Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Lokakuu 16, 2011, 13:02:53 ip
-
Laitetaanpa taas tämäkin näkösälle jos sattuu olemaan tarvetta keskusteluun tai muuhun toimintaan johtuen esim. vammautumisesta kolarissa.
http://www.smoto.fi/index.php/smototoimii/motukka
mm
-
???
Riisiapua ?
Minkähän takia kaikki, tai ainakin lähes kaikki tarvii nykyään kriisiapua ja psykologia lähes joka hommaan?
Mun mielestä se on kummallista.
Vanhan liiton miehenä, itseni 16 vuotiaasta elättäneenä (40v) olen oppinut siihen, että aina sitä selviää,
kunhan vaan painaa menemään tavalla tai toisella.
Jos on ollut onnettomuudessa, on selvää, että apua tarvitaan, mutta kun nykyihmiset on niin
helvetin heiveröisiä ja avuttomia reppanoita, että suurinpiirtein kun tulitikku tippuu lattialle, tarvitaan
vähintään puolen vuoden kriisipsykologiapu ja sittenkään ei meinata pysyä pinnalla.
Mikä porukoita oikein vaivaa ? Häh?
Omituista meininkiä.
Sen sijaan, että ihan itse tehtäisiin jotain itsensä eteen, niin jäädään seisomaan kuin Hoo Moilaset ja
ruikutetaan ja surkutellaan vaikka kuinka ja kauan.
Tosi omituista.
-
Se tuli jälleen viikonloppuna, harmikseni, esille että olin aikoinaan ensimmäisenä moista toimintaa vastustamassa kun sitä esitettiin Smoton yhdeksi toiminnan osaksi. Niin vain kävi että minun ja muutaman muunkin mielipiteen yli käveltiin ja kriisiryhmä Motukka perustettiin.
Perusteluni oli melko lailla samanlainen kuin Espoon jätkänkin. Lisäksi köyhän yhdistyksen pienistä varoista oli kysymys. Joita tietysti yritin silloin varjella.
Sittemmin olen tullut huomaamaan, kuten muutkin aikoinaan hanttiin panneet, että väärässä olin. Sen lisäksi että Motukassa toimii psykiatrian ammattilaisia se on vetänyt toimintaansa vertaistukihenkilöiden lisäksi myös julkisen terveydenhoidon verkoston hyväksynnän ja on täysin omillaan tuleva organisaatio joka pyörittää omaa talouttaan ja on Sosiaali- ja terveysministeriön avustuksen piirissä. Suuri osa rahoituksesta tulee yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Smoton jäsenmaksuja tähän ei kulu.
Taloushan ei tässä kuitenkaan ole pääasia vaan se että tällä palvelulla oli sosiaalinen tilaus ja autettavia henkilöitä on ollut valitettavan paljon.
Pakko on ollut tunnustaa että kovin väärässä olin tämän asian suhteen.
Kaikki ei ole niin kovia jätkiä kuin minä ja Espoon jätkä. Esimerkiksi kyytiläisen vaikea vammautuminen kuljettajasta johtuvan virheen vuoksi voi tarvita pitkäaikaista ammattiapua. Kuljettajalle.
mm
-
???
Riisiapua ?
Minkähän takia kaikki,****lässyn lässyn lässyn*** ja kauan.
Tosi omituista.
Sinähän oletkin niiiin äijä että heikompia heikottaa.
-
Ottamatta kantaa motoristien kriisiaputarpeeseen, olen Espoon Jätkän kanssa samoilla linjoilla.
Parisen vuotta takaperin paloi Kauniaisten vanha asemarakennus. Ihmishenkiä tms. arvokasta ei ollut uhattuna, eikä ympärillä olevaa omaisuuttakaan. Kauniaisten kaupunki järjesti kriisiapupisteen asukkaille palon johdosta. Voi elämän kevät!!!
Jokaiseen vähänkin turvallisesta arjesta poikkeava tapahtuma on ns. katastrofi, johon tarvitaan kriisiapua. Lapsetkin opetetaan siihen, että arjen vastoinkäymisiä ei tarvitse sietää ilman hyvittelyä; karkkia tms.
