Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Kesäkuu 10, 2013, 22:15:32 ip
-
California Kolmosen sisältä löytyy joka kerran kun hiukankin syvemmältä kaivaa kaikenlaista pientä vaivaa. Varsinaisia vikoja ei ole ollut kuin sähköissä kun takapään valot oli poissa.
Nyt nakertelin kardaanin ja takanavan kanssa:
http://www.motomatti.fi/2013/06/california-kolmosen-takapyoran-navan.html
http://www.motomatti.fi/2013/06/cali-kolmosen-ruosteinen-kardaani.html
Ovat huoltokohteita joita merkkihuolto tekee äärimmäisen harvoin. Itse pitää tehdä tai teettää tuntityönä.
-
Jeppis jepulis. Mullapa onkin tuo navan puoleinen pinta kulunut. Laakeri on oikeassa mitassaan. Mitähän tuolle keksisi, kun holkituksellekaan ei ole tilaa. Haittahan on lähinnä pikkukierroksilla vedätettäessä äänessä.
-
Poistat koko kumikytkimen ja sorvaat vetolaipan pienmmäksi ja pulttaat spooriosan napaan kiinni. Samalla pääset eroon kumivaimentimen haittaominaisuudesta: pompotuksesta kovassa jarrutuksessa. Siis tyyliin Daytona.
-
Tätä olen miettinyt. Olis jännä nähdä lisääntyisikö pinnojen kiristyksen tarve sillä konstin.
-
Perän pinionipyörän spoorit tosiaan kuluvat sitä nopsemmin mitä huonompi voitelu siinä on käytössä. Kun perä on irti niin ehdottomasti pitää myös tarkistaa pinioniakselin laakeroinnin tiukkuus. Siinä ei saa olla klappia, mutta akselin pitää pyöriä vapaasti. Välys säädetään tarvittaessa shimmaamalla. Jos pinioniakselissa on väljää niin hammaskosketus perässä menee vääränlaiseksi ja hampipyöriin voi iskeä karies, samaten koska holkki ja akseli eivät ole enää samassa linjassa, nopeutuu pinionin ja holkin spoorien kuluminen. Jos laakeria pitää kiristää niin periaatteessa hammaskosketuskin muuttuu hieman, mutta käytännössä kyse on niin pienistä siirroista ettei sellaisella taida olla mitään merkitystä. Väljyys laakerissa on monin verroin vakavampi asia.
Nuo osat ei tietenkään kulahda loppuun kovin nopeasti, mutta minusta olisi paikallaan kuitenkin tarkistaa tilanne alle 50 k välein.
-
Jäi tuossa blogijutussani kertomatta että pinioniakseli laakeripesineen lähtee irti helposti vetämällä alumiinivalun sisältä silloin kun perävaihde on pöydällä irtaallaan. Itse en ryhtynyt tällä kertaa shimmaamaan pientä laakeriklappia pois koska tarkoitus ei ole pyörää käyttää kovinkaan montaa sataa kilometriä enää ennen sen purkamista kokonaan. Haluan vain testata koko pyörän kunnon että tiedän varautua tarpeeseen tehdä mahdollista remonttia ennen kuin muutan pyörän ajoneuvoluokka L5e:ksi. Eli trikeksi. Homma on hieman venähtänyt mutta kyllä se siitä vielä...
Itse asiassa Sääksjärvi Trikeen on jo tehtynä voimansiirto, jarrulaitteet tehostimineen, piirustukset perän tuennan valmistamiseksi, takatuennan osia hankittuna, jousituslaitteet ja valaisimet.
Perävaihteen säätöhommia varten on hyvä olla muutama erikoistyökalu, eri vahvuisia shimmilevyjä ja väripastaa hammaskosketuksen oikean kohdan ja muodon varmistamiseksi. Aion kunnostaa myöhemmin tämän perän joko varaosaksi itselle tai rahapulan yllättäessä myytäväksi. Välitys lienee normi 7/33. Pisimmät vakiovälitykset ovat luokkaa 11/32!
