Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Tuulenpoika - Heinäkuu 13, 2014, 10:55:43 ap
-
Itse suosin karttaa reissuillani mutta jossain vaiheessa ehkä tulee harkintaan asiallisen navin hankinta.Itse ajattelen että kartalla mennään ja navilla tuetaan perille pääsyä.
Navigaattoriin liittyen tapahtui hassu juttu Viitasaarella.Kotitilani on täysin sivussa valtateistä.11 km hiekkatietä ja sitten 700 metriä yksityistietä.Viime viikolla 4 hengen seurue oli Mersullaan navigaattorin ohjeistamana ajamassa Ouluun.Ajoivat vanhempani navetan ohi päättyvälle metsätielle ja upottivat Mersunsa kurakkoon.No,sitten isältä traktoria lainaamaan ja vetivät autonsa irti.Ilmeisesti olivat Kokkolan suunnalta kotoisin.
Tarinan opetus,navigaattoriin ei voi sokeasti luottaa.
Ehkä hangoittelen suotta kehitystä vastaan mutta joskus ihmetyttää nykyaika.Mulle moottoripyöräreissu on irtaantumista arjesta ja haluan olla rauhassa.Toiselle taas tärkeää että on Fifi ja pääsee kertomaan naamakirjassa suurista seikkailuistaan.Ja kun saa tykäämisiä kokee olevansa olemassa.
-
Meidän reissuissa on navigoitu sekä paperin kanssa että sähköisesti. Sähkönavigonnnista voi olla huomatava hyöty kun ajaa isomman taajaman läpi, esm. Varsova tai Berliini, mutta maantienavigoinnissa paperi on edelleen kova sana. Onkohan niin, että on molempi parempi?
-
Navikaattorin kanssa pitää olla noheva ja laittaa asetukset ennen reissua ja sitten vasta reitin ohjaus. Vaimon suvun mökille ei pääse edes Pelastuslaitos koska heillä oli navissaan lookisesti suorin reitti. Se seurailee kaikenlaisia metsäpolkuja jotka alkupäästään näyttävät, päätieltä kääntyessään, liki mökkitieltä mutta ovat käytännössä umpiperiä koska tie muuttuu kurapoluksi jo kaukana ennen mökkiä. Näitä tämmöisiä teitä kutsutaan "karttateiksi" eli ovat olleet joskus teitä tai ns talviteitä jotka ovat rasitteina maatilojen tonteilla.
Asia on nyt toivottavasti korjattu kun opastelin edellä ajaen tontille. Tai oikeastaan naapurin tontille. Viiskytmetriä eroa risteysten välillä. Jostain lehmipolusta tämä meidän, ja mökkinaapurin, tiekin on kehittynyt: menee talojen pihojen läpi, kääntyilee pellon kulmissa yllättäen useampaankin suuntaan, mutkittelee metsässä ja ylittää hentoista lankkusiltaa myöden joen. Välillä pinta on kohtuullista soraa, välillä savikkoa ja loppumatka nurmea. Pinnan vaihtelu johtuu siitä että kenenkä metsäauto- pelto tai tilustietä reitti kulloinkin noudattelee ja kuinka kullakin tien tarvitsijalla/haltijalla on tarvetta tielleen. Tai vaurautta.
Tontit on kuitenkin merkitty tonttinumeroilla kukin. Siinä heti kiinteistön kupeessa on se merkki. Ei paljon opastukseen auta. Posti tulee kuitenkin perille. Mutta postinjakajalta tiedustelin navigaattoria niin sain savolaisen selkäkeikkanaurun: Eihän Itellalla semmoisiin varaa ole! GT-kartalla ajelevat siellä. Itse ovat postipekat- ja -paulat omasta pussistaan kartat hankkineet.
Mulla on käytössä sekä navi että kartta. Kartalla katsotaan sopiva reitti ja navilla taajamakohteiden lähiosoitteet. Kirkonkylissä pyöriminen osoitetta etsien on turhauttavaa. Normimatkailussa en juurikaan karttaa tarvitse. Sellainen on omassa päässä sisäänrakennettuna suurimmalta osalta Suomea ja vähän lähiseuduillakin. Molempi parempi mutta kartta voittaa vaikka muinaisjäännökseksi haukkuisitte.
-
Kartan kanssa tehdään matkareittisuunnitelmat ja pohditaan eri reittivaihtoehtoja. Kartta kulkee myös reissuilla mukana varmistuksena. Kahvilan pöydässä on myös mukava fiilistellä kartan kanssa ja miettiä mihin seuraavaksi.
