Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Thunder Man - Maaliskuu 28, 2016, 21:55:22 ip
-
Voe kaaheeta tuassiisa! On tuas vehkeetä säretty!
Viime vuonna kun kiristin laatikon tyhjennysproppua, se ei ollut tiukka, tuntui ettei mee momenttiin. Koska piti öljyt oikeella puolen alumiinia, ajelin leuhkasti raitilla koko kesän! Nyt rupesin puottaa öljyjä pois, niin proppu löystyi hieman, muttei lähe irti! Autsh! Sen verran löystyi, että testaten ajan kanssa se vuotaa jonkun verran, eikä sitä saa kiristettyäkään.
Mitäs minä nyt huutoäänestyksen perusteella tekisin? Koetan vängätä jollain puukon terällä tms ja samalla lista-avaimella koettaa avata proppua??? Jos se lähtis, entä sitten?? Voiko siihen laittaa helicoilia?? Kierretappiterapiaa?? Tupakka-askin tinapaperia väliin??
Kyrsii ihan vit... simona... Niin ja esine on California 94.
-
Tai no...
Eihän se roppu oo mihinkään tärveltynyt (vielä) varmaan, vaan laatikon kuoren kierteytys. Kerkesin oikaista ennen ensimmäistä näsäviisasta!
-
No jos kyrsii ihan vit... simona... , niin laita siihen viimepäivinä paljon mainostettu "veneentappi", muussa tapauksessa noi kaksi ensin mainitsemaasi.
-
Tai no...
Eihän se roppu oo mihinkään tärveltynyt (vielä) varmaan, vaan laatikon kuoren kierteytys. Kerkesin oikaista ennen ensimmäistä näsäviisasta!
Tuo oli hyvä tarkennus, sillä muutoin (myöhässä oleva) automaattivastaus olisi mennyt pieleen. ::)
-
Kampeaminen ja kierto, että saa ulos. Sitten tutkii, onko kierre kokonaan huono. Jos on käytettävissä muutama nousu, niin holkittaa ropun sopivaan korkoon, että pitää. Tuonhan ei tarvitse kannatella kuin itsensä, eikä sen tarvitse olla missään apinatiukkuudessa.
Jos kierre on kokonaan moro, niin helicoiliahan se pyytää.
-
Kuten Tunturi TT valistikin: irtokierteen asennus tulee varmemmaksi kuin väliaikaiskikkailut. Kierre lienee vakio M10. Jos muistan oikein.
Homman voi tehdä vaihteisto paikoillaan. Öljyt pois vaihteistosta. Pyörä kyljelleen. Paineilmaletku täyttöproppuun, kohtisuoraan poraamalla poistetaan 10 mm poralla kierteen jämät, kierteitetään Helicoil-tapilla ja asennetaan M10 kierreinsertti paikoilleen ja varovasti kärkipihdeillä nitkutellaan insertin "koukku" pois kierteen päästä. Paineilma kun on koko ajan päällä niin lastut tulevat väkisin ulospäin eivätkä jää kiusaamaan vaihteistoa. Helicoil kierre, oikein asennettuna, antaa moninkertaisen lujuuden alkuperäiseen jenkaan verrattuna.
Se miksi alkuperäinen kierre menee rikki on yleensä liiassa kiristyksessä eikä rakenteen ongelma mutta on nähty myös vinoon kiristettyjä proppuja eli väärille jengoille väännettyjä. Monessa mallissa kun proppu on ikävästi pakoputken varjossa.
Liikakiristyksen voi välttää laittamalla joka kerta uuden alumiinisen aluslaatan tai monikertakäyttöisen Usit-tyyppisen tiivisteen propun kannan alle. Vanha kupari- tai alumiinitiiviste ei uudelleen käyttynä tiivistä kunnolla. Sen vuoksi monet ajattelevat että lisäkiristys on tarpeen mutta sillä on usein kuvatun näköiset seuraukset.
