Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Tammikuu 26, 2016, 11:54:14 ap
-
On tullut nopeamminkin mutta tällä kertaa näin. Perjantainakin tehty tilaus on ollut seuraavana tiistaina kourassa.
Nyt odottelen koska ovikello soi. Ainakin aiemmat tilaukset ovat tulleet kotiovelle. Aina tiistaina.
Liitteenä UPS:n selvitys tavaran kulusta.
-
Tilasni eilen Stein Dinseltä varaosia, katsotaan nyt kauanko kestää ?
-
Olisi aika mukavan rivakkaa jos vielä tällä viikolla saisit osat. Varmaan riippuu tuosta loppuosiosta melko paljon että kuinka kaukana kuljetusfirman terminaali on.
Edellisillä kerroilla, tiistaisin, paketti on tuotu ovelle noin viiden aikaan iltapäivällä. Ilmeisesti se on ajankohtana tehokas jakelun suhteen kun tiedetään ihmisten työajat. Tilauksen saapumishetkeen ei voi itse vaikuttaa eikä sitä mainita listauksessa kuin vuorokauden tarkkuudella.
Olen joutilas odottelemaan pakettia kun sattuu olemaan tauti päällä. Niisk, kröh.
Monet tilaavat lähetyksensä myös työpaikalleen. Havainto on siitä että firman nimi pitää mainita eikä pelkkää osoitetta. Tietenkin vastaanottajan nimi pitää olla näkyvissä että lähetys ei sekaannu itse yrityksen varastoon säilytettäväksi. Uskoisin että yritysjakelulle on eri aikataulu kuin yksityisosoitteisiin.
-
Tilasin viikko sitten Englannista lisäravinteita. Tracking oli annettu jonkun Bring-palvelun huomaan. Sieltä tuli ensimmäinen sähköposti eilen, jossa oli brittiläinen lähetystunnus. Samaan vietiin oli lisätty Suomen postin JJFI-alkuinen numero, jolla seurantaa voi jatkaa kotomaassa! Aika hyvä, olisi vaan saanut seurantakoodin jo viime viikolla, niin olisi ollut parempi.
-
Eilen lähti tulemaan isohko, mutta kevyt paketti Munchenin läheltä, ja yöllä lähtenyt jo Unnasta
tännepäin. Mihinköhän kyytiin sen tuolla laittoivat kun alun perin toimittajaksi sanottu UPS vaihtui
näköjään DPD:ksi?
Valittelin toimittajalle kallista rahdin hintaa. Toimittaja oli siitä kyllä pahoillaan mutta oli kuulemma
jo halvin vaihtoehto. Olisipa paketti mennyt Unnassa lentokoneeseen.
-
Odottelen edelleen mutta en ole vielä huolissani. Ovikello on soinut pari kertaa ja ekalla kertaa oli naapuri joka toi vanhoja lakanoita, pestynä, sitä varten että saan niistä pyyheräsyjä pajalle. Toisella kertaa ovella oli haastemies. Kerkesin säikähtää mutta hän kyttäsikin toista asiakasta samasta talosta. Piti vain taukoa luonani ja siis pääsi siten sisälle taloon. On myös motoristi.
Hieman hitaasti etenee kuumeisen ja kröhäisen päivä. Moottoripyörä- ja muita videoita katsellessa saa jotenkin ajan kulumaan.
-
Paketti tuli ovelle UPSin juoksupojan toimesta klo 16.22 eli ihan äsken. Paketti oli siisti, kuiva eikä kolissut.
Kysyin vielä että miten toimivat jos vastaanottajaa ei tavoiteta. Yrittävät kuulemma pari kertaa uudestaan seuraavina päivinä ja sitten laitetaan sähköpostia että mistä paketti on noudettavissa. Jokin lähetystunnus pitää tietää että uskovat.
Nyt vain lähetyslistan vertaaminen tilaukseen ja toimitettuun tavaraan. Jos tarvitsee niin pitää ottaa yhteyttä Stein-Dinseen.
-
Tilasin viikko sitten Englannista lisäravinteita. Tracking oli annettu jonkun Bring-palvelun huomaan. Sieltä tuli ensimmäinen sähköposti eilen, jossa oli brittiläinen lähetystunnus. Samaan vietiin oli lisätty Suomen postin JJFI-alkuinen numero, jolla seurantaa voi jatkaa kotomaassa! Aika hyvä, olisi vaan saanut seurantakoodin jo viime viikolla, niin olisi ollut parempi.
Yllättäen tämäkin olisi lähipostissa. Vaikka seurannan mukaan harhaillut Suomessa kirjausvirheen mukaan, "Ei vaadi toimenpiteitä vastaanottajalta."
-
Viivakoodiin luotetaan enemmän kuin omiin silmiin. Koodissa virhe niin kappale voi jäädä kiertoradalle.
Tästä pääsenkin aasinsillalla siihen että nykyään ihmiset eivät tiedä missä mikäkin paikkakunta sijaitsee. Koulussa ei kai opeteta ja muuten mennään ajo-opastimen avulla perille katselematta reittiä sen kummemmin.
Vieläkin pärjään paremmin kuin GPS useimmissa tapauksissa kun pitäisi löytää jokin osoite tai reitti vieraasta kaupungista. Nyt joku sanoo että juujuu, mutta joudut pyörimään etsiessässi. Voi olla että pyörin mutta GPS:n kanssa sitä vasta pyöritty onkin. Sitä paitsi pieni pyörimien tekee paikat tutuiksi eikä tarvitse toista kertaa käyttää karttaa tai avustinta. Useasti voi myös kysyä paikkakuntalaiselta tietä.
-
Menee joskus oikea osoite ja muut saman kuuloiset ja näköiset paikannimet kiireessä
rahdinkäsittelijöiltä sekaisin. Hyvällä vainulla ja arvauksella kadonnut kampe
on usein löytynyt, suunnilleen saman nimisestä kaupungista toiselta puolelta Suomea kuin
on oikea katuosoite mihin sen olisi pitänyt tulla.
Minulle tulossa oleva, Munchenin läheltä maanantaina lähtenyt paketti on seurannan mukaanTurussa.
Voi olla jo huomenna tontilla.
-
Tuossa omassa tilauksessa meni lopulta niin, että meni "emokuntaan" ja palautui sieltä tähän omaan asiamiespostiin. Päivän ylimääräinen lenkki.
-
Löytyykö tuo tilauksen seurantakoodi tilausvahvistuksesta, vai mistä ?
-
Kyllä näkyy. Stein Dinse vielä ilmoittaa viestissä, minkä firman kyytiin paketin antoi.
-
Laitoin vain tuon toteutuneen kuljetusaikataulun kuvakaappauksena tuonne ekaan viestiin.
Jos olisin laittanut koko selvityksen niin se olisi sisältänyt henkilökohtaista tietoa sekä koodin millä voi seurata lähetystä ja millä sen voisi lunastaa jos sitä ei saataisikaan toimtettua ilmoitettuun osoitteeseen. Siksi en laittanut kaikkea näkyviin.
