai ei tarkoituksellisesti noudata sääntöjä."
Jotenkin tulee mieleen, että tuolla kuvauksella koulutuksen täytyisi olla erittäin pitkä ja perusteellinen. Siis erilainen kuin nykyään. Silti liikenne vaan toimii aika hyvin.
Ei välttämättä olisi tunkua tuohon pestiin, ainakaan näillä tileillä, mitä siitä nykyään on luvassa. Maksu suoritteet miinusmerkkisiä lähinnä.
-
Tapa väistää rampilta tulijaa aiheuttaa turhia kaistan vaihtoja. Tarpeetonta sivuttaisliikettä
ja sähläystä.
On se kummallista kun rampilta tulija ei osaa sovittaa ajonopeuttaan sellaiseksi, että
pääsee muiden kulkemista häiritsemättä liikennevirtaan mukaan. Onnistuu helposti kun
rampilta tulija tähtää sen kohdalle osuvan taakse eikä eteen. Mutta eihän se suomalaiselle sovi,
eikä oikein saksalaisellekaan. On ihan oikein kun on kiellettyä. Poliisin soisin tuota valvovan aktiivisesti,
tulisi sakotusbudjetti keralla kuntoon.
Kyllä se Saksassa sujuu... jos Saksassa ajettaisiin Suomen tyylillä, moottoritielle ei pääsisi kukaan, on liikennetiheys ja nopeudet toista luokkaa.
Sujuu myös monessa muussa valtiossa.
On todella outoa, että juuri tuo kiihdytyskaistan kohta on joillekin niin vaikeaa ja vaarallista siirtyä vasemmalle kaistalle, mutta muualla kyllä söhelletään kaistalta toiselle, että onko kyse enemminkin kiusanteosta ja näyttämisestä, että ”minä olen oikeassa”.
Minä olen aina väistänyt rampilta tulevia ja väistän jatkossakin ikään ja sukupuoleen katsomatta. :)
-
Tuo minun lommoinen Transiitti toimii tässä kohtaa aika hyvin. Kaikki näkevät jo kaukaa,
a) tuo ei ole ennenkään väistänyt b) se on jo ajanut jonkun päälle. ;D.
-
Ostin jokunen vuosi sitten uuden viikatteen kaupungista, poikittain takaritsiin tuli sidottua kun matkustajakin mukana.
Kotimatkalla pikku ruuhkassa huomasin kummasti rauhoittavan autojen ihan vierestä kiilailuja.
-
Näin hyvin kun aiheesta ollaan eksytty ;D Eli sekalaisin kuorma jonka olen kuljettanut mp:llä oli Bluebirdin etulokasuoja, etupuskuri ja selässä happi-/ asetyleenireppupullot letkuineen ja X11 kahvoilla. Maalla tämähän on arkipäivää...
Mr
-
Kotokunnassa eräs ritari kuskasi pappa-Tunturilla kaikenlaista kaatopaikalta kotiinsa. Mm. kolmenistuttava sohva, liesi, jääkaappi jne. Ja ajamalla, ei taluttamalla..
-
Saksassa kuten monessa muussakin maassa toimii moottoritiellä ihan hyvin myös se tapa, että seuraa muuta liikennettä ja kiihdyttää rampilla oman nopeutensa sellaiseksi, että voi siirtyä moottoritielle sujuvasti ilman, että muiden tarvitsee väistellä.
-
Saksassa kuten monessa muussakin maassa toimii moottoritiellä ihan hyvin myös se tapa, että seuraa muuta liikennettä ja kiihdyttää rampilla oman nopeutensa sellaiseksi, että voi siirtyä moottoritielle sujuvasti ilman, että muiden tarvitsee väistellä.
Totta, mutta eivät ne Saksassa kysy, että tarvitseeko väistää, vaan väistävät. Ja Saksassa ei tunneta tätä ns. turvaväliä eli usein ei ole sellaista väliä, johon voi sujuvasti siirtyä, jos joku ei väistä.
Mutta onhan toki Saksassakin hiljaisempia ja vähäliikenteisempiä aikoja, jolloin voi rauhassa kiihdytellä ja sujuvasti siirtyä...
-
Noista turvaväleistä olen hiukan eri mieltä. Minusta Saksassa on huomattavan suuret välit ja siksi helppo vaihtaa kaistaa missä vain, paitsi jos on stau. Asian voi tarkistaa Googlen karttapalvelusta katsomalla ilmakuvia maailmalta eri paikoista. Selvästi Saksan moottoriteillä on parinkin rekkayhdistelmän pituiset välit. Aika pitkät välit on Ruotsissakin. Lyhimmät ovat Suomessa ja Meksikossa, hyvä jos henkilöauton mittaiset.
