Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Pende - Heinäkuu 08, 2011, 08:28:47 ap
-
Netin ihmemaailma on täynnä kaikkea mahdollista, mutta kysynpä arvon foorumisteilta neuvoa / ideoita pikkulohkon tuunaamiseen. Josko tulisi käytännössä testattuja toteutuksia ja kokemuksia.
Pikkulohkon pyörät on kivan kevyitä ja pienelläkin teholla kulkevia. Vakiokunnossa jää kaipaamaan parempaa vääntöä varsinkin kahta päällä mentäessä. Ja miehekkäämmät soundit putkista olisi kanssa toivelistalla.
Laitetaan rajauksia sen verran että nykyinen pyörä on kaasarikoneella ja voimansiirron soisi vielä olettaa kestävän lisäteho.
Nimimerkillä mopon ratastaminen ollut tähän mennessä vaativin tekemäni "viritys"
-
Ekana halvat hevoset käyttöön:
Ilmanputsarikotelo pois, kartio- tai vaahtomuovifiltterit kummallekin kaasarille, äänenvaimentajat vaihtoon. Sitten suutinjumpalla seokset kohdilleen ja sytytyksen hienosäätö vastaamaan päällä olevaa setuppia. Rokkaa jo eri tahtiin.
Kalliilla sitten -> kuutioita lisää, paremmat kaasarit nokan hionta. Tai sitten ohjelmoitava ruisku/sytytyksen säätöyksikkö.
-
Epäilen, että vaihteisto ei kestä - miksi muuten teho olisi pysynyt samana 20 vuotta? ???
-
Ei ole vaihteisto mikä ensimmäisenä antautuu. Se tulee olemaan kardaanin ristikko. Loota kestää kyllä. Ristin jälkeen heikoin lenkki lienee perä.
Teho on varmaan siksi pysynyt samana, kun menee kaupaksi noinkin. Siellä alakerrassahan on kaikki samat kamat, kaikissa kokoluokissa. Ainoastaan porauksella (ei aina edes tällä), iskulla ja venttiilien koolla pelattu eri kuutioiden välillä.
-
Se mikä antautuu, kovassa käskytyksessä tai liian pienillä kierroksilla ajossa, on kytkinlevyn sysäyksenvaimennin. Kardaanin ristikkokin kestää kun sen purkaa, puhdistaa ja voitelee parin vuoden välein. Sama koskee kardaanin takapään spooriholkkia. Vaihteistokin pelaa kunhan välttää köröttelyä liian isolla vaihteella. Moottorin terävän hakkaava käynti saa aikaan tietynlaista resonanssia.
Viritysapuja kyllä löytyy. Ohjelmoitava sytytys on kova sana jo vakiokoneeseen. Ja tulee paljon halvemmaksi kuin esim kannen kanavien avartaminen. Kokemukseni mukaan kaksiventtiilisen pikkulohko tuottaa helposti liki 20 prossaa lisätehoa.
mm
-
Kardaanin ristikot yms. olisi varmaan melko helppoa tehdä vahvemmiksi, vaihteisto on vaikeampi. Ja vaihteistoa on vahvistettukin, eikä syyttä: meikäläisen noin 29.000 km ajetussa Floridassa 4. ja 5. vaihde jo oireilivat.
-
Paitsi pikkulohkossa ei ole helppoa. Risti on just niin iso, kun mahtuu pyörimään laatikon hännän sisällä. Siinä häntäputkessa on kupeessa laakeroituna takahaarukka.
Florida on sitä ikäluokkaa pikkulohkoissa, että isommissa vaihteissa oli suunnittelupöydältä asti jäänyt lapsus rattaisiin. Rattaiden hammaspofiilia ja leikkausta on sen jälkeen recallina vaihdettu paikin kertaa.
-
Paitsi pikkulohkossa ei ole helppoa. Risti on just niin iso, kun mahtuu pyörimään laatikon hännän sisällä.
<snip>
Kyllä se tehtaalle olisi mahdollista.
-
Juu, tehtaalle. Pitäisi suunnitella uudet kuoret lootaan, uusi runko ja uusi takahaarukka. Ei taida pikkutehtaalla paukut riittää, kun verrataan saavutettuun tuottoon.
-
Juu, tehtaalle. Pitäisi suunnitella uudet kuoret lootaan, uusi runko ja uusi takahaarukka. Ei taida pikkutehtaalla paukut riittää, kun verrataan saavutettuun tuottoon.
Ilmeisesti juuri näin... ja Nevada on kuitenkin lukumääräisesti parhaiten myyvä pyörä. ;D
-
Jos kaasutinpeli tyydyttää niin sytkäksi esittäisin Ignitechiä helpon säädettävyytensä puolesta.
