Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Tammikuu 16, 2014, 20:32:03 ip
-
Olin kuullut että Cali Kolmosen etuiskunvaimennus on melko erikoinen. Purin ja kunnostin sellaisen tänään. Myös hajonneita ja kadonneita osia piti tehdä. Parissa kohtaa piti oikein raapia yläpäätä että mitenkäs nää osat oikein pitäisi olla että olisivat oikein.
Stein Dinseltä on keulaputket tilauksessa. Iskunvaimentimia, alkuperäisen mallisia, en tilannut koska niiden hinta on lähes 600€!
http://www.motomatti.fi/2014/01/california3-etuiskunvaimentimet-ja.html
Että nyt on tähänkin laitteeseen tullut kokemusta.
Artikkeliin on tulossa jatkoa viimeistään viikonloppuna.
Paitti lauantaina ehtooll pitää käydä Tulliklubilla kuulemassa Wilko Johnsonia. Jokunen vuosi sitten jäi hänen Tampereen stadionkeikka väliin. Se vähän harmittaa. Mutta tulee nyt korjattua.
-
Minusta näyttäs tuola olevan ne iskarisysteemit paljo halvempia kun Dinsellä.
http://www.gawa-guzzi.de/firma_frame_eng.html
-
Joo, näyttäs tekevän tuossa kaupassa vain hiukan päälle 200€ per kappale. Joka tapauksessa halvemmat kuin Stein Dinsellä. Mutta sisältävätkö uudet jouset kuten Stein Dinsen markkinoimissa on?
En kyllä aio ostaa tuoltakaan. Rakenne noissa vaimentimissa on sellainen, nyt kun olen purkanut ja uudelleen ne koonnut, että pätevältä koneistajalta syntyy kyllä kaikki sen rakenneosat. Saattaa olla että itseltänikin. Rakenteet ovat varsin yksinkertaisia. Tiivisteet saa tiivistekaupasta joten en aio toistaiseksi tuhlata vakuutusyhtiön maksamai eläkerahoja noihin putkiin. Sen lisäksi varastossani on peruskunnostettu tonnisen Quotan keula. Se sopisi oikein kivasti Sääksjärvi Triken keulaksi. Ohjausakselin kulmaa pitää hieman muuttaa ja ylä- sekä alakolmioista ottaa 0,85 mm paksu lastu pois. Tai hankkia kolmiot 14,7 mm keulaputkille. Asiaa mietin seuraavan kerran kun ensin on pakollinen jarrutustesti läpäisty ja katsatushenkilöltä saatu siunaus ajoneuvon tieliikenteeseen rekisteröintiä varten. Sen jälkeen keulan vaihto ei tarvitse kuin uuden katsastuksen ja tiedot siitä rekisteröintitodistukseen. Jonkinlainen prosenttimenetys siitä seuraa mutta aiempien kokemusten perusteella Triken kokonaismuutosprosentti ei ylitä kahtakymmentä prosenttia keulan vaihdonkaan kanssa. 35% on käytännön maksimi. Uudelleenverotusraja on 50%.
-
Saksan kielestä paljo ymmärrä mutta musta siinä lukee että satsi(2kpl) seuraaviin malleihin...
-
Minunkin silmään näkyi "2st satz".
-
Selvä. Mulla ei germaanikielet ole koskaan taipuneet älylliseksi kokemukseksi.
Silti taidan pitäytyä kunnostamissani iskareissa.
Moottoripyöräreissuissa on Saksa se alue josta pyrin ajamaan mahdollisimman nopeasti läpi tai ohi.
Osittain johtuu varmasti siitä että en ottanut koulussa valinnaista saksan kurssia....
-
Saksassakin pärjää nykyään hyvin englannilla. Ennen vissiin eivät ottaneet kuuleviin korviinsa! Puhuvat vieläpä erinomaista enkkua.
-
Englannilla BMW-mpyörät -varsinkin 70 -80-luvulta ovat edullisia jos vertaa brittim-pyöriin. MOTO Guzzit ovat ns. "välimaastossa" - not cheap and not expensive.