Asioita vain sattuu - shit happens - eikä ihan kaikkea tarvitse silitellä tai taputella. Lentokoneita putoaa, jäätelöpalloja putoaa. Jalkoja katkeaa, samoin kynsiä. Kaikki tapahtumat eivät tarvitse psykiatriryhmää lepertelemään osallistujille...
-
Kesällä ystäväni menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa moottoriradalla. Tapahtuman johdosta hänen leskensä ei meinaa vieläkään olla normaalielämässä kiinni. Kukaan ei hänelle tarjonnut/tarjoa kriisiapua. Ei ammattilaisia ei päästäisi käytännössä lähellekään, mikä on toisaalta hyväkin; ei pääse keittiöpsykologit enempää hämmentämään.
Ystäväni kilpakumppanit ovat ryhtyneet puntaroimaan omaa harrastustaan ja jotkut jopa päättäneet laittaa ajorukkaset naulaan, absurdin onnettomuuden myötä. Itseäni vieläkin edesmennyttä läheisemmät ystävät ovat minulle ja vaimolleni kiitollisia, että vietimme juhannuksen (pari päivää onnettomuudesta) heidän kanssaan mökillä. Siellä ei puntaroitu tapahtunutta, ei surtu menneitä yms. Pelkkä läsnäolo ja ymmärrys asiasta riitti "terapiaksi".
Tahdon vain tällä sanoa, että tarvetta tälle palvelulle on. Espoon jätkä ja Timokin idioottimaisesti rinnastaa jäätelöpallon putoamisen ja kissan vastakarvaan silittämisen läheisen poismenon aiheuttamaan suruun. Ei ihan mene noin. Kun tarpeeksi läheltä ja tarpeeksi "väärin" joku henkilö riistetään, saa jokainen aiheen oikeaan perspektiiviin. Kuoleman ja sen jälkipuintiin liittyvän terapian tarpeen vähättely ja sillä leikkiminen on vainajien arvon rienaamista ja sitä en ainakaan henkilökohtaisesti hyväksy. Jokainen käsittelee surunsa eri tavoin, itse en juuri silmäkulmaa kostuttanut ystävän poismenosta, eräät henkilöt kostuttavat yhä kurkkunsa väkijuomilla sen johdosta.
-
TunturiTT ja Motomatti puhuu täyttä asiaa.Kuinkahan monta mahkoilevaa miestä on kannettu ennenaikaisesti hautaan kun ei kuitenkaan ole kestettu.Ja apuahan ei haita,perkele.Eikä nyt ole ollut puhetta mistään tikku kynnenalla murheesta. Kriisityöhön kuolutettuna uskon apuun silloin kun todella vakavaa on sattunut.Turvalleen vedettyäni OMAN AJOVIRHEEN takia Itavallassa,suurin hätäni oli,miten rakkaammalleni kävi.Mikä helpotus ,kun hän nilkutteli vastaan.Oi siinä varmasti apua tarvittu jos esimerkiksi puoliso olisi halvaantunut.Mutta osaahan suomalainen mies kunniakkaasti itseään hoitaa.Potkut,avioero,poika paljastuu homoksi..eikun viinaa lääkkeeksi tai haulikolla päähän.Sankarillista.
-
Jokainen ihminen kokee asiat vaan erilailla ja kaikki eivät osaa kohdata omin avuin elämän kriisitilanteita, oli ne sitten mistä syystä johtuvia tahansa.
Ei tässä kriisipalvelussa mielestäni ole kysymys mistään paapomisesta. Kaikki vaan eivät ole "kovia jätkiä" ja sitten kun se sattuu omalle tai läheisen kohdalle niin...
Toivottavasti Gruppon jäsenten menttaliteetti ja kirjoittelu tässä asiassa pysyisi asiallisena ja ajellaan ihmisiksi!
- Reima -
-
Voihan tuota kokeilla kun seuraavan kerran jotain sattuu, vaan en siitä kyllä mitään suostu maksamaan edes 0,99€/min+pvm. Jotenkin nuo järkyttävät tapahtumat täytyy työstää pois mieluiten ilman kemiallisia aineita.
