Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: MotoJussi - Syyskuu 27, 2014, 19:44:25 ip
-
Ciao bambinos i bambinas!
Tänään huomasin että kun vaihdan vedolta työnnölle, kuuluu metallista ketjumaista helinää moottorin suunnalta.
Onko tyypillinen oire siitä että kiristäjä on loppu?
Vaarallistahan se ei taida olla, ainakaan kovin paljoa?
Pyörällä (Jackal 1100 vm 2000) on ajettu nyt vajaa 120 000 ja oisko kolmas tai neljäs kiristäjä menossa. NokkaketKu ja rattaat ovat alkuperäiset. Nyt on vasta kolmas nokka-akseli menossa.
Vaan muuten on kyllä aika kiva kulkemaan, säädin sytytyksen lähemmäs alkuperäistä: matalampi puristus (lisää ennakkoa) ja tuplatulpat (vähemmän ennakkoa) taitavat pistää syttykäyrät melko lähelle alkuperäistä. Aiempi ennakon säätö (tuplatulppaisesta kartat sisään) ei tainnut olla lopulta hyvä ajatus; kone puhui siihen tyyliin että voimallisia asioita tapahtuu, mutta ei ne voimat tainneet kuitenkaan takarengasta pyörittää.
-
Oletko käyttäny niitä "jousipyssyn" mallisia kiristäjiä vai alkuperäisiä? Eli tuo http://www.stein-dinse.biz/Moto-Guzzi/Motor/Timing-chain/Cam-chain-tensioner-Stucchi::770.html vai http://www.stein-dinse.biz/Moto-Guzzi/Motor/Timing-chain/Chain-tensioner::2934.html ?
Molemmat mulla on kyllä pelannu ongelmitta ettei sen puoleen.
-
Mulla on tuollainen Ikkalan ekan linkin mukainen kiristäjä "rata-Guzzissa" ja yksi niistä Moto Jussin nokka-akseleista, eli ei se niitä suinkaan ole loppuun ajanut... :)
Tuota nokkaketjun kiristäjää asentaessani huomioin, että se kiristää minuta ketjun vähän turhankin tiukalle, eli taitaa se liukukisko olla melko lyhyt ikäinen?
-
Mulla on myös tuo "Stucchi" kiristäjä 1100:ssa. Miehekkään ujelluksen teki uutena mutta ääni on sittemmin laantunut eli siitä päätellen kulumaa tapahtuu. Saakeli kun tuon 1100 calin huoltovihko on hukassa mutta alkuperäisellä kiristäjällä ajoin varmasti yli 200 tkm. Tuo jousipyssy on ollu siitä asti.
Pitää näitä pähkiä kun ajattelin talvella vanhemman calin ketjun ja kiristäjän uusia. Taidan kaivaa kuvetta kalliimpaan.
-
Molemmat mulla on kyllä pelannu ongelmitta ettei sen puoleen.
Toinen maksaa 106 ja toinen 16 ja toimivat ihan yhtä hienosti ...
Alkuperäisen jälkeen ei oo sellaisia ollut.
J
-
... mutta alkuperäisellä kiristäjällä ajoin varmasti yli 200 tkm.
Ja mulla menee jotain 40 000 km per kiristäjä :( Epäreilua.
-
Mikähän sulla niitä syö? Mullakin lienee plus 70 tonnia ajetussa neitseellinen jakopää.
Pikkulohkossa meni joskus poikki koko keksintö.
-
Alkuperäisellä kiristimellä mennään neljättä kierrosta. Ketju on kerran vaihdettu.
-
Mikähän sulla niitä syö? Mullakin lienee plus 70 tonnia ajetussa neitseellinen jakopää.
Pikkulohkossa meni joskus poikki koko keksintö.
Muistinpa juuri, että mulla on alkuperäistä kireämmät venttiilinjouset.
Joskus oli tarkoitus tehdä koneesta kiertävämpi, mutta se projekti nyt sit jäi.
Hitsin vitsi, lienee hyväksi laittaa vakiot takaisin: kaikki paikat kestävät paremmin, eikä jäykemmistä jousista ole sinällään itsessään hyötyä.
Tallilla ne jouset on paikassa nimeltä "jemma" tai sitten muualla, mutta .... tuskin löytyvät :I
-
Otin aikani kuluksi etupäätä auki.
Mistäs sen tietää pitääkö kiristin vaihtaa? ...pelkkä ääni?
-
No sepä se. Kuuluuko sieltä ylimääräsiä? Ja mitä tuolla on ajettu?
Kurkkasin myös samaan koppaan mutta siksi ettei sieltä enää kuulu mitään... Se nimittäin tuo halpamallin kiristin tekee kivan vinkunan uutena. Kuuleman mukaan tämä "jousipyssykiristin" käy tuon öljypumpun laakeroinnin päälle, eli on jo liiankin kireellä. Mutta tämän kopan saa ruuvata tällä kertaa kiinni sen enempiä ihmettelemättä.