Pidemmille ulkomaanreissuille ollaan aina otettu navi mukaan ja näpytelty koneseen ajopäivän suunnitelma Via Michelin -kartaston vihreitä teitä pitkin, eli maisemareittejä seuraillen. Mukavaa, kun ei tarvitse kiinnittää huomiota opasteisiin ja tienviittoihin, sen kun vain ajaa ja nautiskelee. Taajamien läpiajoon myös aivan ehdoton kapistus. TomTom Rider ollut mukana monilla matkoilla, tämän kesän Euroopanreissu heitetään setillä iPhone 5 + Tompan Europe -sovellus (offline-kartat).
Eli molempi parempi, onneksi ei tarvi valita vaan voi ottaa molemmat ;D
Terve järki pitää tietenkin aina olla mukana, suunnistaa ihan millä vaan metodilla.
-
Kännykkänavit on päteviä nykyään ja aina mukana. Lisänä muitakin ominaisuuksia.
Tänään näin harvinaisen näyn; matkailuauton kuski luki isoa karttaa ajaessaan. Ei paljoa näe enää.
-
Vielä sen verran aihetta sivuten, että paperikartoissa on laadullisesti huimia eroja. Omassa käytössä oli monta reissua aivan erinomainen Euroopan kartta, jonka lisäksi ei tarvinnut juurikaan muuta. Kun se rispaantui harsoksi, niin uusihankinta-investointi osoittautu ihan onnettomaksi vaikka mittakaava oli sama ja päälle päin paketti oli laadukkaan tuntuinen. Vuosien mittaan maakohtaisi karttoja on sitten kertynyt riittämiin, niillä osuu kun vaan on puhtaat silmälasit taskussa.
-
Meidän reissuissa on navigoitu sekä paperin kanssa että sähköisesti. Sähkönavigonnnista voi olla huomatava hyöty kun ajaa isomman taajaman läpi, esm. Varsova tai Berliini, mutta maantienavigoinnissa paperi on edelleen kova sana. Onkohan niin, että on molempi parempi?
Just nii!
Paperikartalla on helppo suunnitella, mutta ajossa se on hankala. Ja isommassa (ja pienemmässäkin) kylässä navigaattori on lähes välttämätön (kokemusta on esim. Kööpenhaminasta).
-
BTW on navigaattoreissakin eroja! Itsellä on TomTom Rider ja kaverilla joku Garmin. Jo viime kesänä tuli esiin, että Garmin tykkää ajattaa kylien läpi, TomTom ohitusteitä pitkin: viime kesänä Panevezys, tänä kesänä Riika ym. Riiassa pari kertaa ajelleena vältän sitä niinkuin ruttoa (Varsova toinen saman moinen). Panevezysissä muuten ohitustie (pitkä) oli hitaampi, Riiassa ajat suunnilleen samat.
Kesäkuun Moottori-lehdessä herra Atte Jokinen kertoo, että hänet Garmin opasti Helsingin, Lahden ja Heinolan keskustoihin eikä niiden ohi. Autoliiton koulutuspäällikkö vastaa hänelle odotetusti, että pitää käyttää asetusta 'nopein reitti' ja tarvittaessa asettaa välietappeja - niin varmaan, mutta hankalaksi menee.
-
Kyläkaupan poika mun naapurista kertoi toissakesänä saksalaispariskunnasta joka tuli kauppaan kyselemään, että missä on Turku kun heidän pitäisi olla navigaattorin mukaan nyt siellä. Olivat Etelä-Karjalassa, Lemillä. Vajaat 400 kilsaa Turusta itään.
Siinä on tosiaankin pieni, muutaman savun kylä jota kutsutaan Turunkyläksi. Saanut nimensä parista Turku nimisestä perheestä.
Että ehkä siihen karttaan vilkaiseminen olisi ollut eduksi tuossakin tapauksessa. ;D
-
Eestin poika ajoi maasturillaan Tampereen Aleksanterinkatua vastakarvaan. Torvet soi ja viittilöijiä riitti. Seurasin toimiaan ja sattui niin että parkkeerasi kovin hankalasti viistoparkkiin niille kohdin jossa istuin terassilla. En malttanut olla kysymättä että huomasitko että ajoit vikasuuntaan. Oli huomannut mutta kun GPS opasti niin. On se vahva laite kun sillä voi ohittaa liikennesäännötkin.
-
Tankkasin takavuosina pyörää silloisen 1.tien varrella Saukkolan Essolla. Kassajonossa oli kaksi ~19 neitosta. Kyselivät miten Raumalle pääsee. Olivat menossa RMJ:een.
Minä: "Tästä tuohon suuntaan, kunnes tulee risteys NAANTALI. Sinne käännös ja edelleen kunnes tulee viitta RAUMA ja PORI. Sinne kunnes olette perillä."
