Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Helmikuu 17, 2016, 20:59:04 ip
-
Luin tuolta asioita seuraavalta Kneeslider-sivustolta lisälaitekokonaisuudesta joka hoitaa kytkimen ja vaihteiston yhteistominnan vastaavasti kuin on nykyään autojen ns- robottilaatikot. Eli vakiovaihteistoa ja kytkintä ohjataan hydraulisesti ja sähköisesti. Arvelu oli että laite saattaa lisätä uusien motoristien määrää kun hämmentävä kytkimen ja vaihteiston yhteiskäyttäminen jää pois. Voi olla perää että automaattiautoon tottuneelle laite lyhentää hyppäystä moottoripyörän sarviin.
http://thekneeslider.com/shiftfx-est-brings-semi-and-fully-automatic-shifting-to-oem-motorcycles/
-
Vastaavia,, jokseenkin rouheampia laitteistoja on ollut jo hyvän aikaa. Englannissa toimii muutama yritys, jotka rakentavat moottoripyöriin asiakkaan toivomia helpottimia. Kyse siis lähinnä vammautuneista motoristeista.
Tuollaista modernimpaa olisi ihan hauska kokeilla. Jos loan käytös on säädettävä, voisi olla hyväkin peli omaan käyttöön.
-
Robottilaatikot autoissa eivät toimi kovin hyvin.
Hondan moottoripyörien kaksoiskytkinvaihteisto toimii varsin hyvin (kokeiltu on)(mutta Hondan variaattori autossa paremmin - kun se on portaaton).
-
Ainakin Skodan Dsg:t toimivat hyvin. Kun antaa robotin hoitaa vaihtamisen, itse keppiä repien veto on nykivää. Kokemusta on Octavian ja Superbin laatikoista ihan reilustikin.
-
Robottivaihteistossa ja DSG-tyyppisessä vaihteistossa on yksi ero (jos tarkkoja ollaan, niin ero ei ole vaihteistossa... ;D)
Robotissa on yksi ja DSG:ssä kaksi kytkintä. Siitä se ero tulee.
Kaksoiskytkinlaatikko on parasta mitä autoihin on tullut pitkään aikaan.
Nopeat vahdot molempiin suuntiin, ei voimahävikkiä ja alhainen polttoaineen kulutus.
Vielä parempi olisi variaattorivaihteisto ja sen suurta tulemista odottellessa!
En ota kantaa kestävyyteen tai muihin ongelmiin. Ne o sitten eri juttu.
-
Mutta se on silti robottilaatikko = automatisoitu, manuaalilaatikko.
En itsekään tiedä kestävyydestä, veljen Superbilla on nyt ajettu +420tkm ja laatikolle ei ole tehty yhtä öljynvaihtoa enempää. Edelliseen Octaviaan kerkesi tulla vasta 160tkm, joten siitä ei osaa sanoa mitään.
-
Mersun B:ssä (mulla 10 v. vanha) on variaattori. Vaivatonta kuin mopolla ajaisi. Jos haluaa leikkiä, löytyy 7 vaihdetta manuaalisesti (ohjelmoitu tietyt kohdat variaattorin kehällä). Sport ja Comfort löytyy automaatista. Toimii erityisen hyvin vakionopeusssäätimellä; aina sopivat kierrokset. Kulutus sama tai pienempi kuin manuaalilla.
Outo tunne kun kiihdyttää kaasu pohjassa, kone huutaa täysiä, kun sitten löysää kaasua, auto kiihtyy edelleen, mutta kierrokset laskee
-
Lopulta jää vain laatikko ennen uunia.
Kypsyysasteesta ei kai motoristeilla ole koskaan ollut kyse, saappat jalassa mieluiten?
Tulee varmaan M-pyöriin vempaimia, ihmettelen tuosta että miten pitkälle automatisointi pitää viedä että pääsee ajamisen nautinnosta?
-
Hieno homma kun kytkimestä pääsee eroon tarvittaessa. Narisevat ja napsuvat sormet ei kaipaa raskasta kytkintä. Juuri mietin että pitäisi käydä kokeilemassa jotain pyöriä . Hondalla ja oliko Apriallakin jokin malli ?? Onkos muita ??
Mr
-
<snip>
Tulee varmaan M-pyöriin vempaimia, ihmettelen tuosta että miten pitkälle automatisointi pitää viedä että pääsee ajamisen nautinnosta?
Jos vaihteiden vaihtaminen antaa ajamisen nautinnon, ei pidä hankkia automaattivaihteista.
Minulla oli Hondan automaatti lainassa viikon ja kyllä sillä ajeli yhtäläisesti kuin 'tavallisellakin' moottoripyörällä. Itse pyörästä NC750 en erityisemmin tykännyt, mutta automaatti oli OK.
