Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: ALi - Toukokuu 14, 2015, 18:55:51 ip
-
Elokuva Why We Ride (2013) on katsottavissa 19.5. saakka ilmaiseksi netistä osoitteessa:
https://vimeo.com/127625521
Ei ole Fin tekstitystä, mutta kuvat kertovat. Englannin kielistä arviointia ko. filmistä
https://play.google.com/store/movies/details/Why_We_Ride?id=0ZTDpdfnSSI&hl=fi
Vähän mahtipontista amerikan malliin, mutta saaha sitä fiilistellä...
-
Ou dear.. Kyynel tuli, on toi esitys niin siirappia.
Onneksi painajaiset menee yleensä ohi.
-
Vähän niin kuin bändidokumentit; paljon puhuvia päitä, mutta turha kuvitella kuulevansa edes yhtä kappaletta alusta loppuun. No, proge on ihan oma lukunsa. Hmmmm.....mukavaa tietysti olisi jos ugrilastakin löytyisi paikkoja joihin voisi perheen kanssa mennä päristelemään. Jos traktoriteille uskaltautuu, niin saa pelätä koska vihainen maanomistaja täräyttää suolapanoksen takalistoon, läheisellä hiekkakuopalla kieltoplakaatteja eikä motocross-radalle ole mitään asiaa ilman kerhon jäsenyyttä. No, tuon ymmärtää kun pitää hoitaa rataa jne. Ja mökkitiellä jos muutaman kerran ajaa edestakas, niin johan nousee meteli joka ylittää ärsyttävyydessään minkä tahansa moottorin pärinän. Luulisi että mökkinaapurit ja sukulaiset olisivat intona; tuo pikkucrossin pärinä tietää sitä että jollain nuorukaisella on juuri nyt erittäin hauskaa. Voisiko ongelma piillä juuri tuossa??
äsh, taisin nousta tänään jollakin näistä vääristä jaloista.
-
No tuli katsottua alusta loppuun. Hyvä, että moottoripyöräilystä ylipäätään tehdään elokuvia. Ei niitä liikaa ole. Tässä pätkässä tietysti esitys tyyli paikoin liian amerikkalainen varsinkin lopussa. Oli kuitenkin yritetty reflektoida, kartoittaa ja analysoida niitä elementtejä, joista moottoripyöräily voi koostua. Moottoripyöräilyyn liittyvää tunnetta oli yritetty tavoittaa ja se on hyvä, koska moottoripyöräaiheisten elokuvien kautta voi yrittää viestittää myös muille sitä, miksi moottoripyöräily on joillekin niin tärkeää, koska ei sitä monikaan suoraan ymmärrä. Ja ihmisille tärkeitä asioitahan ei pitäisi riistää :) Jotenkin vaan tässäkin elokuvassa moottoripyöräily liitettiin suurilta osin vauhtiin, kilpailuun, ratapyöräilyyn yms. Toivoisi, että joskus moottoripyöräilyä käsiteltäisiin enemmän matkailun, seikkailun, vapauden ja arkipyöräilyn kannalta, jotka ovat niitä elementtejä, joista oma suhde moottoripyöräilyyn rakentuu. Kilpamoottoripyöräily, kiihdytysajot ja varsinkin se temppupyöräily on aika kaukana omasta suhteesta pyöräilyyn...tosin jollekin ne voivat olla taas niitä tärkeitä elementtejä. Tuli tässäkin pätkässä kuitenkin esille, että moottoripyöräily ei ole vain kaasun vääntämistä ja jarruttamista. Pyöräilyyn liittyy erilaisia tarinoita ja pyöräily myös yhdistää erilaisia tarinoita. Eli loppukaneettina, elokuva oli jonkinmoinen yritys amerikkalaisittain :)
-
https://m.youtube.com/watch?v=AwC4Y4djJuw
-
Sammaa mieltä Classicin kanssa. Oma motoilu lähempänä linjaa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Riskittömyyteen pyrkivällä ajolla kokemuksia ja elämyksiä keräten.
-
Tuo vimeo.com vapaa katselu päättyi, mutta internetissä nämä jäävät usein jonnekin elämään...
http://film2k.org/movie/source/watch-why-we-ride-movie-online
Hyvä, että moottoripyöräilystä ylipäätään tehdään elokuvia. Ei niitä liikaa ole.
Samat mietteet. Kerrottavaa kyllä löytyisi ja hyvää jaettavaksi, kuten näkyi mm. Bonneville dokumentissa talleissa rakentelemisen ja haasteiden voittamisen alueella.
... tässäkin elokuvassa moottoripyöräily liitettiin suurilta osin vauhtiin, kilpailuun, ratapyöräilyyn yms. Toivoisi, että joskus moottoripyöräilyä käsiteltäisiin enemmän matkailun, seikkailun, vapauden ja arkipyöräilyn kannalta, jotka ovat niitä elementtejä, joista oma suhde moottoripyöräilyyn rakentuu.
Samat mietteet tästäkin. Olen niitä, jotka ei urheilua seuraa, eikä kura- tai ratapyörämestarit ole omia innoittajia. Ei myöskään mihinkään ryhmään kuuluminen. Ennemmin kaikesta järjestelystä ja organisoimisesta irtautuminen, kun sitä on täynnä kaikki muu sekä työ-, että perheelämä. Moottoripyöräily on vapautta mennä pitkin omia polkuja vailla tavoitteita, tarkoitusta tai edes päämäärää.
-
Taitaisi tuollaisien "normipyöräilyn" kuvaus olla suurelle yleisölle hieman tylsää katsottavaa.