Jos tuolla sun ketjulla/kiristäjällä on ajettu alle 150k eikä pidä ääntä niin kansi vaan takasin kiinni. Jos kiristäjän meinaat vaihtaa niin ota saman mallinen kun tuo nykyinen vaikka kalliimpi onkin. (Mun mielipide) Tai vaihda pelkkä ketju.
Niin tuo mun kuva on 1100 calista, 1000:sen koppa on vielä avaamatta. Sielä on taas eri kiristin, jos on alkuperäinen.
-
Kettinkiteoria menee kokolailla näin: Alussa ei ollut varsinaista kiristäjää vaan kiinteäasetuksinen kovakuminen talla mihin ketju nojasi. Ketju kulki sitten omia aikojaan ja kunnolla venyttyään roiteli pitkin kotelonsa seinämiä. Äänen kyllä kuuli. Siitä teisi vaihdon olevan tulollaan.
Sitten tuli tuontapainen mieto kiristin joka Caliarin kuvassa on. Molemmat edelliset voi korvata "jousipyssykiristimellä" jonka aiheuttama käyntiääni on viheltävä. Häviää kyllä kilometrien kartuttua. Ei ole sekään kovin tehokas kiristäjä. Joitakin on katkeillut. Muovia kun ovat.
Kun kerran on auki niin ketjuhan on helppo vaihtaa. Tuossa ei kyllä silminnähden ole paljonkaan löysyyttä. Usein vaihtamisessa on se hyöty että ketjupyörät pysyvät pidempään kuosissaan. Ketjun venyessä kuluvat ketjupyörätkin nopeammin. Uusi ketju istuu vanhoillakin ketjupyörillä paremmin kuin jo hieman venynyt. Samoilla ketjupyörillä voi ajattaa useamman ketjun.
Mahtaako vielä Ladan nokkaketjuja saada? Niitä laitoin omiin Guzzeihini. Toimivat moitteitta.
Nyt kun jakopää on auki niin itse katsoisin samalla laakerivälykset: nokka-akseli, kampiakseli ja öljypumppu. Öljypumpun laakerin tarkistus ja öljypumpun kunto sekä päittäisvälyksen tarkistus. Sen enempää tuskin jakopäälle voisi tehdä.
Uusi huulitiiviste ja O-rengas kannattaanee vaihtaa yksin tein ja "karhentaa" tonnisella santapaperilla tiivisteen laahauskohta akseliholkista. Ei tule sitten uutta aukaisua vuosikymmeneen.
-
Avasin just cali2:n etuseinän kun niin kovasti on kolistellut. Sielähän olikin vielä tuo vanhan mallin "laahain". Ja ketju reilusti löyhällä. Eli tuskin koskaan ennemmin avattu. Mä olen ollu siinä toivossa että nuo on vaihdettu jo aikapäiviä sitten kaikki pois...
Jotkut asiat on sentäs vielä halpoja ;D http://www.stein-dinse.biz/Moto-Guzzi/Motor/Timing-chain/Timing-chain-tensioner-kit::789.html
-
Oliko säätö pääs?
Kerran katsoin huvikseni koppaan sisälle ja ketju oli hiukka löysä. Kun ei ollu siihen hätään laittaa uutta ketjua, pukkasin viilalla millin..pari lisää säätövaraa tuohon tallaan ja jatkoin ajelua pitkät matkat.
-
Eihän tässä ole vielä mitään hätää, "kiristin" on sentään vielä yhtenä kappaleena :o
-
Sielähän olikin vielä tuo vanhan mallin "laahain".
Näkemäni mukaan säätökin vielä alkuperäisasetuksissa. Mutta ei ketju vielä tavattoman löysä ole kun eivät ole pultinkannat kuluneet ketjun lähistöllä. Vanhoihin rattaisiin kun laittaa uuden ketjun ja kiristimen niin ne "saundaa" niin kauan kunnes ketjurattaat ovat sopeutuneet uuteen ketjuun. Samoilla rattailla voi kuluttaa monet ketjut mutta kuluneille rattaille ei välttämättä kannata laittaa uusia ketjuja. Ihan sama juttu kuin ketjuvetoisien pyörien ketjunkulutuskuvio: uudet rattaat ja uudet ketjut = ok. Vain vähän venyneen ketjun vaihtaminen uuteen ketjuun = ok; mutta kuluneille rattaille ketjun pujottelu tietää kohta uutta remonttia.
Ketjun ja rattaan (sen isompi eli nokka-akselin ketjupyörä) yhteistyökyky on helppo katsastaa: jos ketju nousee hiukankin ketjurattaalta kun sitä yläreunasta nostaa niin ketju tai ratas ja ketju ovat kuluneet. Sama temppu uudella ketjulla niin selviää onko rataskin kulunut. Myös silmämääräisesti voi hammaspyörän kunnon arvioida vertaamalla sitä uuteen. Jos ketjupyörässä hammasvälit eivät ole symmetriset niin kulumaa on tapahtunut.
