Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: ToyBoy - Toukokuu 26, 2015, 21:40:18 ip
-
Moro,
tulipa nähtyä moiset livenä, ja mikään ei ole enää entisensä. Tajuttoman hienoja pyöriä! Pakkomielteeksi äityvät.Ovatkohan hyviä pitkillä matkoilla? Entä muuta mitä pitäisi tietää? Varsinkin v11 le Mans muistuttaa jo etäisesti kyykkypyörää. Omat kokemukseni rajoittuvat California kolmoseen, pariin enduroon sekä vanhoihin perusmoottoripyöriin tyyliin selkä suorana. Cali on aivan mahtava ja omani varmaankin vielä keskimääräistä mahtavampi, ja mainioita fiiliksiä on kertynyt tänä sesonkina jo yli 3000 kilometriä. Mutta tiedättehän, kun kuume iskee, niin....ainakin vaihtoehtoja voi punnita ja vähän unelmoida. Yksi tuollainen V11 LM rosso corsa näkyy olevan nettimotossa 5000 egen paikkeilla. Ei tunnu kovin pahalta....vai?
-
viinimiehenä tuo rosso on käynyt tutuksi, ja vähänkös väritys mietitytti. Itseltäni oli tuo aikaisempi topikki vilahtanut ohi. Täytyy miettiä jatkotoimenpiteitä. Californiasta en luovu, mutta saattaisi sitä uhrata yhden japanilaisen.
-
Grison ajoasento on vähän ahdas minulle, pieni tankki, kova jousitus ja aina siinä kastuu sateella. Mutta onhan se ollut mieluisa, suu menee vohvelille ja se kai se lienee pääasia. Mutkatiellä omimmillaan, kääntyy ajatuksen voimalla. Jonkun kerran on yli 1000 km päivässä mennyt ja kyllä sillä on matkaakin tehty. Vaikka ei "matkapyörä olekaan". Kuten muutama kaveri on todennut.
-
Joo, toi on aika hauskaa tuo ilmoittelu.
Moto Guzzi V11
Le Mans Rosso Corsa Musta katu/matka/sport moottoripyörä
Kaverille tässä hiljan elvistelin omaa Nero Corsaani, että saattaa olla aika harvinainen, ellei jopa ainoa Suomessa.
No, hän siihen, että Nettimotossa tai jossain vastaavassa on yksi myynnissä. Ja olihan siellä. Väriksi oli merkitty punainen. ;D
Onkohan sama kameleontti jota myydään tuolla Salossa? Vaihtaa väriään päivittäin ja aina juuri toisinpäin mitä mallitekstissä lukee. :o
Ja kuten Mika tuossa sanoi, Nettimotossa myytävä Rosso ei mene varustelun puolesta Rossoksi eikä Neroksi. Mikä ei sinällään laitetta pahenna, kun vaan hinnoittelu on muuten kohdallaan.
-
Grison ajoasento on vähän ahdas minulle, pieni tankki, kova jousitus ja aina siinä kastuu sateella. Mutta onhan se ollut mieluisa, suu menee vohvelille ja se kai se lienee pääasia. Mutkatiellä omimmillaan, kääntyy ajatuksen voimalla. Jonkun kerran on yli 1000 km päivässä mennyt ja kyllä sillä on matkaakin tehty. Vaikka ei "matkapyörä olekaan". Kuten muutama kaveri on todennut.
Kuinka pitkä olet? Itse en kokenut Grisoa ahtaaksi ja olen 188cm Ja pitkäkoipinen.
-
no niin, kävin katsomassa Salon Le Mansia ja hienohan tuo, siisti kuin mikä. En ehtinyt koeajaa, mutta uskottava se on, että mainiota kyytiä antaa kun sitä kilvan eri palstoilla ja klipeissä kehutaan. Olen virtuaaliajelulla ollut telkkarin ja youtuben välityksellä. Pari unetonta yötä ja päivää mennyt pohtiessa seuraavaa siirtoa. Vaimo helpottaa päätöksentekoa: ei!
Pakko olisi luopua molemmista pyöristä saadakseni Le Mansin. Mutta kun noihin pirulaisiin kiintyy. Cali kolmonen on todellinen päällikköpyörä eikä xt 500:sta parempaa mökkipyörää olekaan. Ei kaikki japsit persoonattomia ole, tiedoksi epäilijöille. Parasta ottaa aikalisä. Mikäli päätös kirkastuu hankkimisen puoleen, niin nämä omistamani klassikot päätyvät foorumin myydään-palstalle. Muistutan, että kannattaa olla nopea, sillä nämä viedään käsistä! :o
Lazze
-
Tutut on tunnelmat Lazze.
Tiesin, että kaverilla on Nero Corsa myynnissä mutta yritin olla tietämättä.
Sitten sattuman oikusta näin sen livenä ja otin kylmät tyypit. Ja menin pois. Muina miehinä.
Ja parin päivän päästä takaisin. Koeajolle. Ja se oli sitten siinä ... pankin kautta. ;D
Tänään taas heitin muutaman kympin lenkin ja voi jumangeega, että on siistiä kyytiä. Ajo-ominaisuuksia jää tähteeksi asti tämäntasoiselle- ja ikäiselle kuskille mutta ei haittaa ...
Tulee melkoisen äijä olo vähemmälläkin kanttauksella kun lähtee tien päälle.
-
miten kävikään sen aasin joka ihmetteli kahden yhtä mehevän heinätukon välissä? No, kuoli nälkään.
-
Ja tämä aasi hankki itselleen molemmat heinätukot. Ja kuolee nälkään .... ;D
-
Tulee melkoisen äijä olo vähemmälläkin kanttauksella
Ja sitten kun tuo LeCan Nero Corsa on vielä 100% tehtaan alkuperäisosia. Minulle se toisi ainakin lisäpotkua nousta selkään… Voisin kuvitella että kun lenkin jälkeen tulee kotiin ja katselee miten laskeva aurinko sädehtii eri osista… moottori napsahtelee… ehkä jotain sopivaa kylmää juomaa siinä samalla… Myös esteettinen nautinto. Kun näille tulee ikää, alkavat ”alkuperäiset” olla harvinaisia. On vaikea löytää yksilöä, joka olisi täysin tehtaan jäljiltä. Omani oli jo monella tapaa muokattu ostettaessa.
vähänkään sitä mitä oma vielä raaserimpi (samanlaisella koneella oleva) Ghezzi-Brian
Luulenpa että ei ole samalta planeetalta kun yhteisiä osia ei ole juuri kuin se moottori. V11 on paljon painavampi ja on 6 vaihdetta joita kepittää että painosta selvitään. Tuossa läheisellä tiellä vaikka kun lähtee sillalta jyrkähköä mutkaa ylämäkeen ja antaa hanaa; tietää mikä on teho/paino –suhde. Cali Stonella tuntui mukava vääntö ja meno jatkui lokoisasti, V11:ta tietää että on ”urheiluguzzilla” liikkeellä, meno on erilaista (jäykkä jousitus, tehoa, vikuroi enemmän kun on tehoa ja moottorijarrua).
on aika ostaa se Sportti- siihen voi helposti mennä parikin ajokautta
Omalla kohdalla just näin, 2 kesää Calilla ja nyt viides V11 mallilla.
