Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Immu65 - Helmikuu 25, 2016, 16:59:19 ip
-
Pitäisi siis vaihtaa öljyt etuhaarukkaan. En vaan löydä poistoproppua. Itseasiassa putken alapäässä on kuusiokolopultit jotka saa näkyviin kun ottaa akselin pois, mutta ovat niin julmetun piukalla että ei kahteen mieheen uskallettu vääntää kun täysiä, eikä muuta kun naamat punastu. Mitään muuta mahdollista uloslasku paikkaa siellä ei ole. Pitääkö siis ottaa vaan koko putki irti ja valuttaa öljyt yläkautta pois? Pyörä on california ev touring -03 ja putkien yläpäässä säätönupikat. Kiitollisena neuvoa odottaen.
-
Tähän tulee taatusti täydentävä vastaus ripeästi.
Mutta ehdin väliin mainitsemaan samanlaiset etuputket just avanneena että yläkautta onnistuu vaihdot ja ne yläpään kiinnikkeet on putkissa tiukkaan vedetty.
Tehtaan suosittelema 120-150Nm tarraa alumiiniin tiukasti.. Pulttikone lainassa naapurilta sain auki ja sopiva hylsy ei pahasti naarmuttanut.
-
Ne alapään pultitkin lähtee vaivatta koneella. Nopea isku yleensä avaa ne.
Tosin se vaihto onnistuu ihan hyvin yläkauttakin. Samallahan ne putket huoltaisi muutenkin. Eli osat pöydälle, kunnon puhdistus ja kasaus. Menee taas pari kesää ilman huolta.
-
Minua neuvottiin asiantuntevalta taholta ( = Motomatti ), että niihin alapään kuusiokolopultteihin ei pitäisi koskea. Oli vielä hyvä perustelu.
Minä vaihdoin öljyt irroittamalla teleskoopit kokonaan ja avaamalla yläpään ison mutterin auki. Ostin B****masta lenkkiavaimen tähän. Sieltä ei tupsahda mitään fieteriä tms. vauhdilla mihinkään. Ne kiristykset on tiätyste muistettava avata.
Sitten telarit valumaan astiaan ja seur. päivänä kokoonpano vastakkaisessa järjestyksessä. Öljyt sisään ja mutterit kiinni. Öljynä käytin 10W ja - vaikka ohje on piirun puolikkaan tarkka - pyöristin määrän ylempään mittamerkkiin. Molempiin sitten sama määrä.
Homma on helppo, minäkin osasin, koska MG:n huoltohommat on niin perinjuurin helppoja.
-
Itse teen kaikkien paikkojen öljynvaihdoissa vielä sen että kun on sanut vanhat öljyt pois niin huljuttaa tilkalla uutta öljyä paikat puhtaaksi ennenkuin laittaa uudet tilalle.
-
Minua neuvottiin asiantuntevalta taholta ( = Motomatti ), että niihin alapään kuusiokolopultteihin ei pitäisi koskea. Oli vielä hyvä perustelu.
Minä vaihdoin öljyt irroittamalla teleskoopit kokonaan ja avaamalla yläpään ison mutterin auki. Ostin B****masta lenkkiavaimen tähän. Sieltä ei tupsahda mitään fieteriä tms. vauhdilla mihinkään. Ne kiristykset on tiätyste muistettava avata.
Sitten telarit valumaan astiaan ja seur. päivänä kokoonpano vastakkaisessa järjestyksessä. Öljyt sisään ja mutterit kiinni. Öljynä käytin 10W ja - vaikka ohje on piirun puolikkaan tarkka - pyöristin määrän ylempään mittamerkkiin. Molempiin sitten sama määrä.
Homma on helppo, minäkin osasin, koska MG:n huoltohommat on niin perinjuurin helppoja.
Jos haluaa vain öljyt vaihtaa, niin sitten. Jos aikoo ihan oikeasti huoltaa keulan, niin alapultit on avattava. Ei niiden alapulttien alla mitään taikaa ole, pitää sisukset kasassa. Sen tiivistys tietenkin kannattaa huolehtia kuntoon kasatessa.
-
Olen joskus laskenut vanhat öljyt pois alapulttien kautta, ovat kuusiokolopultteja ja se kolo avainta varten on kovasti matala, joten avain lipsahtaa helposti, piukassa olivat. Mutta onko tuossa joku vaara, että osa johon tuo pultti kiertyy, voi jotenkin mennä väärään asentoon ?
-
Jos sivulla on öljynvalutus pultti erikseen, niin sille on sisuskaluissa oma kolo, jonka pitää olla samassa sijassa. Joissain keuloissa ei ole ruuvia, mutta niiden sisällä saattaa olla nystyrä tätä samaa tarkoitusta varten.
