Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Kesäkuu 18, 2015, 20:20:44 ip
-
http://www.motomatti.fi/2015/06/purkupyora-yllattaa-vikamaarallaan.html
-
Tuota lukiessa tulee mieleen, että tässä ja monessa muussakin asiassa on hyvä osata tunnistaa ja tunnustaa omien tietojensa ja taitojensa rajat.
Olemme aika luottavaisia toisiin pyöränomistajiin. Moni meistä lähtee enempää ajattelematta koeajamaan outoa pyörää 80km/h tai kovempaakin tuntematta pyörän historiaa tai edellisen omistajan korjaustaitoja. Määräaikaiskatsastuksella ehkä saataisin isoimmat viat korjattua ennen kuin viikatemies korjaa.
terv Koskela
-
Mikään onnettomuustilasto ei tue käsitystä, että Suomessa ajettaisiin kehnokuntoisilla pyörillä.
-
noista vioista ei mun käsityksen mukaan olisi yksikään paljastunut katsastuksessa
-
Samaa mietin, en ainakaan auton katsastuksessa ole koskaan törmännyt katsuriin, joka purkaisi autoa..
-
Ei voida mennä siihen, että joka pyörä puretaan osiin kerran vuodessa tai kahdessa. Olisiko oikea tapa siis jossain välillä? Motoristejä menee joka kesä säkkiin ja yleensä syy on "Menetti pyörän hallinnan kaarteessa tai ohituksessa." Joku osa näistä aina tietysti liittyy omien ajotaitojen yliarviointiin ja muuhun riskinottoon, huonoon tuuriin tms. Se toinen osa ehkä pyörän tekniikkaan. Jos tarkastamisella säästyisi henki/10 vuotta Suomessa niin kannattaisi.
-
Jos kuvitellaan katsastustilannetta, ammattimies tietää tarkastaa kriittiset paikat. Kun itse kävin katsastamassa aikanaan omaa takaisin täystehoiseksi katsastaja oli siviilissä busanisti. Vaikka asiat olisivat olleet nyt puheena olevan pyörän kohdalla kunnossa, äänenvaimennin (Grison) ja etupyörän akselilla irrallaan oleva osa (olisko ollut joku pölysuoja) olisivat kiinnittäneet katsastajan huomion mitään purkamatta, kuten myös (MM blogijutussa mainittu) jarrulevyjen kunto, arvelen.
-
Kaikki mp-onnettomuudet loppuvat, kun kielletään moottoripyöräily.
Vai voitaisiinko kuitenkin ajatella, että ihmiset itse tekevät valintoja omassa elämässään, eivätkä vaadi viranomaisen jatkuvaa holhoamista.
-
Tänään löytyi vielä lisää harmia hankinnasta kun irrotin vaihdelaatikon. Kytkinakseli pitänee vaihtaa tai ainakin irrottaa ja korjata. Siinäkin oli tehty vasaratöitä. Akselilla oleva kaksirivinen urakuulalaakerikin voi olla vaurioituneiden osien osastolla. Purettava on. Em. linkin jutun loppupuolella kuvia.
Kaikki mp-onnettomuudet loppuvat, kun kielletään moottoripyöräily.
Olet lähempänä totuutta kuin ehkä tiesitkään. Em. ehdotus on ollut parikin kertaa eduskunnan käsittelyssä. Vain ammattimainen moottoripyöräily sallittaisiin. Ei kuitenkaan oltaisi maailman ainoa lähes moottoripyörätön maa jos näin kävisi.
Toisaalta, jos ei olisi edes lievää holhoamista niin voitaisiin varmaan kuvitella sellainenkin maa. Kaikki tekisivät vain omia valintojaan.....
Huomenna, ti. 23.6. tv2 klo 21 käsittelee moottoripyöräilyä ilmeisesti sen haitallisuuden lähtökohdista.
-
En kannata katsastusta pyörille. Tietenkin se olisi hyvä, JOS sillä saataisiin tuollaiset pommit pois tieltä. Mutta väitän, että ei saada. Pyöristä on tod.näk. 99% täysin liikenneturvallisessa kunnossa. Tuolla turvallisuudellahan sitä katsastusta ajettiin... Eikä "vääränmallinen" takavalo tai tarvikepeili asiaa mihinkään suuntaan muuta. Tosiasia oli kuitenkin, että katsastusyhtiöt näkivät paljon helppoa rahaa heille tulevan. Toinen asia, joka sai ns. kansan syvät rivit asian taakse oli eräiden pyörien infernaalinen ( eiks´o hieno sana? ) pakometeli. Se olisi tosin hoidettavissa valvonnalla, nopeussakotuksen sijaan.
Sinänsä yhtälö on vaikea; Miten pitää romut poissa liikenteestä? Onhan se jo havaittu, että katsastamattomia autoja liikkuu huomattava määrä teillämme, ja ne jäävät kiinni vain huonolla tuurilla. Kuten kortittomat tai verottomat virolaiset.
Jos pyörän omistaja ei välitä pyörästään tuon taivaallista, niin itselleen hän miinaa tekee. Hyvin harvoin mp-onnettomuuksissa kuolee ihan sivullinen. Toisinhan on monessa muussa liikennetapaturmassa. Esko Riihelä sanoi joskus minulle, että turvavyöttömät autoilijat vähenevät n. 70kpl/v. Tosin se on uusiutuva luonnonvara ja ainakin samaa tahtia... Eikä tähän ongelmaan ole mitään muuta ratkaisua, kuin valvonta ja sakotus. Katsastus, asennekasvatus, valistus yms. ei pure.
Ei se pure motoristeihinkaan - mot.
Enkä mitenkään usko, että Guzzimies NN ryhtyisi ajelemaan kännissä jarruttomalla pyörällä vaikka asennekasvatus ja valvonta lopetettaisiin kokonaan.
Uskotko Sinä?
-
Kaikki mp-onnettomuudet loppuvat, kun kielletään moottoripyöräily.
Olet lähempänä totuutta kuin ehkä tiesitkään. Em. ehdotus on ollut parikin kertaa eduskunnan käsittelyssä. Vain ammattimainen moottoripyöräily sallittaisiin. Ei kuitenkaan oltaisi maailman ainoa lähes moottoripyörätön maa jos näin kävisi.
Kalevi Sorsa olisi 70-luvulla kieltänyt moottoripyöräilyn, jos olisi saanut sen yksin päättää. Hänen hallituksensa (1972-1975) saikin nostettua verot niin korkeiksi, että varsinkin suurempien moottoripyörien kauppa loppui lähes kokonaan.
Lisäänpä tähän vielä, että samaan suuntaan ollaan menossa kuin Sorsan aikana.
1. Mp-kortin suorittamisen eri vaiheita en tunne, mutta julkisesta keskustelusta päätellen siitä on tehty riittävän hankalaa ja kallista.
2. Moottoripyörät eivät Suomessa ole halpoja.
3.Vuosittainen käyttömaksu on tulossa (jo päätetty ?).
4. Vakuutukset on joka pyörälle erikseen, vaikka vain yhdellä pyörällä voi kerrallaan ajaa.
5. Pakollinen katsastus karsisi taas lisää harrastajia.
6. Siihen vielä ajopukustandardi, ja mitä kaikkea ne virkamiehet keksivätkään, ja kyllähän ne keksivät.
"The best way to take control over a people and control them utterly is to take a little of their freedom at a time, to erode rights by a thousand tiny and almost imperceptible reductions. In this way, the people will not see those rights and freedoms being removed until past the point at which these changes cannot be reversed."
-
70-luvun alun tilanne johtui siitä, että markkinoille vyöryi halpoja, kovaa kulkevia japanilaisia pyöriä, joissa ajo-ominaisuudet ja jarrut eivät olleet oikeassa suhteessa tehoon. Raskaan pyörän sai alleen kuudentoista vanhana ja sillä sitten ajettiin huonoilla teillä kuin viimeistä päivää. Monet ajoivatkin vimeistä päivää.
Jos pyörille tulee joskus vuosikatsastus, niin hylkäysmäärät tulevat olemaan todella pieniä. Yleisen liikenneturvallisuuden lisääntyminen on marginaalista jos sitä on lainkaan. Jos pyörästä tarkastetaan vuosittain renkaat, jarrut, valot, metelit ja jousitus se ei takaa, että pyörä käyttäytyy neutraalisti ja hyvin hallittavasti niissä nopeuksissa, joissa sitä käytetään. Ennen kaikkea se ei takaa mitään pyörän kuljettajan asennemaailmasta ja taidoista. Sehän ei ole mikään salaisuus, että vauhti tappaa.
-
Timon teksti sisälsi olennaiset asiat.
En kannata katsastusta pyörille
Vaikea asia: juu… - ei... EU tasolta tulee varmaan painetta säännöllisin väliajoin.
tod.näk. 99% täysin liikenneturvallisessa kunnossa
Jos katsastusmies sanoo autoni kohdalla että jarruletkuja on vaihdettava – olen tiedosta hyvilläni. Huollatan autoni ammattilaisilla, huoltoväli käytännössä 30 tkm. Luulen ajavani aina turvallisella autolla mutta aina välillä sattuu että luulo ei ole tiedon väärti. Meneekö Guzzista jarrut jos integraalijarrujärjestelmän putki vuotaa?
”vääränmallinen" takavalo tai tarvikepeili
Näistähän se suurin harmi ja sota tulee maissa jossa mp:t katsastetaan. Kun kaikki pitäisi olla ko. pyörälle hyväksyttyjä osia. Asiat kaatuvat toisarvoisiin seikkoihin. https://www.youtube.com/watch?v=FIwd1d2eRPE (https://www.youtube.com/watch?v=FIwd1d2eRPE). Melu, päästöt, moottorinohjauslaitteet – ne olisivat varmaan pääosassa vaikka pitäisi olla laakerit, jarrut ja tekninen kunto. Jos vaikka yli 10 v vanha peli on säädetty commanderilla nykybensalle niin että päästöt ja kulutus ovat kohdallaan – laite olisi varmaan purettava pois katsastukseen.
