Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Machiavelli - Helmikuu 26, 2016, 02:50:22 ap
-
Tuli tässä myöhäisehtoon tiimellyksessä mieleen jotta missä kuosissa on Guzzmiehen parisuhde... kuka on sinkku, aviossa, rekisteröidyssä parisuhteessa tms. Mulla on kaksi avioliittoa takana joista yhteensä neljä lasta, nykyinen liitto hipoo täydellisyyttä, on sitä itseään, luottamusta, kunnioitusta ym. Hitto että voin sanoa että mulla on elämä okei...
-
sama tyttökaveri vuodesta -81, sama duunipaikka vuodesta -83, sama kitara vuodesta -84, sama tupa vuodesta -89, sama guzzi vuodesta -99 pojat jo muuttaneet kotoa aikaa sitten . . .
-
Nykyään ei kestä kovin hyvin vastoinkäymistä. Tulee helposti stressi ja paniikkioireita. Niihin on lääke ja sen ottamisen jälkeen voi laskea housuihinsa eikä juuri harmita. Mieluimmin hieman stressaan...
Sama nainen on ollut vuosituhannen alusta. Edellinen vaihtui lennosta nykyiseen ja entinen on eukkona oman firmani tulosvastuullisella toimitusjohtajalla nykyään. Suhteet ovat siltä osin kunnossa ja tapaamme tämän tästä.
Eläkeelle jäätyäni ja perustettuani yrityksen em naisen miehen kanssa on tapahtunut eräässä asiassa täyskäännös: aiemmin, työelämässä ollessani, kun olisin tarvinnut pankista lainaa niin sitä ei saanut kuin hieman lyhyeksi aikaa ja kovalla korolla. Nyt tulee tarjouskirjettä liikepankeiltakin ja mainostetaan 20 vuoden lainaa liki olemattomalla korolla. Ajatteleekohan ne että elän ikuisesti vai pankki vie perikunnalta saatavansa korkoineen heti aamenen jälkeen? Turha sitä on miettiä, tulee vain stressiä. Pitäkööt tunkkinsa!
Eläkkeellä olo on lokoista muutoin mutta kauheasti on tekemistä ja menemistä mutta pääosin siten kuin työelämässä ei ollut.
Pyörät vaihtuvat tämän tästä. Käyttöpyörä on yleensä ollut kerrallaan 3 - 10 vuotta sama. Rinnalla muita harrastepyöriä. Ostan yleensä uuden pyörä tai korkeintaan ihan vähän käytetyn jolle en tee mitään merkittävää viritystä käyttöpyöräksi. Muiden kanssa kokeilen. Ajan usein käytännön tekniikkalaboratoriosovelluksella. Omia ja toisten innovaatioita soveltaen. Tekniikka on turvallinen kohde ajatella eikä aiheuta stressiä koska ongelmat ratkeavat aina päättelemällä ja siihen joskus menee mukavasti aikaa. Pysyy muisti ja ajatuspuoli kuosissa.
Huomenna on rentoutumispäivä. Muutaman kaverin kanssa pilkkireissulle. Eväät ja ruokaakin mukaan niin jäällä pärjää. Sitten eukko perkaa saaliin, saunotaan, jne. Hermo lepää.
Seuraavanakin viikonloppuna on rentoutumista tiedossa: teatteriin firman porukalla la. alkuiltapäivästä ja sen jälkeen Pispalan Pulteriin syömään kukin itsensä hyväksi. Illalla ehkä jalalla koreasti.
Tämmöistä täällä: toimintaa, sosiaalisuutta, ajattelun aiheita ja ajankulua ettei pää halkea ja joudu laitokseen.
-
Mulla on vasta toinen avioliitto menossa, 5 vuoden testiajan perusteella alkaa vahvasti näyttää, että tällä mennään loppuun asti. Edellisen laitoin kiertoon, enkä ole kymmeneen vuoteen juuri yhteyksiä pitänyt. Ei tarvi, kun löytyi parempi. Saman talon jouduin ostamaan puoliksi uudelleen, velkavankeus siis vähän venyi.
