Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Joulukuu 26, 2015, 20:37:59 ip
-
Kypärä on pakollinen ja siitä kuulemma pitää löytyä hyväksymismerkintä. Mikähän taho sitä varsinaisesti valvoo? Eivät poliisit ainakaan kovin aktiivisesti. Itselleni kesäaikana kypärä on tuskastuttava ja usein liian lämmin. Alle 15 asteen kelillä tuntuu jo mukavammalle.
Jossain vaiheessa uhkailtiin ajovarustestandardista joka määrittelee suojaavuuden ja värityksen. Toistaiseksi se kuitenkin koskee vain ammattimotoristeja. Huhun mukaan standardia ollaan kehittelemässä. Tietenkin liikenneturvallisuuden nimissä. Kaikenlaisia panssareita ja ilmatyynyjä on esitelty.
Jos sellainen standardi tulee käyttöön niin moottoripyöräilystä lähtee kyllä jotain pois. Viime kesänä katselin kun eräs tuttavapariskunta tuli kylään: Rukan viimeisen päälle puvut, umpikypärät ja raskaat saappaat. Olivat ihan puhki ajettuaan helteessä parisataa kilometriä ja lievässä kaupunkiruuhkassa siitä loppuosan. Rouvan piti päästä suihkuun ja herrakin aika kauan eriössä viipyi. Lievää nestehukkaa lienevät poteneet mehun kulutuksesta päätellen.
Tuo siis vain esimerkkinä. Itseltä lähtee uudesta puvusta suojat ensimmäisenä hyllylle. Olkasuojat olen jättänyt paikoilleen kun ne eivät juurikaan hierrä. Tosin harvoin tulee pukuja ostettua koska edelleen on käytössä yli kymmenen vuotta sitten hankittu Bilteman 209€ kokopuku. Sama oli päälläni talvella Gruppon pilkkikisoissa. Housut ovat olleet käytössä erittäin harvoin. Farkuilla tai nahkahousuilla olen pärjällyt ajokaudella. Sadesuojana jotkin kalastushousut xxl-kokoa että helppo pukea ja vyötärö riittää liki kainaloihin.
Kyläpyörityksessä avopotta, nahkatakki, farkut ja varsikengät.
Ajosaappaat ovat yleensä nahkasaappaat. Pitkille reissuille laitan goretex-vuoriset nahkasaappaat sateen varalta.
Kypäriä on useita. Lämpimällä säällä avopotta ja ajolasit. Pitemmässä reissussa muunneltava kypärä jossa irrotettava leukaosa. Voi säätää olosuhteiden mukaisesti.
Omasta kokemuksesta ja havainnoista toisten suhteen olen huomannut että liioista tai hienoista muodinmukaisista ajokamppeista on enemmän haittaa kuin välitöntä hyötyä. Liikenneturvallisuuskin vaarantuu kun on hiki ja kuuma puku puristaa. Hermot ja huomiokyky kärsii. Kylmän kanssa aina pärjää mutta liika lämpö vie kyvyt. Pieni vilu pitää virkeänä.
-
Kun on kesä ja helle, niin enskalla ajamaan lähteminen on yhtä tuskaa.
Ennen kuin kaikki kamat on päällä, niin hiki valuu joka huokosesta ja sitten on vielä rätkän haku tallista yms.
Ensimmäiset kilometrit menee kainaloita kuivatellessa.
-
Bisneshän noissa puhuu eikä mikään turvallisuus. Jokainen voi vetää minkälaiset kakadun väriset ja vilkkuvaloilla varustetut kamppeet niskaansa tahansa, jos haluaa ja vaikka peltihaarniskan siihen alle, jos arvelee turvallisuuden sitä vaativan. Mutta jos se on vapaaehtoista, niin joltain jää helvetisti miljoonia saamatta.
Vähän sama kun perinteiset hehkulamput piti vaihtaa energiansäästölampuiksi. Maailma pelastuu.
Olen odotellut milloin aletaan vaatia samasta syystä lampun kannan muuttamista isommaksi tai pienemmäksi. Saataisiin valaisimet uusiksi. Ja ne miljoonat valmistajien taskuun.
Jostain luin, että lentokoneiden matkustamoon hyväksyttävien, käsimatkatavaraksi luettavien laukkujen osalta säännöstöä ollaan muuttamassa yllätys yllätys, pienemmäksi. Saadaan myytyä niitäkin muutama sata miljoonaa uusiksi ja entiset kaatopaikalle. Ja taas kassakone kilisee.
-
Kadulla ajofarkut, nahkatakki, avopotta ja hanskat. Lisäksi selkäsuoja on aina ajaessa, ilman en lähde tielle lainkaan. Oma anoppi on pyörätuolissa ja kunnollinen selkäsuoja olisi pitänyt jalkeilla. Toinen on hanskat; satun pitämään käsistäni sen verran, että ilman hanskoja en aja metriäkään. En aja polkupyörääkään paljain käsin. Olen myös omaksunut tuon rintapanssarin käytön.
Ajosaappaista en tingi myöskään. Tavallisilla varsikengillä voi tuhota nilkkansa jo kävelyvauhdista.
Radalla täysnahkapuku, rinta-ja selkäpanssarit, ratahanskat ja ajosaappaat. Alla kun on kunnon urheilukerrasto, pärjää kyllä helteenkin kanssa.
Tuleehan sitä välillä hiki, mutta mulla ainakin turvallisuus menee edelle.
Heijastinliivejä ja kirkkaita värejä en käytä, ei kuulu mun harrastukseen.
-
Kokopotta.aina.Rukan rintaselkäpanssari..ja matkustajalla aina kunnon varusteet..typeryyttä ajaa huonoilla varusteilla..huippukuskit tietenkin ajaa turvallisesti vaikka alasti,toisin on tälläinenkeskiverto eläkkeen kynnyksellä oleva kuski .
-
Olen liikkeissä poiketessa kokeillut muutamaakin selkäpanssaria. Rintapanssarista en ole kuullutkaan. Semmosta lautaa en selkääni laittaisi. Kamalan tuntuisia, olivat sitten takin sisässä tai henkseleillä. Menee fiilikset. Eikä nykyisin omaksumani vanhan miehen customtyyli oikein sellaisia suosikaan. Se on niin tuurista kiinni että mitä sattuu sattuun. Hiljaa ajellaan ja keskellä tietä.