-
UPS->DPD->PostNord :o Noin se rahdin kuljettaja on vaihtunut :o
Nyt pakettini on siis PostNordilla tulossa Turusta Kouvolaan.
Saapa nähdä ehtiikö nyt enää tällä viikolla :o
-
Äkkiä katsoen rahtifirmoilla olisi hommassa virtaviivaistamista.
Eiköhän niillekin lähetyksen kierrättäminen tai terminaalissa seisottaminen aiheuta kustannuksia.
Suora ja nopein reitti lienee edullisin.
Sitten kun käy terminaalissa, viimeksi DHL:n, "paskaduunissa" olevat pojankoltiaiset olivat ylimielisiä ja jos jotain kysyy niin sällilauma jalkautuu välittömästi hallin puolelle näkymättömiin ja penaalin tylsin kynä jää tavaamaan sitä koodia joka kertoo mikä paketti ja kenelle lähetys kuuluu. Viimeksi selitti mulle että olisin ottanut kuvan siitä sähköpostivahvistuksessa olevasta viivakoodista puhelimella niin hän voisi sen sitten skannata. Tulin kertoneeksi että en sellaista laitetta omaa että tavaapa vaan tätä koodia ja etsi se tavara. Kerroin vielä että tavara musta, pyöreä ja siinä on iso reikä keskellä.
-
Oletko Pekka yhtä malttamaton kuin se saaristolaisukko joka tilasi postin kautta keskiviikkona olutta ja tivasi, että onko se varmasti kustavissa perjantaina?
-
Tuosta Matin tarinasta tuli mieleen, kun tilasin joskus erään moottorin Matkahuollon kautta. Se ei sijainnut siinä hyllypaikassa, kun oli mulle ilmoitettu, koko homma meni plörinäksi. Hakkasi koodin varmaan kymmenen kertaa koneelle ja kävi toteamassa hyllypaikan tyhjäksi. Ehdotin jo, että mennään etsimään, kyllä se vastaan tulee. Mulla oli kuitenkin lähettäjältä tuntomerkit. Ilman mitään oma-alotteisuutta, tämä homma oli kaatumassa tähän. Onneksi paikalle lipui toinen työntekijä, joka kertoi että oli siirtänyt öljyisen pahvilaatikon hyllyn päähän, juuri sen jota tuo lammas oli käynyt kymmenen kertaa katsomassa. Onneksi löytyi, olisi nimittäin lähetetty parin viikon päästä lähettäjälle, takaisin Rovaniemelle.
-
Hehee, usein homma kustaan juuri täällä Suomessa, nytkin käynee niin että, paketin
kuljettaminen Turusta Kouvolaan kestää kauemmin kuin Saksasta Suomeen.
Nyt ainakin tiedän että paketin joutuu noutamaan ilmeisimmin Valintatalosta, ei tule
kotiin saakka. Kallis rahti tuntuu samalla entistä kalliimmalta. Itepähän tilasin.
Se onko sillä toimitusajalla tässä merkitystä on toissijaista, kunhan nyt tulisi ehjänä perille.
Toisaalta kun moinen palvelu on tarjolla, on siitä jotain viihdykettä jos ei muuta. Joskus
paketit tekevät melkoisia mutkia tänne tullessaan, tulee kierrettyä useampi Euroopan maa
ja käy aina välillä Sveitsissä. Noin kuulemma on saanut kierrettyä EU:n tullit ja alvit.
Mitä malttamattomuuteen tulee, tämä säie taitaa olla ensimmäinen Gruppon foorumilla
missä käsitellään toimitusaikoja ulkomailta. On kotimaiset toimittajat Guzzi-tavaralle
kadonneet?
Tuolla toisella harrastefoorumilla on hätäisempää porukkaa, jos ei ole kampe näpeissä
tilausta seuraavana päivänä, ei siitä kaupasta enää mitään voi ostaa. Englannista tilaavat
sitten 20h toimituksella, ja toimitusaika on heillä ainakin omien sanojensa mukaan pitänyt.
No, ei minun varat riittäisi moiseen.
-
Onko kotimaiset toimittajat Guzzi-tavaralle kadonneet?
Jotain pientä olen nykyiselta maahantuojalta ostanut. Lähinnä näön vuoksi. Hieman ihanan kallista ja aikaa menee kun joutuvat tilaamaan. Stormilla on huolto- ja kulutusosista melko runsas listaus. Myös Motonetillä. Biltemalla vain jotain pientä eikä ihan parasta. Jotakin tavaraa myös Nakkilan Pyörästä ja Moposta.
Stormilla, ainakin Tampereella, ovat tiskin takana palvelevat tytöt ja pojat oppineet jo palvelemaan meikäläistä. Vielä viisi vuotta sitten olivat ylimielisiä eivätkä tunnistaneet Guzzin osaa jos se ei ollut tietokoneella. Joskus on pitänyt ostaa Yamahan tai BMW:n merkillä Guzzin osia. Ovat parantaneet myös nettikauppaansa jota tosin en käytä koska myymälä näkyy asunnon ikkunasta katsomalla.
Motonet on myös parantanut kovasti listaustaan Guzzin osista viime vuosina. Mutta monet osat pitää etsiä jonkin automerkin osina. Mutta ne eivät ole huolto-osia vaan varaosia. Ei Guzziin ole tehty kaikki osat Guzzipajassa vaan niitä löytyy muilta valmistajilta ja siten myös muista ajoneuvoista.
Heinolla on kuitenkin pari vahvaa piirrettä: Lahtisen Seija on heillä töissä ja tietää Guzzeista ja yleensäkin moottoripyörätekniikasta todella paljon. Älkää aliarvioiko. Toisena vahvana lenkkinä Wikströmin Guy. Tietää Guzzin asennuksesta ja huollosta enemmän kuin muu Heinon väki yhteensä.
-
On lähinnä kuluvia osia suomalaisilla toimijoilla. Guzzi spesifistä kamaa saanee parhaiten ulkomailta.
-
On kotimaiset toimittajat Guzzi-tavaralle kadonneet?
Kukaan tai mikään ei ole niin julma kuin yksityinen kuluttaja. Vain ja ainoastaan oma mielipide ratkaisee ja päätöksen voi tehdä yksin ilman mitään ulkopuolista vaikutusta hiiren klikkauksella omassa rauhassa. Ammattiostajilla tai yrityksillä yleensä voi olla erilaisia muita perusteita ostaa toisella tavalla. Vaikka vuosialennukset, luotettu laatu ja toimitusketju, erilaiset ympäristö- ja eettiset arvot jne. Olen siinä käsityksessä että suuri enemmistö kuluttajia ostaa sieltä mistä kulloinkin saa halvimmalla. Toki muutkin asiat mahdollisesti vaikuttavat. Näin sitten muotoutuu muutama suuri eurooppalainen tavarantoimittaja joilla on riittävästi pääomaa ja vakiintuneet toimintatavat palvella hyvin. Ei liene mahdollisuuksia, osaamista tai haluja (rahaa saa helpommalla muulla tavalla) kotimaisten kilpailla näiden suurten kanssa.
