Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Hajakenttä - Elokuu 09, 2011, 19:49:46 ip
-
Terve vaan kaikille.
Rekisteröidyin tännekin, koska päätin toteuttaa viimein nuoruusvuosieni haaveen ja hankin moottoripyörän.
Vuosia olen suunnitellut ja pohtinut mitä merkkiä ja mitä kokoa? Kun ei ole minkäänlaista kokemusta koko moottoripyöräilystä voi vain lukea näitä foorumeita ja keskustella motoristituttavien kanssa ja luottaa kokeneempien sanaan. Tämän kesän aikana sitten kypsyi tämä keitos ja tilasin Moto Guzzi Nevada 750 Classic Anniversarion (90-v juhlavuosimalli). Se on nyt Turun tulliselvityksessä ja ensiviikolla koittaa se suuri päivä.
Vielä on muutama juttu tehtävä. Rekisteröinti sujunee kauppiaan kanssa katsastusasemalla. Vakuutusyhtiöön en ole vielä uskaltanut soittaa: mitä maksanee liikennevakuutus ja kasko? Ajokamppeita ei ole vielä kun kypärä ja hanskat. Kyllä kunnon kamppeet pitää olla, ainakin pusero ja housut ja saappaat. Sitten on sellainen pikku juttu... pitäisi saada opettaja ja oppia ajamaan. Tuntuu löytyvän vain autokoulujen kursseja. En minä niitä jorinoita kaipaa, vaan ajotaitoa, asenne on riittävän nöyrä kyllä. Olen yli 40 vuotta ajanut autoa joka päivä, joten liikennesäännöt kyllä osaan (vaikka ei ne vuodet siinä mikään tae ole). Olin kuunteluoppilaana yhdellä kurssilla ja tiedän tarkalleen ne läksyt. Voi olla, että joudun yksin opettelemaan pyörän hallinnan.
Saas nähdä kuinka äijän käy! Raportoin sitten täällä. Ja voi olla, että jotain täytyy kysyäkin. Pitäkää peukkuja!
Terv: Timo
-
Terve tuloa joukkoon tummaan. Millä paikkakunnalla asustelet? Vaikuttaa moneen asiaan esim. vakuutusmaksuihin ja ajokoulutukseen.
-
Mukava päätös itsellesi, hankkia kaksirenkainen ja erityisesti hienoa, että toteutat unelmasi!
Jokaisen ajamani kilometrin ja kokemani lisäksi, olen pyrkinyt muistuttamaan keväisen ajotunnelman kohotessa sen "perussäännön" itselleni, että ; rauhallisesti ja aistit valppaina.
Siitä se pikkuhiljaa iskostuu selkäytimeen ja siirtyy ajonautinnon puolelle!
Onnea matkalle! Onnea Guzzille!
-
Moi.
Tervetuloa porukkaan mukaan.
Mutta jos moottoripyörällä ajaminen on aivan uusi asia niin, miksi (auto)moottoripyöräkoulu ei kelpaa?
Tietysti ammattikouluttaja maksaa, mutta ei se huono vaihtoehto ole jos tuttavapiiristä ei koulutuskokemusta löydy.
Jos sinulla on moottoripyörän ajamiseen oikeuttava ajokortti, voitte uskoakseni sopia ajo-opettajan kanssa ne jutut mitä tarvitsee harjoitella.
Ammattikouluttajan kanssa osaatte keskittyä tärkeimpään ja hänellä on kokemus ja näkemys miten edetään. Ja vaikka teoria ei kiinnostaisikaan niin ei se haitaa jos tietää miksi tietyt asiat ovat niinkuin ovat ja miksi esimerkiksi moottoripyörän ohjaus toimii niinkuin toimii.
Pekka
-
Onnitukset uudelle guzzistille!
Ammattilaiselta kuulet muutamassa tunnissa sen minkä omin nokin saat selville vuodessa tahi kahessa. Muutaman satasen satsaus opiskeluun voi säästää tulevaisuudessa tonneja.
Ei se kiihytys ole hankalaa vaan se äkkipyssäys. Oijä kumipuoli alaspäin pyörän kanssa!
Jukka Tuusbyystä
-
Onnittelut uuden pyörän johdosta! ;D ;D
Olematta kuitenkaan opettaja, niin harjoittele kahta asiaa;
Ensimmäinen on ohjaus. Siis ns. vastaohjaus tai työntöohjaus - tai mikä sen nimi sitten onkaan. Se on äärimmäisen helppo ja äärimmäisen tärkeä osata. Sitä voi harjoitella ihan pienissäkin nopeuksissa, että takaraivoon jää muistijälki miten se toimii. Sen jälkeen sitä voi muistella aina ajaessa. Minä esim. tavallaan harjoittelen sitä lähes päivittäin liikenteessä.