-
Titaniumissa on tuo pultti alapuolella akselin kohdalla. T5: ssa se on etupuolella , ulkopuolella.
-
Juu, ei ole mitään taikaa keulassa.
Siitä huolimatta osa avatuista keuloista on kasattu väärin. Viittaan muutamaan kuvitettuun blogikirjoitukseeni ja vielä useampaan tekemääni keularemonttiin.
Ensimmäinen homma on tutustua tietokoneitse tai paperitse mikä on kyseisen keulan rakenne ja toiminta niin ymmärtää miten se toimii ja mitä sille pitää tehdä että se toimii oikein ja mitkä ovat edellytykset tehdä homma itse. Japaninpyöräkorjaamolla ovat usein ihan pihalla näistä keuloista.
Putkitongeilla väänneltyjä hattumuttereita näkee ja väärin koottuja ja kolhittuja alaputkista puhumattakaan huulitiivisteiden vaihdosta: vasaralla hakattu liukuputken pinta loville vaikka tiivisteen vaihtoon on olemassa oikea työkalukin.
Edellä siis yleistä asiaa keuloista mallista riippumatta.
Tässä lisää yleisohjeita. Etupyörä jarruineen ja lokasuoja mummorautoineen on irrotettu. Merkitään sisäputkien asennot kolmioihin nähden.
Pelkkä öljynvaihto: Ennen kuin löysätään ylä- ja alakolmion kirityspultit niin löysätään yläpään isot hatut. Jos avaimelle ei ole tilaa tässä vaiheessa voidaan teleskooppia laskea kolmiossa niiden väliin ja kiristää alakolmio uudelleen ja löysätä hattu tässä vaiheessa. Mutta ei avata vielä. Vedetään teleskoopit pois kolmioista.
Em. vaiheessa toisilla on suurta tuskaa saada putket luistamaan läpi kolmioista. Noin puolet tulee itsestään mutta osassa voi ilmetä vaikeuksia. Mieleen tulee helposti lyödä teleskooppia alaspäin mutta se kannattaa unohtaa.
Fiksu löysää kolmioiden kiristyspultit jo pari päivää aikaisemmin ja suhauttaa rostoffia, tms liitoksiin.
Jos putket ovat edelleenkin tiukassa niin voi olla että ylä- ja alakolmio eivät ole linjassa keskenään johtuen esimerkiksi ohjauksen lyömisestä stoppariin, väärästä kokonpanojärjestyksestä edelliskerralla tai kaatumisesta.
Silloin löysätään ohjausakselin ylämutteri ja yläkolmion ohjausakseliin kiristävä poikittaispultti. Näin poistuvat kiertojännitykset keulasta.
Jos edelleenkin ahdistaa niin kiristyspulttiin nähden poikkisuunnassa on rako johon voi kiilata leveän kiilamaisen kappaleen kunhan varoo ettei kolhi maalausta tai pehmyttä metallia. Osassa keuloista ovat kolmiot terästä ja alumiinia, joissain vain alumiiniä. Lämmittäminen auttaa mutta osien maali- tai lakkapinnat sekä ympäristö saattavat kärsiä jos lämmittää liikaa.
Kun putket ovat irti kolmioista niin ruuvataan hattumutteri pois ja painetaan sisäputkea hieman ulkoputken sisään. Laitetaan vati lattialle ja valutetaan vanha öljy pois. Valuminen kestää useita tunteja. (Mitä luulette, valutetaanko huoltoliikkeessä kauan?) Eri keulatyypeissä on merkittäviä eroja: toisissa on erikseen iskunvaimennin ja sen öljyt sekä erillinen määrä voiteluöljyä. Siihen seikkaan harvoin tarvitsee puuttua ja toisissa keuloissa keulaöljy hoitaa sekä voitelun että vaimennuksen. Ensinmainitussa vaihdetaan vain voiteluöljy ja jälkimmäisissä kaikki öljy kerralla.
Valutuksen lopulla alkaa yleensä tulla mustaa ja sakeaa öljyä. Teleskoopin sisään voi kaataa ohutta keulaöljyä ja huljutella sillä sisäosia liikuttamalla sisäputkea edestakaisin pystyasennossa. Sisäputken pitäisi liikkua keveästi ja nykimättä koko liikematkansa. Valutetaan huuhtelyöljyt ja sen mukan tuleva lika pois. Kaikkea sontaa ei näin saa pois vaan muutaman vuoden välein olisi hyvä purkaa koko keula ja pestä sen pohja perusteellisesti.