-
Kyllä Cali on ihan täysjyvää ja enemmän kuin koskaan olin unelmoinut näin varsin myöhäsyntyisenä motoristina. Eilen puunasin sen ihan tip top, kävin lenkillä ja kylläpä taas irtosi leveä virnistys ;D, Ei, tästä en koskaan luovu! Sitten lenkki Jammulla. Ei, tästä en koskaan luovu! Ja seuraavaksi otin molemmista valokuvat, jos vaikkapa myynti-ilmoitukseen tarvitsisin ???. Ja sitten taas nettiin katselemaan kuvia Le Manseista! Olen ihastellut koko guzzizmi-kotkan/haukan/lepakon pureman jälkeisen ajan myös noita ihan alkuajan Le Manseja. Käsittämätön merkki tämä Moto Guzzi. Tuo muotokieli totisesti puhuttelee. Muistan elävästi kun toin v65c-raadon pihaan, niin vaimo, jolle kaikki moottoroidut kaksipyöräiset ovat aivan yhdentekeviä, sanoi hämmästellen että vau, tuo näyttää oikealta moottoripyörältä! Tietenkin sitten kimmastui, kun kävi ilmi että varsin moniongelmaisesta tapauksesta on kysymys. Eipä tullut kovin paljon huolettomia kilometrejä, mutta merkki iskostui tajuntaan siinä määrin, ettei paluuta ollut. Ja karmea surutyö, kun pikkulohkosta luovuin. No, California oli balsamia haavoille. Siinä on pyörää loppuelämäksi, ei siinä mitään. Ja XT:stä pitää mainita sen verran, että taisin sen lopulta hommata enemmänkin kohta15-vuotiasta poikaani kuin itseäni silmälläpitäen. Vaikka ei edes mopokorttia vielä ole niin santa pöllyää kun jäbä ihan hurmiossa painelee pikkuteitä 500:sella (joka on muuten fyysisiltä mitoiltaan pienempi kuin moponsa). Ajoi muuten Californiaakin (asfaltilla), ja totesi että helpompi hallita kuin XT:tä. Tuo pyörä-poika akselin tiedostaminen jarruttaa tällä hetkellä Le Mans-hanketta. Mitä sitä ei uhraisi jälkikasvunsa eteen??No, moni osoittaisi sormella ja toruisi kun lapsensa antaa tuolla tavalla ilakoida. Onhan siinä riskinsä, mutta jos ajelu tapahtuu kontrolloidussa ympäristössä ja pojalla realiteettitaju tallella, niin mikäs siinä. Mielipiteitä?
Onnittelut Juiselle uudesta hankinnasta. Puskaradion kautta olin jo kuullutkin tuosta. Toivottavasti nähdään SR-meetingissä.
Terv. LH
-
Vähän hämää tämä: http://www.nettimoto.com/moto-guzzi/v11/1716471
Verrattuna tähän: http://www.nettimoto.com/moto-guzzi/v11/1852081
-
Olet ehkä Lazze huomannutkin, että tuolta kerhon pääsivulta löytyy sellainen palikka kuin "Guzzi-info".
Sen perässä seuraavana "Testiraportteja". Siellä on puolenkymmentä juttua V11 Le Manseista.
-
joo, olen jutut lukenut, ja tukevat käsitystä, jonka olen tämän viestiketjun tiimoilta saanut. Olin tänään vielä katsomassa Le Mansia kun Salon läpi ajoin, mutta jätin koeajon tekemättä, hyppäsin Calin selkään ja porhalsin pois suuntaan Kisko, Mustio, karjalohja, Pohja, Fiskars...
No, toistaiseksi jäi kokematta V11 mutta toisaalta, uskottava se on kun oikein Dead Kennedys sen aikoinaan "musiikin" muotoon puki: California über alles. Ja Mammat & Pappatkin Californiasta unelmoivat. Vaikka Cali kolmonen oli tuolloin vielä "beyond all dreams". Että näin...
-
Itse olen ajanut myös V11 Le Mansilla. Siinä on Caliin verrattuna jotain hienostunutta. Aika paljon sitä karkeutta puuttuu. Ketterämpi, parempi alusta ja "japanilaisempi" vaihteisto. Kyllä silläkin karvat kasvaa rintaan, mutta verkkaisempaan tahtiin kuin Tontilla..
-
California über alles
TT paljasti vedätykseni... Ratkaisu oli ainoa oikea, tosi miesten Guzzimallilla ajavan ei kannata tähän katastrofiin puuttua, saatikka koeajaa, tässä karu totuus (1999, Ride magazine, UK):
"
Vanhentunut moottori, jo 1999 yli 30 vuotias, vain jousituksessa laatuosia. Painava (219 kg), kevyt etupää, epämääräinen takapää, parallellogammolla ei mitään jakoa BMW:n paraleveliin nähden. Jos ei vaihda vaihteita ja hoida jarruttamista ennen mutkaa - on pulassa ! Ruiskutus empii matalilla kierroksilla, painava vauhtipyörä hidastaa kiihtyvyyttä, vääntöä puuttuu. Moottori täristää tuskastuttavasti, istuimen pehmustus heikko ja kramppaava. Istuinasento sellainen että tuulikuorma on suuri kovilla vauhdeilla. Vanhusten pyörä, sopii ainoastaan parkkiin pubin eteen aurinkoisena sunnuntaina zoomailtavaksi kaljatuopin takaa."
-
mutta eikö se Irina Milan laulanut jossain syksyn sävel-mittelöissä että: mies parka, ennen aikojaan vanhentunut nainen ...jne. Että mitenkä se tähän liittyy, voidaan kysyä. No, onhan sitä hatarampiakin aasinsiltoja foorumilla cruisailtu :P
-
Pudotit suomut silmiltäni Mika. Paskan myivät. Ja vieläpä kolmeen kertaan. ;D
Mutta toisaalta, siteeraan suurta esikuvaani ja innoittajaani, Laukaan kirkon urkuria Anders Gärderootia. (Kummeli, Virsikirjan lisälehdillä)
Andersilla on tapana sanoa, että "Vanhoissa virsissä on kyllä arvokkuutta, mutta niistä puuttuu se potku, se groove".
Muutan muotoon: "Japsien ja sakujen motskareissa on kyllä ... " ;)
-
Pitkän aikaa, osittain vieläkin, japanilaiset pyörät ja niiden tietyt mallit, ovat olleet vertailukohtana ja referenssinä muille pyörämerkeille.
On siis totuttu merkittävässä määrin tietynlaisiin toimintoihin ja ominaisuuksiin jotka ovat kokolailla samanlaisia suuressa osassa pyöriä. Sitten kun tulee jotain erilaista joka toimii hieman eri tavalla ja jossa ominaisuudet ovat painottuneet eri järjestykseen kokee koeajaja erilaisuuden negatiivisina ominaisuuksina: tämä ei toimi niin kuin muut.
Otetaanpa esimerkki: Kaveri tarjosi ajettavakseni Yamaha 1200 FJ:tä. Vastavuoroisesti hän ajoi Brevaani. Kehui ennen kierrokselle lähtöä että se on sulla menoa nyt: FJ-kokemuksen jälkeen sellainen pakko hankkia!
Tehtiin sellainen reilu puolen tunnin lenkki ja olin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia 1100 Brevasta. Kuulemma moottori täristää kaikilla kierroksilla ja kardaani vääntää sivulle, voimansiirrossa välystä, huono suuntavakavuus, levoton, kummallinen kytkimen toiminta, mekaanisia ääniä, tehoa huonosti ja vain yläkierroksilla, istuma-asento outo, jousitus liian kova, jarrut haukkaavat, kate suuntaa ilman kypärään ja muita pienempiä hankaluuksia kuten vilkun käyttönupikan väärä sijainti ja liikaa vikaherkkää elektroniikkaa. Kyselin että oliko mitään hyvää. Peileistä näki hyvin taakse ja vaihteet toimivat ennakko-oletuksesta poiketen hyvin. Muuta hyvää ei ollut. Ei ostaisi ikinä.
Omat kokemukseni vanhasta FJ:stä: hirveä malmikasa jota joutuu vääntämään mutkiin väkisin, lelluva jousitus, korkeataajuista tärinää sarvissa ja jalkatapeissa, katteen takana isommassa vauhdissa joutuu haukkomaan henkeä, ajoasento omituinen, raskaat ja tunnottomat jarrut. Tehoa kyllä oli mutta en sitä oikein osannut käyttää kun muutenkin mentiin paikoitellen kovaa ja oli vaikeuksia pysyä Brevan peesissä mutkapätkällä. Kaikki hallintalaitteet toimivat kuten pitääkin ja ovat totutuilla paikoilla.
Ei tarvitse minunkaan ostaa FJ:tä kehuista huolimatta. Halpojahan nuo olisivat....
Välttämättä pyörässä ei ole mitään sellaista ominaisuutta jonka kanssa ei pystyisi elämään kun siihen tottuu, Sen jälkeen muut pyörät tuntuvat omituisilta. Tunne on siis kuljettajakohtaista ja siitä voi myös oppia pois ja "sietämään" toisenlaistakin pyörää. Viat ovat sitten eri asia. Valitettavasti niihinkin tottuu ja alkaa pitämään ominaisuutena kuten jarrujen tehon hiipuminen, jousituksen vaimennuksen heikentyminen, jne.