Hanskat on tärkeät. Jos paikaltaankin kaatuu niin paljaille käsille voi käydä huonosti. Useimmat ajohanskat tahtovat olla vain liian paksuja ja jäykkiä. Kesällä kaupunkipyörityksessä ei tule aina hanskoja laitetuksi. Kun löytää hyvän hanskamallin ja haluaisi viiden vuoden päästä samanlaiset niin turha toivo. Pitää ostaa varastoon kun hyvät löytää. Nätillä säällä pärjää tavallisilla sormikkailla.
Tokihan sitä aikanaan metsäpoluilla ajellessa tuli käytettyä jonkinlaisia suojaimia. Mutta siellä ajo todennäköisesti johtaa vääjäämättömään kaatumiseen toisin kuin maantiellä ajaessa. Viimeaikaiset itselle sattuneet ns. mukut ovat olleet muiden aiheuttamia ja nekin tapahtuneet paikaltaan. Ei edes ajoneuvovaurioita naarmuka ja katkenneita kahvoja enempää ole tullut.
Jos moottoripyörällä ajamista ryhtyy niin pelkäämään että ei ilman raskasta panssarointia uskalla tielle lähteä kannattaisi miettiä että olisiko vaikka postimerkkeily sopiva harrastus.
-
Moottoripyöräilyä en pelkää mutta suojien käytön koen vaivattomaksi.Uudentyyppistä RUkan suojaa en edes huomaa kun se on päällä.Asennekysymys.Hoitoalalla olen joskus ollut hoitamassa neliraajahalvauspotilasta.SUrullista.EI tarvitse olla pelkuri jos tekee rationaalisia valintoja.
-
Kunnon mällin jälkeen osaa arvostaa kunnon varusteita.
Peurakolarin jäljiltä oli ajoasu täynnä pientä reikää, niinkuin olisi haulikolla ammuttu - seurausta asfaltilla kierimisestä - oma nahka ehjä. Ja se oli Louisin halpa-asu.
Selkäsuoja takin selkätaskussa on kyllä hyvä olla, vaikka sitä ei tarvitsisikaan - panssari on ehkä liioittelua.
Nykyiset kamppeet ovat aika hengittäviä, mutta kaupunkiajo helteellä kyllä hiostaa.
Hanskoja pitää olla eri lämpötiloja varten, yli 20 asteeseen mulla on melko reikäiset nahkahanskat, muille keleille muita.
Avokypärällä olen aina ajellut, ei hiosta eikä huurru - ja kypärähuppu on helpompi pestä kuin kypärä.
Postimerkkeilystä en jaksa innostua ;)
-
Takin selkätaskussa oleva suoja ei sitten asfaltilla pyöriessä ole siellä missä pitäisi, vaan pyörii sen takin kanssa ympärillä..
Hyvän selkäsuojan kun hommaa ja käytön opettelee, ei sitä huomaa ajossa. Edes customilla lutkutellessa.
Oikeille hellekeleille on sitten perforoitu nahkatakki. Aivan loistava hankinta! Olo on kuin t-paidassa ajelisi, vaikka on koko suojaus päällä.
Mulle suojaus on osa harrastusta, ei se ole mikään vaiva. En lähde ajamaan sillä mielellä, että laadun kuitenkin ja siksi suojaan. Vaan siksi, että kaikkea ei voi ennakoida ja jos omaa terveyttään yhtään arvostaa, niin jotain voi tehdä.
Omassa lähipiirissä on sattunut tarpeeksi, jotta osaa arvostaa kunnon vermeitä.
-
Minusta tuli kokokypäräkannattaja kun vedin turvalleni sateessa itävallassa.Jarrutusvirhe..naama olisi mennyt tohjoksi ilman kunnon kypärää..matka jatkui naarmusella kokopotalla.Pitkäänn suunniteltu reissu meinasi mennä pieleen.Ja puoliso selvisi hyvillä varusteillä ..polvessa oli hetken kolotusta.En alkanut harrastamaan postimerkkeilyä..Nykyisin minulla ei ole edes autoa..tykkään ajaa moottoripyörällä..harmittaa talvi kun ei edes pääse hiihtämään.
-
Kunnollinen selkäsuoja missä on otettu huomioon ilmankiero, on helteellä mukavampi kuin ilman.
Ainakin nahkapuvun alla. Sellaiset telttapatjaa muistuttavat viritykset eivät ole mistään kotoisin.
Ei ole koskaan ollut liian kuuma, ei edes Kreikassa tai Afrikassa. Aina nahkat päällä.
Kotimaassa sen sijaan olen saanut palella ihan riittävästi, mielestäni paleleminen lamauttaa kuskin totaalisesti.
Lämpimässä pärjää aina, pitää muistaa juoda ja nauttia suolaa että neste ei tule suoraan ränniin.
Kuumassa ja kuivassa ilmastossa ajettaessa, kuski kuivuu todella nopeasti jos ei ole suojavarustusta päällä.
Umpikypärän kanssa pääsee vähemmällä.
-
Kun ajelen kyykyllä, niin nahkapuku, ajokengät, hanskat ja avopotta.
Selkä suorana rätkällä ajellaan kelistä riippuen ajofarkut / ajohousut, nahkatakki omilla suojilla, vaelluskengät, hanskat ja avopotta.
Enskalla crossikengät, polvisuojat, suojahousut, crossihousut / ajohousut, suojapaita, crossipaita / ajotakki ilman suojia, crossikypärä ja hanskat.
Sitten kun käydään kaupungilla jätskillä tai muuten vaan pyörähtämässä niin farkkushortsit, lyhythihainen Tee-paita, vaelluskengät, avopotta ja hanskat
Jos on oikein kylmä / kostea reissu tiedossa, niin sitten päähän laitetaan schuberth C2, mutta 90% katuajelusta menee Italian lipun väriin maalatulla avopotalla (niitä on kaksi kappaletta, eri tavalla maalattuja)
Ainoa vakiovaruste rätkäilyssä kypärän lisäksi on kunnon hanskat, ilman niitä ei ajeta.
Ajokamoja alkaa olla niin paljon, että kohta pitää hommata toinen kaappi...