Toinen on jarrutus. Minä olen aina uuden pyörän saatuani harjoitellut jarrutusta; Hiljainen autio tienpätkä ja aloittanut hiljaisella nopeudella päätyen aina ns. tehojarrutukseen asti. Tämäkin jää takaraivomuistiin ja myös käsitys siitä, mihin "rakoseen" pyörä pysähtyy. Ei ole huono asia jos samalla harjoittelee kiihdytystä, siis oikein kunnolla. Tietää sitten mihin rakoseen ehtii...
Motoristin on liikenteessä ajateltava, että autoilijat ovat ihan täysia k***päitä, jotka tekevät ihan mitä sattuu. Suuri osa ei huomaa motoristia lainkaan ja osa jopa kiusaa tahallaan. Minä pyrin aina pitämään ns. 5s. marginaalin. Siis pyrin tietämään mitä 5s kuluttua tapahtuu. Ei tuosta ainakaan haittaa ole, mutta monesti "vaaran aavistus" on ollut ratkaisevat juttu...
Tervetuloa Jalojen Moottoripyörien pariin. ;)
-
Onnitukset uudelle guzzistille!
Ammattilaiselta kuulet muutamassa tunnissa sen minkä omin nokin saat selville vuodessa tahi kahessa. Muutaman satasen satsaus opiskeluun voi säästää tulevaisuudessa tonneja.
Ei se kiihytys ole hankalaa vaan se äkkipyssäys. Oijä kumipuoli alaspäin pyörän kanssa!
Jukka Tuusbyystä
Onneksi olkoon ja onnea matkaan!
Komppaan Jukkaa: itse kävin aikanaan pari kertaa autokoulun mp-opettajan kanssa harjoittelemassa mm. jarrutuksia suljetulla kentällä ja joka euro oli sijoitetun arvoinen. Opettajan kanssa voi sopia kuinka paljon opetusta halutaan.
Toinen juttu, jota olen harrastanut vuosittain ovat ns. ennakoivan ajon kurssit. Erinomaista oppia joka kevät, vaikka kesäisin on tullut toistakymmentä tuhatta kilometriä mittariin. Talvella taidot ruostuu - aina - ja aina oppii lisää. Googlella löytyy kurssittajia (tyypillisesti mp-kerhot) eri puolilta Suomea. Sitäpaitsi niillä kursseila on turkasen hauskaa ;D
-Anssi
-
Tuolta esmes pitäsi löytyä soppeleita autokouluja: http://www.motopassi.fi/ajokoulutus.php (http://www.motopassi.fi/ajokoulutus.php)
Itte ei ole tullut käydyksi mitään lisäkursseja. Niinpä olenkin surkea kuski. Yritän korvata sitä varovaisuudella.
-
Moikka, lähetin sulle s-postia.
-
Kiitos kaikille kannustuksesta ja neuvoista.
Kyllä tässä neuvoja tarvitaankin. Koitan tosiaan löytää lehtorin, jotta säästyisi rahaa ja luita ;D, Yritän ruinata autokoululta tästä paikkakunnalta. Luulisi niillekin rahanalaisen työn kelpaavan.
-
Hei!
Tervetuloa hyvän harrastuksen pariin!
Et taida vielä ehtiä mukaan huomenna alkavaan Guzzi Ralliin?
Motoristitapahtumat ovat moottoripyöräilyn suola!
t. Kimmo
-
Nyt on Nevada Anniversario ajettu kotiin. Annettuja neuvoja koitin noudattaa, ja ihan ensin pyörittelin siellä kaupan melkein tyhjällä parkkipaikalla ja opettelin liikkeelle lähtöä ja pysäyttämistä. kiperien käännösten teko oli myös yllättävän konstikasta ensi alkuun kunnes totuin vähän. Kun kehtasin ajaa, eikä jokainen kytkimen nosto ollut kuin harakanpojan lentoonlähtö, työnnyin liikenteeseen ja kävin ottamassa tankin täyteen 98:aa. Jyväskylä ei ole niitä hauskimpia kaupunkeja risteillä, mutta sinne vaan ruuhka-aikaan ja kaupoista ajokamppeita etsimään. Alkoi sopivasti sataa ripsutella, joten ostin syystarjouksesta kalvotakin ja -housut. Sitten kävin syrjäkaduilla ja Laukaan suunnalla koittamassa, vieläkö tuuli tuntuu naamassa samalta kuin -60 luvulla? Kyllä tuntuu! ;) Sitten vaan sateessa nelostietä satasta kotiin. Niin epävarmaa oli meno, että on selvää se ajotuntien tilaus. Onneksi olen autollakin tottunut lennättämään ajatuksien "etiäistä" edellä siellä 5 sek päässä.
Jatkoa seuraa...
-
Minnekös päin Suomea Anniversario kotiutui?
-
TT, pelkäätkö että reviiristä tulee kiistaa?