Kerran kun kävin Brysselissä tilasin ravintolassa ( missä suomen lippu oli ikkunassa ) cheap vine ilman viinalistan katsomista - ja siitä syntyi oikein
tivoli kun lasku tuli pöydälle - voi herra jestas sentään... Lopuksi maksoin sopivan hinnan punaviinistä. Sen jälkeen olen tilannut viin. ravintoloiden listoilta. Aina oppii uusia asioita.
-
Tämähän olikin mielenkiintoinen tarina.
Aiheesta innostuneena purin Cali 3 keulan ja irroitin iskunvaimentimet. Säätoruuvit olivat aikojen saatossa jumiutuneet ja / tai vedetty avaimella pohjaan kiinni. Iskarit eivät kyllä vaimentaneet enää mitään...
Kaikki osat olivat kyllä ehjiä.
Rakenne on kyllä todella mielenkiintoinen ja tosiaan kannattaa katsoa mikä vaikuttaa mihinkin palikkaan. Iskunvaimentimissa oli noin puolet öljyistä vuotanut kompensaatiokammion puolelle. Öljyä iskareista löytyi sisältä n. 30 ml / kpl. Lienee sitten vuotanut uloskinpäin ?
Minkä kokoisia O-renkaita laittelit iskariin ? Itse mittailin kompensaatiomäntään 21x35 mm, paluuvaimennuksen säätöakselille 4x1.5 mm ja männänvarren puoleisen päätytulpan O-rengas 14x2.5 mm.
Löytyyköhän mistään noita männänvarren puoleisen tulpan muita tiivisteitä ? Niissähän on O-renkaan lisäksi kaksi muutakin tiivisterengasta.
- Mika
-
Jaaha. Enpä tullut katselleeksi kovin tarkkaan mitä kokoja. Laitoin O-rengaskokoelmalaatikoista mahdollisimman samanlaisia O-renkaita.
Voin ottaa vielä toisen vaimentimen auki uudelleen kun epäilen että yhteen rinkulaan tuli asennettaessa vikaa eikä mäntä palauta enää. Sellainen kuminsoiro jäi työpöydälle...
Eilen tuli Stein Dinseltä teleskooppiputket ja tiivisteet että ei tarvitse purkaa kovin paljoa kun ei ole koottukaan.
Eli keulan saan kohtsiltään koottua. Teenpä tarkempia O-rengasmittauksia samalla.
-
Jep...
O-rengas leikkaa varmaan helposti siihen iskariputken kierteeseen.
Purinkin iskarin päätytulpan loppuun asti.. Sillähän onkin stefa 12x19x5.
On muuten mukava mennä O-rengaskaupan tiskille kyselemään O-renkaita. Niitä on noin 30 miljoonaa eri mittaa.
Katselin noita uusia iskareita Saksanmaalta. Myyvät FAC sekä Bitubo merkkisiä vehkeitä. Näissä ei ole paluuvaimennuksen tai jousenkireyden säätöjä niinkuin tässä alkuperäisessä synsteemissä. Ainakin Fac on kaasuiskari. Nämä tulevat teleskooppiputken sisään toisin päin verrattuna alkuperäiseen.
Mutta tässähän se talvi-ilta kuluu rattoisasti tallissa väkertäessä...
- Mika
-
Onhan noita o-renkaita. Vielä kun metritavarasta voidaan liimata mieleisiä mittojen mukaan. Nekin varmaan tässä toimisivat, kun kelpaavat räjähdeteollisuudessakin..
-
Uudet O-renkaat ja stefat saatu. Iskarit kasassa ja toimivat hyvin. Vaimentimiin laitoin 15w öljyt sisään, paluuvaimennuksen säätökin toimii hienosti. Laitoin vielä 6mm / teleskooppi prikkoja lisää jousen esijännityksen lisäämiseksi. Kesällähän sitten tuon näkee...
- Mika
-
Mulla on vielä vaiheessa tuo keulahomma: kokoonpano aloittamista vaille valmis.