-
Olen vuosikausia seurannut ja miettinytkin mihin perustuu moottoripyörän ostajan valinta.
Ympäristön eli kavereiden mielipide on yleinen vaikuttaja valintaan. Mitä etuja siitä on: kavereille se että toinen ei ainakaaan pääse leuhkimaan valinnallaan vaan sulautuu hyväksyttävästi massaan. Sama toisinpäin. Tasapäistä ja demokraattista pienen piirin pyörintää. Samalla voidaan ylenkatsoa muita. Jopa demonisoida: "niissä" on sitä ja tätä vikaa eikä osiakaan saa. Jne. Tämä tiivistää kaveripiiriä ja vahvistaa parhautta vaikka vian sattuessa voikin pyörä seisoa korjaamolla viikkoja kun osan toimitus kestää. Henkistä tukea on kuitenkin tarjolla.
Kun valinta on hyvin valtavirrasta poikkeava (mutta ei sen kalliimpi tai halvempi kuin em kavereiden pyörät) on se edellämaituista ensinnäkin naurettavaa ja voimakkaan arvostelun alaista. Jos sitten ilmenee jotain ongelmia on ympäristön asenne yleensä kielteinen. Jos vastaavasti ei ole ongelmiä mutta henkilö ei satu muutamaan päivään/viikkoon poikkeamaan "porukoissa" on oletus että pyörä on rikki.
Jos taas hankkii erittäin kalliin pyörän (vaikka sosiaalinen asema ei sellaista näennäisesti mahdollistaisi) on sekin ongelmallista. Edesottamuksia seurataan tarkalla silmällä ja porukoihin ei pääse. Pidetään omituisena.
Edellä kuvatut kuviot toistuvat jatkuvasti ja edelleenkin. Lähinnä nuorten miesten parissa. Ikääntyneemmät eivät paljoakaan jaksa välittää siitä mikä pyörä tai minkä kokoinen kullakin on kulloinkin alla vaan henkilön persoona ratkaisee enemmän. Myös pitkää motorismihistoriaa arvostetaan. Näin on tyypillistä järjestäyneissä MP- ja MC-kerhoissa. Moottorikerhoista en tiedä kun en ole koskaan kuulunut. Siellä taitaa olla esimerkiksi kilpailumenestys yksi mittareista.
Moottoripyörän valintaan siis vaikuttavat useinkin:
1. Hinta.
2. Saatavuus ja todettu tai oletettu huollon saatavuus.
3. Ympäristön mielipide/sosiaalinen asema.
4. Saavutettava status. Voi jopa kumota kohdan yksi.
5. Käyttötarkoitus. Sinänsä mielenkiintoista kun tullaan äärikyykyllä 1000 km matka kokoontumisajoon.
Listaus on siis vain omaa kokemustani ja sikäli on vekkulia todeta että pyörän käyttötarkoituksella on melko vähän tekemistä valitun pyörätyypin suhteen. Olen haastatellut useita alle nelikymppisiä herroja joilla pyörä on luokkaa kyykky/yli 150 hevosvoimaa. Valinnan on ratkaissut ensinnäkin se että kun pääsee Saksan baanalle "päästään täysiä" niin pyörän tarkoitus selviää. Valinta on siis tehty siksi että pyörällä voi ajaa muutaman tunnin elämänsä aikana "täysiä". Sporttiseen pyörään päätyminen on myös tapa osoittaa omaa viriiliyttään. Pappamallin kustomilla ajo ei välttämättä kuvasta heidän tavoitteitaan.
On myös pyöriä joilla ei ajeta kuin noin 1000 - 4000 km ajokaudessa. Joka vuosi ei välttämättä lainkaan. Painottuvat kalliisiin amerikkalaispyöriin. Se kuvastaa omistajansa arvomaailmaa ja ikävästi todeten, joissain tapauksissa, myös oman statuksen keinotekoista korostamista.
Sosiaalinen asema yhteiskunnassa voi olla myös sellainen että moottoripyörän omistamista ei siinä seurassa suvaita lainkaan mutta mielestäni se aika alkaa olla ohitse ja kääntyä jopa vastakkaiseen suuntaan. Eräässä vaiheessa ns. Vihreä liike vastusti moottoripyöräilyä sen ylellisyysstatuksen vuoksi mutta sittemmissä tutkimuksissa on voitu osoittaa että erityisesti taajamissa on moottorikäyttöisillä kaksipyöräisillä pienempi hiilijalanjälki kuin ajoneuviliikenteellä lukuun ottamatta joukkoliikennevälineitä.
Saatavuus on merkittävä etu: jos pyöriä on tarjolla omassa lähiympäristössä on helppo tavoitettavuus etu ja pelkkä helppo saatavuus voi laukaista ostohalun vaikka pyörä ei olisikaan ihan se mikä siitä oli alkuperäinen ajatus. 70-luvulla pyörä ostettiin lähimmän (rauta-, kone, auto-)kauppiaan (ainakin maaseudulla) liikkeestä vaikka ei se olisikaan ollut se jota lehdessä mainittiin parhaaksi.
Silloin kun ostin ensimmäisen uuden Guzzini vuonna -89 ihmettelivät kaveri kerholla että missä kaukana lienee liike kun eivät olleet edes kuulleet koko merkin maahantuonnista. Kerhon kirjahyllyn lehdistä löytyi kyllä Guzzimainoksia mutta olivat ne sivuuttaneet kiinnostamattomina koska kiinnostus oli ihan toisaalla. Se jossain määrin sementoi kiinnostukseni Guzzeihin vaikka olenkin jossin vaiheessa miettinyt että entäpä jos se pyörä olisikin ollut vaikka jokin japanilaismerkki? Olisinko vaihtanut pyörää aina tyytyväisenä noin 30.000 ajokilometrin jälkeen uuteen malliin tyytyväisenä kuten osa kerhokavereista tekee edelleenkin. Eräs näistä nimesikin minut guzzifriikiksi. Kuittasin että samassa ajassa sinulla on ollut neljä Hondaa ja minulla vain sama Guzzi. Se että omistaa jotain erilaista tekee friikiksi eikä se että on suurkuluttaja yhdelle "yleisesti hyväksytylle" merkille. Tämä kaveri ei tuntenut minun historiaani: vasta vähän ennen vuosituhannen vaihdetta guzziomistusvuosieni määrä ylitti hondaomistusvuosieni määrän. Seitsemänkymmentäluvulla ja kahdeksankymmentäluvullakaan ei ollut helppo törmät muihin kuin japanilaismerkkeihin. Muitakin oli mutta ne olivat hirveän kalliita.
Kerhollani on toisinaan kahvikupposen ääressä keskusteltu moottoripyöräilyn eettisistä arvoista. Aluehan on melko laaja joten suurimmalla osalla ei ollut oikein mitään sanottavaa asiaan mutta kun mentiin kapeammalle sektorille kuten luontoystävällisyyteen alkaakin mielipiteitä ilmetä. Yleiseksi käsityksekseni käydyistä keskusteluista on että asiasta tuskin kannattaa välittää. Toisaalta arvostetaan alhaista kulutusta. Luontoystävällisyyden kasvattaminen kannattaisi siis aloittaa sieltä lompakkopuolelta.