-
Oli guzzillakin malli Convert, on kai niitä vieläkin liikenteessä, ainakin viime veteraanirallissa sellainen näkyi.
-
Markku EVP:n kanssa on ittellä hiukan samansuuntainen kanta, mutta minulle saattaisi riittää nappikytkin tavallisen kytkinvivun rinnalle. Se olisi tavallaan "liikennekytkin", jolla ei tarvitsisi pystyä liiraamaan tarkassa paikassa, mutta tien päällä voisi tavalliset ylös-alas-vaihdot tehdä kytkinnappia hipaisemalla. Siihen pitäisi pystyä rakentamaan jopa ylös-alas vaihdon niin, että vipukytkimellä mentäisiin ylös tai alaspäin ja kytkin ottaisi kiinni keskellä. Kaasukapulan kanssa saisi silti herkutella niinkuin ennenkin. Sellaisen systeemin laillisuus olisi tietysti kokonaan oma lukunsa.
-
Oli guzzillakin malli Convert, on kai niitä vieläkin liikenteessä, ainakin viime veteraanirallissa sellainen näkyi.
Tähän pitänee ottaa kantaa koska luulen Convertista jotain tietäväni.
Suomen ensimmäisen Convertin aikoinaan romusta rakensin/entisöin Moto Italian suosiollisella avustuksella.
Matti varmaankin muistaa tämän pyörän koska sitä ja sen syntyhistoriaa aikoinaan Veteraanirallissa estely yrityksistäni huolimatta esitteli...
No, pyörän rekisteriin saamiseen liittyvät "rikokset" lienevät jo vanhentuneet.
Convert ei ollut tiukasti ajatellen automaatti. Kampiakselilta taaksepäin tuli ensin perinteinen momentinmuunnin, sen jälkeen monilevyinen kytkin ja sitten kaksiportainen mekaaninen alennusvaihteisto.
Huomioitavaa on, että pyörässä ei ollut lainkaan ns. vapaavaihdetta vaan jos kytkintä ei painanut pyörä pyrki liikkeelle heti käynnistyksessä.
Tämä oli käytön, varsinkin lämmityskäytön kannalta hieman hankalaa.
Pysäköintiä varten pyörässä oli sivutukeen liitetty mekaaninen jarru takapyörässä.
Alennusvaihteisto oli, jopa sivuvaunukäytössä (sellainenkin mulla siinä välillä oli) Suomen tasaisilla teillä tarpeeton. Pyörä lähti ihan hyvin liikkeelle kakkosvaihteella. Ja jatkoi siitä huippuihin joka oli noin 150km tunnissa.
Vaivaton se oli ajaa mutta hieman häiritsi momentinmuuntimen jatkuva luisto. Aina oli tunne että "kytkin" luistaa. Moottorin kierrokset eivät koskaan oikein vastanneet ajonopeutta. Eikä se mikään raketti kiihtymään muutenkaan ollut...
Nykytekniikalla, lukittuvalla ja hyötysuhteeltaan paremmalla turbiinilla saataisiin varmasti paremmin toimiva systeemi. Ja vapaavaihteella.
Tietämäni mukaan Convert suunniteltiin aikoinaan Los Angelesin poliisille. Helppo ajaa hiljaankin saattueessa.
Terv, Jussi
-
Onko uusien Guzzien vaihteistot menneet jotenkin vaikeammiksi käyttää?
Meneehän nuo vanhemmat ainakin ylöspäin ilman kytkimen käyttöä ihan kivasti.
Pikkulohkon laatikkoa voi vaihtaa alaspäinkin ilman kytkintä, varsinkin soralla.
Vaatii toki hieman harjoittelua ensin.
Yksi yksinkertainen, vaihtamista ja ajamistakin mukavoittava laite olisi vapaakytkin.
Liikkeellelähdön jälkeen ei kytkimeen tarvitse koskea. Vaihdevivun käyttö riittää.
Saabista sellainen menneinä aikoina löytyi. Minulla sellainen on ja voin suositella ;D
-
Tämmöinen se Convert oli.
Pahoittelen kuvassa olevaa heijastusta. Seinällä olevan kuvan päällä oleva lasi heijastelee kännyn kameran salamavalossa.
Jussi
-
Onko uusien Guzzien vaihteistot menneet jotenkin vaikeammiksi käyttää?
Meneehän nuo vanhemmat ainakin ylöspäin ilman kytkimen käyttöä ihan kivasti.
Pikkulohkon laatikkoa voi vaihtaa alaspäinkin ilman kytkintä, varsinkin soralla.
Vaatii toki hieman harjoittelua ensin.