En mitenkään usko, että Guzzimies NN ryhtyisi ajelemaan kännissä jarruttomalla pyörällä
Mahtaako esim. näkyvin tunnusmerkein varustetut varusteet päällä ajavat olla samoilla linjoilla? Mutta ei tosiaan tule mieleen että lehdistössä olisi ollut juttuja muista kuin rattijuopoista.
-
Hieman tuosta TimoEvn mainitsemasta pakomelusta. Ei pitäisi tietenkään ottaa isosti kantaa, kun ei ole itsellä yhdessäkään Guzzissa ihan originaaleja piippuja paikallaan. Jotenkin se jytinä miellyttää korvaa vielä tälläkin iällä (kuulo mennyt ?). Mutta tolkku kaikessa.
Juhannuspäivänä kuuntelin Lappeenrannan satamassa kun kaveri laittoi H-D:n tulille. Korvakuulolta kuutiotuumia oli melko reiluisti siellä suunnalla mistä ääni tuli ja varmaankin myös hormi kohtuullisen isoreikäinen sekä ohuesta pellistä tehty. Kaveri oletti ilmeisesti torikansan laskevan onnesta allensa, kun ei malttanut oikein laittaa vaihdetta pesään ja ja poistua paikalta. Lajitoverina tunsin kyllä lähinnä myötähäpeää.
En liitä tätä omasta mielestäni ylimitoitettua pakomelua Harrikoihin. Jos pelkkää ääntä lähdetään hakemaan, niin kyllä sitä lähtee irti jokaisesta vehkeestä. Ja kyllä se änkkäristään meisselöity piikkikotari kuullostaa minun korvaani kaikkein veemäiselle tuolla yleisllä paikoilla. Ihan kuin repisi jotain rättiä korvanjuuressa.
Ääntä motskareissa saa, ja melkein pitääkin olla. Vaikka sitten ohi normien. Se on vain kesän mittainen riemu/harmi, mutta kuitenkin joku tolkkuviiva niiden äänien rakenteluun ja ennen kaikkea käyttöön, ettei jouduta ainakaan sen asian takia konttorille koko porukka.
-
<snip>
Sehän ei ole mikään salaisuus, että vauhti tappaa.
Paljonkos sitä vauhtia pitää olla, että se tappaa?
Formuloissa ajetaan yli 300 km/h eikä se vielä näytä tappavan. ???
Höyryjunan tultua keksityksi luultiin, että tappava vauhti on jossain 20 mph tienoilla - ei ollut.
-
Kysymys saattaa olla retorinen ja ironinenkin mutta lyhyen ajan sisällä sitä on kysytty jo kaksi kertaa niin vastaanpa siihen:
Meneekö Guzzista jarrut jos integraalijarrujärjestelmän putki vuotaa?
Integraalijarru joka toimii yksinomaan polkimesta ja vaikuttaa takapyörän jarrulevyyn ja vasempaan etupyörän levyyn. Jarrutehon jako on kutakuinkin eteen 70% ja taakse loput.
Jos letkuun, putkeen, jarrusylinterin tai poljinsylinterin tiivisteeseen tulee reikä niin jarruteho menetetään todennäköisesti kyseisestä jarrupiiristä kokonaan. Vuotopaikalla ei siis ole merkitystä. Tieto pätee myös ABS-jarruihin.
Jäljelle jää oikea etulevy eli etujarrupiiri. Siinä jarruteho syntyy sormien puristusvoimalla ja vaikuttaa vain yhteen levyyn. Se kykenee hoitamaan etujarrutehosta noin puolet ja integraalijarrutuksen yhteydessä noin kolmanneksen kokonaisjarrutehosta.
Ongelma tässä piilee lähinnä siinä että sanonta "tottumus on toinen luonto" toteutuu. Jos poljinjarrun jarrupiiri on vioittunut niin kuljettaja todennäköisesti käyttää sitä ensin ja vasta sitten huomaa että mitään ei tapahdukaan ja ryhtyy parin "kauhusekunnin" jälkeen jarruttamaan sillä ainoalla etujarrulla voi peli olla menetetty.
Vaikka kuinka tietäisi että toinen jarruista on rikki niin silti hätätilanteessa hermoimpulssit toimivat järjenvastaisesti ja jalka hakeutuu polkimelle.
Meitä on myös suuri osa motoristeja jotka eivät käytä integraalijarrua koskaan. Ensimmäinen homma on kytkeä jarru, uudessakin pyörässä, perinteiseen jakoon taka- ja etujarruksi. Johtunee varmaankin siitä että oppi jarrutukseen on saatu jo ennen Guzziaikoja japanilaispyöriä käsitellessä. Etujarrusta likistetään kahdella levyllä noin 85 - 95% ja takajarrulla loppu. Usein pelkästään etujarrulla kaikki 100%.
-
suuri osa motoristeja jotka eivät käytä integraalijarrua koskaan
Mahdanko muistaa oikein että järjestelmä olisi esitelty juuri johonkin sporttimalliin aikanaan ? Yllättävää, voisin kuvitella että integraalijarrut on nimenomaan custom- ja matkamotoristin mukavuusvaruste. Ne jotka mietiskelevät mikä on turvallisen nopeuden raja mutkaisella tiellä käyttänevät mieluusti etu- ja takajarruja erikseen. ABS -jarrujen saatavuus pakollisuuden kautta on kyllä hyvä juttu. Jostain jäi mieleeni että luistonesto ei maksa sitten enää lisää käytännössä mitään, kyse on vain softasta, ABS -järjestelmä sisältää jo kaikki tarvittavat tulotiedot joka tapauksessa (vrt. V7-II traction control).
-
En liitä tätä omasta mielestäni ylimitoitettua pakomelua Harrikoihin.
H-D on eräänlainen ikoninen esikuva. Monet ovat katselleet elokuvia ja sarjafilmejä ja saaneet niistä käsityksen että melua pitää olla. Tuo melu omasta pyörästä on kuin pieraisu täkin alle: omaa pierua on kiva haistella.
Ylöjärvellä "omalla" kerhollani on useita H-D-merkkisiä eri kokoluokkien pyöriä. Lisäksi nuoremmilla jäsenillä (kiva kun niitäkin tulee kerhoon) on äkkiä katsottuna saman näköisiä mutta japanilaisvalmisteisia pienempikuutioisia pyöriä.
Vanhempien herrojen Harrikoissa oli aikoinaan melkoiset melupöntöt ja nämä nuoret miehet apainoivat suorat putket japanilaisiinsa. Nyt ne meluavat kovemmin kuin esikuvansa. Vanhat herrat ruuvailivat alkuperäispönttöjä takaisin ja sanoivat että antaa nuorten metelöidä.
Olen tehnyt pientä testiä aina sopivan tilaisuuden tullen kun on erilaisia ns tehdaskustomeita useampi parkissa ja paikalla on myös ei-motoristeja. Olen heittänyt kysymyksen että montako H-D:tä rivissä on? Usein vastaus on että kaikki ne on harrikoita. Ulkonäkö siis hämää ja japanilainen ei enää merkitse tankin kylkeen valmistajan nimeä vaan vain mallimerkinnän. Itsellekin tulee aika-ajoin tilanne että on vaikeuksia erottaa aito kopiosta varsinkin jos ovat liikkeellä. Mutta edelleen ennakoluuloisesti toistetaan että H-D:t meluavat. Mikä osittain onkin totta ja johon suuntaan historiallinen rasite osoittaa. Melun määrä ei kerro tehon määrää.
Kaksitahtisissa asia on hieman toinen. Moottorin käyntikierron osalta pakoputki näyttelee vielä merkittävämpää roolia kuin nelitahtimoottorissa. Kaksitahtimoottorin pakoputken paineaaltokammio (aalloppiputki suomeksi) hoitaa osan kaasujenvaihdon dynamiikasta niin että teho ja hyötysuhde paranee tietyllä kierroslukualueella paljon. Aikanaan MZ-kuljettaja W. Kaaden loikatessaan "länteen" toi tekniikan muassaan (menettäen varman MM-tittelin) ja siirtyi erään japanilaisyhtiön palvelukseen.
Tekniikka levisi laajalle kaksitahtimaailmaan ja kaikilla piti olla "paisari" vaikka se ei edes olisi soveltunut siihen tekniikkaan mihin se asennettiin. Nykykaksitahtisissa tekniikka on vakio mutta tarpeeton tehoa syövä ja painava äänenvaimennin yleensä poistetaan. Sitä sirinää saamme siis kuunnella. Onneksi kaksitahtisen kestoikä on lyhempi kuin nelitahtimoottorin niin aika hoitaa nämä "tiriskot" (Vaimon savolaisperäinen ilmaisu.) suurelta osin pois.
Näin tekniikan henkilönä on mukava kuulla oikein viritetyn moottorin ääntä, oli tahtilaji mikä tahansa, erityisesti moottoriradan laidalla ja varikolla ja silti äänenpaine ei ole mitenkään järkyttävä. Melu ei ole mikään jäte, moottoriteknisesti, vaan energiaa jonka talteenotto on tarpeellista kuten esimerkiksi pakokaasuahtimella. Melu on paineen vaihtelua eikä sitä pidä vapauttaa sillä perusteella että "tuntuu voimakkaammalta". Se että se kasvattaa henkistä pippeliä toisilla niin en minä ainakaan keksi muuta keinoa kuin tukea kyseisen henkilön henkistä kasvua niin ettei sitä olematonta egoa tarvitsisi kasvattaa meluterrorilla.