Euroopassa ei läheskään kaikissa moottoritien tuloliittymissä ole kärkikolmiota, vaan ramppi liittyy omana kaistanaan moottoritiehen ja jatkuu loputtomiin. Vasemmalla äärimmäinen kaista saattaa loppua asfaltin säästämiseksi. Niitä oli jo Ruotsissakin ja Saksassa hyvin tavallisena. Ruotsissa oli joillakin alemmankin luokan teillä myös risteysten keskikaide tehty niin, että kääntyvien kaistalta suoraan ajaminen ei ole mahdollista ja liittymästä oikealle kääntyvällä on oma kaista oikealla ja suoraan tulevien kaista jää vasemmaksi ja loppuu hetken kuluttua oikealle ohjaavaan viivoitukseen.
Kun nyt asiasta tosiaan eksyttiin, niin kerronpa vielä, että Nevada kulki Saksan baanalla kaasu pohjassa 162 km/t laukkujen kanssa ja ilman tuulenohjaimia, navigaattorin mittaamana, ja nopeusmittari näytti 175. Ja Nevadan varatankki tankkivalon syttymisen jälkeen riitti 52 km vaikka luulin, että olisi ainakin 80 riittänyt. Luxemburgin väki on niin syvästi katolista, että helluntaina kaikki huoltoasemat ovat kiinni. Kortilla toimivia kylmäasemia siellä ei juuri ole. Poliisit olivat oikein hauskoja poikia. Antoivat kyydinkin lentoaseman huoltsikalle ja takaisinkin. Pitkään juteltiin donitsikahveilla kuppilassa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomen luonnosta, jokamiehen oikeuksista, poliiseista, työllisyydestä, verotuksesta ja kaikesta mahdollisesta. Siellä poliisin hätänumero on 113, vaikka muut hätänumerot ovatkin 112. Se on hätätilanne jos menovesi loppu moottoritiellä.
-
Minä olen Saksassa saanut moottoritiellä jopa sakot liian pienestä turvavälistä. Eli sitä jopa valvotaan (kameralla).
Siihen oli joku laskukaava, pitiköhän se olla vähintään puolet nopeudesta metreinä - eli 150km/h, min 75m väliä. En muista enää. (Löytynee StVZO:sta sanatarkasti). 300 EUR maksoi.
-
Euroopassa ei läheskään kaikissa moottoritien tuloliittymissä ole kärkikolmiota, vaan ramppi liittyy omana kaistanaan moottoritiehen ja jatkuu loputtomiin. Vasemmalla äärimmäinen kaista saattaa loppua asfaltin säästämiseksi. Niitä oli jo Ruotsissakin ja Saksassa hyvin tavallisena. Ruotsissa oli joillakin alemmankin luokan teillä myös risteysten keskikaide tehty niin, että kääntyvien kaistalta suoraan ajaminen ei ole mahdollista ja liittymästä oikealle kääntyvällä on oma kaista oikealla ja suoraan tulevien kaista jää vasemmaksi ja loppuu hetken kuluttua oikealle ohjaavaan viivoitukseen.
Tämä liittynee siihen sivistyneemmissä liikennemaissa noudatettuun periaatteeseen, että oikean-
puolimmaista kaistaa pitäisi voida jatkaa aina suoraan. Moottoritiellä käytäntö vähentää kaistanvaihtotarvetta.
Sivuttaisliikettä ja siitä johtuvia vaaratilanteita tulee vähemmän, Autobahnilla kun huolimattomalla kaistan-
vaihdolla voi olla fataalit seuraukset.
Suomessa teiden linjaus ja liittymät on aikoinaan suunniteltu samoilla spexeillä kuin junankiskot.
Kun alkuun muuta ohjetta ei ollut ja sitä samaa taidetaan tehdä edelleen.
-
Noista turvaväleistä olen hiukan eri mieltä. Minusta Saksassa on huomattavan suuret välit ja siksi helppo vaihtaa kaistaa missä vain, paitsi jos on stau. Asian voi tarkistaa Googlen karttapalvelusta katsomalla ilmakuvia maailmalta eri paikoista. Selvästi Saksan moottoriteillä on parinkin rekkayhdistelmän pituiset välit. Aika pitkät välit on Ruotsissakin. Lyhimmät ovat Suomessa ja Meksikossa, hyvä jos henkilöauton mittaiset.
<snip>
Kokemuksia on näköjään erilaisia... kyllä meikäläisen kokemus esim. Lyypekin ja Hampurin väliltä arki-iltapäivänä on ollut se, että vauhti on kova ja välit olemattomat. Sama kaistanvaihdoissa, eteen tullaan varsin suruttomasti ja luotetaan, että kaikilla on jarrut, jos tarvitaan. Koskee myös rekkoja.