Jutuista päätelle asuinseutuna Hk:lla on yliopistokaupunki sisämaassa joka ei ole Kuopio eikä Tampere saati Joensuu.
mm
-
Tänne Joutsaan, nelostien varteen, kotiutui Guzzi. (Kyllä sen kotipaikan pitäisi siellä profiilissa näkyä.) On täällä jollain jo ennestään Guzzin näköinen pyörä V-moottoreineen, en kyllä tunne kuka ja mikä. Jyväskylässä olen paljonkin aikaa viettänyt ja asunut yli 20 paikkakunnalla pitkin Suomea.
Joutsan moottoriradalla saa käydä harjoittelemassa, kunhan vaan pyytää luvan. Radan puuhamies tulee avaamaan portin kertakorvauksella 30 € ikään kuin kilometrikorvauksena. Isommilla porukoilla onkin sitten eri hinnat, mutta kun on paljon sitä aikaa, jolloin ei ole muita (maksavien asiakkaiden) varauksia, niin sinne väliin jos sopii niin saa treenata kyllikseen liikenteen haittaamatta.
Niinhän siinä sitten kävi, että autokoulut, jotka opettajan voisivat tarjota, ovat kaikki kaupungeissa. Koitan harjoitella radalla (kelien salliessa) pitkää (hidastavaa) ja lyhyttä (äkki) jarrutusta, hidasta ajoa laahaavalla takajarrulla ja luistavalla kytkimellä, vastaohjauksella alkavaa kaartamista ja kaarron lopettamista. (Vastaohjaus tuntuu olevan vieläkin selkäytimessä - 40 V jälkeen - aika kumma!) Jos joskus saan sen maisterin paikalle, niin hän saa sitten tarkistaa: mitkä virhemenettelyt pitää karsia pois ja oppia uusiksi? Näin meinasin menetellä... lieneekö ihan pöhkö suunnitelma?
Tuttavani on samassa tilanteessa Bemunsa kanssa, joten en ole ihan yksin tässä, ja on turvallisempaa siellä syrjäisellä radalla kun on joku edes soittamassa pelastajat paikalle. Nooh... vitsi vitsi. Eihän siellä mitään satu! ;D
-
Kannattaa lukea läpi:
http://www.motoristisurvival.fi/index.php?sivu=ajo-hanskassa (http://www.motoristisurvival.fi/index.php?sivu=ajo-hanskassa)
Yksi asia mitä kannattaa tarkkailla on kahvojen puristaminen ns. täysii. Se ei ole hyvä asia ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa nivel- ja lihaskipuja kun tuntitolkulla puristaa rystyset valkoisena. Sama asia toistuu joka kevät kauden alussa muutaman ensimmäisen ajoretken aikana ennen kuin rentoutuu. Eli jos huomaat puristavasi liian tiukkaan, niin rentouta ihmeessä. Ei kuitenkaan saa päästää kahvoista irti ;)
-
Ei suinkaan, mukava vaan että seutukunnalle tulee vähän väriä pyöräkantaan. Meinaa hieman olla enemmistössä nuo kaukoidän vermeet. Omaa naista olen koittanut saada taivuteltua oikean suuntaan, mutta kun esim tuota vakavanhaa ilmajäähykilistintä ei ole puettu aikain saatossa riittävän vetäviin pukeisiin, niin ei kelpaa. Pyörä kuitenkin vaihtuu ensi kesänä, katsotaan nyt mihin..
Saako siis tuonne Joutsan ajoharjoitteluradalle mennä (pientä maksua vastaan) harjoittelemaan, kun siltä tuntuu?
TT, pelkäätkö että reviiristä tulee kiistaa?
-
Siis... kenen pyörä vaihtuu? Jos emännän niin kai sen pitäisi olla jollain lailla muodoiltaan sensuelli? Siis pyörän.
mm
-
Vai sensuelli pyörä...olen ihan samaa mieltä. ;)
Mutta onhan tuolla Pohojammaalla yhrelläkin plikalla Harri Taavetinpoika, vaikka samassa huushollissa on moottoripyöriäkin. :P :D
-
Ajo hanskassa teosta olen mielenkiinnolla lukenut ja sieltä ottanut "läksyjä" harjoiteltaviksi. Ekalla sadalla kilometrillä huomasin vasta kotona kuinka kipeät olivat sormet. Ja selkä on jännittämisestä kipeä vieläkin. Kun tulee rutiineja mukaan ja lakkaa pelkkä ajaminen jännittämistä niin tilanne ehkä paranee.