Mielipide käyttövoimasta on myös vakaa: bensiini. Moottorityyppi pitää olla mäntämoottori ja siitä pitää kuulua ääni. Nykyiset päästörajoitukset eivät kerro nykymotoristille juuri muuta kuin että moottoreita on "kuohittu".
Ikäiseni ja nuoremmatkin motoristit ovat siis varsin vanhakantaisia. Myös elektroniikka moottoripyörissä on paholaisesta joiden puritaanien mielestä. Toisaalta sen voi katsoa olevan oppimattomuutta tai haluttomuutta ymmärtää nykytekniikkaa.
Myös se viittaa eettisyyteen että ei haluta hankkia pyörää joka on tehty tai jonka osia on tehty jossain aasialaisessa "hikipajassa". Siinäkin motiivi on hieman käänteinen: halpa osa kelpaisi kyllä mutta halpuus kuvastaa helposti huonoa laatua. Siksi halutaan maksaa enemmän sellaisesta työstä jossa työntekijää arvostetaan enemmän. Mutta asia ei kokonaisuudessaan ole näin selkeä.
Selkeä ilmiö moottoripyöräilyssä on oma perhe. Ensimmäisen lapsen tulo maailmaan vähentää tai lopettaa moottoripyöräilyä. Varsin ymmärrettävää sekä emotionaalisesti että taloudellisesti. Satsaukset halutaan tehdä perheen hyväksi ja myös vaaralliseksi arvioitu harrastus jättää. Lasten ikäännyttyä voi harrastus alkaa jälleen uudelleen. Silloin ajoneuvoksi voikin tulla kyykyn sijasta kustomi koska oma viriiliys on jo tullut todistetuksi "luonnossa".
Omassa "vanhassa" kaveripiirissä on käynyt karsintaa. Muutama edesmeno joista ainakin yhdessä oli juuri hankitun moottoripyörän hallinnan menettäminen välittömänä syynä. Kyseisen tapahtuman jälkeen kaksi kaveria luopuivat välittömästi moottoripyöräilystä kokonaan. Pari tyyppiä sanoo "aikuistuneensa" eikä heidän nykyiseen arvomaailmaansa kuulu kyseinen asia. Suurimmalla osalla kuitenkin on edelleen pyörä, vaikka pieniä taukoja on ollutkin, mutta harrastamisen malli on muuttunut. Ei enää pitkiä ulkomaanmatkoja tai käymistä kokoontumisissa. Kylillä pöristelyä kuten teininä. Paluu juurille kioskin kulmalle. Muutamalla taitaa olla pyörä vain siksi että saattaa kuulua sen avulla kerhoon ja sen sosiaaliseen ympäristöön. Ainakin yksi hoitaa alkoholismiaan moottoripyöräilemällä. Voi olla viikonkin nenänvalkaisukierroksella.
Miksi sitten itselläni on moottoripyörä. Sitä voidaan tarkastella monelta kantilta. Yksi on sosiaalinen näkökohta. Se lienee yksi ensimmäisistä vaikuttimista: asuinpaikka perämetsän takana. Piti päästä vähän vilkkaammille seuduille joutoaikoina. Tekniikka, joka läheisesti liittyy halvalla hankittuihin käytettyihin risoihin. Myös tekniikan alan opiskelu suuntasi tähän. Epäilenpä että jos en tekisi itse liki kaikkia remontteja ja huoltoja ei olisi käytännössä varaa pitää ajossa moottoripyöräarsenaalia joka edelleen, puolittuneenakin, taloudessa on.
Hankkiessani ensimmäisen kunnollisen pyöräni vasta 80-luvun loppupuolella avautui moottoripyörämatkailun maailma. Sitä se sitten on ollutkin sen jälkeen. Suurin osa lyhyitä kotimaankierroksia: 500 - 3000 km kerralla ja noin viiden vuoden välein toteutuneita Euroopan kierroksia. Joskus ihan eteläreunoille asti. Tämä asia, käytännön tekniikan opiskelun ohella, ovat kantava ajatus siitä että edelleenkin harrastan matkamoottoripyöräilyä. Vaimo harrastaa myös vaikkakin hän on myöhäisherännäinen. Tutustumisemme jälkeen hän ajoi moottoripyöräkortin minun tietämättäni. Siitä ilahtuneena ostin hänelle moottoripyörän joka autotallissa jälleen odottaa ajokautta.
Kekku oli joskus poiminut varhaisten aikojen netistä tämän huumoriksi tarkoitetun tekstini miksi pohjimmiltaan moottoripyöräilen: http://www.sci.fi/~kekku/Motomatt.htm
Mutta on siinä muutakin, kai?
-
Kohdat yksi ja viisi. Muilla ei ole minulle merkitystä.
-
Robert Pirsig kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito mielestäni varsin perustellusti osasi jakaa moottoripyöräilijät kahteen ryhmään. Toiset perehtyvät pyörän toimintaan sen ominaisuksiin ja rakenteeseen syvällisesti ja toista ryhmää ei voisi edellä mainittu vähempää kiinnostaa. Kuulun itse nähtävästi ensinmainittuihin. Jälkimmäisiä en voi itsekään ymmärtää. Heille pyörä on jokin mystinen runoratsu jonka toiminta on salaperäistä ja sen häiriöt ovat viestejä jostain toisesta ulottuvuudesta. Tai mitä lienee. Herra Pirsig koitti jälkimmäisiä ymmärtää mutta päätyi saamaan sähkösokkeja.
Joka tapauksessa ihan mielenkiintoinen kirja laadun käsitteestä. Pitääpä lukea uudelleen. Edellisestä kerrasta lienee yli kaksikymmentä vuotta.
Olette varmaan huomanneet että moottoripyöriä markkinoidaan kahdella tapaa: toisia teknisiin suoritusarvoihin ja rakenteen laatuun vedoten ja toisia painottaen fiiliksen ja ulkoisen statuksen saavuttamiseen juurikin kyseisellä tuotteella.
Kieltämättä tunnen itsekin fiiliksiä ajaessani mutta ne tulevat parhaiten pintaan silloin kun olen itse ensin purkanut, kunnostanut, muokannut ja koonnut kyseisen pyörän ja päässyt sillä tien päälle. Siitä tulee ikään kuin osa itseä.
Tehdasvalmisteinenkin laite tuo fiiliksiä pintaan mutta toisella tavalla koittaen ajaessa saavuttamaan pyörän suunnittelijoiden ajatusmaailman siitä miksi pyörä toimii juuri näin tässä tilanteessa ja toisessa taas eri tavalla. Joskus tehdasvalmisteiseenkin pyörään on tullut voimakas suhde. Itseni kohdalla Centauroon. Siksi se onkin ollut helmikuusta -96 vakiokalustoa.