-
Helicoilin asennusvideo: https://www.youtube.com/watch?v=vCgQJwzF8W0
Tuota ennen on tietysti tehtävä kierre ja sitä varten on korjaussarjassa erikoiskierteinen tappi. Mikään muu tappi ei korvaa Helicoil-kierretappia.
Kuten videolta näkyy niin kierre "venyy" asennettaessa noin neljänneksen vapaamitastaan. Se pitää ottaa huomioon sillä kierre ei saa tulla vastapuolelta läpi eikä jäädä asennuspuolelta törröttämään. Molemmilla puolilla pitää minimissään kierteen jäädä puoli kierrosta perusaineen pinnan alle.
Jos asennus menee pieleen on kierre poistettava ja korvattava uudella. Vanhaa ei voi käyttää uudelleen. Kierteen lyhennykseen sopii tavalliset sivuleikkurit tai kulmahiomakone.
Tässä yksi edullisimmista "piraattisarjoista": http://www.ikh.fi/VO04316_KIERREKORJAUS_SRJ_M10X15_V-COIL
-
Kiitos rakentavista vastauksistanne! Eikä ollut edes kyynisesti sanottu! Enpäs olekaan tuommoista heliä kokeillut (yhtä toista heliä kylläkin, mutta siitä on jo aikaa, asia on vanhentunut kyllä).
Toivon että onnistun hommassani ja noudettuani saapuneet iskaritkin pääsen jossain vaiheessa ajeleen! En tosin pidä kiirettä tapojeni vastaisesti. Kait se olis se kepin tukilaakeri ynnä nivel tarkistettava, ilmeisesti takakiekko irrotettava ja sitä kautta?? Onko siinä muuten uusittava tiiviste siinä perämurikan ja swingin välissä?
Mitään oireita ei liene ollut, tärinöitä tms mutta en tiedä tuntuuko se edes, kun on tuo jousitettu astinlauta, eikä perinteinen tappi. Tuolla setillä on ajettu kyllä sadantonnin pintaan, joten siksi ajattelin tarkistusta. Luin vaan saitilta, että jollain oli hajonnut se tukilaakeri ihan lennosta, vaikka oli ollut hyvä päivä.
-
Onko siinä muuten uusittava tiiviste siinä perämurikan ja swingin välissä?
On. O-rengas.
Kun perä on irti niin voit vetää pienen vetopyörän akselista sen laakeripesän kokonaan ulos ja vilkaista miltä hammaspyörät näyttävät. (Öljy pitää hampaista poistaa. Vasta sitten näkee pinnan rakenteen.) Laakeripesän juuressa on myös o-rengas. Samalla voi koittaa onko välystä laakereissa.
Huomaa että hammasvälystä (kiertovälystä) pääset koittamaan vasta sitten kun olet vähintään kahdella mutterilla kiristänyt laakeripesän takaisin perävaihteen koteloon. Laakeroinnissa on nollavälys. Jos on klappia niin laakerikaupan kautta tai jos laakerit ovat kuin uudet niin uudelleen shimmaus. Huomaa että taaemman kartiolaakerin kuluminen muttaa hammaspyöräkosketusta.
Takapyörän irrotusta helpottaa kovasti kun irrotat jarrusatulan ensin. Letkua ei tarvitse irrottaa. Vasempi äänenvaimentaja taitaa olla myös irrotuslistalla.
Kun irrotat takahaarukkaa voi olla että joudut lähellä akselointia olevan rungon pultin irrottamaan että haarukka mahtuu irtoamaan. Jopa molemmilta puolilta. Kun löysäät takahaarukan akselitapin mutterit niin mittaa jommalta kummalta puolelta minkä verran tapin kierrettä on näkyvissä rungon pintaan nähden niin saat haarukan takaisin samoille sijoilleen. Joissakin rungoissa on oikealla puolelle takahaarukan laakerin ja akselitapin välissä prikka. Ei kaikissa.
Korjaamokäsikirjassa on parempia ohjeita: http://guzzitek.org/gb/accueil_gb.htm
-
Jos Thunder Man vielä tarvitsee proppuun korjausta, niin multa saisi asennussetin helicoil tyyppiseksi lainaan postikuluja vastaan.
