Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Helmikuu 13, 2013, 21:51:00 ip
-
Tätä kysellään minulta puhelimitse silloin tällöin.
Kytkimen säätöruuvi tuntuu olevan monelta hukassa.
Otin kuvan kyseisestä paikasta ja selittelin palikoiden tarkoitusta.
http://www.motomatti.fi/2013/02/guzzin-5-vaihteisen-vaihteiston-ja.html
-
Hyvä kuva - kiitos Matille.
Huomatkaapas siinä kuvassa oleva vaihdevivun kiristysliitos. Minulla se löystyi itsekseen ja jopa reissun päällä sitä on joutunut kiristämään.
Asia ilmenee siten, että vaihde ei mene kunnolla päälle ja tarkistuksessa vivustossa on huomattava klappi.
Tuo kuusikoloruuvi kannattaa vaihtaa tavalliseen RST-kuusiokantapulttiin ja nylock-mutteriin.
Asian pystyy hoitamaan irroittamatta takapyörää, mutta aiheuttaa kerakepitoisia sanoja ja käsien pesua...
Asian huomasi Nurmen Make aikoinnaan huollon yhteydessä ja siksi sitä osaan tarkistella.
-
Timo, sulla on raskas jalka. Ei hento italiantekniikka kestä 48-numeroisen sotilassaappaan käskyjä!
-
Tuo vaihdevivun akselin pää on niin pieni ja spoorit kanssa, että jos vipu saa vähän aikaa keikkua löysällä niin sitä ei saa enää kunnolla tiukalle kun metallia on hävinnyt välistä.
Tuo kannattaa tarkistaa aina joskus ettei ole klappia.
-
Calin vaihdepaakissa on muutenkin liioitellun monta nivelpistettä, että pienikin välys aiheuttaa tarpeettoman ison liikkeen vivun päässä.
-
Tää aihe olikin kovin kiinnostava täällä: yksinomaan eilen oli puolentoistasataa kävijää pelkästään tästä aiheesta.
-
Piti ihan tulla itsekin katsomaan, onko tänne tullut jotain uutta jännää. ;D
-
Nestekytkimessä on sama toiminto kuin jarrussakin.
Kun kahva on täysin vapautettu on neste vapaassa tilassa. Ts. sen liikettä, tai pidemminkin staattista paineetonta tilaa, ei mikään häiritse. Liian pienelle kahvan/polkimen etuvedolle säädetty jarru laahaa ja kytkin kantaa koska nesteen "paluuväylä" on silloin tukossa.
Myös säätyminen tapahtuu tämän saman "vapaatilan" kautta. Kytkinlevyjen tai jarrupalojen kulumisesta kavaltaa vain nestepinnan laskeminen säiliössä.
Mutta ei nyt sekoiteta tähän vanhan kuusivaihteisen teoriaa. Eikä uudemmaankaan. Tehdään niistä vaikka omat keskustelut.
Viisivaihteisiinkin on saatavilla tarvikkeena hydraulimuutossarja mutta se ei liene saanut kovin suurta suosiota koska suurimmalla osalla näkyy vaijeri lähtevän kahvalta. Vaijeri on suhteellisen helppo, halpa ja vian sattuessa (katkennut vaijeri) yksinkertainen korjata tai vaihtaa. Varmin tapa saada vanha vaijeri kestämään on pitää uutta mukana.
-
Hieman lisää kykimestä kiinnostuneille: http://www.motomatti.fi/2013/02/isolohkon-kytkimen-kokoonpano.html
Kytkimessähän ei ole kovin montaa osaa: kaksi kytkinlevyä, yksi välilevy, painelevy, kahdeksan jousta, (mallikohtaisa eroja) ja hammaskehä sekä muutamia M8-pultteja. Tallini hyllyssä on kuitenkin valitettavia esimerkkejä kuinka tämä yksinkertainen laite on onnistuttu kokoamaan väärin. Silloin tulee silkkoa eikä aina niin kovin halpaakaan. Pitääkin ottaa ko osista pari kuvaa varoittavaksi esimerkiksi. Tyypillisiä virheitä on lautasen muotoon vääntynyt välilevy, kokoonpanovirheen vuoksi niittauksesta/liimauksesta irronnut kitkapinta, vääntyneet kytkinjouset, täysin jumissa oleva kykin ja silti oli vaihdelaatikko vedätetty pulteilla väkisin paikoilleen ja muuta kivaa.