Tässä näppärä taulukko etsiä teknisiä tietoja: http://guzzitek.org/tableaux_guides/specifications/Specifications1983_2007_GB.pdf
-
Laitetaanpa tähän vanhaan ketjuun hieman jatketta:
Olen kolme..neljä vuotta luottanut laiskuuteen enkä ole irrottanut Millen takasvingiä keväthuollossa, vaan päästänyt vain perän irti, kallistanut putken kunnon etunojaan ja kaatanut vaihteistoöljyä putkeen niin, että se on valunut myös haitarikumin sisään laakerin läpi. Lopuksi olen vaan valuttanut pois sen mitä sieltä valuu.
Nyt oli inspis päällä joten otin kahvelin pois ja tutkin nivelen ja tukilaakerin kunnon: OIVALLISESSA KÄYTTÖKUNNOSSA!
Tukilaakerin olen vaihtanut viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten, nivel on vaihdettu keväällä 1998 ja sillä on tultu yli 250k mutta alle 300k ja se on edelleen tiukka ja hyvä. Nivelen kuppeja ei ole avattu eikä neulalaakereita jälkirasvattu kertaakaan.
Joko öljyn lutraamisesta on ollut hyötyä tai minulla on ollut hyvää säkää. Itse kallistun ekan kannalle.
-
http://www.motomatti.fi/2013/06/california-kolmosen-takapyoran-navan.html
Hieman ihmettelin että miten tuo systeemi voi toimia mutta hammasratas täytyy olla jotenkin kiinnitetty tuohon pintalevyyn? Oisko jollakulla kuvaa tuosta? Voisi kyllä motomatille tarjota oluen, tuon blogin ansiosta tajusin että pitää omastakin pyörästä ottaa tuo kohta auki ja tarkastaa!
-
Tuo hammaspyörän näköinen on kiinteä osa tuossa vetolaipassa.
(http://photos3.pix.ie/DA/11/DA11DFD541664301A800705B5D43895B-0000343788-0003388618-00800L-0CD33178F8274F3FBBC66452A4CA4281.jpg)
-
Ok, kiitos! Tuohan pitäisi lähteä vieläpä suht helposti irti jos ei ole talven aikana ruostunut pahasti kiinni.
-
Jos on tiukassa niin voi tarvita ulosvetäjän. Kuvassa liitteenä on suoritustapa vaikkakin, jos osa on tiukassa, kannattaa laittaa laakeria vasten sen kokoinen kiekko että kuormitus ei osu laakerin sisäkehälle.
Vetolaippa voi olla useammalla tavalla kiinni takanavassa: lukkorenkaalla jossa liimattu kitkapinta, peltiprofiililla jossa liimattuna kitkapinta, peltiprofiililla jossa kitkapinta erillisenä osana tai ei lainkaan kiinnitystä. Kitkapinta ei kaipaa rasvaa toimiakseen.
-
Kun olisi tajunnut purkaa tuon ennen pyöränlaakereiden vaihtoa... SP:ssä ei taida olla minkäänlaista lukitusta tuolle pintalevylle.
Kardaanin ruosteeseen kommentti. Tuossa minun pyörässä vaikutti siltä että ruostetta oli vaan kohdissa johon oli laitettu rasvaa. Eli varmaan käynyt niin että rasva muuttanut olomuotoaan ja alkanut toimia ruostumisen kiihdyttäjänä. Muutaman vuoden välein olisi varmaan syytä availla ja vaihdella rasvat. Tuli hommattua kyllä "avaruusrasvaa" (Dupont Krytox 240AC) jolla voidellut osat pitäisi olla käytännössä lähes huoltovapaita. Ajattelin kardaanin spooreihin kokeilla. Kallista mutta toisaalta osien vaihtokaan ei ole halpaa (+ työ).
-
SP:ssä ei taida olla minkäänlaista lukitusta tuolle pintalevylle.
Jos ei ole lukitusta niin laipan pitäisi irrota suht helposti jos se ei ole ruostunut keskiöstään jumiin tai tarttunut kovin kumeihinsa. Joskus kumit vaativat uusimista: silloin kun laippa heiluu kumeista huolimatta pyörimissuunnassaan tai jos kumit ovat murentuneet tai halkeilleet. Vetolaippujen "siipien" pitäisi mennä hieman nahkeasti kuminpalojen väliin. Joskus on tehnyt tiukkaakin mutta saippuoimalla (ei öljyä!) on laippa painunut pohjaan asti.