Mutta kyllä polttomoottoripyörään ääni kuuluu. https://www.youtube.com/watch?v=S8tSpc6kI-c
-
Kyllä California pysähtyy yhdelläkin levyllä. Ja helposti. Jos ei tunnu pysähtyvän, on syytä harjoitella..
-
<snip>
Sehän ei ole mikään salaisuus, että vauhti tappaa.
Paljonkos sitä vauhtia pitää olla, että se tappaa?
Formuloissa ajetaan yli 300 km/h eikä se vielä näytä tappavan. ???
Höyryjunan tultua keksityksi luultiin, että tappava vauhti on jossain 20 mph tienoilla - ei ollut.
Joskus vertailtiin kokemuksia tutkimuspöydällä: Omat kokemukset vastaan lääkärin kokemukset.
Minulla on ilmeisesti ollut tuuria, lääkärin/lääketieteen kokemuksen mukaan 60 km/h nopeudella
sattuneessa törmäyksessä, alkaa moottoripyöräilijän saamat vammat olla sellaisia että hengenlähtö
on todennäköistä.
Tässä jos missä on huonolla tuurilla merkityksensä, voi sitä liukastua vaikka kävellessään ja joskus huonosti käy.
Edelleen pitää paikkansa se että ei se vauhti tapa vaan se äkkipysäys.
-
Muissa moottoripyörissä on paha ääni. Guzzissa on hyvä ääni.
-
Muista pyöristä lähtee meteliä, Guzzista ääni.
-
Snip>>>Kaksitahtisissa asia on hieman toinen. Moottorin käyntikierron osalta pakoputki näyttelee vielä merkittävämpää roolia kuin nelitahtimoottorissa. Kaksitahtimoottorin pakoputken paineaaltokammio (aalloppiputki suomeksi) hoitaa osan kaasujenvaihdon dynamiikasta niin että teho ja hyötysuhde paranee tietyllä kierroslukualueella paljon. Aikanaan MZ-kuljettaja W. Kaaden loikatessaan "länteen" toi tekniikan muassaan (menettäen varman MM-tittelin) ja siirtyi erään japanilaisyhtiön palvelukseen.
Tekniikka levisi laajalle kaksitahtimaailmaan ja kaikilla piti olla "paisari" vaikka se ei edes olisi soveltunut siihen tekniikkaan mihin se asennettiin. Nykykaksitahtisissa tekniikka on vakio mutta tarpeeton tehoa syövä ja painava äänenvaimennin yleensä poistetaan. Sitä sirinää saamme siis kuunnella. Onneksi kaksitahtisen kestoikä on lyhempi kuin nelitahtimoottorin niin aika hoitaa nämä "tiriskot" (Vaimon savolaisperäinen ilmaisu.) suurelta osin pois.<<<Snip
Mopopojilla ja HD-pojilla on samoja mielitekoja. Kiva vatkata kaasukahvaa edestakaisin vaikka mopo ei liiku ;D.
Iso nelitahtinen avoimilla putkilla reippaasti laukaten häiritsee, jos häiritsee, minua vähemmän. Mopo kun mennä
tirisee sen minkä kulkee, jos kulkee, tuntuu ettei se tirinä lopu ikinä.
Kaksitahtisen pakoputki on mielenkiintoinen vekotin. Oikein mitoitettuna antaa runsaasti lisätehoa ja tekee
moottorista hieman vakiokierroskoneen tyyppisen. Kun tullaan ja ollaan toiminta-alueella, tuntuu joskus siltä
kuin moottori eläisi omaa elämäänsä, riippumatta mihin asentoon kaasuläppä tai luisti on säädetty.
Kovaa yritystä kuvassa, oli vähän liian mutkikas aihio tämä.
-
Jatkan vielä omiani...
>> 70-luvun alun tilanne johtui siitä, ... <<
Pärinäpojilla oli pääkalustona Jawa. Joillakin oli MZ ja jopa brittipyöriä.
Sitten tulla pöllähti maailmaan jaappanialaiset pyörät. Ne olivat ihan eri planeetalta jopa ulkonäöltään. Tuutti tuli markkinoille ja silloinhan koko asia räjähti käyntiin. Tehokkaita pyöriä, jotka kulkivat ja kiihtyivät. Huippujakin oli >200km/h.
Sen aikaiset renkaat, jarrut, rungot yms. eivät vain olleet samalla tasolla kuin vauhti. Kukapas muistaa 500 Kawan "rungon saranat"?
Julma markkinakoneisto jauhoi kauppaa ja 16v sai harjoituskolmiolla ajaa "isoa pyörää" ilman kypärää ja tolkkua. Ja ruumiita ja romuja tuli. Ja aivan liikaa.
Pohjanoteeraus taisi olla se, kun isä ei ehtinyt tiskillä hoitaa kauppaa loppuun, kun poika oli jo hengetön kahden kadunkulman päässä.
Tuolta ajalta on edelleenkin elävä hokema: Tappovehje!
Mainontakin keskittyi tehoihin ja nopeuteen; "Kawasakin kolmesiipisten vuosi!"
Ainut nopea tapa saada onnettomuustilastot kauniimmiksi, oli kaamea veronkorotus. Samaan aikaan tuli myös ajokorttiuudistus ja 1975 kypäräpakko.
Verot purivat uusien myyntiin ja käytettyjen hinnatkin olivat epärealistisen korkeita. Ainoa asiaa vastustanut oli edustaja Olavi Tupamäki, 350cc - 3syl. -2tahti Kawakuski, mutta tuulimyllyjä vastaan...
Kukaan ei enää muista, että tieliikenteessä tuolloin kuoli yli 1´200 vuodessa. Muistan eräänkin Kupla-Wolkkarin, jonka tiilikuormassa ollut rekka jyräsi "sileäksi". Vaan kukaan ei Wolkkaria kutsu tappovehkeeksi.
-
Kyseesä oleva, paljon parjattu cali yllä mielestäni pysähtyi varsin mallikkaasti jarrua maltillisestikin painaen. Ennakoivana kuljettajana käytin paljon moottorijarrutusta, ja jostain on iskostunut tapa painaa sekä etu-että takajarrua hiljentäessä, etujarrupainotteisesti ehkä kuitenkin. Tuo tapa saattoi pelastaa kerran hengen,, tähän päätelmään olen tullut. Ja jos jarru olisi kovin maannut kiinni, niin tuskimpa tällainen kukkakeppi olisi saanut pyörää työnnettyä tallista lievää ylämäkeä . Mutta mitäs siitä enää puolustelemaan värkkiä joka jo on enemmän tai vähemmän, siis enempi vähemmän, täydellisinä palasina. Unenlahjatkin ovat palautumassa.
-
<snip>
Kaksitahtisissa asia on hieman toinen. Moottorin käyntikierron osalta pakoputki näyttelee vielä merkittävämpää roolia kuin nelitahtimoottorissa. Kaksitahtimoottorin pakoputken paineaaltokammio (aalloppiputki suomeksi) hoitaa osan kaasujenvaihdon dynamiikasta niin että teho ja hyötysuhde paranee tietyllä kierroslukualueella paljon. Aikanaan MZ-kuljettaja W. Kaaden loikatessaan "länteen" toi tekniikan muassaan (menettäen varman MM-tittelin) ja siirtyi erään japanilaisyhtiön palvelukseen.
<snip>
Walter Kaaden oli MZ-tehtaan insinööri ja kilpailuosaston päällikkö eikä loikannut mihinkään (houkuteltiin kyllä), loikkaaja oli Ernst Degner ja hän sai MM-tittelin Suzukilla seuraavana vuonna.
-
Toi mitä Matti mainitsi integraalijarruista on totta.
Itse totuin jo jarruttamaan melkein pelkästään polkimella ja etunen kehiin vasta viiveellä tiukoissa pysähdyksissä.
Kun sitten hölmöyttäni hajoitin systeemin pariksi viikoksi, niin tuli esiin tottumuksen vaarat.
Vaistomaisesti polkimella ensin johti pariin likeltä tilanteeseen.
Säikäytti ensin hyvään pelkällä etujarrulla opetteluun ja nyt kun taas kaikki kunnossa, niin kiinni molemmissa yhtaikaa aina jarruttaessa tulee jo vaistomaisesti.
Calin integversioiden pelkkä etujarru ei ole niin tehokas lähellekkään kuin yhdistelmänä kaikki pysäyttimet.
Systeemille kyllä plussat vaikka hieman hankala ilmata.
-
Tuo yhden etujarrun ilmiö tuli vastaan aikanaan upouudelle Jackalilla. Ei riittänyt millään teho pysäyttää sillä yhdellä 320 millisellä etulevyllä ja nelimäntäisellä puristimella. Ei edes takajarrulla jeesattuna.
Sama asia toiselta kantilta huvitti muutoskatsastusta varten tehtävää jarrutestiä seuratessa: Pyörästä mitataan lain määräämä minimihidastusvuus. Pitkäkeuloja joissa polkupyörästä peräisin olevia levyjarruja läpäisi testin. Hidastuvuus kun on eri asia kuin se että pysähtyykö myös. Hidastuvuus voi olla hyväkin kunnes tekniikka antaa periksi.