Brevasta voi itse sanoa että se on varmaan tylsin Guzzimalli toistaiseksi. Sitä "groovea" ei ole kovin paljoa mutta pitkillä reissuilla huomaa kuinka helppo sillä on taivaltaa.
-
Jaskan filosofiaa: "Se työkaveri - Pete - on ihan fiksu, koulutettu ja hyvä jätkä. Mut se muija...Minä en sellaista ottais vaikka maksettais... Ja se ajelee semmosella jaappanilaisella kuttaperkkapyörällä. Rasvailee kettinkejäkin ja kehuu vielä, vaikka on insinööri - huh".
Pete miettii: "Sillä Jaskalla on se muija! Kyllä aikuisen vähän pitäis kattoo ennen kuin vie jonkun romiskon vihille. On se muuten hieno mies. Ja taitava ammattilainen, kursseja käynyt ja kielitaitoinen. Mutta, mutta... sen Moto Guzzi! Että viittiikin...".
Ja molemmilla on ihan itse valittu vaimo ja pyörä. Eikä vaihdon tarvetta... Kai... ;)
-
Mistä mahtaa johtua,että -87 lemppari vatkaa alkierroksilla 3500-8000 välillä täysin tärinätön.13 vuotta tuoreempi lemppari tärisee oikeastaan koko alueella,erona koneessa oikeastaan vain ruutta.
Motomatti vois koettaa selvittää mulle.Johtuuko se ruiskun epätasapainosta vai mistä.
-
Tuohon on vaikea vastata. Ajan kanssa moottoriin on tullut erilaisia osia ja niiden dynaaminen tasapaino voi olla erilainen. Myös puristussuhde on voinut muuttua. Moottorinohjauksella voi olla myös tekemistä asian kanssa. Ainakin uudemmilla joissa on omat karttansa eri sylintereille. On pajoja jotka tasapainottavat kampiakselin ja kiertokanget mäntineen. Camn ehkä tietäisi kertoa tästä lisää.
Oman Brevani olen saanut liki tärinättömäksi, omasta mielestäni, aikani säätämällä. california T3:n ei juurikaan täristä vaikka sen tarvikeruiskussa ei olekaan erokarttoja mutta ruiskutuksen ajoituksellakin on merkitystä. California Adamant (toistaiseksi vielä pakko-ohjatuilla kaasuttimilla ja kärkisytytyksellä) käy nätisti enkä juurikaan tunne sen moottorin vatkausta ahterissani saati alkuperäisissä "kottikärrynsarvissa". Peilit kyllä vatkaavat.
Ahdettu Centauro vatkaa rajusti jos yrittää tehoa saada ulos alle 3000 rpm mutta vakaantuu siitä ylöspäin mutta ei ole kokonaan tärinätön. Säätämällä en juurikaan ole yrittänyt sitä saada rauhallisemmaksi. Pitäähän tallissa ainakin yksi "rytyytin" olla. Olisi kyllä myytävänä.
Benelli Sei ei tärise.
-
Olen vaan tullu allergiseksi värinöille.Ikä on varmaan yks tekijä ja toinen oma moottoripyörähistoria.Aloitin 350 Ajs-60 ja jatkoin 500 Suzukilla,ja varmaan silloin tulivat tunnit täytöön värinöiden suhteen.
nämä japanin nelkkujen tärinät on ihan mahdottomia kestää,kun se on niin tiheää.
mulla on nyt toisena 1100 sportti ja sitä lähinnä pitäis koettaa saada paremmaksi värinöiden suhteen.
-
Ohjaustangon värinät lienevät ne harmillisimmat. Joissain pyörissä myös jalkatapit värisevät niin paljon joillakin kierroslukualueilla että jalat liukuvat tapeilta. Silloin oppii välttämään kyseisiä kierroslukuja.
Monissa pyörämalleissa on ohjaustanko kiinnitetty kumivaimentimien varaan. Se heikentää jonkin verran ohjaustuntumaa. Ohjaustangon paino, materiaali, rakenne, pituus ja leveys ovat vaikuttimina siihen millä taajuudella ne resonoivat moottorin värinöiden suhteen. Ohajustangon vaihto tai kiinnityksen muuttaminen voi ratkaista paljonkin.
Sellaiseenkin seikkaan olen törmännyt ohjaustangon värinöiden suhteen jossa peilit olivat syylliset tangon tärinään. Peilit olivat sopivan matkan päässä tärinän massakeskiöstä ja ottivat eräällä kierrosluvulla monikertataajuuden. Peilien vaihto kevyempiin ja hieman lyhytvartisempiin korjasi asian. Ehkä siitä syystä monessa sporttipyörässä on katepeilit.....
-
Värinöistä: http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=3031.msg29712#msg29712 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=3031.msg29712#msg29712)
Viimeisissä pienikatteisissa V11 malleissa (mm. Ballabio, Cafe, Coppa) ei ollut enää clip-on -tankoja suoraan etuiskareissa kiinni. Pappatanko oli kiinni yläkolmiossa täysin kumien varassa. Asia näyttäisi siis olleen myös tehtaalla toimenpiteiden kohteena.
Kaksi kesää on ollut TT:n vinkistä vaarin ottaneena lyijyhauleja tangon yläpäässä sisällä ja ne alkuperäiset rakennelmat niitä perille puskemassa. 1100Sportissa näyttäisi myös olevan painon lisäksi joku akselinpätkä tangon sisällä painon jatkeena. Minulla lisäksi kahvojen päällä "vaahtokumitupet". Vähentävät värinöitä hiukan mutta aluksi vaativat tottumista kun kahvoista tulee paksut. Heikentävät ohjaustuntumaa jonkin verran.
=> Osakokonaisuudesta 24 ("tankopaino") eteenpäin tanko täyteen lyijyhauleja (punaisella merkityn alueen yläosa). Niin täyteen ettei "hölsky". Ihan heittämällä ei onnistu kun tahtovat painovoimaisesti ulos ja tangossa on kiinni vaijerit, letkut, pelilit... Omalla kohdalla hävisi eniten värinoita 4500-5500 alueella mutta jonkin verran rauhoittui muutenkin. Jos ajossa pitää kiinni tankopainosta: se värisee aivan tolkuttomasti itse tankoon nähden. Jos sen jatkeena oleva akseli on löysästi ohjaustangossa (kumit sisällä) paino pyörii hauskasti korreloiden moottorin kierroksiin... ikiliikkuja... Joku virka niillä on...
-
Mistä mahtaa johtua,että -87 lemppari vatkaa alkierroksilla 3500-8000 välillä täysin tärinätön.13 vuotta tuoreempi lemppari tärisee oikeastaan koko alueella,erona koneessa oikeastaan vain ruutta.
Motomatti vois koettaa selvittää mulle.Johtuuko se ruiskun epätasapainosta vai mistä.
Tuohon kun joku vastaisi. Samat kokemukset mullakin. LM IV just noin kun Viitala toteaa. V75 ei tärise käytännöllisesti katsoen lainkaan. mutta V7 Special taas yläkierroksilla häiritsevästi. Mitä hittiä niissä uudemmissa on tehty toisin ja miksi?
-
Mitä hittiä niissä uudemmissa on tehty toisin
Spekulaatiota: "Ur-Sport" (V7Sport) ja "Ur-LeMans" (LM I-IV) olivat Tonti rungossa ja moottorissa vähemmän iskutilavuutta. 1100Sport ja V11 "Spine" -rungossa. Spine runkoisissa moottori on etupään apurungon avulla päärungossa ja vaihteistosta takaa ylhäältä. Mahdollisesti joku muu tuki vielä lisäksi (kuten V11, alkupään KR -mallisarjaa lukuunottamatta). Tähän kun lisätään ohjauslaakeri ja ylä-ja alakolmiot kiinnityksineen etuiskareihin => moottorin luontaiset värinät siirtyvät eteenpäin...
Värinänvaimennus 1967-2005 2Vmoottoreissa perustuu pelkästään konstruktioon, 90 asteen kulma ja V -moottori: "the 90' V engine is internally balanced, the first order forces generated during the movement of the internal organs automatically cancel one another". Sisällä ei ole juuri mitään... Moto Guzzi moottori..."Sir, that's how it's supposed to behave"...?
-
Laittaa siihen vanhempaan LeMansiin isommat sylinterit, lisää puristusta, kevyemmän vauhtipyörän jne.
