Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Vaiska - Syyskuu 22, 2013, 15:06:36 ip
-
Löytyykö mistään ohjetta kuinka vaihdetaan jarrunesteet ja etuhaarukan öljyt? Kyseessä on Cali EVi vm 2004.
Pienen syynäämisen jälkeen huomasin erään ihmetystä herättävän asian: Etujarrun sylinteriltä menee vain yksi letku. Se menee suoraan oikeanpuoleiseen jarrukenkään. Vasemmanpuoleisen kengän letku menee polttoainetankin alle piiloon. Missähän sen toinen pää on? Mitä italialainen insinööri lienee miettinyt tässä asiassa?
-
Moi,
Ne ovat niin kutsutut integraalijarrut, eli toinen etujarru toimii yhdessä takajarrun kanssa.
Eli siis jarrupoljin vaikuttaa eteen ja taakse.
Toiset tykkää ja toiset kauhistelee.
Vanha Guzzi-keksintö.
Tekee ilmauksesta ja jarrunesteen vaihdosta konstikkaan.
Sen saa joku muu neuvoa, kuinka Se tapahtuu! :)
t. Kimmo
-
Älä huolestu se vasemman puoleinen jarrusylinteri toimii samaa aikaa kuin takajarru kyllä joku kohta selittää tämän mielenkiintoisen asian
tarkemmin ;D. jaahas kirjoitettiin Kimmon kansa samaan aikaan.
-
Iso ruutta, jolla painaa nesteet satulan nipasta ylöspäin. Toimii suht mallikkaasti.
-
Etujarru toimii tavalliseen tapaan käsikahvasta suoraan toisen puolen jarruun. Olen vaihtanut jarrunesteen seuraavasti:
- Jarrusatulan ilmausnipasta letku pieneen lasipurkkiin, jossa jarrunestettä sen verran, että letkun pää on upoksissa.
- Lenkkiavaimella nippaa auki ja samalla apulainen puristaa kahvasta. Jerruneste ( vanha ) virtaa purkkiin. Nippa kiinni ja apulainen päästää kahvasta.
- Jarrunestesäiliöön kaadetaan varovasti uutta nestettä ja toimenpide toistetaan kunnes uutta nestettä tulee purkkiin letkusta.
- Jos värieroa uusi/vanha ei ole, niin olen toistanut tuota em. hommaa kunnes n. 1/2 pulloa on nestettä mennyt.
Olen ollut apurina kun jarruneste on ensin laskettu kokonaan pois, kaadettu uutta pumpaten kahvasta ja sen jälkeen on ilmaisruuvista "vastamäkeen" työnnettu isolla lääkeruiskulla nestettä systeemiinilman saamiseksi pois. Olin jarrunestesäiliötarkkailijana vahtimassa, jotta tuleeko ilmaa vai nestettä ja ettei mene yli... Hyvä tapa tuokin. Vaan työläs?
Yhdistelmäjarrussa ( jalkajarru ) on sekä "jakotukki", että paineensäätöventtiili, jotka vähän ahdistavat helppoa suoritusta. Muuten periaatteessa samalla tavalla kahden hengen voimin. Ensin toinen pää ja sitten toinen. En tosin tiedä onko tuo oikea tapa, mutta noin minä olen tehnyt ja hyvin on mennyt. Paitsi "...viäläks menee kauan?...Eiks tää ala olla jo?...Täytyykös tää kaikki tänään...."
Jarrunesteen käsittelyssä on huomattava kaksi asiaa: Neste on hygroskooppista, eli imee itseensä ilmankosteutta, joka vaikutta osin jopa dramaattisesti nesteen ominaisuuksiin. Siis pullot ja kannet tiukasti kiinni, kun homma on hoidettu. Toinen on, että jarruneste on hyvä tuholainen maalipinnoille. Joten varovaisuutta ja imurättejä käsille.
Jos tuon takajarrujutun kanssa söhlii, niin saattaa tulla runsaasti tekemistä lähiviikkoina jarruasioissa ENNEN kuin pääsee taas matkalle mailmaan...
Jarruneste on sinänsä halpaa, joten sen vaihdon kanssa ei kannata pihistellä. Ja samalla on hyvä puhdistaa ( CRC Bräkleen ) jarrusatulat yms. On hyvä myös voidella liukutapit yms. kuparitahnalla. Ja VAROVASTI, jotta tahnaa ei mene kitkapintoihin. Eikä jarrupalatkaan nyt mahdottomia maksa vaikkapa varoiksi joka toinen vuosi vaihdettuna...