Aikanaan Jackalia testiin hakiessani kyselin myyjältä mahtaako etujarrun teho riittää pysäytykseen. Vastaus oli varma kyllä. Käytännössä kaikki yksilevyjarrulliset Californiamallit eivät pysähdy huippunopeudestaan yhden puristuksen taktiikalla lainkaan. Hetken kumi valittaa ja meno jatkuu vielä pitkään etujarruttomana. Pyörää palauttaessani sain hieman haukkuja päälleni ja jopa epäiltiin että olisin ajanut jarru päällä tahallani. Levy oli entinen heti ensimmäisen jarrutusmatkatestin jälkeen. Testiä ei koskaan julkaistu koska testiä ei voinut jatkaa ja uutta pyörää ei saatu testaukseen.
Mutta lohdukkeeksi voi sanoa että ei pysähdy moni muukaan yhdellä levyllä varustettu pyörä huippunopeudestaan. Kaksietulevyisissä jarrujen häpymisilmiötä edes ilmennyt. Olkoonkin että harvoin, jos koskaan, kukaan pysäyttää pyöränsä sen huippunopeudesta yhdellä puristuksella. Pitäisi sen silti se kestää.
-
Melusta lisää:
Juuri katselin töllöttimestä ohjelman jossa käsiteltiin moottoripyörien melua. Kiinnitti huomiota se että poliisisedät ruuvailivat useammasta pyörästä kilvet pois ja määräsivät katsastukseen. Kummastuttaa moinen koska kilven poiston edellytyksenä ei voi olla yksittäinen välitöntä vaaraa aiheuttamaton seikka. Tästä on jo monesti ollut asiantuntevilla tahoilla keskustelua poliisipäällystön tasolla ja siellä näin todettu: ei pelkästä melusta. Sen sijaan voidaan määrätä se katsastus teetettäväksi ensi tilassa. Jos ei katsastusta ole teetetty tulee rangaistusvaatimus ja käyttökielto kunnes katsastus olisi tehty. Kenttäpoliisit siis toimivat erilailla kuin on "sovittu". Ilmeisesti toinen sopijapuoli ei nauti poliisihallinnon luottamusta. Tulee siis käyttökielto, rangaistusvaatimus ja katsastuksessa käynti ikään kuin katsastuttaminenkin olisi rangasitus. Kolminkertainen rangaistus yhdestä virheestä.
Muutoin keskustelijat olivat asialinjalla ja näytettiin myös että kestää noin 30 sek saada mp:stä katsastuskelpoinen ja saman verran menee aikaa saada siitä rangaistusvaatimuskelpoinen.
Tampereelta oli katukuvaa ja kivasti siinä yksi vaaleansininen Cafe-Guzzi kurvaili liikenteeseen laillisilla putkillaan.
-
Levy oli entinen heti ensimmäisen jarrutusmatkatestin jälkeen. Testiä ei koskaan julkaistu koska testiä ei voinut jatkaa ja uutta pyörää ei saatu testaukseen
Mutta sentään Brembon komponentit. Nykyisin on paljon niitä "sinter" -materiaaleja käytössä. Kun ihmetelin että miten ne niin metallisilta tuntuu sanoi kokenut mp huoltomies että ne vaatii kunnon lämmöt toimiakseen. Pysähtyisi ehkä paremmin nykypaloilla tuollaisessa kokeessa? "Akx" ainakin umrustasi Calinsa etupäähän kaksi kiekkoa ja mielestäni on arvellut sillä opilla kolarista estyneensä.
Tarkistin yhdestä lähteestä (kirja); tosiaan 750S3 (1975) oli pyörä jossa integraalijarrut sen mukaan esiteltiin. Jo 50 luvun alussa järjestelmää oli kokeiltu grand-prix kilpapyörissä. Myös V7:n rumpujarrujen kanssa yritettiin. Vasta 1973 asia onnistui yhdessä Brembon kanssa (hydrauliset jarrut, levyt edessä ja takana) ensimmäisen kerran. Pääongelma oli että takajarru ei saanut missään tilanteessa lukkiutua ennen etujarrua (Saksan TÛV vaatimus). Guzzilla olisi haluttu että integraalijärjestelmä toimii käsikahvasta mutta Saksan TÜV vaati myös että on oltava kaksi erillistä jarrujärjestelmää. Erityisesti kokemattomat kuljettajat hyötyivät järjestelmästä, vaikka fysiikkaa ei voi toki voitu muuttaa ja jarrutusmatka ei lyhentynyt (verrattuna siihen kun osaaja käyttää perinteistä järjestelmää).
Ohjelmasta
Panin erityisesti merkille poliisin lausuman: "Puututaan katsastamattomuuteen,ei meluun." Ja että neljä seitsemästä mitatusta oli liian äänekkäitä. Mutta eihän siitä katsastuksella selviä siinä mielessä että pyörä määrää melutason...
-
Muitakin on: MotoJussi laitatti JLM:llä tuplalaikan Jackaliin. Hyvin puraisi kun kokeilin. Antoi luotettavan tuntuman pienellä puristusvoimalla.
-
Juu.
Huolestuvaa kertomusta jos haukutaan testikuski siitä ettei tulokset ole toivottuja.
Massa kertaa jotain pysähtyäkseen ei Brembotkaan ole mikään henkiturva, mutta auttaa hitosti mahdollisuuksia.
Periaatteessa hyvät jarrut kai Guzzeissa kun kunnossa.
Kaverin Jacalin pääsen kokeilemaan.
Toi ettei yhdellä puristuksella pidä painetta, niin mikä antautuu.
Jos paine, niin alimitoitetut jarrujen pääsylinterit?
Ylikuumentuminen keittää nestettä varsinkin jos vettä seassa, vai mitä tapahtuu?
Ite aina keväisin ottanut tavaksi jostain 130kmh täysjarrutuskokeilut ja en kyllä huomannut että teho olisi kadonnut parilla testillä (ehtinyt kyllä varmaan jäähtyäkin takaisin paikkaan uudelleen ajossa).
Aika hyvin on osunut tutulla kuivalla asfaltilla parin metrin sisään.
Cali menee pari metriä pidemmälle massansa tähden kuin Nevada on tullut todettua, muttei samana vuotena.
Kummiskin hyvä tunto missä mennään on jarrutuksissa, ainoastaan kerran on etukumi vingahtanut Calilla kun mulle silloin uusi tuttavuus.
-
Jarrutus tehtiin normaalilla kahden hengen kuormalla parin kilometrin suoralla lentävästä lähdöstä kiihdyttäen mahdollisimman suureen nopeuteen (Jackal muistaakseni 172 kmh) ja merkin kohdalta jarruttaen niin että rengas juuri pyörii mutta myös metelöi eli tehokkain jarrutus mitä saa aikaiseksi. Nopeus putosi jyrkästi noin 70 kmh asti siitä eteenpäin mentiin etujarrutta. Takaisin suoran päähän ajaessa oli osa jarrutusteho palautunut mutta ei entiselleen. Levy oli vaurioitunut ja kirkkaan sininen. Tarkoittaa että levy kävi todennäköisesti niin kuumana että se olisi näkynyt pimeässä selkeästi. Ainaki sillä tietämyksellä vika laitettiin levyn syyksi. Jarrunesteelle eikä paloille tainnut käydä mitenkään. Jarru vain ei puristamisesta huolimatta reagoinut kuumana. En kehdannut jälkeenpäin kysellä myyjältä saatiinko jarru kuntoon. Syytön minä siihen tietenkin olin. Tein vain mitä käskettiin tehdä. Rahanpuutteen aiheuttamia pakkoliikkeitä.
Muutenkin lehden teko oli kummallista: mainostajien tavaroita ei saanut moittia. Joitan tuotteita ei siis testattu koskaan tai vain positiiviset jutut julkaistiin.
-
Ihan hyvä tuntuma Jackalin ykköslevyssäkin oli. Pysähtyi silläkin radalla ilman ylikuumenemista tai häipymistä. Halusin silti omaani enemmän jarrua, kun en takajarrua käytä kuin liikennevaloissa. Tuplat on Jackaliin äärimmäisen helppo laittaa, kun paikat on valmiina. Kaksi Brembon kiekkoa ja kaksi Yamahan satulaa adaptereilla ja pääsylkkä, niin homma oli siinä. Nyt on tunnokkaat jarrut joihin voi luottaa. Saan jättää jarrutuksen myöhempään, kun saa mitoittaa hidastuvuuden renkaan ehdoilla.
Tuo myös turvallisuutta maantielle, kun tietää mitä kahvasta tapahtuu ja on harjoiteltu tositoimissa.
Ja näyttäähän se paremmalta, kun on kaksi kiekkoa..
-
Syytön minä siihen tietenkin olin. Tein vain mitä käskettiin tehdä. Rahanpuutteen aiheuttamia pakkoliikkeitä.
Muutenkin lehden teko oli kummallista: mainostajien tavaroita ei saanut moittia. Joitan tuotteita ei siis testattu koskaan tai vain positiiviset jutut julkaistiin.
Niinpä, en näe tässä mitään kummallista :o. Kyllä se niin on että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Vai mitensenytoli.
-
<snip>
Pääongelma oli että takajarru ei saanut missään tilanteessa lukkiutua ennen etujarrua (Saksan TÛV vaatimus).
<snip>
No kyllä sekä Floridan että Cali-kolmosen takajarru meni lukkoon kunnon polkaisulla.
-
Tuo TÜV-vaatimus on mitä ilmeisimmin peräisin autoinsinöörin suusta. Autoissahan on turvallisuustekijä se että takajarrut eivät missään tilanteessa lukkiudu ennen etupyöriä sillä muussa tapauksessa suuntavakavuus ja ajoneuvon hallinta kärsisivät.