Joutsan harjoitteluradalle pääsee vähällä rahalla luppoaikoina ajamaan osakkeenomistajat, eli kuntalaiset ja kunnan mökkiläiset. Muut kai joutuvat jotain paksumpaa pulittamaan ja varaamaan oikein ajan. Kannatta kerätä joku kimppa. Asiasta voi tarkemmin kysellä toimitusjohtajalta.
http://www.joutsa.fi/ratakeskus/ (http://www.joutsa.fi/ratakeskus/)
Meillä tämä moottoripyöräily ei saanut vaimon suostumusta. Kun varovasti ehdotin pyörän hankintaa tuli ehdoton ei. Sen jälkeen, sotilastermein, tiedustelukosketus poikki. Kun sitten jääräpäisyyttäni tein kaupat ja ajoin pyörän pihaan tapahtui jotain outoa. Suu kääntyi hymyyn ja tiedusteluyhteys palautui. Luulen, että sen Nevadan kauneus sulatti jään. ;)
-
Emännän pyörä. Ei kelpaa meitin naiselle mikään pinkki tai muuten akkain pyörä. HD:t ei säväytä. Naisessa itsessään ei kyllä ole mitään miehekästä; jos kuntosali-voimaharjoittelua ei lasketa..
Mun pyörä saa olla mun pyörä, siihen en kysele keneltäkään mielipiteitä.
Siis... kenen pyörä vaihtuu? Jos emännän niin kai sen pitäisi olla jollain lailla muodoiltaan sensuelli? Siis pyörän.
mm
-
Tämän ajokauden katsoin viisaammaksi lopettaa tähän. Melkein 4000 km tuli ajettua. Vasta elokuussahan se alkoi, joten tuli sellainen tynkäkausi.
Luin kunnioituksella Ajo-Hanskassa pdf oppikirjaa ja tein sen harjoitukset. Toisinaan tuntui aika turhauttavalta, kun ei meinannut oppia millään. Oppiminen on sellaista asteittaista, joten vähitellen se kaikki alkoi sen verran sujua, että alkoi olla jyvällä siitä oikeasta suoritustavasta ja siitä mihin pitäisi pyrkiä. Monena iltana oli ukkovarpaan kynnet veressä ja kaksinkerroin kun opettelin pysäytystä viivalle. Aina pyrki jalka menemään maahan ottamaan vastaan sitä pysäytysvoimaa ennen kun jarru on pysäyttänyt koko liikkeen.
Muutenkin tuntui olevan vaikeinta oppia pyörän peruskäsittely neulansilmäkäännöksissä ja muutenkin hitaassa liikkeessä.
Kerran kaadoin pyörän vasemmalle kyljelle juuri käännöksessä. Se tapahtui tavallaan pysähtyneellä pyörällä paikaltaan. Olin tekemässä (laitonta) u-käännöstä ja jo kallistanut pyörän, kun ääreisnäkö havaitsi auton kuitenkin tulevan takaa, joten survaisin jarrut kiinni - kallistetusta pyörästä. Nahkalukku mossahti katuun ja vasen sarvi. Tietenkin kytkimen kampi katkesi siitä kavennuksestaan, josta sen kai kuuluukin katketa. Itse en edes kaatunut vaan pelkkä pyörä. Tuli sekin testattua, että jaksan yksin työntää Nevadan pystyyn. Se on kai eräs mitta sille, että pyörän ja kuskin on muodostettava sovitettu pari.
Siitä syntyi käännöspelko, jota piti sitten uudelleen opetella pois lentokoneparkissa. Ensin käännökseen meni kolmen asfalttikoneen verran. Siitä se vähitellen pieneni kahteen ja lopulta kiersin pientä vesilätäkköä ympäri niin, että ohjaus napsahteli rajoittimeen.
Maantiellä ajo sujuu jo kohtuullisesti ja alkaa olla jo aivan rentoa ja nautittavaa. Äkkijarrutuksia harjoittelin kymmeniä kertoja linja-autopysäkeille. Jarrutus kaikin voimin ja väistöliike levennykselle. Väistöliikkeitä muutenkin teen ajaessa pienelläkin tekosyyllä asfaltin rosoista ja oravanraadoista.
Ajaminen muistuttaa aika paljon tanssia. Kuitenkin niin, että pyörä ja kuski eivät ole partnerit, vaan yksi soolotanssija, jolla pyörä on voima ja kuski sen mieli ja moraali.
Sitten, ennen ajokauden päättämistä, tein vielä rajun päätöksen. Viettelin vaimon kauppaan ja ostin sille kunnon ajokamppeet. Arvaatte varmaan kuinka jännitti kun vaimo nousi takapenkille ja lähdettiin opettelemaan kaksin ajoa. Yksi retki tehtiin hiljaista ja hyvää tietä ja kokeiltiin kuinka se sujuu. Se sujui oikein hyvin ja antaa toivoa, että ensi ajokaudella voimme opetella taas kaiken alusta, mutta duettona. Oikein mukava ajokauden päätösajo.