-
Kyllä yksi kunnon lippa kehittää silmää ajokamppeille. Core-texit kestää luistella tavallisella asfaltilla vajaat 50 metriä. Housut meni puhki molempien kankkujen kohdasta, ensin toisesta ja sitten toisesta kun onnistuin luisussa siirtämään painopistettä, takkiin kului muutamia reikiä, kypärä nirhautui, toinen hanska meni repalieksi. Luita ei katkennut eikä tullut pahemmin laastaroitavaakaan. Hanskat on aikas kriittiset kamppeet niinkuin Matti tuossa jo kirjoitti. Kämmenpuoli pitää olla ohut ja hanska pitää olla sopivan tilava, ettei sitä tarvi puristaa kahvaan ja tarpeen tullen hanskan voi riisua ja pukea lennosta. Sisäverhoilu pitää olla sellainen, ettei hanska oksenna kun ottaa kostean käpälän sieltä ulos.
-
Kunnon varusteet ( Rukka, Halvarsson-Lidstrand ) tykötarpeineen päällä aina ja missä olosuhteissa tahansa. Ainut huono puoli tässä ajattelutavassa on se, että kiskalle ei tule lähdetyksi moottoripyörällä. Varustautumiseen kuluu turhan pitkä aika. Lidstrandin ajofarkkujenkin alla on kunnon crossisuojat silloin, kun moisia tarvitsee.
-
Vasta 2000 -luvulla on tullut laiteltua hieman ajovarusteihin suojia. Heräte/paras ostos on ollut http://www.fc-moto.de/Forcefield-Race-Lite-Vest?gclid=CLTH69LV-8kCFYIMcwodMMUKiQ selkäpanssariliivi jossa mahavyö ( nykyään käyttävät jo laihduttamisessakin mahavyötä :D ) on todella miellyttävä päällä. Kuumalla ilmalla voi pitää hengittävää ajotakkia päällä. Hanxin 15 v vanha puku on paras vieläkin. Kuudet ajovarusteet on tangolla. Jotenkin nahka-asuun en ole päässyt sinuksi.... kankea ja hiostavakin. Ehkä pitkä aluskerrasto auttaisi ?. Onko kokemuksia kerrastojen materiaaleista ??
Mr
-
Takin selkätaskussa oleva suoja ei sitten asfaltilla pyöriessä ole siellä missä pitäisi, vaan pyörii sen takin kanssa ympärillä..
<snip>
No ei mulla kyllä pyörinyt takki eikä selkäsuoja - mutta minä itse kyllä pyörin, parinkymmenen metrin ilmalennon jälkeen.
Takki ei saa olla liian väljä.
-
Ehkä pitkä aluskerrasto auttaisi ?. Onko kokemuksia kerrastojen materiaaleista ??
Mr
Tekniset kerrastot on parhaita. Eli nämä hiihto/urheilukerrastot. Itse käytän yleensä urheilumallista, hengittävä keinokuitu t-paitaa ja hiihtokalsareita. Tällaisina talvina niitä saa todella edullisesti kaupasta..
-
Kun vetäisee ne 10-15v vanhat "hyvin istuvat" ajokamat päälleen, kannattaa uhrata ajatus myös saumojen
ompelulangalle. Sekin kuluu käytössä, eikä todennäköisesti enää pidä pukua kasassa tosipaikan tullen.
Jos vanha puku alkaa vähänkin purkautua saumoistaan, viimeistään silloin se pitää vaihtaa uuteen.
-
Ehkä pitkä aluskerrasto auttaisi ?. Onko kokemuksia kerrastojen materiaaleista ??
Mr
Tekniset kerrastot on parhaita. Eli nämä hiihto/urheilukerrastot. Itse käytän yleensä urheilumallista, hengittävä keinokuitu t-paitaa ja hiihtokalsareita. Tällaisina talvina niitä saa todella edullisesti kaupasta..
Jännää mutta tässäkin on näköjään henkilökohtaisia mieltymyksiä, en voi sietää noita lainkaan.
Eli jos ei ole kokemusta urheiluasuista, kannattaa kokeilla ennekuin ostaa niitä kaapin täyteen.
Omassa nahkapuvussa on mielestäni toimiva ohut sisävuori, laitan puvun alle mahdollisimman vähän vaatetta.
-
Merinovilla on hyvä vaihtoehto alusasuksi.
-
Merinovilla on hyvä vaihtoehto alusasuksi.
Samat sanat. Mukava pitää ja helppo hoitoinen. Rankingissa ehdoton ykkönen.
T.Jouko
-
Juu, Ruskovillan 100% merinovillaa (kotimaista valmistajaa suosin ;-) minäkin nahkojen alle pistän. On viileellä lämmin eikä ahdista yhtään vaikka olisi 30 lämmintä.
Ei toimi minulla nuo "tekniset" muovikuidut.
-
Minä koitan välttää hikoilua viimeiseen asti enkä ole kovin kylmänherkkä niin suoraan ajopuvun alla tavallinen pitkähihainen T-paita ja nahkahousuissa sään mukaan joko lyhyt- tai pitkälahkeiset kalsarit. Paksuhkot sukat nahkassaappaisiin. Kypärähuppu on pitkätukkaiselle ehdoton varuste. Ajotakissa tarvitsee lämpövuorta vain satunnaisesti ja yleensä vain keväällä. (pl. viime juhannuksen aika) Vuori kulkee kuitenkin mukana pitkillä reissuilla. Yleensä matkat kestävät 3 -10 päivää. Mukaan ei tarvita kuin farkut ja kauluspaita iltamenoja varten sekä tietysti t-paitoja ja kalsareita sekä muutama sukkapari. Reissun päällä tulee varusteita pestyä tarpeen mukaan.
Ajopuvun saumoja olen ommellut uusiksi tai ompeluttanut jos on rispaantuneet irtipoikki. Ainakin viimeisin omistamani Rukan "vapaa-ajan pusero" oli hentoa tekoa. Itse ommellen olen uusinut velcro-tarroja. Talvella on aikaa pikkunäperryksille. Ompelijalle on joutunut selittämään että ei ompele kalvon läpi vahingossakaan.