Hyvä ajofiilis ei siis tule hyvästä ajettavuudesta tai ylivoimaisesta tekniikasta vaan tietoisuudesta itsen ja pyörän yhteensopivuudesta.
Tätä juttua nyt tulee kun on vielä muutama kymmenys kuumetta. Yskä alkaa helpottamaan. Viikon päästä lauantaina tulee tasan kaksi viikkoa kun tauti alkoi nuhalla ja köhällä. Tallille en ole päässyt. Perse vain leviää kotona sohvalla istuskellessa.
-
hieno teksti ihan kun päätaloa mulla japsipyöriä teinistä 1999 asti siitä asti millegt, hinta on kai tärkeä mutta sehän on pelkkää illuusiota, hinta per cc vai hinta per hv vai hinta per tunnelma vai hinta per oma halu, autoja jos kattoo niin 100 tkm ajettu 2012 mallin laguna on 12k ja avensis 20k mikä on tärkeää on jokaisen omassa päässä
-
Ottihan Matti esille tuon fiiliksen, omalla kohdalla se lienee tärkein valintakriteeri.
Jos nyt jätetään viikoittaiset ruokaostokset pois (=pääelinkeino), fiilis ja tarve jonkun
kamppeen hankkimiselle syntyvät yleensä saman aikaisesti. Taustalla voi olla joku, useimmiten
vuosienkin takainen tapahtuma tai hetki, sieltä tulee se tunne, että nyt minäkin! ;D
Tässä tulee mukaan kohta 1. Ei mitään järkeä, mutta hankinta pitää tehdä jos
hinta on siedettävä. Kavereiden mielipidettä ei kysellä eikä ympärille vilkuilla.
Jos hankinta jää tuolloin tekemättä, tiedän että asia jää taustalle kytemään
ja siihen voi palata olosuhteiden muututtua suotuisammiksi.
Ja se paketti tuli kuitenkin tänään, jo ennen puoltapäivää kotiovelle.
Ennen ovat PostNordin paketit pitänyt noutaa itse. Virtaviivaistamista on kuljetuksessa tapahtunut,
sama kuljetusyrittäjä jakaa eri kuriiripalveluiden lähetyksiä.
Toimitus oli nopea ja paketin sisältö ehjä, siinä mielessä hinnalle oli katetta.
Maanantai-iltana lähti ja perjantaina aamupäivällä perillä.
Minullakin odotukset ammentavat sytykkeitä aina aiemmista kokemuksista, pessimisti ei
nytkään pettynyt.
Toisaalta olisi kelvannut vaikka kuukauden toimitusaika jos hinta olisi laitettu puoliksi.
-
Minähän en ole mikään motoristi, kunhan nyt jonkin lajin Guzziharrastaja, mutta
mielenkiintoista kun tullaan äärikyykyllä 1000 km matka kokoontumisajoon
Tuohan on just hienoa, ei tarkoituksenmukaista järkisyillä, mutta näkyy että "toi kaveri haluu ajaa tolla". Itse ostin ensimmäisen Guzzini nähtyäni sen kaupassa (haku oli päällä). Heti iski: haluan ajaa tuolla. En koeajanut metriäkään, en kysynyt keneltäkään mitään. Ikinä en ollut Guzzilla ajanut.
perehtyvät pyörän toimintaan sen ominaisuksiin ja rakenteeseen
Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista ja palkitsevaa koettaa hallita sitä "teknistä laitetta", jota moottoripyöräksi kutsutaan. Koettaa viedä sitä vauhdilla mutta riittävän kaukana turvarajasta niin että kuljettaja nauttii, oma elämä faktisesti omissa käsissä, jokaista sekuntia tunnustellen. Asiaan kuuluu että paikat ovat omien käsien jäljiltä niin pitkälle kun osaaminen ja kiinnostus riittää. Ja se säätäminen...voisiko se toimia paremmin, mukavammin, jos saisi muutaman hevosen lisää miltähän se tuntuisi...
-
Saavuttaisi sen flow-tilan moottoripyöräillessä, mistä Luoman Jussi puhuu, silloin olisin lähellä moottoripyöräilyn ydintä.
-
Miellyttävyys ja toimivuus eivät ole läheskään aina yhtä aikaa saavutettavissa. Se olisi tietysti ihanne.
Minua on pyydetty useasti "kummiksi" kun henkilö on halunnut ostaa itselle sen ensimmäisen pyörän. Usein asia on kohdistunut noin + kolmikymppiseen mieheen jolla ei ole enää ihan pieniä lapsia ja lompakko kohtuullisesti kunnossa. Erään tapausen muistan hyvin. Oli aikanaan työkaveri. Halusin keskustella aiheesta hänen kanssaan. Kortti oli hankittu jo nuoruudessa mutta ei moottoripyörää. Kortti siis oli mutta ajotaito hyvin puutteellinen.
Toive hänellä oli noin 5000 - 8000€ hintainen pyörä. Ehdottomasti japanilainen. Hänellä kun oli kokemusta siitä koska auto, kalastusveneen moottori, vesiskootteri ja moottorikelkka olivat japanilaisia. Kaksi asiaa siis oli jo selvillä. Sitten aloitettiin keskustelu siitä tuleeko pyörä matkakäyttöön, kylänraitin pyöritykseen, pihassa seisomaan vai mahdollisesti jopa rataharjoitteluun. Siihen ei oikein ollut selvää vastausta koskä hän ei oikein osannut ajatella muuta kuin että kyydissä pitää voida kuljettaa. Melkein kaikilla pyörillä voi mutta kuinka pitkää matkaa? Alle sata kilsaa. Selvä, kaksipaikkainen peruspyörä, naku, voisi olla hyvä. Kysyin tehontarpeesta ja huippunopeudesta. Siihen löytyi vastaus heti: ainakin sata heppaa ja yli kahtasataa on päästävä. Otin siinä vaihteessa aikalisää ja kysyin että miksi pitäisi päästä kahtasataa tai kovempaa. No kun kaverit oli sitä mieltä. Oliko kavereilla sitten pyöriä.? Ei ollut.
Koska kuitenkin hinku pyörään oli ja rahaa oli niin piti tietenkin lähteä katselemaan liikkeisiin pyöriä. Katseltiin 600-luokan naku-nelikkoja mutta olivat kuulemma liian pieniä. Sitten mentiin kauppaan jossa liki kaikki pyörät olivat rekisteröimättömiä käytettyjä tuontipyöriä. Se olikin kauhistus. Ei auttaneet puheet siitä että laitteet on kokeiltu, huollettu, alhaisilla kilometreillä ja firma rekisteröi pyörän ja maksaa verot kunhan kauppa on sovittu. Ei pätenyt järkipuhe siinä vaiheessa vaikka hinta olisi ollut halvempi. Pitää olla Suomessa ensirekisteröity pyörä.
Katsottiin myös pyöriä joita arvioidulla hinnalla saisi ihan tai lähes uudesta. Liian pieniä tai liian nössöjä. Vaikeata oli. Sitten tärppäsi: eräässä pikkuliikkeessä oli 30.000 ajettu ZR 7 Kawa. Erittäin siisti rekisteröity yksilö. Myyjä ei päästänyt koeajolle ostajaa mutta minut päästi. Pyörä toimi hyvin. Kaupasta sovittiin heti.