Ja sitten: Tarkista jarrujen ottavuus pumppailemalla jarruja ennen kuin kokeilet esim. 90 nopeudessa "tulikohan ne kuntoon..."
Etupään öljyt olen vaihtanut seuraavasti:
- Käsille iso ( muistaakseni 36mm ) kiintoavain - B***ma 6,20€.
- Tunkki tms. öljypohjan alle ja nostoa siten, että etupää on vapaana. Jarrusatula ja etupyörä irti.
- Teleskooppien yläpäästä ylimmät kiristyskuusiokoloruuvit auki vaan ei irti ( putoavat lattiakaivoon ).
- Teleskooppien alapäästä kuusiokoloavain sisään ja alaruuvi irti. Ruuvi on syvällä ja pitää sisuskaluja kiinni. Lähtenyt aina helposti. Tässä kohdassa vati alle, koska öljy tulee pois.
- Kun öljyt on tulleet ulos, niin kuusikoloruuvit takas. Nyt kannattaa olla käsillä uudet tiivisteet noihin ruuveihin. Sen jälkeen pyörä ja jarrusatula takas, eli tavarat kasaan.
- Yläpäästä ne isot teleskooppien mutterit irti ( kiristys auki!!! ) ja öljypohjan nostoa sen verran alas, että ne teleskooppien yläpäät tulevat putkista ulos. EI tarvitse purkaa muuta.
- Nyt pitäisi olla teleskoopit sen verran ylhäältä auki, että muuterin ja putken raosta pystyy kaatamaan tratilla käsikirjan mukaisen öljymäärän sisään.
- Sitten nostoa taas ja teleskoopit menevät paikalleen. Mutterit kiinni ja kiristykset kiinni.
Lopuksi tarkistus, että ihan varmasti kaikki ruuvit on kiinni ja tiukalla. Noihin alumiiniosissa olevien ruuvien kierteisiin kannattaa tuhrata vähän alumiinitahnaa. Helpompi seuraavalla kerralla.
Minä olen tehnyt ihan yksin ja omin pikku kätösin tuon ja hyvin meni. Eikä mennyt rauhallisesti tehden kuin vajaa tunti.
Oliskos jotain muita mielipiteitä jollain?
-
Voi harjoitella sillä oikean puolen jarrusatulan kanssa: Sarvet käännetään sellaiseen asentoon tai jarrunestesäiliön kiinnitystä löysätään niin että nestesäiliön saa vaaka-asentoon. Säiliön kansi voidaan avata.
Noin 50 ml injektioruisku on sopiva jos siinä on hyvä "kärsä" johon kiinnittää pehmeän, läpinäkyvän muoviletkun jonka sisäläpimitta on sopivan tiukka ilmausruuvin nuppiin.
Ensin tyhjennetään säiliö nesteestä lähes kokonaan. Uuden jarrunesteen on syytä seisoa astiassaan muutamia tunteja ennen käyttöä että siihen esim kuljetuksessa seonneet mikroskooppiset ilmakuplat erottuvat pois. Muutenkin jarrunesteen kanssa on syytä olla vaahdottamatta sitä.
Täytetään ruisku ja siihen kiinnitetty letku uudella jarrunesteellä. Kiinnitetään letku ilmausruuviin ja avataan ilmausruuvia hieman ja puristetaan varovasti kahvasta että ilmaruuvissa oleva ilma nousee letkuun. Annetaan kuplan nousta ruiskuun asti. Kun on varmistuttu että ilmausruuvin kautta menee sisään päin vain pelkkää jarrunestettä puristetaan ruiskulla hiljaa neste järjestelmän läpi säiliöön.
Säiliöön kertyy tietysti vanhaa jarrunestettä joka poistetaan ja jatketaan kunnes säiliöön tulee vain puhdasta nestettä noin puolilleen. Ilmaruuvi suljetaan ja säiliön kansi kiinnitetään takaisin. Mitään ilmausta ei tarvita.
ilmausruuvien ympärille kannatta kietoa imukykyistä kangasta sillä sen kierteen kautta pääsee hieman nestettä karkuun. Jarruosat ovat yleensä immuuneja jarrunesteelle mutta muut maalatut pinnat eivät.