MiniSquirt jos haluaa sytkän ja ruiskun samassa paketissa. Riittää puuhaa muutamaksi ehtooksi...
Lisäys edelliseen: Tästä on hyvä lähteä perehtymään ruiskutuksen saloihin. Lataa PDF-tiedosto koneellesi Googlettamalla finsquirt ecu. Sieltä löytyy paljon muutakin mutta tämä suomenkielinen opas helpottaa isosti. Olisin laittanut liitteenä mutta tiedosto on melko iso että ei mahtunut kerralla.
Teksti on siltä ajalta kun itse sekosin laitteeseen. Tämä versio on ensimmäisiä laajalevikkisiä ei-kaupallisia itse koottavia järjestelmiä ja juuri tätä olen käyttänyt jo useampaan ruiskuun.
Nykyisin on tarjolla kehittyneempääkin tekniikkaa. Interin netistä löytyy runsaasti asiaan liittyviä artikkeleita ja keskusteluja.
mm
-
Koska kyseessä on alkuperäisessä kunnossa oleva aihio, etenisin seuraavasti. Edellyttäen, ettei ilmene valmiiksi hyväksi koettua ja dokumentoitua viripakettia Nevadaan(Lafranconit?, BMC?, suuttimien koot, neulojen korkeudet). Ideana on, että tehdään yksi muutos kerrallaan ja penkitetään joka muutoksen jälkeen. Penkityksessä dokumentoidaan tehokäyrä ja CO-arvo ja sen jälkeen ajetaan pari tankillista perstuntumaa tunnustellen ja kulutusta seuraten, jonka jälkeen tehdään seuraava muutos. Ja kierros alusta. Voisin kuvitella, että yhden vedon hinta olisi jotain 10-20€
1. Putkisto uusiksi. Esim. http://www.motogiovane.it/skart.php3?art_cod=AL089 (http://www.motogiovane.it/skart.php3?art_cod=AL089)
2. Imupuolen muutokset (kartiot tai paneli). Itse vaihtaisin panelisuodattimen välttyäkseni kampikammion tuuletuksen muutoksilta. Esim. http://www.bmcairfilters.com/search_m.aspx?marca=51&lng=1 (http://www.bmcairfilters.com/search_m.aspx?marca=51&lng=1) en tiedä käykö.
Em. jälkeen on selvillä lähtökohta kaasarien muutoksille. Edelleen joka muutoksen jälkeen veto penkissä ja johtopäätökset tehon, väätökäyrän CO arvon ja perstuntuman muutoksista.
Tai sitten vaihdetaan 2. kohdan jälkeen ruiskujärjestelmään ja jatketaan sitä polkua. Lopputuloksena arvioisin, että huipputeho nousee 10% ja keskikierrosluvuilla vääntöominaisuudet paranevat.
-
Olipa sitten kaasari- tai ruiskupeli niin laajakaistalambdaan kannattaa satsata. Tavallisellakin lambdalla pärjää mutta laajakaistaisella pääsee heti seosarvojen kanssa sinuiksi. Säästyy penkkiajolta jos ei välttämättä halua joka kerran tietää CO:ta ja tehoja.
mm
-
Penkitys alussa ja lopussa. Mitä nuo lambda-systeemit kustantaa vai voiko vuokrata jostain?
-
Biltema/Motonet. Lambdat alkaen 30e. Näytöt jotain saman verran.
Laajakaista löytyy mm Stormilta vahvistimineen ja näyttöineen alta 250e.
Ihan peruskamaa autotarvikeliikkeissä. Vaatii pakokäyrään 18 mm hienokierteen. Kannattaa pyytää asennussarja mukana tai hankkia erikseen. Rosterikäyrään on asennus helpointa ja kromattuun kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan ettei hitsisauma näy.
Netistähän noita voi katsella ajankulukseen.
Yhtymän Miesten tallillakin asennuksia suoritetaan...
mm
-
Ei taida mikään paja tehdä 250:llä keikkaa kaasarivehkeeseen. Hintoihin tulee, jos ei kukaan paljasta kynttilää vakan alta eli putkisto/kaasari-muutosyhdistelmää, joka olisi valmiiksi kokeiltu.
-
Olipa mikä moottorinohjausjärjestelmä hyvänsä niin lambda-anturin lukema hapen jäännösarvo kertoo onko seos rikkaalla vai laihalla ja ihan millä kierrosluku- tai kuormitusalueella. Siihen ei tarvita kuin se liitos pakokäyrään/riin ja tavallinen digitaalinen jännitemittari, esim yleismittari, joka laitetaan lukemaan lambdan antamaa jännitearvoa. Kun se on 0,45 - 0,5 volttia ollaan tarkahkosti sillä seossuhteella kuin halutaan ja moottorivaurion vaaraa ei siltä taholta ole.