Ajoin pyörän kaverin pihaan. Rouva ja lapset tulivat katsomaan. Kelkkakypärää kummempaa ajovarustetta ei kaverilla ollut olemassa mutta koittamaan piti päästä tuulitakki päällä. Puheet ei auttaneet. "Ihan vähän koitan" oli kommentti ja saman tien kaveri katosi Kawallaan kulman taa. Tunsin, ja kaverin rouvakin tunsi, itsensä hieman avuttomaksi. Meni muutama minuutti ja kaveri kurvasi pihatielle ja saman tien tirsalleen. Oli muuten harvinaisen pöllämystyneen näköinen. Käsi verillä ja takki sekä farkut risana. Pyörä selvisi parilla naarmulla ja katkenneella kahvalla. Rouva käski viedä pyörän sinne mistä se oli haettukin ja häipyi sisätiloihin niin että ovet paukkuivat. En ole ollut heille sen jälkeen tervetullut vieras ja työpaikan pikkujouluissa sain kuulla rouvalta kohta alkdrinkkien jälkeen kunniani. Sitkeästi kaveri kuitenkin piti pyöränsä. Yksipaikkainen pyörä riittää siinä taloudessa tänäkin päivänä. Mutta omistajansa höpötteli pihamukustaan vielä monen vuoden päästäkin.
Olen luopunut kyseisen tyyppisestä toiminnasta. Isommilla markkina-alueilla voisi siinä olla yritystoiminnan poikasta saattaa pyörä ja käyttäjä yksiin. Ja vielä sovittaa yhteen.
-
Enpä usko ollenkaan, että moottoripyöräilyn ydin voi olla joku hetkellinen "tila". Joku "tila" voi olla hetkellisesti jotain hyvää jossain tilanteessa joillekkin, mutta kyllä noita Matin hienoja kirjoituksia lukiessakin selviää, että tämä harrastus yhdistää niin paljon erilaisia ihmisiä ympäri tämän yhteisen pienen maapallon, että lieneekö mitään muuta niin yhdistävää harrastusta olemassakaan? Kyllä se sosiaalisuus on se ydin, muu tulee perässä. Vaikka ei pääsisi ajelemaan maailman ääriin, niin tämän harrastuksen myötä pääsee vaikka nykyisen tietotekniikan avulla tutustumaan saman henkisiin ihmisiin vaikka toiselle puolelle maapalloa. Jos vain haluaa. Puhumattakaan siitä, jos on mahdollisuutta ja rohkeutta lähteä itse matkaan moottoripyörällä. Raumalle tai kauemmaksi suunnattaessa kieliongelmatkin ratkeavat reissun päällä yllättävän hyvin. Se ei ole oikeasti ongelma. Paikalliskerhot ja kaikenlaiset kokoontumiset ovat erinomainen "henkireikä" niillekkin, joille reissaaminen ei maistu tai ei ole muuten mahdollista. Näin se on ollut, ja tulee olemaan. Kyllä tämä on hieno harrastus! Kulkee kuin Stein-Dinsen tilaukset!
Jouko
-
Se on aina oman harrastuksen ja sen ytimen selittäminen toiselle haastavaa. Itse esimerkiksi en tavoittele radalla nopeinta kierrosta tai suurinta huippunopeutta. Koen itse olevani harrastuksen päällä siinä vaiheessa, kun voin kierroksen jälkeen tuntea sen tuntuneen täydelliseltä. Ajolinjat osuivat kohdalleen, vaihdot sujuivat, marginaalia jäi sinne minne piti jne. Sitä kierrosta en ole vielä ajanut. Se kyllä tullee vielä. Tätä eivät kilpailuhenkiset tai uusimmalla tekniikalla olosuhteiden pakosta ajavat ymmärrä. Minun harrastusta ei voi mitata lompakolla, kellolla eikä kilometrimittarilla.
-
Osittain samaa mieltä Jouko S:n kanssa sosiaalisuudesta. Se vaan ei kaikkien kohdalla toteudu. Eikä kaikilla ole siihen halua tai kykyä.
Jo edesmennyt ystäväni Aatu, kullankaivaja ja taiteilija Lapista, syntyisin Raahen seudulta, oli myös motoristi ja olin hänen ainoa motoristikaverinsa. Hän ei ollut lainkaan seurallinen eikä pitänyt siitä että häntä lähestyttiin sosiaalisessa mielessä. Mielellään vetäytyi syrjään.
Ennen kullankaivajauraansa meillä oli yhteinen työnantaja joka kävi bilateraalista kauppaa eli töitä kyllä piisasi ja pitkää päivää ja viikkoa tehtiin niin että setelirahaakin alkoi olla käytettäväksi asti. Alkoi olla varaa sijoittaa pyöriin ja muuhunkin.
Keskinäinen ystävystymisemme kesti pitkään mutta moottoripyörät ja sama duuni olivat siinä yhteinen tekijä. Kyse oli 80-luvun alusta. Meillä molemmilla oli japaninpyörät (itse asiassa useampiakin) joissa aina oli jotain sanomista ja yhdessä niitä rassasimme. Suunnittelimme aina pitkiä reissuja oluen ja kartan ääressä siinä räpläämisen ohella mutta reissut jäivät tekemättä koska emme luottaneet pyöriimme. Joitain lyhyitä matkoja Karjalaan tai Pohjanmaalle sekä Varsinaissuomeen teimme. Mukavia kommelluksia niissäkin sattui. Ja välillä tehtiin pikkuremonttia.
Työ tuotti tulosta ja Aatu pankkilainan voimalla sai hankituksi BMW-merkkisen laatupyörän. Käytetyn seiskapuolikkaan. Jo hieman iällä mutta osoittautui vuosien saatossa erittäin hyväksi hankinnaksi.
Aatu asui vuokralla mutta minä olin investoinut rahani ja pankkilainan rivitalo-osakkeeseen. Yli jäi vielä kohtuullisesti käyttörahaa mutta ei niin paljoa että olisin kyennyt hankkimaan vastaavanlaisen pyörän kuin Aatulla oli. Lehti-ilmoituksia kyllä syynättiin mutta sopivan hintaista BMW:tä ei tahtonut löytyä. Pari kävimme katsomassakin mutta tinkivaraa ei ollut lainkaan. Kunnes sitten eräänä sunnuntaina päivän lehdessä oli ilmoitus myytävästä entisestä poliisi-Guzzista. Ja vieläpä naapurikaupungissa yksityishenkilöllä.
Sitä katsomaan välittömästi. Se oli ostettu huutokaupasta sen kuntoisena kun se poliisilta oli jäänyt. Klommoinen, vähän ruosteinenkin, renkaat lusussa, osia puuttui runsaasti mutta periaatteessa ajokunnossa. Sen oli isä ostanut pojalleen syntymäpäivälahjaksi. Mutta pojalle ei ollut kelvannut kun "se ei keuli". Siksi myytävänä.