Ajotakin pitää pitää vesi ulkopuolella aina ja sen verran lämpöa sisällä että on mieluimmin pikku vilu kuin lämmin. Lämpö tekee veltoksi. Ajohousut voivat olla vedenpitämättömät koska on matkassa muovipöksyt päälle vedettäväksi. Latimon kanssa meillä on yhteistä että jos lämpö rupeaa olemaan yli 20 astetta niin lämmitetään sauna ja hikoillaan siellä eikä ajeta jos ei ole ihan pakko.
Suojia tarvitaan silloin kun tapahtuu. Käymällä EAK-kurseilla tai ainakin pitämällä itselleen keväällä "ruosteenpoiston" osaa reagoida ja toimia niin että että ei tule kolhuja ainakaan omasta syystä.
Alkoholijuomille ja virvokkeille pyrin tekemään ajovarusteista suojaa etteivät tärinästä vaurioituisi. Aina on mukana ainakin sen verran että perillä voi ottaa lämmittävät naukut ja yömyssyt.
-
Mulla päällä nahkapuku, selkäsuoja, kunnon ratahanskat ja ratasaappaat sekä umpikypärä hupun kanssa. Joskus harvoin kylmällä goretakki. Näin on ollut viimeset kolkyt vuotta. Alle sitten sään mukaan.
Olen prätkäkolarin takia eläkkeellä, vastaantullut nuorimies päätti kääntää suoralla tiellä vasemmalle vaikka mä olin eessä. Civicci meni lunastukseen, Lempparista ei ees runko vääräks, on tänä päivänä liikenteessä mutta ei enää mulla. Guzzista kun vauhdissa irtoo eteenpäin niin kääntyy nuo polvet nurin, nytkin kävi huonosti vaikka oli kisapuku päällä eli kunnon polvisuojat. Oxtarin saappais oli Civicin väri mut saapas ehjä ja siks myös nilkka ja jalkaterä. Kisapuvussa oli kyttyrä ja se sekä tärskyssä alapäästään murtunut selkäsuoja pitivät mun kondiksessa kun olin tippunut selälleni katukivetyksen päälle.
Tämä viidenkympin alueella ja ei mitään mahista reagoida niin nopeesti ja väistää, ei ehtiny kun tajuta et se tuleekin...
Mun mielestä kunnon ajokamat ja selkäsuoja/turvatakki on tärkeempi ku kypärä, en ite ainaka haluis olla selväpäinen kasvi.
-
Juu, Ruskovillan 100% merinovillaa (kotimaista valmistajaa suosin ;-) minäkin nahkojen alle pistän. On viileellä lämmin eikä ahdista yhtään vaikka olisi 30 lämmintä.
Ei toimi minulla nuo "tekniset" muovikuidut.
Maku- ja tottumiskysymyksiähän nämä. Itse en pidä yhtään villan/merinovillan tunnusta ihoa vasten. Nimenomaan keinokuitua puvun alle.
Omat ratanahat on noin kymmenen vuoden iässä. Niiden sisävuori on verkkoa, alusasu helpottaa pukemista merkittävästi. Varsinkin ratasettien välissä, kun kosteaa pukua rempoo päälleen.
-
Merinovilla ei tunnu kovin miellyttävälle, joten sen takia tekninen alusasu. On muuten loistava keksintö.
Nahkapuvun alla vähintään pitkät kalsarit ja lyhythihainen paita, riippumatta ulkolämpötilasta.
Nhkapuku on aika nihkee hikistä nahkaa vasten.
Teknisen asun ja nahkapuvun väliin sitten tarpeen mukaan tavallita puuvillaa.
Samoin crossikamojen kanssa, teknistä alle.
Gorepuvut ei ole onneksi niin tarkkoja alusvaatteiden kanssa.
-
Silkkiset alushanskat ovat olleet hyvä ostos. Lämmittävät kylmällä
ja helteellä hiostuneet hanskat on helpompi ottaa pois kädestä ja
pukea, kun nämä ovat alla. Eivät ole kovin joustavat, joten sopiva
koko on helpoin valita kaupassa sovittamalla.
http://www.partioaitta.fi/kl-sport-silkkikasine
-
<snip>
Guzzista kun vauhdissa irtoo eteenpäin niin kääntyy nuo polvet nurin, nytkin kävi huonosti vaikka oli kisapuku päällä eli kunnon polvisuojat.
<snip>
Eipä mulla kyllä niin käynyt: nätisti mentiin Nevadan pleksin yli, jalat (!) edellä koska ne nousivat ensin ilmaan ja hyvin lähti selkä edellä, pää alaspäin voltti menemään, sitten kädet irti tangosta ja laskeutuminen parinkymmenen metrin päähän pää ja oikea olkapää edellä ja siitä kierimään pitkin asfalttia. Kuten sanottua, siinä kierimisessä ja liukumisessa paloi/suli ajoasu täyteen pieniä reikiä, käsillä tuli otettua sen verran vastaan, että kummankin hanskan kämmenestä kului noin parin euron kolikon kokoinen pyöreä alue - mutta ei läpi. Toisen saappaan kärjestä lähti nahka, mutta sen alla oli kova suoja.
Olkapää meni sijoiltaan ja käsivarsi poikki just siitä, mihin olkasuoja loppui. Pikkusormi otti sen verran maahan, että meni poikki. Siinä se.
Kaikille varusteille oli käyttöä (tosin kypärässä vain pieni naarmu niskapuolella)!
-
Ei munkaan polvet ottaneet kipeää pikkulohkolla tölskätessä. Maasturin perään osuessani, ranne otti eniten vastaan, kypärä sitten ja toinen sisäreisi. Se olikin sitten pisimpään kipeänä, taisi hieraista aika syvältä.
-
Omat kaatumiset ovat olleet joko etupyörän luistaminen pois alta tai takapyörän luistaminen pois alta ja yksi eläinkolari jossa vauhtia oli niin vähän että löysin vain itseni ojasta parinkymmenen metrin luistamisen jälkeen. Melkein onnistuin väistämään hirven takakautta kiertämällä. Ostatin vakuutusyhtiöllä uudet kamppeet mutta vanhatkin olivat vielä ihan kohtuullisessa kunnossa. Nahkahousuihin piti laittaa polvipaikat. Sadehousu maksoivat 8€.