-
... Espoon jätkä ja Timokin idioottimaisesti rinnastaa jäätelöpallon putoamisen ja kissan vastakarvaan silittämisen läheisen poismenon aiheuttamaan suruun. Ei ihan mene noin....
Minä kyllä luin ja ymmärsin nuo kommentit ihan päinvastaisella tavalla, noita ei missään tapauksessa rinnastettu siten kuten väitit.
... Kaikki tapahtumat eivät tarvitse psykiatriryhmää...
Korostus minun.
-
Kuoleman ja sen jälkipuintiin liittyvän terapian tarpeen vähättely ja sillä leikkiminen on vainajien arvon rienaamista ja sitä en ainakaan henkilökohtaisesti hyväksy.
Minusta täällä ei tuollaista ollut. Enemmänkin arvostellaan oikeastaan sitä että tällaisia, oikeasti rajallisia, resursseja ollaan suuntaamassa ihan jokaiseen normaalista poikkeavaan tapahtumaan(vrt. tuo juttu Kauniaisten asemasta).
-
Myönnän, että saatoin tuon Timon tekstin lukea hieman pikaistuksissa, pahoittelut siitä. Mutta mitenkään muin päin en tuota "Espoon Jätkän" tekstiä osaa lukea.
-
Myönnän, että saatoin tuon Timon tekstin lukea hieman pikaistuksissa, pahoittelut siitä. Mutta mitenkään muin päin en tuota "Espoon Jätkän" tekstiä osaa lukea.
Siinähän selvästi sanotaan, että 'Jos on ollut onnettomuudessa, on selvää, että apua tarvitaan...'. Mutta kun sitä kriisiapua ollaan tunkemassa joka väliin. Näiden onnettomuustapauksien lisäksi.
-
Myönnän, että saatoin tuon Timon tekstin lukea hieman pikaistuksissa, pahoittelut siitä. Mutta mitenkään muin päin en tuota "Espoon Jätkän" tekstiä osaa lukea.
Siinähän selvästi sanotaan, että 'Jos on ollut onnettomuudessa, on selvää, että apua tarvitaan...'. Mutta kun sitä kriisiapua ollaan tunkemassa joka väliin. Näiden onnettomuustapauksien lisäksi.
Joopa joo, ja sanotaan heti alkuun myös:
Huh?
Riisiapua ?
Minkähän takia kaikki, tai ainakin lähes kaikki tarvii nykyään kriisiapua ja psykologia lähes joka hommaan?
Mun mielestä se on kummallista.
Vanhan liiton miehenä, itseni 16 vuotiaasta elättäneenä (40v) olen oppinut siihen, että aina sitä selviää,
kunhan vaan painaa menemään tavalla tai toisella.
-
Niin...en missään kohdassa väittänyt tai vähätellyt avun merkitystä kun kohdalle sattuu. Ymmärrän ja hyväksyn tietenkin erilaisen henkisen tuen ja avun, kun sitä ihan oikeasti tarvitaan.
En vain ymmärrä sitä, että esim. Kauniaisten aseman palaminen on sellainen, johon kaupunki järjestää jos jonkinlaista apua. En ymmärrä sellaisen avun järjestämistä tapauksissa, joissa sitä ei tarvita. Tämä on vähän kuin kotona riitely: Ei jokainen poikkipuolinen sana tai mielipide tarvitse syvällistä analysointia tai ripittäytymistä. Aamulla sitä herää taas uuteen päivään...
Vuosien aikana olen mm. hakenut pari palouhria ulos, leikannut auton irti ihmisestä, hakenut tytön pois linja-auton etuakselin alta jne. Palokuntahommissa näkee ja kokee...
En ole tullut kyyniseksi tai tunteettomaksi, mutta realistiksi olen tullut. Tai oikeammin - olen lopettanut kauan sitten sellaisten asioiden murehtimisen, joille en ( enää ) mahda mitään. Suhtaudun näin myös edellislauantaina sattuneeseen kylkimyyryyn. Se vain tuli ja nyt hoidan pois asiaan liittyviä käytännön juttuja turhaan jauhamatta asioita mielessäni.