Yksi yksinkertainen, vaihtamista ja ajamistakin mukavoittava laite olisi vapaakytkin.
Liikkeellelähdön jälkeen ei kytkimeen tarvitse koskea. Vaihdevivun käyttö riittää.
Saabista sellainen menneinä aikoina löytyi. Minulla sellainen on ja voin suositella ;D
Parhaiten Calissa menee vaihteet tupaan shifterin kanssa. Voi vaihtaa kaasua löysäämättä isompaa. Ilman shifteriä laatikon pohjalle alkaisi varmaan kerääntyä irtohampaita..
-
Joskus tulee intoiltua.
Olisinkin kirjoittanut kokolailla samanlailla kuvauksen Convertin toiminnasta.
Melkein joka pyörävalmistajalla on jossain välissä ollut kokeilu tai jopa tuotantosarja automaattivaihteisia tai semi-automaatteja. Mäntsälästä Onkimaalta löytyy keräilijä jolla näitä eri merkkisiä automaatteja on rivi tallissaan.
Pikkulohkon vaihteistosta kokemusta V65 TT ja V75 NTX joissa vuosikaudet, jopa talviaikana, sotkin vaihteita isommalle ja pienemmälle niin soramontulla kuin jääradallakin eikä vaihteisto siitä nokkiinsa ottanut. Vaihteet menivät jopa nasakammin päälle kun vaihtoi ilman kytkintä. Jossain hankalassa puron ylityksessä tms. paikassa ei edes aina kykene käyttämään kytkintä kun pitää ohjata vimmatusti mutta vaihtaa pitäisi. Toki kaasunkäyttöä piti hallita vastaavasti että ajonopeus vastasi kulloistakin kierroslukua ja päinvastoin. Osan kytkimen tehtävästä hoitaa se että takarengas luistaa alustaansa nähden. Siis maastossa.
Itsellä kokemusta vapaakytkimestä Wartburgista ja Saab 99:stä. Ja ennen kuin joku älähtää että ei niissä ole niin 1700 cc ja 1850 cc Triumph-moottorisissa oli sellainen kikkare Borg Warner-vaihteistossa 60 - 70-luvun vaihteessa. Jatkossa vapaakytkin jäi pois 1850-mallista ja myöhemmin koneen kokokin kasvoi. Siis käyttökelpoinen muissakin kuin kaksitahtisissa malleissa. Kaksitahtariautossa vapaakytkin oli melkein välttämätön mukavuuden kannalta koska moottorijarrutuksessa kaksitahti rynkyttää. Bensaakin laite säästää. Saab 99:n sarjavalmistus alkoi -68.
V10 Centaurossa jossa ihan tavallinen 5-vaihteinen vinohampainen loora vetelen kovassa kiihdytyksessä vaihteet "kuiviltaan" päälle. Vain pieni kaasuranteen nykäys riittää vaihteen vaihtumiseen. Pienempään suuntaan pitää kytkimellä loiventaa mutta silloinkin riittää että kytkintä luistattaa eikä purista vetoa täysin poikki. Tavallaan siis käsihallintainen "luistokytkin".
-
Kaksitahtisessa oli käytännössä välttämätön tuo vapaakytkin. Moottorijarrutuksessa ei kaksitahtinen saanut voitelua, olisi leikannut kiinni.
-
2T-moottoripyörässä tulikin varsin tutuksi tuo kaasun hellittäminen alamäessä. Kone kilahti kiinni melkein heti. Aloittelijan moka.
-
Kaksitahtisessa oli käytännössä välttämätön tuo vapaakytkin. Moottorijarrutuksessa ei kaksitahtinen saanut voitelua, olisi leikannut kiinni.
Sen takia kelkkamiehet vetää jääpätkät pumppaamalla...
-
Tässä sama automaattivaihteistojuttu suomeksi: http://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/uutiset/3425/ShiftFX-EST-tuo-automaattivaihteiston-sinunkin-moottoripy%C3%B6r%C3%A4%C3%A4si.htm?ref=newest
-
Jotenkin mielestäni kehitys on pysähtynyt toisenkin kahvan osalta. Etujarrun ja kaasun yhtäaikainen käyttö tuntuu antiikkiselta. Vai jarrutteleeko joku auton eturenkaita erikseen ?? On ajohallintajärjestelmiä , abseja etc. mutta esim. yhden polkimen jarrutekniikkaa ei ole onnistuttu rakentamaan. Tuskin olisi mahdotonta rakentaa olosuhteet huomionottavaa jarrujärjestelmää joka huomioisi molemmat renkaiden tarvittavan jarrutehon.
Saattaisi olla keskimäärin turvallisempi...