Kyllä sekin alkaa täristää kaikilla kierroksilla ;D
-
tuo tärinäjuttu on vähän niin kuin loukkaantunut sotilas; jos mekastaa ja kiljuu ja heiluu, niin ei suurempaa hätää, mutta jos on hiljaa, niin on syytä suhtautua vakavasti. Eli moottoripyörään sovellettuna; jos kilkattaa, kalkattaa ja golgattaa(?) ja täristää, niin ei hätää, mutta jos ei, niin sitten vasta hätä on; todennäköisesti alla nykyjapsi tai sakemanni. Kunhan ei täristä siinä määrin, ettei taustapeileistä erota milloin Polizei-mobiili roikkuu tuntumassa. myönnettäköön, ettei pahemmin ole kokemusta nykypyöristä (mihin rajan vetää, on kysymys sinänsä, itselläni se kulkee jossain 90-luvun alussa, joka on jo postmodernia joillekin, mutta kait tekniikka myös määrittää osaltaan kysymystä, tyyliin kaasari-ruisku, kärjet-cdi yms.). Guzzissa eri ajanjaksot jotenkin lyövät kättä, en osaa sitä sen paremmin pukea sanoiksi, ja se on mielestäni osa merkin viehätystä. Kauko röyhkää lainatakseni,; mielummin vanha kuin aikuinen. Pätee varmaankin sekä kuskeihin että osittain myös pyöriin. Mutta mutta, edelleenkin se V11 Le Mans jonkinlaisena aivopieruna vaeltaa skuupassa. Käykää joku ostamassa se, etttä saan sielulleni rauhan. ja myykää se sitten parin vuoden päästä minulle vaikka puoleen hintaan. Mutta älkää naarmuttako tai mitään...
-
Laittaa siihen vanhempaan LeMansiin isommat sylinterit, lisää puristusta, kevyemmän vauhtipyörän jne.
Kyllä sekin alkaa täristää kaikilla kierroksilla ;D
Kaikki nuo tehty LM IV:en, eipä siitä tärinät juurikaan lisääntyneet. Tietysti jos laitetaan vaikka isommat ja painavammat männät tasapainottamatta vastaavasti kampiakselia, alkanee tärinä. Liekö Mandellossa noin tehty, en yhtään ihmettelisi.
-
Pakko kiusata ToyBoyta vielä. Nimittäin kun itselläni on kovin vähän sellaisia tavaroita joilla voisi elvistellä edes pienemmässä porukassa, omista henkisistä tai fyysisistä ominaisuuksista puhumattakaan, niin silloin nousee tuollainen V11 Lemppari ihan omaan arvoonsa. Olen pähkinöinä siitä, että Mandellossa sellaisen tekivät ja että se kahden huolellisen isännän jälkeen päätyi minulle. Vaikka pyörä on hyvä, niin kymmenessä vuodessa kelloon on kertynyt ainoastaan 23000 kilsaa. Ilmeisesti kaikilla on ollut se sama tyyli kuin mulla, että tuodaan ulos jaloittelemaan vain aurinkoisina päivinä.
Nyt on tullut kuitenkin muutamaan päivään tullut ajeltua Corsalla melkein tuhannen kilsaa sekä mutkatietä, että nopeaa siirtymää. Autossa on huolto jo kolmetonnia pitkänä, niin on pitänyt ottaa Guzzit osittain työmatka-ajoon. Pakko purkaan hieman fiiliksiä näin "pitkän" ajorupeaman perään. Tuohan on minulta melkein rautaperseajo.
Sunnuntaina se Lahden keikka reittiä Savitaipale-Tuohikotti-Selänpää-Jaala-Vuolenkoski-Vierumäki ... ja sama palatessa toisinpäin. Ei tarvinne sanoa, että tuollaisella reitillä V11 on aivan elementissään. Ja se perävälitys ja välitys ylipäätänsä ... aivan loistava. Vaihdetta ei tarvi isommin veivata jos ei erikseen halua hakea urheilullista fiilistä. Toista on Vintagen suola-aavikko-loikkariperällä. Se ei ole enää halusta kiinni vaan pakosta, jos ei halua vinguttaa kolmosella koko reissua. Ja silti tykkään veivata ja vinguttaa Vintagella.
Pidemmillä, suoremmilla ja vauhdikkaammilla siirtymillä homma tuntuu yhtä nautittavalle. Kulkee kuin juna mutta aavistuksen pienemmillä kolinoilla. Mukava katsoa esim. Porvoon "moottoritien" pateissa ja notkelmissa sellaisissa 130-140 km mittarinopeuksissa miten suurin osa henkilöautoista keikkuu kuin ankat aallokossa. Kananmunat tuskin säilyisi ehjänä korissa. V11 alusta nielaisee ne melkein huomaamatta. Ei siis niitä munia vaan ne heitot.
Sunnuntaina katselin edestäpäin kun V11 ja kaverin 996 Ducati oli rinnatusten. Guzzi näytti Ducatiin verraten korkealta kuin Belaruksen traktori. Mutta siinä olikin rinnatusten sportti ja touring-sportti. Tuo V11 Le Mansin kate ja ajoasento on ainakin mulle aivan passeli. Muistuttaa muuten aika lailla tyyliltään ja varmaan mittasuhteiltaankin Laverdan SFC 1000 mallia 80-luvulta. Sellaistakin aikanaan himoitsin, mutta jäi finanssisyistä Piikkiöön ja jatkoin matkaa Guzzilla. Ehkä hyvä niin.
Ok, tuohon minun hehkutteluuni V11 Guzzin ominaisuuksista sanoisi joku hondacebarimies, että nuo ominaisuudet on hänellä kahteen kertaan parempana ja moottoritehot päälle. Olkoon, minulle riittää se fiilis mihin kaikkeen kolmipyöräjeepin moottori tykötarpeineen on saatu taipumaan. Sekä Calissa, että V11 Lempparissa.
Kysyit ToyBoy tuolla ketjun alussa, ekassa viestissä, että millainen mahtaa V11 olla pitkässä reissussa. Uskon, että aivan erinomainen. Siis kun ajaa yksin.
Jospa tässä saisi itseään sen verran niskasta kiinni, että lähtisi vuoden päästä syksyllä Mandelloon Air Balticin sijasta vaikka Via Balticaa pitkin, niin kova on pohtiminen, että Vintturilla vaiko mustalla Corsalla. Puolensa molemmissa ja puntit tasan.
-
No joo...älkää lyökö lyötyä :D. Eilen pistelin Cali kolmosella pitkin poikin Sastamalaa ja lähialueita päätyen aina Tampereelle. Ensin R.M. Heinolle kuolaamaan Guzzeja ja sitten siihen Särkänniemen kupeeseen, mustalahti tai mikä se nyt oli, katsomaan moottoripyöräkokoontumisen satoa. Oli aika monta Guzzia; vanha musta le mans 1000 (oisko ollut 80-luvun puolesta välistä), yksi Griso, muutama California, yksi hienosti cafe racer-tyyliseksi rakennettu sp 1000 ja v7 racer, v7 II ja varmaan muitakin. Kilometrejä Las Pargasista kertyi n. 450 ja oli se yhtä jubileeta. Pari kertaa Tampereella liikennevaloissa en saanut ykköstä silmään ja arvoin siinä vaihteita aikani. Onneksi lähti kakkosella, kas kun vääntää. Ja Heinolle oli näyttävä sisääntulo; taas ykkönen präkäsi, piti pysähtyä ja siinä liikenteen keskellä ihmetellä miten kärsivällisiä nuo Tammerforssin autoilijat ovatkaan. Aika harvoin tuo vaihdehässäkkä tapahtuu, ja kun ennakoi tilanteita ja vaihtaa vielä liikkeellä ollessa pienemmälle, niin yleensä välttyy ongelmilta. Mutta kun tulee äkkinäisempi pysähdys, niin saattaa käydä kylmät. No, tilanne voi olla nolo, mutta pari sekuntia sinne tänne. Jopa läpileikkaus-turkulainen mobilisti saattaa tuollaisen viiveen sietää. Nyt on niin, että arpa on heitetty ja pitkän harkinnan tuloksena (rationaalinen ajattelu on tuottanut neutronipommin suom.huom.) pistän Calin ja yammun tämän foorumin myyntipalstalle, jos vaikka kiinnostusta ilmenee. Näitä ei tosiaankaan riitä Kaikille ;D
-
nousee tuollainen V11 Lemppari ihan omaan arvoonsa
Niin, käytettyjen V11 mallien myyntihän on siirretty maailmalla liikkeisiin, jotka tuntevat tämän tason vehkeet parhaiten (kuva). Se on oikein koirille että luut on kovia...