Usein kuitenkin niin että mukusta lähtenyt juoksuaskelin ja siitä sitten tirsalleen kun ei jalkojen määrä mitenkään riitä. Kerran kävin korkealla aloittaen käsilläseisonnalla kun takapyörä löi perän ilmaan vastapatista. Tiedättehän sellaisen kaksoishyppyrin joka pitää mennä kerralla yli tai sitten ajaa pohjia myöden hitaasti. Onneksi oli yleisöä niin ei mennyt spektaakkeli hukkaan.
Selälleen putoaminen korkealta on inhottavinta kun ei tahdo saada henkeä takaisin. Nuo mun kaatumiset on treenattu metsäpoluilla ja krossiradoilla ja sekalaisilla soramontuilla. Eikä silloin ollut varusteena kuin avopotta, ajolasit ja jonkinlaiset krossisaappaat paitsi talvella painettiin kumisaappailla. Enempi sellaista tuulitakki ja -housumeninkiä. Vähät rahat meni aina pyörien laittoon ja renkaisiin. Ei siinä mitään varusteita ajateltu.
Nyt nämä pari viimeistä liikennetilannetta katupyörällä ja trikellä ovat kummastuttaneet. Itse paikallaan kadulla liikenteen seisomisen vuoksi ja silti tulee kolari. Toinen oli peräänajo ja toinen sivusta kylkeen. Peräänajossa ei edes pyörä kaatunut mutta sivulta kun kiilataan niin tulee kiire jättää ajoneuvo. En oikein osaa mieltää että millaiset suojat näihin auttaisivat kun autoilija "ei huomannut". Tuon viimeisen jälkeen olen suosinut kaistojen välistä viivaa ettei jää "tyhjää kohtaa" mihin puusilmä autoilija voi kotilonsa tunkea.
Syytä siihen että nyttemmin on ollut näitä muiden aiheuttamia läheltäpititilanteita tai pikku kolareita olen miettinyt. Tulokseksi olen päätellyt että ajotapani on muuttunut muun liikenteen mukana nätisti ajamiseen kun taas aiemmin ajoin agressiivisesti kaistojen välissä jä kiihdyttelin liikennevaloista aina ensinnä. Huutoa ja käsimerkkejä kyllä sai mutta ne eivät tee kipeää eikä riko pyörää. Ja vakuutusyhtiön kanssa on aina jotain säätöä. Ei mene kuin esitteissä.
-
Kaksiosainen nahkapuku on mieluisin asu kesällä, istuu päällä kuin toinen iho eikä läpätä ajoviimassa niinkuin tekstiilit. Syssykeleille kalvopuku, jolloin on vaan siedettävä sitä läpätystä. Ilman ajoasua en aja, on noita yllättäviä kolhuja tullu matkan varrella. Mullakin oli valtavat ennakkoluulot merinovillaiseen kun joskus takavuosina semmoine villainen pisteli ja kutitti, mutta uudet laskettelukäyttöön tarkoitetut on sileät kuin silkki.
Nyt on ostettu nahkapuvun alle windstopper-alusasu viileämmille keleille, kokeillaan keväällä. Toistaiseksi päässä on viihtynyt avattava Schubert, kahden hirvikolarin ja yhden eteenkääntyneen vastaantulijan jäljiltä oli joka kerta potta leukaosastaan syvillä urilla. Nyt kun pyöräksi vaihtui Griso, on avopotta pilottivisiirillä ruvennut houkuttelemaan. Hmmmm......
Noi silkkiset sisähanskat on muuten hyvät myös talvella lasketellessa ja pitävät kädet todella lämpimänä. ennakkoluuloista huolimatta, taas. Aiemmin ajoin aina sileäpohjaisilla pitkävartisilla ajosaappailla, nykyään on pitkillä reissuilla pitkävartiset vaelluskengät. Ei tarvitse ahtaa mukaan niin monia eri jalkineita.
Hieman hämmästelen kesäisin yhä useammin näkemiäni paljaskätisiä motukkakuskeja, jälleen noiden moksujen opettamana. Tosin, niin paljon en ole oppinut, että käyttäisin huomioliiviä. Ei kuulu mun harrastukseeni.
-
Ollut hyvin tyytyväinen kolmikerroksiseen (Ravít!) hengittävään takkiin muutaman vuoden.
Menee melkein kaikilla keleillä lisäten ja vähentäen kerroksia jotain 90% ajoista. Nahkatakeilla loput tyylin (?) tähden, tai vaikka T-paidassa helteellä.
Tuossa parinsadan euron takissa saa avattua 6 vetoketjua ilmanvaihtoa lisää hihoihin, rintaa ja selkämykseen.
Ison pleksin takana on aika helppo säätää asut keliin sopivaksi.
Housuina ajofarkkujen päällä yleensä paksut nahkahousut, sadekelillä kaivan hengittävät "vedenpitävät" tilalle.
Alusasuja hyvä valikoima.
Saappaina mieleiset on hyvin rasvatut nahkasaappaat, ei kyllä rankempaa sadetta pidä, silloin "kortsut" päälle tai tai kaivaa täysin vedenpitävät (epämukavat, mutta myös rutistusjäykät) laukusta.
Jalkinepuoli on hakusessa, nahkasaappaani päälle kun kaadoin pihassa pyörän, niin nilkalle kesti 2kk ennenkuin parani vaikkei murtunut ja pisti mietteliääksi.
On vaan ollut kaikki kokeilemani niin epämukavia.
Lienee liian kovat vaatimukset että olisivat vedenpitävät, hengittävät, suojaavat ja mukavat.. En taida olla ainoa joka etsii.
Kypäränä avo visiiriNolanilla pärjännyt kaikki kelit, pleksin takana kun voi käytää visiiri ylhäälläkin ja on siinä myös nominaalinen säädettävä ilmanvaihto, vähän iso taas mukavuuden kannalta, huppua ja kauluria mahtuu jos kylmään.
Mukavat nahkahanskat, toiset lämpimät vedenpitävät ja villahanskat alle jos tarpeen, jos ei sekään riitä niin kahvalämmittimet päälle.
Sen verran mukavuuden haluinen että ei oikein koskaan ole ollut huonoa ajo-oloa lämpötilojen kanssa, kun hetkellisesti.
Yleensä niin sattuu kuumalla kun maantieltä kaupunkiin, oppinut pysähtymään ajoissa keventämään asua ja toisin päin.
Pikku pakkasellakin pärjännyt hyvin.