Tuli naapurikylän Jacallin perään tehtyä vastaava.
Eipä ne setit kyllä ilkeitä kustanna kaupoissa, olikohan jotain 30e setti jossa useita kokoja kaikkine tarvittavineen.
Paineilma oli hyödyksi asennuksessa, laitoin puhaltamaan porauksen ja kierteistyksen ajaksi ettei lastut menneet perän sisään.
Samalla tuli kunnolla tyhjäksi öljystä.
-
Kierretappiin kun laittaa vaseliinia, tarttuvat lastut siihen. Helppo konsti välttää lastujen joutuminen väärään paikkaan.
-
Entäs poratessa, vaikka kierteet vetää periaatteessa ulos.
Veikkaan että menee jotain sisäänkin.
-
Sama juttu, vassua peliin. Tuossahan tarvii vaan avata kierre isommalle reiälle, niin pysyy kohtuudella poran kierteen rasvassa.
-
Ehkä kätevämpää noin vassulla..
Monella tapaa varmaan hyvään tulokseen.
Guzzistit kun on täysin jääräpäitä, niin kuunnella ja soveltaa omaan tapaan jatkaa on perinteitä.
-
Maan yhden G:n suuruista vetovoimaa kannattaa myös hyödyntää. Yleensä roskat, tässä tapauksessa lastut, eivät leiju ylöspäin vaan mielellään alaspäin.
-
Joo, maan vetovoima on tässäkin asiassa erinomainen kaveri, mutta ensiohje ja lähtökohta uuden kierteen tekoon on mielestäni se, että kannattaa käyttää jotain "suorakulmaohjuria", ettei poraa vinoon vanhoja kierteitä poistettaessa. Jos uusi kierre, v-coilia tai mitä tahansa varten, ei tule suoraan kulmaan pohjaan nähden, niin tulee varmasti vaikeuksia propun tiiveyden kanssa. Porauksen valmisteluun kannattaa siis käyttää harkintaa.
Jouko
-
Ohjurin voi tehdä ihan latan palasesta pylväsporassa.
-
Porauksen valmisteluun kannattaa siis käyttää harkintaa.
Vinkkinä niille jotka haluavat varmistua porauksen ja kierteityksen suorakulmaisuudesta lähtötasoon nähden on hyvä väline laipallinen holkki. Kyseinen holkki on poranterään jämpti ja siinä on laippa joka asetetaan tiivistepintaa vasten. Joskus on kaveri hyvä olla apuna joka katsoo kahdesta kulmasta että suunta on oikea.
Alkuperäisiä Helicoil kierretappeja oli kaksi kappaletta: läpireikiin tarkoitettu oikein loivalla lähdöllä tehty kierretappi joka ohjaa kohtuullisesti reiän suuntaan ja toinen jossa oikein lyhyt alku joka on tarkoitettu päättyviin reikiin. Silti niissäkin aloituksen voi tehdä sillä loivalla tapilla.
Jos on pylväsporakone käytössä voi sen tason kääntää pystyyn ja kiinnittää perävaihteen siihen keskireiästään. Kunhan saa aseteltua perän siihen kunnolla ja oikeaan asentoon ei voi enää oikein epäonnistua. Vain poraamisessa voi käyttää porakoneen moottoria. Kierteittäessä pitää pyörittää käsin.
Asennosta johtuen on syytä käyttää paineilmapuhallusta perän läpi.
-
Terppis!
Kiitoksia vielä lopuistakin hengen tuotteistanne! Niitä lukiessani olen jo tahkonnut erinäisiä tuhansia kilometrejä vanhuksella! Kun niin paljon ideoitte, kerron miten se meni. Vaivahan oli ilkeä kun laatikon proppuei mee kii ei auki ja vuotaa. No vävy ei jaksanu kuunnella minun tuherrusta, vaan haki työautostaan akkuporan ja sano että pie kallellaan tuota romua (yllättävän raskasta) - ja porasi kymppimilllin terällä (muistaakseni) viileesti ropun auki. Kyllähän sieltä öljyn"paine" tuo sitä metallihilua pois, ei siihen uskalla paineilmaa sotkee. 12 mm kierretappi sattu olemaan, joten sillä varovasti poralla työstäen hyvä kierre tuli! Toki 12 on jo pirun harva kierteeltään, mutta ei sillä väliä oo, kun paine on pieni kuumemmassakin askissa, ei oo tihkunu ees! Toki sipasin kierroksen Loctitea samalla.