- Onks sinne pitkä matka?
- No, vähän alle 250 km.
- NIIN PALJON! Voi v****!
- Mitäs te olette koulussa oikein tehneet?
Mulla on kierreselkäinen GT-kirja Suomesta vm 2008 ja sillä hyvin pärjää. Ulkomaille menoa varten joku vuosi sitten ostin piene taskukartan. Ja sillä hyvin pärjättiin...
-
Tulipa tuosta Vierailijan viestistä mieleeni se yksi ja ainoa (ja ehkä viimeinen) navikan kanssa ajettu motoreissu jostain neljän, viiden vuoden takaa.
Olin menossa Krakovaan. Masina oli Garmin ja tuijotin tietenkin uskollisesti sitä perkeleen näyttöä ja mihinkä jouduinkaan. Keskelle Varsovaa ja iltapäiväruuhkaa! Calin kone hehkui siinä helteessä vähintään saman verran kuin huolella lämmitetty kiuas ja jäniksen kokoinen vaahtopallo oli munissa.
Kilsan pari pystyin oikaisemaan jotain ratikkaväylää pitkin mutta sitten piti pudottaa takaisin autojen sekaan. Parinkymmenen sentin korkuinen rotvallin reuna esti uudet aikeet sankartekoloihin. Siinä mentiin sitten kilpikonnavauhtia läpi Varsovan. Hetken kesti.
-
Mitä minä olen ajellut navimiesten kanssa ,olen huomannut että osa heistä menettävät kontaktin ympäristöön.Mennään kuin pässit narussa minne navi vie.Ei seurata tieviittoja vaan sokeasti tuijotetaan näyttöön.Joskus heidän ajonsa jopa näyttää vaaralliselta.Euroopassa pääsee hyvin pitkälle kun kirjoittaa tankkilaukun päälle tienumerot ylös.Tietenkin karttamies on välillä eksyksissä mutta se kuuluu kuvioon.
-
Justiinsa. Olen ajanut "navimiehen" perässä Alpeilla ja ensitöikseen ajettiin samaa väliä edestakaisin. Kun asiasta mainitsin niin ei uskonut. Uskoi sitten kun tultiin samaan kylään missä oli tankattu aamupäivällä. Syy tietysti oli navissa kun reittiasetus olikin mennyt jotenkin väärin. Samainen herra ajoi kolmatta kierrosta helketin isoa liikenneympyrää ympäri navinsa kanssa vaikka minä tiesin minne päin pitäisi mennä. Selitys oli että navi päivitti tietojaan parhaillaan eikä kiertoliittymään saa pysähtyä. Pakko oli perässä tulla kun oli sovittu että ei erkaannuta toisistamme ettei eksytä erikseen ja muutakin liikennettä oli. Tunsin itseni melkein yhtä pöljäksi kuin kaverinikin. Ja erinomainen helle jossain Gardan laaksossa.
Kartan numero- ja nimitietojen painaminen muistiin niin liittymien numerot ja tienviitat opastavat oikein hyvin paikkakunnalle. Lähiopastus toimii navikaattoriltakin kun pitää osoite löytää. Paitsi ei em herralta. Ajettiin pientä kirkonkylää ympäri kunnes koukkasin edelle ja pysäytin paikallisen trattorian eteen ja kysyin lähimmältä että missähän on kysyinen osoite. Sieltä hyppäsi nuori mies Punton puikkoihin ja ajoi oikeaan osoitteeseen. Oli vuokraemäntämme poika.
Toista kertaa en ole, pyynnöistä huolimatta, lähtenyt samaan porukkaan. Jos nyt luet tätä niin tiedät kyllä miksi ei....
-
Muista kun navimiehet ajoivat Italiassa tunneliin ,ajoin perässä.Navit pimeäksi ja selvän tunnelin suulla olevan viitan ohi ....ei seurattu ympäristöä vaan kadonnutta näyttöä.Naviuskovaisen usko on monesti murtumaton.Tässä kerran lähestyttiin tuttua ulkomaista kaupunkia ja sen satamaa.Tuttu kaupunki koska olin asunut siellä.Ruuhkassa kaveri sanoi navin näyttävän satamaan olevan 40 km.Minä sanoi ettei voi pitää paikkaansa.No ,seurattiin navia ja se vie ihan päin persettä.Kaupunki jäi oikealle ja suunta pohjoiseen.Sitten meinas mennä hermot....
-
Justiinsa. Olen ajanut "navimiehen" perässä Alpeilla ja ensitöikseen ajettiin samaa väliä edestakaisin. Kun asiasta mainitsin niin ei uskonut. Uskoi sitten kun tultiin samaan kylään missä oli tankattu aamupäivällä. Syy tietysti oli navissa kun reittiasetus olikin mennyt jotenkin väärin.