Se on toi mp ajo niin viihtymisen kohtia, että runsaat varavarusteet usein mukana varsinkin pidemmät reissut ja siksi pyörässäni niin usein myös kaikki laukut kiinni ja tarvittaessa kantaa lisäputkikassia jne.
Cali on siitä mukava ratsu, ettei kevyen kuskin kanssa oikein ominaisuudet hetkahda miksikään vaikka täysmatkakuosissa.
Eikä kevyt tapenkkiläinenkään jonka vastaavat varusteetkin saa mahtumaan kyytiin.
Kuvassa kuivataan "vedenpitäviä" ajovarusteita laukkuja myöden pari sataa kilometriä ihan täysillä vettä taivaalta jälkeen.
Nuotio viereen ja parit totit, niin kyllähän nukkui hyvin ja niin pitkään että sääkin oli jo aurinkoinen. Hyvä reissu tulee pitkälti siitä että on mukava olla.
-
ja jos joku osaa sanoa miksi tyypit ajaa ilman hanskoja. justiin nämä viiskymppiset luuserit joihin itsekin kuulun...viime kesänäkin kun ajelin Haltialan tilalle niin kelasin että olen katoavaa kansanperinnettä hanskoineni.... ja suht tuoreena kutsimiehenä bongasin pari "meidän firman" ukkoa, harmi ettei mulla ollut minkäänlaisia tunnuksia eikä muita tunnisteita jotta joku olisi tunnistanut, tuonne ameriikanosastolle olisin varmaan kuulunut, partoineni ja poninhäntöineni... vaan kun ei tuo HooRee ole mun juttu....
-
Karvaisuus ja ponnari tarkoittaa aina H-D:lla ajavaa henkilöä. Ainakin sen olen itse havainnut: naishenkilö tulee kysymään että "Sulla varmaan on H-D?" Siihen vastaan että ei ole. "Ai jaa...."
H-D:itä taas ovat kaikki mustanpuhuvat custompyörät jotka papattavat. Ainakin jos kysytään meidän taloyhtiön väeltä.
Taloyhtiön moottoripyöräparkissa mulla on parhaimmillaan ollut kaksi Guzzia parkissa. Toinen niistä varsin erikoisen näköinen. Eräs taloyhtiön asukas on ollut niistä kiinnostunut ja tulee aina jutulle kun sattuu melkein aina pihamaalla oleskelemaan. Olen kertonut hänelle tekniikasta ym. moottoripyöräilyä koskevaa.
Hän oli sitten kertonut, myös moottoripyöristä kiinnostuneelle ystävälleen, että yhdellä kaverillaan, joka asuu samassa taloyhtiössä, on erikoinen pyörä. "Ai, onko se H-D? Ei ole, vastaa tämä pihamies eikä muista merkkiä. "Jaa, varmaan jokin japsipaska." Vastaa ystävänsä.
Nämä asiat kuvastavat sitä miten polarisoitunutta on tieto jopa pinnallisesti moottoripyöristä kiinnostuneiden parissa saati sitten niiden joita asia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Myös mp-kerhoissa, tarkoitan sekapyöräkerhoja, on tietynlainen lokerointi olemassa. H-D on ylivoimaisesti tavoiteltavin pyörä. Sitä arvojärjestyksessä peesaavat isokokoiset japanilaiset kopionsa. Niiden jälkeen tulevat eurooppalaiset kyykky- ja matkaenduropyörät. Toiseksi viimeisenä ovat omituiset pyörät jotka ovat harvinaisia merkiltään kuten Guzzi. Naurettavia ovat japsikyykyt.
Voisi sanoa että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana arvostukset ovat heittäneet suurelta osalta toisinpäin.
-
Tuosta merkkijutusta; itse kerroin joskus vuosia sitten armeija-aikaiselle kaverille ostaneeni moottoripyörän. Päässäni oli Moto Guzzi- pipo sattumalta. Hän tietenkin innostuu ja kysyy:"Ai Hoodeen?" Vähän aikaa ollaan siinä hämillään ja osoitan vain pipoa. "Ai onko tuo joku merkki?.."
Eli ei tuo Guzzi kaikkien arjessa tuttu merkki ole.
-
Aivot pyrkii linkittämään synapseja johonkin aiemmin koettuun muodostaakseen kuvan tilasta.
Lapsilla on suora kyky imeä kaikki vaikutteet.
Jos joku päätyy liiviriippuvuuteen, niin kertonee jotain kehitysvaiheen pulmallisuudesta.
Kai se on lähdettävä jatkamaan Guzzi huoltoa..
-Pulula Pantitos
-
Aivan vastaavia "en koskaan kuullutkaan" kommentteja on tullut vastaan. Taannoin oli vanhalla pajallani huollossa uudehko 1200 Moto Morini. Pari tuttua kaveria tuli poikkeamaan. Toisella jopa moottoripyörä. Kiersivät hartaudella Morinia ympäri ja syynäilivät rakenteita. Kysymys kuitenkin oli: onko se pahasti rikki?
Kerroin että ei ole särki vaan on normi huollossa. Pojat siinä sitten pähkäilivät että ei kyllä tulisi mieleenkään ostaa tuommoista. Varmaan on kalliskin? Kerroin sitten hinnankin ja sitä sitten ihmettelivät ettei kyllä ole kovin kallis. "Varmaan on tehty jostain halpisosista" oli kommentti ja kiinnostus pyörään loppui.
Olen myös esitellyt pyörääni sukulaisille ja kylänmiehille syntymäpaikkakunnallani kun sattui olemaan jotkin juhlat seurojentalolla. Osaa ei tietenkään juuri kiinostanut mutta yhden isännän toteamus ole hiukan poikkeava: Näyttää olevan japanilainen mutta merkistä en ole ennen kuullut! Kyse oli Brevasta.
Tämä taas sattui Tampereen Laukontorin ilmaisessa mp-parkissa. Olin juuri pysäköinyt Cali T3:sen ja riivin kypärää päästäni niin viereen japaninpyörällä ajanut vanhempi herra (ei tosin minua vanhempi) ryhtyi muistelemaan että poliisilla oli näitä 70-luvulla ja 80-luvun alussa. Myönsin näin olevan mutta hieman eri malleja.