-
Noihin kumeihin varmaan harvemmin tarttuu, mutta tuo laakerointi tuossa voi aiheutta ohjelmaa. Lähinnä taitaa nuo kumit kulua löysiksi.
-
Noihin kumeihin varmaan harvemmin tarttuu, mutta tuo laakerointi tuossa voi aiheutta ohjelmaa. Lähinnä taitaa nuo kumit kulua löysiksi.
Ne kumit voi myös kovettua vanhetessaan. Muistaksen Greg Benderin Guzzitech-sivuilla oli tästä aikoinaan juttua.
-
Matin jutun innoittamana avasin Cali II:n takapyörän navan - eka kerran 30 vuoteen. Levy rattaineen oli luutunut yhdeksi puuksi takapyörän kanssa rasvan ja muun moskan kanssa. Itse boorit oli navassa ja perässä hyvässä kunnossa, varmaan juuri "riittävän" rasvauksen ansiosta. Kumit oli aika kovat, mutta niin kai ne pitääkin olla kun hillittömät voimat jylläävät ? Taidan tilailla kuitenkin uudet, jos ja kun muutakin tilailtavaa vielä löytyy (jos ei ole turhan kallliit)
-
Sormin paineltuna suht kovat, mutta "kumimaiset". Onko sulla kumit kivikovia? Voihan olla, että jos se keskilaakerointi on jumissa, niin kumit ovat rauhassa vanhentuneet. Herkistelyn jälkeen voivat toimiakin, tai murentua. Kokeilemalla selvinnee.
-
Joskus kauan sitten rahapulassani elvytin nuo kumit laittamalla ne lämpimään lipeäliuokseen muutamaksi tunniksi. Turposivat ja muuttuivat pehmeiksi. Odottelua pari päivää kuivassa ilmassa niin muoto palasi takaisin mutta pehmeys säilyi. En tiedä kuinka kauan pysyivät pehmeänä. Samaa keinoa olen käyttänyt kovettuneisiin imukanavan kumeihin. Käyvät väljiksi asentaa ja kovettuvat paikoilleen itsekseen kun malttaa odottaa. Tämän opin lentokonemoottoriasentajilta.
Takaisin asennus voi joskus olla hankalahkoa. Saippuavesi helpottaa kokoonpanoa. Huomaa että laipan ja navan välissä oleva O-rengas on tallella/uusittava.
Jos laippa heiluu kiertosuunnassa navan suhteen ovat palat kärsineet. Tai niissä on selviä murtumia niin kohta on lisää. Kannattanee siinä tapauksessa vaihtaa.
Tuo takanapa on melko laiminlyöty huoltokohde. Sitä mitä ei näe niin sitä ei tiedä, pätee tähän. Siksi korjaamokäsikirjan selailu saattaa antaa inspiraation.
-
Joillekin kumilaaduille toimii myös jarrunesteessä uittelu.
-
Auttaako tuohon myös silikoni ?
-
Silikoni tekee vain liukkaaksi mutta ei pehmennä. Enkä käyttäisi silikonia tai muutakaan voitelusprayta asennukseen. Saippuavesi kevyesti käytettynä riittää.
Vetolaipan keskiö voidellaan kevyesti sitkostetulla vaseliinilla. Samoin ura-akseli. Näkee pyöriä joihin on laitettu vetospooreihin oikein reilusti vaseliinia. Silloin sitä menee kitkavaimentimeen ja jopa kumivaimentimeen. On haitaksi siellä. Joskus sitä näkee jopa vanteella asti.
Kumivaimentimen kitkavaimentimia on ainakin kolmea mallia: ruuvikiinnitteisellä laipalla jonka alla kitkalevy irtaaltaan, leveä lukkorengas jossa liimattuna kitkapinta ja ruuvikiinnitteinen laippa jossa liimattu kitkapinta.
Kitkalevyllä on tärkeä tehtävä vaimentaa kumivaimentimen resonaatio esimerkiksi voimakkaassa moottorijarrutuksessa. Jos vaimennusta ei ole lähtee takapyörä herkästi pompottamaan ja ohjattavuus kärsii.
