Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Lokakuu 31, 2015, 13:31:57 ip
-
Hiekkapuhalluskaappini on ollut vain hiekkapuhalluskäytössä lähinnä trikeprojektien isokokoisten osien vuoksi. Kaappeja on siis kaksi mutta väliseinä on ollut irti. Taannoin kiinnitin väliseinän ja toiseen kappiin tuli lasikuulat. Niillä kun pintaa "tykittää" on jälki melko kivan näköistä: http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyora-osien-tarkastelua-ja.html
-
Hyvältä näyttää!
Olikos se niin että pintakin tiivistyy lasikuulilla samalla niin ettei muuta viimeistelyä tarvita?
-
Kun kova hapettuma on poistettu on pinta melko pehmeää ja muokattavissa ja sitä myöden haluttaessa kiillotettavissa hyvinkin tasaiseksi. Pehmeä tila ei kestä kovin pitkään koska alumiini pyrkii hapen vaikutuksesta reagoimaan ja muodostamaan kovan pinnan. Homma on mielellään tehtävä "yhteen putkeen".
Viimeisen puhalluksen jälkeen pitää pinta peitata pikaisesti ettei hapettumat iske.
-
Jos on kierrättävä järjestelmä, niin pinta enemmän auki kuin kerran kuulat käytävässä systeemissä. Ne kuulat hajoavat osuessaan pintaan. Sitä lasipölyä myös jää aikalailla siihen alumiiniin, joten se on kuitenkin pestävä puhalluksen jälkeen. Teräskuula rummuttaa pinnan tiiviiksi, mutta sitä harvemmin alumiinilla käytetään. Se rauta nimittäin tarttuu pintaan.
-
Eli lasikuulapuhallus- pesu- lipeälläkö peittaus?- pesu- kuivaus- maalaus.
Vai mites tuo menee?
Jos haluaa jättää pinnan ilman maalia, niin mikäs siihen olisi hyvä lähestymistapa?
Esim sylinterin jäähyrivat.
-
Tuli mieleen että veneenveistoaikoina tuli joskus alumasto maalattua niin että hapolla oksidikerros pois.
Olikohan jatkettua typpihappoa seos, muistelisin.
Asetoni pyyhintä keskittyen läpivienteihin- pesu- happokäsittely- pesu- epoksipohjamaali-kevyt hionta- pesu- asetonilla pyyhintä- 2-komponentti maali valkoiseksi pari kerrosta.
Kuulemma hyvin kestänyt kun pari vuotta sitten oltiin yhteydessa jotain yli 10v käsittelystä.
Lämmönkestohan ei epoksimaaleilla ole hyvä, pyöräkäyttöön löytynee sopivampia.
-
Vaikka vesipesu ja sen jälkeen alkoholilla pyyhkiminen. Tenu tekee pinnasta paremmin säätä kestävän.
-
Ne kuulat hajoavat osuessaan pintaan.
Lasikuulista puheen ollen: höpö höpö.
-
Sitten sulla on aika maltilliset paineet. Noissa ammattitason laitteissa, joita olen käyttänyt ja nähnyt, on lasi kuluvaa sorttia. Kun se lasi on tarpeeksi kierrätettyä, on se jo aika pientä hitua. Huomaa puhallustehon heikkenemisestä. Sen on osin tarkoituskin hajota, silloin kuulan energiaa vapautuu osuessaan isommalle alalle.
-
Jos umpinainen lasipallo menee rikki niin työteho ja pinnan laadun taso putoaa. Paine on nimenomaan alhainen että kuulat eivät törmätessään halkeile. Halkeilleilla kuulilla puhaltaminen on hidasta koska sirujen massa on pieni eikä pinnasta tule sileää. Lasikuulalla ei pidä puhaltaa kovia materiaaleja kuten terästä. Alumiiniinkaan lasikuulaa ei pidä käyttää ennen kuin pinnasta on poistettu kova oksidikerros.
Toki minunkin puhalluskaapissani kuulien määrä vähenee koska suodatus poistaa kevyemmät partikkelit eli rikkoutuneet kuulat ja puhalluskohteesta irronnutta hienojakoista materiaalia. Kauppiaalta saa eri läpimitoilla olevia lasikuulia. Yllättäen isommat kuulat ovat herkempiä hajoamaan. Johtunee siitä syystä että ne sisältävät puhallussuuttimesta lähtiessään enemmän energiaa kuin pienemmät kuulat.
Joka tapauksessa puhaltaessa pitää pitää maltti ja edetä pieni ala kerrallaan eikä puhaltaa kohtisuoraan vaan hieman vinosti ja samaan kohtaan useammasta suunnasta. Kiitos seisoo pinnan laadun kohoamisena.
Monet henkilöt ovat halunneet puhaltaa välineilläni. Joskus olen antanutkin mielestäni luotettavan henkilön niin tehdä mutta silloinkin kävi väärin: paineensäädintä oli käännetty isommalle ja kuulat olivat rikkuneet. Maltti ei ole riittänyt. Joko teen homman itse tai sitä ei tehdä ollenkaan. Tuntitöinä.
Puhaltaminen on kieltämättä hidasta ja puisevaa hommaa jos haluaa tehdä laadukasta pintaa. Useimmilla ei hermo kestä.
-
..stä. Alumiiniinkaan lasikuulaa ei pidä käyttää ennen kuin pinnasta on poistettu kova oksidikerros.
Tässä juuri se pointti. Jos paine on alhainen, kuulat vain taputtelevat pintaa, tekemättä mitään. Kun kuula käyttää energiaansa osin hajotessaan, irtoaa oksidikin. On siis puhaltamista ja puhaltelua, jokainen voi valita oman tiensä..
Itse mieluummin soodailen muutenkin, niin ei tarvi huolehtia lasipölystä.
-
Soodapuhallus ei korvaa lasikuulapuhallusta. Lasikuulapuhallus ei ole puhdistusta vaan viimeistelyä eikä lasikuulan ole tarkoitus haljeta toimenpiteen aikana.
Lisää kuvia aiheesta: http://www.motomatti.fi/2015/11/purkupyora-moottorin-ulkopinnan.html
-
Ei ole ei. Itse en vaan tykkää hohtoisen, lasipuhalletun pinnan hoidosta. Mieluummin soodalla puhallettu mattapinta.
-
Makuasioista ei pidä kiistellä.
Itse pidän ajatuksesta että pienet kuulat ovat moukaroineet alumiinipinnan tasaiseksi ja sen lisäksi vielä tiiviiksi niin siinä ei lika viihdy eikä pinta syövy helposti. Jos vain malttaisin ja hermo kestäisi niin kiillottaisin pinnan peilikiillolle. Se vain on työlästä. Välineet siihen on. Pitää tyytyä rosterin kiillotteluun.
-
kyllä lasikuulilla saa putsattuakin, tässä 44 vuotias eurooppalaisen HT:n loota, vielä kaapissa...
th
-
Käytin pari vuotta sitten vm.58 Falconen venttiilikoneistuksessa ja samalla lasikuulapuhallettiin sylinterin rivat ja venttiilikoppa. Koneistaja ruiluutti puhalluksen jälkeen 200 litran tynnyristä öljypistoolilla WD-40:stä puhalluspinnalle ja jonkin ajan jälkeen kuivasi pinnat kevyesti paineilmalla puhallellen. Sanoi tehneensä näin kaikille lasikuulapuhalletuille näkyville moottoripinnoille ja että pysyy pitkään puhtaan näköisenä. Epäilytti, että meniköhän pilalle, mutta puhtaan näköisenä on pysyny.
t. Jouko