Kananmunat tuskin säilyisi ehjänä korissa. V11 alusta nielaisee ne melkein huomaamatta
Uskallan epäillä että Öhlins -jousitus auttaa asiaa. Se on jotenkin eleetön mutta napakan kova ja kaikki säädöt löytyy. Kun tulee vauhdikkaasti hyvällä kallistuksella röykkyiseen asfalttimutkaan... voi luottaa että renkaat pysyvät tiessä. Vastapainoksi sitten on stefoja vaihdettava useammin eteen.
Kulkee kuin juna mutta aavistuksen pienemmillä kolinoilla
Tässä auttaa se suuri "LeMans" -kate kun se on siellä "kaukana edessä" arvelen. Muut mallit saattavat olla woblausherkkiä kun mennään yli 120 km/h. Siinä mielessä katteella varustettu on varmasti hyvä valinta jos vaikka pitää päästää Saksan läpi yhtä soittoa.
-
Tuosta woblauksesta: Innostuin tuossa aamuvarhaisella minäkin, vanha ukko, kääntämään hetkeksi kahvaa sinne perille asti. Ajoasento normaalin pysty (kuskilla pituutta rapiat 180 cm) ja tankkilaukku paikallaan, joten ei oikein voinut eikä viitsinyt mennä rähmälleen katteen taakse. Moottoriliikennetiellä suoraa sekä loivaa väärää, niin kahdensadan vauhdissa (mittarinäyttö, ei poliisin tositetta) ei mitään merkkiä mistään woblauksesta tai huojunnasta.
Eikä siitä mistä mun motoristikamu kertoi 80-luvulla. Yksi savitaipalelainen kaveri oli tehnyt japsimotskarilla jotain nopeuskoetta Taavetintiellä ja pyyhkäissyt metsään. Kysyin, että mikä kävi, menikö rengas? "Ei, se alkoi vaan muuten vänttyämään se pyörä." Vänttyäminen on muuttunut nyt woblaamiseksi. ;D
Näkyy kiertävän kone tuossa 200 vauhdissa 7500 kierroksen huudeilla. Vintage kulkisi noilla kierroksilla ja vitosella melkein kolmeasataa. Taidankin testata viikonloppuna ... :P
-
ei mitään merkkiä mistään woblauksesta tai huojunnasta
Se on hyvä. Tunnustan että olen hienohelma ja ikuinen säätäjä... Omalla kohdalla asia korreloi suoraan tuulipinnan ja painonjakautuman kanssa. Uskon että tämän vuoksi uusimpien pienikatteisten mallien pikkukate laitettiin "kepin nokkaan" hieman edemmäs => aiheutti kovemmissa vauhdeissa keulalle painovoimaa enemmän alas.[/size]
Pienestä se on kiinni. Yllättäen etupyörän jarrulevyjen paino vaikuttaa myös tuntuvasti. Kiinni ovat olleet 3,1 kg painoa tuovat. Kokeilin 2,6 kg painavia: selvästi epävakaampi. Nyt on 3,3 kg painavat alkuperäiset Brembo serio orot. Ei selkeää eroa 3,1 kg painaviin.
-
miksi mulle aina näin käy käy käy käy....enää ei tartte murehtia, Le Mans on näemmä myyty. Aamulla vielä oli myynnissä. Onnea uudelle omistajalle.
-
...Nyt on ... alkuperäiset Brembo serio orot.
Onpa tosi 'orot' kun on mustat... No, kai se kehitys kehittyy... Toivottavasti sentään edes puoli kelluvat?
-
Toivottavasti sentään edes puoli kelluvat?
En huomannut kokeilla vaikka on ranta melko lähellä... Ei vaan, yllättäen nämä ovat "kokokelluvat". Prikka pyörii helposti ja jarrulevy liikkuu "naksuen" prikan akselin suuntaisesti. Olisiko sama ratkaisu kuin 1100 Sport Corsassa, jonka esitteessä kelluvia jarrulevyjä muinoin mainostettiin? Ehkä tuntuvat hypistellessä hieman "halvemmilta" nämä mustat? Sama takalevyn kanssa, se on kokorosteria (yhdestä palasta valmistettu), ei kelluva, ei mustaa ei kultaa.
http://am-moto.brembo.com/en/detail/78B408A3 (http://am-moto.brembo.com/en/detail/78B408A3).
-
Tunnustan... minä sen ostin. Muiden italialaisten kaveriksi. Ei (toivottavasti) ole heti tulossa uudestaan myyntiin.
ToyBoy, voidaan ehkä palata asiaan uudestaan muutaman vuoden kuluttua.
Lupaan pitää sitä hyvin.
-
Onnea uudelle pyörälle ! Jos se on kunnossa, ihmeen halvalla läksi ja hyvään seuraan pääsi. Samaa "porukkaa" siis kun "Klassikko", hienoja italialaisia talli täynnä. Tuollaiset tallit pitäisi merkitä Gruppon kalentereihin nähtävyyksiksi, joita voi käydä matkan päästä ihailemassa... Kyl maar se 6 tonnin arvonen on nyt kumminkin. Eihän niitä saa neljällä edes Saksasta (ilman autoveroa), Italiasta ehkä jos säkä käy. Nää italialaiset on joskus rivikauppiaille murheenkryynejä, joista käteissuoritusta vastaan saattavat hankkiutua eroon ostajan kannalta hyvällä hinnalla. Oliko puhetta siitä Rosso Corsa -höpötyksestä? Miksi ihmeessä sellaista puuta heinää ilmoitukseen olivat kirjoittaneet ? Oletko katsonut valmistenumerolla Piaggion sivuilta että mikä malli se oikeasti on?
-
Moi, mukavaa jos hyvään kotiin pääsi. 4k kuulostaa vallan sopuhinnalta. Jos joskus syystä tai toisesta luopua siitä haluat, niin annahan kuulua. Tuon yllä olevan linkin takaa löytyi tosi herkku, mutta menee yli kipurajan, ei maha mitään. Olen tyytyväinen näihin omiin pyöriin, joten en mitenkään siipi maassa ole. Erittäin hienoista vielä hienompaan-akselilla ei häviäjiä oikeastaan ole. Tuo LM nyt vaan on niin käheä peli. Ja jos makuasioista kiistellään (ja vastoin yleistä käsitystä niistä pitää kiistellä!), niin LM:n muotokieli päihittää grison, ei ehkä mennen tullen, mutta kuitenkin. Jos Cali aiheuttaa rintakarvojen kasvua, niin mistä nämä nenä-ja korvakarvat kasvunsa ammentavat?
-
tosi herkku, mutta menee yli kipurajan, ei maha mitään
=> Käymään ja juttelemaan? Guzzit on sellasia että jos on ostamassa, mistään ei saa halvalla ja jos on myymässä, kukaan ei maksa mitään... aina kannattaa keskustella ja tehdä tarjous kaikessa ystävyydessä? Se vaarahan siinä tietty on että kun näkee ja ajaa... voi käydä niin että joutuu selittämään vaimolle asiaa anteeksi pyytävästi kirkollisin termein "mutta kun liha on niin heikko".
-
Se vaarahan siinä tietty on että kun näkee ja ajaa...
Jep. Noin siinä käy. Kuten aiemmin tuolla mainitsin, niin tiesin tässä joku vuosi sitten, että imatran Mikalla on aiheenmukainen masina myynnissä. Suljin asian pois mielestäni.
Sitten jouduin yhden muun jutun vuoksi poikkeamaan talossa ja käytiin tallissa katsomassa. No joo, kylmät tyypit otin ja siitä se infektio sitten iski nahkapöksyjenkin läpi.
Parin päivän päästä oli pakko soittaa ja kysyä audienssia koeajolle. Ajattelin, että voisin ehkä sillä keinolla eheytyä takaisin "en osta enää moottoripyöriä" tilaan. Teoria ei toiminut.
Tukka suorana pankkiin ja huusin jo tuulikaapissa, että poden keskivaikeaa moottoripyöräkuumetta. Vähättelin siis oireita. Virkailija sanoi, että sille tilanteellehan täytyy sitten tehdä jotain.