Kaksipyöräisiä on muutama, Guzzeja kaksi. Pyörän vaihtaminen on yliarvostettua, lisää mieluummin ostaa. Tallia on n.140 neliötä, suht täynnä ajopelejä ja työkaluja, auto ei sinne mahdu.
Kaksi tyttöä (vähän alle 3v ja pientä vaille 1v) pitää sopivan työllistettynä vapaa-ajan. Irtotunnit käytän tallissa ja pihassa.
Sama työpaikka on ollut 14 vuotta, voi olla, että siihen vielä tulee muutos..
-
Maaliskuussa tulee 42 vuotta täyteen. Ei valittamista, olemme eläneet omaa elämäämme - yhdessä.
-
25 vuotta saman kuningattaren kanssa. Ensin seurustelua, sitten n. 8 vuotta kihloissa ja sen jälkeen heti naimisiin. Loppukesästä on 13. hääpäivä. Kyseessä on minun ja kuningattaren ensimmäinen ja minun viimeinen avioliitto...
Pari n. 10-vuotiasta tytärtä alkaa kohta inhoamaan isäänsä, koska se kyselee pojista...
-
No sen verran kauan on tuon emännän kanssa sänky jaettu että tietää jo milloin kannattaa pitää suu kiinni.
Ja eipä sitä enään paljoa niitä erimielisyyksiä kyllä olekaan riittää kun kunntelee 8 kakaran murheita 14-33.
Lapsen lapsia on kertynyt 7pl ja nuorin on nyt 3 viikkoa ja vanhin 13 vuotta, pöytään vaan lisää jatkoja väen
lisääntyessä eihän meitä ole joulupöydässä vastako 25 henkilöa. :)
Niin ja meinas unohtua meikäläisen kaksi koiraa, ainoat jotka kuuntelee meikäläisen murheet ja huolet.
-
No sen verran kauan on tuon emännän kanssa sänky jaettu että tietää jo milloin kannattaa pitää suu kiinni.
Ja eipä sitä enään paljoa niitä erimielisyyksiä kyllä olekaan riittää kun kunntelee 8 kakaran murheita 14-33.
Lapsen lapsia on kertynyt 7pl ja nuorin on nyt 3 viikkoa ja vanhin 13 vuotta, pöytään vaan lisää jatkoja väen
lisääntyessä eihän meitä ole joulupöydässä vastako 25 henkilöa. :)
Niin ja meinas unohtua meikäläisen kaksi koiraa, ainoat jotka kuuntelee meikäläisen murheet ja huolet.
Meillä sitä ei ole ollut koiraa aikoihin, kun emäntä allergisoitui sille..
-
Kuudes "elämäni suurin rakkaus" menossa (ellei lasketa niitä sataa jotka eivät ole saaneet vastakaikua). Tai onkohan tämä nyt se järkiavioliitto? No, järkeä tai ei, 16 vuotta mennyt nopeasti. Kaksi poikaa rakkauden(?) hedelmänä. En koskaan ajatellut tulevani isäksi, enkä ajatuksen voimalla tullutkaan. Nyt on kaikki sen verran hyvin ja laiskaksikin olen tullut, että olen katsonut pyörien vaihtamisen (keskimäärin kerran vuodessa) huomattavasti vaivattomammaksi kuin että lähtisin jotenkin hajoittamaan tätä savijaloilla keikkuvaa harmoniaa. Tänään ajoin yhteensä 560 kilsaa katsomaan V11 Rosso Mandelloa, enkä voinut edes koeajaa sitä. Jos kyseessä olisi ollut nainen, olisin varmasti huonommalla tuulella. Cheers!
P.S. Nyt hiertää tajunnassa se, että pitäiskö vaihtaa vanhempaan ja enemmän käytettyyn, mutta ei välttämättä rumempaan, modernistä kaunottaresta klassiset muodot omaavaan kotkaan.