Vasemman, integraalijarrun kanssa menetellän samoin mutta nestettä laitetaan sekä vasemman etujarrusatulan kautta että takajarrusatulan kautta. Rungossa vasemmalla satulan alla olevassa jaottimessa on myös ilmausruuvi jos on tarve jostain syystä ilmata jarruja. Korkeimmalle kohdalle kertyy ilma helpoiten ja sitä voi olla siellä edellisen vastaavan toimenpiteen ansiosta. Oikean sivukopan alla on jarrunestesäiliö.
Aina, jos jostain syystä kuitenkin tarvitsee ilmata, pitää käyttää letkua ilmaruuvissa ja sillä johtaa neste erilliseen astiaan. Jarruneste on varsin hyvä maalinpoistoaine joten maalatut pinnat pitää suojella siltä. Käytä vain suositeltua jarrunestetyyppiä.
Aikaa koko nestemäärän vaihtamiseen etu- että integraalijarruun menee yhteensä noin 15 - 30 minuuttia. Jos jostain syystä tössii homman ja ilmaa pääsee järjestelmään niin ilmaamisessa voi mennä melko pitkään...
Tässä sama juttu hieman erilaisella metodilla sekä tietoja jarrunesteistä ja miten niitä ei saa sekoittaa toisiinsa: http://www.motomatti.fi/2013/06/cali-kolmosen-integraalijarrun.html
-
Itse olen pitänyt tapanani ottaa etuteleskoopit irti kolmioista. Sitä ennen kuitenkin pitää yläpään mutterit löysätä. Kun teleskoopit ovat irti niin yläpään mutterit kokonaan auki ja käännetään teleskooppi ylösalaisin ja annetaan nesteiden valua pois. Voi valutella vaikka yön yli tai huuhtoa puhtaalla keulaöljyllä sakat pois jos näyttää että valutettu neste on kiintoainepitoista. Uudet nesteet sisään ja teleskoopit kiinni kolmoihin ja viimeksi ylämutterien kiristys.
Yllä oleva pätee keuloihin joissa ei käytetä ATF:ää eli eivät ole patruunakeuloja.
Tuo TimoEV:n metodi sisältää pari riskiä enkä voi sitä varauksetta suositella.
-
Keulaöljyt on nimenomaan helpompi vaihtaa kun putket on irrallaan. Kun putket on valutettu tyhjäksi, voi keulan huuhtoa vaikka löpöllä tai lamppuöljyllä. Siten vieläpä, että kaataa löpöä putkeen ja pumppaa iskaria. Sillä tavalla saa töhnät irti. Lähtee uskomaton määrä sontaa. Ja ei, löpö ei vahingoita sisuskaluja.
Paras olisi toki tehdä määräajoin oikea keulahuolto, eli purkaa koko tolppa osiin ja tarkastaa, puhdistaa ja tarvittaessa vaihtaa osat.
-
Kiitos tiedosta.
Tuli aika nopeasti ohjeet. Tarkoitus on tehdä tuo huolto reilun kuukauden päästä, kun pyörä menee talviteloille.
Mikä muuten mahtaa olla viisaus siihen, että etujarru on tehty tuollaiseksi? Äkkiseltään en keksi mitä ns. lisäarvoa tuo toisi tullessaan enkä ole kuullut muiden käyttävän sitä ellei nyt BMW:n ABS:iä oteta huomioon. Enkä ole sitä edes ajossa noteerannut. Tosin jarrutan yleensä aina molemmilla jarruilla yhtä aikaa
-
mitä ns. lisäarvoa tuo toisi tullessaan
Olen ajatellut että ainakin se tuo jännitystä tullessaan, jos ajaa hiekkatiellä ja huomaa liian myöhään tulleensa mutkaan liian lujaa (väärä tilannenopeus) ja samalla kova savipohja muuttuu yllättäen rullakiveksi... Moottorijarrulla pitäisi taiteilla mutka läpi.
-
Tuota integraalijarrua ovat kuulemma kuluttajat halunneet. Ensimmäinen reaktio hätätilanteessa on painaa poljinta kuten autolla ajaessa on tapana. Tavan jarruilla ei silloin pysähtyisi.