Samalla muuten huomasin, ettei 12 mm roppua saa ostettua mistään, tuolla 1,75 nousulla! Poikkeuksena Ford 1.6. moottorin proppu, mutta se ei ole sileä laippa vaan koverrettu O-renkainen eikä täysin luotettavan näköinen. Näin ollen päädyin normipulttiin. Ja olin miellestäni nokkela laskiessani laatikon läpi kaikki mahdolliset kanistereihin jääneet moottoriöljyn jämät, että kaikki hilut tulisi pihalle, mitä työstö teki. Sitten pultti kiinni. Hyvin on toiminut!
Nyt mun olis pakko irrottaa takapyörä ja viedä se renkaanvaihtoon. Vähän askarruttaa se kardaanin tsekkaus. Noiden ohjeiden mukaan käyn sitä tekemään, mitä keväällä annoitte. Jossain oli siis vaihdettava O-rengas siellä, sen saanee normikaupasta? Onko muita tiivisteitä, mitä pitäs uusata?
T.M.
-
olis pakko irrottaa takapyörä ja viedä se renkaanvaihtoon
Siinä on jo yhdeksi ehtooksi iltapuhdetta kun purkaa takanavan sysäyksenvaimentimen ja tarkistaa kitkalevyn olemassaolon ja laipan laakeroinnin kunnon sekä pesee vetohammastuksen molemmat puoliskot ja kootessa voitelee ne. Ei liikaa mutta kauttaaltaan. Liika vaseliini menee kitkavaimentimeen ja lopuksi takavanteelle.
Kun irrotat perävaihteen niin samalla irtoaa myös perävaihteen pienen vetopyärän laakerointi. Pääsee näkemään perän ratastuksen kunnon ja pienen vetopyörän akselin välykset.
Kardaanin takapään purku, puhdistus ja uudelleen voitelu on toimi mikä määräaikaishuollossa unohdetaan helposti.
O-renkaat ovat standardikamaa sekä takanavassa että perän laipassa.
Tässä juttua kardaanista: http://www.motomatti.fi/2013/06/cali-kolmosen-ruosteinen-kardaani.html
Takanapa-asiaa: http://www.motomatti.fi/2012/02/californian-takanapa.html
Toinen sysäyksenvaimennin on vaihteistossa: http://www.motomatti.fi/2015/11/purkupyora-vaihteiston-purkaminen.html
Lähinnä kuvia. Haulla sivuiltani löytyy myös ohjeet kyseisen vaivan tarkistamiseksi vaihteistoa purkamatta sekä myös purkuohjeet. Vaiva ei ole aivan tavaton jos takanavan vaimennin on jumittanut.
-
Mahtuuko tuo takarengas lokarin sisältä pois tulemaan,jos pyörä keskituella tavallisesti vai pitääkö tuen alle sovitella jotain korotetta? Mikä idea niissä swingin mutterien (vai pulttejako lie) keskellä olevissa kumikeskustoissa on?
Jaa putket irrottelin lämpimikseni, samoin taka footrestit sekä ne alumiiniset kiinnityskolmiot. Huolto tilasi myös Lazertecin pyynnöstäni.
T.M.
-
Hankkiudut vaikka sopivan rotvallin reunalle ja polkaiset pyörän keskituelle, niin että takapyörä jää ilmaan. Ei tarvi viritellä mitään ja pyörä pysyy tukevasti pystyssä.
-
Mikä idea niissä swingin mutterien (vai pulttejako lie) keskellä olevissa kumikeskustoissa on?