Moottoripyörällä etupyörän lukkiutuminen tietää suurella todennäköisyydellä nurinmenoa. Takajarrun lukkiutuminen sen sijaan muuttaa vain ohjausominaisuuksia jyrkästi. Mutta esimerkiksi enduroa harrastaneet tietävät että takajarrulla voi ohjata ja olihan se jo mopokössiaikoina se näyttävin tulo kyläkioskille: parikymmentä metriä enne pysähdyspaikkaa laitettiin takajarru lukkoon ja luistatettiin kylkimyyryä loppumatka. Laajat liikkeet ovat näyttäviä. Useimmiten onnistui.
Lisäksi takajarrun lukitsemisella voi pyörän kaataa vauhdista nätimmin ja turvallisemmin vaaratilanteessa kuin etujarrulla. Tehojarrutuksessa takajarrun maksimitehon määritteleminen on vaikeaa koska paino siirtyy etupyörälle ja perä kevenee. Jarrutuksen edetessä on siis vähennettävä takajarrun tehoa. Tuntuman saaminen tähän on vain harjoiteltavissa. Sporttipyörällä jarrutusmatkan lyhentäminen takajarrulla on melko pientä mutta pitkässä kustomissa tai pakatussa matkapyörässä jopa muutamasta prosentista pariinkymmeneen. Mutta kohta tämä on vain vanhojen höpinää sillä nykyään elektroniikka hoitaa tasaisen jarrutuksen.
Esimerkiksi pitkäkeulaisissa choppereissa ei edes vaadita etujarrua sillä sen käytöllä ei olisi vastaavaa hyötyä koska paino on jo suurimmalta osalta takayörällä eikä merkittävää massan siirtymää tapahdu eteenpäin jarrutuksen aikana vaikka etujarru olisikin.
-
Tuota motomatin Jackal-muisteloa lukiessa tuli mieleeni seuraava seikka. Guzzin integraali on ollut mielestäni ihan ok. Lungi käytellä ainakin Vintagessa sellaisessa rauhallisessa käytössä. V11 Lempparissa taasen jarrut erillään ja ihan hyvä niin.
Kävi silviisiin, että Vintagen "käsijarru" alkoi nypyttää jo takuuaikana. Kauppias- ja tehdasystävällisenä kuskina ajelin ensin takuuajan täyteen, että sain ostaa omalla rahalla uuden. Ja nypyttäähän se taas. On tehnyt sitä jo kauan. Ei kait tuollaiselta vanhan LP-levyn vahvuiselta lerpulta voi muuta odottaakaan. Vai voiko? Lempparissa ei ole mitään ongelmaa. Voisiko olla niin, että kun joskus tulee jarruteltua pelkällä etusella, niin tuon Vintagen (ja minun) tuomat painot vetää sen ainokaisen sen verran kuumaksi, että vääntyy siitä hyvästä? Toki siinä pitää tulla toiseen poskeen silloinkin enemmän lämpöä, mutta lienee sekin mahdollista.
nimimerkki: ex-metallimies, paljon rautaa kuumilla oikonut ja vääntänyt
-
Nypyttäähän se taas / LP-levyn vahvuiselta lerpulta
Eikös ne ole ihan samat Brembon Serie Oro -jarrulevyt Cali Vintagessa ja V11 Nero Corsassa ? Tosin Brembon konfiguraattori ei anna enää Cali Vintageen mitään jarrulevyä, vain palat. Mutta vanhemmissa Caleissa ja kaikissa V11 malleissa on:
"
Serie Oro Floating Disc Product code: 78.B408.70
Brembo has defined the optimum geometries, tolerances and dimensions Brembo brake discs have a unique conformation that transfers braking torque more effectively while also improving resistance to thermal and mechanical stress.
"
Mutta jos nypyttää sitten "kiinnitysniittien" (mikä se virallinen nimi onkaan) norjistaminen. Itse olen käyttänyt akkuporaa ja pultti/jenkatappi -rakennelmaa. Auttanee ainakin 18%...
Ylempänä uudet mustat ja alempana tehdasasenteiset. Kuvasta näkyy miten ylemmät levyt ovat jo saaneet kyytiä sinter -paloilta. Alemmat levyt ovat kuin pakasta vedetyt.
-
Ilmeisesti tutkittu että levy on kiero?
Kuulostaa oudolta että kulahtaisivat noin tiheään.
Itselläni nypytyksen aiheutti yllättäen sisäpuolen jumiutuneet männät.
Poistui kun herkistelin.
97000km kulutetut, tosin on jo vaihtorajalla molemmat etulevyt.
-
Niittejä on tullut norjisteltua, mutta ei hetkeen. Pitääkin tehdä kun oon pyörän äärellä. Tuli vaan mieleen tuon jarrukeskustelun myötä tämä homma taas.
Kellon meinasin tehdä siitä ekasta, vaihdetusta jarrulevystä. Pääpaino sanalla "meinasin" kuten mun hommissa yleensäkin.
-
Noista "Serie Oro" eli kultasarjan Bremboista sen verran että Californiassa (Stone) näyttää olevan samat levyt kuin isossa Brevassa. Tuli tässä eteen että vaihdetaanpa Stoneen levy. Käytetty mutta hyväkuntoinen löytyi varaston nurkasta. Kun irrotin Stonen alkuperäislevyn kiinnitin huomiota painoon: Stonen loppuunkulunut oli 800 grammaa painavampi kuin vähän kulunut Brevan ex-levy. Ero on helppo havaita ilman vaakaakin. Stonen levyssä on keskiö terästä ja sen "haistaa" magneetilla. Tuplalevykeulassa eroa tulee jo yli puolitoista kiloa.
Brevaan laittamani tarvikelevyt (EBC) olivat vielä kevyemmät kuin kuluneet alkuperäis-Brembot. Painoeroa en enää muista mutta ei sitä eroa paljon ollut.
http://www.motomatti.fi/2012/08/arkipyoran-jarruremontti.html
Sisäpuolen (vanteen puoli) mäntien jumi on yleinen vika eikä tule esille itsekseen kuin ajan kanssa. Jarruvoimaa ei tarvitse sen enempää yhdellä kuin kahdellakaan männällä saavuttaakseen saman pysäytysvoiman. Kiinteillä levyillä olisikin eria asia. Niissä käytetään toisinaan liukusatulaa.
Kevättarkistuksen yhteydessä voisi ottaa tavaksi katsoa jarrumäntien toiminta: yksi pala kerrallaan pois, tilalle ohut metallilevy tai loppuun käytetty jarrupala ja varovainen puristus kahvasta. Palautus ruuvarilla varovasti. Jos ei liiku kovemmallakaan puristamisella/polkemiselle tai ei palaudu enää normiväännöllä on huoltotoimenpiteiden aika: jarrusatula käteen, purku, puhdistus, korjaussarjan asennus, ilmaus ja kiristys paikoilleen.
Jos jarrussa on mäntien juuressa haitarikumit niin kannattaa katsoa niiden eheys. Toisinaan niissä on reikiä, ovat palaneet korpuksi tai venyneet vuotavan keulaöljyn tai jarrunesteen takia epämääräisiksi. Korjaussarjan mukana tulee uudet pölysuojat. Myöhemmissä nelimäntäisissä ei ole pölysuojia mutta niidenkin satulat on oltava kuivat ja puhtaat.
Valitettavasti vain harva viitsii puhdistaa jarrusatuloita muutoin kuin päältä päin. Sinne sisälle kertyy liasta ja jarrrupölystä oikein hyvä kosteudenkerääjämuhju. Kosteus ajan kanssa hapettaa satulan osia.
Liika jarruneste on ollut toisinaan ongelma kun jarru laahaa. Lähinnä japaninpyörien ongelma mutta mahdollinen Guzzissakin jos kotiasentaja tai huolto on ollut liian huolellinen.
-
Stonen levyssä on keskiö terästä
"Braking rotor in stainless steel, connected by 10 fastener screws to a CNC machined anodised aluminium alloy housing"
Keskiön tulisi olla alumiinia Serie Orossa, uutena 1650 gr. Yllättävää että tuohon vanhaan Brembon piparkakkuun tarttuu magneetti kaikkialle (paino nyt 1550 gr). Ettei olis kopio, kun mitään muita numeroita siinä ei ole. Uusissa "Oroissa" on numeroa vaikka kuinka. Jaa, Serie Oro onkin hinnat alkaen malli nykyisin, ilmakos onkin Serie "Nero" (?). Sen jälkeen tulevat vielä mallit The Groove, T-Drive ja Super Sport.
-
Stonessa on samalla lailla yksi levy kuin Jackalissa, mutta toisella puolella. Lisäksi satula voi olla sillä pidemmällä pulttijaolla, eli ei se kapea 40mm kuten Jackalissa. Tosin on tullut vastaan kapeallakin, ilmeisesti tehtaalla käytetty vanha malli hyllystä loppuun ennen uusien asennusta.
Nuo kiekot käy kaikkiin ristiin, missä on sama "standardi" pulttijako. Tuota jakoa on käytetty 80-luvun lopulta asti ja kymmenissä tai sadoissa pyörämalleissa, Euroopassa ja Japanissa. Keskiö dippikin on vakio.
-
Jos mennään vielä alkuperäiseen aiheeseen, niin olihan tuo järkyttävää luettavaa!
Selvästi useimmat ongelmat oli pyörää asentaneen tiedossa ja täydellä välinpitämättömyydellä, kunhan ei ulospäin näy on ollut asenne.
Ja sitä ei voi antaa anteeksi pyöräpuolella.
Olisi voinut käydä hyvin huonosti jollekin.
Todellinen onni tässä onnettomuudessa oli että Matti osti pyörän ja teki päätöksen purkaa.
Alhainen hinta kertonee myös että tuskin myyjä oli ihan niin tietämätön..?