-
Kaksilevyisen kytkimen niputtamisessa ei ole muuta niksiä kuin että on hienokierteinen 12-millinen pultti ja aluslevy jolla painelevyn alla olevat jouset painetaan kasaan kokoonpanon ajaksi. Ilman sitä homma on melkoisen hankala. Pultteja saa joko minulta tai pulttikaupasta.
Toinen tarkka homma on kytkinlevyjen keskitys. "Silmälläkin" olen joskus laittanut kun ei ole keskitystuurnaa ollut käytössä. Kun on tarvinnut purkaa ja koota vauhtipyörä-kytkinyhdistelmä maantien laidassa. Keskitystuurna löytyy kaikilta: se on siinä vaihdelaatikon puolella kytkinakselin päässä. Kun levyt ovat vielä löysässä voi vaihdelaatikon tökätä paikoilleen ja vetää pois ja sitten kiristää kytkimen kehäpultit. Taatusti on keskitetty. Vanhemmista Tonti-rungoista saa vaihdelaatikon pois moottoria rungosta irrottamatta. On vain hieman työläs homma. Uudemmista Tonti-rungoista, niissä jossa vaihdelaatikko kiinnittyy päältä suoraan runkoon, on turha yrittää vaihteistoa pois runkoa purkamatta ja nostamatta päältä pois. Rungon takapään nostaminenkin riittää.
-
Terve
Mutta mistä tietää, että perussäätö on oikein, jos ajatellaan niin, että kytkinrempan jälkeen säätää, eikä vaijeria ole edes kiinnitetty, ja jos vaijerin ruuveilla säädetään vaan sen pituutta, eli onko kytkivivulla jokin tietty asento, missä sen kuuluisi olla ja vaijeri sovitetaan sitten sopivaksi.
Taidan olla vähän tyhmä, mutta also sprach opettajakin
Terv P
-
Lukaisin nuo Matin ohjeet läpi mutta sieltä taitaa vielä puuttua selkeästi se mielestäni tärkein ohje joka liittyy nimenomaan siihen paininlaakeriin. Lyhyt viittaus oli paininlaakerin ennenaikaiseen kulumiseen mutta ehkä sitä kannattaisi vielä vähän tarkentaa ?
TÄMÄ KOSKEE SIIS VAIN VANHOJA ISOLOHKOJEN 5 V LAITTEITA, EI UUSIA HYDRAULIVEHKEITÄ.
Pampille koetan tähän vähän vastata omien kokemusten pohjalta.
Eli systeemissä on olennaisesti kaksi säätöä :
1) Vaijerisäätö jolla vaikutetaan siihen paljonko kytkinkahva liikuttaa vaihdelaatikon takana olevaa paininvipua.
2) Paininvivun säätöruuvi, joka vaikuttaa siihen miten paininvivun liike painaa painin(paine)laakerin kautta kytkintankoa.
Tuo kytkintanko painaa siis vaihteiston akselin läpi kytkinasetelmassa olevaan kuppiin ja tanko pyörii siis kytkimen/akselin mukana. Tästä syystä kytkintangon paininvivun puoleisessa päässä on se paininlaakeri, jotta pyörivä tangon pää ei suoraan ota kiinteään säätöruuviin kiinni. Jos säätöruuvi on liian kireällä, niin se painaa koko ajan (kevyesti) paininlaakeriin ja laakeri on jatkuvasti töissä. Silloin kuluu joko paininlaakeri, kytkintangon pää ja/tai kytkinasetelmassa oleva kuppi. Tästä syystä pitää kytkimen perussäätö olla ehdottomasit siis sellainen että paininlaakeria ei turhaan "aktivoidu".