Tänään laitoin bensiinin säilöntäaineen tankkiin ja tankkasin täyteen. Tyhjentäähän se tankki pitäisi, mutta järkeilen, että silloin kondensoituu tankkiin vettä ja se ruostuu, ellei korkki ole auki, jolloin taas koko liiteri haisee bensiinille. Paikka kyllä on lämmin ja kuiva ja myös vartioitu. Akun meinaan tuoda kotiin ja lataan sen kuukauden välein täyteen. Mittasin juuri lepojännitteen, se on 12,85 V. Hyvin on Guzzi ladannut. Myöskään renkaita en saa nostetuksi ylös lattiasta, mutta käyn talvella muutaman kerran pukkaamassa renkaita eri kohtaan, etteivät painu rikki. Pyttyihin meinaan laittaa lirauksen Anticorol pyssyöljyä, koska se ei kuivu pois.
Ajellessa olen miettinyt, että olisikohan mitään mieltä asentaa se pieni tuulilasi, joka Nevadaankin on saatavana? Ja matkustajaa ajatellen, vaikka Nevada ei mikään matkailuvaunu olekaan, voisi olla hyvä se selkänojallinen tarakkajuttu. Ja mitenkähän hyödyllinen olisi kaatumakaari pari? Toisi ehkä kiiltävää ulkonäköä. Ne ovat sitten ensi kevään juttu.
-
Tänään laitoin bensiinin säilöntäaineen tankkiin ja tankkasin täyteen. Tyhjentäähän se tankki pitäisi, mutta järkeilen, että silloin kondensoituu tankkiin vettä ja se ruostuu, ellei korkki ole auki, jolloin taas koko liiteri haisee bensiinille. Paikka kyllä on lämmin ja kuiva ja myös vartioitu. Akun meinaan tuoda kotiin ja lataan sen kuukauden välein täyteen. Mittasin juuri lepojännitteen, se on 12,85 V. Hyvin on Guzzi ladannut. Myöskään renkaita en saa nostetuksi ylös lattiasta, mutta käyn talvella muutaman kerran pukkaamassa renkaita eri kohtaan, etteivät painu rikki. Pyttyihin meinaan laittaa lirauksen Anticorol pyssyöljyä, koska se ei kuivu pois.
Ajellessa olen miettinyt, että olisikohan mitään mieltä asentaa se pieni tuulilasi, joka Nevadaankin on saatavana? Ja matkustajaa ajatellen, vaikka Nevada ei mikään matkailuvaunu olekaan, voisi olla hyvä se selkänojallinen tarakkajuttu. Ja mitenkähän hyödyllinen olisi kaatumakaari pari? Toisi ehkä kiiltävää ulkonäköä. Ne ovat sitten ensi kevään juttu.
Tohon bensahommaan sen verran, mää olen syksyisin jättänyt tankin pohjalle 98 tipan, ja keväällä heti samaa tankki täyteen ja ajoon, ei koskaan ollut mitään hankaluuksia.
Pyttyihin en oo koskaan mitään öljyä laittanut, ei vaikeuksia ole ollut.
Pyörät (2 moottoripyörää) on talvet samassa asennossa, toinen keskituella ja toinen sivutuella, enpä oo renkaissa mitään ihmeellistä huomannu.
Akun olen ladannut pari kertaa talven aikana, ja hyvin nuo on pelittänyt.
"Tuulilasia" olen käyttänyt melkein kaikissa pyörissä, ja mielestä on hyvä homma, heittää veten ja tuulen sivulle sekä yli.
Matkustajan selkänoja on mukavuutta lisäävä homma, ja kannattaa mielestäni hankkia.
Kaatumakaari on halvempi hankkia ja helpompi laittaa kuin sylinteriputket ja kannet.
Jonkun mielestä toimin väärin pyörän säilytyksessä, mutta ainakin mun kohdalla on toiminut n.40v ajan.
Eikun uutta ajokautta odottelee hyvällä mielellä, ja nyt kun sait emännänkin jo taakse niin ensikesänä vaihdatkin nevan suurenpaan kustiin:-))
-
Tuosta öljyn laitosta sylinteriin ei ole haittaakaan. Se on varmasti peräsin siltä ajalta kun oli valurautaiset sylinteriputket. Ne olivat herkkiä ruostumaan pitkän seisonnan aikana mm kondenssiveden vaikutuksesta.
Guzzeissa ei ole vuosikymmeniin ollut rautaista sylinteriputkea tai yleensäkään ruostuvaa/syöpyvää materiaalia. Ainoa korroosiolle altis materiaali löytyy männänrenkaista.
Valurautapytyissä ne saattoivat ruostua niin että kone meni totaalisesti jumiin.
Yhden sellaisen taannoin elvyttelin käyntiin ruosteenirrottimen ja puupalikan avulla vasaroimalla. Hoonaus ei enää auttanut vaan sylinterin puolessa matkaa on osa kehästä syöpynyt loville. Uusilla männänrenkailla kone niputettiin mutta todennäköistä on että moottoriöljyä tulee kulumaan. Lovet jakulumat eivät olleet varsinaisella painealueella työtahdin osalta joten ohipuhallus ei ole kovin voimakasta. Mitä ylempänä sylinterissä naarmu tai syöpymä on, sitä kovempi ohipuhallus. Käynnistyminen heikkenee ja huipputeho putoaa.