Tilanne oli sikäli helppo, että kun en ole ulkoistanut päätöksentekoa (avioliitto), niin asia oli pelkästään minun ja virkailijan välinen. ;D
-
En näe kuvassa ahtautta, pikemminkin runsautta... etupainoinen näyttäisi olevan, mutta sitähän nykyisin suositaan. ;)
-
Waude! En muistanutkaan, että se on noin mageen näköinen. Pyörä.
Mistä lie Pekka kuvan napannut? Varmaan jostain Kaakonkulman Guzzitapaamisesta.
-
joo, ahdas on asento, tämä malli joutuu seisaaltaan ajamaan?
(https://lh3.googleusercontent.com/-E-RFOJvhi74/T65WKxZ3yAI/AAAAAAAACyc/ndRaslRXa6w/s800/v11blonde_1152x870.jpg)
-
Muistelin, että kokeillessani juuri tuollaista hopeanväristä, ajoasento oli niinkin tilava, että mahduin täydessä ajopuvussa kuskin tuhdolle. Ei ainakaan tarvinut viimeisiä millejä kaivaa käyttämällä noin kevyttä asustusta.
-
Olenkin vähän ollut sitä mieltä että Guzzin urheilumalleja myydään enempi niinkuin mielikuvilla. Edelliset postaukset tukevat teoriaa 8)
Mutta palatkaamme kovaan teknologiaan :
Uskallan epäillä että Öhlins -jousitus auttaa asiaa. Se on jotenkin eleetön mutta napakan kova ja kaikki säädöt löytyy. Kun tulee vauhdikkaasti hyvällä kallistuksella röykkyiseen asfalttimutkaan... voi luottaa että renkaat pysyvät tiessä. Vastapainoksi sitten on stefoja vaihdettava useammin eteen.
Öhlinsin stefojen haasteet ovat korjattavissa yksinkertaisesti sillä että vaihtaa alkuperäisen stefan tilalle fiksumman 2-huulisen stefan jota käytetään esimerkiksi Suzukeissa.
Tuolla lisää aiheesta muistiinpanonomaisesti : https://v2tre.wordpress.com/2013/03/02/ohlins-fg8861-date-feb-16-2002/
Normaali-ihminen ei havaitse pientä kitkan lisääntymistä eikä keulan käytös noilla stefoilla muutu muuten kuin että öljyt alkavat pysymään sisällä.
-
Guzzin urheilumalleja myydään enempi niinkuin mielikuvilla
Pitäisi JuhaV:n joskus kokeilla minun yleiskäyttöön (ei rata-ajoon) optimoitua V11 Guzzia. Eikös 1100Sport ollut viimeinen "Guzzin urheilumalli" ja sekin tahallaan vesitetty moottorinsa puolesta koska 8V oli liian kallis, vielä ei olisi päästöjensä puolesta ollut liian vanha. Siihen aikaan (1995) ilmajäähynä teho oikeilla haminoilla muihin vastaaviin vehkeisiin nähden, painoa toki liikaa. Muistan yllättyneenä katselleeni "Brad the bikeboy" -sivujen graafeista että Daytonaan nähden yllättävän lähellä vaikka sportissa oli vanha maamoottori. Kun Aprilia tuli omistajaksi loppui askarointi urheilumallien kanssa. http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5370.0
-
Pitäisi JuhaV:n joskus kokeilla minun yleiskäyttöön (ei rata-ajoon) optimoitua V11 Guzzia. Eikös 1100Sport ollut viimeinen "Guzzin urheilumalli" ja sekin tahallaan vesitetty moottorinsa puolesta koska 8V oli liian kallis, vielä ei olisi päästöjensä puolesta ollut liian vanha. Siihen aikaan (1995) ilmajäähynä teho oikeilla haminoilla muihin vastaaviin vehkeisiin nähden, painoa toki liikaa. Muistan yllättyneenä katselleeni "Brad the bikeboy" -sivujen graafeista että Daytonaan nähden yllättävän lähellä vaikka sportissa oli vanha maamoottori.
Kiitos tarjouksesta, mielelläni kokeilen jos tilaisuus tulee ! Olen kyllä V11:llä ajanut useammallakin yksilöllä ja kyllähän se oli aikanaan Guzzin sporttipyörä (ja on vieläkin) kun sitä vertaa muuhun Guzzi-portfolioon.
Nyt saatan synnyttää mielenliikkeitä mutta kirjoitanpa kuitenkin tämän : Eli Sportin 1100 cc ruiskukone ja Daytonan/Centauron 1000 cc ruiskukone eivät suuremmin tehoissa kyllä toisistaan eroa käytännössäkään. Moottoreilla on jonkin verran erilainen luonne mutta kulussa ei käytännön eroja ole. 1100 vääntää hieman alempaa mutta 1000 8V on kierrosherkempi. Eli 1000 cc 8V hieno ja nyt jo aika harvinainen kone mutta absoluuttisessa kulussa ei hyvässä iskussa olevaan 1100 Sportiin ole juurikaan käytännössä eroa. Ulkonäössä ja habituksessa kylläkin. Vanha 8V on massiivisen ja hienon näköinen mylly.
Eli tästä päästäänkin kätevästi siihen että Camn se sun V11 kulkee käytännössä ihan yhtä hyvin kuin vanhemmat Daytonat :)
-
Onnea uudelle pyörälle ! Jos se on kunnossa, ihmeen halvalla läksi ja hyvään seuraan pääsi. Samaa "porukkaa" siis kun "Klassikko", hienoja italialaisia talli täynnä. Tuollaiset tallit pitäisi merkitä Gruppon kalentereihin nähtävyyksiksi, joita voi käydä matkan päästä ihailemassa... Kyl maar se 6 tonnin arvonen on nyt kumminkin. Eihän niitä saa neljällä edes Saksasta (ilman autoveroa), Italiasta ehkä jos säkä käy. Nää italialaiset on joskus rivikauppiaille murheenkryynejä, joista käteissuoritusta vastaan saattavat hankkiutua eroon ostajan kannalta hyvällä hinnalla. Oliko puhetta siitä Rosso Corsa -höpötyksestä? Miksi ihmeessä sellaista puuta heinää ilmoitukseen olivat kirjoittaneet ? Oletko katsonut valmistenumerolla Piaggion sivuilta että mikä malli se oikeasti on?
Hyvä toveri Camn, onko sulla tarkempaa linkkiä tänne Piaggion sivulle? Tunnustan, olen liian vanha ja laiska tän internaaliwepin kanssa.
Olen tänään tehnyt huollon Lemppariin ja reilun 35v Guzzi kokemuksella sanoisin että ihan ok se on. Saatan jopa uskoa mittarissa olevat reilut 38tkm.
En usko, että Takatalo Oy, joka on vanha ja arvostettu mp-liike, tahallaan yrittävät kusettaa asiakasta mallimerkinnän kanssa. Kyse lienee heille oudosta merkistä jonka itsekin myönsivät: "Ei me oikeen näitä Guzzeja tunneta eikä osata myydä". RossoCorsa-malli on ehkä vaan jostain sattunut heille ensimmäiseksi silmiin.
Ehkä tämä ja se, että pyörä oli pitkään heillä myynnissä selittävät myös hintaa. Lähemmin pyörää tutkittuani 4keur vaikuttaa oikein hyvältä (asiakkaan kannalta) hinnalta.
Pyörän mukana ei tullut mitään ohjekirjaa joten jos joku osaisi kertoa mitä takaiskarin lukuisista säädöistä tapahtuu, olisin kiitollinen. Nyt takapää vaikuttaa lötteröltä kuin metsäsieni sateella.
Terv, Jussi
-
Kotimaankielistä kirjallisuutta ei liene helposti saatavissa. Nyt pitäisi tietää minkä kielisen opastuksen kanssa pärjäisit. Ohessa kuva erään LM-mallin takajousen säädöistä. Pitäisi kuitenkin olla tarkempi määritys siitä mikä malli on tarkalleen kyseessä. Jousituksia lienee useamman merkkisiä ja ovat sen verran erilaisia että perussäädöt voivat olla myös erilaisia. Itse tunnen parhaiten WP:n tekniikan.
Oireista päätellen takajoustintuessasi on paluuvaimennus löysällä tai kapine on rikki/huollon tarpeessa. Onhan sillä jo ikää.