Tästä syystä perussäätö kannattaa mielestäni tehdä siten että :
a) Avataan paininvivun säätöruuvi kokonaan auki, jotta se ei lainkaan paina painelaakerin painimeen. Tämän jälkeen säädetään vaijeri ylä- ja/tai alapäästä siten että paininvipu liikkuu vapaasti koko kytkinkahvan liikealueella. Eli ei osu takahaarukkaan kun kytkinkahvaa ei paineta eikä osu vaihdelaatikon takakanteen kun kytkinkahva on pohjassa. Samalla voi fiilistellä sitä miltä kytkinkahvan vapaaliike tuntuu kun ainoana kuormana on se pieni jousi siinä paininvivun alla.
b) Sitten aletaan kiristää paininvivun säätöruuvia kunnes kytkinkahvaa pienen matkaa painettaessa kahvassa tuntuu vastusta joka johtuu siitä että säätöruuvi alkaa painamaan kytkintankoa ja itse kytkintä.
Näin siis varmistetaan se että siinä kahvan liikkeen alussa on se pieni "tyhjä" matka, jonka aikana paininvivun säätöruuvi ei vielä varmuudella paina sitä paininlaakeria.
Loppusäädöt voi viritellä vaijerisäädöillä kunhan muistaa sen löysän siinä kahvan alkuliikkeessä. Itse vaijerissa ei tarvitse olla mitään löysää, olennaista on se että paininvivun säätöruuvi ei ole liian kireällä.
T: JuhaV
-
JuhaV taisi tyhjentää pajatson ohjeellaan.
Siksipä tuossa vaiheessa kun vaihdelaatikko on pöydällä irrallaan on turha kiinnittää asiaan huomiota. Paitsi herkistää säätöruuvin sillä sen pyöritteleminen säätöhetkellä on kohtuullisen vaativaa.
Tässä oli nyt mennyt uteliaisuus edelle omia kirjoituksiani. Kyllä se kytkimen säätökin sieltä on tulossa jahka saan rungon takaisin vaihdelaatikon päälle. Voi mennä vielä joitakin päiviä kun on vielä ahtimen asennus vaiheessa. Se homma jatkuu taas huomenna.
Huominen on ahtimen painekanavien muottien valmistamispäivä. Toivoakseni.
-
Kun suhtaudun pelon ja kunnioituksen -suuntaisin tuntein näihin kytkinasioihin, muistui mieleen että jossain korjaamo-oppaassa olin nähnyt ihan tehtaan suosituksenkin, mille kohtaa tuo säätöruuvi olisi hyvä asettaa kookonpanovaiheessa. Tässä tuo kuva. 75 mm.
-
No kiitos kaverit, asia alkaa valjeta ja tuo manuaalin kuva mittoineen selvitti lisää. Tulis suvi vaan, että pääsis säätämään, nyt on tallin oven edessä kymmenen kuutioo lunta.
Terv Pampi
-
Tässä säästövinkki tai pelastus tienvarresta pienellä laitolla.
http://www.motomatti.fi/2013/03/alkoholipyora-kytkinvaijeri.html
-
Terve
Tuo Bilteman korjaussarja on tosi hyvä, on pelastanut itseni ja kerran kaverinkin tienpäältä kotiin
-
Itse käyttänyt noita vaijereita muihin rakennelmiin, mutta en vielä pyörässä. Toiminnevat kyllä siinäkin.
-
Noista vaijereista...
Minulla joskus Stonessa katkesi kaasuvaijeri Huittisten vanha kaatopaikan kohdalla. ( Ennusmerkki vai vihjaus... ).
Laukusta uusi varaosavaijeri ja ihmelinkkari McGerber ja kas - matka jatkui.
Nyt on Calin lasissa ~85´000 km. Vaihdoin talvihuollossa mukana kuskatut uudet varavaijerit ( kytkin ja kaasu ) ja siirsin käytetyt varalle.
Näin varmistin, ettei näistä syistä ainakaan matka katkea. Ja käytetyt toimivat hyvin hätäapuna mulle tai muille.
Kaikki voi mennä rikki, mutta hyvä ja riittävän perusteellinen huolto varmistaa matkanteon - ainakin niin kuvittelen.
Joskus mietin sen Rovaniemellä tehdyn laakerivaihdon jälkeen, jotta mitäs pitäis olla mukana. Enkä tullut ns. hullua hurskaammaksi.
Kun periaatteessa mikä tahansa voi mennä rikki - MOT - eikä ihan kaikki mahdu mukaan. Joten, paras mukana oleva on täyskasko, jossa hinausvakuutus.
Sillä pääsee pois keskeltä ei-mitään ainakin ihmisten ilmoille. Sekin 2xMOT, se bensaletku...