Kyseinen kitkalevy on varsin laiminlyöty: jos sitä ei ole tahattomasti rasvattu toimattomaksi niin se on kulunut pois tai ainakin ohueksi niin että se ei enää vaimenna tehokkaasti. Myös vetolevyn reuna voi olla kulunut kitkavaimentimen osalta uralle ja sillä on sama vaikutus kuin kuluneella kitkalevyllä.
Joissan malleissa tätä kumi-kitkavaimennin yhdistelmää ei ole lainkaan kuten loop-runkoisissa ja osassa spine-runkoisia. Niissä on suora uraholkkiveto takanapaan.
Pikkulohkoisissa on myös kumivaimennin mutta yksinkertaisempi.
-
Jackalissa on lukkorengas, mutta ei kyllä mun muistin mukaan mitään kitkapintaa. Ei sinne kyllä olisi mahtunutkaan, sai painaa ihan oikeasti, että navan sai painumaan kumeille. Ja kyllä, kumit ovat oikein, ei niistä kanittanut. Mun mielestä lukkorenkaassa oli metallipinnat molemmin puolin.
-
Ei mitenkään pahan kalliit (37 € + saksan alv). Kyllä ne ehjät on eikä ihan kivikoviksi ole muuttuneet. Jää harkintaan. O-rengas oli vulganoitunut osaksi kiinni metalliin
http://hmb-guzzi.de/Shock-Absorber-rubber-set
-
Mikä noista on se kitkalevy ?
-
Jackalissa on lukkorengas, mutta ei kyllä mun muistin mukaan mitään kitkapintaa. Mun mielestä lukkorenkaassa oli metallipinnat molemmin puolin.
Kuten tuolla kirjoitin niin on kulunut pois se kitkapinta. Katoppa: http://www.stein-dinse.biz//eliste/index.php?sid=8e8eg982730gg&lg=de
Sieltä takapyörän räjäytyskuva niin siinä on oikein piirrettynä se kitkapinta. Osa nro 15.
-
Tuli käytännön ratkaisu mieleen. Tuskin se vanha seegeri on niin kulunut etteikö siihen kytkinlevymateriaalista saisi liimautettua uuden kitkapinnan. Ennenvanhaan ainakin liimattiin uunissa kytkin- ja jarrupintoja. Itsellekin veteraanipyöriin sellaisia teettänyt.
Toinen vaihtoehto on että laittaa kitkamateriaalista kiekon seegerin alle ihan sinältään. Sillai se on monessa valuvanneversiossa. Ihan omana osanaan. Ainakin mun Centaurossa. Jossain vaiheessa sen vaihdoin kun meni muruiksi.
http://www.stein-dinse.biz//eliste/index.php?sid=adadg93242dgg&lg=de
Ja sieltä takapyörä. Osa 12.
Joskus on ollut ahdasta saada seegeriä uraansa. Siihen auttaa keskellä olevan O-renkaan vaihtaminen ohuempaan. Kun homma kuluu niin voi laittaa paksumman takaisin. Muutoinhan ne kumikolmiot antavat huonosti periksi jos kantavat.
Toimintaperiaate tällä vetolevy-kumivaimennin-kitkavaimnnin kokonaisuudella on että kun kumikolmiot puristuvat kiertosuunnassa niin ne myös paksuuntuvat poikkisuunnassa ja painavat vetolevyä takaa katsoen oikealle vasten kitkalevyä. Tämä ratkaisu vaimentaa sekä iskua että sen liikematkaa sekä veto- että erityisesti moottorijarrutussuunnassa. Jos osat ovat kuluneet niin silloin voi ongelmia esiintyä. Varmaan jotkut ovat kokeneet tämän moottorijarrutuspompotuksen epämiellyttävänä sillä silloin pyörä ei ole ohjattavissa. Ilmiötä voi rauhoittaa takajarrulla.