Itse olen laittanut noita Stucchin halpoja ritsoja kiristimiksi. Kestänevät aikansa ja katkeavat. Sitten vaihtoon ketjut ja uusi kiristin. Jakopään koppahan on helppo irrottaa. Kolinasta tietää että vikaa on. Kuten jo aiemmin oli mainittu niin öljypumpun laakerin kunto on syytä katsoa ja mahdollisesti myös öljypumpun välykset ja oikaista öljypumpun pääty joka on samaa ainetta kampikammion kanssa.
http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyora-oljypumpun-korjaus.html
-
Nyt viimein pikkuhiljaa ryhdyn tekemään asialle jotain. Tiivisteet tilattu ja niin päin pois.
Mietin vaan että en tilannut uutta ketjua. Pitäisikö?
Alkuperäisellä on ajettu jotain 125 000.
Olisi ollut helppo pistää samaan SD:n tilaukseen kuin mitä nuo tiivisteet ...
-
Tehdäänpä vertailevaa tutkimusta: liitteenä kuva.
Kun ketju ei pahemmin ole löysällä, kuten liitekuvassa, on kulumista tapahtunut vain vähän tai ei juuri lainkaan. Tuohon kun laittaa kiristimen niin ketju ei kovin paljoa mene mutkalle. Ketju on vähän käytetty mutta ketjupyöristä ei ole tietoa. Kelpuutin sellaisenaan. Kyllä sillä vielä 100.000 km ajelee.
Toinen asia on sitten jos ketjupyörät ovat kuluneet niin uusikin ketju vaikuttaa löysähköltä.
Kuvia lisää: http://www.motomatti.fi/2015/12/irtomoottorin-kokoonpanon-aloittelua.html
Tässä purkuvaiheessa otettu kuva jossa kiristin on paikoillaan: http://www.motomatti.fi/2015/12/irtomoottorin-purkamista-ja-tarkastelua.html
Ketju maksaa noin 50€ ja se on pitkän ajan sijoitus. Ei kannata säästellä tässä kohtaa.
-
http://www.stein-dinse.biz/Moto-Guzzi/Motor/Steuerketten/Steuerketten-Set-gr-Modell::789.html#prettyPhoto
-
Jos olisi oma, en noilla hinnoilla arpoisi. Saisi samalla mielenrauhan, ettei tarvitsisi arvailla.
-
tilasin sitten uuven kettingin ja pari muuta pikkujuttusta, ettei tarvi miettiä.
-
Nyt on osat kotona. Pitäisi ruveta remonttiin.
Tarkoitus on vaihtaa nokkaketju, nokkaketjun kiristäjä ja ehkä se kampuran etupään stefakin, jos nyt muistin sellaisen tilata.
Lisäksi on tarkoitus vaihtaa venttiilinjouset löysempiin. Joskus vaihdettiin turhan tiukat jouset, ja sellaiset tietty rasittaa kaikkea koko ajan. Vaihdan takaisin vakiot. Ja kun niitä alkuperäisiä en löytänyt, tilasin kaupasta uudet: 4 ulompaa ja 4 sisempää...
Nyt vaan harmittaa se, kun viimeksi nokkaa käsitellessäni koin sellaisen ahaa-elämyksen siitä kuinka ajoitukset ja rattaat laitetaan kohdalleen. En valitettavasti kirjoittanut ylös askeleita kasaamiseen, joten olen taas ihan pallo hukassa.
-
Kyllä se ihan looginen homma on. Aloita oikean sylinterin ykk:sta kun venttiilit ovat molemmat kiinni. Silloin pitäisi vauhtipyörän D näkyä tarkistusaukosta. Vain joka toisella kierroksella tietenkin....
-
Mä erilaista tuossa on muihin moottoreihin? Merkittiin löytyy.
-
Jakopään rattaiden keskinäinen suhde on helppo laittaa kohdalleen: nokka-akselin päässä on tappi ja kampiakselin ratas on kiilalla kampiakselissa joten vain merkit kohdakkain.
Tuossa aiheeseen liityviä kuvia: http://www.motomatti.fi/2015/12/varamoottorin-kokoonpanoa-2.html
Jos se nokka-akselin päässä oleva tappi ei irtoa niin sitten vain käännät nokka-akselin valmiiksi oikeaan asentoon.
-
Eli ihan tavallinen jakopää; romut merkkeihin ja osat paikalleen. Pari kierrosta kampurasta, että kaikki on ok ja kopat kiinni.
-
Jakopään rattaiden keskinäinen suhde on helppo laittaa kohdalleen: nokka-akselin päässä on tappi ja kampiakselin ratas on kiilalla kampiakselissa joten vain merkit kohdakkain.
Tuossa aiheeseen liityviä kuvia: http://www.motomatti.fi/2015/12/varamoottorin-kokoonpanoa-2.html
Jos se nokka-akselin päässä oleva tappi ei irtoa niin sitten vain käännät nokka-akselin valmiiksi oikeaan asentoon.
Kiitos, tuossahan tuo taitaa olla tarpeeksi rautalangasta väännetty.