Honda taitaa käyttää yhdistelmäjarrua melko monessa mallissaan. Siinä jakautuu jarrupaine hieman erilailla mutta perusperiaate on sama. Nyttemmin Guzzi taasen on luopunut siitä Toki tilalle on tullut ABS-jarrut eteen ja taa.
-
Itse olen saanut tuosta hyötyä ainoastaan radalla. Pikkulohko on niin kevyt, että pysähtyy yhdelläkin levyllä. Mutta taka- plus integraalilla saa sidottua tiukan paikan tullen. Ikään kuin istuu.
-
V50 Monzassa tutustuin integraaliin ja justiinsa tiukempaan mutkaan tullessa integraali toimi oikein mukavasti. Soralla sai olla terhakkana, ettei keula päässy jumittamaan.
-
Kyllä ne integraali-jarrut toimivat ihan hyvin ja ongelmaa ei varmaan ole, jos ei aja välillä pyörillä, joissa on "tavalliset" jarrut.
Näillä normaaleilla pyörillä ajaessa kun ei takajarrua juurikaan tule käytettyä. Vanha SP taasen ei sitä pelkkää etulevyä käyttämällä pysähdy kovinkaan kummoisesti ja se jalkajarrun käyttö pitää taas opetella uudelleen ja se ei tapahdu nopeasti.
Vielä vaarallisempaa ajaminen on siirryttäessä noista Guzzin integraaleista tavallisilla jarruilla varustetun pyörän sarviin. Ne kun ei taasen pysähdy takajarrua käyttämällä.
Bemarissa oli integraalijarru toteutettu siten, että etujarrun käyttö vaikutti myös takajarruun, mutta jarrupoljin pelkästään takajarruun. Mielestäni ihan fiksu järjestely, joskin se sähköinen jarrutehostin oli kyllä ihan älytön keksintö...
-
Etujarru toimii tavalliseen tapaan käsikahvasta suoraan toisen puolen jarruun. Olen vaihtanut jarrunesteen seuraavasti:
- Jarrusatulan ilmausnipasta letku pieneen lasipurkkiin, jossa jarrunestettä sen verran, että letkun pää on upoksissa.
- Lenkkiavaimella nippaa auki ja samalla apulainen puristaa kahvasta. Jerruneste ( vanha ) virtaa purkkiin. Nippa kiinni ja apulainen päästää kahvasta.
- Jarrunestesäiliöön kaadetaan varovasti uutta nestettä ja toimenpide toistetaan kunnes uutta nestettä tulee purkkiin letkusta.
- Jos värieroa uusi/vanha ei ole, niin olen toistanut tuota em. hommaa kunnes n. 1/2 pulloa on nestettä mennyt.
Mulle on opetettu noin homma tekemään, on kait ainoa konsti saada epäpuhtaudet pois järjestelmästä.
Opettaja oli ent. kilpa-ajaja/korjaaja.
-
Kyllä sieltä lähtee ne samat sakat riippumatta siitä mihin suuntaan jarrunestettä vaihtaessa liikutellaan.
Tärkeintä on että järjestelmään jää vaihdon jälkeen neste joka ei sisällä haitallisessa määrin vettä eikä ilmaa.
Älkääkä uskoko kauppiasta joka teille tyrkyttää "parempaa" ja tietysi kalliimpaa jarrunestettä. Tyypillinen DOT3-4 riittää oikein hyvin ja se on useimpien Guzzimallien jarrunestesäiliön kanteen ikuistetussa tekstissä mainittu.
Aina silloin tällöin tulee vastaan tapauksia jossa on sekoitettu jotain muun tyyppistä nestettä ja sen seurauksena on ollut voimakasta sakkautumista ja jarrun tehottomuutta.
-
Ainoa tapa saada lika ja epäpuhtaudet järjestelmästä, on purkaa satulat osiin. Vähennettyä saa huuhtelemalla järjestelmä läpi uudella nesteellä.
-
Taitaahan se "paine-pohjassa" menetelmä olla siinä mielessä parempi,että jarrunesteessä oleva vesi hakeutuu järjestelmän "pohjalle",samoin paineella virtaava neste vie mukanaan "ylimääräistä" tavaraa.Mutta lienee turhaa pilkun n....ntaa ,tärkeintä on vaihtaa nesteet ,olkoon menetelmä mikä hyvänsä,itse käytän alipainepumppua,on nopea ja vaivaton. Ja vaihto kertavuoteen ,kustannus per pyörä n 5€.