Jotkut ovat etsineet vaivaa iskunvaimennuksen puolelta mutta ainakin osa vaivasta johtuukin pyörän navan toiminnasta. Kilpakäytössä tämä systeemi poistetaan käytöstä mutta se taas tuo omia ongelmiaan mukanaan vaikka ajo-ominaisuudet paranevat.
Pekka varmaankin voi avata asiaa lisää.
-
Meleko varmasti osa nro 15 on Seger ,Jackalissa ei taida olla "kitkarengasta".
-
Tuo minun kuvani on Titaniumin takapyörästä, osa 15 on myös seger-rengas, onko se myös kitkarengas ???
-
Jackalissa on lukkorengas, mutta ei kyllä mun muistin mukaan mitään kitkapintaa. Mun mielestä lukkorenkaassa oli metallipinnat molemmin puolin.
Kuten tuolla kirjoitin niin on kulunut pois se kitkapinta. Katoppa: http://www.stein-dinse.biz//eliste/index.php?sid=8e8eg982730gg&lg=de
Sieltä takapyörän räjäytyskuva niin siinä on oikein piirrettynä se kitkapinta. Osa nro 15.
Ällistyksen hämmästys! Oli nimittäin metalli vasten metallia ja lukkorenkaan sai ihan oikeasti painaa uraansa, että meni. Tuo kitkapinta ei liene paksu uutenakaan.
-
Tuo minun kuvani on Titaniumin takapyörästä, osa 15 on myös seger-rengas, onko se myös kitkarengas ???
Pitäisi olla sama kampe, kuin Jackalissa.
Tämmösen kuvan näyttää SD:
(http://www.stein-dinse.biz/images/product_images/popup_images/14335303-z.jpg)
-
On tietysti eri asia onko seegerin laitto ollut uutena ahdistavaa. Ne kuminpalat ovat voineet hieman turpoilla kun niitä koko ajan puristellaan. Ja aika kovettaa. Nykykumiin kun ei saa laittaa enää kunnon pehmentimiä.
Ja kyllä. Siellä on kitkapinta seegerin navanpuoleisella sivulla alunpitäen. Kaikki kuluu mikä hemppaa. Californioissa on hieman kevyempi ratkaisu kuin sporttisemmissa malleissa. Paitsi sitten kaikkein sporttisimmissa ei ole lainkaan.
Tuohon kitkapinnan paksuuteen en ota kantaa mutta omissa pyörissäni huollon ja puhdistuksen yhteydessä olen sen katsonut ja todennut onko pintaa vai ei. Kunhan tästä tulen entiselleni niin pöyhäisen varaston kunnostamattomien osien tilannetta onko siellä missä kunnossa nuo kitkapinnat. Pitäisi kolme napaa löytymän.
Tuosta liitekuvasta en saa selvää onko tuo kitka- vai toinen puoli. Joka tapauksessa toisessa pinnassa on joko massalevy- tai sintteripinta pyörän iästä riippuen. Uusihan ei montaa kymppiä maksa.
Tuossa on valuvanneversio: http://www.motomatti.fi/2013/06/california-kolmosen-takapyoran-navan.html
Koitan katsoa olenko tehnyt juttua Jackal-Stone-EV-osastolta. Joka tapauksessa olen niitäkin remontoinut. Pyörien omistajat eivät yleensä tiedä että tämäkin on säännöllistä huoltoa vaativa kohde. Renkaanvaihdon yhteydessä tulee yleensä tehtyä.
Löytyi toisestakin versiosta lyhyt selostus: http://www.motomatti.fi/2012/02/californian-takanapa.html
Kolmannesta versiosta ei löytynyt juttua mutta ei siitä tainnut oola kysymystäkään. Mutta tuosta jälkimmäisen linkin jutusta selviää että kitkaa siellä välissä on ja nimenomaan liimattu massalevy.
Valitettavasti aloin tekemään kovin myöhään blogiani niin että suurin osa remonteista on jäänyt tosittamatta ja alkupäässä jutut ovat ylimalkaisempia. Joitakin niistä olen "päivittänyt".