Ne pitää ottaa pois ennen kuin avaat ne mutterit. Niiden reikien kautta pidetään kuusiokoloavaimella svingin akselitappien asento kohdallaan mutterin aukaisun aikana että voi mitata mikä sen pään etäisyys on rungosta. Ja toisinpäin kun kootaan ettei akselitappi kiristä liikaa tai liian vähän kartiorullalaakeria.
Kyseiset akselitapit keskittävät yhdessä takapyörän ajolinjan ja kardaanin nivelen asennon.
-
Perusasioistahan tämä aina vähän tyssää... Mites nyt kun swingi on sylissä tai paremminkin höyläpenkissä niin swingiputken läpi lyömälläkö ristinivel koetetaan pullauttaa ulos? Ja koetetaanko lyödä koolintin laajuisesti vai vain siihen nivelen päähän? Totta puhuen puukiilalla koetin muksia, muttei oo antautunu vielä.
Nivelen kuntoa ei pystyne ihan arvioimaan paikallaan ollessaan? Ja edelleen, onko tässäkin stanulaakeri, joka kannattanee uusia joka tapauksessa, kun purkamisvaiva nähty?? Putken läpi zoomattuna nievelen kaula ei ainakaan näytä pyörivän laakerin sisäkehän kanssa eriävästi.
T.M.
-
Juu kyllä... pieksin laakeria putken läpi, lukkorengasta vastaan. Tosin vain rimanpätkällä ja nätisti. Sittemmin käytyäni harpersin kuvaa katsomassa muutien metodiksi harjanvarren pätkän, joka keskitty aika hyvin nivelen takapäähän. Jonkumman verran sai heilua, ennenku lähti. Loppuu pihit kesken, täytyy käyvä ostamassa että saa lukkorenkaan veke. Ristikko on kaikkiin suuntiin taivuteltuna juohealiikkeinen ja klapiton.
Hyvinhän tuota Calia on Korpelan Jukka hoitanut, tai Piikkiö. Tuli vaan kova tarve tarkistaa tuo nivel ja laakeri kun parin viikon päästä kutsuu Norja ja viikinkifestarit! Nivelelle en tee mitään, laakeri kannattanee uusia enivei?
Uusi Lazertec on myös kiepauteltuna kiillotuslistalla olevalle vanteelle.
T.M.
-
Uusi laakeri saa olla suojattua mallia. Joissain on tullut vastaan suojaamattomiakin mutta ovat herkempiä kosteudelle jota kardaanitunnelissa pesii. Laakerin asennusta ennen pitää laakeripesä koittaa saada puhtaaksi liasta ja mahdollisesta ruosteesta kuten koko kardaanitunnelikin. Laakeripesän kohtaa kannattaa hierman kuumentaa mutta niin että ei maali käryä eli sisäpuolelta käsin. Ensin laakeri pohjaan asti että lukkorengas menee uraansa. Paikkaan on vaikea nähdä. Käytä asennukseen tuurnaa joka on laakerin ulkokehän muotoinen. Sisäkehästä laakeria ei pidä lyödä kuin vahingossa. Laakeria on paha lämmittää paikoillaan koska sen tiiviste voi sulaa. Silti se helpottaa nivelen paikalleen laittoa. Jos tarvitsee kolistella paikalleen niin vain taaemmasta haarukasta. Jos lyö nivelen päästä niin neulalaakerit eivät asiasta pidä.
Laakeria voi sovitella ennen asennusta niveleen niin saa käsityksen siitä milloin osat ovat yhdensuuntaiset ja millä voimalla nivelen kaulus menee laakerin silmään.
Nivelen asentoa voi suunnata kardaanilla kardaaniputken suunnasta. Nivel kun ei alkumatkasta tahdo aina mennä yhdensuuntaisesti paikoilleen.