-
Ainoa tapa saada lika ja epäpuhtaudet järjestelmästä, on purkaa satulat osiin.
Huomauttaisin että kaikkiin Brembon satulamalleihin ei saa tiivistesarjoja lainkaan ja vanhoilla tiivisteillä kasaaminen on arpapeliä.
Jos haluaa että jarruneste pysyy pitkään puhtaana ja tehon tallella niin kumiletkujen tilalle teflonputket, kuten uusimmissa malleissa onkin jo vakiona, ja jarrutehon saa maksimoitua kun vaihtaa uudet satulat aika-ajoin. Tai hankkii korjaussarjat sekä kahvasylinterille, poljinsylinterille että satuloihin jos niihin on sellaiset saatavilla.
Mielestäni jarrujen alipaineilmauslaite on turhake. Ei jarruihin pääse ilmaa jos nesteet vaihtaa oikein ja jarrut ovat kunnossa.
-
Tottakai alipainepumppu on turhake,pätkä letkua ja limppapullo on edullisempi ja aivan yhtä toimiva,mutta "helppous" ,mikä ihana "tekosyy" . Menetelmät ovat sivuseikka, pääasia on että jarruista huolehditaan.
-
>>...Brembon satulamalleihin ei saa tiivistesarjoja lainkaan...<<
Ajattelin taannoin olla omatoimisen fiksu ja purkaa satulat, pestä ja puhdistaa ne, sekä uusia tietenkin mäntien yms. tiivisteet. Ideana olis saada ihan kaikki mahd. muju ja moska pois ja samalla ikäänkuin tehdaskunnostaa nuo... No O-rinkuloita saa kaupasta, mutta eipä noihin Bremboihin saakaan mitään tiiviste- tai korjaussarjoja. Erityisesti ne mäntien huulikumit oli hakusessa. Kyselin ihan ulkomaita myöten.
Syyksi lopulta paljastui se, että Brembo ei halua kenenkään milloinkaan tai koskaan omatoimisesti purkavan ja kasaavan heidän tavaroita. Jos sattuu jokin onnettomuus, niin ei ainakaan aiheettomasti heitä julkisuudessa syytetä.
Ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Pahus...
Nyt ei sitten ihan oikeasti tiedä onko satuloissa jossain jotain ylimääräistä moskaa... Juu - en! En aio ostaa tehtaalta yhtään satulaa "varalle"...
-
Etuputkien öljynvaihdosta tuli kokemusta Nevada -02 mallista. Sen verran hirvitti hyväkuntoisen keulan purkaminen että vaihdoin vain oilit yläkautta. Tyhjennysnippaahan tuossa mallissa ei alapäissä ole.
Ei muuta kun isot mutterit irti pyörä keskituella ja sieltä paljastuu jousien keskeltä aukko josta n metrin letku solahtaa pohjalle. Parimetrisellä letkulla voisi liruttaa astiaan. Itselläni ei sattunut olemaan ja imin isolla injektioruiskulla. Pois tuli putkista 315ml ja 305ml, eli edellinen vaihtaja taisi olla hieman nuuka määrissä, tuskin haihtunut?
Tuohon 40mm putkiseen haarukkaan on oikea määrä 400ml. Joissakin oppaissa kummittelee vielä edellisten mallien 90ml/100ml. Lisäsin 380ml kun arvelin että jotain sinne jäi kaikkien osien seinämiin.
Kannattaa vielä katsoa että molemmissa on samalla korkeudella pinta sopivalla tikulla.
Alumiiniset mutterit takaisin kun tarkistanut o-renkaat ehjiksi ja menee kevyesti painamalla ja kiertämällä paikalleen, jouset ei paljon vastapainetta tee. Muistaen että ne on tosiaan alumiinia, eli varovaisuutta.
Omassani oli muuten niin tiukalla noi mutterit, että lainasin naapurin ilmanpaine toimista nytkytintä, pelkäsin että muuten muljautan kulmat alumiinista.
Poistunut öljy näytti hyvältä, mitään töhnää ei ollut seassa, asiat kunnossa stefojen osalta ja kaikki timmiä.