Harrastamissani vanhoissa Benelleissä on valurautaiset sylinteriputket ja valurautaiset männänrenkaat. Niiden koneita kun purkaa niin yli puolet moottoreista ovat kärsineet jossain vaiheessa ruostevauriosta. Säilytys kosteissa olosuhteissa on todennäköinen syy.
Ruostuvat, pahukset, myös alumiinisen sylinteriryhmän ja sylinteriputken välistä. Isoiksi poratuissa seinämä on niin ohut että se voi pullistua ruosteen ansiosta ja aiheuttaa männänhelman kiinnileikkautumisen.
mm
-
Kiitos neuvoista;) Sehän sitten riittääkin kun injektioruiskulla tulpanreijästä pruuttaan anticorolia pyttyyn sen verran, että männärenkaiden uriin kapilloituu joka paikkaan.
Laitoin kuvan esittämään kuormitusta. Jouset löysäsin yksinajoa varten aivan pisimmilleen. Muuten potkii takamuksille niin terhakkaasti. Kun matkustajan sain, kiristin silti vain 6 mm ala-asennosta, eikä mitenkään löysältä tunnu. Meistä kahdesta italialaisen mannekiinin kokoisesta tulee yhteensä 140 kg talvikamppeissa. Neva kantaa 180 kg enintään ohjekirjan mukaan. Ei tuo ajokaan ollut mitenkään horjakkaa. Miltähän tuo kuva näyttää painopisteen suhteen kokeneella silmällä? Mielelläni ajaisin Neva Annia katkeraan loppuun saakka. Olen alkanut pitää siitä, vaikka enhän tietysti paremmasta mitään tiedäkään ;)) Niinhän sitä sanotaan: Mitä pää ei tiedä, sitä sydän ei sure.
-
Hyvältähän tuo näyttää. Auttaa paljon jos kyytiläinen on ajan tasalla noin kevyessä pyörässä. Ei siis kampea kaarteissa pyörää vastaan tms. Hyvin se varmaan kaksistaankin menee.
Itse painan ajotamineissa varmaan lähemmäksi 120 kiloa, siis yksistään. Silti on tullut kokeiltua monen moista pyörää myös kaksi päällä. Jopa moposkootteria vaimon kanssa :D
-
Kattelin tota kuvaa, aivan on sopu suhteessa, jalat kunnolla maassa ja hyvä ajoasentokin varmaan. Emännälle vielä "selkänoja" ja kuskille "tuulilasi" niin avot jo matka maistaa ja kusti kehrää. Silloin kun mulla oli neva, oli matkustajien yhteispaino 150kg ja tavarat päälle, oli mielestäni niillä painoilla vähän kevyt/hepponen pyörä ajaa, uusi neva on varmaan vähän tukevampi, luulisin ainakin. Mun emäntä ajaa nykyään itse ja olen vähän huntsinut itekin tota nevaa taas, ei sitä tiedä vaikka olisi paaluu entiseen edessä ;D
-
Sana anti-corrol aiheutti flashbackin...
Anno dazumal varusmiespalveluksessa, varsinkin alokasaikana rynnäkkökiväärit piti öljytä jokaisen ulkona käynnin jälkeen. Sitä oli sitten mukavaa poistaa tarkoitukseen täysin sopimattomalla sillaksi* kutsutulla tussukkeilla. Fiksut toivat patterille trasselia ja oikein fiksut veivät aseet autohallin white spirit -tynnyrille, jos oli kavereita hallilla. Aseöljynä oli tuolloin Anti-Corrol ja kulutus valtavaa. Siksi meillekin piti säännöllisesti hakea kanisterilla täydennystä asevarastolta.
Olisiko tapahtunut jonkinlainen viestinnän epäonnistuminen (http://www.youtube.com/watch?v=V2f-MZ2HRHQ) tai jotain, mikä ei ikinä selviä, mutta eräänä kertana pu huomasi, että öljy kanisterissa ei ole oikean väristä vaan paljon tummenpaa kuin Anti-Corrol. Tutkimuksissa selvisi, että koko patteri oli sitten käyttänyt viikkotolkulla saappaiden nahkapohjiin tarkoitettua anturaöljyä rynnäkkökiväärien piippujen öljyämiseen. Mitään eroa öljyillä ei noin vaikutuksen perusteella ollut rynnäkkökivääriin ja puhdistaminen oli aivan yhtä tylsää. Että öljy kuin öljy. Paitsi jos laittaa tykinputkeen ohjeiden vastaisesti kesäkauden öljyä talvella. Putkiinsa intohimoisesti suhtautuva vanhempi toimiupseeri vaihtaa muuten naamansa väriä aika nopeasti.
*Silla on selluloosasta tehtyä muuntokuitua, jonka ainoa toimiva käyttö on kaminan sytykkeenä, mihin se sopii ruudinsukuisena oikein hyvin.