-
Olikin motomatti käynyt vahvistuksen sanoja tälläilemässä, just niitä läksin hakemaankin tässä! Laakeri on kylmä ja pikkutoholla vähän lämmään tuota asennuspaikkaa, niin eiköhän sinne asetu! Löysin mökiltä eilen just semmosen 60 mm nelimillisseinäisen rautaputken pätkän, mikä hieno asennustyökalu! Olen hieman harakkamainen, ja minusta swingi oli ihan hirveessä kunnossa, joten pesin, putsasin ja hioin pahimmat paikat juurimutia myöten, vaikka se on tyhmää kun tehdasveroista maalia ei taida kilikalipurkista saaha, vaikka vetäs kymmenen kerrosta, en tiedä siveltävistä sitten, esim. klassikko Miranooli? Suojanneeko se parhaiten pintaa?
Otankin tästä laakerini ja käyn. Oisin jo kerennyt maalaamaan, mutta ensin laakeri, ettei maali käryä hetimmiten lämmityksen tautta. Niin tuota voikos ja kannattaakos sitä niveltä pitää pakkasessa ollenkaan? Arvelin laudanpäästä tekasta taempaan ristikon päähän käyvän lyömäkkeen, jos semmosa sattus tarviimaan.
T.M.
-
Itse ahkerana paukkupullomaalarina voin kertoa että se ei pysy kovin hyvin missään. Pinta on pehmeää naarmuuntumaan, ei kestä edes kaikkia pesuaineita ja jos se pitää maalata uudelleen niin paukkumaali on poistettava alta kokonaan. Ainoa oikea runkomaali on pulverimaalaus jota saa nykyään muitakin värejä kuin mattamusta, puolikiiltävä- ja kiiltävä musta. Puilikiiltävä on hyvä rungossa ja haarukassa. Kyseinen maalaus on suht edullista ja käytössä liki ikuista sekä kestää lämpöä.
Miranol ei kuivu ikinä. Tai ainakin hiton hitaasti. Alkydi-paukkupullomaali on saanut minun arvostuksen silloin kun pitää tehdä väliaikaisesti hyvän näköistä.
Nivelen pakkasessa pito ei haittaa mitn. Tosin niin pienessä läpimitassa ei siitä ole isosti apua mutta jos on mahdollisuus niin mikä ettei.
Painotan vielä että ristikon kaulan hyvä suuntaus laakerin silmään on se "taika" jolla asennus sujuu kivuttomaisemmin. Eikä laakerin kuulat jätä lyömisen jälkiä vierintäuraansa.
-
Itse kardaaninpätkylällä ei taida olla väliä kummin päin se tulee, samat 30 mm jättöä urna perässä? Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että olen sekoittanut merkkini jotka koskivat positiota.
T.M.
-
En ole pulverimaalaukseen menetelmänä tutustunut, lopputuloksia nähnyt useampia. Minusta pulverimaalaus on hieman arveluttavaa. Jos pinta menee rikki, näyttää ruoste etenevän aikas vapaasti pulveripinnan alla.
Hyvä maali kuivassa tilassa käytettäviin huonekaluihin. Kylppärikalusteet jo menee pilalle.
Paras pensselimaali on toistaiseksi ollut Hammerite jos metallia on pitänyt maalata.
Olisihan se akseli hyvä tulla samoin päin kun liitokset ovat jo sopeutuneet, mutta minkäs teet.
-
Laakerin saa lämmitettyä hallitusti hellan levyllä. Levy vaan ykköselle ja laakeri siihen lepäämään. Kun alkaa osa tuntua siltä, ettei sitä viitsi paljain sormin pidellä, on asennusahdistus helpottanut runsaan sadasosamillin. Nivel kannattaa laittaa pakastimeen, niin asennusahdistus pienenee lähes toisen sadasosamillin. Itte en ole asennukseen käyttänyt prässiä kun sopivaa sellaista ei ole omassa tallissa. Käytäntö on ollut vaan kirrata svingi viilapenkkiin, hulauttaa laakeri nopsasti paikalleen, lirauttaa locktite-tippa nivelen pintaan ja naputtaa nivel kiinni siten, että nivelen päässä on ollut lyijyvasara pehmentämässä vasaraniskua. Ohjausputki siinä hommassa on tosiaan kyllä hyvä olla.