Pahoittelen, jos aiheutan ajatuksillani mielipahaa. Tästä enempää...
-
"Lähes kaikki ... joka hommaan." Siinä nimenomaan sanottaan että joka juttu on nykyään katastrofi, jos se menee vähänkään erilailla kuin normaalisti. Onko sun mielestä tuo kauniaisten juttu kriisiapua kaipaava katastrofi? Mun mielestä ei. Silti siihen järjestettiin kriisiapua. Mun mielestä semmoinen on hyvän asian halveksuntaa.
-
...
Joopa joo, ja sanotaan heti alkuun myös:
...
Sopivasti pätkimällä kenen tahansa tekstistä voi noukkia osat, joilla itsensä saa perustellusti loukkaantumaan, jos halua on.
.
-
On täysin normaalia, että kun jotain ikävää sattuu, onnettomuutta, kuolemia, jne, niin niistä puhuu jollekin
ja ainakin kuolintapauksissa myös suree.
Se on normaal.
Mutta.
Kuten tuon kauniaisten aseman palo, mitä helvetin kriisiapua siinä tarvitaan, se on ihan helkkarinmoista piipitystä.
Tai kun näin jossakin kyltin, että sotaorpojen kokous. No voi perhana, etten paremmin sano.
Sodasta aikaa ainakin 60vuotta ja vielä vaan jaksetaan kokoontua ruikuttamaan orposurkeuttaan,
eikö nyt muuta tekemistä ole ?
Multa on itseltänikin kuollut sukulaisia auton alle ja kavereita erilaisiin juttuihin, mutta en aio itkeä heitä enää 20 vuoden jälkeen.
Surut surtu ja ei kun eteenpäin.
Olen ollut tien päällä noin 2,5 miljoonaa kilometriä, sillä matkalla olen nähnyt myös yhtä ja toista,
ilmassa lentäviä ihmisiä, jne.
Olen pelastanut myös muutamia varmalta kuolemalta.
Eli monenkaltaista olen minäkin nähnyt ja silti porskutan edelleen iloisena menemään,
enkä vouhota tyhjänpäiväisiä asioita iänkaiken.
Eli toisin sanoen, ei se tyhjän ruikuttaminen vie mitään asioita mihinkään suuntaan, oli kriisiapua tai ei.
Ei se piipitys ja vinkuminen auta, kun nälkä kalvaa suolissa, mistään ei saa ruokaa, koska säilykepurkin
avain on hukassa.
Siihen auttaa se, että tekee asialle jotain, eikä jää kymmeneksi vuodeksi ruikuttamaan kun ei oo sitä
ja ei saa tätä ja ruikuti ruikuti.
HUOM !
Kysymys siis ei ole suremisesta ja surutyöstä, kuten aiheen joku tähän jutusteluun veti, kyse on
nimenomaan tyhjänpäiväisestä kriisiavusta, jota tarvitaan kipeästi, kun kengännauhat menee
vahingossa umpisolmuun, eikä saa niitä auki ja joutuu kirjoittamaan nuorisolehteen kysymyksen:
Mitä teen? Kysyy nimim. itsemurhako ainoa ratkaisu. Kengännauhat solmussa ja otsassa finni.
Ja tyhjänpäiväisestä valittamisesta.
Se on ärrrsyttävää.
Olkoon kriisiapukin hyvää, kaunista ja auttavaa, jos kuka sitä tarvii, ei kriisiavussa ole mitään vikaa,
vaan siinä, että sitä pakkotyrkytetään joka paikkaan vaikka väkisin.
No huh-huh, en jaksa, en viitsi, enkä halua enää vääntää mitään tästä aiheesta,
jauhakoon ne tyypit lisää, joille se paremmin sopii.
Mää lopetan ny.
Moi !
-
Hyvä kun keskustellaan. Tieto leviää että tällainenkin palvelu on. Laitoin eilen iltapäivällä tämän aiheen ja nyt sitä on katsottu liki 250 kertaa.