Hän sitten kiittelemään minua että olin yhden sellaisen kunnostanut. Arveli myös tulleen varmaan kalliiksi. Kerroin että ei, maksoi hieman yli tonnin ja on ajokunnossa alkuperäiskuosissa.
Hän epäili kuitenkin että varaosia ei taida mistään saada. Kerroin tilaavani netin kautta rakenneosat ja huolto-osat Stormilta.
Sitten pikkupiru istui olkapäälle ja aloin esittelemään että kyseessä on vuoden -82 ahdettu malli jossa on sähköinen polttoaineenruiskutus. Auliisti selitin ahtopaineista, säätimistä ja suuttimien aukioloajosita. En tietenkään kertonut sitä että olen ne itse asentanut.
Olisi mielenkiintoista ollut olla kuulolla kun hän olisi selittänyt asiaa jollekulle tutulleen.
-
Voidaan tietysti kysyä, että kuinka hyvin ulkopuolisten voi olettaa olevan
perillä oman harrastuksensa yksityiskohdista.
Kuinka moni täällä esimerkiksi tuntee häivepistotyöskentelyn, riippuliidon tai
kuviokellunnan tuotemerkkejä tai muita yksityiskohtia?
-
Itse en esimerkiksi ymmärrä jääkiekosta tai penkkiurheilusta pätkääkään. Tämä ylittää töissä monesti ihmisten käsityskyvyn.
-
Itse en esimerkiksi ymmärrä jääkiekosta tai penkkiurheilusta pätkääkään.
Siinä suhteessa täällä ollaan samoilla linjoilla. Tulee aika tylsää jos satunnainen seura aloittaa keskustelun pallopeleistä tai formuloista.
Yhdistys on vielä rekisteröimättä mutta vaimon kanssa kuulumme Antiurheiluseuraan.
Jalkapallo on painava esine joka on kettingillä kiinni ihmisen nilkassa.
-
Minullekin eräs tyyppi sanoi kerran, että kyllä hänkin jalkapalloa katsoisi jos pallo olisi ympimessinkiä ja pelattaisiin paljain jaloin.
-
Ennakkoasenne on kasvanut monille jo varmaan esikouluiästä lähtien: Italialainen moottoripyörä ei voi kestää. Jonain lokakuun tiistaina kävin Mustalahdessa Tampereella, ja paikalla oli pari kaveria uudehkoilla BMW GS:illä. Siinä tuli puhetta mittarin kilometreistä, ja sanoin, että mulla on varmaan pienimmät kilometrit. Mittari oli juuri mennyt ympäri, ja siinä oli jotain 700 km, eli ajettu tod.näk. muutaman tonnin yli satatuhatta. Toinen BMW-kuski katsoi Guzzia pitkään ja sitten totesi: "Taidat tuntea pyöräsi perusteellisesti". Hitaana hämäläisenä ymmärsin vasta jälkikäteen, että uskoi varmaan minun purkaneen ja kasanneen -89 MilleGT:n vähintään viiteen kertaan /100 tkm.
Tiedossani ei kuitenkaan ole kuin edellisen omistajan teettämä ristinivelen vaihto.
-
Viime kesänä, matkalla Iisalmen Cuzzi-ralliin tein pakollisen pysähdyksen Mikkelin torille.
Siinä katuvarressa valmistautuessani jatkamaan matkaa pysähtyi eräs +50 ikäinen kaveri jutuille todeten, että "Siinä on vanha kunnon Moto Guzzi. Vieläköhän näitä valmistetaan?"
Alla oli alle tuhannen kilsaa ajettu Eldorado. ;D
-
Itse asiassa pari kolme vuotta sitten joku vaappui huoltoasemalla juttelemaan. Sanoi: "Taitaa olla aika vanha pyörä, kun on Moto Guzzi."
"Niin, eihän tämä uusi ole, kuitenkin valmistettu jo vuonna 2000.."
-
Voidaan tietysti kysyä, että kuinka hyvin ulkopuolisten voi olettaa olevan
perillä oman harrastuksensa yksityiskohdista.
Kuinka moni täällä esimerkiksi tuntee häivepistotyöskentelyn, riippuliidon tai
kuviokellunnan tuotemerkkejä tai muita yksityiskohtia?
Meidän rouvalla on hevoinen ja mie ymmärän siitä sen, että se on iso, syö paljon, vie hirveesti rouvan ja lapsien aikaa ja ylläpito on minusta aika tyyritä.
Siihen se tieto ja ymmärrys sitten jääkin. En edes tiedä minkä rotua tai kumpaa sukupuolta se on, kun sekin on hevoisilla nimetty niin oudosti.
Yritän siinä sitten ymmärtävästi nyökytellä päätä, kun tytär selittää suu vaahdossa, mitä kuvioita se teki ratsastustunnilla...
-
Muutama vuosi sitten veljentyttö sai toiselta meidän veljeltä, kummisedältään, joululahjaksi jotain heppavarustetta, kun harrasti ratsastusta siihen aikaan. Veli taasen sai samalta isoveljeltämme savustettua hevosta. Perustelu oli kuulemma; pitää olla yhteisiä harrastuksia isällä ja tyttärellä. :D
-
Jaakko Tepon naapurilla oli läminveriravuri joka oli suoraa sukua Ruotsin kuninkaalle Kaarle Kustaalle.
Olivat ruunattu samana päivänä. Mitenhän tämäkin nyt liittyi ajokamoihin ... ei mitenkään.
Ajokamoina nahkat. Kastuu jos sataa. Kypäränä avopotta. Sattuu jos sataa.
Popliinitakilla (coretex/cordura) ja telkänpöntöllä (umpipotta) joskus harvoin.
Noilla mennään. Saan kirkkaamman kruunun sitten tuonpuoleisessa kun olen kärsinyt vilua ja nälkää maantiellä.
-
Minua on ihmetettänyt tämä nykyinen urheiluhypetys,iltapäivälehdet on täynnä f1:stä ja jääkiekkoa.Mukavaahan se on että S uomi pärjää mutta kohtuu kaikessa.Muistan kun vuosia sitten lehdet kirjoitti Häkkisen olevan palkkakuopassa,tienasi vain 70miljoonaa markkaa..ja suomalaiset surivat..poikotoin pitkään iltapäivälehtiä kun potutti eikä nykyisin vois vähempää kiinnostaa kuinka Räikkönen pärjää .