-
Toimintaperiaate tällä vetolevy-kumivaimennin-kitkavaimnnin kokonaisuudella on että kun kumikolmiot puristuvat kiertosuunnassa niin ne myös paksuuntuvat poikkisuunnassa ja painavat vetolevyä takaa katsoen oikealle vasten kitkalevyä. Tämä ratkaisu vaimentaa sekä iskua että sen liikematkaa sekä veto- että erityisesti moottorijarrutussuunnassa. Jos osat ovat kuluneet niin silloin voi ongelmia esiintyä. Varmaan jotkut ovat kokeneet tämän moottorijarrutuspompotuksen epämiellyttävänä sillä silloin pyörä ei ole ohjattavissa. Ilmiötä voi rauhoittaa takajarrulla.
Jotkut ovat etsineet vaivaa iskunvaimennuksen puolelta mutta ainakin osa vaivasta johtuukin pyörän navan toiminnasta. Kilpakäytössä tämä systeemi poistetaan käytöstä mutta se taas tuo omia ongelmiaan mukanaan vaikka ajo-ominaisuudet paranevat.
Pekka varmaankin voi avata asiaa lisää.
LeMansissa takapyörä on joskus pompottanut jos kovassa jarrutuksessa käyttää
liikaa takajarrua ja samalla jarruttaa moottorilla. Takanavan kitkalevyn tarkoitus
lienee hillitä ilmiötä, mutta en ole vakuuttunut että se siihen pystyy kunnossa
ollessaankaan. Pelkän moottorijarrutuksen en ole huomannut pompotusta aiheuttavan.
Tosin omiin tapoihin ei ole kuulunut jarruttaa moottorilla täysillä.
Kisalaitteista taasen poistetaan normaalisti kaikki ylimääräiset, tarpeettomat ja painavat
vauhtia hidastavat osat.
Kun ollaan näin hyvässä aiheessa, pitääkin laittaa takapyörän ostoilmoitus vetämään.
Ei sen navan vaimentimen takia vaan vanne muuten pikkuhiljaa murenee, nyt jo. :-\
-
Tuohon pompotukseen vaikuttaa todennäköisesti useampi tekijä. Tällä kitkalevyllä siinä kuitenkin jokin rooli on. Vaikka vähempikin. Normaaliajossa ei tule vastaa kyseistä pompotusta mutta itselle on sattunut kun on moottorijarruttanut oikein kunnolla eli laittanut liian pienen pykälän liian alhaisilla kierroksilla vauhdissa.
Olen miettinyt myös sitä että koko voimansiirtoketju voisi resonoida ko. tilanteessa: perän lisäksi on joustava osa myös vaihteistossa. Nk. belleville-jousi. Sen puristamien tuplanokkien kautta kulkee voima takapyörästä moottoriin ja moottorista takapyörään. Se on useasti vanhemmissa pyörissä poikki. Asia on helppo tarkistaa.
Vaihteistosta: http://www.motomatti.fi/2015/12/varavaihteiston-erikoisuuksia.html
Takajousitus on myös yksi tekijä jos se alkaa pompottamaan. Mulla oli joskus kauan sitten kevytmoottoripyörä jossa ei takaiskereissa enää juurikaan ollut vaimennusta. Vain jousto. Se teki jarrutuksessa ja kaarteessa pompotusta. Varmaa olisi tehnyt kiihdytyksessäkin mutta voima ei riittänyt. Paitsi kun ajoi ns. nimismiehenkiharaa ylämäkeen. Vauhti tyrehtyi vaikka koneessa oli kierroksia. Sillä itseäni ja kavereita huvitin. Sora lensi ja kuski oli kuin horkassa.
Kun iskuvaimentimet vanhenevat niin niiden toiminta heikkenee salakavalasti. Kuljettaja ei sitä tahdo huomata vaan sovittaa vauhtinsa, toivottavasti, sen mukaan. Kalliimpiin malleihin saa korjaussarjoja ja niihin voi vaihtaa uudet nesteet. Sitten on paljon kertakäyttöiskareita jotka laitetaan metallinkeräykseen muutaman kymmenen tuhannen kilometrin käytön jälkeen.
-
Noita vanhoja kun rohkeasti purkaa, niin yllättävän hyvin saa varaosia. Tosin on paljon noita kertiksiä, jotka on kasattu hitsaamalla ja täten purettavissa muttei kasattavissa. Lisäksi kannattaa ymmärtää mahdollisia kaasunpaineita, ettei hanki itselleen terveyshaittoja.