Mistään terapian tuputuksesta ei ole kyse omalta eikä Motukan osalta. Omalta kohdaltani kyse on yksinomaan tiedottamisesta.
Tässä ote Motukan tarkoituksesta:
"Traumatisoiva tapahtuma eli joutuminen moottoripyörällä läheltä piti tilanteisiin tai onnettomuuteen, joutuminen väkivallan uhriksi tai läheisen ihmisen menettäminen aiheuttavat sekä henkisiä että ruumiillisia stressireaktioita, joista voi seurata esim. pelkoa, ahdistusta ja unettomuutta.
Jos puhuminen läheisten ihmisten kanssa tilanteesta on vaikeaa tai jos läheistä ihmistä ei ole tai muutoin haluaa keskustella ammattihenkilön kanssa, on MoTukka -ryhmäläiset käytettävissä."
Kukaan ei sieltä tule silittämään otsaa jos sitä ei itse pyydä.
Puhelinkuluista, koska sekin tuli esille, kuluu "asiakkaalta" se sama raha kuin mihin muuallekin soittaessa.
Pistetään vielä linkki palveluun josta saa tarkempaa tietoa:
http://www.smoto.fi/index.php/smototoimii/motukka
mm
-
Itse asiassa, tuo aiemmin mainitsemani ystävä itse tuki avoimesti Motukan toimintaa.
-
...
Joopa joo, ja sanotaan heti alkuun myös:
...
Sopivasti pätkimällä kenen tahansa tekstistä voi noukkia osat, joilla itsensä saa perustellusti loukkaantumaan, jos halua on.
.
Ko. kohta on suora lainaus alkuperäisestä tekstistä. Viitteeseen ei ole poimittu tai pätkitty mitään. Kyseessä on alkuperäisen kirjoittajan kokonainen mielipide, ehjä virke. Jos joku kirjoittaja kirjoittaa ensin jotain ja ehkä seuraavassa lauseessa tai virkkeessä toista, ei voi syyttää tekstin lainaajaa epäjohdonmukaisuudesta, epäjohdonmukaisuus on jo siinä vaiheessa tehty ja annettu eteenpäin.
Anteeksi, minulla oli hieman ankara äidinkielenopettaja, mitä tulee tekstin tuottamiseen ja lauserakenteeseen..
-
Kriisiapua tarvii monet elämänsä jossakin vaiheessa, mutta en ole ihan varma siitä pitääkö sen olla tavallaan toimialakohtaista kuten esim. motoristit, autoilijat, lentäjät, purjehtijat, hevosmiehet, metsurit jne. Minusta viiteryhmä on suunnilleen sivuseikka todellisessa vapaapudotuksessa. Vai nähdäänkö motorismi jotenkin adrenaliiniä sisältävänä, riskialttiina ja ryhmähenkisenä meininkinä, jossa hyvään käytäntöön kuuluu järjestää kriisiapua saataville periaatteella "kaveria ei jätetä" kun riski realisoituu. Jotenkin tuntuu, että jos ja kun omalla kohdalla tulee syöksy ja pudotus, niin jostain muualta taidan etsiä puhekaveria. Mielipide tämäkin vaan.
-
... kokonainen mielipide, ehjä virke. ...
Nuo kaksi ei ole sama asia.
-
Ei tietenkään, paitsi tässä kyseisessä tapauksessa kyllä.
-
Minusta siinä on vain osa mielipiteestä.
-
Tämä on herkkä aihe. Tällainen kriisipalvelu on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka traumatisoivan tapahtuman jälkeen tuntevat stressioireita eikä ole mitään muuta tahoa mistä puhumalla saisi apua. Varmaankin siellä kuunnellaan ja ohjataan (haetaan) eteenpäin esim. terkkariin tai muuhun terveydenhuoltoon, jos tuntuu tarpeelliselta. Kauniaisten tapauksessa voi olla kyse jonkinlaisesta harjoitustilanteesta tai keinosta saada yhteys mahdolliseen tuhopolttajaan.