<snip>
Sitä sattuu... eipä ole mulle vielä sattunut, kun se TomTom on sen verran yksinkertainen, että kun välttää asetusta 'lyhin reitti' pärjää aika hyvin. Yleensä kattelen navista, että kuinka kaukana on seuraava kääntöpiste ja sitten kun se on lähellä alan katteleen tienviittoja.
Eipä silti, kerran kaverin kanssa Rakverestä (Viro) Tarttoon (Viro edelleen) ajettaessa tultiin T-risteykseen, molemmat navit näyttivät, että vasemmalle, tienviitta että oikealle. Mentiin tienviitan mukaan oikealle ja hyvin meni. Perillä katsottiin karttaa ja todettiin, että olisi sitä toistakin reittiä päässyt.
-
Mulla on luja usko, että samat kaverit, jotka eksyy navin kanssa eksyisi myös sen paperikartan kanssa. Eksymiset ja ylimääräiset harhailut on vaan helppo pistää huonosti toimivan tekniikan piikkiin. Navin kanssa heikompilahjaisetkin navigoijat uskaltavat poistua kotikulmiltaan ja silloin näitä tötöilyjä sattuu.
Itse en kyllä kauheasti ottaisi paineita siitä, jos joku ajoseurueesta ei osaa suunnistaa. Oli sitten kartta, navi tai tähdet kompassina. Se porukasta joka homman taitaa, vetää letkaa eikä siitä sen kummempaa draamaa saa aikaiseksi. Ei kaikki noita vieraita kieliäkään osaa, mutta hyvin mahtuu ummikotkin seurueeseen.
-
Nythän tänä kesänä tomtom päivittää järjestelmäänsä samaan tapaan kuin Google. Kamera/reittiohjeet on pyörinyt täälläkin.
Edit. Korjattu ennakoivan tekstisyötön virhe..
-
yhteispelillä se sujuu kuten moni muukin asia :) Mulla ollu reissuissa navigaattori, johon vieläpä valmiiksi väännetty reittiohjelmointi, jotta vähemmän tarttee näppäillä, suunnitella ja pähkäillä reissun päällä (ja jota ei tartte orjallisesti noudattaa). Paperikarttakirjakin ollut aina mukana. Navigaattori voi mennä rikki ja paperikartasta tosiaan mukava suunnitella ja katsoa isompia linjoja. Navigaattori ollut kyllä tosi iso apu varsinkin jos kaupungissa tai taajamassa tulee löytää johonkin tiettyyn pisteeseen. Ilman navigaattoria kartanlukutauot kasvaisivat expotentiaalisesti ja silti ajaisin monesti harhaan. Eli paljon on ainakin itellä aikaa säästäny navigaattori ja vaivaa kun voi keskittyä itse ajamiseen paremmin kuin tiemerkintöjen tiirailuun. Tosin erehtymättömiä eivät navitkaan ole. Täytyy muistaa että se on vain apuväline. Itelläki joitain kertoja sekoillut viimisimmäksi lähellä Roomaa ja Lago di Iseolle mentäessä Italian reissulla 2012. Omalta kohaltani voin kuitenkin todeta, että useammin olisin ajanut harhaan ilman navia kuin navin kanssa on tullut erehdyksiä. Jos ne joskus opastaa harhaan ei pidä heti suuttua :)
-
Kartasta ajosuuntaa vilkuillen olen pääsääntöisesti pitkää matkaa tehnyt, niin taidan myös jatkaa.
Kaikki eivät kartalla suunnistamista nykyään ymmärrä lainkaan. Viimeksi asiasta huomautettiin
Man-saarella. Olin kuitenkin päässyt perille, mitä kummaa siinä?
Tähän liittyen, tankkilaukkujen tekijätkin ovat unohtaneet kartan käytön suunnistuksessa kokonaan?
Halpisnaviin olen tehnyt koemielessä reittejä soratieverkostoon ja ajanut niitä vaihtelevalla menestyksellä.
Jonkun tietyn osoitteen etsimisessä kaupungista ja metsäautoteillä suunnistaessa laite on ollut
parhaimmillaan. Kun umpimetsässä tulee vastaan se viiden tien risteys, on navi osannut valita oikein
paremmin kuin minä.
Reitin tekemisessä vain on oma hommansa ja opettelunsa. Muutaman kerran olen ollut "jumissa" navin
kanssa kun en ole reittiä tehdessä osannut toimia oikein. Tai en ole ymmärtänyt navin logiikkaa. Mutta tekemällä
olen oppinut.