Edellisestä vaihdosta taitaa tosin olla pian kymmenen vuotta. Jokakeväisellä öljyliotuksella laakeri ja nivel ovat pysyneet kunnossa.
-
Tuota, tuota. Egonin esitys on varmaankin eri mallisen kardaanin asennuksesta. On kaksi versiota: vanhempi seegerirengasversio jossa laakeri laitetaan putken sisään ensin, sitten seegeri eli lukkorengas ja sen jälkeen nivel. Nyt lienee kysymys tästä versiosta. Silloin laakeri käytetään pakastimessa ennen asennusta ja laakeripesä lämmitetään myös. Viimeksi pakastettu nivel.
Uudempi versio on että laakeri lämmitetään ja nivel kylmennetään ja laakeri asennetaan niveleen. Sitten lämmitetään kardaanitunneli, jos on tarpeen, ja laakeri-nivel-yhdistelmä pujotellaan putkeen. Viimeksi kiristetään pidätinruuvi joka pitää laakerin paikoillaan. Egon varmaan tätä tarkoitti?
Erikseen on vielä eri kardaaniversiot joissa joissakin on kadaaniakseli samaa "puuta" nivelen kanssa. Lisäksi erilaisia avokardaaneita, ym. Siis "isolohkoisissa" malleissa josta nytkin on kyse.
Pikkulohkoisissa on erilainen kardaanin rakenne.
-
Sorry, en ottanut tuota huomioon. Oma kokemus rajoituu Mille GT:n tukilaakerin vaihtoon ja sinä on juurikin tuo järjestys, että laakeri on ensin lukittava seegerillä pesäänsä ja sitten kopautettava nivel paikalleen. Se on jotenkin niin epätekninen suoritus, että vieläkin näen siitä painajaisunia, mutta muutakaan keinoa en keksinyt. Merkkikorjaamoilla voi tietenkin olla työkalu, jolla seegerin saa napattua ylös urastaan vaikka nivel on paikallaan.
-
No problem bros! En yllättäen mennyt sekaisin vaan pelasin oman kardaanityyppini mukaista peliä. Kohta otan pakastimesta nivelen, ellei eukko ole tehnyt siitä smoothieta. Nyt en toholla uskalla kikkailla paikallaan olevan laakerin kanssa vaan tyydyn kuumailmapuhaltimeen, hivottelen kupeita ja myös siitä putken suulta vähän tohottelen, varoen laakerin tärveltymistä. Tein siitä laakerinasennusputkesta semmosen, että sillä voi myös patistella sitä niveltä. Se on niin jyhkee, että laitan siitä myöhemmin kuvan tulemaan!
Maaliakin kävin hakemassa. Harkisten sitä puleverimaalausta ensi talvena, jos tulee enemmänkin ja tunnollisemmin ja kunnollisemmin sepitettyy.
T.M.
-
Jep. Maalaaminen kannattaa jättää viimeiseksi niin voi huoletta tohotella lämpöä kardaaniputken kylkeen.
Enpä tiedä kenenkään irrottavan seegeriä ennen kaksoisristinivelen irrotusta. Korjaamokirjassakin laitetaan laakeri ensi, sitten seegeri ja viimeksi nivel. Aivan tavallisella suorakärkisellä lukkorengaspihdillä se seegeri sieltä irtoaa. Löytyy kaikista työkalukaupoista mutta ihan pientä mallia ei kannata hankkia....
Ja se nivelen suuntaus heti alkuunsa ettei lähde lievästi vinoon ja jumitu hyvän alun jälkeen.
-
Välillä oli taas nihkeetä tuo eteneminen, nyt oli aikaa taas touhuta ja on pakoputkia vaille valmis. Toki nekin on jo kiillotettu! Kiillotan vielä ne matkustajan jalkatapin kiinnityskolmiot.
Mikä on sen Motonetin myymän perään laitettavan lisäaineen tarkka nimi, tai tuotenumero? Mulla on ollut aina muu ratkaisu, mutta voisin kokeilla nyt tuota yleistä ainetta.
T.M.