Kauneus oli tässä tapauksessa katsojan silmissä mutta hintakin oli sitä luokkaa että petosta kaupasta ei olisi saanut mitenkään aikaiseksi. Pyörä kävi, huoltoasemalla ilmaa renkaisiin niin koeajokin tuli suoriitetuksi. Kaikki mikä oli toimivaksi tarkoitettua, toimi. Halusin kuitenkin vielä koeajaa lisää. Myyjä sanoi että siitä vaan.
Muutaman päivän päästä tehtiin kaupat.
Ei siis tullut BMW:n omistajaa vaan tuli Guzzisti. Aatun kanssa ei edelleenkään tullut reissattua yhdessä ja hän häipyikin useimmiten mitään sanomatta tien päälle ja saattoi viipyä pari - kolme viikkoa. Epäilen että hän jo silloin etsiskeli paikkaa valtaukselleen. Työ sitoi kuitenkin yhteen eli talvikausia meni suunnitellessa reissuja ja selatessa pyöräluetteloja. Ansiot kasvoivat kun minusta tehtiin tuotehuollon työnjohtaja ja saman tien värväsin Aatun tuotannon puolelta huoltomieheksi jolloin hänenkin tulonsa kasvoivat. 80-luku loppui, firma meni nurin ja molempien hommat muuttuivat eri paikkakunnille. Aatun kanssa nähtiin harvemmin mutta hän oli vaihtanut pyörän tuoreehkoon GS-Bemuun. Minä perässa tonniseen Quotaan.
Nyt pääsimme toteuttamaan niitä ajoja joita olimme vuosikymmenen ajan suunnitelleet. Tempaisimme 1000 km päivätaipaleita tuosta vain tai viivyimme yhdellä paikkakunnalla useita päiviä. Mutta aina kahden. Jos satuin törmäämään johonkin kaveriin joka halusi porukkaan ja menin näin lupaamaan niin Aatu nosti kytkintä ja lähti omille teilleen. Lisäseura ei sopinut hänelle. Ei edes moottoripyöräilevän velipuolensa (Guzzisti myös) seura, tuli huomattua.
Likimain kaikki kohteet missä kävimme, yövyimme tai vietimme aikaa olivat sellaisia joissa oli hyvin vähän muita ihmisiä tai olimme vain kaksistaan kuten kalareissumme Lapissa.
Aatu rupesi vuosi vuodelta jäämään aina pidemmäksi ajaksi pohjoiseen kunnes jumiintui sinne lähes tyystin. Kullankaivajaksi. Kävin häntä muutaman kerran katsomassa valtauksellaan. GS oli vaihtunut hieman tuoreempaan eikä hänellä muuta kulkuneuvoa ollutkaan. Mutta ajohalut olivat kuulemman menneet. Nyt kiinnosti vain kulta. Perhe hänellä kuitenkin oli etelässä. Yhtenä syksynä hän sitten hankki ison omakotitalon perheelleen Pirkanmaalta mutta suuntasi GS:n keulan toukokuussa jälleen pohjoiseen. Näin meni muutama vuosi. Syöpä vei miehen. Hautajaissaatossa oli niin vähän väkeä että kantajista oli pulaa.
-
Aiheeseen, tilasin tavaraa SD:ltä 25.01.2015 , tilausvahvistus tuli seuraavana päivänä, senjälkeen mitään ei ole kuulunut, eikä mitään lähetyksen seurantakoodia. Tänään sitten lähetin tilauksen käsittelijälle kyselyn mikä on tilanne, vieläkään ei mitään tietoa ! Hieman alkaa epäilyttämään, eikös tuolta yleensä ole viikossa toimitus saapunut ?
-
Viikosssa, ja jopa alle. Mutta vain jos tilaa "vihreitä" tuotteita. Jos tilaa tuotteita jotka on merkitty muunvärisellä merkillä niin tilauksen valmiiksi saaminen voi kestää.
Kun olen laittanut tilauksen niin muutamassa sekunnissa tulee Stein-Dinseltä automaattivastaus että tilaus on saapunut. Jos sitä ei tule niin alkaisi epäilyttämään.
Muutaman tunnin kuluttua tai viimeistään seuraavana päivänä S-D:ltä tulee viesti siitä että tavarat on pakattu ja tieto minkä kuljetusfirman hommaksi on paketin vienti annettu ja seurantakoodi. Sen jälkeen tulee seurantakoodin jälkeisiä listauksia joissa mainitaan paikkakunta periaatteella tuloskannaus -> lähtöskannaus. Kolme työpäivää niin paketti on kourassa omalla kotiovella.
-
No niin, tuli vastaus, yksi männänrengassarja puuttuu tilauksesta, vaikka se oli tilausta tehdessä merkitty vihreällä ja kun olen pyytänyt kaikki kerralla toimitusta, jäi toimitus odottamaan puuttuvaa männänrengassarjaa, että näin.
-
Sulle kävi ilman omaa syytäsi että tilauksesi kohdalla "vihreä" heti saatavilla muuttui "punaiseksi" saattaa aiheuttaa viivästystä. Asialle ei liene niin kiire etteikö vähän ehdi odottamaan näin talvella. Ammattilaiselle se taas on rasite kun on levällään oleva kone ja yhtä komponenttia odotellaan. Jos ei muuta niin vie tilaa.
Tiedän tapauksia että sovitaan että lähettävät ne mitä saavat heti liikkeelle ja siitä tehdään oma laskunsa. Sitten ne viivästystä aiheuttavat kamat omaan tiliinsä ja tulevat kun kerkiävät.
-
Viime torstaina saksasta (Berliini) lähetetty paketti tänään kädessä. Toimittaja UPS. Paketin paino 12kg, toimituskulut 13,50€.
Ihan hyvin.
-
Yksi "tiistaibongaus" lisää! UPSin paketit tuntuvat rantautuvan useimmiten tiistaiseen.
-
Veikkaan että sillä lähetyspäivällä on paljonkin merkitystä. Loppuviikosta varmaan liikkuu enemmän rekka-autoja pohjoiseen päin. Ainakin töissä huomannut, kun tilannut Euroopasta tavaraa.
-
Ei nyt liity Guzzin osiin mutta noihin postikuluihin kylläkin.
Ameriikasta tilasin englannin ebayn kautta hd:n osan,tilaus 17.01 ja tänään kädessä.
Oli tullissa jo perjantaina.Postikulut 0,93 puntaa.
Toinen esimerkki.Puolasta pakarin käyrät ja paljon muitakin osia ryssän rautaan,kulut n.parikymppiä.
No käyrät ei sopinu ja palautin,jouduin maksaan postit,40 euroa.
-
Suomesta suomeen kuskattuna olisi kulut olleet älyttömät.
-
Tänään sitten tuli tieto SD:ltä, paketti saapuu perjantaina ;D
-
Se onnea on!
-
Tilasin juuri Saksasta kamaa. Tulee kaksi pakettia; isompi ja pienempi. Nyt jännätään, miten paino vaikuttaa saksalaisten logistiikkaan.