Enempi ollut takapään osien kanssa tekemistä. Brevan äänenvaimentimessa vikaa: http://www.motomatti.fi/2014/02/arkipyoran-toinen-havaittu-vika.html
Havaitsin ihan yllättäin normisyynäyksen aikana että putkessa on reikä. Muutakin laitettavaa löytyi vaikka ei vikaa olekaan vielä ilmennyt. Kannattanee muidenkin ison Brevan (850 -1100 -1200) omistajien katsoa kyseinen kohta ja taitaa Norgessa/Sportissa olla samankaltainen rakenne.
Päivää myöhemmin: Iskunvaimentajat purettu ja suurin osa tiivisteistä vaihdettu. Mitatkin saan vielä osille kunhan muistan ottaa muistilapun tallilta matkaan.
http://www.motomatti.fi/2014/01/california3-etuiskunvaimentimet-ja.html
-
Amerikassa moittivat että Quotan putket repeilevät omia aikojaan. Siksi pääty(i)vät tarvikeränneihin. Nimenomaan tuo keskipönttö ei kestä.
-
Siihenkin on resepti ettei aina ole riekaleina. Keskipöntön ympäristössä on paljon klemmareita ja se on tuettu putkiinsa erillisillä peltilipareilla. On jo suunnittelu mennyt metsään rakenteessa. Itse pari kertaa hitsautettuani Quotan putkia laitoin ne kestämään: klemmarien alle pakoputkinauhaa ja kiristystä vain hieman ja jouset pitämään putkia paikoillaan. Ei enää niin usein hitsattavaa!
Loppujen lopuksi itse pönttö repeytyi riekaleiksi, (n. 70.000 km kohdalla) pikainen hitsaus migillä ja pyörä meni vaihtoon. Ilmeisesti siihen kaupassa laittoivat uuden pöntön koska ko. yksilössä ei ole näkynyt enää jousia ja niiden korvakkeita.
-
Eiköhän se just tärinä tapa rosterin. Se kun muokkauslujittuu käytössä. Sitten se onkin halkeamien jahtaamista ja seuraavan korjaamista.
-
Osa syypää on varmaankin se, että rosteriputki (jos on austeniittista tavaraa) elää lämpötilan vaihteluiden seurauksena enemmän kuin tavallinen rauta ja kiinnikkeiden teossa se on otettava tarkemmin huomioon, että pääsee suht vapaasti pitenemään ja lyhenemään. Autoissa kyllä nuo savupiippujen ruostumattomat osat tapaa olla ferriittistä terästä, joka laajenee samoin kuin tavallinen.
-
Kannatan myös tuota lämpölaajenemisteoriaa. Tärinä lienee vasta seuraava syy.
-
Joo, lämmönvaihtelu ja tärinä. Edistää toki tuota hajoilua jos on kiinteähkösti kannateltu.
Lämmönvaihtelu on tässä kuitenkin niin pientä (vrt. tulisijat), että se pelkästään ei riko putkea.
-
Quota 1000 alkukäyrät olivat reippaassa ajossa aina valkohekuiset ja päästövärit keskipöntössä. Veikkaanpa että lämmöillä oli siinä merkittävä vaikutus. Quota 1100 taas on normi California-koneinen ja tyypilliseen Guzzi-tapaan käy liiankin kylmänä. Mutta siinä on erilainen keskipönttö.
-
On aika monella muullakin merkillä, varsinkin kun käyttelee paikallaan. Siitä syystä japsit käyttivät ilmajäähyvehkeissä kaksikerrosputkia, pysyy nätimpänä ja kiiltävänä..
-
Harjattu rosteri oli Quotassa juuresta sinistä ja punaruskean kautta ruskeaksi ja keltaiseksi jäähdyttyään. Takapönttö oli sitä keltaista.
Japsit säälivät sitä huonoa kromausta painavilla kaksikerrosrööreillä. Siellä sisällä ei juuri mehupilliä paksumpi kanava ollut....
Brevassa on muutoin kestäneet putket ja pöntöt hyvin paitsi se keskituen pidätinkorvake. Silloin tällöin olen Autosolilla kiillottanut käyrät. Oikean puoleinen on rumempi ja rupisempi kun se saa happosateen useammin päällensä ulkoillessa.