Ainoat todelliset kustannukset syntyvät tässä tapauksessa kapeakaistalambdasta ja sen asennuksesta pakoputkeen. Muut toimenpiteet voi toteuttaa itse. Kaikillahan on digitaalinen yleismittari...
Lainaus: http://autodb.fi/tietopankki.php?article=13 (http://autodb.fi/tietopankki.php?article=13)
"Mikäli lambda-arvo on yli yhden, käy moottori laihalla seoksella, joka tarkoittaa parempaa polttoainetaloutta mutta suurempia pakokaasupäästöjä. Alle yhden mentäessä seos on rikkaampaa, jolloin luonnollisesti polttoainetta kuluu enemmän. Vastapainona kuitenkin saadaan moottorista korkeampia teholukemia. Tässäkin tapauksessa pakokaasupäästöt huononevat. Jännitteeksi muunnettuna voidaan sanoa, että yleensä noin 0.45 volttia tarkoittaa lambda = 1. Jännitteen ollessa yli 0.45 V on moottori polttanut kaiken hapen ja polttoainetta on jäänyt yli, eli moottori käy rikkaalla. Laihalla seokselle jännite on yli 0.45 voltin, tällöin moottori saa liikaa ilmaa suhteessa saatuun polttoainemäärään ja pakoputkistoon virtaa paljon ylijäämähappea."
Kokeilusta tällä tavoin ei tule ylivoimaisia kustannuksia.
Vuoto pakoputkessa pilaa mittaustuloksen.
On ihan saman tekevää mikä ilmanputsari - kaasutin/ruisku - pakoputkiyhdistelmä on kyseessä. Aina ne voi kuitenkin säätämällä optimoida. On aivan turha käyttää kalliita penkkitunteja siihen että saa kerran jotakin kohdalleen kun on jatkuvatoiminen säätötekniikka olemassa. Kaupan hyllyssä.
mm
-
Niinpä, pitäisi itselle hommata migiin kelallinen rosterilankaa, niin voisi hitsailla pikkulohkon putkeen mutterin. Saisi senkin hienosäädettyä. JuhaV:n vinkin mukaan meinasin viritellä videokameran kuvaamaan yleismittaria ja (irto)kierroslukumittaria, kun itse keskityn ajamaan testivetoja. Videota sitten tulkkaamalla saa datan talteen.
-
Kamera dataloggerina. Toiminee ja on edullista jos on kamera jo.
Tosin kaupassa on kohtuuhintaisia dataloggereita tarjolla joissa on myös GPS nopeuden muutosten arviointia varten.
Sellaisella saa siis kiihtyvyyden, nopeuden, ajan, seoksen, käytetyn matkan, kierrosluvun, sytytysennakon, ilmanpaineen, imuilman paineen, imuilman lämpötilan, ym ja lisäksi käytetyn tehon muistiin tietokoneohjelmalla purettavaksi ja analysoitavaksi.
Parhaat näistä laskevat vieläpä valmiiksi ruiskutus- ja sytytyskartat.
Itse seurailen näitä arvoja näytöstä ja muutan parametrejä, toisinaan jopa ajon aikana, että tietäisin mitä vaikutusta milläkin säädöllä on.
mm
-
Käsittääkseni kaasareita säädetään suuttimilla ja neuloilla. Meinasin vaan, että voisi saada sovittua jonkun pajan kanssa, että tekee kaikki muutokset itse ja käyttää tarvittavan monta kertaa penkissä ja mittauksessa. Kyse on tässä tapauksessa ilmeisesti kertaluotoisesta projektista eikä ole tarkoitus ajaa kisaa eri radoilla 55hv:n kustomilla ja muutella säätöjä eri olosuhteita silmälläpitäen.
-
Kaasareiden kanssa on aivan samat temput kuin ruiskunkin kanssa sillä erotuksella että kaasarihommissa sormet tahriintuu ja tarvitaan erikokoisia suuttimia ja eri profiilisia neuloja ja neulaputkia että säädöt löytyy kohdalleen. Kaasarien kanssa on aina pientä kompromissiä lämpötilan, ilmanpaineen, kosteuden ja polttoainelaadun suhteen. Tarkoiksi nekin saa mutta ei niin tarkaksi kuin ruiskun. Kaasuttimen toiminta kun perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen kun taas ruiskussa polttoaine ja ilman määrä ja laatu mitataan jatkuvana prosessina sekä pakotetaan imukanavaan oikeassa suhteessa.
mm
-
Kannattaa ryhtyä soittelemaan eri penkittäjiä läpi. Voi nimittäin olla halukkuus kaasaripelien säätämiseen aika pientä. Monien kanssa pässee sopimukseen, kun on itse ruuvaamassa; penkittäjä vaan ajaa vedot rullilla.