Mr
-
VoiiEii, mä olen purkanut jo Integraalinkin pois.
Ei kun kehitys ei ole pysähdyksissä, juttuhan menee tulevaisuudessa näin.
Moottoripyöriin tulee samanlainen "moottoripyöräpilotti" kuin autoissa on jo koeajossa.
Kuski voi matkalla ottaa tirsat, syödä eväitä tms. Tai jäädä kotiin ja laittaa
moottoripyörän käymään lomamatkalla Välimeren rannalla.
-
Rakentelijat tekevät mitä osaavat. Kaverin ns. chopperissa on yhdistetty etujarru-kaasukahva ja toisella puolella kierrettävä kytkinkahva. Molemmat ohjaustangon päät näyttävät aivan toistensa peilikuvilta. Vasemmalla itseen päin kierrettäessä kytkin irrottaa ja poispäinkierrettäessä tarttuu. Oikealla itseen päin kierrettäessä lisääntyy kierrokset ja poispäin kiertäessä jarruttaa etujarru. Kuulemma parissa päivässä toiminnot menivät selkäytimeen joten ajo käy varsin miellyttävästi. Mutta ei luvannut koeajoa.
Yhtään johdinta tai vaijeria ei ole näkyvissä. Pyörä oli Smoton osastolla näytillä mp-näyttelyssä. Se punaisen "ferreksin" värinen.
-
Ennen vanhaan oli toisin. Nykyisten tuttujen vipujen lisäksi kuskin edessä, joskus ohjaustangossa
toisinaan muualla oli mm. kaasuvipu, ilmaläpän vipu, sytytyksen säätövipu, öljypumppu yms.
Ja noita piti kokoajan säätää ajaessa.
Lisäksi vaihteetkin piti vaihtaa kepillä ja vaihteisto ei ollut edes sekventiaali laatikko, saatikka
automaattii, vaan ns. siirtopyörävaihteisto. Siis jos oli vaihteisto.
Kehitystä on tapahtunut, ehkä se on ollut hyväksi. Voisiko olla niin, ettei nykyisistä moottoripyörän
hallintalaitteista ole montaakaan jäljellä parikymmenen vuoden kuluttua?
-
Itse olen leikitellyt ajatuksella rakentaa pikkulohkoon automaattikytkin. Samalla tavalla toimiva, kuin Rekluse. Eli tarvittaessa käsikäyttöinen, mutta keskipakokytkin. Tästä olen jo piirrellyt muutamia 3d-skissejä. Voisi olla hauska laitos kun lisäisi vielä voimaa koneeseen.
-
Jotenkin mielestäni kehitys on pysähtynyt toisenkin kahvan osalta. Etujarrun ja kaasun yhtäaikainen käyttö tuntuu antiikkiselta. Vai jarrutteleeko joku auton eturenkaita erikseen ?? On ajohallintajärjestelmiä , abseja etc. mutta esim. yhden polkimen jarrutekniikkaa ei ole onnistuttu rakentamaan. Tuskin olisi mahdotonta rakentaa olosuhteet huomionottavaa jarrujärjestelmää joka huomioisi molemmat renkaiden tarvittavan jarrutehon.
Saattaisi olla keskimäärin turvallisempi...
Mr
Ei kai kukaan kaasuttele ja jarruttele samaan aikaan muutenkaan. Aika lailla vuoronperään minä niitä käyttelen.
-
Olin paikalla aikoinaan kun Jullu oli hienolla Convertilla veteraanirallissa ja kuulin kyllä ne senhetkiset "intoilutkin".. ;D
Vuosikymmeniä myöhemmin soittelin Jullulle kun oli hyvä Convert myynnissä (innostuin että olisi hieno tai ainakin erikoinen tuollainen Convert harraste / matkapyöränä..)
Kun kuulin tarkemmin sen toiminnasta ja varsinkin polttoaineen kulutuksesta niin hylkäsin ajatuksen!
Ehkä siinä vaiheessa kun on jokin syy ettei pysty ajamaan perinteistä nautittavaa pyörää..
niin voisi laittaa harkintaan automaatin (ja tarvittaessa kolmannen pyörän siihen).
"Linelock" tai miten se meni jenkkiautopuolella..
Tämä hupsu se on ainakin leikitellyt pitämällä pyörää etujarrulla paikoillaan ja samaan aikaan vaihdepäällä kääntänyt kaasua!
Tälläistä kumipoltto showta teki useampikin eräissä häissä Italiassa aikoinaan.. Matti muistanee.. ;D
-
Kukin tyylillään. Minulla on tupissa lipare ja matka-ajossa ei tulisi mielenkään hakkauttaa vaihdelaatikkoa pienen nopeudenmuutoksen takia. Pikkuisen ranteen käännöllä vetoa pois ja jarrua. Ei ole meno niin nykivää.