Ja sen reitin teko on yleensä kestänyt yhtä kauan kuin sen ajaminenkin.
Mitä tulee erimerkkisten navien reitinvalintaan niin jotain merkitystä on sillä, kuka ravintolanpitäjä tjm.
on ostanut mainostilaa navin/ohjelmiston valmistajalta. Olen joskus asian todennut kun olen
joutunut testaamaan asiakkaiden "toimimattomia" naveja. Samassa risteyksessä samanlaisilla asetuksilla
toinen kehottaa vasemmalle ja toinen oikealle. Samaan paikkaan kuitenkin tultiin perille, eri hotellien ohi.
Kahdella navilla siis suunnistin testimielessä samanaikaisesti.
Toisinaan on porukassa ajaessa ollut tapana laittaa se ilman karttaa/navia kulkeva, tai muuten vain eksymisherkkä
kuski jonon keulille. Pääsee paikkoihin mihin ei muuten tulisi mentyä ;D.
-
Höpsismi on paras tapa päästä paikkoihin joihin ei välttämättä ollut menossa.
Itse olen kehittänyt tämän vielä pidemmälle ja antanut siten kolmannenkin vaihtoehdon. Yllättävän vapauttavaa kun on aikaa matkustaa eikä tarvitse karttaa tai navia lainkaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6psismi
-
Suomessa olen monesti ennen kuin navikännyn hommasin, tehnyt kotona lapulle ajo-ohjeet netistä kaivaen ja sujauttanut sen tankkilaukun karttataskuun. Ihan vaan katuja ja muita täkyjä. Perille on päässyt.
-
Moi!
Itse tulin juuri kahden viikon Saksa-Itävalta turneelta. Matkassa oli tottakai Euroopan karttakirja, jonka avulla reissusuunnitelma tuli laadittua, mutta navigoinnin jätin Garminin huoleksi. Navin ohjelmoinnissa tulee olla äärettömän huolellinen, koska esim. Saksassa on todella paljon saman nimisiä paikkakuntia. Helposti menee vikaan, jos ei ole tarkkana. Itse teen reittisuunnitelmia yleensä koko päiväksi, jonka pohjalta mennään. Harvoin tarvitsee päivän mittaan karttaan vilkuilla. Varsinkin kaupunkisuunnistuksessa huoleton apuväline, kun majapaikkaa paikallistetaan.
Tottakai olen huomannut, ettei naviin voi sokeasti luottaa, mutta lopulta se aina vie perille. Minulle se antaa mielenrauhan reissulle, jota ilman en tänä päivänä matkustele (en edes kotimaassa, vaikka sitä on tullut tahkottua työn puolesta kohta 30v). Navigaattoria käytettässä on pieni epäluulo aina paikallaan :) Tälläkin reissulla Hallen kaupungissa Torsrasse 19:sta löytäminen sille oli työn ja tuskan takana :o. Jotenkin se "sekosi" kriittisellä hetkellä!
Navigaattorien ja karttaohjelmien kehitys on ollut hurjaa viime vuosina, joten jos kekemukset naviin on "muutaman vuoden takaa", saattaa nykyinen todellisuus yllättää positiivisesti :)
Vaikka tällä hetkellä ajelen moottoripyörällä Garminin Zumon avulla, en malta olla kehumatta TomTomia, jota käytän autossa. Garmin on ollut minulla yli neljä vuotta. mutta silti kiroan sen käyttölogiikan "alimpaan helvettiin" verrattuna TomTomiin! Tälläkin reissulla tuli monta kertaa tilanne, jossa manasin sen reissusuunnitelma-ominaisuutta, kuinka kankeaksi se onkaan osattu tehdä!!
Summa summarum, itse liputan vahvasti navi+kartta yhdistelmään. Sillä ilman karttaa navi on "hyödytön".
Armeijassa sain hyvän oppitunnin siitä, että kartta on suunnistuksen perusväline! Kompassi on vain apuväline oikean suunnan pitämiseen.
t. Kimmo
-
Tuli ostettua tarjouksesta tuo Tomtom rider. Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Jos olisin ollut huolellisempi ja tutkinut sitä ennen ostamista, en olisi ostanut, vähän nyt kaduttaa, mutta ostettu mikä ostettu.
Mikä se navigaattori oikeastaan on? Kartta se on. Sähköinen kartta, jota voi jossain määrin pitää ajan tasalla. Paperikartasta se eroaa siten, että se tietää aina hyvin tarkasti missä nyt ollaan. Ja siten, että se näyttää nykyisen sijainnin kartan suurennettuna juuri oikeasta kohdasta. Näillä ominaisuuksilla se voittaa ihmisen useimmissa tapauksissa.