-
Jos nyt tuon seger-kitkarenkaan irroittaa, saako sitä enää takaisin ?
-
Saa. Voi vähän vaatia painamista akselin suuntaisesti, mutta menee se sinne.
-
Suosittelisin avaamaan kumivaimentimen. Yleensä keskiö on kuivahtanut, ruostunut ja voi olla jopa jumissa. Kuten olen kuullut kerrottavan. Kumitkin voivat olla kovettuneet tai murtuneet.
Jumiintumistahan ei ajossa huomaa. Vaimennin ei vain toimi ja kaikki terävät sysäykset kulkevat vaihteistoon asti. Jos sielläkin on sysäyksenvaimenntimen jousi poikki niin kaikki iskut tulevat vetospooreihin takapyörän napaan ja perävaihteeseen, perävaihteen hammastukseen, kardaanin molempien päiden sprooreihin, kardaanin niveliin sekä vaihteiston hammaspyörien hammastukseen ja viimeisenä kytkimeen.
-
Tai sitten se on väljä, kuten mulla. Taidan tehdä hiontajigin ja hioa tasaiseksi sen laakeripinnan. Sitten sorvaten pronssista paksumman helan väliin.
-
Tarkoitat kumivamentimen laipan keskireikää? Tuossahan on sellainen ongelma että osien yhteensopivuuden takia takanavan oikean puolen laakerin kooli on hyvin ohutseinäinen. Kummallakaan puolella ei ole paljoakaan koneistusvaraa. Ei paljon milliä paksumpaa laakeripuslaa sinne saa. Mutta ideana hyvä. Laita kuvia millainen tuli.
Ehkä sitä laakerihelaa ei kannata tehdä aivan koko spoorin leveydeltä koska vetospoori ei yllä vetolaippaan asti. Sinne ei kannata ohutta seinämää jättää.
V10 Centauron suhteen olen miettinyt tehdä niin että eliminoin koko kumikytkimen ja laitan vetospoorin suoraan pultaten napaan. Vetolaipan voi hävittää liki kokonaan. Näinhän on esimerkiksi alkusarjan Daytonassa. Samalla laittaisin kuulalaakerin perävaihteen akselin sisään. Asiaa olen jo harjoitellut. Laakeri tuo lisää painoa mutta varmuutta toimintaan. Toisaalta takanavan keskiöstä voi sorvata/jyrsiä paljon materiaalia pois kuten perävaihteen kotelon laipastakin.
Jutun lopussa perävaihteen muutostyöstä: http://www.motomatti.fi/2014/04/peravaihteiden-eroja.html
Ghezzi-Brianista ei poistettu kumivaimenninta.
-
Pinnassa tuntuu nimittäin sen laakerin voitelu-uran hieroma "kierre". Sen voisi hioda pois ja tehdä sen verran paksumman holkin. Eli kyse lienee jostain 0,2-0,5mm hionnasta. Se kuitenkin lonksuu ja tuo kun on aika hyvällä kuormituksella, niin ottaa kyllä helposti löysät pois.
-
Eli ajattelit tehdä kokonaan uuden pesän kuulalaakerille ja vastaavasti ulkokehä olisi hieman vahvempi?
Sinänsä ne spoorit eivät kuormitu muuta kuin kiertosuunnassa että tuskin pienellä välyksellä on suurtakaan merkitystä. Nämä vetospoorithan kuluvat tyypillisesti siksi että takapyörän laakereissa on vikaa eli klappia. Tai voitelun puutteessa. Pelkästään jo takapyörän vasemman puolen laakeri, joka on vähemmän suojassa, alkaa kulua ja takapyörä kulkee hieman vinossa joten spooreihin tulee vino kuormitus. Olen nähnyt myös sellaisen tapauksen että takapyörän navan oikean puoleinen laakeri on ollut aivan soosina mutta spooritus on kantanut sen verran että pyörän omistaja ei ollut huomannut mitään poikkeavaa. Kuormitus oli kokonaisuutena kohdistunut lautaspyörän akselin laakerointiin. Spoorit olivat huonossa kunnossa ja ison lautaspyörän akseli ei ole aivan halvin osa. Yleinen syy laakereiden vioittumiseen on liian kireälle kiristetty takapyörän akseli. Se mutteri ei pidä akselia paikoillaan vaan ne pultit joilla kiristetään akseli haarukkaan. Tosin mallien välillä on eroja tässä suhteessa.