-
Sissos... mää luulin että jään yksin tämän aiheeni kanssa... se on kyllä totta että nykyään jää aikaa omiin harrastuksiin kun ne ns. ruuhkavuodet on takanapäin... nuorin lapsistani, 11v. oli mukana vaihtamassa pyörää, Breva 750:llä lähdettiin ja Stonella tultiin kotio... yli 300 km Guzzin kyydissä, mennen tullen... lapsen suusta totuuden kuulee, sanoi että olisi pidempikin reissu mennyt :D
Pitää myös muistaa että maanantai on karkauspäivä, naisilla on kuulemma jokin etuoikeus silloin jos tuntuu ettei hamekangasta ole riittävästi... mä hoidin asian kuntoon jo syksyllä, hääpäivästä neuvotellaan vielä...
-
Meillä sitä ei ole ollut koiraa aikoihin, kun emäntä allergisoitui sille..
[/quote]
Tollasessa tilanteessa kannattais kokeilla lagottoa (Lagotto Romagnolo aka Italian tryffelikoira). Kiva epeli ja ainakaan mun allergisista kavereista ei kukaan oo saanu Renzosta oireita vaikka kait niinkin herkkiä on. Ei lähde karvaa ja ei ilmeisesti hilsettäkään joka kait on se herkistävä tekijä.
On siitä emännän vaihdosta kuiteskin aina oma vaivansa ja riskinsä siinäkin joten ehkä ekaks kantsis koettaa ... Koiraton mies on ihan yhtä onneton kuin Guzziton mieskin.
-
Lagotto on hauska koira.
Toinen vähän allergisoiva on Kerryn sininen terrieri. Molemmat käyvät meillä säännöllisesti päivähoidossa, ovat tyttären koiria ja hän on koirille allerginen - mutta ei omille koirille! :)
-
meillä on Lagotto eikä edes todellä pahasti koirille allerginen ystävämme saa oireita. Ja Lagoton voi kouluttaa tryffelikoiraksi. Saa isäntä sijoituksensa takaisin moninkertaisesti. On sitten varaa ostaa Guzzi. Meillä meni koulutus reisille, koska koiramme löytää puistikoista vain epämääräisiä ruskeita kokkareita, ja ne eivät taatusti ole tryffeleitä. Ei fazerin täytesuklaasta ilmeisesti saa kunnon hajujälkeä :)
-
Oon kans yrittänyt opettaa Renzoa sienestään. Siinämielessä onnistunut että se löytää vaivattomasti kanttarellit ja suppilovahverot mutta syö ne kyllä itse. Joskus oon hajamielisyyttäni jättäny korin vielä autossa tai kotona saataville ja kato on käynyt. Sama koskee mustikoita, syö itse puskasta mut pää käy nopeasti ämpärissäkin...
-
Kuulostaa ihan meidän lagotto-rouvalta - syö (melkein) mitä vaan ja kuinka paljon vaan.
Hemmetin tarkka nenä sillä kyllä on, se mm. löysi metsästä pienen kalan (!) - joku läheisen järven onkimies ilmeisesti viskannut sinne. ;)
-
vuh!
-
Meilläkin on yksi koira. Jo kymmenen vuotias pentu sekin. Pari vuotta sitten poistui toinen, vieläkin kalvaa tyhjä olo sisällä :-[
-
Surullisia noi ystävien poistumiset.
Itse en muka koirista ymmärtänyt kun kissojen kanssa asunut yleensä, viimeinen messikissa tuli haudattua joku aika sitten.
Parasta arvostelijaani on ikävä..
Eikä ketään tilalle tullut, kissaluukut ovissa on kyllä auki.
Mutta on ikävä koiruutta joka exäni laumaa on nykyisin.
Siis sen rantaplanin suoruutta olla kaikessa mukana ja lipaista naama heti kun hereillä.
Koiran rakkaus on samaa kuin lapsen, siinä ei arvostella tehtyjä tekoja, nyt mennään ja mieluiten heti yhdessä.
Harvakseltaan näen nykyisin tuotakaan ystävääni, mutta näkyy tulevan ilopissit aikuiseltakin koiruudelta kun.
Meillä on hieno historia, lapinreissut ja muut, yhdessä ollaan tuijotettu maisemaa ja ihmetelty ihmisen onnen etsintää.
Hauska kohtaaminen oli kun näki poron ensikerran paimenkoira.
Molemmat seisoi hetken jähmettyneenä.
Pari sekunttia meni molemmilta ja sitten mentiin..