Mihin siinä "luotetaan" kun siihen luotetaan? Sen kykyyn tehdä reittisuunnitelma, siihen pöljät luottavat. Edes minä en ole niin pöljä, että lähtisin sokkona ajamaan jonkin koneen tekemää reittivalintaa tarkastamatta sitä ensin. Se tarkastus onkin sitten toinen juttu.
Meikäläisen ikänäöllä on todella tuskallista suurennella pikkuruisesta näytöstä reittikartan ehdotusta. Varsinkin kun Tomtomin kartassa paikkakuntien ja teiden nimet näkyvät vasta kun suurennetaan tarpeeksi.
Jos reittiin ei ole tyytyväinen, ei ole mahdollista muutella sitä haluamallaan tavalla. Voi vain pyytää uuden ehdotuksen, tai asettaa yhden (1) välietapin. Olisi loistojuttu, jos voisi kosketusnäytöllä siirtää sormella reittiä uuteen paikkaan, mutta Tomtomilla ei voi, en tiedä muista merkeistä.
Jos ehdotusta ei noudata vaan ajaa omavaltaisesti omaa reittiä, Tomtom alkaa, hetken uukkaria ehdotettuaan, uskoa, että ei se nyt käänny, ja tekee uuden suunnitelman. Ja vaikka ei tekisikään se näyttää missä ollaan, ja se näyttää siinä kohdassa olevan kartan ja teiden nimet ym.
Jos lähden reissulle, jonka määränpään tiedän (kuten kohta eräs taidenäyttely Hämeessä) ja myöskin matkalla olevat paikat ovat suunnilleen tiedossa (kuten muutama hauskalta vaikuttava tie), teen reitin tietokoneen näytöllä yksityiskohtaisesti valmiiksi ja annan sille nimen ja siirrän USB kaapelilla Tomtomiin. Silloin voin lähes sokeasti luottaa navigaattorin ohjeisiin. Joku tolkku silloinkin pitää olla siinä luottamisessa. Kone on kone. Paljolta harhailulta kuitenkin säästyn ja paljolta vaivannäöltä. Ja sen kartan voin myös tulostaa paperille laiterikkojen varalle. Ja se reitin teko tietokoneella ei todella ole iso juttu, helpompi kuin lyijykynällä paperikarttaan, näkee kilometrimäärätkin heti, ja joillekin ajon suunnittelu on osa hauskuutta.
Se mihin ei missään tapauksessa voi luottaa Tomtomilla on nopeusrajoitukset ja liikennekamerat. Tomtom on alkanut lähestyä sellaista ylläpitometodia, että käyttäjät tekevät ylläpidon ilmaiseksi. Se on tietysti kustannustehokasta, mutta on johtanut siihen, että nopeurajoitusilmoitukset vaihtelevat päivityksestä toiseen ja ovat aina oletusarvoisesti väärin. Nopeuskameravaroitukset on pidettävä kokonaan pois käytöstä, koska niitä tulee muutaman kilometrin välein jatkuvasti, vaikka kameroita ei edes ole. Markkinointi oli näiden osalta harhaanjohtavaa, koska luvattiin niiden kuuluvan kauppaan, mutta oikeasti ne pitää erikseen ostaa, jotta toimivat oikein. Minua asia ei haittaa, koska ajan aina sääntöjen mukaan.
Kauppa olisi jäänyt kokonaan tekemättä, jos olisin hoksannut ajoissa, että Tomtom on Windows-riippuvainen. Linuxilla se toimii Wine apuohjelmalla, mutta sitäkään en asenna, koska sitten pitäisi olla Windows-haittaohjelmien torjunta myös. Tomtom kyllä lupaa, että Linux käyttöliittymä tehdään kun keretään. Linux yhteisö ei sitä voi tehdä, koska Tomtomin koodi ei ole avoin, ja kukaan muu sitä ei tee.
Siis vastauksena kysymykseen... molempi parempi, mutta kartta voi olla myös navigaattorin sähköinen semmoinen. Se näkyy pimeälläkin (mutta ei auringonpaisteessa kuten paperikartta).