-
Ainoa hankaluushan tässä on se että pitäisi kahden käden lisäksi olla koukku k****npäässä niin olis helppoa sujauttaa kolme ketjupyörää yhtäaikaa ketjun kanssa paikoilleen niin että ajoitusmerkitkin täsmäävät. Öljypumppua ei tarvitse ajoittaa. Siinäkin on yleensä päässä meisseliura että kiilan saa pyöräytettyä rattaan kiilauran kohdalle.
Kiilat akseleissa ovat "puolikuun" muotoisia. Niiden kanssa voi tapahtua niin että jos voimakkaasti työntää hammaspyörää akselille niin kiila keinahtaa pois lovestaan. Eli viimeksi pitää tihrustaa että kiila oikeasti on siellä missä pitääkin. Kiila ei saa myöskään olla väljä uraansa. Kantapään kautta oppineena olen laittanut tipan akselitiivistettä rattaan silmän ja akselin väliin.
Onhan sulla, Jussi, asianmukainen sakarahylsy kampiakselin pään mutterin kiristämiseen? Ja uusi tai ainakin ehyt lukkorengas mutterin alle. Mutteri tahtoo kiristyä aina samaan kohtaan jos ei ole sitä varten varautunut uudella lukkolevyllä tai hionut vanhan mutterin päädystä pari sadasosamilliä ainetta pois. Silloin on todennäköisempää että mutteri kiristyy hieman eri kohtaan kuin ennen ja vanhaa lukkolevyä voi hyödyntää.
En pidä myöskään suurena virheenä sitä että käyttää näissä suhteellisen isoissa kierteissä keskilujaa ruuvilukitetta. Se taas edellyttää että kierteet ovat puhtaat öljystä ja liasta. Bräkleenillä (tai vast) saa rasvat poistettua kierteistä helposti eikä tule sotkua.
Nuo lukkorengaslukitukset ja monet muutkin taivutettavat lipareet ovat perua ajalta kun ne olivat ainoat käytännölliset lukitustavat. Ruuvilukite (kierreliima) on nykyään korvannut ne osittain.
Ruuvilukitteen murtamiseen tarvitaan voimaa. Erityisesti kovien laatujen. Mutta lämpö auttaa. Jo 150 astetta heikentää liimaa niin että kierreosan avaaminen onnistuu. Yleensä monikertakäyttöisiä pultteja ja muttereita ei auta kovin paljon lämmittääkään ettei materiaali kärsi. Kierreliiman käyttöohjeissa mainitaan myös liimauksen purkamisesta. Se vain että toisen jäljiltä ei voi tietää mitä liimaa on käytetty ja kuinka paljon ja onko pinta ollut liimattaessa öljystä vapaa.
-
Useita vuosia sitten vaihdoin Millen jakoketjun uittamalla. Vanha ketju vaan poikki ja uusi tilalle rullaketjun liitoslenkillä. Tilaa operaatiolle ei ole mahdottomasti, mutta tarpeeksi. Nyt just en jaksa muistaa, että tuliko liitoksen lukko lohkon vai kannen puolelle, mutta nuolenkärki edellä se pantiin pyörimään ja sielä se pyörii edelleen.
Idea vissiin tuli siitä kun 99 Saabiin tuli tehtyä samanlainen operaatio vähän aikaisemmin. Silloin vain piti ymmärtää löysätä jakoketjun automaattikiristimen säppi pitkällä ruuvimensselillä jotta uuden ketjun päät sai venymään vastakkain.
-
Japaninpyörissä tuota "uittamista" tehtiin aikanaan ihan järjestemällisesti kun toinen vaihtoehto on purkaa koko moottori (umpilenkkijakoketju) Uittamistapausessa lienee ketjun olla jonkinlainen lukollinen versio vai mahtuiko sen niittaamaan uudelleen katkaisun jälkeen?
Monet ovat tästä syystä vaihtaneet jakopään hammaspyörävetoiseksi mutta kuluu sekin. Sekä elämöi. Muutoksen johdosta öljypumpun akselin kuorman suunta vaihtuu. Samalla suositetaan vaihtamaa koko öljypumppu tai ainakin päivittämään sen laakerointi.
-
Liitoslenkin sain laakeriliikkeestä. Ketju piti katkaista.
-
Japanin nelikoissa ketjunvaihto on työläs, ei muuten mitenkään vaativa. Loppujen lopuksi aika moneen kohteeseen pääsee helpommalla käsiksi, kun purkaa riittävästi.
Autoihin olen myös saanut vaihtaa "ikuisia" ketjuja, enemmän kuin hihnoja itse asiassa. Niissä on monesti vaikeaa tehdä, kun tilaa ei sinne jakopään puolelle ole juuri jätetty.
-
Oli vehje mikä hyvänsä niin korjaamokäsikirja on hyvä apu. Guzzisteilla on se etu että niitä saa useammasta paikasta jopa ilmaiseksi. On myös olemassa linkkejä joista saa muunkinmerkkisiin pyöriin ohjekirjoja mallikohtaisesti ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Nettiversio ei vain ole kovin hyvä tallipuitteissa mutta parempi kuin ei mitään. Kirja on tallilla paras. Toki aina voi tulostaa tärkeimmät kohdat.