-
Olis omassa ajossa loputon suo, jos yrittäisi pitää Calin käyrät kiiltävinä. Ostaessa olivat, mutta muuttuivat tumman maitokahvin värisiksi varmaan viikossa. Olisiko ajokki edellisessä elämässä tottunut vain kaasun ensimmäiselle neljännekselle. Tuo titaanivaimennin on pitänyt viehkon puhalletun harmautensa ;) Sisäänmeno ja 'volyyminsäädinventtiili' sinertävät sievästi..
-
Lentokonehommissa joutui titaania pajottamaan aina toisinaan. Tuli sillä tehtyä omatoimisia kokeitakin: esimerkiksi lämmittämällä siihen saa todella kirkkaat päästövärit. Vein yhdelle uistinmaakarille titaanipeltiä ja kerroin menetelmän värin luomiseksi. Tuli helketin kiiltäviä ja hienoilla väriskaaloilla varustettuja lippoja. Moottoripyöräkäytössä titaani on usein vaan nimenä tai sillä on vain päällystetty jokin rakenne jossa lujuuden muodostaa jokin muu materiaali. Tulisi nimittäin järkyttävän kalliiksi käyttää sitä rakennemateriaalina.
Taannoin eräs tuttavani halusi vaihdattaa pyöräänsä pakoputkiston keveyden vuoksi koska oli ostanut "ultrakevyen titaanisen" putkiston. Oli maksanut useamman tonnin. Siitä en kyllä hänen harmikseen titaania löytänyt palaakaan mutta helketin ohutta terästä se oli. Siksi kevyt. Sama juttu on useimmiten hiilikuidun kanssa: joko värjättyä lasia tai sitten vain kerros muuten lasisen osan pinnassa.
-
Ootte te negatiivisia ::)
-
Tuo on ihan niittejä lukuunottamatta aitoa titaania. Jatketaan off topicilla; mulla on vihkisormus titaania, itse suunnittelema, mutterin muotoinen "teos". On uniikki tuote. Työni puolesta konepiirustus on varsin tuttua, joten mallinsin sormuksen ja tein kuvat. Olin kuulemma harvinaisen helppo asiakas kultasepälle ;D
-
Palatekseni aiheeseen: Cali 3:n keulan osiin. Tänään oli muutakin asiaa laakerikauppaan niin kävin huulitiivisteet iskareihin samalla kertaa. Ei sitten kauaa mennytkään kun iskarit olivat nipussa. Yllätysvieras Camnista oli apua toimimisena jousipuristimena. Asiasta lisäyksiä samassa jutussa johon tuolla aiemmin oli linkki. Seuraavaksi sitten teleskooppien kokoonpano. Sekin tulee saman jutun jatkoksi. Stein Dinseltä tilatut teleskoopit ovat vielä kaverin tallissa, kas kun teimme kimppatilauksen.
-
Nyt on teleskooppiputket asennettu tiivisteineen ja kunnostettuine iskareineen. Pari muoviosaa piti iskareihin sorvata uusiksi kun olivat turvonneet ja vioittuneet eivätkä kulkeneet kunnolla. Myös uudet sisäputket olivat hieman ylimittaiset: eivät mahtuneet alaputkien sisään ennen kuin hieman sylinterihoonilla hoonasin. Eikä siten myös kolmioihin. Parempi näin. Ovat oikein nasakat paikoillaan kun hieman asensi sovittaen. Keula on siis nipussa ja vaikuttaa toimivat odotusten mukaisesti. Pitää tehdä myöhemmin "tonnin huolto" "sisäänajon" jälkeen ja vaihtaa öljyt ja mahdollinen irronnut töhnä pois keulasta. Öljyistä ja muusta asennuksesta tarkemmin blogissani.
-
Nuo kolmiot tuppaa muistamaan sijansa jos ovat olleet kauan kiinni putken ympärillä. Puu- tai muovikiilaa väliin levittämään.
-
Puu- tai muovikiilaa väliin levittämään.
Ei auta pätkääkään vaikka hakkaisi teräskiilaa halkeamaan. On kokeiltu. Halkio kun on ohjausakseliin päin niin se pakottaa kiilatessa vain reiän soikeaksi. Ei avarra sitä. Niissä kolmioissa joissa halkio on reiästä ulospäin auttaa kiilaaminen. Mutta pitää olla varovainen: alumiinivalu on haurasta tavaraa.