EDIT:
Unohdin mainita, että navigaattori pitää ostaa tarkasti vertailemalla ja aina kaupasta, ei netistä. En ole vieläkään saanut puuttuneita kiinnitysmuttereita monesta lupauksesta huolimatta. Neljännestuuman itselukittuvia suojattuja muttereita ei joka pikkukaupasta löydy. Tomtom navigaattori ja sen telakka ovat eri valmistajalta kuin pyörän kiinnityssarja. Molemmilla on oma lukitus avaimineen. Vaikka laitteet ovat lukossa ne on lapsellisen helppo varastaa, jos on pieni jakoavain taskussa. Nevada on myös sen verran pieni pyörä, että kiinnityssarjan lukko (iso mokelo) ei mahdu sarveen olematta mittarien edessä. Täytynee porata mutterien läpi poikittaisreikä ja puristaa siihen kovametallivaarna. Olisi ollut yksinkertaista tehdä laitteeseen käytön estävä pin-koodi. Se olisi tehnyt varastamisen hyödyttömäksi, mutta kaikkihan me osattaisiin paremmin tehdä. ;D
-
^
Riderissa saa laitettua noita välietappeja vaikka kuinka paljon, kunhan käyttää Suunnittele reitti-toimintoa, eikä Navigoi-toimintoa.
Reitin muuttaminen raahaamalla ei onnistu tietääkseni yhdessäkään auto- tai motonavissa. Ei myöskään millään kännykkänavilla.
Suunniteltujen reittien tarkistaminen onnistuu myös moodissa, jossa näkyvillä ei ole karttaa, vaan listaus opasteista/käännöksistä.
-
Mie kans tsekkaan navista sen ehdottaman reitin jos olen laittanut jonkin kohteen jonne haluaa ajaa. Garminissa se onnistuu helposti käyttämällä vain zoomia. Myös silloin, kun olen itse ohjelmoinut reitin valmiiksi tarkistan aina että reitti ja määränpää on oikea. Garminissa voi kans helposti laittaa noita kauttakulkupisteitä sievoisen määrän, joten jos koneen ehdottama reitti ei kelpaa voi sen helposti ohjelmoida itsekin.
-
Riderissa saa laitettua noita välietappeja vaikka kuinka paljon, kunhan käyttää Suunnittele reitti-toimintoa, eikä Navigoi-toimintoa.
Pitää paikkansa, mutta silloin onkin kyseessä matkasuunnitelman teko. Puheena oli laitteen tekemän reittiehdotuksen tarkastelu ja muuttaminen, johon on monia mahdollisuuksia, mutta en löydä mahdollisuutta sen pikkutarkkaan uudelleenasetteluun muuten kun yhdellä välietapilla. Joku voi olla taitavampi. (Käyttöohje PDF on 95 sivua. Voi sieltä löytyä yhtä ja toista.)
Kun hylkää suunnitelman kokonaan ja alkaa suunnitella uutta matkasuunnitelmaa, siis reittien sarjaa, voi tehdä sen aivan mielivaltaisen, vaikka kuinka monella välietapilla. Se kyllä on tehtävä jossain muualla kuin tien päällä, on se niin kökkö käyttöliittymä, mutta ison kupin kanssa kahvilassa se ehkä onnistuu ilman tietokonettakin.
Ja näin tehdyllä matkasuunnitelmalla näkyy raiderissa vain ensimmäinen reitti seuraavaan välietappiin. Olen huomannut helpommaksi ja käytännölliseksi antaa raiderille vain sen seuraavan paikan ja sinne tultua taas seuraavan. Joka tapauksessa on pysähdyttävä kuittaamaan se paikka käydyksi, tai jotkut varmaan kuittaa sen ajaessa, mutta en minä uskalla sitä näpelöidä pysähtymättä.
Tietokoneella voi tehdä yhdellä kertaa koko reitin ilman mitään välietappeja, tai voi niitäkin laittaa jos haluaa. Ja se suunnittelu on tosi helppo raiderin omalla Tyre ohjelmalla. Kokeilin äsken kokeeksi saman reitin teon kotisohvalla suoraan Tomtom raideriin (17 pistettä), puolisen tuntia, ja tietokoneen ruudulla, viitisen minuuttia. Tosin olen sitä jälkimmäistä jo harjoitellut usein.
-
<snip>
Mihin siinä "luotetaan" kun siihen luotetaan? Sen kykyyn tehdä reittisuunnitelma, siihen pöljät luottavat. Edes minä en ole niin pöljä, että lähtisin sokkona ajamaan jonkin koneen tekemää reittivalintaa tarkastamatta sitä ensin. Se tarkastus onkin sitten toinen juttu.
<snip>
Minä kyllä olen just niin pöljä. :P
Yleensä tiedän, mihin olen menossa ja asetan sen kohteeksi. Jos navi yrittää ajattaa jotakin kautta, mihin en halua, en mene sinne. Ja jos haluan jonkin välietapin, asetan sen kohteeksi ja sitten siellä (tai sen lähistöllä) seuraavan kohteen.
Tämä on osoittautunut idioottivarmaksi systeemiksi eli sopii minulle (kun en ollenkaan ymmärrä, miksi joku haluaisi suunnitella reittinsä tietokoneella etukäteen). ???