-
Ei sinänsä mitään nyky automaattilaatikkoja vastaan, ainakin autoissa on oikeinkin sulavia käytökseltään.
Vain kokeillut tosin, ei omaan käyttöön varaa moiseen.
Pyörissä ei mitään kokemusta sovelluksista.
Ja sepä se, kun kalusto tienpäällä on aina ollut vähintään 10 vuotiasta, niin hieman skeptinen miten sen ikäisissä toimii aikansa innovaatiot, varsinkin euroissa jos ongelmia.
Ruisku ja kätjettömyys on tietysti osoittautuneet hyvin luotattaviksi.
Jäi aikanaan syvä dissaus automatiikkalaatikkoon muuten luotettavan Volvon 145 mallin kanssa, mutta onhan tässä varmaan menty teknisesti eteenkinpäin.
-
Joo nuo nykylaatikot on suurimmilta osin automatisoituja kovia laatikoita. Perinteisiä momentinmuunninvatkaimia ei juuri enää ole. Ei voi puhua samana päivänä noiden ominaisuuksista.
-
Ei ole monentinmuunninvatkaimen voittanutta jos ei sen ja hydrauliikan
vaatimasta tehosta tarvitse välittää.
-
On niissäkin epäonnistuneita. Appiukolla on Hondan CRV perinteisellä automaatilla. Aivan kamala, rivakassa kiihdytyksessä venyttää vaihtoa turhan päiten ja hukkaa vähäisen tehonsa öljyn vispaamiseen. Ei taida lukkiutua missään vaiheessa. Ollut uudesta asti tuollainen, eli sen kai kuuluukin olla.
Mielestäni myös oikean automaatin mukavuutta on vaikea peitota. Ottaisin mielelläni itselleni momentimuunninautomaatin sopivan isolla bensakoneella.
-
Olin paikalla aikoinaan kun Jullu oli hienolla Convertilla veteraanirallissa ja kuulin kyllä ne senhetkiset "intoilutkin".. ;D
Vuosikymmeniä myöhemmin soittelin Jullulle kun oli hyvä Convert myynnissä (innostuin että olisi hieno tai ainakin erikoinen tuollainen Convert harraste / matkapyöränä..)
Kun kuulin tarkemmin sen toiminnasta ja varsinkin polttoaineen kulutuksesta niin hylkäsin ajatuksen!
No mutta! Hyvä kaima. Ei me nyt niin vanhoja olla! En minä ainakaan.
Saattaa siitä reilut kymmenen vuotta olla kun myytävästä Convertista kyselit mutta ei sentään vuosikymmeniä!
Polttoaineen kulutus kyllä oli Convertissa isohko. Soolona reilut 7 litraa ja vaunun kanssa reilut 8.
Et sitten talviralliin lähtenyt vaikka hyvän tarjouksen sulle teinkin...
Terv,
Jussi
-
En sitten näitä lainauksia(kaan) osaa...
Ensimmäiset rivit olivat toveri Klassikon ja loput minun.
Jussi
-
Joo nuo nykylaatikot on suurimmilta osin automatisoituja kovia laatikoita. Perinteisiä momentinmuunninvatkaimia ei juuri enää ole. Ei voi puhua samana päivänä noiden ominaisuuksista.
Opel Mokka ui vastavirtaan. Siinä on 1,4 koneen jatkona perinteinen momentinmuuntimella varustettu automaattiaski.
CO2-kiima on aiheuttanut sen, että "DSG" laatikot on yleistyneet todella nopeasti.
-
Ihme juttu sinänsä, kun Mokka perustuu Corsan rakenteeseen ja siinä on robottiloota.
-
Ymmärrän kyllä moottoripyöräänkin automaattivaihteen. Ainakin siitä näkökulmasta että monella aloittavalla moottoripyöräilijällä on aivan hukassa kytkimen ja vaihteiden käyttö. Lähdöt ovat mitä ovat ja jalat maassa mennään ensimmäiset kymmenet metrit kierrokset ylhäällä ja pysähtyessä jarrutetaan pyörä sammuksiin tai nypätään vain tyhjäkäynnillä kytkin ylös että pyörä sammuu. Kamalaa katsella.
Noihin asioihin käy sekä oppiminen että automaatti. Alkaa ajo sujua.
-
Mielestäni ohjelmoitava, robottilaatikko voisi toimia hienosti radallakin. Voisi säätää optimaalisen vaihteen vaihdon ratakohtaisesti tai vaikka vain parametreillä annettaisiin laatikon hoitaa. Esim kallistus, nopeus ja kierrostieto yhdistettynä sutimisenestoon. Kuski saisi keskittyä ajolinjoihin ja muuhun. Siinä mielessä sähköpyörän kehittyminen tulee olemaan tärkeä juttu ratapuolella, turhaan vaihteiden roplaamiseen käytetään turhaan aikaa ja vaivaa per ratakierros.
