Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Maaliskuu 07, 2016, 22:04:22 ip
-
Trafilta saa hakea valmistuslupaa omavalmisteelle: http://www.smoto.fi/?p=3886
Kun valmistuslupa eli valmistenumero on myönnetty niin on viisi vuotta aikaa tehdä omanmerkkinen pyörä kyseisellä luvalla. Tehdasvalmisteisia osia saa käyttää korkeintaan vain 50% edestä. Käytännössä hieman sen alle ettei katsastuksessa kiikasta. Osat siis tehdään itse: jos moottori on tehdastekoinen niin runko pitää olla omavalmiste koska toisesta pyörästä otettuja osia ei saa sellaisenaan käyttää. Homma ei siis onnistu tekemällä kahdesta pyörästä yksi.
Tätä eräissä piireissä on odotettu jo pitkään. Enää ei tarvitse olla kantapyörää saadakseen tekemänsä pyörän kilpiin.
Jonkin aikaa pitää odotella millainen verokäytäntö omavalmisteille asetetaan. Ehkä kannattaisi alottaa pienikuutioisesta laitteesta niin autoveron osuus kustannuksissa jää alas.
Omavalmisteella ei ole samoja päästövaatimuksia kuin tehdasvalmisteisilla pyörillä. Riittää kun alittaa valmistusajankohtansa voimassa olevien päästömääräysten CO-päästöarvon. Se arvo on alhainen jo nyt mutta hyvin säädetty ja kunnossa oleva nelitahtimoottori kyllä siihen pystyy. Mittaus tehdään katsastusasemalla. Tietääkseni valmisteiden pitää olla bensiinikäyttöisiä.
-
Onkohan tuossa minkälaisia vaatimuksia, kun valmistaa rungon itse? Siis yksin kappalein. Jonkinlaisia laskutoimituksia ja materiaalitodistukset käytetyistä aineksista?
-
Tottahan toki laatu pitää todistaa. Pitää olla esittää minkä teollisuusnormin mukaan kutakin menetelmää on toteutettu ja mitä ovat materiaalit.
Pohjimmiltaan runkotekniikka tulee olemaan putkirunkopohjalta koska MMAF on sellaisen prototyypin toteuttanut ja siitä on eri tarkoituksiin olemassa olevat lujuustiedot. Kun osoittaa että ylittää nämä perusarvot mitä ns. testirunkoratkaisu täyttää pitäisi olla homma kunnossa. Materiaalit, menetelmät, rakenneselvitykset pitää tietysti olla. Ne on, omasta kokemuksesta runkomuutosten alalta, suhteellisen helppoja paperitöitä. Sitä ennen kuitenkin niitä pitää myös tekemisessä noudattaa.
Toki laite pitää valmistuttuaan alistaa testeihin jossa sen ominaisuuksia arvioidaan. Niitä suorittanee mm. MMAF Testmill Pentanovan "lisenssillä".
Käytäntö on siis vielä melko epäselvä mutta selvinnee kun laitteita tulee tyrkylle. Luulenpa että MMAF on tarjoamassa tukeaan sopivaan omavalmisteprojektiin.
-
Alla olevan linkin takana oleva valmistenumeron hakulomake antaa suuntaa siihen miten prosentit jakautuvat ja mitkä ovat vaihtoehdot eli: alkuperäisosa, tarvikeosa, muunneltu osa ja omavalmisteosa. Vapaamuotoinen selitysosa tulee olemaan mielenkiintoinen: kirjoittaako insinöörikieltä vaiko kaunokirjallisuutta?
Mielenkiintoista seurata milloin tulee 150 valmistenumerohakua täyteen. Näin aluksi voi olla jopa painetta haussa mutta "ensikertalaisuus" saattaa rajoittaa sillä selkeää käytäntöä ei ole tiedossa.
Valmistusnumeron hakulomake: http://www.trafi.fi/filebank/a/1457098122/4f459a27372170eaa9e9bee4b8efa389/19961-Valmistenumeron_hakulomake.pdf
Itselläkin olisi sen verran osia hyllyssä ja varaston perällä että niistä muokkaamalla omavalmisteen saisi aikaiseksi mutta pidättäydyn toistaiseksi: jos vaikka aloittaisi nyt niin ei ole kiire vielä hakea valmistenumeroa. Rautaputkea saa rautakaupasta ja kaikki tarpeelliset vehkeet olisi vannesahaa lukuun ottamatta.
-
Se numero näkyy olevan viisi vuotta voimassa. Eli vaikka ottaisi taskuun numeron, niin ei se heti vanhene.
-
Kokemuksesta tiedän että ei se omavalmistemoottoripyöräprojekti ihan hetkessä valmistu. Viitaten siihen että muutetun pyöränkin teko voi helposti ottaa pari - kolme vuotta. Eikä tarvitse itse tehdä, välttämättä, yhtään osaa.
Asiaan vaikuttanee millainen on tekemisen taso. Itse en kehtaisi viedä tehdastekoisen tasoa huonompaa teosta leimalle. Mutta kukin tavallaan. Jos on kyhäelmän näköinen niin todennäköisesti se onkin ja voi olla testaajilla ja katsastajalla rima korkealla.