Porokin taisi olla mieltä että jaaha, se on koiraa opetettava jolkkohtelemaan.
Tunnin päästä tuli takaisin teltalle ja edelleen niin tohkeissaan että teloi nilkkansa viime metreillä pentuna vielä.
Se sylissä uikutus oli mulle jotenkin ratkaisevaa ja lopullista.
Rakkautta on maailmassa.
Nelivetoisten vilpittömyyttä on vaikea sivuuttaa.
-
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)
-
Kun testaa kunnolla, ei tarvitse jälkeenpäin vaihtaa parempaan, siis akkaa. Minä annoin meren sen selvittää, kuka vierellein jää, kuten lauluntekijä asian ilmaisi. Oltiin koko yö matkustettu tärisevässä junassa ja aamulla noustiin laivaan. Se oli valtionvarainhävittäjä Pukkio, 30 metrinen ja ruma Normandiasta maihinnoususta tähteeksi jäänyt. Oli tammikuu ja tuulta 8 beaufortia, kuten se silloin ilmaistiin, metreinä sekunnissa se lienee vajaat 20, aika navakkaa siis. Suojainen sisäväyläreitti oli jäässä, joten reitti meni ulkokautta Hangosta Russaröön ja siitä kotisaarelleni Hästö-Busöön. Nuorikkoni kalpeni siinä rullauksessa vähitellen enemmän ja enemmän, eikä ihme, olihan hän ensimmäistä kertaa merellä. Laiva kylpi koko kansien mitalta joka aallolla. Merivesi oli alijäähtynyttä ja jäätyi kerros kerrokselta kansille. Konemestaria ei keli haitannut kun hän kävi kapyysistä hakemassa kahvia ja muki kädessä kiipesi kallellaan olevaa salongin turkkia ottaen kädellä tukea turkista maton reunasta, ja suu kävi lakkaamatta jotain rasvaista merimiesvitsiä. Ajattelin, että tytön olo paranisi jos hän näkisi merelle ja talutin hänet sivukäytävälle. Kun talon kokoinen aalto lähestyi hän kauhistui ja polvet alkoivat notkua. Katsoin vierestä köysinipun, sellaista käsivarren paksuista kiinnitysköyttä iso nippu. Se oli tuotu käytävään ettei jäätyisi möhkäleeksi. Se oli pehmeä paikka pökertyä. Juuri kun taju alkoi hämärtyä, etukannelle johtavan teräsoven puolen sentin rakosesta purskahti ämpärillinen merivettä kastellen koko kaunottaren korkokengistä permanenttiin. Adrenaliinia syöksähti vereen ja kasvot muuttuivat kellanvihreästä violetinpunaiseen. Sen jälkeen ei ole meritautia meillä sairastettu. Tyttö on pysynyt vierelläni kaikki muutkin myrskyt. Kaksi lasta tehtiin siellä saaristossa ja maihin muutettiin vasta kun lapset tulivat kouluikään. Se oli elämäni onnellisinta aikaa. Nyt on mennyt jo yli 40 vuotta, eikä uutta akkaa ole tarvinnut katsella.
Erimielisyyksiä aina tulee, mutta toisin kuin yleensä kuulee väitettävän, riitely ei puhdista ilmaa. On pidettävä asenne, että erimielisyydet eivät ole riitoja. Kompromissi löytyy keskustelemalla kunhan osaa kunnioittaa ja olla huomaavainen. Jos ei osaa on opeteltava, tai uskottava parin olevan epäsopiva. Oli miten oli... ainoa millä on merkitystä on rakkaus. Kaikki muu on pelkkää rekvisiittaa.
-
Näihinpä ei Pekka Saurillakaan taija olla lisäilemistä.
Armaani olen 40 vuotta tuntenu, joista 2 kaveerausta, 9 seurustelua ja 29 aviossa. Enimmäkseen huonon ja vähintäänkin arvelluttavan huumorin täyteistä mielenlaatua omaavana olen erittäin tyytyväinen kohtalooni tämän parisuhteen tiimoilta.
Paria puolisoni heikkoa hetkeä olen julmasti käyttänyt hyväksi moottoripyöräilyn puitteissa. Näiden hetkien ansiosta guzzismikin
pääsi talouteemme livahtamaan.