Pari kertaa olen nähnyt kotiasentajan naamasta että asiat ovat huonosti, kun ovat apua tulleet kyselemään, kun nokkakejun vaihdossa ketjunkiristimen painin on tipahtanut öljypohjaan. Mitä siinä muutakaan neuvomaan kuin että laittaa koneen palasiksi että saa kiristinosan esiin ja sitten hieman lisäpurkamista että saa sen paikoilleen. Tämä osassa niistä laitteissa jossa jakoketju on sylinterien välissä. Ohjekirja yleensä ohjaa purkamaan kiristimen ensiksi tai joissain vehkeissä kiristin voidaan lukita siten että kiristystä ei tapahdu.
Itse olen melko pitkälti hihnauskovainen. Ollut Ducateja eri Pantah-versioina ja Centaurossakin on jakohihnat. Autossa on myös. Vaihtoväli 160.000 km tai 10 vuotta. Että ei kovin usein tarvitse vaivautua.
-
Tuosta kirjasta tuli mieleen. Tein edelliseen autoon ketjuremontin. Tein sen yläkautta ja purkamalla jakopään kopan. Ahdasta oli, ei yhtään ylimääräistä tilaa. Ostin sitten myöhemmin merkkikohtaisen korjaamokässärisoftan. Mielenkiinnosta lukaisin korjaamon työohjeen. Alkoi sitten ilmastoidussa mallissa ohje vetareiden ja laatikon irroituksella, jotta moottorin saa pois konehuoneesta.. Jos olisin ohjeen lukenut etukäteen, en varmaan olisi työhön ryhtynyt.
-
Korjaamokirja on usein tehty toiselta kantilta kuin säästäväisen teeseitse korjaajan tarpeet
ja rahavarat sallivat.
Silloin kun Buellin vaihteistosta rikkoutui ensimmäisen kerran hihnapyörän takaa ulostuloakselin
laakeri, veti ensin vakavaksi kun avasin korjaamokirjan siltä kohdalta. Korjausohje alkaa:
"Strip the Engine!".
Oikeasti se laakeri vaihtuu melko kivuttomasti ulkokautta moottoria irrottamatta tai purkamatta.
-
Tässä kohtaa täytyy tehdä ero näitten haynes tyyppisten korjaus oppaiden ja tehtaan korjaamokäsikirjojen välille kyllä, haynes tyyppisissä voi olla ohjeet tee se itse työkalun tekemisesksi kun taas tehtaan kirjassa on vaan nummerot että hae tuo tai tämä erikoistyökalu eikä ehkä edes selvii miltä näyttää, jos on molemmat käytössä niin paras tilanne
-
Nyt on aloitettu talven huoltohommat.
Irrotin molemmat kannet, kun on tarkoitus vaihtaa alkuperäistä vastaavat venttiilien jouset. Jossain vaiheessa vaihdettiin pinkeämmät jouset kun ajateltiin laittaa kone kiertämään, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin myöhemmin. En muista mitkä jouset koneessa on, mutta kyllä ne ovat erilaiset kuin mitkä SD tuohon pyörään toimitti. Hieman lyhyemmiltä näyttävät nuo paikallaan olevat kuin ne mitkä SD toimitti. Olisi kiva verrata jousien jäykkyyttä, niin tietäisi millaiset ne ovat (sekä "pinkeämmät" että "alkuperäisen speksin mukaiset"), onko eroa ja jos niin kuinka paljon. Vaan enpä silti käynyt rakentamaan mittausjärjestelmää. Helppohan se olisi: X kilon voimalla kun painaa, jousi painuu Y milliä.
Molemmat kannet olivat sisäpuolelta kauttaaltaan mustan karstan peitossa. Pari kiiltävää kohtaa vain oli. Mäntien pinnalla on samoin tasainen musta karsta, poislukien pari pientä kiiltävää kohtaa. Mäntiä en ota irti, en edes sylintereitä. On liian helppoa katkaista männänrenkaat ... Jaa mistäkö tiedän ...
Pitäisi varmaan säätää kone uusiksi, kun on välitykset jotain aivan muuta kuin mitä ne ennen olivat. Nyt kun on vaunurattaat takana, on kierroksia neljännes enemmän kuin vakiona. Mennään ihan eri kohdassa ruiskukarttaa koko ajan.
No näistä viis, mutta nyt meni ärsytyskynnyksen yli tuo keinuvipujen kuluminen: kaikki olivat silminnähden kuluneet ja yksi oli mennyt ruvelle. 157 euroa maksavat keinuvivut kappaleelta, joten jospa niitä koittaisi silottaa. Norsa Oy Nurmijärvellä lupasi vilkaista.