Itse olen löytänyt tietoja helposti täältä: http://guzzitek.org/gb/accueil_gb.htm
Muita osoitteita ja linkkejä olen koonnut tänne: http://www.motomatti.fi/2014/10/guzzitietoutta-netista.html
Valitan jos kaikki linkit eivät toimi. Pääasiassa englanninkielisiä sivuja.
-
Pitäisi JuhaV:n joskus kokeilla minun yleiskäyttöön (ei rata-ajoon) optimoitua V11 Guzzia. Eikös 1100Sport ollut viimeinen "Guzzin urheilumalli" ja sekin tahallaan vesitetty moottorinsa puolesta koska 8V oli liian kallis, vielä ei olisi päästöjensä puolesta ollut liian vanha. Siihen aikaan (1995) ilmajäähynä teho oikeilla haminoilla muihin vastaaviin vehkeisiin nähden, painoa toki liikaa. Muistan yllättyneenä katselleeni "Brad the bikeboy" -sivujen graafeista että Daytonaan nähden yllättävän lähellä vaikka sportissa oli vanha maamoottori.
Kiitos tarjouksesta, mielelläni kokeilen jos tilaisuus tulee ! Olen kyllä V11:llä ajanut useammallakin yksilöllä ja kyllähän se oli aikanaan Guzzin sporttipyörä (ja on vieläkin) kun sitä vertaa muuhun Guzzi-portfolioon.
Nyt saatan synnyttää mielenliikkeitä mutta kirjoitanpa kuitenkin tämän : Eli Sportin 1100 cc ruiskukone ja Daytonan/Centauron 1000 cc ruiskukone eivät suuremmin tehoissa kyllä toisistaan eroa käytännössäkään. Moottoreilla on jonkin verran erilainen luonne mutta kulussa ei käytännön eroja ole. 1100 vääntää hieman alempaa mutta 1000 8V on kierrosherkempi. Eli 1000 cc 8V hieno ja nyt jo aika harvinainen kone mutta absoluuttisessa kulussa ei hyvässä iskussa olevaan 1100 Sportiin ole juurikaan käytännössä eroa. Ulkonäössä ja habituksessa kylläkin. Vanha 8V on massiivisen ja hienon näköinen mylly.
Eli tästä päästäänkin kätevästi siihen että Camn se sun V11 kulkee käytännössä ihan yhtä hyvin kuin vanhemmat Daytonat :)
Olisikin hauska päästä kokeilemaan niitä saksalaisten (dynotec) rakentamia isokuutioisia 8v koneita. Eli mitä ne lisäkuutiot vielä saavat makua tuohon vanhaan Daytona-mottiin.
-
Virkailija sanoi, että sille tilanteellehan täytyy sitten tehdä jotain
Hyvä ettet haaveillut mitään enempää, jos olisit silmät pyörien selitellyt että voisi nostaa vähän enemmän samalla kertaa kun olisi niitä lisävarusteita saatava, tämä kun on nääs enemmän sellainen maamoottorilla varustettu raktori, itse asiassa, työkalu joka viedään tuonne pitäjän puolelle... Olisivat tilanneet kumitaksin... Onneksi noita kuvaliitteen mukaisia tehtaan alkuperäislisävarusteita ei ole enää saatavilla mistään millään rahalla, ja laiton tieliikennekäytössä tuollainen ecu ja katittomat putket olisivatkin, että sen puoleen turha kenenkään haaveilla...
onko sulla tarkempaa linkkiä tänne Piaggion sivulle
Jo vain:http://static.piaggio.com/recall/form-piaggio_en.html (http://static.piaggio.com/recall/form-piaggio_en.html). Sinne kun nakutat valmistenumeron tulee vastaus:
"
The sent VIN numnber is: XXXX (syötetty valmistenumero)
This chassis number corresponds to vehicle: V11 XXXXXX (tämä valmistenumero on yhtäpitävä ajoneuvon: V11 XXXX kanssa)
"
olen liian vanha ja laiska tän internaaliwepin kanssa
Kun moottorissa on jo kiiltävä lakkaus, alkukäyrissä yhdysputki, kaasuvaijereita on kaksi, mittarit ovat mustat ja bensapumppu on tankissa, on kyse katilla varustetusta pyörästä 2003 eteenpäin.
vanha ja arvostettu mp-liike - - kyse lienee heille oudosta merkistä
Mutta jos on työkseen mp -kauppias, on myös tiedossa mistä saa helposti tietoa. Jos kirjoittaa hakukoneeseen "moto guzzi v11 modeal years" tulee vastaukseksi pitkä lista linkkejä, joista alkaa selvitä. Lisäksi ammattilainen osaa lukea valmistenumerosta yhtä sun toista. Soitto maahantuojalle - he pystyvät kertomaan valmistumispäivämäärästä alkaen tarkat tiedot helposti Piaggion tietokannasta.
-
No voi pentele! Siinähän ne on tutut änkkärit, tankkarit, tarakat ja ecut. Mistä sinä Mika näitä kuvia aina kaivat? Joo, rata-ajoon. Sittenhän ne on justiinsa oikealla miehellä. ;D
-
Aivan loistavaa! Iso kiitos infopaketista Camn!
Ehkä voitaisiin joskus jutella enemmänkin Italian ihmeistä?
Teidän "pajan" ohi kuitenkin ajelen kerran viikossa.
Terv,
Jussi
-
Tarttee joku kerta kun ei ole tankkilaukkua paikoillaan herutella oikein kunnolla, että minne saakka se jaksaa nostaa nopeuden. Olen samaa mieltä kuin V Saano tuolla yhdessä V11 jutussa, että se mittari ei pahemmin nopeuksia liioittele. Kertoo jo sekin, että kierrokset oli puolivälissä keltaista kutosella. Uskon, että kiertää sinne kasitonnille kyllä.
-
Sorry tämä venkoaminen, mutta löysin uuden herkun ja taas sitä mennään. Aktivoin myös ilmoitukseni myydään- palstalla. Tiedän että tämä päättämättömyys rasittaa, mutta yrittäkää olla pitkämielisiä. Kiitos.
-
Griso 850 2008 tuli taloon ja california meni. Mixed feelings. Mutta kylläpä kulkii griso nätisti, tsiisus. Näppärä peli. Moottoritiellä vaan kävi niskan päälle pitemmässä juoksussa. Saattaisi pikkkupleksi auttaa. Ja sellainenhan näyttää myynnissä olevankin. Tässä sitä nyt ollaan, V11Le Mansista alkanut pakkomielle sai onnellisen lopun. Vaimo on toista mieltä. Ehdotin että voisin maksaa hassaamani talousrahat vaikka luonnossa, mutta ei tuo laskennallisen elinikäni puitteissa maksamani lyhennys riittäisi kuulemma edes korkoja kattamaan.
-
Griso 850 2008 tuli taloon
Onnea uudelle pyörälle ! Menetettiin potentiaalinen V11 -kuski "Huligaanijengiin" (Grisot) ;).
-
Menetettiin potentiaalinen V11 -kuski ...
Mutta siitä huolimatta onnittelut uudelle ajopelille ja omistajalle.
Kyllä vaimokin varmaan lopulta ymmärtää, että guzzimiehen henkinen tasapaino on talouden tasapainoa tärkeämpi asia. :D
-
Onnea uuden kulkineen johdosta.
Nakupyörään totuttelu vie hetken, mutta ketteryys mutkissa saa suupielet korviin.
Luonnossa maksaminen ja irtopisteiden keruu on enempi elämäntapa. Ite olen koittanu kärsivällisesti ootella puolison heikkoa hetkeä ja varomatonta lipsahdusta hankinnan lupaamiseen. Sen jälkeen rivakka hankintarosessi ja jatketaan irtopisteiden keruuta niin ku ennenki, paitti että suu on hymyssä.
Samaa mieltä LeCan kommentista.
-
Onneksi olkoon. Hieno peli tuo kasipätkä, ei taida käytännön suorituskyvyssä olla juurikaan eroa V11:en.
-
Hurraa!
Salaa sun vaimosi on sinusta ylpeä...
Olen monta kertaa kuullut sivusta kuinka daamit kehuvat toisillensa, mitä se Meidän Mies taas tempaisi. Aktiivisen ja päättäväisen miehen arvostusta ei vain jotenkin osata hänelle itselleen julkisesti kehua.