Keula tuli kuitenki vaihdetuksi ja perusteellisesti rassatuksi. Mielenkiintoinen kokemus. Muut ns. patruunakeulat ovat melkoisesti yksinkertaisempia. Tein itse ja säästin useita satasia. Ainakin toistaiseksi.
Jos keulaputket ovat olleet pitkään paikoillaan ja tarvitsevat irrotusta niin kannattaa hyvissä ajoi löysätä kiristyspultit ja ruiskutella "ruosteensyöjää" liitokseen. Pehmentää hapettumat sekä alumiinissa että teräksessä niin luistavat putket sitten herkemmin irti. Valitettavasti näkee jatkuvasti vanhoja pyöriä joissa on vasaralla hakattu teleskoopit joskus irti. Jos välttämättä pitää hakata niin muovi- tai kumivasara tulee kyseeseen. Jos rautavasara tulee otetuksi käteen mp-korjauksessa voi ryhtyä miettimään onko oikea henkilö tekemään kyseistä hommaa.
-
Pienikin kevennys riittää, sillä ei ole väliä onko saavutettu reikä soikea vai pyöreä. Jos toki on liian iso palikka menossa liian pieneen reikään, niin silloin passaa väljentää vaikka hiomalla. Irroitus on monesti se riemun paikka. Rouva joskus piti omaa pyörääni tangosta vastaan, kun pyörittelin putkea paikkaansa. Puukiilat olivat paikallaan ja kevyesti öljytty osat.
-
Juu, pyörä liinoilla nosturissa, ohjaus kiristettu liinoilla toppariinsa ja luja ote putkesta. Joskus on ottanut koville mutta aina ne ovat irronneet. Jos on niin kovassa että käsiote ei riitä mitenkään niin purkaa teleskoopin siihen paikoilleen. Jos siis ei tarvitse sisäputkea vaihtaa. Sottaisempi homma mutta osat saa yhtä lailla irti ja säästyy esimerkiksi lampunkannattimien pujottelulta paikoilleen.
Pihdeillä ei missään tapauksessa pidä putkista tarttua. Todennäköisesti pinnoite vaurioituu ja tulee muitakin kolhuja. Valitettavasti näitäkin "seppiä" on tuloksista päätellen.
Purkamisesta on sekin hyöty että se saattaa paljastaa lisää tartuntakohtia sieltä alapään suunasta. Kuten voiteluaukkoja.
Pitää vain pitää varansa että ei purista sisäputkea epätasaisesti. Seinämät ovat yllättävän ohuet. Yksi niksi on ottaa yläkolmio irti. Se yleensä irtoaa helpommin kuin putki alakolmiosta. Irrotettua yläkolmiota voi käyttää vääntövartena kun sen kiristää yhteen teleskooppiputkista. Siihen voi myös hellästi kolistella muovivasaralla. Lämmön antaminen kuumailmapuhaltimella kireään silmukkaan auttaa hetlen: lämpö tahtoo vain siirtyä alumiinia myöden helposti putkeen joten lämmityksen teho vähenee. Alumiini kuitenkin laajenee enemmän kuin teräs joten ainakin teoreettista apua on odotettavissa. Maalipinta voi kärsiä lämmityksestä.
Niissä keuloissa joissa on tyhjennysruuvi alapäässä voi aina silloin tällöin tehdä tyhjennyksen sitä kautta ja lisäyksen yläpään hatun kautta. Mutta muutaman kymppitonnin välein (ajotavasta ja olosuhteista riippuen 20.000 - 50.000 km) purkaa koko viritys ja ottaa saostumat pois putkien alapäistä. Samalla kannattaa kääntää sisäputken neljänneskierros että "kulumiskohta" tulee eri paikkaan.
Samalla kun keula on purettu niin kannattaa ehdottomasti tarkastaa ohjauslaakerit. Laakerien takertelu erottuu helpommin ja mahdollinen laakerien vaihto/voitelu on helppoa.
Alla kuva vasta 70.000 km ajetun Calin 40 mm teleskoopista jota on huollollisesti laiminlyöty. Tässä tiivisteen kohta mutta myös alapää oli tuhoutunut.