Ja kun kerran ammattilaiselle jotain vien, niin taidanpa viedä sitten kannetkin niiden venttiilinjousten vaihtoa ja kansien puhdistusta varten. Tulee todennäköisesti vähemmällä kiroilulla ja vahingoilla valmista. Ellei sitten jollakulla ole loistavaa keinoa venttiileiden irrotusta ja takaisinlaittoa varten, samoin kuin karstojen poistoon pomminvarmaa ja helppoa keinoa. Käytössä oli sellainen Bilteman venttiilinjousityökalu, jolla sainkin yhden venttiilin ehjänä irti, mutta ei se kovin helposti onnistunut.
Kun saan kannet takaisin paikalleen, käyn sitten koneen etupään kimppuun, nokkaketjun ja kiristimen vaihtohommiin. Kevät tulee nopeammin kuin arvaakaan, parempi aloittaa askareet hyvissä ajoin!
-
Eikös tuosta ollut joskus palstalla puhetta, että noita keinuja voi hioa ihan tuoltaan. Eli ei ole erityistä karkaisua vipan päässä.
-
Yhtä keinuvivun tassua olen silitellyt vesihiomapaperilla. Pinta voi näyttää kamalalta, mutta rokamat ei silti ole välttämättä kovin syviä. Ääntä ne kyllä antaa jos siellä on karheutta.
-
Tuolloin kun tästä tietävät aiheesta kirjoittivat, ajattelin itsekin kurkata omien vippojen alle. En ole vieläkään uskaltanut :-\ Kai se on otettava kevään listalle imukurkkujen vaihdon lisäksi. Veikkaan kuoppaantumaa, kun kalkattavat vaikka säätö on alueella.
-
Kun keinuvivun venttiilin puoleiset päät kuluvat loville niin lovet ovat venttiilien päiden läpimittaiset ja lisäksi muodostuneet kahdesta särmästä: siitä mikä osuu venttiiliin ensin ja siitä mikä on kosketuskohtana silloin kun venttiili on avautunut. Särmän läpimitta kun on kokolailla sama kuin venttiilin varren pään leveys ja lisäksi venttiilin varren päässäkin on pieni kulumalovi ei välysmitalla tehty venttiilivälyksen säätö ei toteuta oikeaa välystä. Se onnistuu silloin vain mittakellolla mittaamalla.
Jos välys ilmoitetaan esimerkiksi 0,15 mm ja keinuvivun päässä on 0,05 mm syvä lovi niin välysmitan antama välys 0,15 liuskalla on tällöin noin 0,20 mm koska kenuvivun paininnokan kuluman reunat kantavat. Tässä ei edes ole huomioitu venttiilin päähän syntynyttä lovea. Näin liian isoksi jäänyt välys kasvattaa lisää välystä entisestään kulumalla lisää josta syntyy naputtava ääni.
Siksi nuo kulumat on syytä koneistuttaa pois tai vaihtaa keinuvivut uusiin.
Minulta usein kysytään miksi omien Guzzieni koneet eivät pidä helinää tai kilkatusta käydessään. Johtuu juurikin siitä että säädän venttiilit suositellulle välykselle huomioiden em kulumat mittauksessa. Useimmat epäilevät vain että olen säätänyt välykset liian pieniksi ja kohta tulee venttiilivika. No ei ole tullut.
Kun käyttää sylinterikannet kansityössä siellä hiotaan venttiilinvarren päästä pois hieman ainetta että pää tulee suoraksi ja sama tehdään pyydettäessä myös keinuvivulle siinä yhteydessä kun kansi ja venttiilien lautaset sovitetaan uusien venttiiliohjureiden kanssa yhteen.
Toisinaan kuulee että venttiilivälyksen saa sopivaksi kun säätää välyksen siinä moottorin kierron kohdassa kun välys on suurimmillaan. Välttäkää sitä ja säätäkää siten kuin ohjeessa sanotaan eli silloin kun mäntä on ykk:ssa ja molemmat venttiilit sulkeutuneina. Vauhtipyörässä ovat valmiina D ja S merkit sitä varten. Ja jos ei ole niin männän ykk:n löytää kyllä muutenkin tulpanreiästä mittaamalla. Ihan millin päälle ei tarvitse olla.
-
Saa nähdä miten paljon omassa on kuopallaan. Voi sitten säätää oikein.
-
Tein joskus rautalevyn joka tulee kiinni venttiilikopan reikiin johon saan magneettijalallisen mittakellon jalan kiinni.
Asiasta kolmanteen: venttiin päähän ei pitäisi lainkaan syntyä lovea koska venttiilin pitäsi pyöriä hiljalleen koneen käydessä. Kun moottorilla ajellaan vain hiljakseen ja alhaisilla kierroksilla niin tätä haluttua ilmiötä ei tapahdu. Siitä syntyy kaksi pahenvaa vikaa: kyseinen lovi ja lisäksi venttiilinvarren kuluminen toispuoleiseksi jolloin vastapuolelle kertyy venttiilinvarteen karstaa joka kulkee venttiilinohjurin alapäässä sen sisään ja ulos. Kohta ohjuri onkin soikea.