-
Tai sitten pyörän ropaajalla on ollut todellisuutta kovempi usko omiin kykyihinsä. Luullut tietävänsä, mitä tekee.
-
Myyjä ei jäänyt voitolle kaupassa, vaan hinnoitteli tuotteen niin, että arveli sen vaihtavan omistajaa kohtuullisen nopeasti, JOTTA SAISI RAHOITUKSEN JÄRJESTYMÄÄN GRISON TAI LE MANSIN OSTOON. Ainoa huolenaihe oli toisinaan välivapaat, mutta sekin ratkaisu oli yhden irronneen mutterin päässä. Kyseisen guzzin vaiheista voitte tällä foorumilla lukea. Yhdestä teknisestä ongelmasta kyselin, öljyä tihkuvasta etustefasta, ja olisin varmaankin lähestynyt muidenkin ongelmien kanssa, mikäli niitä olisin havainnut. Pidän yllä olevaa väitettä loukkaavana ja häpeällisenä. Tämä sinänsä niin mainio foorumi on muuttunut jonkinlaiseksi inkvisitioksi. Edellinen omistaja puolustelkoon itseään, minun tekninen osaaminen ei siihen riitä. Omia kokemuksiani calista olette varmaan kylliksi lukeneet, jotta niistä mielipiteennee voitte muodostaa. Uskoo ken haluaa. Minulta meni moisten väitteiden myötä maku koko foorumista ja guzziyhteisöstä sen myötä. Toki paljon hyviä kokemuksia joistain guzzimiehistä on, kiitos heille. Joiltakin on riittänyt ymmärrystä. Toyboy vaikenee, over and out.
-
Paitsi yksi juttu vielä hinnoittelusta. Olette varmaan seurailleet nettimotosta californioiden määrää, hinnoittelua ja liikkuvuutta. Itselleni uusi griso (ajettu 14000)oli halpa joten pistää mietityttämään, mitä merkkihuollossa tai madellossa onkaan tupellettu. Ja tuo grisokin oli moneen otteeseen myynnissä, vaikka hinnoittelu oli kohdallaan. Myös tuo havittelemani le mans oli vuoden myynnissä, ja lähti lopulta neljällä tonnilla. Toivottavasti ei ollut mikään pommi. Ja melkoista kuoleman halveksuntaa olen osoittanut kun keväällä olen ajellut calilla n. 5000 kilsaa. Ja ajoin vielä lopuksi lähes pari sataa kilsaa tampereelle motomatin territorialle. Tai sitten hänellä oli vain tervettä itsesuojeluvaistoa kun ei itse ajanut kuin pienen osan matkaa. Piste.
-
Minä en kohdistanut omaa epäilyäni sinuun, vaan siihen joka nuo kummalliset ratkaisut oli mukaan keittänyt. Ymmärsin, että ne oli jo siinä, pyörän sinulle tullessa.
-
mainio foorumi on muuttunut
Edelleen Suomen paras foorumi. Eikös jossain mainittu että tämä pyörä on tullut alun perin jostain täältä katsottuna eksoottisesta maasta? Kukaan ei ole ymmärtääkseni kohdistanut väitteitä kehenkään suomalaiseen, saatikka Gruppolaiseen. MM on blogissaan esitellyt esiin tulleita seikkoja, mutta ei epäilyjä siitä kenen kätten jälkiä ne ovat. Missään ei ole ollut esillä kuka on ollut myyjä ja kuka ostaja milläkin hetkellä. Lisäksi toimitaan nimimerkillä, mikä on monien bittiavaruusalan ammattilaisten suositus (nykyisin, jolloin esim. identiteetin varastaminen on päivä päivältä suurempi riesa).
Toyboy vaikenee, over and out
Minun mielestäni ei tarpeen.
Lopuksi taas Wiion laeista kolme ensimmäistä (edesmennyt suomalainen organisaatioviestinnän tutkija ja opettaja):
1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut
-
Matti lähinnä ihmetteli niitä "teknisiä ratkaisuja", joita pyörässä oli. Ja niin minäkin.
Toistan taas itseäni: Miksi yleensäkin tehdä tuollaisia virityksiä ja miinoja, kun samalla vaivalla tekee homman kunnolla?
Joskus ihmeteltiin ikkunan takaa Leningradissa puolueen paikallisosaston ( hajusta päätellen ) p**kavaraston seinää. Siihen oli laastittu kaikki mukaan annetut kaakelit, mutta yksikään ei ollut passissa, eikä yhtään 3mm saumaa ollut. Kaiken vaivan jälkeen olisi mennyt 2s enemmän aikaa / kaakeli kunnon tekojälkeen, vaan ei. Ja sen näköistä jälkeä ei edes vahingoss synny - se oli pitänyt tehdä tahallaan ihan päin persiaa...
Ja sama juttu oli tuossa MM:n pyörässä. Tekijää tai syyllistä ei tarvitse etsiä tai nimetä - kun sillä ei ole merkitystä.
-
Tervehdys, MM kirjoittaa asiaa, eikä syyttele ketään, kyllä ihmetellä täytyy, jos joku ottaa tästä herneen nenäänsä ???
-
Muitakin on: MotoJussi laitatti JLM:llä tuplalaikan Jackaliin. Hyvin puraisi kun kokeilin. Antoi luotettavan tuntuman pienellä puristusvoimalla.
MG Sportin palikat on käsittääkseni. "Kultasarjan brembot" - termiä taisi joku käyttää jossain.
Muutaman osan joutui JLM tekemään, että Sportin puristajat saatiin kiinni Jackalin keulaputkiin.
Vaan nyt on Jackalissa Jarrut.
-
Jos asiani olisi ollut osoittaa jonkun tehneen virheitä tai suorastaan tahallisia tekoja ko moottoripyörään olisin varmasti kirjoittanut aivan toisella asenteella ja mahdollisesti halunnut selvittää ja osoittaa virheiden tekijät. Se ei olisi edes mitenkään laitonta kunhan en herjaa. Toistaiseksi olen vain osoittanut osan vakavista vioista. Kun purkaminen jatkuu mökkkeilysession jälkeen en pidä lainkaan mahdottomana että tekemällä tehtyjä vikoja löytyy edelleenkin. Todennäköistä on että vikakokoelma on karttunut pyörän käyttö- ja omistushistorian myötä. Nyt vikojen karttuminen loppui ja siltä osin liikenneturvallisuus parantui.
On totta että en pyörästä paljon maksanut. Jos pyörä olisi ollut ns normaalikuntoinen ikäisekseen olisi hinnassa ollut ehkä noin tonni enemmän. Perimmäisenä tarkoituksena oli hankkia varaosia toisiin työn alla oleviin projekteihin. Se osittain toteutuikin. Runko papereineen voi olla tarpeellinen jollekulle jos en itse sille käyttöä keksi. Tarkoitus ei siis ollut hankkia kyseistä pyörää kunnostuskohteeksi hankkiakseni sillä ansiota.
Toki olen myös pettynyt siitä että pyörässä oli niin paljon virheellistä asennusta jotka laskevat osien teknistä arvoa. Esimerkiksi vaihteiston korjaaminen vaatii melkoisesti sekä varaosia että työtä. En vain voi, eikä todennäköisesti moni muukaan, käsittää miksi esimerkiksi kytkinakseli oli hakattu vasaroimalla käyttökelvottomaksi. Sen voi ehkä korjata hitsaamalla ja koneistamalla. Jää nähtäväksi.
Purkaessa pyörästä lähti irti iso laatikollinen osia jotka menivät suoraan metallinkeräykseen. Siltä osin loppui epäkuranttien osien kierto.
Pyörällä on siis pitkä ja mutkikas käyttöhistoria. Sen aikana on varmasti ollut useita "seppiä" asialla joten yhden henkilön osalle ei voi kaikkia vikoja osoittaa. Osa vioista olisi kuitenkin tullut esiin normaalin huoltotoiminnan yhteydessä. Itsekin löysin muutaman näkyvän "vian" ennen kuin pyörä lähti toistaiseksi viimeiselle matkalleen Tampereen suuntaan.
Pyörän varustus ja "muotoilu" on taas varsin subjektiivinen asia. Omaan silmääni ei kysessä ollut mikään kaunokainen mutta en ulkonäöstä maksanutkaan.
Pidän valitettavana että nimimerkki ToyBoy on loukkaantunut asiasta. Olen siltä osin ehkä tunnevammainen kun en sitä seikkaa ymmärrä koska kaikki asiathan ovat menneet oikein hyvin: rahat myyjälle joka sai rahoillaan uudemman ja haluamansa pyörän, vaarallinen romu pois liikenteestä ja itselleni varaosia ja ajankulua.
-
Mielestäni Motomatin kertoma on palvelus meille kaikille (etenkin tällaisille kaltaisilleni harrastajille, jotka eivät ole näiden Guzzien tekniikkaan syvällisesti perehtyneet). Edellinen omistajakin, joka lienee ajellut pyörällä näitä vakavia vikoja tuntematta, voinee olla tyytyväinen, ettei hänelle itselleen käynyt huonosti. Vanhempi ja monilla eri omistajilla kiertänyt pyörä voi näemmä olla melkoinen riskiostos.