-
Tätä juuri tarkoitin. Ei käytetä pajan kallista aikaa asennuksiin. Tosi harrastaja hankkii tietenkin oman penkin. MP-näyttelyssä oli sellainen myynnissä 10000€.
Jos korvaa kaasarit ruiskulla, pitää asentaa kaiken maailman anturitkin, joita tulee äkkiä mieleen viisi kpl. Niitä tarvitaan tarkasti oikean seoksen ylläpitämiseksi eri olosuhteissa. Ei liene osaavalle ongelma, mutta lisäkustannus kuitenkin ja vaatii erikoistyökaluja.
-
Ei tuo ongelma ole. Iteroi koeajamalla suuttimet ja neulan asennot alueelle ja nappaa pussillisen osia taskuun -> penkkiin. Siitä saaduilla faktoilla säätää itse siinä ohessa -> uusia veto. Jatkaa näin niin kauan, että haluttu tarkkuus toimtaan saadaan. Täällä päin penkittäjät ottavat tuntihinnalla rullille.
-
Mikä lienee tunnin hinta sielläpäin? Veikkaisin 100€. Onko tunti minimitaksa vai katotaanko kellosta kauanko menee? Eivät taida antaa missään TeeSeItse-miehen käyttää konetta.
-
Anturoinnista:
TPS, 45€
Moott.lämpö, 6€
Imuilman lämpö, 0,80€
MAP, n. 20€, riippuu tyypistä, sisältyy yleensä rakennussarjaan (n. 200€)
Lambda, 20 - 200€, riippuu tyypistä
Moott.asentotunn., 10 - 50€, riippuu tyypistä
Muut osat:
Ohjausyksikkö, 200 - 2000€, riippuu oman työn osuudesta
Pumppu, 40 - 200€, riippuu tarpeesta
Suodatin, n. 15€
Paineensäädin, 40 - 150, riippuu säädettävyydestä.
Painemittari, 5 - 30€, riippuu laadusta.
Lisäksi liittimiä, sähköjohtimia, releitä, suojasukkaa, ym sälää, noin 100€
Halvimmillaan alle 500€, kalleimmillaankin muutaman tonnin jolloin oman työn osuus jää pois.
mm
-
Hidasta on kännyllä kirjoitella. Pussillinen suuttimia ja neuloja maksaa muutaman kympin, viriputkisto 600-1000, penkitys n. 100-200. Halvimmillaan 800 koko homma itse tehtynä. Sopisikohan Targan putkisto.
-
Sulla oli siis 650cc? H-putkea pitää lyhentää, niin menee. Voi tulla rungon suuntaiset suorat osuudet vähän alemmas, ei varmaan haittaa.
-
Larion Lafranconi Competizionet saattais mennä heittämällä 650:een Nevadaan. Pendelle onnea matkaan.
-
Hyviä tietoja ja vinkkejä roppakaupalla. Kyseessä on 750 cc motti tosin. Hyväksi koettua settiä ei taida olla kellään tiedosssa. Täytyy katsoa mitä keksin. Jos löydän hyvän yhdistelmän ja saan sen toteutettua, dokumentoimpa sen tänne foorumille jatkojalostettavaksi.
-
Mulla on 750cc paketti. Putket, filtterit suuttimet ja tarkkaan säädetty kärkisytytys. Sysää todella hyvin. Ei ole käynyt rullilla, ehkä olisi aika.
-
Kun tähän on tultu: Guzzissa on ainakin yksi hyvä piirre: Kahdentuhannenneljänsadankuudenkymmenen pilkku kahden prosentin osuudella: venttiilipesien työstövara ei lopu koska männäntappi on siinä asennossa kuin on.
-
Mulla on 750cc paketti. Putket, filtterit suuttimet ja tarkkaan säädetty kärkisytytys. Sysää todella hyvin. Ei ole käynyt rullilla, ehkä olisi aika.
Olisihan se mielenkiintoista tietää paljonko tehoja tulee lisää kevyillä konsteilla. Nokat, venttiilit ja ylikokoon poraaminen on jo sitten asia erikseen.
-
Kun tähän on tultu: Guzzissa on ainakin yksi hyvä piirre: Kahdentuhannenneljänsadankuudenkymmenen pilkku kahden prosentin osuudella: venttiilipesien työstövara ei lopu koska männäntappi on siinä asennossa kuin on.
Pikkulohkossa ei ole juuri ongelmaa venttiilien mahtumiselle -> Heron-palotila on männässä. Venttiilit on pystysuorassa.