Mikä lie mennyt kulttuuriperimässä meillä hiukan vinoon.
Oot vaan iloisesti Guzzimies - ja pidä häntä pystyssä!
-
Tuosta päättäväisyydestäni hyvä esimerkki on se, että eilen vielä oli alkuperäinen suunnitelma hakea Nokialta museoBMW, mutta kas kummaa tulin iltayöstä kotiin järvenpään kautta Grisolla. Elämä on.
-
Nyt se California on jo melkein osina ja osa osista on jo myytykin.
Itse pyörässä oli pari hengenvaarallista vikaa. Paljastui purkaessa. Sähköt myös osittain epäkunnossa.
Jotain osia jäänee ylitse omalta osaltani. Syyskesällä voi tiedustella. Blogissani on jo jotain aiheesta.
-
Oliko tämä California niitä Libanonilaisia?
-
Lipanonista hyvinnii. Niin on ainakin kerrottu. Rekisteröintitodistuksessa asiaa ei mainittu.
Keräilyerä kolmelta vuosikymmeneltä, kolmelta mantereelta ja ainakin kolmesta merkistä.
Ei kovin kuluttajaystävällinen kokoonpano. Mutta osia on tarpeeseen. Sellaisiakin joita en kaipaa.
-
Hauduttelen tässä hiljalleen mitä rungosta, moottorista ja voimansiirtopaketista voisi tehdä. Mahdollisimman minimaalisella määrällä osia ja tarvikkeita. Niistäkin osan tekisin itse.
-
Lyhennetty ja keulakulmaltaan pystympi sporttimalli. Jollain hyvällä Usd-keulalla. Voisi olla rock.
-
Lyhennetty ja keulakulmaltaan pystympi sportti
Noita on jo muut tehneet monta. Scramblerikään ei innosta eikä pitkäkeula. Jotain omanlaista pitäisi kehittää.
Komposiitti- ja alumiinirakenteita syntyisi luonnostaan.
-
En ole kyllä yhteenkään runkomuutoksilla keulakulmaa jyrkennettyyn Caliin. Muutenkin runkoa voisi hieman muokata vikkelämpään suuntaan.
-
Nyt se California on jo melkein osina ja osa osista on jo myytykin.
Itse pyörässä oli pari hengenvaarallista vikaa. Paljastui purkaessa. Sähköt myös osittain epäkunnossa.
Jotain osia jäänee ylitse omalta osaltani. Syyskesällä voi tiedustella. Blogissani on jo jotain aiheesta.
[/quote
Tuolla sun blogissa on ainakin yks virhetieto.
Bosch ja Saprisa on kiinnitykseltään samat, Ducati taas on ihan omansa, joten tuota Ducatia et voi laittaa Saprisan tilalle kuin soviteosien kanssa.
-
Katsotaan kuinka käy....
-
Hauduttelen tässä hiljalleen mitä rungosta, moottorista ja voimansiirtopaketista voisi tehdä. Mahdollisimman minimaalisella määrällä osia ja tarvikkeita. Niistäkin osan tekisin itse.
Burt Munro: The World's Fastest Indian
MotoMatti: The World's Fastest Guzzi ;D
-
Älkää unohtako rautjärvenpoikien projektia:
Youtube Maailman nopein Royal Enfield
(kyseinen laite oli radalla viimekesän Muistojen Imatranajossa)
-
Tuosta calista vielä. Tässä muutama fakta. Se oli minulla viime syyskesästä asti. Ajoin noin 7000 kilometriä, huolettomia sellaisia. Aina lähti käyntiin ja palveli nöyrästi. Ja kaikki hallintalaitteet, jarrut, sähköt jne. toimivat hyvin. Kone kävi nätisti, se oli vääntävä ja ohitukset sujuivat rivakasti. En jäänyt kaipaamaan lisää tehoja. Kokeilin keväällä moottoritiellä ja yli 150km/h meni. Vieläkin olisi varaa ollut. Mutta onneksi, viritetyn pommin päällä kun istuin, en enemmin innostunut kaasua vääntämään. Olisi saattanut pyörä levitä atomeiksi alle. Henkeni pelasti luultavasti jumalainen väliintulo, kun motomatti romun osti. Mutkateillä oli nautinto ajaa ja töyssytkin pyörä otti mukavasti. Kertakaikkiaan kiva pyörä ajaa. Tietenkään ei ole vertailukohtaa siinä mielessä, ettei ole tullut ajettua muilla caleilla, 5 muuta pyörää ollut, joista yksi oli guzzi. Ainoa mitä tein oli öljynvaihdot. 10000 kilsan kohdalla ajatttelin isompaa huoltoa, jarrunesteitä yms. Mutta sitten tuli pakkomielle v11:seen tai grisoon. Tai olikohan se sittenkin niin, että tajusin, vaikka teknisesti aika toope olenkin, että täysi paskahan tuo cali on, pakko antaa vahingon kiertää. Ja sitten calista saamani suuren rahatukon kanssa päivittämään kalustoa. Tehkööt seuraava omistaja likaisen työn. Eihän tuo cali juuri pakasta vedetty ollut, vaikka nätti olikin, olivathan jo libanonilaiset sitä moukaroineet niin, että vasaranjälkiä oli näkyvissä. Kilometrejäkin varmasti takana paljon.
On ollut ilo lukea tuota MM:N blokia ja tuntea olevansa täysi konna ja se edellinen omistaja vasta konna on ollut, vaikka uskoakseni kenelläkään ei ole varaa kyseenalaistaa hänen ammattitaitoaan. Mutta aina löytyy joku besserwisser, joka puhuu totuuksia, puolitotuuksia ja tässä kyseessä olevassa tapauksessa myös täyttä tuubaa. Ne, jotka edellisen omistajan tuntevat, tuskin häntä minään helppoheikkinä ja lumekorjaajana pitävät. Omien käsieni kautta on useampikin romu vaihtanut omistajaa, myös moottoripyörä, eikä aina tavara kovinkaan kuranttia ole ollut. Ei ole perään soiteltu ja valitettu, vaikka kieltämättä aihettakin olisi joskus ollut. Parin-kolmen tonnin kaupoissa piilee aina riskinsä. Tämä cali oli hyvinkin hintansa väärtti. Pitäisi varmaan aina purkaa myytävä pyörä täysin atomeiksi ja sitten kasata uudelleen, jotta tietäisi mitä on myymässä. Valitettavasti (tai tässä tapauksessa calitettavasti) minun pitäisi tuo työ ulkoistaa.
Sinänsä mielenkiintoisesta blokista tulee nyt jostain syystä mieleen 7-päivää-lehti. Ja hölmö kun olen, niin provosoidun helposti. Onneksi calista jäi edes käyttökelpoinen runko. Omistaja tunkekoot sen hanuriinsa ja katsokoot, jääkö siitä jotakin näkyviin.
-
MM:N blokia
http://www.motomatti.fi/2015/06/purkupyora-yllattaa-vikamaarallaan.html (http://www.motomatti.fi/2015/06/purkupyora-yllattaa-vikamaarallaan.html)
Älä suotta murehdi, hyvässä uskossa ("bona fide") olet pyörälläsi ajanut, kuten me kaikki muutkin. Tuskin kukaan lähtisi liikkeelle, jos tietäisi että pyörässä on vakavaa vikaa. Piileviä vikoja ei voi tietää, arvaan että <1% moottoripyörillä kulkevista on alan erikoisasiantuntija, joka tuntee kaikki yksityiskohdat kulkineestaan.
MM on kuvannut eteen tulleita faktoja varmaankin juuri siinä mielessä että moni tulisi ajatelleeksi, että oma henkikulta on pienestä kiinni kun liikutaan kahdella pyörällä. Turvallisuuteen liittyvistä asioista tieten tahtoen ehkä provosoivasti. Satuin kulkemaan sillä suunnalla työmatkalla ja näin juuri tämän puheena olevan pyörän ohimennen lyhyesti tuoreeltaan (purkamattomana). En huomannut itse mitään, mikä olisi viitannut siihen, että sillä olisi hengenvaarallista ajaa. Kun luin obduktiorporttia, olin yllättynyt => minun kohdallani efekti oli siis ilmeisen toivottu ja koetan toimia huolellisemmin kun kuitenkin harrastuksekseni räplään omia pyöriä.