-
Kaikista vaitioloyrityksistä huolimatta en voi olla vielä hämmentämättä tätä soppaa. Tämä nimimerkin suojakerroin ei ole ihan coppertonen luokkaa, sillä pyörän ja sen historian, ja minut sen omistajana, tunsi varsin moni. Tietysti se oli minullekin shokeraavaa kun tuo pyörä osottautui sellaiseksi vikapesäksi. Mutta vihjailut siitä, että olisin tiennyt vioista myydessäni, ovat perusteettomia. Jopa se etupyörän laakerin irronnut suojakumi taimikäsenytoli, oli jäänyt minulta huomaamatta. Ja paljastettakoot nyt liikesalaisuus, nimittäin myin pyörän about siihen hintaan kuin olin sen ostanut, ja ajattelin siinä olevan pyörää paljon tuota hintaa enemmän. Enkä olisi pyörää myynyt ellei pakkomielle sporttisempaan guzziin olisi käynyt ylipääsemättömäksi. Calin ostin aikanaan sillä ajatuksella, että siinäpä minulle pyörää tarpeeksi, en kaipaa mitään muuta. Tämä on jo tuttua ja sanottu moneen kertaan. Olihan se hyvä että MM pyörän osti ja sekin että sain siitä pyytämäni, ja varsinkin se, ettei kukaan loukkaantunut saati kuollut pyörän teknisten ongelmien vuoksi. Tuon ikäisistä ja hintaisista ei koskaan voi olla varma, kuten ei kalliimmista ja uudemmistakaan. Tuon olen saanut autopuolella karvaasti kokea. En koe laiminlyöneeni huoltoa, koska en vain nähnyt tahi tuntenut että mm. jarrut olisivat tehottomat. Tarkoitukseni kylläkin oli jonkinlaisen huolto-ohjelman toteuttaa. Normiöljynvaihdot kuitenkin tein. Ja se on suurinpiirtein kaikki mitä osaan. Olen joskus kaasareita entisistä pyöristä putsaillut ja venttiilejä säädellyt, mutta kyseisen pyörän kohdalla jätin ne tekemättä, koska kävi mielestäni varsin kauniisti. Olen joskus paljonkin ehjää korjaillut ja panos-tuotos-suhde jäänyt perin kehnoksi. Onhan minulla sellainen synkronointityökalukin, mutta taisi edellisen guzzin kaasarit elää toisistaan erillistä elämää ponnistelujeni jälkeenkin. Yksi keskeinen syy kohdallani "ammattiavun" käyttämättä jättämiseen on krooninen rahapula. Pelkään jo nyt kun joku kaunis päivä pamahtaa grisosta vaikkapa joku kallis anturi. Yhtä kaikki, ajelen tätä nykyä sellaisella pyörällä, jota en edes villeimmissä unelmissa olisi voinut kuvitella omistavani. Tältä osin kaikki meni hyvin. Turhan iso jupakka tästä episodista tuli, osittain siitä syystä että reagoin erittäin voimakkaasti, mopo lähti käsistä ja syyllistyin myös asiattomuuksiin. Pahoittelut siitä. Mutta miten voi tulkita väärin kommentin esim. siitä, että tuskin myyjä aivan tietämätön vioista oli. Ei siinä tarvi rivien välejä lueskella. Yksi juttu täytyy vielä kertoa. Itse asiassa pysähdyin kerran teknisen vian takia. Pyörä alkoi käydä yhdellä pytyllä ja pysähdyin tien sivuun. Ihmettelin aikani ja päätin katsoa virranjakajaan, josko vaikka kondensaattori olisi mennyt. Varasellaiset oli mukana. Tämä tapahtui noin viikko tai pari ennen pyörän myyntiä. Avasin sen kannen siinä moottorin etuosassa, tutkiakseni tilannetta ja vain huomatakseni ettei siellä mitään virranjakajaa ollut. Pikkulohkossa aikanaan oli kärjet jne. juuri siellä. Löysin kohta virranjakajan koneen kylkipuolelta ja näin kondensaattorit erittäin hankalassa paikassa. Rupesin irrottamaan koko virranjakajaa jotta pääsisin konkkiin kiinni. Tankin otin pois ja se taisi olla toinen kerta kun niin tein ja sain käsitysen myös johtojen kunnosta. Silmämääräisesti ihan siistiä. Toivoin kovasti, ettei puola olisi mennyt, sillä se tietäisi melkoista johtohässäkkää. Joku känniläinen kulki ohi ja jäi juttelemaan. Sanoi että olenko katsonut että onko tulpan johto kunnolla kiinni. Ja eihän tuo ollut. Kas kun ei tullut mieleen. Vähänkös hävetti. Kaikkein ilmiselvin tarkastuskohde, muttei vaan tullut mieleen sitä tarkastaa. Liian ilmiselvää. Olin siinä ruuvaillut turhaan tunnin verran, ja mikä oli tulos; sytytys meni pieleen. No, sain kierrettyä virranjakajaa niin, että pyörä käymään lähti ja jotakuinkin siististi kävi. Ainoa juttu jota hieman myyntitapahtumassa kaunistelin, oli se, kun sanoin että sytytys saattoi olla pielessä (kierrokset vaeltelivat hieman), koska virranjakajan pultit olivat löystyneet, mutta en kehdannut guzzispesialistin edessä sanoa, että omien käsieni ja typeryyteni takia.
-
En tuomitse tässäkään ketään. ToyBoyn kertomus on loistava esimerkki siitä, että pyörällä / autolla voi ihan hyvin ajaa tietämättä ja osaamatta sen tekniikkaa. Minullakin on vastaantullut kohteita, joista en satavarmasti ole pystynyt sanomaan onko se kunnossa / oikein tai edes laillinen. Tieto, taito ja kokemus ei vain riitä.
Monesti on itsellekin tullut mieleen, että olisiko syytä antaa jonkun asiantuntijan heittää pitkä koelenkki oman pyörän kanssa, jotta tulisi ns. toinen mielipide.
Todellinen tilanne: Menin erään saaristoyhteysaluksen ohjaamoon kurkistamaan missä kunnossa sen tutka on. Hetken katsottuani luettelin kipparille kasan vikoja ja ongelmia. Hän kertoi, ettei ole niitä itse huomannut: "Niihin vain kasvaa sisälle."
Näin on ihan varmasti pyörissäkin. Vaikkapa jarrut; Jos ei koskaan ole joutunut tekemään ihan oikeaa hätäjarrutusta, niin ei varmasti tiedä miten jarrut siinä tilanteessa toimivat. Jarrut pelaavat hyvin normitilanteissa, joten ei osaa edes epäillä niissä olevan jotain "virityksiä". Ja kuinka moni tavis tietää, että jarruneste imee itseensä vettä ja olisi siksi vaihdettava parin vuoden välein? Siis ihan oikeasti? H4 polttimon lasiin ei saa paljain käsin koskea. Kuka tietää miksi?
Eikä kyse ole tyhmyydestä tai laiskuudesta. Asioista ei vain tiedä. Ainahan voidaan sanoa, että vie se sitten Piikkiön Makelle. Niin...Make elättää itsensä noilla töillä ja joutuu laskuttamaan. Ja ( en tiedä varmasti ) saattaa laskuttaa 60€/h. Muutaman tunnin pakertaminen + osat saattavat maksaa ihan roimasti. Eikä se Maken syy ole.
Jälkiviisas voi aina olla, se vain ei monestikaan ole mitenkään hyödyksi. Meidän kaikkien olisi otettava ao. pyörän tarinasta vaarin. ( Take the grandfather from the story. )
Ja tuo saaristoalus... Täydellisen huollon jälkeen, myöhemmin syksyllä, kippari kiitti oikein kädestä pitäen ja syötiin messissä hyvää ruokaa.
-
Jos nyt vaikka tästä tapauksesta mennään hiukka yleisemmälle tasolle, niin olisiko sitten pakollinen mp:n vuosikatsastus oikea ratkaisu ? Minun mielestäni ei, sillä meillä on jo toimiva lainsäädäntö. Vain valvonnassa on resurssipulaa. Motomatin käsissä on voitelua saanut moni pyörä tässä vuosien varrella ja vasta purettaessa huomatut virheet saivat hänet harkitsemaan katsastuksen mielekkyyttä. Olisiko ko pyörä saanut esim. moottoripyöräpoliisilta (jolle nykyisin moottoripyörien teknisen kunnon valvonta voidaan katsoa kuuluvan) huomautuksen ?
Julkisuutta saaneet melumittaukset ovat omasta mielestäni täysin asiallista valvontaa, mutta seurauksena kaikille esitetty vuosikatsastus tyypillisen yliampuva "ratkaisu".
Pohdintaa: Voisiko kaikille pakollisen mp vuosikatsastuksen tilalla olla vapaaehtoinen katsastus esim. hyväksyttyjen katsastajien ja/tai kerhojen toimesta, kuten museopyörien ja veneiden kohdalla on käytäntö. Katsastetusta saa yleensä vakuutusmaksualennusta. Tällaiseen katsastukseen voisi myös liikennevalvonta suullisena huomautuksena kehottaa ja sen teettää vaikka moottoripyörien myyjät ja ostajat.
-
Ainahan nämä romut pitää purkaa ja kasata mielellään heti jos käytetyn ostaa. Uutena kun ostaa voi pärjätä takuuajan yli. ;D
-
Tuo ToyBoyn teksti tuossa edellä voisi olla vaikka minun kirjoittamaani. Niin tutulta tuntuu.
Pakkomielteitä näiden Guzzien tiimoilta on milloin mihinkin suuntaan. Ne ei ole ehkä vaihdevuosia, vaan enempikin vaihtovuosia. Välillä olen sitä mieltä, että Vintage lasketaan mun mukana sukuhautaan ja välillä taasen olen vaihtamassa sitä 1400 Caliin. Cruisailu on kivaa mutta toisaalta sporttipyörälle on hetkensä. Kaikki kuumottaa. Kunhan on Guzzi.
Tekniikasta olen välttävästi perillä. Sen vuoksi kuskaan ajopelit mieluusti sinne Piikkiön Maken hoiviin. Siitä voi olla jonkun euron hyöty (mahdollisessa/epätodennäköisessä) jälleenmyynnissä verraten siihen, että kehun tehneeni kaiken itse.