-
Näyttää siltä ettei ainakaan kilvanajossa vielä päästä vaihteistosta eroon.
Sähköformuloissakin on vaihteisto (5-v. Hewland?)
Katsoin sattumalta kesällä jonkun kisan, oli vielä tylsempää kuin F1.
-
Noissa sähkökilpapyörissä ei ole vaihteistoa. Niissä on oikean käden kahva kirjaimellisesti nopeuspotentiometri.
-
.
On niissäkin epäonnistuneita. Appiukolla on Hondan CRV perinteisellä automaatilla. Aivan kamala, rivakassa kiihdytyksessä venyttää vaihtoa turhan päiten ja hukkaa vähäisen tehonsa öljyn vispaamiseen. Ei taida lukkiutua missään vaiheessa. Ollut uudesta asti tuollainen, eli sen kai kuuluukin olla. Mielestäni myös oikean automaatin mukavuutta on vaikea peitota. Ottaisin mielelläni itselleni momentimuunninautomaatin sopivan isolla bensakoneella.
(-97 mersussani oli samantapaista venyttämistä mutta kun käytin ohjelmoijalla niin vaihtaa nopeasti ja on kuin olisi täysin eri laatikko! En edes tiedä onko se muutoin toiminnaltaan ns. perinteinen vai mikä lie.. pääasia että toimii halutulla tavalla )
Automaattivaihteisto on mukava varsinkin jos joutuu ajamaan kaupungissa, saati ruuhkassa.
Ja kuten Matti kirjoitti niin se voisi motukoissa laskea kynnystä aloittaa harrastus.
Automaatti käy jopa urheiluautoon kun siinä on myös manuaalikäyttömahdollisuus urheilulliseen ajoon.
Automaatti on ehdoton kun vaaditaan tasaista menoa.. kun ei saa läikyttää..
.. No mutta! Hyvä kaima. Ei me nyt niin vanhoja olla! En minä ainakaan.
Saattaa siitä reilut kymmenen vuotta olla kun myytävästä Convertista kyselit mutta ei sentään vuosikymmeniä!
Polttoaineen kulutus kyllä oli Convertissa isohko. Soolona reilut 7 litraa ja vaunun kanssa reilut 8.
Et sitten talviralliin lähtenyt vaikka hyvän tarjouksen sulle teinkin... Terv,Jussi
:) Taisin ilmaista huonosti itseäni; Tarkoitin että siitä kun olit siellä Veteraanirallissa Converilla oli väliä vuosikymmeniä kun sitten ostoaikeissa kyselin Convert kokemuksistasi.
Ei me vanhoja olla.. kokeneita vaan.. ja lisää tulee.. Varsinkin sinulle kun talvipyöräilyn todenteolla taasen aloitit!
Talvirallitarjous oli kyllä ainutlaatuinen ja mahtava!
(jottei nyt ihan sisäpiirin jutteluksi mene niin Jullu ei itse päässyt talviralliin mutta tarjosi taloansa ja pyöräänsä käyttööni! ;D)
Kun oli niin reilu matka yhden päivän takia ja kun lupasi loskakelejä rallipaikkakunnalle niin päätin jäädä kotiin tekemään lumitöitä.. ja niitähän sitten riittikin!