Se lohtu on että pohjalle piintynyt lika ei sieltä juurikaan uuteen öljyyn sekoa vaan pysyy pohjalla koska siellä ei öljy juuri liiku. Muutoinhan se ei sinne kertyisikään. Iskunvaimennus tapahtuu hieman ylempänä.
Kun valutus on saatu päätökseen käännetään keula pystyasentoon ja laitetaan suosituksen mukaista oljyä asianmukainen määrä per putki ja kierretään ylätulppa paikoilleen.
Ennen asennusta, vaikka valutuksen aikana, on ala- ja yläkolmion reiät puhdistettava hapettumista hienolla hiekkapaperilla. Pinnat voi vastaisen varalle sivellä ohuella öljyllä ja pyyhkiä kuivaksi rätillä. Öljyä jää kuitenkin sen verran että ehkäisee hapettumia mutta ei tee keulaa löysäksi. Öljytyssä pinnassa kun tapahtuu luistoa jota ei saisi tapahtua.
Keulaputket työnnetään kolmioihin ja huomiodaan aiemmin merkitty asento ja laitetaan putki neljänneskierroksen eri asentoon entiseen nähden. Silloin on uusi kulumaton kovakromipinta kulutusta vastaan. Kiristeään kolmion pultit. Sen jälkeen voi hattumutterit kiristää. Teleskooppin sisäputket ovat heikkoa terästä ja esimerkiksi viilapenkissä litistyvät erittäin herkästi. Vain hieman paksumpaa kuin ns. pierunkuori. Mitä suurempi läpimitta sitä heikompaa.
Keulaputket ovat paikoillaan mutta keulaan pitää vielä kiinnittää etupyörä ja lokasuoja sekä muuta rihnettä. Alaputkien poikkituki eli mummorauta kiinnitetään ns huulille mutta ei kiristetä vielä. Lokasuoja voidaan laittaa paikoilleen mutta jätetään pultit vielä löysälle. Etupyörä holkkeineen ja mahdollisine nopeusmittarin vaijerin pyörittimineen laitetaan paikoilleen. Kiristetään akselin mutteri niin että holkit ja laakerit ovat nipussa. Sitä ei tarvitse kiskoa huiman kireälle kuten se yleensä on. Mutterin tehtävä on ainoastaan niputtaa laakerointi. Jarrusatulatkin voi sujutella paikoilleen ja ne voi myös kiristää muista kiinnittimistä poiketen
Tässä vaiheessa tehdään tärkeä operaatio: lasketaan pyörä pyörilleen, noustaan satulaan ja pumpataan keulaa mahdollisimman syvälle muutaman kerran etujarrulla avittamalla. Tämä toimenpide keskittää jarrulevyt satuloihinsa (mikäli jarrusatulat toimivat oikein) eikä jätä keulaa kampeukseen mihinkään suuntaan. Tämän jälkeen voi kiristää keulan alapään pitkittäispultit sekä mummoraudan ja akselimutterin jota ei kovin kireälle tarvitse vääntää sillä sehän ei akselia paikoillaan pidä.
Yllä olevat ohjeet ovat yleisluontoisia ja pätevät suurimpaan osaan moottoripyörien teleskooppikeuloja. Mutta erikseen ovat vielä keulakohtaiset ohjeet jotka kannattaa katsoa mallin korjaamokäsikirjasta ja räjäytyskuvista.
Jos vaihdetaan keulan huulitiivisteitä on eri keuloille erilainen työjärjestys koska suurimmassa osassa keuloja voi huulitiivisteen pujottaa, varauksin, yläkautta tai sitten silloin asentaa paikoilleen kun sisäputki on irrotettu alaputkesta. Mutta sekään ei käy kaikille keuloille.
Eri keulatyyypeillä on toisistaan poikeavat työohjeet eräissä yksityiskohdissa.
Niissä keuloissa joissa on vielä tyhjennysproput voi suurimman osan öljynvaihdoista tehdä valuttamalla öljyt (öljy on vain keulan voiteluöljyä, iskunvaimnenninöljy on vaihdettava muuta kautta jos se on edes mahdollista) sieltä pois mutta toisinaan pitää sisukset pestä perusteelisemmin. Monissa keuloissa tyhjennysruuvilla on kaksi tehtävää mutta se tärkeämpi on monelta jäänyt tiedostamatta, jopa mp-huollossa. Juurikin olen tekemässä kalliiksi tullutta korjausta ammattimaisen mp-korjaamon jäljiltä. Oli tössitty oikein kunnolla. Satojen eurojen osat särjetty pienen virheen vuoksi. Juttua blogiini tulee siitä myöhemmin.