Mutta 'your mileage may vary', kuten sanotaan. ;D
-
<snip>
Se on hätätilanne jos menovesi loppu moottoritiellä.
Hätätilanne se on - ja Saksassa siitä saa sakot.
-
Suomessa teiden linjaus ja liittymät on aikoinaan suunniteltu samoilla spexeillä kuin junankiskot.
Kun alkuun muuta ohjetta ei ollut ja sitä samaa taidetaan tehdä edelleen.
Erityisen hilpeä on "ei kiihdytyskaistaa" -merkintä, joita on pari kappaletta Helsingin kehäteillä. Saattaa olla kiva ylläri sellaiselle, joka ei asiaa tiedä.
-
9-tiellä Orivedellä J-kylästä päin tullessa Treen suuntaan on 58- ja 66-tieltä tuleville on kiihdytyskaista siten että Jyväskylästä tuleva väistää. Kyseinen tien keskellä kulkeva kaista loppuu mäen päällä. Siinä vaiheessa pitäisi jo olla oikealla. Paikallisilla on asiasta ns. sanomista. Latimo, mikäli katsoo tarpeelliseksi, saattaa valistaa asiaa enemmän.
Ylläri: moottoripyöräilin tänään ennakkotiedoista poikkeavasti.
Tosin vain reilut parikymmentä kilometriä. Senkin moottoritietä ja lisäksi alle 10 km katuverkossa. Ajelin nätisti ja niin että näyn. Ei ongelmaa. Nostin hiukan vauhtia (taajamassa 70 km/h) niin alkoikin jo tulla tilannetta: eteen käännyttiin niin että joutui tekemään kuvioita. Tuli yllätys kolmion takaa. No, mulla oli ylinopeutta vain 10 km/h (oman pyörän mittarin mukaan) rajoitukseen nähden mutta ainakin tämän yhden tapauksen kohdalla heti vaikutti. Toyota tuli nuoren miehen kuljettamana moottoritieltä 130-tielle jolla itse jo olin. Tilaa oli väistää vasemmalle kaistalle. Tai vaihtoehtoisesti jarruttaa kovaa. Tulijan puhelu ei ilmeisesti katkennut silloinkaan kun ajelin rinnalla ja koitin herättää huomiota töötillä. En herättänyt tarpeeksi. Piti jättäytyä ja kääntyä kotipihaan.
Mutta yksi tilanne riittää kun se sattuu pahasti. Pitänee pitäytyä rajoituksen vauhdissa kotikulmillakin.
Moottoritiellä on ilmeisesti hyvää aikaa puhua puhelimessa luuri olan ja korvan välissä. Samalla vauhti alle sen mitä muut ajavat. Aiheuttaa turhaa haitariliikettä vilkkaan liikenteen aikana. ilmeisesti 100 km/h rajoituksen aikana puhelimeen puhumisen laillistaa kun ajaakin vain noin 80 km/h.
-
Saksan autopaanoista on vain yksi kokemus aikojen takaa. Oli tapahtunut jokin onnettomuus ja liikenne ruuhkaantui , kilometrien jonoiksi. Tuntikausia odoteltiin paikoillaan tai sitten ajettiin kävelyvauhtia.Yöhän siinä tuli ja ooppelin bensa alkoi olla vähissä. Sai siinä jännittää että ehtiikö seuraavalle bensa-asermalle. Ehtihän sitä, mutta ongelmana oli että oli vain suomen markkoja jäljellä, saksan markat olivat jo huvenneet.Hölmöä sinänsä, mutta kun oltiin ajateltu niin, että tyttöystävän kotipitäjään painetaan yhtä soittoa. Oli runsaasti polttoainetta ja eväitä parahultaisesti matkan alussa. Huoltsikka ei huolinut suomen valtakunnan valuuttaa. Ystävättäreni purskahti itkuun ja kenties siksi tai muuten vaan hyväsydämisyyttään takanamme jonossa ollut vanhahko herrasmies tarjoutui ostamaan meille muutaman litran bensaa, jotta päästäisiin sivistyksen pariin. Matka päättyi onnellisesti ja potentiaaliset appivanhemmat saivat nähdä, ei ehkä unelma-, mutta vävyehdokkaan joka tapauksessa. En juurtunut baijerilaiseen maaperään.
Tuli taas lueskeltua moottorilehden onnettomuuskuvauksia, eikä mieltä ylentänyt. Piittaamattomuus, päihteet, nuoruus tai vaihuus, sairaaloisuus, itsetuhoisuus....