Tämä viestiketju taas kerran todistaa, että guzzismi sisältää varsin riuskasti humanismia ja lämpöisiä fiiliksiä. Hyvä jätkät! Naisnäkökulmaa ei vielä ole irronnu, jotta odottavalla kannalla sen suhteen olen.
Panosta parisuhteeseen, niin ku Fingerporissa osuvasti on lausuttu.
-
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)
Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?
-
Elämää nähneenä tietää jo mitä haluaa. Kypsällä iällä mielestäni toimivan parisuhteen liima on yhdessä tekeminen.
Motoristina en kestä valittavaa naista takapenkillä. Minulla on käynyt onni, takapenkin kanssa on yhdessä kohdattu
kaatuminen ,sateet ja paleleminen ja paljon hienoja hetkiä. Mukavaa on ollut ja toivottavasti myös jatkossa .
Valittava hienohelma on kauhistus.
-
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)
Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?
Joo kyllä se näytti Norwichterrieriltä kuten tuo meidän gubbe.
-
No tässä sitten naisnäkökulmaakin kun sitä haluttiin.
Olin 18 vuotta naimisissa ja erottiin vuonna 2010. Sen jälkeen on ollut yksi kolmen vuoden seurustelusuhde.
Tarakalla en oikein viihdy vaan ajan mieluummin itse. Kokouksissa ja tapaamisissa minulla tuntuu olevan enemmän puheenaiheita motoristimiesten kuin "tarakkaharakoiden" kanssa.
Ex-mieheni opetti minut ajamaan ja oli muutenkin hyvä tyyppi; viina maistui vaan vähän liian hyvin.
Sinkkumotoristina on aika hyvä olla. Keneltäkään ei tarvitse kysyä lupaa mihinkään eikä kotona ole miestä, lapsia, kissaa tai koiraa odottamassa. Tytär on jo aikuinen.
Oishan se kiva vielä joku Guzzi-mies löytää; hänen kanssaan voisi sitten reissata kumpikin omalla pyörällään. Saa olla Harrikka-mieskin, heh.
-
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)
Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?
Joo kyllä se näytti Norwichterrieriltä kuten tuo meidän gubbe.
Oikein nättejä koiria - ja terrieriejä!
Minäkin luulin olevani kissaihmisiä (ja jossain määrin olenkin) kun lapsuudenkodissani oli aina kissoja, neljäkin kerralla.
Mutta sitten tytär halusi koiran ja päätyi Kerryn terrieriin. Kyllä ajatukset muuttuivat!
Ja pieni Niilo tosiaan halusi tulla meidän perheeseen eli Niilo valitsi meidät!
-
Kollega Hajakentälle...
Nuo linnakkeilla asumiset ja olemiset todellakin tuovat esiin puolison omimman itsensä. Nuorena kloppina vietimme paljon aikaa Kuuskajaskarissa, vaikka asuimme kaupungissa. Myöhemmin kävimme vierailulla Utössä, joka vierailu sujui kohtuullisesti, vaikka meri näytti ilmeensä...
Sen jälkeen Isosaareen muutto olikin "Kalervon pala" eli Peace of Gace. Noilla kivillä huomasi sen, että kaupungissa perin hankala asia olikin linnakkeella arkea, eikä edes puhuttavaa siitä kehkeytynyt. Kaupungin puolella ihmiset kiroilivat, kun raitiovaunu oli 2 min myöhässä. Saarella odoteltiin josko se laiva tulisi tänään iltapäivällä, kun jäätä oli meressä. Olis asiaa käydä maissa...
-
Sama pyörä ja sama (vihitty) muija 30 v. Kahta en vaihda. Ensimmäisellä guzzireissulla Italiassa mentiin naimisiin. Oli kyllä käyty aikasemminkin Hondalla mutta niitä ei lasketa
-
Mielenkiintoista huomata että ei Guzzi mies olekaan tunteeton kahvasta vääntäjä vaan sydän paikallaan oleva normimies ja
varsinkin nelijalkaisia kohtaan :)
Tämä taitaa olla samaa plaatua (tosin kuvattu Kanarialla)?