Painotan edelleenkin: ennen kuin teette keulalle mitään niin ottakaa selvää millainen se on. Onko kyse patruunakeulasta vai tavallisesta ja jos patruunamallisesta niin mikä versio niistä. Toisissa malleissa patruuna on huollettavissa toisissa vain vaihdettavissa. Osassa säädettävä osassa vakio. Onko patruuna teleskoopin yläpäässä vai alapäässä. Onko se ilma-avusteinen vai muutoin säädettävissä, jne. Keulamalleja on Guzzilla useita matkan varrelta: toiset kuin superbike-kilpurissa, toiset vaatimattomampia ilman säätöjä. Vaimennusöljyn laadulla on suuri merkitys keulan toiminnassa. Ottakaa myös selvää miten keula säädetään että se antaa parhaat ominaisuudet omaan ajotapaan. Monella näyttää olevan nupit siinä asennossa kun ne on olleet kaupasta haettaessa. Ottakaa myös selvää mitä kukin nupikka ja säätöruuvi tekee. Ja jos säätöjen ääriasennoissa ei ilmene merkittävää eroa on iskunvaimennin rikki. Jos nupikkoja ei silloin tällöin kääntele saattavat ne jumittua tiivisteisiinsä ja jäädä säätämättömiksi. Niin edessä kuin takana.
Nupikat voivat olla myös katseelta piilossa tai vain ohjekirjasta luettavissa: yksi taannoinen takaiskari säädettiin irrottamalla se yläosastaan ja kiertämällä yläpäätä alapään suhteen niin vaimennusteho muuttui. Monelta on myös jäänyt huomaamatta yleisten Koni-iskarien paluuvaimennuksen säätö: se on yläpäässä kumiliepeen alla. Jos iskari vuotaa on se vaihdettava tai korjattava ensi tilassa jos pyörällä aiotaan ajaa. Tieltä suistuminen tuntemattomasta syystä.....
-
Putket on irti ja valumassa. Muuten meni motomatin ohjeitten mukaan ,mutta enpä merkinnyt niiden asentoa ennen irrottamista. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin suuri synti. Kiitos kaikille vastanneille, neuvoistanne oli jälleen kerran paljon apua. Kuva tilanteesta tällähetkellä löytyy myös gruppon naamakirjan julkaisustani.
-
Tuo kyseinen keula, jos meno paluu vaimennettu. 36 mm. Hyllsyllä löysää hattu paikoillaan. Irroita teleskoopit. Ruuvaa hatut irti liukuputkista. Paina liukuputkea alas. Paljastuu koneistettu korkea mutteri, neliskanttinen avainväli 19 mm. Poista hattu jossa säätö kokonaan. Löysää esijännitys em. 19 mutterista, älä ruuvaa mutteria kokonaan irti. Poista mutterin alta prikka, jonka jälkeen lähtee muoviholkki ja jousi. Pumppaa/valuta tyhjäksi. Kasaa päinvastaisessa järjesyksessä, ennen hattujen asentamista kaada 485 ml 10w haarukkaöljyä per putki. Pumppaa ilmat pois. Tee yksi kerrallaan, vaikka toiminnot on erilaiset ovat putket (lähes) samanlaiset.
-
Neuvoja on paljon ja keulojen eroja todennäköisesti enemmän. Jopa mallisarjan sisällä. Yksi neuvo sopii yhteen keulamalliin ja toinen toiseen. Edelleenkin tähdennän korjaamokäsikirjan neuvojen noudattamista juuri sen oman mallin kohdalla. Tulee muutoin ihan käsittämättömän pitkä juttu tästä aiheesta....
Olen nimittäin havainnut että on yleinen luulo että mallisarjassa, edes saman vuosimallin sisällä, olisi samat rakenteet.
Ne jotka ovat niin eteviä että näkevät jo ulkoapäin miten keula toimii niin saavat tehdä remontit ihan omin päineen. Eivät he neuvoja kaipaa.
Jos neuvotte mille keulalle milloinkin on ohjeistus niin laittaakaa malli, malliversio ja vuosimalli tiedoksi.
Paljon tiedän keuloista mutta en niin paljon että tietäisin edes kaikki kaikista Californiamalleista. Mutta alkusarjan Cali3-malleista voin olla aika varma.....
Ai niin. Viimeksi kun yllätyin italialaisesta keulatekniikasta erityisesti oli se M1R-keulan kohdalla. Niitä ei, valitettavasti, Guzzin kohdalla juuri löydy.