Tässä jutussa kuva keinuvivusta: http://www.motomatti.fi/2015/12/irtomoottorin-kansien-kunnostusta.html
Karstan vaikutuksia: http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyora-moottorin-purku-jatkuu.html
-
Moi, T5 kalkattaa mekoisesti vaikka kuinka säätää venttiilejä, kun rakomitta ei tunne noita mahdollisia "kuoppia". Viime talvena oli nuo keinuvivut irti kun vaihdoin kannenpulttien juuressa olevat O-Renkaat. Niin, ja meikäläinen s****nan torvi ei tajunnut samalla tarkistaa keinuvipujen ja venttiilien päät, että näiollen kilkatus jatkuu >:(
-
Kotoisten nopeusrajoitusten puitteissa ainakaan Millen venttiilit ei jaksa pyöriä. Totesin sen tosiasiaksi kun hinkkasin keinuvivun tassusta hitusen pois ja samalla venttiilin päästä kanssa. Venttiilin päähän jäi sen verran jotain merkkiä, että pyöräytin sitä neljänneskierroksen reijässään ja ainakin seuraavan venttiilivälysten tarkistuksen yhteydessä se oli edelleen samassa asennossa. Ehkä tuli jotain 10k siinä välissä ajetuksi. Todennäköisesti huonot vastinpinnat kasvattavat venttiilin varren painetta ohjuria vasten ja nopeuttavat ohjurien kulumista soikeiksi. Kaputus tule siitä kun venttilin varsi kilkuttaa reijässään. Tuohon asiaan sain varmistuksen kun uusin ohjurit ja venttiilit. Jäljelle jäi vain hiukan rapinaa ja helinää.
Koneistamot varmaan tekee hyvän jäljen, mutta ohut kerros tassusta lähtee helposti vanhalla vesihiomapaperi+lasilevy -tempullakin kun pikkasen harjoittelee.
-
Moi, T5 kalkattaa mekoisesti vaikka kuinka säätää venttiilejä, kun rakomitta ei tunne noita mahdollisia "kuoppia". Viime talvena oli nuo keinuvivut irti kun vaihdoin kannenpulttien juuressa olevat O-Renkaat. Niin, ja meikäläinen s****nan torvi ei tajunnut samalla tarkistaa keinuvipujen ja venttiilien päät, että näiollen kilkatus jatkuu >:(
Moi!
Leikkaa rakotulkin lehti kapeammaksi kuin venttiilivarsi, niin tulkki sopii kuluneeseen koloon.
Eihän tuon keinuvivun irrotus välyksien mittauksen yhteydessä nyt niin iso homma ole ja sen kosketuspinnan hiominen suoraksi (kosketuspinnan sivussa olevat pykälät pois).
Ota myös huomioon, että keinuvivun päittäisliike aiheuttaa kalkatusta.
-
Sen verran oli kulumaa että ihan pelkällä käsivoimalla menisi enemmän kuin yksi jakso Doctor Whota noiden hionnassa.
Lisäksi uskoisin että jos pistää johonkin kiinni, saa (tasaisemman ja ennenkaikkea) oikeansuuntaisen pinnan.
Sitä vähän ihmettelin kun oli sylinterin ja kannen välissä olevat O-renkaat kovettuneet kivikoviksi. Mielestäni olen käyttänyt ihan tuohon tarkoitukseen hankittuja O-renkaita, en mitä sattuu mistäkin löytymään. Eipä tuosta tainnut vahinkoa olla, mutta muistelen että aiemmin on olleet pehmeitä kun olen poistanut.
Kierroksista ja kuormituksista joilla venttiilit pyörivät: Tuo kone on kyllä saanut kierroksia: Vaunuperä on tosiaan sen 25% tiheämpi. Maantiellä on kierroksia ihan per**leesti. Jenkamittaria ei ole vieläkään, niin en osaa sanoa, paljonko. Jenkamittari olisi kyllä hyvä juttu, kun tuota säätöäkin on tulossa.
Erottaako karstasta jotenkin, onko se liian bensan vai öljyn palamisen aiheuttamaa?
-
Öljykarsta on monesti huokoisempaa ja sellaista paksumpaa. Bensakarsta kovaa kuin mikä.
-
Säestän TTT:ä. Öljykarstan erottaa juurkin öljyisyydestä. Rikas seos muodostaa kovaa karstaa. Molemmat yhdessä enemmän karstaa.
Keinuvivun nokan hionnassa toimii lattaviila jonka pään yli on kietaistu suikale 600 grainin hiomanauhaa. Sillä lykitään pinnan muodon mukaan siten että aloitetaan hiojasta katsoen kauimmaisesta reunasta ja keinautetaan hiontavälinettä samalla niin että lykkäämisen jälkeen on käytetty koko hiomamatka ja hiomaväline on keinahtanut kahva alaspäin. Keinuvipu on kiinni alumiinileuoissa siten että hionta suoritetaan nokasta keinuvivun runkoa kohden. Rauhallisin ja tasaisin työnnöin. Ei edestakaista liikettä eikä saa kallistella. Amatööri hioo juurikin toisinpäin jolloin muodosta tulee epämääräinen.