-
automaattilodju moottoripyörään...no jaa, moottorijarrutus on itselleni muodostunut tavaksi ja tuo vekslaaminen keskeinen osa ajamisnautintoa. Automaattilaatikko tosin olisi ollut tarpeen kun vielä oli kaksi pyörää ja niissä vaihdepolkimet eri puolilla ja siten myös jarrupoljin. Ja kun toisella meni isommat vaihteet ylöspäin ja toisella päinvastoin. Aluksi oli vaikeaa. Jarruttaessa pistikin isompaa pykälää pesään. Niinpä päädyin naamalleni keskellä Turkua. Onneksi ei kukaan tuttu nähnyt ;D Ei mennyt järjestelmät tasapuolisesti selkärankaan kun olin tuore sekakäyttäjä. Nykyään näkee niin kookkaita pleksejä ettei vahingossakaan voi altistua viimalle, on poppikoneet ja bluutuutit (miksi pitää olla tavoitettavissa kun ajaa??), kahvalämppärit ja vaikka minkälaisia vekottimia. Vohvelirautaa tai hygieniatrimmeriä en tosin vielä ole vakiovarusteena nähnyt. Sähköstarttia arvostan (mikäli sähköä on) kas kun on sen verran monta kertaa jäänyt se yläkuolokohta löytymättä ja varvastossun pohjat eivät ole takapotkua kovinkaan vaimentaneet. Pitäisi olla kuitenkin ainakin kaksi pyörää; toinen kun haluaa vaivatonta meno aja toinen, kun haluaa vaivaista. Gps on tietysti hyvä, mutta mieluummin niin, että jos paperikartalta eksyy, niin voipi sijaintinsa tarkastaa. Veneilyssä tuo teknologia saattaa olla jopa vaaratekijä kun ei malteta seurata paperista merikorttia vaan luotetaan sokeasti elektroniikkaan. No, en ole aivan "kartalla" siitä missä nykyään mennään venemaailmassa. Itsellä aikanaan oli vanhassa läppärissä jostain imuroitu garminin ohjelma jonka avulla olisi voinut purjehtia vaikka Intian valtamerelle, mutta kun läppäri kaatui viiden minuutin välein ja kymmenen minuuttia kesti avata kone uudelleen. Jäi intian valtameri näkemättä, mutta Raumalla kävin. Paperikortti riitti sinne asti. Eipä tuosta paljon kostunut. Paitsi kurkku.
Tulipa taas eksyttyä.....aiheesta.
-
Taloudessa on GPS. Vähällä käytöllä. Kartalla pärjää paremmin ja nopeammin perille pääsyyn. Ja osaa toisella kertaa jo ilman karttaa. GPS:sää seuraamalla ei maamerkit jää mieleen ja toisellakin kerralla tarvitaan apua suunnistamiseen samaan kohteeseen. Aihe josta vaikka lyön vetoa.
On nyt sen verran eri suunnistinten ja niiden käyttäjien tempauksia tullut seurattua. Lyhin reitti ei ole nopein ja päivastoin. Kaverikaan ei uskonut, kun haki minut asunnoltani, osoittamaani reittiä moottoritielle kun GPS osoitti viiden kilometrin ketunlenkin olevan ainoan reitin moottoritielle. Oli kiva osoittaa että tuossa me oltiin 10 minuuttia sitten. Eipä silti, aina GPS-opastuksella on perille päästy mutta monasti on tehty kummallisia lenkkejä vaikka lähteissä on viilattu asetukset niin että pitäisi osata haluttua reittiä.
Laite on ollut enimmäkseen takalaukun pohjalla. Arvioltakin on mukava ajella jos ei ole kiire. Kartalta on liki mahdoton eksyä ainakaan pitkäksi aikaa jos ei sitten aja kartan reunalta ulos. Mutta silloin on kartan valinnassa ollut puutteita. Jos ei pysty itseään kartalle hahmottamaan pitää palata paikalle jossa viimeksi oli kartalla tai jatkaa matkaa ja saapua johonkin kartalta tunnistettavaan paikkaan. Kuten Kouvola.
Harrastelentäjät välillä eksyivät ennenvanhaan mutta kun löytyi rautatie jota seurata niin tulee asema vastaan ja pienellä koukkaukselle voi käydä lukemassa kylän nimen aseman seinästä. Ja taas tiedettiin missä mennään.
Sama juttu tiellä. Risteyksessä on viitta tai viittoja joihin kohteisiin tiet johtavat. Kylteissä tien laidoissa on myös tien numerot ja kartanluvun kannalta pitää tietää minkä numeroisella tiellä on liikkeellä. Tosin pienimpiä teitä ei ole numeroitu tien varsiin. Mutta ne ovat yleensä lyhyitä ja johtavat ainakin toisessa päässään isommalle tielle jossa kylttejä taas on. Pikkukylätkin nykyään mainostavat nimellään ja laittavat "portteja" tienvieriin niin silloin ainakin pitäisi tietää missä on.
Ajaminen ilman suunnitelmaa on mielenkiintoista. Ottaa vaikka päivän, pari aikaa ja lähtee sillä asenteella että kääntyy minne sattuu niin pääsee (joutuu) yleensä sellaisiin paikkoihin joissa ei ole ennen käynyt. Itse olen Pirkanmaaltakin ja sen lähistöltä löytänyt "uusia" paikkoja. Tampereelta 40 km sivuun niin käymättömiä kohteita alkaa löytyä. Useimmiten soratien varresta mutta mukavia asfalttireittejäkin on löytynyt.
-
Tämä androidin mukana tullut gps on kyllä hyvä. Kyseessä on siis Googlen Maps. Hakee vaihtoehtoisia reittejä automaattisesti. On myös helppokäyttöinen. En ole koskaan oppinut anopin Tomtomin logiikkaa.