-
Pula-aikana käytettiin sillasta tehtyjä alusvaatteita ja muitakin pukimia. Kertoi joskus 35 vuotta sitten nyttemmin edesmennyt vuonna -00 syntynyt isänäiti. Muisti Tsaarinkin, Suomen Suuriruhtinaan, vielä hyvin. Oli tyttösenä Viipurissa ja Pietarissa opiskelemassa.
mm
-
Talvisodassa tuli suuria tappioita siitä, kun konekiväärien lukot jumittuivat pakkasessa öljyn jähmettymisen takia. Suomalainen kemisti (joku ehkä muistaa nimenkin) kehitti öljyn, joka ei jähmety pakkasessa, palaa jäljettömiin kuumassa piipussa, muodostaa pinnalleen hyytelömäisen kalvon, joka estää kuivumisen varastoiduissa aseissa ja kapilloituu nöyrästi ahtaimpiinkin koloihin. Näiden ominaisuuksien takia se on saanut suosion muussakin käytössä juuri varastoöljynä. Se on pistämätön auton ovien lukoissa talvella, vain kerran syksyllä tarvitsee öljytä.
Pelkkä hajukin saa aina kyseenalaisia muistikuvia mieleen. Silti on tullut sitä käytettyä tämänkaltaisiin tarkoituksiin jo yli 40 vuotta. Saantikin on helpottunut, kun sitä saa asealan liikkeistä kanisterissa tai spraypullossa. Itsellä on vielä tähteenä litran verran siltä ajalta kun omaa virka-asetta piti hoitaa.
-
Unohda etuajo-oikeus !
Vaikka kuinka olisit päätiellä/kadulla, unohda etuajo-oikeus kokonaan.
Risteävillä teillä voi olla STOP-merkit tai kolmiot, mutta se ei tarkoita sitä, ettei sieltä muka silti joku tulisi suoraan kylkeesi.
Vaikka se tulisi vain 2km tunnissa, se on sinun jalka siellä auton ja pyörän välissä, se olet siis sinä, joka toteaa vaisuhkosti
ai-ai, mutta se autoilija ei tunne mitään.
Ilman kipua sitä on helpompi ajaa Moto Guzzia, kuin kivun kanssa, joten aina ja kaikissa risteyksissä katso,
tuleeko sieltä joku, vai ei.
Eihän sieltä koskaan tietenkään ketään tule, kuin ehkä joku holisti, narkkari, umpisokee, tai muu autoilun hyvin hallitseva,
mutta varovasti silti.
Vanha sanontakin sanoo, ettei voro venettä kaada.
Ja
Älä oikaise kurveissa koskaan vastaantulijan kaistalle, ellei sulla ole ainakin 200 metrin näkyvyys eteenpäin tyhjälle tielle.
Autoilijat kyllä oikovat mutkia useastikin, joten kannattaa pysyä oman kaistan oikealla reunalla ja ajaa sellaista nopeutta,
että pystyy pysymäänkin ajamallaan tieosuudella.
Muuta en osaa nyt hetipikaan neuvoa, mutta noilla pärjää jo jonkinmatkaa.
Onnea Motoilulle! :D :D
-
HÖH ?
Mihin se meni??
Kirjoitin juuri pitkän selityksen, lähetin sen ja nyt sitä ei oo missään ???
Kummallista. ???
-
Tavallinen tarina on myös se, että autoilija kääntyi vasemmalle eikä havainnut ajoissa vastakkaisesta suunnasta suurella nopeudella lähestynyttä moottoripyöräilijää, joka törmäsi auton keulaan, lensi muutamia kymmeniä metrejä ja kuoli heti. Käytä pitkiä ajovaloja ja pidä varmana, että jos vastaantulevassa autossa on vilkku vasemmalle niin se kääntyy kanssa.
Viime kesän ainoa kauhun paikka tuli Pälkäneellä: Edellä menevä täysperävaunullinen kuorma-auto hidasteli aikansa ja kytki sitten vilkun oikealle. Virkeä motoristi, joka ajoi ihan imussa, naksautti vilkun vasemmalle ja tapansa mukaan ohitti oikealle kääntyvän ajoneuvon vasemmalta noin keskiviivaa pitkin ajaen. Kauhun hetki kesti alle kymmenesosasekunnin: kuorma-auton keulan edessä oli keskellä kaistaa pysähtyneenä henkilöauto, jolla vilkku naksutti vasemmalle. Oliko se sitten onnea onnettomuudessa, että vastaan tuli liikennettä, jolle vasemmalle kääntymässä ollut henkilöautonkuljettaja antoi tietä ja virkeä motoristimme lisäsi kaasua ja ajoi edelleen keskiviivaa risteysalueen yli vahingoittumattomana. Pikkupyykkiä saattoi tulla.