-
Noista vaijereista.
Joo, ei vara venettä kaada, mutta kaikkia "varaosia" ei voi mukanaan kuskata joten priodisointia kantsi harrastaa. Omasta Quotasta jäi kaasu "hirteen" viime keväthuollossa, mutta onneksi kototallissa. Rispaantunut kuten Matin kuvassa. No Piikkiöstä uusi tilaukseen, mutta hämmästyin sen ohuudesta ( vähän kuin pilkkisiima ;) )
Edellisessä saku-pyörässä en ikinä kuskannut mukana muuta kuin nippusiteitä ja roudarinteippiä. Jotenkin vaan luotin tuohon laatuun enkä ikinä vaihtanut yhtään vaijeria tms. ja yli 100tkm ajoin. No elämä on.... mutta joskus Norjan reissussa kyllä tuli mieleen kun vuonoja kiertelin, jotta jos tänne saku "sippaa", niin taitaa reissu vähän venahtaa...
Vielä on "kuntopyöräilyn" aikaa, mutta mukavalta tuo valoisuus jo näyttää, joten eiköhän kohta mies löydy tallista Quotan "kimpusta" ( talvella käytän sitä muutaman kerran kun ensin pistän sen lämpimäksi 3kw puhaltimella ja huputettuna).
Kevättä rintaan Guzzisteille 8)
-
Vinkki kaasuvaijeririkon sattuessa: niissä malleissa joissa on ns joutokäynnin korotusvipu vasemmassa sarvessa voi säätää niin että vivusta saa kierrokset nousemaan liki 4000 rpm asti. Eli voi ajaa varovasti johonkin turvallisempaan remonttipaikkaan.
Jatkoa edelliseen: joutokäynnin korotusvivun vaijerin voi vaihtaa korvaamaan kaasuvaijeria ja ajella niin kuin ei mitään.
-
Vaatii sitten pari työkalua, jos vaijereita vaihtamaan lähtee. Ainakin leatherman reppuun joka jätkälle.
-
Onhan se Leatherman tai Fiskarsin Gerber aina tyhjää parempi mutta pienellä varautumisella voi tehdä työkalupussukkaan sopivan valikoiman oikeita työvalineitä että ei tarvitse lelulla leikkiä ja kulmia nuljata.
-
Itse en ole vuosiin kantanut työkaluja mukana, niin ei ole tarvinut tien päällä korjata mitään.
-
Kaasariguzzilla pääsee ihmisten ilmoille kun kiertää tyhjäkäyntiä säätävät luistinnostoruuvit ihan pohjaan. Se on metka juttu, mutta pyörä kulkee sillä säädöllä jokseenkin neljääkymppiä vaihteesta riippumatta. Pysähtyminen on sitten tympeää kun kone ryntää ihan holtittomasti jos ei ole jaakona peukalo tappokytkimellä.
-
Ei minunkaan ole aikoihin tarvinnut mitään tien päällä korjata mutta monen tien reunaan parkkeeranneen pyörän olen sen verran kuntoon saattanut että on päässyt pois tien päältä oikean avun ulottuviin tai vika on jopa tullut kerralla kuntoon. Mitään tilastoja en ole tehnyt mutta vanhat Yamahat, FZ, FJ ja XJ on olleet useasti autettavien listalla. Tyypillinen vika on polttoainehanan toimintahäiriö.
Kun liikun autolla, esimerkiksi nyt Vapun tietämillä, mitään työkaluja ei ole mukana mutta on kaiken varalta moottoripyörän hinaustarpeet.
Kehittelin tätä viime vuonna käyttöön ottamaani laitetta ja nyt sillä kulkee pyörä kuin pyörä. Uudesta versiosta ei ole vielä toimintakuvaa. Tässä prototyypin käyttöä ja sen puutteista sekä ongelman väliaikainen ratkaisu: http://www.motomatti.fi/2012/06/mpn-vetolaite.html
-
Tuollaisen hinauskamppeen tiimoilta oli joskus juttua katsastusinssin kanssa, saa hinata maksimissaan kuuttakymppiä ja pyörän perässä tulee olla erottuva heijastin. Pykälä sama kuin hinattavalla laitteella/työkalulla. Ettei tule tien päällä yllätyksenä..