-
Terve
Tilasin myös Dinseltä taannoi sekalaista kamaa, iskaripatruunat, tiivisteitä, vastapainojouset ym , ym. Toimi hienosti, tavara perillä nopeammin kuin Suomen posti ehtii silmäänsä räpäyttää. Joulun läheisyydestä johtuen vielä joulupukkitikkari kaupanpäälisenä.
Kerrassaan mainiota palvelua
Terv. Pampi
-
Joo, ja saapui kans, on tämä motorismi vaan niin kummallista, aivan kuin olisi pikkupojalla toinen joulu.
-
Omat tavarani saapuivat eilen, lähes samaan aikaan. Toinen lähti liikkeelle Nürnbergin liepeiltä ja toinen Neckarsulmin vierestä. Ihan hyvin, 4.2 tilattu ja 11.2 kotiovella.
-
Hehe! Ei näköjään ole ihan tiukkoja hintoja Saksan maalla. Etsin veljen pakuun takaiskareita ebaysta. Täällä kotomaassa toista sataa kappale. Ebaystä alennuksella alle 70 pari, mikä on jo todella hyvä hinta. Oli kuljetuskustannukset ilmoitettu vaan "kostenlos" Saksaan ja toimittaa kyllä Eurooppaan, ei siis Suomen hintoja esillä. Kyselin hintaa sähköpostilla, kun muut vastaavat pyysivät 23-25 euroa toimistukuluja. Saksalainen ymmärsi kysymykseni tarjouskyselunä ja ehdotti 15€:n kuluja. No tottakai käy! Sitten vielä viestittelimme sopivan maksutavan, niin pyöristi hintaa alaspäin tasalukuun, 80€ kuluineen. Sellainen 15 euron alennus, kun älysi kysyä!
-
Stein-Dinsen tilaus tehty ke 13.4. iltayöstä. Sitte näkyy seitsemän eri vaiheen skannausta jonka jälkeen lähetys on perjantaina 15.4. klo 20.30 Glostrupissa valmiina jatkokuljetukseen.
Seuraa taas jännä pimeä kolmen ja puolen päivän jakso koska seuraava skannaus vasta tiistaina 02.15 jolloin Suomessa. Jätetty autokatokseen 14.59.
Tavarankuljettajana UPS mut toiko se myös mulle, en tiedä sitä koska ketään ei kotona ja jätti tekemälläni valtakirjalla autokatokseen.
Entisenä tavarankuljettajana ihmetyttää tuollaiset skannauskatkot kuljetusketjussa, lähetyksen seurannan, toimitusvarmuuden ja kuljetusvahinkojen seurannan takia paketin pitäisi ehdottomasti olla joka vaiheessa "kuitattuna" ilman katkoja. Tässä kuljetussysteemissä aika antiikkinen "seuranta".
-
Torstai-iltana 02.06 tilattu Stein-Dinseltä osapaketti.
Paketti tuli ovelle keskiviikkona 08.06, joten ihan riittävän rivakkaa oli.
Toki paketti makaili viikonlopun Tanskassa, ei vissiin paketit kulje viikonloppuisin...
-
Stein-Dinseltä huono suoritus. Paketti lähtee liikkeelle vasta samana päivänä kuin Mynetmoton toimitus on jo perillä.
Sama tilauspäivä ja kaikki tilauksen kamppeet vahvistuksen mukaan kotona ???
No aina ei voi onnistua.
T,
Jukka
-
Eikä siinä vielä kaikki. Paketti saapui viimein, mutta osa maksetuista osista jäi tulematta, eikä niitä ole myöskään kirjattu jälkitoimitukseen, jota alun perin ei edes pitänyt olla >:(
Ootellaan Suomen alueen vastaavan vastausta - Toivottavasti ei tarvitse pitkästyä, koska edelliseenkin, puolitoista viikkoa sitten lähetettyyn s-postiin, on vastaus edelleenkin saamatta ???
T,
Jukka
Ps. Kyseiset kamppeet olisin saanut kerättyä kasaan kahdelta muulta toimittajalta, mutta ajattelin säästää lähetyskuluissa - eipä olisi kannattanut...
-
No kyllä takkuaa! Taitaa olla tasan S-D:n spedeilyä koko hidastelu.
off topic; tilailin Kiinasta tavaraa. Kaikkiaan seitsämän tuotetta muutamalta eri toimittajalta. Ensimmäiset alkoivat tipahdella postilaatikkoon Keski-Suomessa vajaan kahden viikon kuluttua. Jännä vielä, että pari kampetta oli tilattu samasta paikkaa, mutta tulivat eri kerroilla eri päivinä.
-
Jamppa oli lähtenyt lomille...
Gruppon jäsen tarjosi saksan kielen taitosena apuaan - otin kiitollisena vastaan.
Hommat lähtivät hoitumaan välittömästi.
Sisään maksettu summa kirjattu asiakastilille - hyvitetään jälkitoimituksessa.
Katsotaan miten tuuraava yhteyshenkilö käsittelee/hoitaa vielä pienen tuote virheen - vaihto kustannuksineen ei mielestäni ole paras vaihtoehto...
Jatkossakin Stein-Dinsen asiakas ;)
T,
Jukka
Ps. Aiemmin keväällä saksalainen matkamökkikauppias hoiti vastuunsa vasta muutaman kuukauden painimisen jälkeen. Kävi valittamaan Suomen korkeita kustannuksia. Kokonaisuutena kuitenkin ok. verraten kotimaisiin kauppiaisiin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
-
Minä olen enimmäkseen tyytyväinen S-D toimituksiin vaikka tavarat, joita ei ole hyllyssä pitää odottaa se heidän arvioimansa toimitusaika 2-8 vko. Näissä rajoissa on tähän asti pysytty, mutta E-Falcone 1_2017:ssa mainittu alennus tavaroista jäi saamatta.
-
Palkanmaksajani on muuan pörssiyhtiö jolla on toimintoja myös Saksassa. Juttelin keväällä meidän lakijepen kanssa. Oli tullut edellisenä päivänä Germaaniasta.
Kertoi, että noin 160 urakkaa odottaa raastupakäsittelyä. Pienimmät parin- kolmentonnin juttuja. Taitaa olla ns. venkoilu maan tapa.
Siinä Dinsen alennusprossassa Gruppolle oli muistaakseni se ehto, että tilauksen piti mennä Benedik Viron kautta. (tulikohan nimi oikein)
-
Katsotaan, miten tuuraava yhteyshenkilö käsittelee/hoitaa vielä pienen tuote virheen - vaihto kustannuksineen ei mielestäni ole paras vaihtoehto...
Hyvin hoiti. Myöhään illalla tehty/maksettu tilaus, heidän tarkastamasta uudesta tuotteesta, lähti heti seuraavana päivänä liikkeelle...
Hyvittävät virheellisen osan, sen palauduttua, sekä kulut kuittia vastaan, joko asiakas- tai omalle tilille.
T,
Jukka