Stop-merkin takaa tullaan röyhneästi eteen, on kokemusta. Ison auton, esim. asuntoauton ohittaminen on vaarallista jos näkyvyys on huono. Omalle kohdalle on osunut tapaus, jossa ohitustilanteessa oikeaa kaistaa ajanut asuntoautoilija väisti tien reunaan pysäköityä henkilöautoa niin, että asuntoauto tuli todella vauhdikkaasti vasemmalla kaistalla olleen motoristin tappituntumaan (jalkatappi), mutta kosketukselta vältyttiin sillä kertaa. Telkkasarjassa Hill Street Blues oli ylikonstaapeli Esterhausin kommentti jokaisen aamupalaverin päätteeksi: be careful out there. Hyvin sanottu.
-
Ei kannata vilkku päällä oikealle kääntymään aikovaa rekkaa lähteä ohittamaan missään tapauksessa. Sivutieltä saattaa kiireinen autoilija tai motoristiveli käyttää hyväkseen tilaisuutta ja lähteä vasemmalle käännöksen aikana.
-
Unohda nyt ainakin alkuun etuajo-oikeus kokonaan.
Vaikka risteävillä teillä olisi STOP-merkit tai kolmiot, katso silti aina ensin, ennen kuin kiidät kyseisen risteyksen ohi.
On ihan tavallista, että risteäviltä teiltä ajetaan surutta etuajo-oikeutetulle tielle pysähtymättä
ja jos sieltä auto tulee, se on sinun jalka, joka on auton ja Guzzin välissä.
Siksi unohda se etuajo-oikeus.
-
TM 19/2011: ”Korkein oikeus ratkaisi”:
”Lähtökohtana on luottamus. On oikeus luottaa siihen, että toiset noudattavat lakia.”
Niin usein tulee eteen se, että moottoripyörä on paljon hankalampi peli kun auto…kaikkea on vain puolet… (pyörät, valot, koko..). Näkyy huonommin, kaatuu helpommin jne. Taas meni yksi, tällä kertaa ammattilainen (Simoncelli) - tämä ei toki liity mitenkään normaaliin liikenteeseen. Hyvin sanottu: "Elämä on pyhää. Kenenkään ei pitäisi kuolla kilpailemisen takia" (koskee myös siviililiikennettä).
-
Ei kannata vilkku päällä oikealle kääntymään aikovaa rekkaa lähteä ohittamaan missään tapauksessa. Sivutieltä saattaa kiireinen autoilija tai motoristiveli käyttää hyväkseen tilaisuutta ja lähteä vasemmalle käännöksen aikana.
Muistaakseni autokoulussa opetettiin, että risteysalueella ei saa ohittaa muutenkaan..
-
"Elämä on pyhää. Kenenkään ei pitäisi kuolla kilpailemisen takia" (koskee myös siviililiikennettä).
Ei se kaikkein kilpaurheilijoiden kohdalla noin mene. Luin tutkimuksesta missä
huippu-urheilijoilta kysyttiin että, jos olisi olemassa "lääke" minkä ottamalla
varmasti voittaisit olympialaisissa, mutta se tapapisi sinut viiden vuoden kuluttua,
ottaisitko?
Moni vastasi KYLLÄ.
Kaunita sanoja, useimmat kilpailijat tiedostavat tämänkin mahdollisuuden.
Silmät avautuvat kun katsoo menoa vaikkapa Man-saarella ajettavissa kisoissa.
Tätä ei turvallisuushakuinen ihminen ymmärrä.
Eikä tämä asenne ei tietenkään kuulu tieliikenteeseen.
Ja muista sammuttaa suuntavilkku.
Pekka
-
Ei kannata vilkku päällä oikealle kääntymään aikovaa rekkaa lähteä ohittamaan missään tapauksessa. Sivutieltä saattaa kiireinen autoilija tai motoristiveli käyttää hyväkseen tilaisuutta ja lähteä vasemmalle käännöksen aikana.
Muistaakseni autokoulussa opetettiin, että risteysalueella ei saa ohittaa muutenkaan..
Muista aina liikenteessä
Monta vaaraa ompi eessä
Siksi valpas-aina mieli
On turva verraton
-
Puhutte viisauden sanoja!
Koskaan en aja risteykseen, jossa jo on joku, ainakaan pysähtymättä tai ainakin niin hiljaa, että saan pysähtymään metrin matkalla. Sen olen oppinut jo autolla. Moottoripyörällä sen sanoo itsesuojeluvaisto. Ja silläkin uhalla, että siitä tulee hetkellinen ruuhka. Ja jarruvaloa pidän palamassa koko sellaisen risteyksen ylityksen ajan.
Kunhan takuu raukeaa rakennan tyylikkäät lisäjarruvalot takalampun molemmin puolin pitkin vilkkujen varsia. Kirkkaista punaisista ledeistä. Ja saatanpa tehdä eteenkin samaan tapaan huomiovalot. Teen niin tyylikkäät, että poliisit luulee niiden aina siinä olleen.