-
Ai niin ja jarrunesteet tuli kans vaihdettua. Nippaan sopiva holkkiavain, nippasta letku astiaan ja sitten vanha mutteri auki-jarru pohjaan-nippa kiinni ja toistetaan kunnes pari desiä purkissa.
Täytyy tietysti muistaa lisätä säiliöön jarrunestettä DOT4 ettei pääse sieltä ilmaa, ja voila´.
Nevadassa ainakin ylettää tekemään ilman apulaista, eli helppo homma.
Samalla tuli kiristettyä takajarruvivuston vartta, kuvan n:o 6. On ollut turhan löysä parissa muussakin kokeilemassani Nevadassa=painuu poljin liian syvään eikä siis jarruta kunnolla takapyörä.
Ohjekirjoissa ehdottavat irroittamaan yhdystangon kuvassa n:o 12 klipin. Mutta ainakin omassani alapään n:o 22 kohdalla ei ole klipsiä ja parempi puuttua sitä kautta. Tapin päässä on reikä ja siihenhän voi laittaa vaikka rautalankaa jos virallinen pidin hukkuu tienpäällä huolloissa. Ja oikean varrenpituuden kokeileminen käy helposti kun pyörä on keskituella pyörittämällä takapyörää ja kokeilemalla toisella kädellä sopiva jarrutuntuma. 11mm avain ja pihdit riittää työkaluiksi.
-
Kunhan sylinterin päässä olevan vivun ja männän työntötangon väliin jää millin rako. Jos rakoa ei ole on vaarana että jarrupaine, jarrujen kuumettua, ei pääsekään alentumaan kokonaisuudessaan vaan jarru jää makaamaan päälle. Lievässä tapauksessa jarrut laahaavat vain hieman mutta jos laahaus on vähänkin voimakkaampaa kuumenee jarrut ja tahaton jarruttaminen tapahtuu. Voi olla yllätys kesken ajon.
-
Eihän sitä takajarrua käytetä kuin liikennevaloissa ja risteyksissä seisoessa..
-
Eikös risteyksissä pidä molemmat jalkajarrut molempiin suuntiin kun on saappaat maassa?
Mutta oikeasti, onhan se hyvä olla takapysäytinkin iskussa. 85% etu ja 15% takajarrulla lyhentää matkaa stilliin metritolkulla ja ne voi olla ratkaisevia metrejä..
Kuulalaakerisoralla kuinkas monta kaatumista vältyisi jos poljetaan sitä takimmaistakin sopivasti?
Olen kokenut yhden tapauksen vierestä missä eturengas petti kudoksia myöden aika lujassa vauhdissa onneksi suoralla tiellä.
Siinä mentiin 200m päässä talostani pellolle ja onneksi satuin olemaan paikalla sopivasti kuulemassa.
Pyörä kivikossa, onneksi kurainen kuski tusinan voltin ruhjeilla järkyttyneenä vaikutti suht ehjältä.
Soittelin myöhemmin ja kysellessä vointia selvisi myös että ei ollut jarruttanut iisisti takapyörällä ja keskittynyt vain pitämään tiellä.
Auton voi paniikkijarruttaa ABS jarruilla varsinkin, mutta pyörän kanssa jos on tieltä pois meno lähellä, niin ei ehdi kieli keskelle suuta vaan mennään reaktioilla ja silloin takajarruun tottuminen voi olla hallittavuuteen iso tekiä.
Olisi ehkä ollut pyörä pelastettavissa, nyt meni kuulemma lunastukseen Kawa.
No, olisko ollut 110km/h? Kaikki on sitten tuuria ja refleksejä ja sitä just korostankin, jos reaktiot on takajarrua myös kuten ainakin itse koitan totuttaa latvaani, niin voi oikeasti olla eroa elonkaareen tai johonkin.
Guzzisteillehan näitä ei tietenkään käy. Ainakakin omassani renkaat kantaa vaikka ilman paineita, eikä ajeta loppuun kumeja.
TT:hän ei enään muista sitä kun lapsena ajettiin poljettavia pyöriä missä oli vain takajarru, eikä muutenkaan paljon lapsuudestaan kun mukannut liian monta kertaa,hah!
Mitä siihen mekanismin millin rakoon mäntään tulee, niin omassani sitä ei nyt ole.