Viisi vuotta on valmistusluvan voimassaolo mutta siihen voi hakea perustellusti jatkoaikaa. Että sikäli ei ole kiire. Mutta ei ole mitään estettä aloittaa piirustuksilla ja materiaalihankinnoilla ennen valmistusnumeron hakemista.
Mielestäni olisi hienoa ajaa omanmerkkisellä moottoripyörällä jollaista ei tule ikinä toista samanlaista vastaan.
-
Sain juuri tiedon että huomenissa Smoton ja MMAF:n edustaja ryhtyy käymään neuvotteluja omavalmisteen verotusperusteista. Katsotaan mikä on Tullin näkemys omavalmisteen verottamisesta.
-
Tässä Tullin ja Smoton/MMAF:n edustajien alustavaa verotusarvon suuntailua. Mitään päätöstä ei ole tehty mutta päälinjoja jo katsastettiin: http://finnbikers.fi/foorumi/index.php?topic=11494.msg90235#msg90235
-
Eli joka tapauksessa rahnaa saa kantaa Trafille. Tosin onhan tuo mmaf:n suunnalta kirjoitettu, että hyvillä mielin ja aika asiakaslähtöisesti olivat tullin edustajat suhtautuneet. Hyvä juttu jos menee näinkin läpi.
-
Selvä ristiriita siinä että Tulli rankaisee verolla jos on tehnyt korkeaa laatua ja toisaalla heikko viimeistelyn laatu voi olla ongelmana katsastuksessa. Voi johtaa näennäisiin väärinkäytöksiin: katsastusta varten siistit palikat, Tullia varten vähemmän siistit.
Tuo työn laadulla arvottaminen nostamalla verotusarvoa ei paranna ajoneuvon ominaisuuksia. Seuraa katsastuksen ja verotuksen jälkeistä osavaihtoa vaikka se ei prosenttisääntöjen mukaan pitäisi olla kovinkaan mahdollista.
Miten sitten tullaan valvomaan sitä että veropäätös haetaan käytetyllä tekniikalla ja varaosaksi laitetaan myöhemmiin uutta tekniikkaa. Silloin tulee tehneeksi veronkiertoa kun prosenttiraja ylittyy. Taatusti katsastuksessa merkitään sekä rungon (Trafilta haettu valmistunumero) että moottorin numero runkoon. Paljonko osia sitten merkitään viranomaistoimina alkuperäisosiksi joita ei sovi vaihtaa ilman veroseuraamuksia jää nähtäväksi.
150 rakennuslupaa (valmistenumeroa) tullaan vuosittain myöntämään. Mielenkiintoista nähdä kuinka tulee olemaan mahdollista siirtää saatu lupa toiselle joka jatkaa projektia silloin kun alkuperäisen luvan haltijalta on loppuneet resurssit tai projekti on jäänyt perikunnalle.
Todennäköistä on että rakentaminen tapahtuu moottorivetoisesti niin että moottori on valmiina, joko uusi tai käytetty, ja sen ympärille tehdään itse runko, ja katteet (tankki, satula, lokasuojat, jne) itse.
Epäilen että kovinkaan moni ei tee päästövaatimukset täyttävää moottoria omassa pajassaan.
Oli niin tai näin niin iso askel on otettu lainsäädännössä harrastajien ja alan pienyrittäjien suuntaan.
-
Tuo moottorihan on mahdollista saada omavalmisteeksi, jos käytetään autopuolen ajatusta. Pelkkä kannen tai polttoainejärjestelmän vaihtaminen voidaan rinnastaa omavalmistettuun moottoriin. Eli kasailee mieleisen moottorin eri merkin osasista ja kuorruttaa sen ruiskulla.
-
Lienee tulkintajuttuja mutta kuten lomakkeesta: http://www.trafi.fi/filebank/a/1457098122/4f459a27372170eaa9e9bee4b8efa389/19961-Valmistenumeron_hakulomake.pdf kun katsoo moottorin mekaanisten osien osuutta se on varsin vähäinen muihin rakenteisiin nähden että sillä ei kannata ensimmäiseksi omavalmisteprosenttia lähteä nostamaan. Koska kaasutinta ei ole erikseen eritelty niin apulaitteiden 14% osuudesta voi sitten kiistellä katsastuksessa että paljonko ruiskumuutoksesta hyvitetään. Ja se mihin luokkaan neljästä kyseinen komponentti osuu välillä tehdasvalmiste - omavalmiste. Ruiskun voi rakentaa liki täysin itse niin ehkä saa sen kaasuttimelle arviolta jyvitetyn prossan hyvitykseksi.
Kuten näkyy niin systeemi suosii raskaasti erillisrakenteista moottoripyörää. Johtunee siitä että rakentelu on suuntautunut pitkälti juuri kyseisten tyyppisiin pyöriin.
-
Moottorista saisi suorastaan helpolla muutaman irtoprossan. Voisi hankkia takahaarukan linkkuineen jostain valmiina. Tällöin esim iskareita ei tarvitsisi ihmetellä ja soveltaa, kun voisi hankkia ko osille suoraan käypäiset kamat.