-
Ei, kun kiillottaa sen pinnan, mihin se liukulaakeri kuulalaakerin ympärillä vastaa. Hioo siitä sen laakerin aiheuttaman harjan pois. Sitten booriholkin sisään uusi laakeri, joka siis oltava alikoossa= paksumpi.
Se vetolevy itse pitää ääntä seegeriä vasten pikkukierroksilla. *Plong Plong* -ääni. Eli ilmeisesti välykset menee rajasta rajaan ja se vetolevyn iso pinta-ala päästää äänen.
-
Moi, pitäisikö tuo laippa no 14 (kuva ed. sivulla) irrota pelkästään poistamalla seger no 15, vai onko jotain muuta kun ei tahdo irrota, tarvitaanko esim. ulosvetäjää ?
-
Pitäisi lähteä, voi kyllä olla laakeri kuivanut keskiöön kiinni. Eli ruostunut.
-
Kun lukkorengas eli seegeri on irrotettu niin kunnossa oleva laippa lähtee vetämällä pois. Joskus vetoa täytyy olla hieman enemmän.
Hieman ylempänä on kaksi laittamaani linkkiä joista ainakin toisessa on käytetty ulosvetäjää.
Jos laipan keskiö on ruostunut jumiin niin ruosteenpoistajaa voi tarvita. Lämpöä tässä kohtaa ei pidä käyttää koska takana on kumia ja laakerissa kumitiivisteet.
Vaikuttaa, oireista päätellen, että on korkea aika avata ja kunnostaa kumivaimennin.
Kumikolmioiden pesissä voi myös olla kuminpurua ja alumiinin hapettumaa. Sellainen pitää siivota pois. Joskus kumit ovat itsekseen vulkanoituneet kiinni joko laippaan tai pesiinsä. Se voi johtua siitä että sinne on päässyt rasvaa tai muuta liuottavaa.
Tämä keskustelu aiheesta lienee jo mones. Johtunee siitä että uutta väkeä tulee foorumille. Se taas on hyvä.
Kyseessä on kuitenkin säännöllistä huoltoa tarvitseva kohde joka on helppo suorittaa ainakin silloin kun on renkaanvaihdon aika. Silloinhan takapyörä on muutoinkin irti. Samalla kertaa voi myös puhdistaa takajarrusatulan joka voi olla aivan täynnä kovettunutta pölyä. Siinä tule tsekattua palojen kitkapintojen vahvuuskin. Laakereiden kunto on myös todettava joka kerta kun takapyörä on irti ja jos on jotain vikaa niin vaihtaa laakerit molemmin puolin vaikka vain toisessa olisi ollut havaittavaa vikaa.
-
Lähti kun lämpes, sanotaan, ulosvetäjää tarvittiin, sormivoimin kiertämällä. Rakennelma kuvassa.
-
Purku loppuun, puhdistus, mahdollisesti uusi O-rengas, voitelu ja takaisin nippuun. Jos seegeri on kovin kulunut niin sellainen olisi hyvä laittaa uus. Onneksi tässä on vielä aikaa....
Oliko uraholkin sisäpuolella paljon ruostetta?
-
Tuo on jo purettu,puhdistettu ja koottu, ruostetta ei ollut. Nippuun kokosin vanhoilla osilla, seegerin sisäpinnalla ei ollut kitkapintaa.
-
Niin se kitkamateriaali on monelta siitä seegeristä kokonaan kadonnut.
-
Täytys joskus nähdä moinen kitkapintainen versio.
-
Pitäneepä muistaa aiheesta tehdä muistiinpanoja kun sellainen homma tulee taas eteen. Purkupyörän takanapaa en ole vielä purkanut....
-
Mitähän veikkaat; siellähän voi olla vaikka libanonilaista hamppunauhaa..