Poljin painuu kuitenkin 4cm ennen kuin kuin palat nappaa levyyn. Ei jää kantamaan ja jarruteho on ihan toista kuin ennen.
Aika lukkiutumaton jarrujärjestelmä näkyy olevan taakse tehtaan jäljiltä. Ainakin noissa Nevadoissa mitä kokeillut.
Itse pidän siitä että jarrut myös jarruttavat oikeasti tarvittaessa.
Mutta pähkäilköön kukin omassa viisaudessaan itse mikä on hyväksi heidän ajoille.
Kustannuspoliittisesti voisi kyllä olla mukavaa että jättäisivät takajarrut kokonaan pois.
Leveä eturengas jarruttaisi vielä paremmin, 205 eteen ja etuveto on varmaan pyörien tulevaisuus?
-
Mukannut? Mitähän lie. Mutta tuskin on etuveto tulevaisuutta. On vähintään mielenkiintoinen ajettava sellainen kaksipyöräinen. Omassa ajossa hiekkatiesiirtymisiä lie jopa alle 10%, siellä riittää aika hyvin ennakoivan ajotavan kaverina Guzzin reipas moottorijarru. Aika harvoin sitä takajarrua tarvii.
-
Eipä ole tullut takajarruun koskettua kuin paikallaan pitäessä mäessä. Myöskään integraalehin en ole oppinut vaan kytkenyt letkut eri lailla Californioissa. Etujarrulla pysäyttelen. Siksi vissiin niitä paloja ja levyjä kuluu. Enduroissa takajarrulla on suurempi merkitys mutta kyllä se nappularengas edessä silti enemmän jarruttaa kun opettelee soralla hillitsemään.
-
Jees. Ei ainakaan keulisi pyörä jos etuveto, vois vähän vetää ohjausta, ehkä ojaankin riippuen tehoista.
Periaatteessahan konsepti on hyvä pyörissä nykymuodossa, paino on aina siellä missä kitka (jarrutus/kiihdytys/korjaaminen).
Mutta evoluutio on ennenkin kikkaillut totuttuun. Kone toisinpäin, muutama ristinivel lisää moniosaiseen kardaaniin, tehonhukka varmaan puolet haarukkaa ylös ja alaspäin ja vaikea konsepti varmaan mekaanisesti toistaiseksi, joku kyllä tekee senkin vielä kuriositeettina.
Entä kevyt tarvittavan tehokas sähkömoottori etunapaan ja kone hukkaa tehot sähköksi. Äänetkin säilyisi jos polttomoottori ja 6:n männän Bremboilla takuuvarmasti etukautta nurin näyttävästi, eikä tarvita takajarruja mihinkään.
Mutta mähän yritän vain muille pyörään tutustuviin jakaa omia kokemuksiani muutaman vuoden Guzzilla ajaneena ja mulle ainakin on loistavaa että täällä keskustellaan kaikesta.
Edelleen sitä mieltä että takapysäyttimelläkin on käyttöä, sanokaa te viisaammat mitä tykkäätte.
Reissuissahan joutuu sorateille, osa viehätystä pyörällä ettei osaa ennustaa mihin joutuu.
Tykkään siitä että tuntee fillarin, luottaa siihen ja tietää miten toimii myös ääritilanteissa eli yhteistä eikä väline joka vie. Veikkaan että yhdessä lonkotellu kestää pidempään jos ratsu ja "omistaja" tietää jotain toisistaan.
Ja se tunne ei tule kuin ajamalla, huoltamalla, kiroilemalla, sopimalla ja muuten yhdessä kokemuksista, kuten donnien kanssa kuuluu hyviin tapoihin.
Kaikellahan on sielu, luonnetta varsinkin moottoripyörillä.
-
No, huomasin tuossa että, LeMansin takajarrun männät ovat juuttuneet kiinni
käytön puutteessa. Korjaussarja satulaan on hankittuna jos vaikka sillä tulisi vielä kuntoon.
Takajarrua tarvitsee silloin kun LM on pakattu reissuvarustukseen, siinä kun etupyörä
menee lukkoon pelkän kuskinkin kanssa, eikä takafillari nouse maasta irti.
Kun sitten Buellia jarrutettaessa, takajarrun käyttö pilaa jarrutuksen melkein
satavarmasti. Takarenkaan ilmaa nousua saa aina olla varomassa muutenkin.
Pekka