-
TomTom on yksinkertainen käyttää - sopii minulle (kaverilla on Garmin, ei sovi minulle).
-
Olisikohan mahdollista saada moottoripyörään Fullerin 13 -vaihteinen, synkronoimaton laatikko... siinä erottuisi jyvät akanoista ;) Itse aloitin ammattikuljettajana -80 ja mulle annettiin Jyry Sisu varustettuna kyseisellä vaihteistolla. Voi hyvänen aika sitä rutinaa ja pauketta kun ei meinannut mennä vaihteet sisään eikä ulos... mutta kun opin välikaasut ym. kikat niin parempaa laatikkoa saa hakea! Volvo -ja Scaniamiehet lyttäsivät Fullerin koska eivät ikinä oppineet käyttämään sitä...
Nykyisessä työautossa ZF:n 16 -vaihteinen laatikko, huonompaa ei heti tule mieleen...
Moottoripyörään en ikinä ottaisi automaattivaihteistoa, jotain rajaa sentään!
-
Nokian Here ilmainen ja hyvä windows-puhelimiin.
Nykyhölkkääjillä enemmän prosessoritehoa ranteessa kuin jossain avaruusaluksissa aikanaan.
-
Eikös se Tom Tom ollut jokin euroviisukappale vuosien takaa... tyttö Espoosta lauloi... :P
-
Mulla on Here paikannusohjelma Maemo Harmattan käyttöjärjestelmäisessä valokuvauskamerassa jolla voi myös soittaa. Silläkin perille päästy mutta kannattaa kykeä vasta silloin päälle kun jo osoitteen sisältävässä kaupunginosassa. Näyttää myös metsäpolut ym. pyörä- ja kulkuväylät. Jopa kauppakeskuksien käytävät.
-
Kännykän akussa ei näytä riittävän sähköä kovin pitkään reissuun navigaattorina.
Muuten toimii kyllä hyvin autokäytössä - mp-käytössä vedenkesto myös ongelma... no, kaikenlaisia koteloita saa kyllä.
Moottoripyöränavigaattori on käytössä yksinkertaisin, ei tarvitse ylimääräisiä virityksiä - ja TomTom Riderin akulla ajelee päivän, en ole sitä edes pyörän sähköihin kytkenyt.
-
Onhan Guzzeissa akut, eli virtaa on aina matkassa.
Useissa virran ulostulokin valmiina.
-
Minä siirsin tupsyn satulan alapuolelta stongaan. Kätevästi käsillä ja homma meni ns. heittämällä. Taitavat kädet... :P
-
Mulla ei ole koskaan ollut navia reissussa tankoon tai kojelautaan kiinnitettynä. Katson siitä lähtiessä suuntimat, osun jonnekin ja katson sitten uudestaan. Eli ihan kirjaimellisesti en ole navin perässä ajellut. Olen myös ladannut tuohon valmiiksi ennen Saksan reissua kartat kaupungista ja käyttänyt sitä offlinenä jalkapatikassa paikan päällä. Mainio peli.
-
Itseä viihdyttänyt autossa kolmella yhtä aikaa päällä olevalla suunnistuskoneella. Melkomoisen messun saavat aikaan vaikka perusasetukset olisivat suurinpiirtein samat: alkavat riitelemään yllättävänkin usein ja varsinkin lähellä kohdetta. Kirkonkylien välit menevät hiljaisuudessa ja niin pitääkin kun reitti on selvä mutta kylälle tullessa reittejä on moninaisia ja jokaisella omansa. Mitäpä luulette palveluntarjoajien sijaintitetojen vaikuttavan laitteen valitsemaan reittiiin?
-
Jokin algoritmi niissä navigaattoreissa laskee reitit - kartat on varmaan aikalailla samat, mutta algoritmit erilaiset.
Esim. viime kesänä laitoin TomTomiin Värtanin satamassa kohteeksi Göteborgin sataman ja sinnehän se olisi minut vienyt. Kaveri oli kotona tietokoneella suunnitellut reitin ja Garminiinsa syöttänyt - ja sehän ajatti Tukholman keskustan kautta (no, minä perässä). Jönköpingin seuduilla oli Garminissa jonkinlainen reittipiste ja sehän ajatti niin kummallisia pikkuteitä, että en vieläkään tiedä, missä käytiin.
Tässä on myös filosofioiden ero. Minä (yleensä) tiedän, mihin olen menossa ja asetan sen kohteeksi - ja jos navigaattori ohjaan paikkoihin, joihin en halua, en mene.
Kaveri taas suunnittelee reitit etukäteen ja seuraa niitä lähes orjallisesti ja havaittu on ennenkin, että Garmin tykkää kaupunkien keskustoista, TomTom ei.