31 vuotta tuli täyteen Guzzin sarvissa ja jonkun verran omatekoista koneremppaa, lähinnä voimansiirron puolelle, on ehtinyt siihen ikään tehdä. Varsinaiset huoltohommat jäi sinne kärkien ja virranjakajan aikaan. Siis liitukaudelle.
Näistä GuzziDiag hommista en tajua yhtään mitään. En edes yritä. Se olisi suunnilleen sama kuin pyytäisin Stephen Hawkingin mökille saunaan. Toinen puhuisi maailmakaikkeuden alkuräjähdyksestä ja minä helteellä limoittuvista katiskoista.
Camnin kanssa juteltiin hiljan aiheesta "miksi puuttuisin moottorinohjausjärjestelmään?". Oma kantani oli, että en miksikään. Taisin siteerata yhtä kaveriani jolla on, tai ainakin oli, lentolupakirja mutta ei ymmärtänyt yhtään laskuvarjohyppääjiä. Miksi hypätä ulos ehjästä lentokoneesta?
Camn nakkasi vastapallon ja sanoi, että homma on hänelle niin kuin kääntelisi radion nappualaa ja yrittäisi saada saada jo kuuluvan aseman paremmin kohdalleen. Hiton viisaasti sanottu. Mika pärjäisi ton Hawkingkin kanssa. ;D
Pari pahempaa teknistä källiä on käynyt Guzzilla tuon reilun 30 vuoden aikana. Molemmat Saksan autobahnilla. Ekalla kerralla repesi kytkilevy ja toisella räjähti kardaaniristikon tukilaakeri atomeiksi. Vieläkin kiitokset Viitasen Karille, Semin Patelle, Kuusisen Topille ja Salmen Japelle (yläkerran Laverda-kerho) avusta noissa tilanteissa.
Molemmat tapaukset olivat sellaisia, että niiden ennakointi ennen reissuun lähtöä oli ainakin minulta mahdotonta. Ties mitä näistä nyt ajossa olevista Guzzeista löytyisi jos avattaisiin.
On eräänlainen taivaanlahja harvinaiselle merkille, että meillä on motomatin ja muutaman muun kaltaisia tekniikan pelle pelottomia jotka jaksavat tutkia, pohtia ja päivittää näitä asioita muillekin tiedoksi. Matin projekti-blogi on yhdenlainen kansallisaarre. Guzzikuskin Kalevala. Mutta niin on kyllä kirjoittajakin aika lailla Väinämöisen näköinen. :D
Mitä tulee tähän kauhugalleria-säikeeseen, niin itse olisin kilahtanut ihan samassa kohtaa kuin ToyBoy. Tekniikka on tekniikkaa, mielipiteet mielipiteitä, mutta ... mutta se on ollutta ja mennyttä. Ajetaan ja fiilistellään!
-
>> Uutena kun ostaa voi pärjätä takuuajan yli. <<
Joo! Mullakin kilahti takapään laakeri 2 vrk takuun päättymisen jälkeen. Onneksi kotiin ei ollut kuin rapiat 850 km...
-
Hawkingin, Lee Smolinin, Richard Feynmanin, Kari Enqvistin, Esko Valtaojan ja ketä näitä
kosmologeja onkaan, kirjoja kannatta lukea. Mukavaa aivojumppaa, voi olla sen jälkeen
paljon helpompaa miettiä sytytysennakon, imukanavan ja squish bandin vaikutusta Guzzin kiihtyvyyteen.
-
Mä arvasin tuon! Ja Valtaoja vielä unohtuikin ... ;D
P.S. Pekka. Erä-Saimaan Kurronen tuossa päivällä kyseli, kun kävin kalavehkeitä ostamassa, että vieläkö se Pekka Guzzeilla ajelee. Kerroin, että täyttä päätä ....
-
Joo! Mullakin kilahti takapään laakeri 2 vrk takuun päättymisen jälkeen. Onneksi kotiin ei ollut kuin rapiat 850 km...
Arvaappa mitä tuossa vaihdetaan, Rovaniemen Motonetin pihassa. Onneksi nuo kutsipajat on auki myös sunnuntaisin ;D
-
Hienoahan asiassa on se, että isohkotkin hommat pystyy tekemään reissun tai jopa bussipysäkillä. Tämä MG:n silmiähivelevän yksinkertainen tekniikka.
Joskus tehtiin Suuressa ja Mahtavassa "autoja", jotka korjasi kuka tahansa kyläseppä. Venatkin säädettiin pistämällä sirppi tulkiksi ja lyömällä vasaralla päälle.
Sulla vaan on kovin vähän tuota matkatavaraa, kun muistelee minkälaista pakkausneuvontaa sait joskus Punkaharjulla. ;D
-
No...
Rengas vai laakerit ???
Siis laakerit... oikeinko voplasi...
Mr
-
Me hyväonniset sen kuin ajaa losotellaan vaan.... paina napista ja nauti kesästä.
-
Siis laakerit... oikeinko voplasi...
Mr
No ei ajossa tuntunu vielä oikeestaan mitään kamalaa, vähän erikoista vaan... enkä viittiny kokeilla kestääkö ne Rovaniemeltä Seinäjolle. Siitä mä ne huomasin kun se oli aika hanakka seurailemaan tiekarhun uria mitä se ei noilla renkailla ole koskaan tehnyt. Etupyörää repimällä sitten löytyi selvä välys ja pyörittämällä kuului huonon laakerin ääni.
-
Se on tutun pyörän kanssa helppoa, oman Larion kanssa joskus ihmettelin etupyörän epämääräistä käytöstä. Oli itse koneistamani, paksu mummorauta jäänyt löysälle. Kiristäminen palautti tutun tuntuman.
-
Aloitin Purkupyörän eli varaosahankinnan koneen purkamisen. Siis se moottori joka oli kiinni rungossa. Samanlainen ammattiatidottomuus pyörän kunnossapidossa kuin alustan ja rungon osalta nostaa edelleen päätään. Vasta pääsin pintapuoliseen tarkasteluun niin vikalistaus on jo melko pitkä: http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyora-moottorin-tarkastelua.html
-
Tulee mieleen se yleinen viisaus, että Saksasta ei kannata ostaa kun ei koskaan tiedä mitä saa, pitää ostaa Suomesta. ;)
-
Mielenkiinnolla odotan, mitä löytyy omista ,kesällä hankkimistamme, "alkuperäisistä" lipsi rojekteista, lähinnä moottoripuolelta, ne kun on luultavasti Suomessa avaamattomia. Pyörät itsessään, ovat projektikuntoisia . Aikanani reilun vuoden Libanonissa toimintaa seuranneena, paikallisilta ei ole kädentaito eikä kekseliäisyys kadonnut, sen verran huimia esityksiä tuli nähtyä.
-
Koitan tehdä tarkastuksen tuohon lipanoninkoneeseen siten että en pura konetta muuta kuin pintapuolisesti eli vain "luukut" auki. Niin näkee venttiilikoneistot, nokka-akselin, nostimet hiukan huonosti, kampikoneiston, sylinterit, jne. Voi tehdä samalla "Pekka-niksin": http://www.motomatti.fi/2015/06/kannentiivisteen-oljyvuoto.html
Näin ei ehkä tarvitsekaan purkaa koko moottoria mikäli se on tyydyttävässä kunnossa. Säästyy tiivistesarjan hankkimiselta.
Itsellä on myös endoskooppi jolla näkee tulpanreiästä männän pään ja sylinteriseinämät mutta venttiileitä ei. Ne on katseltava imu- ja pakoaukkojen kautta sen mitä näkee. http://www.motomatti.fi/2012/01/endoskooppi.html
Ohivuotomittaus sitten kertoo onko männänrenkaissa tai venttiileissä isompaa sanomista.
-
Kyllä tämä moottori pitää purkaa ihan juuriaan myöden. On jo sen verran tullut takkiin että en ole varma enää ollenkaan että kunnostaisinko tämän vai laitanko tyhjän kuoren vaikka pöydänjalaksi. Jos koneella olisi ajanut vielä niin kajahtanut olisi.
http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyora-moottorin-purkua-ja.html
Jatkan purkamista hiljalleen. Saapa nähdä millainen on kampiakseli ja onko sielläkin kiertänyt metallia.
Nokka-akseli vaikuttaa kunnostuskelpoiselta.
Liitteenä kuva männäntapin "lukituksesta". Ammattitaidottomuus tai välinpitämättömyys ovat ainoat syyt tähänkin.
-
Näkyy kuvassa jo seegerirenkaan tihutyöt. Kaivaa itseään mäntään.
-
Niin se tekee. Vaikka olisi aluksi kireä uraan niin männän pysähtyessä ykk:ssa ja akk:ssa korkeilla kierroksilla joustaa painava rengas ja alkaa heilua urassa ja kaivaa niin kauan että muljahtaa viimein pois. Alkuperäinen G-rengas on kevyempi. Niistäkin kisakäyttöön otettaessa katkaistaan Geen "vaakaviiva" pois.
-
Joo, ja tuon segerin jousioiminaisuudet laittavat sen samalla värisemään. Poishan se sieltä haluaa.
-
Saas nähdä saanko tuossa urassa enää G-rengasta kiristymään. Taitanee kadota kokonaan uran pohjalle. Männäntappia jää tosin pitelemään tuo poikkilanka. Pitänee kokeilla.
-
Teflon tapit molempiin päihin. Menee matalakierroskoneessa hyvinkin.
-
Tänään kaivelin lisää vikoja Purkupyörän rakenteista.
http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyoran-purkua-kampiakseli-ja.html