Kuvaustiimikin saattaisi pitkästyä elleivät olosuhteet sitten käy liian haasteellisiksi. ;D
-
Jos tarinan osaa kertoa, niin jostain melko tylsänkin tuntuisesta tekemisestä voi saada paljon irti. Mieleen tulee eräs kertomus erään erakkomaisen eläkeläisen yksinäisestä autotalli-rakentelusta uudessa Seelannissa. Worlds Fastest Indian -elokuva on palkittu ympäri maailman ja tuo hyvin esille motorismin hulluutta ja iloa. Siinä tavoitteena oli olla nopein, mutta jollekin toiselle tavoite voi olla vaikka "nähdä Rooma ja kuolla". Siis myönteisessä mielessä, eikä siksi, että siellä liikennevaloja pidetään pelkkänä suosituksena ;D
p.s. Lausahdus Vedi Napoli, e poi muori ei tarkoita kaupungin näkemisen tietävän kuolemaa. Päinvastoin, sen kauneus vain olisi jokaisen saatava nähdä sitä ennen.
-
Tai vaikkapa elokuva Tuckerista, joka rakensi intohimoisesti "maailman parasta" autoa, josta ei koskaan tullut menestystä.
-
No joo, nuo ovatkin kertomuksia poikkeavista yksilöistä. Silloin tarinaan saadaan helposti draamaa ja kiehtovia piirteitä
mitkä koukuttavat katsojaa.
Kun normimotoristi ajaa Utsjoelta sinne Roomaan, saattaa ainoa draama olla se kun Saksan läpi
ajettaessa sataa kokoajan. ::)
-
Luulenpa että perusmatkamotoristilla matkan teko tapahtuu yhtä paljon, jopa enemmänkin, oman pään sisällä ajatteluna. Sitä sisäisyyttä on vain vaikea välittää ulkopuolelle kiinnostavalla tavalla.
Itsellä ainakin asiat, usein huonotkin, tulee mietittyä ajon aikana sopivissa paloissa päätökseen tai ainakin selkeämmiksi. Monesti on perille pääsy harmillisesti katkaissut korvienväliprosessin. Siksi täytyy aika-ajoin päästä ajamaan yksin niin että varsinaista päämäärää ei ole valittu. Se selkiää toisinaan matkan aikana. Olosuhteet tietenkin vaikuttavat myös ajosuoritteen määrään.
Vaikka ajankin usein vaimo kyydissä niin minkäänlaista teknistä yhteydenpitovälinettä ei ole. Kun pysähdytään niin sille on jokin syy. Usein proosallisesti kipu ahterissa tai muu luonnollinen tarve. Esim. kahvihampaan kolotus. Samalla tulee pysähdyttyä paikkoihin minne ei normaalisti pysähtyisi. Varsinkin kun välttää matkanteossa pääteitä.
-
Usein ajellessani kauniita maisemia halkovia mutkateitä leikittelen ajatuksella, että yrittäisin välittää sen hetkisiä tuntemuksiani ja elämyksiäni vaikkapa jollekin ulkomaiselle ystävälleni. Supisen töks töks-englannilla monologia ja kääntelen katsetta paikkoihin joita soisin ystävän näkevän. Usein mietin myös sopivaa musiikkia ryydittämään kokemusta. Olenkin harkitsemassa kypäräkameran ostoa. Mutta sitten, ketä kiinnostaa katsoa tuollaista kilometrinnielentää, vaikka se itsestä tuntuu taivaalliselta? youtube on täynnä tylsiä pätkiä, eikä nuo lukuisat pätkät pyörällä hölmöilystäkään oikein jaksa, ainakaan allekirjoittanutta, kiinnostaa. Kyllä maailmaan totisesti näkökulmia moottoripyöräilyyn mahtuu. Jos taiteella nyt pitää väkisin joku tarkoitus olla, niin kaipa yksi juuri olisi syvien tuntemusten välittäminen. Ja hyvä ohjaaja saa varmasti vaatimattomastakin materiaalista loihdittua elämää suurempaa. Asiaan löyhästi liittyen, luin äskettäin jostain lehdestä sellaisen artikkelin, jossa käsiteltiin ihmisen kykyä eläytyä uudelleen menneisiin tunnekuohuihin, intohimoihin etc. Kyllä muistimme kristallipalatsissa voimme palautua voimakkaasti tunteellisiin hetkiin, kokea ne lähes yhtä sykähdyttävästi kuin aikoinaan. Mutta lihallisen rakkauden hekuma oli tavoittamattomissa. Paha juttu, jos näin on.
Mutta elokuvista vielä sen verran, että Moottoripyöräpäiväkirjat oli minusta hyvä, vaikka itse pyöräily jäi aika vähiin. Nuoruus, ystävyys, seikkailunhalu ja idealismi kukoisti, mutta matkalla nähdyt epäoikeudenmukaisuudet vakavoittivat, muuttivat, ellei nyt koko maailmaa, niin yhden nuorukaisen elämän lopullisesti. Ja olihan tuo Lawrence of Arabiakin intohimoinen motoristi.
Jaahas, iltalääkkeiden aika :P
-
...niin ja sen verran vielä, että T.E. Lawrence taisi nimikkoelokuvassaan ratsastaa enimmäkseen kamelilla. Mutta luotettava juhta sekin. Lawrence kuoli moottoripyöräonnettomuudessa allaan Brough Superior.
-
Omissa ajoissa huomannut että rennolla asenteella ja epämääräisellä reittivalinnalla pikkuteitä löytyy usein kiinnostavaa.
Outoja sattumuksia, yllättäviä paikkoja ja ihmisiä, draamaakin kohtaa kyllä pyöräillessä kunhan on avoin asioille.
Uteliaisuus on valttia.
Kun aavistaa paikassa kiinnostavaa, niin myös pysähtyy eikä posota illaksi Inariin.
Pään sisäinen tuulettuminen on olennaista ja olla matkalla eikä menossa jonnekin.