Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Pexi - Maaliskuu 17, 2008, 11:27:08 ap
-
Terve kaikille!
Nyt on pakko hieman tuulettaa: viime loppuvuonna, nippa nappa 47 vuoden ikäisenä ja elämäni huippukuntoisena minulle kolahti lievä aivoinfarkti, josta kuitenkin selvisin onnekkaasti hengissä ja työkykyisenä. Itse asiassa, niin onnekkaasti olen toipunut, että nyt menneenä viikonloppuna hyppäsin jo Guzzin selkään ja sain ajeltua 160 kilometriä mittariin. Näin hyvältä ei ole moottoripyöräily tuntunut koskaan!
(http://pexi.smugmug.com/photos/266500902_G6m8E-L.jpg)
-
Otan osaa aivoinfarktin suhteen. Hyvä, että meni noin hyvin.
160 km:n reissun suhteen tuntuu kyllä jonkin verran kateutta - täällä tulee räntää taivaan täydeltä.
Avec mes hommages respectueux!
PS: ja hieno kuvakin vielä...
-
Tsemppiä vaan ja onnea Pexille hienon toipumisen johdosta! Täällä pohjolassa oli männä viikolla pari ajettavaa päivää ja sitte tuli rekikeli. Kyllä nuita mopottimia jo näkyy päivittäin täällä eteläisessä Suomessa. Läpöasteet antavatten odottaa...
Jukka Tuusulasta
-
Hienoja uutisia Pexi!
Parempia vointeja ja hyviä ajokelejä sinne etelän lämpöön!
Sitä varmaan katselee maailmaa hieman erilaisin silmin, tälläisen koettelemuksen jälkeen!
T: Kimmo
-
Onneksi olkoon Pexi!!
Vierestä olen saanut seurata hyvän ystäväni, hieman viidenkympin päälle, toipumista samasta aiheesta. Ei muutenkaan hepulla mennyt kovin lujaa, kun hänellä katkesi hauislihas töissä, muutaman viikon kuluttua joutui liki vuoden mittaiselle burn out -lomalle kuljetusliikkeestään ja sitten iski aivoinfarkti.
Kävely meni kepin kanssa hoippumiseksi, puhe sammaltaa ja työkyky on ainakin vielä kaukana tulevaisuudessa. Pääsi sentään poikansa Suzuki PV:n sarviin pari viikkoa sitten :D Ei kuulemma kaatunut liukkaalla, kuin kolme kertaa..
Sinulla oli siis Pexi kuitenkin tuuria matkassa. Onneksi. Hyviä ajokelejä :cool:
-
Toipumisia. Hienoa kuulla, että noinkin vakavasta kohtauksesta olet selvinnyt noinkin hyvin.
Olli
-
Iso kiitos kaikille toivotuksista! Vaikka tuo "laaki" olikin ikävä yllätys, niin loppupelissä olin kuitenkin äärimmäisen onnekas. Olin yksin kotona, vaimo matkoilla, kun tulppa aamuyöllä iski. Niinpä itsepäisenä ja rajattoman tyhmänä suomalaisena miehenä piti ensin odottaa aamuun ja puolittain ryömien hoitaa aamutoimet, ennen kuin itselleni lopulta myönsin, että nyt tarttee oikeasti apua.
Sairaalassa ehti sitten funtsia kaikenlaista, kun roudattiin ympäri käytäviä kuvauksissa ja tutkimuksissa. Nyt kuukausia jälkeenpäinkin muistaa vielä joka aamu ihmetellä kuinka hienoa tää elämä itse asiassa on.
Pitäkää te hyvät lajitoverit itseltänne stressit, kolesterolit, verenpaineet ja elintavat aisoissa.
-
Kyllä sinulla Pexi kävi tuuri ja toipumisiin ! :)
Sitä pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja omat "mekaanisten osien" krempat tuntuvat tosi vähäpätöisiltä, kun miettii mitä olisi voinut käydä.
Pidetään porukalla kolesterolit ja paineet kunnossa, että voidaan nauttia elämän pienistä nautinnoista ja ajellaan myös ihmisiksi!
Terveisin
- Reima -