-
Pikapirkkavinkki; uuninpuhdistusvaahtoa osiin muhimaan. Saa pyyhkiä karstan pois. Lyhyellä altistuksella toimii alumiinillekin hyvin.
-
Pikapirkkavinkki; uuninpuhdistusvaahtoa osiin muhimaan. Saa pyyhkiä karstan pois. Lyhyellä altistuksella toimii alumiinillekin hyvin.
Toi pitää kokeilla! Kiitos.
-
Useammankin alumiinikannen putsannut tuolla konstin. En tarvi pelätä alumiinin naarmuttamista.
-
Tänään pulttasin korjatut keinuvivut. Kivasti plopsahteli kone tyhjäkäyntiä ilman pakoputkia.
Sitten pitäisi vielä tehdä tuo nokkaketkun ja sen kiristäjän vaihto, niin alkaisi olla guzzi jackal valmis kesän haasteisiin.
-
OK. Nyt on pieni ongelma.
Avasin koneen etuseinän ja pääsin näkemään ketjun, kiristäjän ja rattaat.
Kaikki näyttää täydelliseltä. Ja jos kaikki on täydellistä, pitäisi keksiä mistä johtuu ääni, joka kuulostaa ihan siltä kuin kuvittelisin ketjun pitävän kun se rallattaa lohkon sisäpintaan.
Kiristäjä on ehjä ja paikallaan.
Kun työkalulla nostaa ketjua nokkarattaan ylälaidasta voimalla, se nousee mutta vain todella vähän.
Kaikki näyttää niin hyvältä, että tunnen kiusausta pistää koneen etuseinä takaisin paikalleen.
Vaan mistä se rallatus on kuulunut?
-
Äänimaailmaan on vaikea ottaa kantaa kun ei ole omin korvin kuuntelemassa. Onko ääntä tullut lisää hiipimällä vai kertarysäyksellä?
Jos kaikki näyttää olevan kunnossa, niin pääsääntöisesti ne ovatkin kunnossa. Tarkista ettei siinä ole semoinen ore, että ketju on poikittain väljä ja pääsee ajoittain nappaamaan kopan kanteen. Kannessa pitäisi näky jälkiä jos noin käy.
-
Äänimaailmaan on vaikea ottaa kantaa kun ei ole omin korvin kuuntelemassa. Onko ääntä tullut lisää hiipimällä vai kertarysäyksellä?
Jos kaikki näyttää olevan kunnossa, niin pääsääntöisesti ne ovatkin kunnossa. Tarkista ettei siinä ole semoinen ore, että ketju on poikittain väljä ja pääsee ajoittain nappaamaan kopan kanteen. Kannessa pitäisi näky jälkiä jos noin käy.
Mietin pitkään ja hartaasti, mitä teen: pistänkö generaattorin ja etukannen takaisin paikalleen vai ryhdynkö purkamaan nokkaketjua ja rattaita pois.
Muutenhan homma olisi selvä, kun kaikki näyttää hyvältä, eikun kansi päälle, vainaja on nähty.
Vaan kun oli se rallattava ääni, joka varmasti tulee jostain ... Tarkastelin sitten osia hieman tarkemmin, ja tämänhetkinen käsitykseni on että roottori oli päässyt hieman elämään, ja roottorin ilmaa kierrättävät siivet hipoivat "jotain"; siipien ulkolaidassa oli kiillottumaa.
Pientä uraa oli myös roottorin pinnassa. Liekö kiveä tai muuta ollut välissä? Hioin hiomapaperilla enimmät pois. Näkeepä jatkossa, onko tullut uutta uraa tai kiillottumaa.
Kirrasin roottorin takaisin paikalleen ja staattorin sitten myös. Pyörittelin moottoria ja näin paikallaan pyöritellen mikään ei osunut mihinkään.
En pistänyt vielä konetta käyntiin, mutta se saattaa olla nyt ihan pakoputkien takaisinlaittoa (ja paria pikkujuttua, kuten sivuvaunun takaisin laittoa) vaille valmis maantielle.
Kävin sentään tallin parkkipaikan kiertämässä Suzuki GS450E -83:lla, että pääsi hieman tunnelmaan. T-paita lepattaen jäisiä kohtia väistellen oli ihan kivaa :)
Suzuki lähti eka pyöräytyksellä käyntiin. Talven mittaan olen käynnistellyt ja lataillut akkua.
-
Kiila ei saa myöskään olla väljä uraansa. Kantapään kautta oppineena olen laittanut tipan akselitiivistettä rattaan silmän ja akselin väliin.
Kiila sopi napakahkosti akselin uraan. Sen sijaan roottorissa oleva ura taisi olla hieman väljä, enkä muistanut laittaa mitään kemikaalia mihinkään.
Roottoria on muokattu silloin kun sen päähän laitettiin ahtimen vetopyörä, ja se on muutenkin saanut hieman kipeää. Roottorin vaihto ei välttämättä olisi huono ajatus.