Ehkä tämä on höpsismin navigaattoriversio ;)
-
Yleensä tiedän, mihin olen menossa ja asetan sen kohteeksi. Jos navi yrittää ajattaa jotakin kautta, mihin en halua, en mene sinne. Ja jos haluan jonkin välietapin, asetan sen kohteeksi ja sitten siellä (tai sen lähistöllä) seuraavan kohteen.
Et siis ole lainkaan pöljä ;D Juuri tätä tarkoitin. Kun laitetaan vaikka kuinka lyhyt matka Tomtomiin ja annetaan sen tehdä reittiehdotus, se on sittenkin vain ehdotus. Sitä voi noudattaa tai ei. Tomtomilla on mainio ominaisuus tehdä loputtomasti uusia ehdotuksia kun sen neuvoa ei noudata.
Joka tapauksessa kartta on siinä saatavilla ja tarkasteltavissa ja zoomattavissa milloin vain ja oma paikka on tarkkaan tiedossa ihan ilman reittiäkin. Ei ole tänä kesänä vielä tapahtunut, että Tomtom olisi paikantanut väärin. Kaverin paperikarttojen kanssa sen sijaan on kinattu pää punaisena tien poskessa. Hän kun ei Tomtomeihin luota, kun on kuullut niiden vievän kurateille. Se on kai sitten hienompaa ajaa kurateitä paperikartoilla.
Ja sitä tietokoneella etukäteen suunnittelua on pakko käyttää, jos haluaa etukäteen tehdä juuri sen reitin, jota haluaa ajaa, ilman koneen tekemää reittiehdotusta. Kuten sanottu, reittiehdotusta ei voi muuttaa kuin tietyillä rajallisilla keinoilla. Silloinkin kun tekee em. matkasuunnitelman usealla välietapilla tai muulla väliosoitteella, jokainen pätkä on reittiehdotus, jota voi muuttaa vain ajamalla toisin.
Miksi sitten pitäisi tehdä reitti valmiiksi? Ei pidäkään, mutta voi, jos ei halua luottaa koneeseen. Tai ehkä joku vain on niin järjestelmällinen. Tai ehkä johonkin vieraaseen kaupunkiin katuosoitteeseen on osuttava tarkalla kellonlyömällä. Tai voihan sinne mennä bussilla.
-
Ei niihin navigaattoreihin pidä koskaan laittaa asetukseksi sitä "lyhin reitti"-vaihtoehtoa.
Tulee liikaa elämysmatkailua, jos on tarkoitus myöskin edetä kohtuulinen matka päivässä.
Parhaat navigaattorit tähän mennessä, mitä olen käyttänyt ovat olleet Pekka ja Mika A... ;D
Ei ole tullut tällä metodilla ylinopeus-sakkoja ja vauhti ja turvamarginaali on aina pysynyt riittävänä.
Minulla kun ei ole pyörässä ikinä tankkilaukkua, niin kartan lukeminen ajon aikana on hankalaa. kartta pitää kuitenkin matkassa olla, kun se navi voi yllättäen lakata toimimasta...
-
Paras tuntemani navigaattori on takapenkilläni istuva Maikki.Kestää säätä eikä rutise turhista.Minä keskityn ajamiseen ja Maikki lukee tieviittoja.Kommunikoimme kypäräpuhelimien kautta.Ainoa ongelma että täytyyy välilla herätellä kun navi nukkuu puuduttavilla osuuksilla.
Ajamme reissuilla fiiliksen mukaan ja emme varaa majoitusta etukäteen.Ja aina on löytynyt yöpymispaikka.Pientä jännitystä täytyy olla.
-
Jos noita mietitään, niin isäni on kyllä ollut paras ihmisnavi. Osuu todella hyvin Suomessa maaliin. Johtunee varmaan entisestä työurasta.
Mutta kerran olen ajanut sokeana navin perässä pikkuteitä. Kun mentiin nelinnumeroista tietä peilijäällä, pilkkopimeässä, päätin että vastedes suunnittelen reitin paremmin etukäteen..
-
Ei niihin navigaattoreihin pidä koskaan laittaa asetukseksi sitä "lyhin reitti"-vaihtoehtoa.
Tulee liikaa elämysmatkailua, jos on tarkoitus myöskin edetä kohtuulinen matka päivässä.
Parhaat navigaattorit tähän mennessä, mitä olen käyttänyt ovat olleet Pekka ja Mika A... ;D
Lyhyin reitti on hyvä jos navi on käytössä. Jos navi ei ole käytössä on valittuna mukavin reitti...
Hmm. Miten niin, ei meidän sinne Barcelonnetteen ollut tarkoitus mennä?