Liikuntavastainen en ole mutta teen sitä oman hyvinvoinnin takia.Tein jopa antidopingsopimuksen kun on tarkoitus kilpailla mahdollisesti tulevaisuudessa leuanvedossa.
Mukavaltahan se tuntuu kun Guzzi herättää huomiota.Seurasin huvittuneena kun kaksi gubbea tutki parkissa Galiani ja pohtivat..on se oikean moottoripyörän näköinen ja haaveilivat kun tommoisen sais.
Olen ylpeä omasta Guzzistani ja takapenkkiläinen myös..
-
Ajokamoina nahkat. Kastuu jos sataa. Kypäränä avopotta. Sattuu jos sataa
Ihan niin kun tuon kirjoittaja olisi aloittanut alkuperäisellä oikealla LeMans:illa... ;), niin on cafe-racer -meininki. Ketään muuta tai muunlaisia pyöriä preferoivia mitenkään syrjimättä tohdin ilmaista vähäisen yksityisen mielipiteeni: siinä oikea Guzzisti.
"Se on oikein koirille että luut on kovia".
-
Tuo lause, sattuu jos sataa, pitää kyllä todella kutinsa. Pienet pisarat pistelevät ja isot hakkaavat. Mutta mun mielestä myös se kuuluu mopoiluun. Kun ensimmäinen oli syntymäisillään (huijasi vielä neljä päivää..), ajoin kaatosateessa miljoonaa kohti kotia. Naama taisi olla tumman violetti sen päivän. :D
-
Mikäs helvetin kone tää Motojuissi on?
Pyörän vieressä istuva mies tokaisi kaupasta palatessani loppukesästä.
Valistin että Italialainen keppivetoinen kuljin.
Noh, noh poika! Guzzin tietää kaikki 70-luvulla ajaneet oikaisi.
Olisko 5v vanhemman oikeudella pojutteli..
Paljastui että Jytäjammut ja Suzukit oli aikanaan tullut ajettua, Jawa ekana.
Ladalla aikoinaan koittanut miliisiguzzia haneenkin mutta ei kuulemma kovin pitkälle.
Kun nyt sattui olemaan toinen kypärä mukana niin puheet sikseen.
Kehui sitten ripeäksi kyytiä ja mukavaksi.
Naureskeli että tuossa mutkavauhdissa oltaisiin oltu ojassa pari kyydissä lepsummalla rungolla.
Vakavoitui hieman ja kertoi että oli niitä nähty näyttelyissä ja jollain tutun tutulla kuulemma olikin Lahdessa.
Kuvailuista päätellen 850T, tai T3.
Oli vannonut että joskus kokeilee tai ainakin kyydissä ja sikäli nostalginen hetki, jäi hyvä tunnelma varmaan molemmille.
Aika usein on just vanhempaa porukkaa jotka muistelevat menneitä ja sikäli kai Guzzi on ajaton.
Tässä nyt ei sukupolvet pahemmin kohdannet, mutta ehkä vastaavaa tapahtuu V9:n kanssa, joskus.
-
Noita jawamiehiä tuntuu riittävän. Ovat käytännössä taistelleet Kannaksella ja vapauttaneet Kuubaa, sekä ajaneet kaikilla kaksipyöräisillä. Vaikka ikää lienee viidenkymmenen korvissa..
-
Viiden- ja kuudenkymmen välissä olen ja itse esimmäisen oikea moottoripyöräajokokemuksen olen hankkinut Honecker-mallin MZ:llä. Tiedättehän sen mallin jossa ajovalo ja tankki ovat yhtä pötköä. Sitä ennen vain vähän kokemusta kaverin mopedilla. Mutta hinku oli kova. Javojakin kylällä oli mutta ei vähempää voinut kiinnostaa. Joitakin vanhoja brittipyöriä joissain nurkissa oli mutta kuuleman mukaan loppuunnajettuja eikä niihin saanut osia. Se oli vähän sillai siellä mettän perällä että olisi pitänyt Tampereelta lähteä joka varosaan noutamaan. Kyläkauppias ei niitä hommaillut. Naapurin vähän vanhemmalta pojalta ostin ASE Capri skootterin jolla yhden kesän päästelin. Ihan hullua vauhtia joka paikkaan yleensä vielä joku kyydissä.
Sitten vauhti vaimeni kuin tuli 15 vuotta täyteen ja isä osti Tunturi Sportin mulle ja kahta vuotta nuoremmalle veljelle kimppaan. Yritin vaikuttaa kauppaan että mieluimmin se puhallinjäähdytteinen mutta kauppias puhui isän ympäri ja myi kovakromimallin. Kaupan jälkeen isälle tolkutin että eturatas pitää vaihtaa heti alkuun isommaksi että kovakromimallin pytty kestää mutta asiani meni kuuroille korville. Oliko edes puolta kesää kun kone oli jo hajalla. Myöhemmin laitoin siihen puhallinkoneen ja sen parempaan vireeseen.
Mopolla sitten päästelin pääasiassa amisikäiseksi asti ja jossain välissä sain autokortin. Auton ylläpitoon meni kaikki rahat. Veljen ja yhden kaverin kanssa kimppapyöränä YZ250 Yamaha metsässä rypömiseen. Vasta armeijan jälkeen töihin päästyäni sain ostetuksi vanhan Hondan jossa oli melko vähän ehyttä mutta maantielle ajamaan pääsin kaksipyöräisellä ensimmäisen kerran laillisesti sitten mopoaikojen.
Mutta siitä se sitten lähti. Saumattomasti on sen jälkeen ollut useita erilaisia kaksipyöräisiä.
Mutta Jawamiehiä tulee edelleenkin jutulle mutta ovat siinä iässä että kulku on jo huonoa. Kai saaneet vetoa. Isoätini sanoi kaikkia moottoripyöriä tarpeettomiksi ja reumatismikoneiksi niitä nimitti. Reumatismia ei ole mutta välilevyt on huonossa mallissa. Liekö sama asia.
-
Niinpä, mutta Jawa miehillä on sama kaipuun askelten heilläkin.
Oman rintamansa käyneitä, hän nyt oli 64v, eli aikuistunut ehkä pahimmasta uhmasta.
-Kaikki moottoripyöräily on turhaa jos ei siitä saa edes reumatismiä.