Joo kyllä se näytti Norwichterrieriltä kuten tuo meidän gubbe.
Oikein nättejä koiria - ja terrieriejä!
Minäkin luulin olevani kissaihmisiä (ja jossain määrin olenkin) kun lapsuudenkodissani oli aina kissoja, neljäkin kerralla.
Mutta sitten tytär halusi koiran ja päätyi Kerryn terrieriin. Kyllä ajatukset muuttuivat!
Ja pieni Niilo tosiaan halusi tulla meidän perheeseen eli Niilo valitsi meidät!
Se on jännä juttu tuo meidän valkoinen chitsu kun hain sen työmatkalla niin pentueen muut pennut vain vilkaisi minua mutta tuo pöyri jaloissa ja änkesi syliin että lähdetään. Ja vielä 6 vuoden jälkeen kun tullaan kotia ja ruokailun jälkeen heittää tuoliin istumaan niin välittömästi se on siinä sylissä kihnäämässä vaikka on koko päivän ollut töissä mukana.
-
Pyörä -89 cali ja sama vihitty kumppani vuodesta -80 , kaks aikuista tyttöö , kolme lasten lasta, mitä muuta tässä pappa enää vois toivoo, kun vaimoki uhkas ens kesänä lähteen taka penkillä " pikku " reissulle. Niin ite oon 65 v
-
<snip>
Se on jännä juttu tuo meidän valkoinen chitsu kun hain sen työmatkalla niin pentueen muut pennut vain vilkaisi minua mutta tuo pöyri jaloissa ja änkesi syliin että lähdetään.
<snip>
Sama juttu kerry Niilon kanssa: pentueen muut jäsenet samassa pentuhäkissä eivät reagoineet mitenkään, mutta Niilo tuli innostuneena moikkaamaan (kuva edellä).
-
Lagotoista (koira) vielä, kun itellä 7-vuotinen kokemus rodusta. Ovatten fiksuja ja tarkkakuonoisia. Purukumit tuo meitin Ressu kaivoi niin ku tryffelin, mutta eihän nuilla tilille...Jäniksen papanat oli herkkua.
Eikä allergisoinu sitten minkään vertaa, mikä todistettiin tuttavan allergisilla kersoilla. Rapsuttelivat, halasivat ja nuolettivat ittensä koirallamme, eikä minkäänlaista reaktiota syntyny. Hankkivat samanlaisen itelleen. Tämä pätee vissiin kaikkiin vesikoiriin.
Ja veteen tuo oli aivan höpönä. Meni laiturilta lutakkoon lasten luo vaikkei vielä tienny osaavansa uida. Mukava otus kerrassaan.
-
Katso, mä osaan uida koiraa!
On todellinen vesikoira.
-
Juu eipä tuo espanjan vesikoirakaan allergisoi ja karvan karvaa ei tiputa. On myös kova nenätyölainen joten sienikurssille joutuu.
Eikä allergisoinu sitten minkään vertaa, mikä todistettiin tuttavan allergisilla kersoilla. Rapsuttelivat, halasivat ja nuolettivat ittensä koirallamme, eikä minkäänlaista reaktiota syntyny. Hankkivat samanlaisen itelleen. Tämä pätee vissiin kaikkiin vesikoiriin.
Ja veteen tuo oli aivan höpönä. Meni laiturilta lutakkoon lasten luo vaikkei vielä tienny osaavansa uida. Mukava otus kerrassaan.
-
Kyllä nuilla silmillä rapsutuksia irtoaa.
-
Kuusitoista vuotta aviossa saman vaimon kanssa (järjestyksessä toinen), kaksi kuusikuukautista mäyräkoiraa ja -01 Calistin eli syytinkivaarilla on ns. kädet täynnä.
-
Oma koira kävi eilen leikkuupöydällä. On vähän surkea potilas nyt. Ei oikein hirveästi tykkää tötteröstä, pitää ohjailla kauluksesta kotona ettei törmäile :D Törmätessä liike loppuu heti.
-
Melko iso kaulus. On niitä pienempiäkin.
-
Joo, mutta tällä koiralla on pitkä kaula ja melkoisesti aloitekykyä, niin ei lyhempi toiminut.